[FORTUM TUTOR PLAYBOOK] Harjoittelun puute – suomifutiksen suurin ongelma

[joks11]

Voi tehdä. On sitten eri asia kuinka moni kymmenvuotias tuon mahdollisuuden käyttää joka päivä 1,5 tunnin ajan ja kokee sen motivoivaksi ja iloiseksi jutuksi.

Aika harva jos vanhemmat eivät ole ainakin alkuun mukana tekemässä höntsäilyä mukavaksi puuhaksi. Jos jatkuvasti saa kuulla huutoa taulujen ja maljakkojen varomisesta niin tuskin se pidemmän päälle hauskalta tuntuu. Jos taas pallo on jatkuvasti saatavilla, pienestä lähtien, ja vaikka isä välillä syöttää pari syöttöä muksulle niin varmasti se positiivinen kierre on valmis syntymään.

[Lenko]

Skotilanti on lanseerannut systeemin, jossa 12-vuotiaasta alkaen huippujunnut treenaavat 20 tuntia viikossa. Tähän pyritään mm. yhteistyöllä koulujen kanssa, ja pitämällä treenejä ennen koulupäivää. SFA:n Wotte toteaa, että tällaiset treenimäärät ovat muissa maissa jo todellisuutta.

Taikasanana edellä on 12-vuotias. Tummennetulla on lisäksi se kultahippu, johon Suomessa pitäisi pyrkiä sen sijaan, että ajatellaan pikkujunnujen motivoituvan vetämään tunnista ja päivästä toiseen varastossa omaehtoisia pallonkäsittelyharjoituksia.

[Sope]

Juuri näin. Ja tuon 10000 tunnin ei tarvitse jakautua tasaisesti jokaiselle vuodelle vaan harjoitusmäärän tulisi olla iän myötä kasvava, jolloin pienimmille junioreille ei tarvitse vaatia sitä keskimääräistä kolmea tuntia päivässä vaan vähempi riittää ennen 12 ikävuotta. Tälläkin tavalla voidaan hyvin saavuttaa 10000 tuntia harjoitusta.

Joukkueharjoitusten määrän tulisi kasvaa iän myötä, mutta omakohtaisen harjoittelun määrä tulisi olla suurimmillaan pienenä. Silloin, kun riittää se pallon kanssa leikkiminen.

En ole. Eivätkö ne ole vähän niin kuin ihmisiä, mutta pienempiä? Tahdotko todella viedä keskustelua tähän suuntaan?

Ilmeisesti täytyy viedä, kun sulla on noita ihmeellisiä "ei pieniä lapsia voi rasittaa montaa tuntia päivässä" -tyylisiä väitteitä. Alle 10-vuotiaat eivät esimerkiksi tarvitse lepopäiviä ollenkaan, vaan voivat tehdä "kovaa treeniä" eli reuhata ja leikkiä hippaa yms. vaikka joka päivä monta tuntia. Miten pallon kanssa leikkiminen olisi yhtään tätä rankempaa? Kyse ei ole siis joukkueharjoittelusta vaan omakohtaisesta harjoittelusta kotona.

Meillä on mielestäsi ihan riittävä määrä joukkuetreenejä ja 1000 tunnin vuosittainen harjoitusmäärä täyttyy helposti. Ei siis ole mitään ongelmaa.

Joo. Joukkuetreenejä on tarpeeksi. Kuten tuosta SHA:nkin tutkimuksesta ilmeni. Omakohtaista harjoittelua on liian vähän. Joukkuetreenejä lisäämällä tullaan siihen ongelmaan, että lapset viettävät turhan paljon ajastaan siirtymässä harjoituksiin ja harjoituksista pois sekä se, että joukkuetreeneissä ei samalla tavalla hinkata niitä toistoja kuin omakohtaisessa harjoittelussa.

[SirLoser]

Tummennetulla on lisäksi se kultahippu, johon Suomessa pitäisi pyrkiä sen sijaan, että ajatellaan pikkujunnujen motivoituvan vetämään tunnista ja päivästä toiseen varastossa omaehtoisia pallonkäsittelyharjoituksia.

Mikä helvetin vastakkainasettelu tässä on päällä?

Kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot tulee tehdä, että huipulle mahdollistavan määrän jalkapalloa harjoittelevien junioreiden määrää saadaan nostettua.

Kaikki.

Lisäksi tuosta oli maininta jo avauksessa:

Viimeisenä sitten jotkin rakenteelliset muutokset. Mitä ne voisi olla? Ilmaiset harrastuspaikat halleihin talveksi? Jotain nettijärjestelmää höntsyporukan kokoamiseen? Yhteistyön tiivistäminen koulujen kanssa, että höntsyporukat saataisiin kerättyä yhteen?

Tämä keskustelu on vähemmä yllättäen mennyt taas turhaksi jankkaamiseksi, väittelyksi ja kauhisteluksi samalla kun konkreettiset toimenpide-ehdotukset ja vinkit ovat olleet aika vähissä, mihin tämä ketju oli tarkoitettu.

Vapaasti siis vaan realistisia ja epärealistisiakin ideoita ilmoille.

[Norrisland]

Taikasanana edellä on 12-vuotias. Tummennetulla on lisäksi se kultahippu, johon Suomessa pitäisi pyrkiä sen sijaan, että ajatellaan pikkujunnujen motivoituvan vetämään tunnista ja päivästä toiseen varastossa omaehtoisia pallonkäsittelyharjoituksia.

Minua kiinnostaisi tietää onko sinun mielestäsi pienelle lapselle parempaa tai hyödyllisempää tekemistä olemassa kuin liikkuminen ja ulkona oleminen?

Vapaasti siis vaan realistisia ja epärealistisiakin ideoita ilmoille.

Ala-asteelle lisää liikunnantunteja, pienestä lapsesta asti kaksi tuntia päivässä ohjattua pelailua ja liikkumista. Lapset hurahtavat liikunnan riemuun täysin ja jäävät siihen koukkuun, jonka ansiosta he liikkuvat myös vapaa-aikana.

[Sope]

Vapaasti siis vaan realistisia ja epärealistisiakin ideoita ilmoille.

Pitäisi saada jokin itsenäiseen harjoitteluun keskittyvä kirja markkinoille. Valmennusoppaita löytyy vaikka millä mitalla, mutta sellainen opas, joka neuvoisi mitä kannattaisi harjoitella ja millaisia harjoitteita voisi tehdä yksin olisi todella hyvä.

Jotain tällaista (lainasin itseäni tuolta "kuinka treenata yksin?" -ketjusta):

Jos ajatellaan laiturin paikkaa voisit harjoitella esimerkiksi:

-jos pääset joskus isolle kentälle harjoittelemaan yksin(esim. yöllä salaa), voisit laittaa pienen maalin poikittain ison maalin takatolpan kohdalle. Se ylärima on aika lähellä sillä korkeudella missä hyppäävän pelaajan pää on. Hommaat useamman pallon (esimerkiksi 10, voi olla jotain halpojakin) ja pallosäkin niille. Juokset yksi kerrallaan laitaa pitkin ylös ja keskität yrittäen osua siihen ylärimaan tai ainakin lähelle sitä. Kun olet keskittänyt kaikki kymmenen palloa, käyt keräämässä ne ja toistat harjoitteen. Tee vaikka 10x10 keskitystä aina kerralla tai pari sataakin. Kumma, jos ei ala sujumaan. Jos keskittäminen on liian vaikeaa aluksi juoksusta, voit keskittää sen pallon aluksi muutaman askeleen vauhdista. Älä kuitenkaan harjoittele tätä paikallaan olevasta pallosta. Pelitilanteessa harvoin keskitetään muuta kuin liikkuvasta pallosta. Kiinnitä huomiota myös keskityksen lentorataan. Pallo ei saisi nousta missään vaiheessa liikaa. Yläriman kohdalla sen pitäisi olla hieman laskevassa melkein vaakalennossa.

Tätä suosisin itse ihan sen takia, että olen nähnyt turhankin monta hyvää harhauttelevaa laituria, jolla on turhan huono potkutekniikka.

-tuohon pelitempon kovuuteen (ilmeisesti sulla on välissä vaikeuksia syöttöjen ja haltuunottojen kanssa) voisi auttaa jonkun penkin kanssa seinäpelin harjoittelu. Syötät kovaa penkkiin hieman vinosti ja juokset ottamaan pallon haltuun. Haltuunoton jälkeen sulla pitäisi olla joku selkeä kohde, johon syötät sen pallon (esim. kentällä maalin tolppa). Syötät siis itsellesi liikkeeseen ja syötät eteenpäin liikkeestä. Harjoittele pelaamaan kahdella kosketuksella niin, että pallo ei pompi haltuunotossa ja saat syötön osumaan kohdalleen. On tärkeää, että se seinäsyöttö on tarpeeksi kova ja hieman viisto, jotta joudut liikkumaan siihen palloon. Tässä ei kannata antaa itselleen armoa esimerkiksi antamalla löysiä seinäsyöttöjä vaan hinkata tätä, vaikka se ei aluksi sujuisikaan. Mieti myös itse aina mihin suuntaan otat sen haltuunoton. Voit varioida harjoitusta hieman ottamalla välissä haltuunoton takaviistoon ja syöttämällä sinne.

[SirLoser]

Pitäisi saada jokin itsenäiseen harjoitteluun keskittyvä kirja markkinoille. Valmennusoppaita löytyy vaikka millä mitalla, mutta sellainen opas, joka neuvoisi mitä kannattaisi harjoitella ja millaisia harjoitteita voisi tehdä yksin olisi todella hyvä.

Jotain tällaista (lainasin itseäni tuolta "kuinka treenata yksin?" -ketjusta):

Lisäisikö tuollainen kirja jalkapalloa tarpeeksi omalla ajallaan (=helvetisti) harjoittelevien määrää? Kuulostaa enemmän laautuun keskittyvältä.

Treenaamisen laatukin on toki tärkeää, mutta tässä on nyt tarkoitus keskittyä määrään, joka on se välttämätön ehto.

[Vilu]

Ekaksi tarvitaan vanhemmille suunnattu kirja; miten sytytetään lapsessa kipinä liikkumiseen, ja miten sitä ruokitaan eri ikävaiheissa. Jatko-osana sitten treeni-vinkit omalle pihalle.

[Sope]

Lisäisikö tuollainen kirja jalkapalloa tarpeeksi omalla ajallaan (=helvetisti) harjoittelevien määrää? Kuulostaa enemmän laautuun keskittyvältä.

Treenaamisen laatukin on toki tärkeää, mutta tässä on nyt tarkoitus keskittyä määrään, joka on se välttämätön ehto.

Liitetään kirjan harjoitteisiin joku kannuste. Ehkä niitä onnistuneita suorituksia voisi kuvata ja linkittää johonkin sivustolle hieman Joltterin ja kumppanien kuvaamien potkuvideoiden tyyliin, jolloin futiksen juttujenkin harjoitteluun tulisi samanlaista siisteyttä kuin skeitti- ja lumilautailuvideoihin. Remi Gaillardin potkuvideot ovat vähän siihen suuntaan. Ponnautteluvideot nostivat ponnauttelun suosiota, mutta se ei johtanut kuin siihen, että meillä oli todella taitava 90-luvun alussa syntynyt ryhmä, joka ponnautteli hyvin, mutta taito ei siirtynyt kentälle. Pitäisi saada jotain siistejä potkutekniikka- ja kuljetusvideoitakin.

Itsenäisen harjoittelun laatu ja pitäminen monipuolisena varmasti auttaisi myös siihen määrään, kun se ei olisi vain sitä maanista hinkkaamista ja ponnautteluennätyksen nostamista.

[zekki]

Liitetään kirjan harjoitteisiin joku kannuste. Ehkä niitä onnistuneita suorituksia voisi kuvata ja linkittää johonkin sivustolle hieman Joltterin ja kumppanien kuvaamien potkuvideoiden tyyliin, jolloin futiksen juttujenkin harjoitteluun tulisi samanlaista siisteyttä kuin skeitti- ja lumilautailuvideoihin. Remi Gaillardin potkuvideot ovat vähän siihen suuntaan. Ponnautteluvideot nostivat ponnauttelun suosiota, mutta se ei johtanut kuin siihen, että meillä oli todella taitava 90-luvun alussa syntynyt ryhmä, joka ponnautteli hyvin, mutta taito ei siirtynyt kentälle. Pitäisi saada jotain siistejä potkutekniikka- ja kuljetusvideoitakin.

Itsenäisen harjoittelun laatu ja pitäminen monipuolisena varmasti auttaisi myös siihen määrään, kun se ei olisi vain sitä maanista hinkkaamista ja ponnautteluennätyksen nostamista.

Nyt on aika suuri vaara, että kun puhutaan itsenäisestä harjoittelusta suomalaiset lukee sen että yksinharjoittelu. Mä teen tän itte ei tähän muita tarvita! Sitten käy kuin ennenkin. Jokin yksittäinen asia ylikorostuu pelin näkökulmasta. Futis on kuitenkin sosiaalinen peli.

Aikanaan futiksen suomalinen fysiikkaharjoittelukin oli sitä, että juostiin yksin pitkin metsiä. Siitä on onneksi päästy irti. Keski-Euroopassahan lähinnä rikolliset juoksee metsissä. Kunto siellä hoidetaan pelikentän, harjoittelukentän ja kuntosalin muodostamassa kolmiossa ja kunnossa ovat.

Ettei nyt suomalaiset lähde taitoharjoittelussaan metsään!  Edes kaveri ja kaverit pitäisi saada mukaan. On ilmeisen vähän mitä futiksessa pitäisi harjoitella oikeasti ihan yksin.

Ennen kuin ilmoille alkaa tulla leegio tee-se-itse-jalkapallokirjoja, toivoisi, että joku alan taho oikeasti asiaan paneutuisi. Jos itsenäistä harjoittelua halutaan lisätä, mitä oikein halutaan? Kyllä SHA:n pitäisi ottaa enemmän vastuuta, kun tuollaisia heittoja on arvovallallaan lähtenyt tekemään.

 

[Lenko]

Minua kiinnostaisi tietää onko sinun mielestäsi pienelle lapselle parempaa tai hyödyllisempää tekemistä olemassa kuin liikkuminen ja ulkona oleminen?

On, ehdottomasti. Minusta on parempi syödä hampurilaisia ja ranskalaisia ja juoda kokista, kun samalla pelaa pleikkaa. Muita yhtä mietittyjä ja perusteltuja kysymyksiä? Minua kiinnostaisi tietää, onko sinusta mustan ja valkoisen lisäksi muita värejä?

Ilmeisesti täytyy viedä, kun sulla on noita ihmeellisiä "ei pieniä lapsia voi rasittaa montaa tuntia päivässä" -tyylisiä väitteitä.

Kovin monen lapsen kasetti ei kestä.

Tarkoitat ilmeisesti tuota kommenttiani. Pahoittelen vaikeaselkoista ilmaisua. Kasetilla tarkoitan psyykettä, en fyysistä kestävyyttä. Missään vaiheessa en ole väittänyt, ettei lapsi voisi liikkua päivässä kolmea tuntia tai vaikka enemmänkin. Sen sijaan määrätietoinen harjoittelu, jossa keskiarvoksi tulee kolme tuntia lajitreeniä päivässä on Suomen nykyisissä olosuhteissa pääosalle alle kaksitoistavuotiaita henkisesti liian vaativaa. 

Ympäröivä yhteiskunta ja olosuhteet eivät omaehtoista harjoittelua tai kavereiden kanssa hönzäilyä yleensä tue ja lapselle jää liian suuri tehtävä huolehtia itsekseen taitojensa kehittämisestä. En usko, että kovin pitkällä aikavälillä yksin tehtävät pallonkäsittelyharjoitukset pihavarastossa ovat lapselle kivoja ja motivoivia tai että niiden varaan voisi perustaa suomalaisen huippujalkapallon tulevaisuuden.

Jotta jalkapallon taso Suomessa lähtisi muutamaa talvet ruohonleikkurin vieressä potkivaa vitipäätä laajemmin nousuun, täytyy olosuhteita ja suhtautumista muuttaa. Nyt tahtoo (tässäkin keskustelussa) olla, että vastuu heitetään kymmenvuotiaan harteille ja todetaan, että treenaa juippi kolme tuntia päivässä tai susta ei tule koskaan mitään.

Vapaasti siis vaan realistisia ja epärealistisiakin ideoita ilmoille.

Lainaan nyt sitten itseäni jostain vuodelta 2011.

Tavoitteena on jalkapallopainotteinen koulu X, jossa lapset harjoittelevat normaali koulunkäynnin lisäksi esimerkiksi kahdeksanvuotiaana viisi kertaa viikossa jalkapalloa tai harrastavat muuta jalkapalloa palvelevaa liikuntaa. Harjoittelumäärät kasvavat ja harjoittelun luonne muuttuu iän myötä. Joku ammattilainen saa kertoa paljonko kenellekin on sopivasti.

Jalkapallon opetus toimii omana organisaationaan. Koululle ei tule kuluja.  Ainoa jousto koululle on oppilaiden valinta jalkapalloharrastuksen mukaan ja jalkapallotuntien lomittaminen normaaliin lukujärjestykseen. Koulun status ja arvostus nousee...blah, blah, blah...Kouluja perustetaan nopeasti kasvava määrä kaikkiin isoihin kaupunkeihin paitsi Kauhavalle.

[koera]

Jos itsenäistä harjoittelua halutaan lisätä, mitä oikein halutaan? Kyllä SHA:n pitäisi ottaa enemmän vastuuta, kun tuollaisia heittoja on arvovallallaan lähtenyt tekemään.

Jos jannulle antaa pallon ja se ei rupea itsekseen kikkailemaan sillä, aika vähän on tehtävissä. Kannettu vesi kaivossa jne. Ja itsenäisessä pallottelussa/harjoittelussa on juuri se idea että se on itsenäistä.

Mitä taas tulee konkreettisiin ehdotuksiin, niin Litti ja Lahden suurhalli on varmaan aika hyvä lähtökohta. Voidaan kai sanoa ettei Litistä olisi tullut niin taitavaa ilman hallilla vietettyä aikaa. Konkreettinen ehdotus: Pyritään eristämään kaikille mahdollisille kentille (varsinkin sisähalleihin) vapaa alue, jonne kaikki seuroihin kuuluvat junnut voivat tulla pallottelemaan milloin vaan. Jos tämä tarkoittaa sitä että nelosdivariporukka vetää loppupelin hiukan lyhyellä kentällä, niin sitten tarkoittaa. Liitto voisi asettaa vaatimuksen tuollaisesta alueesta tukien ehdoksi.

[mtontola]

Jos jannulle antaa pallon ja se ei rupea itsekseen kikkailemaan sillä, aika vähän on tehtävissä. Kannettu vesi kaivossa jne. Ja itsenäisessä pallottelussa/harjoittelussa on juuri se idea että se on itsenäistä.

Mitä taas tulee konkreettisiin ehdotuksiin, niin Litti ja Lahden suurhalli on varmaan aika hyvä lähtökohta. Voidaan kai sanoa ettei Litistä olisi tullut niin taitavaa ilman hallilla vietettyä aikaa. Konkreettinen ehdotus: Pyritään eristämään kaikille mahdollisille kentille (varsinkin sisähalleihin) vapaa alue, jonne kaikki seuroihin kuuluvat junnut voivat tulla pallottelemaan milloin vaan. Jos tämä tarkoittaa sitä että nelosdivariporukka vetää loppupelin hiukan lyhyellä kentällä, niin sitten tarkoittaa. Liitto voisi asettaa vaatimuksen tuollaisesta alueesta tukien ehdoksi.

Olipa erinomainen viesti! Juuri näin.

Suomalaista futiskulttuuria kun perinteisesti on ollut se, että pidetään ihan palkan kanssa huolta ettei (siellä missä sitä vapaata tilaa on) päästetä ketään omalla ajalla pelaamaan, ja sieltä heitetään helvettiin ne pari poikaa jotka sinne tulee ja jotka siellä haluais potkia. Tai sitten vaihtoehtoisesti keksitään uusi tapa rahastaa kun omalla ajalla potkiminen saakin markkinahinnan hallilla.

[SirLoser]

Jos jannulle antaa pallon ja se ei rupea itsekseen kikkailemaan sillä, aika vähän on tehtävissä. Kannettu vesi kaivossa jne. Ja itsenäisessä pallottelussa/harjoittelussa on juuri se idea että se on itsenäistä.

Tämä on täysin väärä asenne.

Meidän pitää pystyä tekemään asialle jotain; ympäristöä, ympäröivää asenneilmapiiriä ja olosuhteita pitää pystyä muokkaamaan sellaiseksi, että näitä jannuja tulee enemmän, että se on houkuttelevaa ja helppoa.

Lisäksi omatoiminen harjoittelu ei ole yhtä kuin itsenäinen harjoittelu. Pelaaminen on varmasti lähes 100%:n mielestä hauskempaa kuin yksin harjoitteleminen. Hauskuus, helppous ja mielekkyys ovat avainasemassa. Siihen pitää pyrkiä tietysti myös itsenäisen harjoittelun osalta, mutta ennen kaikkea siten että pelataan, pelataan ja pelataan.

Konkreettinen ehdotus: Pyritään eristämään kaikille mahdollisille kentille (varsinkin sisähalleihin) vapaa alue, jonne kaikki seuroihin kuuluvat junnut voivat tulla pallottelemaan milloin vaan. Jos tämä tarkoittaa sitä että nelosdivariporukka vetää loppupelin hiukan lyhyellä kentällä, niin sitten tarkoittaa. Liitto voisi asettaa vaatimuksen tuollaisesta alueesta tukien ehdoksi.

Tästä samaa mieltä ja samaan suuntaan oli jo avauksessa:

Viimeisenä sitten jotkin rakenteelliset muutokset. Mitä ne voisi olla? Ilmaiset harrastuspaikat halleihin talveksi? Jotain nettijärjestelmää höntsyporukan kokoamiseen? Yhteistyön tiivistäminen koulujen kanssa, että höntsyporukat saataisiin kerättyä yhteen?

[zekki]

Jos jannulle antaa pallon ja se ei rupea itsekseen kikkailemaan sillä, aika vähän on tehtävissä. Kannettu vesi kaivossa jne. Ja itsenäisessä pallottelussa/harjoittelussa on juuri se idea että se on itsenäistä.

Mitä taas tulee konkreettisiin ehdotuksiin, niin Litti ja Lahden suurhalli on varmaan aika hyvä lähtökohta. Voidaan kai sanoa ettei Litistä olisi tullut niin taitavaa ilman hallilla vietettyä aikaa. Konkreettinen ehdotus: Pyritään eristämään kaikille mahdollisille kentille (varsinkin sisähalleihin) vapaa alue, jonne kaikki seuroihin kuuluvat junnut voivat tulla pallottelemaan milloin vaan. Jos tämä tarkoittaa sitä että nelosdivariporukka vetää loppupelin hiukan lyhyellä kentällä, niin sitten tarkoittaa. Liitto voisi asettaa vaatimuksen tuollaisesta alueesta tukien ehdoksi.

Forumin paras ehdotus tähän mennessä. Annetaan tilaa hallissa niille, jotka siellä haluavat olla. Nythän henki on se, että kun harjoitukset on ohi, junnut heitetään väkisin ulos! Sitten ihmetellään ettei muka kiinnosta.

Jos asiaa halutaan vähän edistää sinne vapaaharjoituksiin voi rakennalla ratoja. Jos junnuille antaa aineksia niin nehän voi tehdä niitä itsekin kuten skeitissä. Kuinka moni joukkue on muuten yöpynyt hallissa. 24h ja vähän ohjelmaa!

[Messi]

En tiedä kuuluuko tämä keskusteluun mitenkään ja onko jo tässä ketjussa mainittu (varmaan on, mutten jaksanut edes vähää alusta jne...). Olisi kaikkien hyvä tutustua jos ei ole vielä tutustunut, niin ei tarvitse mutuilla. Kyseessää siis tutkimus, jossa verrattu nuorten akatemioita ympäri Eurooppaa.
http://www.ecaeurope.com/Global/Research/ECA%20Report%20on%20Youth%20Academies.pdf

[eiks oo kauheet]

Kerron tässä miten meillä mennään omia treenejä, koska lapset ovat erilaisia tämä ei välttänättä toimi kaikille. Aluksi olin aina mukana kentällä ja siirsin omia menojani, koskaan en sanonut ei tänään jos poika pyysi kentälle. Aina mukana vähintään 5 palloa joita vedeltiin. Opetin heti alkuun oikean potku tekniikan joka mahdollisti hyvät vedot. Kannustin aina kun tuli hieno maali, mutta totesin myös että siinäs näet, treeni kannattaa. Opetus vaiheet oli välillä tosi raskaita, kun poika ei keskittynyt. Joskus kun väsymys painoi liikaa, en keskittymistä edes vaatinut. Väsyneenä ei mitään opi. Tehtiin paljon myös juttuja joista poika päätti, kunhan oli pallo mukana. Koitin pitää mielessä että pitää olla hauskaa, eikä vaatimukset saa olla liian korkeita. Jossain vaiheessa poika alkoi käydä myös yksin, soittoja alkoi tulla tein uuden enkan ja jne. Usein kysyn onko futis kivaa ja saan myontävän vastauksen. Kesä on kulta-aikaa ja silloin voimme pyhittää useamman tunnin päivässä futikselle. Joukkueessa missä poika pelaa on usein videoitu matsit, oli hauska katsella mm pari vuotta takaisia pelejä. Kehitystä on tapahtunut hurjasti. Aina pitää kuitenkin muistaa että kaikista ei tule pelureita, vaikka harjoittelis kuinka paljon.

[Earl Godwin]

Tämä on täysin väärä asenne.

Meidän pitää pystyä tekemään asialle jotain; ympäristöä, ympäröivää asenneilmapiiriä ja olosuhteita pitää pystyä muokkaamaan sellaiseksi, että näitä jannuja tulee enemmän, että se on houkuttelevaa ja helppoa.

Motivointihan ei ole mitään ydinfysiikkaa, vaikka siitäkin yritetään tehdä todellista mutkikkaampaa puhumalla jostain "kipinöiden sytyttämisestä", joka ei tarkoita mitään. Yleisesti ottaen ihmistä voi motivoida kahdella tavalla: palkinnoilla ja rangaistuksilla. Koska ei olla Kiinan kansantasavallassa, jälkimmäisen voi pitkälti unohtaa. Pitää siis tarjota palkintoja kovasta harjoittelusta ja taitojen karttumisesta. Hyvinkin toimivia palkintoja voisivat olla mahdollisimman julkiset tunnustukset. Esim. sponsorin rahoilla ilmoitus lehteen, jossa kerrotaan vuosineljänneksen piirin tekniikkakisan parhaat menestyjät (näitä kisoja paljon useammin kuin nyt).

Loppujen lopuksi lyhyen tähtäimen tavoitteet ja palkinnot voivat olla jopa parempi motivaattori kuin utuinen unelma jossain kaukana ehkä siintävästä ammattilaisuudesta.

[koera]

Pavlovin koira jne. Palaan asiaan paremmalla ajalla, mutta ei todellakaan näin. Sanotaan nyt vihjeenä että eri alojen lahjakkustutkimuksessa sisäinen motivaatio on työmäärän lisäksi huipulle päässeitä yhdistävä tekijä. Ihan nappulat ovat toki alttiita vaikutteille ja välitön palkitseminen on tärkeää toiminnan ohjaamisessa, mutta ei moinen mitenkään riitä motivoimaan esimerkiksi sen 10,000 harjoitustunnin saavuttamiseen. Ja tätä ei siis tarvitse arvailla, aiheesta (harjoittelu) löytyy yli kymmenvuotisia seurantatutkimuksia.

[Pussikalja]

Aika paljon auttaisi (ehkä) jos nappulana jokunen treeni vedettäisiin lasten asuinympäristössä, eli jossain ihan muualla, kuin jalkapallokentällä. Lekarilla, puistossa tai parkkipaikalla vedetty treeni, saattaisi hieman ruokkia lasten mielikuvitusta, missä sillä pallolla voi leikkiä. Itsellä oli tapana omien lasten ollessa ihan pieniä, ottaa futis messiin ja pompautella, nekkailla sisäsyrjiä hiekkalaatikon kylkeen tai johonkin rakennuksen sokkeliin, ihan huvin vuoksi ja oman ajan kuluksi. Aika kivasti lekarilla olevat isommat lapset saman homman kopioivat, kun pallon niille leikkiin lainasi. Jos joku perhanan frisbee golf onnistutaan markkinoimaan kansan ajanvietepeliksi, pitäisi jalkapallon kesytyksenkin siinä onnistua, kun se on sentään mukavaa. Nyt se on tehty lajiksi, missä aina pitää olla jalassa futiskengät ja päällä seuran verkkarit. Minkä helevetin takia, kun ei tarvita kuin pallo ja hieman tasaista tilaa. Tuskin ne pojat eteläeuroopassakaan muuta kuin haaveilee nurmikentistä, hiekalla ja kivetyksellä ne lapset sielläkin pelaa.

Paikkoja treenata mielestäni on, kun osaa käyttää mielikuvitusta, jopa talvella. Idea varata halleihin aikaa, kaatuu resurssipulaan ja siihen, että siirtymä kotoa hallille on monelle matkan ja siten ajan takana. Se tila ja vaihtoehto treenata, pitää olla siinä hollilla, missä asutaan. Tärkeintä olisi, että se pallo ajankuluna mukana kulkee. Aika vaikea on kuvitella asuinaluetta, jossa ei tasaista plänttiä tai yhtään talon sokkelia ilman ikkunoita äärellään löydy. Ja tarkennuksena, nyt puhun jannuista alle 12 v. Vanhemmilla kavereilla siihen oman ajan treeniin alkaa kuulua määrätietoisuus, kehonhuolto lihaskuntoineen ja venyttelyineen sekä lenkkeineen, tekniikan määrätietoinen hierominen jne. Siihenkin tilaa ja paikkoja on, jos on motivaatiota.

[Ricardo Leite]

Pavlovin koira jne. Palaan asiaan paremmalla ajalla, mutta ei todellakaan näin. Sanotaan nyt vihjeenä että eri alojen lahjakkustutkimuksessa sisäinen motivaatio on työmäärän lisäksi huipulle päässeitä yhdistävä tekijä. Ihan nappulat ovat toki alttiita vaikutteille ja välitön palkitseminen on tärkeää toiminnan ohjaamisessa, mutta ei moinen mitenkään riitä motivoimaan esimerkiksi sen 10,000 harjoitustunnin saavuttamiseen. Ja tätä ei siis tarvitse arvailla, aiheesta (harjoittelu) löytyy yli kymmenvuotisia seurantatutkimuksia.

Joo vähän hymähdytti Godwinin viesti. Palkinto kovasta harjoittelusta tulee olla kehittyminen itsessään, kenties mahdolliset voitot tai tehdyt maalit. Palon sytyttäminen on vaikeaa. Sen ruokkimiseen onkin sitten monia keinoja. Jäätelöannokset tai lehtimaininnat eivät tosin kuulu allekirjoittaneen työkalupakkiin.

[ErkkiPalloilija]

Vaikeaahan se on toteuttaa, mutta kyllä 20 tuntia viikossa on yleisesti hyväksytty määräksi, joka huipputasolle vaaditaan jo nuoresta alkaen. Esim. osana 60 miljoonan punnan junioriohjelmaansa Skotilanti on lanseerannut systeemin, jossa 12-vuotiaasta alkaen huippujunnut treenaavat 20 tuntia viikossa. Tähän pyritään mm. yhteistyöllä koulujen kanssa, ja pitämällä treenejä ennen koulupäivää. SFA:n Wotte toteaa, että tällaiset treenimäärät ovat muissa maissa jo todellisuutta.

Aika harvat 12 vuotiaat haluaa tulla aamulla treenaa, oli laji mikä tahansa. Etenkin kun (ehkä) muut kaverit herää myöhemmin ja ei treenaa. Niin kyl sitä 12 vuotiasta rupee mietityttää et "miksi?" Pakko olla jokin hyvä kompensaatio koulun käyntii että noin tapahtuis.

[Kaihlamo]

Aika harvat 12 vuotiaat haluaa tulla aamulla treenaa, oli laji mikä tahansa. Etenkin kun (ehkä) muut kaverit herää myöhemmin ja ei treenaa. Niin kyl sitä 12 vuotiasta rupee mietityttää et "miksi?" Pakko olla jokin hyvä kompensaatio koulun käyntii että noin tapahtuis.

What? Jos se pelaajista ja valmentajista/valmennuspäälliköistä olisi kiinni niin aamuharjoittelu olisi täysin arkipäivää joka puolella. Koululaitos on se mikä haraa vielä vastaan, mutta siinäkin on tapahtumassa muutosta kiitos hyvien kokemusten niissä seuroissa ja kouluissa jossa aamuharjoittelu on jo käytössä. Pelaaja joka haluaa aamulla nukkua tunnin pidempään tai mennä kouluun mieluummin kuin pelata futista on joka tapauksessa jo menetetty tapaus huippufutiksen kannalta, joten aamuharjoittelu tuskin on edes hänelle tarpeellista.

[joks11]

Aika harvat 12 vuotiaat haluaa tulla aamulla treenaa, oli laji mikä tahansa. Etenkin kun (ehkä) muut kaverit herää myöhemmin ja ei treenaa. Niin kyl sitä 12 vuotiasta rupee mietityttää et "miksi?" Pakko olla jokin hyvä kompensaatio koulun käyntii että noin tapahtuis.

No jaa. Kyllä meillä olisi alle 12-vuotiaita aamutreenaajia enemmänkin, ei vaan vielä resurssit riitä useampaan ryhmään.

[Earl Godwin]

Pavlovin koira jne. Palaan asiaan paremmalla ajalla, mutta ei todellakaan näin. Sanotaan nyt vihjeenä että eri alojen lahjakkustutkimuksessa sisäinen motivaatio on työmäärän lisäksi huipulle päässeitä yhdistävä tekijä. Ihan nappulat ovat toki alttiita vaikutteille ja välitön palkitseminen on tärkeää toiminnan ohjaamisessa, mutta ei moinen mitenkään riitä motivoimaan esimerkiksi sen 10,000 harjoitustunnin saavuttamiseen. Ja tätä ei siis tarvitse arvailla, aiheesta (harjoittelu) löytyy yli kymmenvuotisia seurantatutkimuksia.

Ikinä kuullut B. F. Skinneristä?

Totta hemmetissä ulkopuolelta saadut signaalit luovat sen sisäisen motivaation ja myöhemmin joko ruokkivat sitä tai tukahduttavat sen. Vai miten meinaat selittää sen, että Brasiliassa on varmaan satoja tuhansia junnua jotka treenaavat 20h/viikko, Suomessa muutamia. Silläkö että brassijunnuilla on muutama neliö tilaa jossa treenata?

Suomessa ei ole samanlaista jalkapallon himotreenaamista tukevaa tai jopa siihen painostavaa kulttuuria kuin huippumaissa. Niinpä seurojen ja liiton tehtävänä on ikäänkuin rakentaa keinotekoisesti vastaavalla tavalla toimiva palkitsemisjärjestelmä.