Foorumin matkasektioon on tullut viime viikkoina ihan mukavasti uusiakin raportteja. Hieno homma. Ne ovat aika lailla keskittyneet saksalaisiin otteluihin. Valitettasti en pysty tätä monipuolistamaan, vaan tässä olisi yksi lisää toissa viikolta otteluista Dortmund-Düsseldorf ja Mönchengladbach-Wolfsburg.
Tällä kertaa matkani ei ollut pelkkä jalkapallomatka. Saksaan toki tulin lähes pelkästään jalkapalloa katsomaan matkan aiemmalta legiltä Ruotsista. Matka jatkui sitten aikanaan eteenpäin kohti lämpimämpiä säitä. Tässä raportissa kuitenkin käsistellään (lähes) pelkästään noita jalkapallomatkaosuuksia. Näin kai asian tällä foorumilla pitääkin olla.
Lippujen hankinta ja valmistelutNettiaikoina ei perusmatkajunailuihin yleensä kovin paljon aikaa ja energiaa pääse tuhrautumaan. Rahaa joskus pääsee mikäli ei suostu joustamaan haluistaan. Tällä kertaa varailussa oli hieman tavallista enemmän haastetta. Noihin jalkapallo-osuutta edeltäviin ja niitä seuraaviin osiin kului toki osansa energiasta. Myös varailujen aikana kovasti esillä ollut SAS:n "mennäkö konkurssiin vaiko ei"-kuohunta hieman hämmensi lippuja varatessa.
Tällä kertaa myös ottelulippujen kanssa oli saksalaisittain harvinaisen paljon säätämistä. Kumpikaan lippu ei järjestynyt normaaliin saksalaiseen tapaan viidessä minuutissa lähtöpäätöksen syntymisestä. Aika harvoin enää nykyisin käy näin.
Mönchengladbach ei toki myy loppuun arkipeliään Wolfsburgia vastaan, mutta näköjään jostakin syystä panttaa lipunmyynnissään print@home-lippujen myynnin aloittamista varsin viime tippaan. Olin lähdössä kotoani printterin luota viisi päivää ennen peliä ja viimeisenä päivänä katselin tunnin välein Borussian lippuportaaliin ja printtiliput ilmaantuivat kuin ilmaantuivatkin tarjolle puoli tuntia ennen kotoa lähtöä. Olisihan nuo toki saanut hoideltua reissustakin ja koetettua printata hotelleissa tms. mutta hieman tarpeetonta vaivaa tuosta tuli. Mainittakoon vielä että matkavalmisteluja tehdessäni sain tulevalta ex-työkaveriltani tarjouksen lainata hänen kausikorttiaan tuohon peliin. Münchenissä asuvana hän ei ihan jokaiseen Mönchengladbachin kotipeliin ehdi. Tämä ei toki estä kausikortin hankintaa tai lainailua. Saksa on hieno maa.
Dortmundin lippujen krooninen loppuunmyynti sen sijaan lienee enemmän tai vähemmän tunnettua kaikille matkailuosiota lukeville. Olin jo henkisesti valmistautunut
Viagogon käyttöön ja kolmin/nelinkertaisiin hintoihin. Reilua viikkoa ennen ilmaantui kuitenkin ihan viralliseen nettikauppaan joitakin (olisiko 50 tms) yksittäisiä lippuja myyntiin. Koetin niitä sitten hyvinkin puolisen tuntia ostella eri tavoilla siinä kuitenkaan onnistumatta. Kohtuullisen usein olen ihan onnistuneesti ostellut saksalaisista nettikaupoista kaikenlaista joten ihan täysin en tuota oman osaamattomuuteni tai korttini piikkiin ota. Printtilipuissa taisivat vaatia saksalaista mobiilipuhelinnumeroa, jota minulla ei ole. Muita epäonnistumisia en osaa selittää. Noh, päädyin sitten ostamaan Viagogolta kuten olin alunperin ajatellutkin. Ainoaksi harminaiheeksi jäi tärvääntynyt ylimääräinen aika.
Sitten reissuunMatkaraportit olen pääsääntöisesti aloittanut siitä mistä katson matkan jalkapallo-osuuden alkaneen. Tällä kertaa merkkaan aluksi tiistaiaamun Malmössä, josta hankkiuduin aamuruuhkan läpi Juutinrauman sillan ylittävään Öresund-junaan. Näillä pääsee todellä kätevästi 20 minuutissa Kastrupin lentokentälle Kööpenhaminaan, josta Air Berlinin siivin varsin huokeaan hintaan lensin Düsseldorfiin. Työmatkoilla ja oikeastaan pikaisilla viikonloppureissuillakaan ei kovin usein pääse toteamaan näiden päivälentojen huokeutta. Nyt pääsi. Pikaisen lentokenttälounaan jälkeen Dortmundiin olikin enää pikainen viidenkymmenen minuutin junamatka.
Näköjään arki-iltapäivällä klo 14 ei Dortmundinkaan asemalla vielä notku suuria keltamustiin pukeutuvia miesjoukkoja, jotka automaattisesti veisivät ottelutunnelmiin. Hieman olin jo niitä odotellut mutta ilmankin alkoi jo tunnelma nousta. Kun ihan rautatieaseman vierestä ei hotellia löytynyt olin sitten päätynyt valitsemaan hotellin stadionin kulmilta. Kävellessäni U-bahn-pysäkiltä kohti Hiltoniani bongasin hotellin edestä Fortuna Düsseldorfin bussin. Ilmeisesti tulevat tähän samaan hotelliin keskittymään ennen peliä ja mahdollisesti jäävät yöksikin ettei tarvitse otteluruuhkiin mennä. Kyselin tähän vahvistusta vastaanottotytöiltä jotka eivät myöntäneet eivätkä kieltäneet mutta totesivat että näin ilmeisesti bussin. Huoneeseen kävellessäni tuli nuorehko treenatun oloinen kaveri vastaan kylpytakissaan. Sen verran olen maailman businesshotelleja kiertänyt että osaan sanoa ettei sellaisia käytävillä varsinkaan iltapäivisin liiku. Düsseldorfin pelaajistosta tietoni on sen sijaan varsin rajallinen, joten enpä osaa arvatkaan kenet ehkä bongasin. Ilahduttava tapahtuma kuitenkin
Kuva. Fortunan bussi hotellini ajotiellä. Tästä siis käynnistyi tunnelman nousu.Ennen ottelua ehdin tehdä lyhyen kävelyretken Dortmundin keskustaan. Siellä, niinkuin kaikkialla Saksassa tähän aikaan vuodesta, oli käynnissä koko joukko joulumarkkinoita. Kojuja, krääsää, glögiä, pikaruokaa, joulumusiikkia ja sen sellaistakin. Tavallaan ihan kiva perinne joka voisi toimia Suomessakin. Sekä kotijoukkueen keltamustia että vierailijoiden punavalkoisia värejä näkyi kaupungilla erittäin runsaasti. Mihinkään kummempiin uhoamisiin, levottomuuksiin tai edes äänekkäisiin tunnelmaannostatuksiin en sattunut törmäämään. Viimeksimainittu olisi ollut ihan mukavaakin.
Vasta tässä vaiheessa ehdin sitten vilkaista huoneeni ikkunasta ulos ja todeta että näköyhteys stadionille on. Luxusta tämäkin. Näköyhteyttä enemmän iloa on kuitenkin sujuvasta liikkumisesta stadionille ja varsinkin takaisin. Kymmenet tuhannet ihmiset tukkivat tehokkaasti kaikki kulkuneuvot pitkäksi aikaa ja jonottelu kyllä kysyy kärsivällisyyttä.
Borussia Dortmund-Fortuna DüsseldorfSignal Iduna Park on hieno stadion jo ulkoapäin. Olen sen kokenut kertaalleen aiemminkin ja aika lailla paikoillaan tuntuivat asiat olevan edelleen. Pimeässä illassa väkeä valui isoina joukkoina kohti stadionia jo pari tuntia ennen matsia kuten asiaan kuuluukin. Tällä kertaa en itse jäänyt porttien ulkopuolisiin tunnelmannostatuspaikkoihin vaan jatkoin lähes samantien sisälle.
Kuva. Signal Iduna Parkin pääsisänkäynnin puolelta. Väkeä parveili niinkuin suurtapahtumassa pitääkin. Sisälle päästessä iski taas sama euforia kuin viime kerrallakin. Tämä stadion on jotenkin käsittämättömän upea paikka, valtavan koon lisäksi siitä henkii mukava rosoisuus ja omaleimaisuus jotka ovat tulleet pakon sanelemana vaiheittain laajennetaessa. Kerralla suunnittelemana stadion ei vain synny tällaiseksi.
Kuva. Ensi silmäys sisälle. Tyhjää on vielä tässä vaiheessa. Ihan halutuimmat paikat kotipäädyn seisomakatsomoista on kuitenkin jo viety reippaasti tuntia ennen peliä. 
Kuva. Tähän ilmaantui kohta Düsseldorfin äänekäs vieraskatsomo. Pelkästään täyden Signal Idunan käytävillä maleksiminen ja tunnelman haistelu ovat oma elämyksensä. Aiemmalla visiitillä olin joutunut istumaan päätyyn sellaiseen sektioon, joka ilmeisesti joskus varataan vierasfaneille. Siitä ei pahemmin päässyt liikkumaan pitkin katsomoista. Tämänkertaiselta paikaltani pääsi, joten kävin kuvailemassa itseäni Gelbe Wandin luukulla.
Kuva. Legendaarinen Gelbe Wand lähempää. Tässä kuvassa ilman kirjoittajaa. Tästä kulmasta kuvattuna ei vaikuta ihan niin suurelta kuin oikeasti on. Paikalta koettuna koko kyllä välittyy. Kuten monessa muusakin paikassa on myös Signal Idunalla käytössä areenakortti. Myyntipiste löytyi helposti ja tuplacurrywurstin hankinta parin oluen kera sujui kohtuullisen nopeasti kun oli luukulla ennen pahinta ruuhkaa.
Kuva. Konstailemattoman betonisia aulatiloja. Peruspalvelut toimivat eikä muuta tarvita. Rakennusteknisesti erityisesti kulmauksista näkee että ihan tällaiseksi stadionia ei alkujaan suunniteltu. Viagogo on yleensä varsin epämääräinen myymiensä paikkojen sijainnista. Katsomolohko useimmiten kerrotaan, aina ei sitäkään. Omani paljastui sivukatsomon reunalla olevaksi, suunnilleen kulmalipun kohdalla juuri siinä nurkassa johon Düsseldorfin fanit olivat kasaantuneet.
Kuva. Dortmundilaisten You'll Never Walk Alone. Minua ei kyrsi tämän hymnin "varastaminen" tänne, kun omiakin perinteitä löytyy. Tunnelmaa nostettiin ihan komeasti ja asiaankuuluvasti ennen alkupotkua. Tänne suo jopa You'll Never Walk Alonen varastamisenkin kun omissakin perinteissä on hieman pohjaa. Pelin alettua tunnelma olikin sitten varsin lässähtänyt. Syrjäkorvalla vieressäistujilta ymmärsin että jonkinlaisesta molempien fanijoukkojen protestista oli kysymys. Protesti päättyi sitten sekunteja laskemalla jossakin 12 minuutin kohdalla ja suomalaistyyppinen asiantunteva murjotus vaihtui silmänräpäyksessä 80000 katsojan oluenhuuruiseksi bundesliigahuutomyrskyksi. Varsin dramaattinen kontrasti oli.
Kuva. Sitten hiljalleen pelikin käyntiin. Pelaajat tulossa kentälle. 
Kuva. Peli käynnissä Signal Iduna Parkilla. Itse pelistä löytyy tarkemaa tietoa vaikka Kickeristä:
http://www.kicker.de/news/fussball/bundesliga/spieltag/1-bundesliga/2012-13/14/1441760/spielanalyse_borussia-dortmund-17_fortuna-duesseldorf-13.html
Kuva. Düsseldorfin joukkue kiittää runsaslukuista ja äänekästä kannattajajoukkoaan. Näille taisi kyllä tasapeli, varsinkin takaa tasoihin tultuna, maistua voitolta. Dortmund oli hienokseltaan mutta selvästi parempi koko ajan ja suht' ansaitusti johdossa tauolla. Fortuna kuitenkin väänsi vähistä paikoistaan tasoituksen ja pääsin tälläkin kertaa todistamaan toisintoa kuuden vuoden takaisesta eli vankka ennakkosuosikki Dortmund jää tasapeliin ennalta heikompaa paikallisvastustajaa vastaan. Olisi kieltämättä mukava joskus todistaa täällä kotijoukkueen voittoakin. Mukavampi olisi poistua stadionilta kymmenien tuhansien tyytyväisten katsojien joukossa. Todettakoon kuitenkin että vierasjoukkueen laajalle ja äänekkäälle kannattajakatsomolle tuo tasapelipiste kyllä maistui ja sitä juhlittiin pitkään ja kovaäänisesti. Äkkiseltään en muista missään nähneeni tai kuulleeni vastaavaa vieraskatsomoa joten annetaan siitä kuitenkin varovaiset tunnelmapisteet.
Takaisin kävellessä hotellin läheisyys oli kyllä melkoinen etu. Ruuhkaratikoihin jonottelu, keskustaan kävely tai parkkipaikalla autossa jonottelu eivät pahemmin tähän kellonaikaan vedonneet. Kohtuullisen tyytyväisenä löntystelin hotellille ja ryhdyin yöpuulle. Fortunan joukkueen ilmaantumisesta hotellille ei minulle enää kertynyt havaintoja.
Reissu jatkuuSeuraavan päivän ohjelma koostui rauhallisen aamun jälkeen siirtymisestä Mönchengladbachiin ja hotelliin hankkiutumisesta. Junat toimivat Saksassa hienosti. Äkkiseltään vaikutti että joka tunti menisi kaksi vaihtoehtoista suoraa yhteyttä Dortmundista Mönchengladbachiin. Reilun puolentoista tunnin Regional Express-kyydin jälkeen olinkin perillä. Saksalainen täältä kotoisin oleva kaverini (ks. ylempänä) ei ollut arvioinut kotikaupunkiaan mitenkään äärimmäisen vetoavaksi marraskuiselle satunnaismatkailijalle. Hauptbahnhofilta ulos astuessa ei tulla mihinkään eloisaan keskustaan vaan hieman ankean oloiselle laitakaupungille. Suljetut liiketilat, yhden-euron-krääsäliikkeet ja naurettavan vähäinen ihmismäärä eivät viestineet hyvinvoivasta kaupungista. Pikainen lounaspaikka hieman myöhästyneelle lounaalle kuitenkin löytyi ja päädyin sitten ottamaan taksikyydin hotellille. Netin varauskoneet eivät vain suostuneet löytämään kaupungista hotellia rautatieaseman lähettyviltä vaan päädyin sitten Holiday Inniin keskustan toiselle laidalle. Lähteeni arvioi että Wolfsburg käyttäisi tätä samaa hotellia vieraillessaan kaupungissa.
Lyhyt kävelyretki keskustaa kohti näyttikin kaupungin hieman paremman näköisenä kuin aseman seutu. Löytyi nättejä keskiaikaisia kujia, komeita kirkkoja ja varsin hiljainen liikekeskusta. Borussian fanikauppa osui tietenkin silmiin tällä kävelyllä.
Mönchengladbachinkaan kotiottelu ei ollut minulle ensimmäinen kokemus. Kertaalleen olin viime vuosituhannella ehtinyt käydä täällä katsomassa kakkosbundesliigaa. Silloin pelattiin vielä legendaarisella Bökelbergstadionilla, joka oli kokonaan eri puolella kaupunkia. Kun vuosituhat, sarjataso, stadion ja vuodenaika olivat kaikki vaihtuneet ei edelliseltä visiitiltä pahemmin kiinnekohtia löytynyt. Jotenkuten olin tunnistavinani asemanseudulta tuttuja elementtejä mutta siihen se taisi jäädä.
Borussia Mönchengladbach-WolfsburgStadion at Borussia Park sijaitsee kartasta katsoen varsin kaukana keskustasta eikä sinne saksalaiseen tapaan kulje rautatietä, metroa tai edes raitiolinjaa. Hotellilta annettiin vähemmän yllättävä vinkki päärautatieasemalta lähtevistä Shuttlebusseista tai vaihtoehto nousta hotellin edestä normaaliin vuorobussiin. Valitsin tietenkin hitaamman vaihtoehdon ja matkustin rautatieaseman shuttlessa, joka porhalsikin hotellini ohitse kolmisen varttia hotellista lähtöni jälkeen. Tulipahan sitten kuitenkin nähtyä kaupunkia.
Stadionin ympäristö ei ole mitenkään kutsuva. Se sijaitsee oleellisesti pellolla esikaupunkien ulkopuolella jonkinlaisten teollisuusrakennusten kupeessa. Mitään erityisempää syytä tulla alueelle norkoilemaan tuntikausia ennen peliä ei välttämättä ole. Toki sieltä löytyy hehtaarihallin kokoinen (ja näköinen) fanikauppa ja pari ihan suurehkoa juottolaa kymmenille tuhansille faneille mutta sen verran ankea oli tuo sijainti pellolla että niiden takia tuskin paikalle etukäteen menisin.
Kuva. Mönchengladbachin stadionin itäinen sisäänkäynti. Mönchengladbachin station on uudehko, jonkin verran ennen vuoden 2006 MM-kisoja rakennettu 54000 katsojan stadion. Saksan stadiontilanne on niin huikean hyvä ettei tämä edes riittänyt MM-kisoille. Uutuudestaan, varsin hulppeasta koostaan ja varsin järkevästä designistaan huolimatta jotenkin persoonaton. Kaikki toimii mutta verrattuna edellisen päivän Signal Iduna Parkin hieman omintakeiseen ja kummalliseen suunnitteluun jäi jotakin puuttumaan. Ehkä osa seuran historiasta vain jäi Bökelbergstadionille. Tai sitten tämä on vain minun päässäni. Jos meillä olisi Suomessa tällainen kiljuisin riemusta!
Kuva. Ensivaikutelmia stadionista sisääntulon jälkeen. Tämä ja kaksi seuraavaa on otettu paikaltani. Tässä alkuun istumapääty, jonka kulmassa vasemmalla vierasfanikatsomo. Hyvin riitti kapasiteetti Wolfsburgilaisille.
Kuva. Pääkatsomo. 
Kuva. Ja kotifanipääty. Kohtuullisesti oli väkeä täälläkin paikalla jo hyvissä ajoin ennen ottelua. Yleisestä tavasta poiketen tällä stadionilla ei ole käytössä areenakorttia. Pikaruokatarjonta oli ehkä tavallistakin monipuolisempi ja kisamakkaroiden ja Glühweinin hankinta sujui kummemmitta jonotteluitta. Miksei meillä Suomesssa vaan osata tätä?
Kuva. Stadionin aulatiloja. Saksalaiseen tapaan toimiva ja pelkistetty. Arkkitehtonisesti tämä stadion oli hyvinkin selkeälinjainen kun oli suunniteltu alunperin tällaiseksi. Toisaalta taas Dortmundin karisma ja sielu jäivät minun silmiini puuttumaan. Itse ottelu oli alemman keskikastin kohtaaminen. Kumpi tahansa ottelun voittaisi pääsisi edelle sarjataulukossa. Panosta siis olisi. Ottelussa oli myös odotettavissa eiliseltä tuttu 12 minuutin murjotus. Siitä voin sanoa että kerta riitti minulle varsin hyvin. Peräkkäisinä päivinä sellaisen kokeminen alkoi hieman nyppiä.
Kuva. Suomalaisittain mielenkiintoista oli myös zoomailla alkulämmittelyssä Borussian vaihtomiesten pelin odottelua. Tässä näyte. Itse pelistä löytyy tarkemmat tiedot Kickeristä tuolta:
http://www.kicker.de/news/fussball/bundesliga/spieltag/1-bundesliga/2012-13/14/1441761/spielanalyse_borussia-mgladbach-15_vfl-wolfsburg-24.html
Kuva. Sitten mennään. 
Kuva. Kotijoukkue menee 1-0 johtoon. Maistuu istumakatsomossa. Wolfsburgin harvalukuiselle vieraskatsomolle taustalla on alkamassa ankea ilta. Suomalaisittain pelin jo ratkettua alkoi Alexander Ringin odottelu vaihtopenkiltä saada suhteettomankin suurta huomiota. Silmät tarkkana zoomailin lämmitteleviä kotijoukkueen vaihtopelaajia ja katselin kuinka heitä yksi kerrallaan kutsuttiin kentälle. Ringin vuoroa ei tullut tälläkään kertaa. Harmi.
Kuva. Kotifanit. Asiallisen saksalainen perusbundesliigakotipääty. Siis monella muulla mittarilla varsin huikea meno. 
Kuva. Kotijoukkueen vaihtomiehet odottelemassa josko kutsua tulisi. Suomalaisittain toivo jäi turhaksi. Peli vaikutti hieman hermostuneelta molemmin puolin ja harhasyöttöjä tuli aika paljon mutta kyllä kentällä lujaa mentiin. Aika meritoituja pelaajia oli myös tilaisuus seurata, kuten Diegoa, Ivica Olicia, Mike Hankea ja ties ketä muita. Diegosta oli kyllä edelleen nähtävissä maailmanluokan pelaajan ominaisuuksia roppakaupalla, vaikkeivat joukkuekaverit aina saaneetkaan avaavia syöttöjä haltuunsa. Todella mukava katsella tämän tason pelaamista.
Kuva. Mönchengladbachin vapaapotku pelin loppupuolella. Kolmatta maalia haettiin. Ei tullut. Kokonaisuutena tämä ottelu joutui vähän hankalaan asemaan vertailussa edellisiltaa vastaan. Loppuunmyyty Signal Iduna Park Gelbe Wandeineen on elämys, jolle on oikeastaan kenenkään yhtään mistään hankala vetää vertoja. Mistään vaisusta pilipalitahahtumasta ei kyllä todellakaan ollut kysymys myöskään Mönchengladbachissa. Katsojia oli yli 40000 ja kotifanipääty oli saksalaisen äänekäs. Vierasfanijoukko oli sen sijaan varsin vähälukuinen eikä heitä juurikaan kuulunut. Aiemmin olen tainnut Wolfsburgin nähdä vieraissa kertaalleen ja silloin he kyllä vetivät pisteet kotiin. Silloin taisi olla mestaruuskausi menossa ja viikonloppupelikin. Todennäköisesti Mönchengladbachin tunnelma Düsseldorfin vierasfaneilla olisi ollut varsin kiimainen...
Kuva. Loppuluvut taululla, peli päättymässä ja kotiyleisö suhteellisen tyytyväinen. Pelin jälkeen shuttletransport toimi todella hyvin, aiempien ankeiden kokemusten vuoksi olin varsin skeptinen tämän suhteen. Saksalaiset saavat kuitenkin monet junailuasiat näyttämään naurettavan helpoilta. Busseja lastattiin monessa paikassa ripeään tahtiin eikä jonossa tarvinnut seistä varmaan viittäkään minuuttia. Täpötäyttä bussia ei nytkään saanut pysäytettyä hotellini kohdalla, joten ylimääräinen puolituntinen kului aseman kautta kiertämiseen. Tästä huolimatta paluulogistiikka oli yllättävän toimiva.
Annetaan Saksalle vielä pisteitä jalkapallomaana illan pelistä seuraavana päivänä asiantuntevasti ja innostuneesti keskustelleen taksikuskin ansiosta. Ukkeli tiesi Pukin ja Ringin ja heidän HJK-taustansa. Oli kuulemma odotellut itsekin Ringiä kehiin ja pettynyt. Mene ja tiedä. Jalkapallo kuitenkin selvästi kiinnosti.
Ja sitten matka jatkuuMatkani jalkapallo-osuus siis päättyi Mönchengladbachiin. Tyypillisesti olen matkaraportit lopettanut tähän pisteeseen. Tällä kertaa poikkeuksellisesti jatkan pari kappaletta. Junasiirtymä sujui saksalaisen täsmällisesti reittiä Mönchengladbach-Köln-Mannheim-München. Kahdella viimeisellä legillä eivät ICE3:t tällä kertaa tökkineet lainkaan.
Laitan tähän raportin loppuun pari kuvaa seuraavalta matkalegiltä vaikkeivat ne enää jalkapallomatkailuun kuulukaan. Matkailuun kylläkin. Aiemmin en ollut matkustanut Airbus 380:llä lainkaan, mutta korjasin nyt tuon puutteen. Ensimmäisen kerran kunniaksi varasin lipun businekseen. Ihan ilmaista ei ollut, mutta eipä käynyt harmittamaankaan. Kohtuullisen paljon lentäneellekin tuo matka oli elämys. Aasialaisilla on palvelutaso kohdallaan ja ison koneen väljässä yläkerrassa voi vaikka käydä baarissa jaloittelemassa. Pakettiin kuului nouto hotellilta tuliterällä S-sarjan Mersulla, mikä nosti välittömästi tunnelman luxusmatkailuun. Joskus näinkin.
Kuva. Isoon Airbusiin mennään sisään kolmesta eri ovesta kahteen eri kerrokseen. Oma paikkani oli yläkerrassa. 
Kuva. Kyllä näissä oloissa hyvin jaksoi kuuden tunnin lennon kököttää. Pidempäänkin olisi mennyt. Makuuasentoon laskeutuva penkki, pari kuvaruutua ja aasialainen palveluasenne takasivat viihtyisän matkan. Ja kun tässä väsyin loikoilemaan niin pitihän minunkin käydä kokeilemssa koneen peräosassa ollutta baaria.LopputunnelmatTämä lopputunnelma teksti kirjoitetaan kokonaismatkan ollessa vielä napakasti kesken, yllämainitun Airbus 380:n mukavissa oloissa. Jalkapallo-osuus on kuitenkin jo kokonaisuudessaan takana ja siitä jäi jälleen kerran hyvät fiilikset. Saksa pysyy aivan taatusti kohteiden listalla jatkossakin vaikka todennäköisesti tulevaisuudessa (kuten tälläkin matkalla) käy yhä useammin niin että täytyy mennä kohteisiin joissa on tullut aiemminkin käytyä. Kelit Saksassa eivät ole marraskuussa enää mitenkään leudot (Stuttgartista eteenpäin oli maassa lunta), joten ehkä jatkossa koetan osua hieman lämpimämpään ajankohtaan.
E. Muoks. Imageshackin hukkaama kuva pelastettu tännekin. Näitä näköjään löytyy joka raportista
.
