MLS (ja muut USA:n sekä Kanadan sarjat) 2013-14-15-16-17-18

[Louhikkokoskettaja]

Philadelphia Union oli MLS:n viime kauden yllättäjä, nuori joukkue avasi kauden idän kärjessä ja roikkui kärkipään taistelussa kauden edetessä. Odotettu hyytyminen tuli lopulta ja sitten erittäin rajuna, Union keräsi viimeisestä seitsemästä runkosarjapelistään vain kaksi pistettä. Erinomainen alkukausi riitti kuitenkin tuomaan idän viimeisen playoff-paikan maalieron turvin. Playoffit, Philadelphian ensimmäiset viiteen vuoteen, jäivät kuitenkin yhteen otteluun, kun Torontossa tuli avauskierroksella 3-1-tappio.

Philadelphia on heikkojen sijoitustensa ansiosta päässyt usein varaamaan korkeilla vuoroilla, mikä on lopulta luonut joukkueelle lupaavan nuoren rungon. Tällä hetkellä näyttäisi myös, että johdostakin on löytynyt tarpeeksi pitkäjänteisyyttä joukkueen rakentamisessa. Philadelphialla on aiemminkin ollut lupaavia nuoria joukkueita, mutta johto on tehnyt käsittämättömiä pelaajakauppoja ja varsinkin rahdannut turhia veteraaneja viemään peliajan. Nyt kuitenkin annettiin parilla veteraanilla höystetylle nuorelle joukkueelle mahdollisuus ja tulos oli parasta vuosikausiin.

Maalivahdit

Andre Blake on maalilla noussut vuoden 2014 koko draftin ykkösvarauksen arvoiseksi pelaajaksi ja kuuluu jo MLS:n maalivahtien kärkipäähän, vaikka ikää on veskarille maltilliset 26 vuotta, joten Blakesta on Philadelphialle iloa vielä vuosiksi, jos eivät suuremmat kentät kutsu. Lupaavahko John McCarthy jäi viime kaudella ykkösjoukkueessa ilman peliaikaa, kun seura lainasi kokeneen Matt Jonesin maalille, McCarthy pääsi USL:ään hakemaan peliaikaa. Ensi kaudella McCarthy on luultavasti Blaken kakkosena ykkösjoukkueessa, kun erittäin vähälle vastuulle, Blaken pelattua melkein kaiken, jäänyt Jones jätti seuran.

Puolustus

Viime talven draftista kolmantena valittu Keegan Rosenberry osoittautui draftin toistaiseksi parhaaksi pelaajaksi ottaen heti avauspaikan oikeana pakkina ja oli vielä sarjan parhaimmistoa pelipaikallaan. Paikkaa aiemmin pitänyt Ray Gaddis jäi jämärooliin pelaten kourallisen otteluita lähinnä vasemman pakin tuuraajana. Philadelphialla oli viime talvena kaksi korkeata varausta, toisena ennen Rosenberryä seura valitsi toppari Josh Yaron, joka myöskin murtautui pelaavaan kokoonpanoon, ei tosin onnistunut aivan Rosenberryn tavoin, vaan alkukauden jälkeen menetti paikkansa avauksessa USL:stä ennen kautta poimitulle varaamattomalle Ken Tribbetille kauden edetessä. Vuoden 2014 draftista poimittu, MLS:n minimipalkalla pelannut, Richie Marquez on noussut parissa kaudessa vakiavauksen pelaajaksi ja osoittautunut odotuksia paremmaksi pelaajaksi. Rosenberry on 23-vuotias, Yaro 22, Tribbett sekä Marquez 24, Gaddiskin on vain 26-vuotias, joten Philadelphian puolustuksen tulevaisuus näyttää tällä hetkellä valoisalta, kun vielä lupaava 18-vuotias homegrown-pelaaja Austin Trusty on vielä nousemassa ensi kaudeksi kisaamaan topparin tontista.

Vasemmalla kokenut ja seuraa pitkään edustanut brasilialainen Fabinho kesti vielä nuorten rynnistyksen ja säilytti jo useamman kauden pitämänsä avauspaikan. Nähtävästi kuitenkin Fabinholle laitetaan enemmän painetta ensi kaudeksi, kun vasemmallekin hankittiin nuori pelaaja, Giliano "Georginion veli" Wijnaldum saapui taistelemaan Fabinhon kanssa vasemman pakin paikasta.

Onhan pakassa vielä kokenut designated player Maurice Edu, jonka viime ajat ovat olleet erittäin synkkiä, ensin tyrä, sitten rasitusmurtuma ja sen jälkeen murtunut pohjeluu ja Edu ei ole pelannut ykkösjoukkueessa lähemmäs puoleentoista vuoteen. Ehti viime kaudella vammojen välissä hakea tuntumaa kakkosjoukkueesta muutaman ottelun verran ja istua ykkösjoukkueen penkillä pari kertaa ennen kuin sairastupa kutsui taas. Vaikea sanoa mille tasolle Edu pystyy vielä palaamaan, jos saa vammakierteen katkastua. Philadelhpiassa käyttöä on luultavasti enemmän keskikentän pohjalla.

Keskikentän pohja

Hyvät keskikentän pohjapelaajat ovat vaan Yhdysvalloissa harvassa, joten Philadelphiakin kuuluu niin joukkueisiin, joiden merkittävimmät puutteet ovat alempana keskikentällä. Warren Creavalle ehti kierrellä MLS:ää Houstonissa ja Torontossa laitapakin ja puolustavan keskikentän rotaatiopelaajana ennen kuin Philadelphiassa otti paikan keskikentän pohjalta. Ei Creavalle nyt mikään paras mahdollinen pelaaja avaukseen ole, tosin monipuolisena, ihan pätevänä kaverina arvokas pelaaja joukkueelle. Kokenut joukkueen kapteeni Brian Carroll pelasi suurimman osan kaudesta Creavallen kanssa, tosin loppukaudesta minuutit jäivät vähemmäksi, kun Carroll loukkaantui samoihin aikoihin Alejandro Bedoyan saapuessa seuraan designated playeriksi. Keskikentän pohjan materiaalin puuttellisuuden takia Bedoya pelasi enimmäkseen alempana keskikentällä, vaikka omempi paikka löytyy ylempää. Carroll täyttää ensi kaudella jo 36 vuotta ja Bedoya todennäköisesti pelaa ylempänä, joten selkeää vahvistusta keskikentälle Philadelphia kaipaisi.

Hyökkäys

Laitapelaaja Chris Pontius hankittiin talvella DC:stä, paljon näytti siltä, että Philadelphia maksoi liikaa vuosia alamaissa olleesta, loukkaantumisten riivaamasta, kolmeakymppiä lähestyvästä pelaajasta. Pontius osoitti epäilyt kuitenkin täysin vääriksi, pelasi yhtä lukuunottamatta Philadelphian kaikki MLS-ottelut ja teki 12 maalia runkosarjassa sivuten ennätystään, kun kolmella edellisellä kaudella oli osunut yhteensä kuudesti. Pontius palkittiin kauden päätteeksi MLS:n vuoden comeback-pelaajana.

Oikealle laidalle saapui Shakhtarista kokenut Ilsinho, joka oli kuitenkin pettymys, varsinkin tehoja tuli aivan liian vähän vain kaksi maalia ja kaksi syöttöä. Loppukaudesta talven draftissa saapunut saksalainen Fabian Hebers nappasi oikean laidan avauspaikan. Herbers kuuluu myöskin Philadelphian nuoriin onnistujiin, alkukaudesta keräsi minuutteja tulleessaan hyökkäyksen eri paikoille vaihdosta ja lopulta nousi avaukseen. Erick Ayuk pelasi toissa kaudella 18-vuotiaana suhteellisen paljon oikealla laidalla, mutta viime kaudeksi putosi täysin USL:ään, eikä Herbersin ja Ilsinhon takaa ole pelaamaan nousemassa.

Kymppipaikalla Tranquillo Barnetta oli itseoikeutettu avaaja, joskin Barnettan kausi ei ollut mikään nappiosuma, viisi maalia. Hollannista saapunut Roland Alberg teki yhdeksän maalia puolta pienemmillä minuuteilla. Barnetta kuitenkin nautti valmennuksen luottamusta ja Alberg jäi loppukaudesta penkille, kun yritykset mahduttaa kaksikko samaan aikaan kentälle eivät toimineet. Barnetta palasi kauden päätteeksi Sveitsiin, joten avauspaikka on Albergin otettavissa. Ellei tällä kertaa sitten Bedoya pidä penkillä...

Hyökkäyksen keskellä CJ Sapong oli selkeä ykkösavauksen keskushyökkääjä aloittaen lähes kaikki pelit, kova työntekijä Sapong on, muttei mikään luontainen maalintekijä, viime kauden seitsemän osumaa on peliaikaan nähden keskushyökkääjälle aika vähän. Seura hankkikin talvella Sapongille haastajan, kun Charlie Davies saapui New Englandista. Davies teki toissa kaudella kymmenen maalia, mutta viime kauden saldo jäi yhteen, kun Davies oli suuren osan kaudesta sivussa syöpähoitojen takia. Daviesin palatessa New Englandin kärkeen oli saapunut Kei Kamara ja Davies jäi jämäminuuteille loppukauden. Ei kaksikko mikään hirveän vakuuttava kyllä ole, kymmenen maalin kausi olisi kummaltakin odotuksia parempi...

2017

Puolustukseen ja maalivahtipeliin on löytynyt nuorten pelaajien ansiosta laatua ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Keskikenttä ja hyökkäys eivät ole yhtä lupaavan oloisia, joskin jonkin verran laatua tuonnekin löytyy. Viime kaudella alkukauden ylisuorittaminen riitti playoffeihin, ensi kaudella on todennäköisesti vaikeampaa, kun nuoret pelaajat on opittu tuntemaan. Keskikentän keskusta ja keskushyökkääjä ovat joukkueen ongelmakohdat, joihin pitäisi löytää kohennusta tai playoffit jäänevät ensi kaudella taas väliin.

[Louhikkokoskettaja]

Toronton kausi 2016 oli erittäin lähellä jättipottia, keskikesällä tuli Kanadan mestaruus ja MLS:ssäkin seura eteni ensimmäisenä kanadalaisporukkana finaaliin asti, jossa kuitenkin tuli tappio rankkareilla Seattlea vastaan maalittoman tasapelin jälkeen. Pienet olivat marginaalit finaaleissa, Kanadan mestaruus tuli vierasmaalilla yhteismaalien oltua tasan 2-2 Will Johnsonin osuttua viidennellä lisäaikaminuutilla jälkimmäisessä osassa Vancouveria vastaan. MLS:n finaalissa Stefan Frei venyi unelmapelastukseen jatkoajalla Jozy Altidoren puskuun ja Seattle selvisi rankkareille, joissa sitten voitti. Jääminen maaleitta finaalissa oli Torontolta yllättävää, nin vahva joukkueen hyökkäyspeli oli aiemmin ollut, viidessä aiemmassa playoff-ottelussa joukkue oli tehnyt 15 maalia, eikä kertaakaan jäänyt alle kahden yksittäisessä ottelussa.

Toronto lähti toissa kaudella satsaamaan kovaa uuden taustaryhmän saavuttua. Aiemmin seura oli jäänyt kaikilla kahdeksalla kaudellaan playoffien ulkopuolelle, mutta uudessa johdossa seura on selvinnyt molemmilla kausilla playoffeihin. Kovasti rahaa Sebastian Giovincoon, Michael Bradleyyn ja Altidoreen on laitettu ja kolmikko on MLS:n palkkatilaston aivan kärkipäässä, mutta nimekkäät avainpelaajat Giovincon johdolla ovat nostaneet Toronton pohjamudista sarjan kärkipäähän.

Giovinco hoiti kaudella 2015 playoff-paikan melkeinpä yksin, mutta viime kaudella joukkue näytti jo ihan oikealta joukkueelta. Giovincon vaarallisuus tunnettiin läpi liigan, eikä aivan ensimmäisen kautensa superiskuun pystynyt, silti oli mukana viiden viimeisen joukossa kauden arvokkainta pelaajaa valitessa. Toronto kuitenkin joukkueena pelasi paljon paremman kauden ja vastuunkantajia löytyi nyt laajemmalta rintamalta. Valmentaja Greg Vanney oli hyvin lähellä potkuja vielä kauden 2015 alkupuolella seuran rämpiessä, mutta kurssi kääntyi, eikä Vanneytä tällä hetkellä kyseenalaisteta.

Maalivahdit

Coloradosta kauden alla hankittu veskari Clint Irwin oli viimein luotettava ykkösveskari aiemmin maalivahtiongelmien kanssa painineelle Torontolle, vaikka Irwinin kausi oli rikkinäinen keskivaiheen loukkaantumisen takia. Erittäin lupaava, nuori Alex Bono sai tuolloin näyttöpaikkansa ja onnistui lupauksia herättävästi, vaikka Irwin loppukaudesta palattuaan otti paikkansa takaisin. Kaksikko jatkanee taistelua ykkösveskarin paikasta ensi kaudella, Bono hastaa Irwinin... Nyt ei puhuta kuitenkaan 70-luvun musiikkiohjelmista.

Taustalla kyttää myöskin lupaava homegrown-pelaaja Quillan Roberts, joka kuitenkin on tällä hetkellä jäänyt Bonon varjoon nuorten veskarien taistossa ja pelaa Toronton kakkosjengissä USL:ää. Maalivahtiosasto on Torontolla kunnossa nyt ja mahdollisesti vielä pitkän aikaa, Irwinkin vasta 27-vuotias.

Puolustus

Colorado avitti Toronton puolustusta oikein kunnolla viime kauden alla, kun toppari Drew Moor saapui myöskin vuorilta Toronton riveihin. Moor oli puolustuksen kaipaama kokenut johtaja ja pelasi vakuuttavan kauden. Muuten toppariosastossa oli hakemista. Damien Perquis, Josh Williams, Eriq Zavaleta sekä Nick Hagglund pääsivät kokeilemaan Moorin seurana keskustassa joukkueen pelattua useimmiten kolmella topparilla. Perquis lähti takaisin Eurooppaan jo kesken kauden ja Williams päästettiin Columbukseen kauden päätyttyä, kun kauden edetessä Zavaleta ja Hagglund ottivat avauspaikat itselleen. Taustalla on tällä hetkellä tyhjää ja topparihankintaa pitäisi talven aikana tulla, varsinkin jos joukkue kolmella topparilla jatkaa. Luultavasti joku vahvasti avauspaikasta kilpaileva toppari tai kaksikin tulossa vielä on.

Keskikenttä

Justin Morrow on ollut Toronton luottomies jo useamman kauden, aiempi vasemman pakin paikka vaihtui ryhmityksen muuttua keskikentän vasempaan laitaan. Nousu ylemmäs toi myös uran selkeästi parhaat tehot, kun Morrow osui viidesti ja syötti kolme maalia. Morrow on kasvanut vahvasti pelaajana Toronton joukueen parantuessa ja pitänyt vasemman puolen avauspaikan itsellään. Toronton oma kasvatti Ashtone Morgan haastanee ensi kaudella Morrow'n jälleen vahvemmin pelipaikasta, kuten on aiemmilla kausilla tehnyt, viime kausi vaan meni kahden isomman loukkaantumisen takia melkein kokonaan sivussa.

Steven Beitashour hankittiin Vancouverista kauden alla oikeaksi pakiksi, mutta ryhmityksen mentyä vaihtoon, päätyi Beitashour keskikentän oikeaan laitaan, mikä ei menoa haitannut. Beitashour oli selkeä vahvistus Torontolle ja pelasi lähes kaiken viime kaudella. Mark Bloom lähti talvella Atlantaan, mutta nuori Marco Delgado on vielä varamiehenä.

Keskellä Michael Bradley on joukkueen kapteenina ollut itseoikeutettu avaaja, loppukaudesta Bradley sai kumppaneikseen Jonathan Osorion sekä Panamasta lainatun Armando Cooperin. Kolmikko toimi hyvin keskikentän keskustassa, joten Cooper hankittiin lainapestin jälkeen pysyvästi seuran riveihin. Osorio on ollut lupaava kanadalaisfutaaja jo vuosia, mutta Toronton riveissä on tökkinyt, kun jannu alkujaan pelasi laidalla, ei vaan oikein laitahyökkääjänä tehoja syntynyt. Siirto keskustaan on näyttänyt toistaiseksi oivalta ratkaisulta. Kokeneet Benoit Cheyrou sekä Kanadan mestaruuden maalillaan tuonut Johnson jäivät loppukaudesta statisteiksi ja lähtivät kauden päätteeksi. Delgado pystyy pelaamaan keskelläkin, oma kasvatti Jay Chapman on myös saanut minuutteja.

Hyökkäys

Hyökkäyksessä mörssäri Jozy Altidore pelaa Giovincon kanssa ja kaksikko alkoi loppukaudesta löytää hyvän yhteisen sävelen. Altidoren Toronto-aika on ollut vaikeata, loukkaantumisia ja heikkoja esityksiä, mitkä näyttivät jossain vaiheessa painavan henkisesti jo melkoisen paljon. Loppukaudesta Altidore sai pelata ehjänä ja peli-ilo tuntui taas löytyvän. Reisivamman jälkeen palattuaan, syntyi viimeisessä 15:ssä runkosarjapelissä kymmenen maalia ja kuudessa playoff-ottelussa viisi maalia. Altidore on parhaimmillaan huippuhyökkääjä MLS:ään, mikä viime kauden lopulla taas näkyi. Giovinco MLS:n yhtenä aivan parhaista vielä tarjoilee Altidorelle paljon mahdollisuuksia. Jos molemmat pysyvät terveinä, on Toronton hyökkäys MLS:n aivan parhaita.

Taustalla on sitten huomattavasti hiljaisempaa. Toki Tosaint Rickettsin positiiviset otteet ilahduttivat, lähinnä vaihtokärkenä syntyi viisi maalia. Talven draftista poimittu Tsubasa Endoh sekä omat kasvatit Jordan Hamilton sekä Molham Babouli ovat myös mahtuneet rotaatioon. Altidore ja Giovinco ovat kuitenkin melkolailla korvaamattomia, kun ei MLS:ssä rahoja ole tuon tason kavereille lähellekään samaan pystyviä varamiehiä ostaa.

2017

Toronton joukkue oli viime kaudella erittäin hyvä ja näyttäisi vielä pysyvän avauksen osalta kasassa. Toppariosastolle ja ehkä keskikentällekin saisi uutta avauksen paikasta kilpailevaa pelaajaa olla tulossa. Tällä hetkellä tilanne näyttää kuitenkin yleisesti erittäin hyvältä ja Toronton olettaisi olevan taiselemassa idän kärkipään sijoituksista.

[Louhikkokoskettaja]

New York RB
Toronto
New York City
- - -
DC
Columbus
- - -
Montreal
Atlanta
Philadelphia
- - -
New England
Orlando
Chicago

Jotenkin tuollaiseksi ryhmittelisin idän tällä hetkellä, kun joukkueiden rakennus on vielä pahasti kesken, jos yritetään ynnätä joukkueen nykyisiä rostereita, resursseja sekä organisaation antamaa yleistä vaikutelmaa kyvystä pätevien vahvistuksien hankkimiseen. Yhtään seuraa ei tässä vaiheessa voi laskea tosin vielä playoff-kilpailusta ulos. Ehkä niin, että jonkun kuuden viimeksi mainitun nousu runkosarjassa idän kärkeen yllättäisi suuresti, kun taas jonkun kolmen ensiksimainitun jääminen playoffeista olisi suunnilleen vastaavanlainen yllätys.

[Louhikkokoskettaja]

US Soccer sai viimein aikaiseksi päätöksen sarjapyramidista, minkä seurauksena sekä NASL että USL ovat ensi kaudella kakkosdivarin sarjoja eli jakavat toisiksi korkeimman sarjatason arvon. Koska kumpikaan ei täysimääräisesti täytä kakkosdivarin vaatimuksia, on valinta väliaikainen, joten asia palaa US Soccerin pöydälle ilmeisesti taas ensi talvena. Päätöksen seurauksena Yhdysvalloissa on nyt ykkösdivari (MLS), kaksi kakkosdivaria eikä kolmosdivaria... Tuon jälkeen sitten mennäänkin eri organisaation alla oleviin amatöörisarjoihin.

Molemmat sarjat ovat olleet tyytyväisiä päätökseen, kun NASL:n toiminnan jatkuminen mahdollistui ja USL kuitenkin on selkeästi lähempänä tavoitettaan, vaikkei noussut NASL:n ohi, niin pääsi jo rinnalle. Lopulta kuitenkin miten yleisö ja rahoittajat päätökseen reagoivat ratkaisee sarjojen tulevaisuuden.

New York Cosmos on ilmoittanut, että päätöksen myötä seuran toiminta tulee jatkumaan NASL:ssa kaudella 2017. Fort Lauderdale Strikersin pitäisi siirtyä päätöksen myötä uuteen omistukseen, mutta tuosta ei ole vielä uutisia näkynyt. NASL joutui lunastamaan Jacksonville Armadan omakseen ja johtaa seuran toimintaa toistaiseksi pyrkien löytämään uudet omistajat. Rayo OKC:n tilanne on tällä hetkellä melkoisen sekaisin ja vaikuttaisi olevan menossa nurin kuitenkin.

[Louhikkokoskettaja]

USL:n muutokset ensi kaudeksi ovat suhteellisen pieniä, joukkuemäärä kasvaa yhdellä 30:een, kun sarjaan liittyi kolme uutta seuraa ja kaksi vanhaa poistui. Tampa Bay Rowdies ja Ottawa Fury saapuivat NASL:n puolelta, Ottawa korvaa sarjassa Montrealin kakkosjoukkueen ja toimii Montrealin farmijeginä. Tampa Bayn organisaation pyrkimyksenä on MLS, mitä USL-siirron pitäisi tukea. Rowdies pyrkii saamaan paikan Floridan toisena MLS-jenginä Orlandon ohella, kun David Beckhamin projekti on pykinyt stadionin puutteen takia. Siinä missä Beckhamin projekti jumittaa stadionin kanssa, on Rowdies jo esitellyt suunnitelman MLS-tason stadionista. Rowdiesista ollaan ehdotettu Beckhamin porukalle projektien yhdistämistä, koska kahta uutta Floridan seuraa MLS tuskin on ottamassa, mutta vastausta ei ole toistaiseksi tullut.

Täysin uutena organisaationa USL:ään liittyy Reno 1868. Komea, perinteikkäältä vaikuttava, vuosiluku saatiin ottamalla nimeen Renon kaupungin perustamisvuosi. Wilmington Hammerheads ensin tutki mahdollisuuksia muuttaa toiselle paikkakunnalle, koska Wilmingtonin alue Pohjois-Carolinassa on osoittautunut liian pieneksi ammattilaisseuralle. Kun uutta paikkaa ei kuitenkaan löytynyt, päätti organisaatio pudottautua amatöörisarjoihin. Konferenssien tasapainottamiseksi St. Louis palaa itään yhden lännen puolella vietetyn kauden jälkeen.

USL:llä on uudeksi seuraksi jo varmistunut Nashville, joka aloittaa kaudella 2018. Tuolloin on myös mahdollista Austin Aztexin paluu sarjaan, jos uusi stadion järjestyy, nyt kuitenkin jää jo toinen kausi väliin entisen stadionin tuhouduttua tulvissa.

- - -

Philadelphia täydensi hyökkäystään hankkimalla Leyton Orientista Jay Simpsonin. Yksi ihan kohtalainen kausi Championshipista Simpsonilta historiasta löytyy ja viime kaudella oli kova League Twossa, mutta aika kesyltä kaverilta noin muuten tasoltaan vaikuttaa, tämä kausi on ollut League Twossa vaikea. Ei ennakkoon vaikuta sellaiselta vahvistukselta, jota Philadelphian hyökkäys kaipaisi.

Montreal puolestaan päätti kuitenkin jatkaa viime kaudesta samalla maalivahtikolmikolla, kun Eric Kronbergille lopulta sorvattiin jatko.

[Louhikkokoskettaja]

Ja lännen puolelle sitten...



Colorado Rapids seurasi Toronton mallia, tosin pienemmillä panostuksilla. Colorado oli rämpinyt lännen pohjamudissa jo pari kautta, mutta valmentaja Pablo Mastroeni sai jatkaa ja seura hankki kovia nimiä aiempien arpojen sijaan. Jermaine Jones, Shkelzen Gashi ja Tim Howard eivät olleet halpoja kavereita, mutta nostivat edelliskauden lännen jumbon sarjan kärkipäähän lisäten seuran uskottavuutta, ja lopulta Colorado sijoittui runkosarjassa Dallasin takana lännen ja koko MLS:n kakkoseksi. Playoffeissa Colorado pudotti ensin Los Angelesin rankkareilla yhteismaalien oltua tasan 1-1 molempien voitettua kotiosansa 1-0. Seattlea vastaan tuli seuraavalla kierroksella kuitenkin lähtö yhteismaalein 1-3.

Jones on vaan hankala pelaaja tällä hetkellä, kunnossa ollessaan MLS:n ehdotonta eliittiä keskikentällä, mutta kun ei vaan millään pysy pelikunnossa. New Englandista hankittu Jones oli Coloradolle tärkeä pelaaja alkukaudesta, auttoi joukkueen hyvään lähtöön kauteen, mutta sen jälkeen sairastupa kutsui taas. Jones palasi vasta playoffeihin ja kauden ottelumäärä jäi taas kovin vähiin. Seuraavaksi Jones yrittää pysyä kunnossa Los Angelesissa, kun Colorado kauppasi pelaajan Galaxyyn kauden päätteeksi.

Zac MacMathia käy jo sääliksi, Philadelphiasta nuori veskari heivattiin pihalle totaalisen turhan Rais M'Bolhin tieltä ja sen jälkeen on taas etsinyt paikkaansa. Viime kauden aloitti Coloradon ykkösveskarina, mutta sitten tulivat uutiset Howardin siirrosta Evertonista Coloradoon. Oli aivan selvää, että pelasi MacMath kuinka hyvin tahansa, niin penkki kutsuisi taas Howardin siirron toteuduttua. Ja MacMath pelasi hyvin, joku helppo virhe toki tuli, mutta Coloradon vahvan puolustuksen takana oli MLS:n alkukauden tilastoiltaan paras veskari. Ei auttanut, vaan Howard vei paikan. Playoffeissa MacMath pääsi Howardin loukkaannuttua taas Seattlea vastaan pelaamaan, mutta ei rittänyt jouduttuaan pitkästä aikaa maalille.

Maalivahdit

Howard on edelleenkin huippuveskari MLS:ään ja MacMath riittäisi monessa jengissä ykköseksi. Coloradolla onkin tällä hetkellä MLS:n paras maalivahtikaksikko. John Berner pelaa USL:ssä, jos ei loukkaantumisia tule. Tosin MacMathin kannattaisi etsiä jo uutta seuraa, koska turhaan haaskaa potentiaaliaan Howardin takana.

Puolustus

Helvetin iso, yli kaksimetrinen, ruotsalainen Axel Sjöberg on Coloradon puolustuksen johtohahmo topparin tontilla. Yliopistofutiksen kautta MLS:ään noussut Sjöberg on ottanut vakiavauksen paikan Coloradon puolustuksen keskeltä. Kokenut MLS-jyrä Bobby Burling onkin jäänyt penkille, kun useimmiten Sjöbergin kanssa keskuspuolustuksessa on pelannut Jared Watts, joka entisenä keskikenttäpelaajana täydentää Sjöbergin puutteita pallollisessa pelaamisessa, eikä mikään kääpiö kuitenkaan ole.

Kokenut Marc Burch vasemmalla ja nuorempi Eric Miller oikealla täydentävät neljän linjan. Mekeil Williams on rotatioopelajana paikkaamassa kumpaakin laitaa. Colorado päästi viime kauden runkosarjassa selvästi vähiten maaleja, vain 32. Los Angeles ja Toronto seuraavina alittivat myös 40 päästettyä maalia, tosin vain yhden maalin turvin.

Avauksen ja ensisijaisten varamiesten osalta Coloradon puolustus näyttäisi pysyvän hyvin kasassa, joten näillä näkymin vain lisäsyvyyttä olisi tarve hankkia.

Keskikenttä

Joukkueen kapteeni Sam Cronin ja kova työmies Michael Azira pelasivat viime kaudella suurimmat minuutit alemapana keskikentällä, useimmiten kymppipaikalla pelannut Dillon Powers tuurasi poissaoloja. Kolmikko jatkaa Coloradon riveissä, Powersinkin osalta paikka alempana voisi sopia, koska ei kymppipaikalta ole pystynyt merkittäviä hyökkäystehoja tuomaan, vaikka hyvä pelaaja onkin. Osasto on näillä näkymin kunnossa, kun puolustuksestakin voi Wattsin poissalojen sattuessa nostaa keskikentälle.

Hyökkäys

Gashi oli Coloradon kaipaama sykäys hyökkäyspeliin. Gashi teki yhdeksän maalia runkosarjassa vasemman laidan tontilta, millä oli joukkueen paras maalintekijä. Hyökkäyspelissä Colorado ei tosin riittänyt lähellekään muiden kärkipään jengien tahtiin, vaan teki yhdessä Houstonin kanssa toisiksi vähiten (39) maaleja koko MLS:n runkosarjassa ja Gashi jäi hyvin yksin tehoissa. Kärjen rotaatiossa kiertäneet designated player Kevin Doyle ja Domenic Badji osuivat kuudesti, sen jälkeen mennäänkin jo kolmen maalin miehiin...

Doyle on Howardin ja Gashin ohella dp-statuksella, mutta ei ole kyllä tuonut lähellekään kaivattuja tehoja hyökkäykseen, toki hyvä pelaaja hyökkäyksen eri pelipaikoille, mutta saman olisi muualta löytänyt huomattavasti halvemmalla. Nuori Marlon Hairston pelasi ihan lupaavasti ajoittain oikealla laidalla... Mutta kuten joukkueen tehdyistä maaleista näkyy, niin hyökkäys on Coloradon ongelmakohta ja tarvitsisi selkeätä kohennusta.

Laitapelaaja Marco Pappan kausi oli hyvin erikoinen alkaen talven episodista, kun Pappa, tuolloin vielä Seattlen pelaaja, joutui sairaalahoitoon oletettujen puukotusvammojen takia. Pappa oli ollut tuolloin silloisen naisystävänsä, entisen Miss Washingtonin seurassa, mutta tapaukseen ei koskaan löytynyt selvyyttä. Vaikka poliisi pystyi sulkemaan pois ulkopuolisen osallisuuden, niin tutkinta lakkautettiin, kun niin Pappa kuin missikään ei kuulusteluissa muistanut tapahtumia... Tuosta huolimatta Pappa pelasi vahvan alkukauden Colorado-siirron jälkeen, mutta hiipui kauden edetessä ja sai lopulta mennä kauden pääteeksi.

2017

Maalivahdit, puolustus ja keskikentän pohja näyttävät vahvoilta, mutta hyökkäys on aivan liikaa Gashin varassa. Doyle vie täysin turhaan seuran kolmannen designated playerin paikan, mutta Jonesin myynnin jälkeen Coloradolla pitäisi olla kuitenkin resursseja hankkia edes joku MLS:ään kohtalaisen kova vahvistus hyökkäyspäähän. Muuten vahva joukkue, mutta hyökkäys yksi liigan heikoimmista, kyllä tuolla playoffeihin voi hyvinkin mennä, mutta menestys vaatisi selkeää kohennusta hyökkäyksen materiaaliin.

[Louhikkokoskettaja]

MLS:n SuperDraft on parhaillaan menossa ja ensimmäiset varaukset on ehditty tehdä.

1. Minnesota - Abu Danladi

Ghanalaistaustaista hyökkääjää pidettiin ennen draftia pelaajana, jolla on ainakin hyökkäyspäästä paras maksimipotentiaali, mutta myöskin riskivalintana loukkaantumishistorian takia. Minnesota hieman useimpien odotusten vastaisesti otti riskin ja nappasi Danladin.

2. Atlanta - Miles Robinson

Atlantan oletettiin haluavan joko Danladin tai Robinsonin ja kun Danladi meni ykkösenä, Robinson oli erittäin odotettu valinta. Robinson on lupaava toppari ja Atlantalla oli toppariosastolla selkeätä vajautta. Kun draftista saatiin potentiaalinen toppari ykkösjoukkueeseen, on jatkossa helpompi käyttää isompia rahoja keskikentän sekä hyökkäyksen vahvistamiseen.

3. New York City - Jonathan Lewis

NYC päätti toimia kesken draftin ja osti kolmannen varauksen Chicagolta päästäkseen poimimaan laitahyökkääjä Lewisin. NYC:lle lupaava laitapelaaja sopii, viime vuoden draftista haettu Jack Harrison on kuitenkin vaikuttanut alkuun kohtalaisen lupaavalta kaverilta. Varsinkin draftia edeltäneissä näyttötilaisuuksissa vakuuttanut Lewis tuo lisää kilpailua NYC:n hyökkäyksen laidoille.

4. Portland - Jeremy Ebobisse

Portland huomasi myöskin tilaisuutensa, kun jopa ykkösvaraukseksi ennakoitu Ebobisse oli vielä saatavilla ja osti nelosvarauksen Houstonilta, jolla nuoria lupaavia hyökkääjiä on jo omasta takaa. Portlandilla ei Fanendo Adin taakse ole keskushyökkääjän tontille juurikaan materiaalia, joten Ebobisse päässee ihan kelvolliseen rotaatiorooliin joukkueessa heti.

5. Columbus - Lalas Abubakar

Columbus on talven aikana muuttanut voimakkaasti puolustustaan ja keskustassa on vielä tarvetta ainakin rotaatiopelaajille, joten toppari Abubakarin valinta ei yllättänyt.

[Louhikkokoskettaja]

MLS:n varaustilaisuus on nyt suunnilleen valmis, kun eilen vietiin läpi kaksi kierrosta ja ennakkoon parhaat pelaajat päästiin varaamaan. Tiistaina tosin on vielä toiset kaksi kierrosta, jotka hoidetaan puhelinneuvotteluna.

Kaksi pohjoismaista pelaajaa varattiin eilen, kun tanskalaishyökkääjä Niko Hansen meni yhdeksäntenä Columbukseen ja norjalaispuolustaja Jo Vetle Rimstad numerolla 43 DC:n riveihin.

Vuoden 2016 parhaaksi yliopistopelaajaksi valittu Ian Harkes ei ollut draftissa, vaan teki noin viikkoa ennen draftia homegrown-sopimuksen DC:n kanssa. Oli ensimmäinen kerta, kun vuodesta 1967 jaetun Hermann Trophyn voitti pelaaja, jonka isä on myös pystin voittanut. John Harkes teki aikanaan mittavan uran USA:n maajoukkueessa ja pelasi Valioliigassakin pari kautta, nykyään on USL:n Cincinnatin päävalmentajana. Ian on keskikentän keskustan pelaaja isänsä tavoin.

Draftitilaisuuden yhteydessä Houston osti puolustaja AJ DeLaGarzan Los Angelesista. Kokenut ja monipuolinen DeLaGarza voitti Galaxyssa kolme mestaruutta, mutta ei oikein missään vaiheessa pystynyt ottamaan vakiavaajan paikkaa kunnolla omakseen, vaan useimmiten oli puolustuksen ensijainen varamies, koska pystyy pelaamaan niin keskellä kuin kummalla tahansa laidalla.

[Louhikkokoskettaja]

Dallas on Oscar Parejan valmennuskaudella noussut MLS:n kärkipäähän. Melko yllättäen, koska seuran katsojamäärät ovat sarjan pienimpiä ja rahankäyttökin hyvin maltillista. Pelaajatarkkailussa, drafteissa ja homegrown-pelaajien suhteen on kuitenkin tehty hyvää työtä. Dallas onkin profiloitunut nipuksi outoja latinoita, joista kukaan ole koskaan kuullutkaan, mutta jotka ovat silti todella hyviä.

Tuossa on osa totuutta, Dallas on varsinkin latinotaustaisen homegrown-pelaajien hankkimisessa onnistunut erinomaisesti, mutta on sitten drafteistakin poimittu paljon ykkösjoukkueen pelaajiksi ei-latinoja. Siirtomarkkinoilta on tuotu paljon melko halpoja, usein latinoja, pelaajia niin MLS:n sisältä kuin Etelä- tai Väli-Amerikasta, vaihtelevin menestyksin, löytyy aika monta osumaa, mutta myös täysiä huteja.

Dallas oli sarjan heikompaa osastoa, kausia meni playoffien ulkopuolella, kun Pareja otti valmennusvastuun kolme vuotta sitten. Ensimmäisellä kaudellaan Pareja vei Dallasin melko yllättäen playoffeihin, seuraavalla kaudella nosti Dallasin jo lännen ykköseksi. Parejan kolmannella kaudella Dallas voitti MLS:n runkosarjan ja US Open Cupin. MLS:n playoffeissa ei kuitenkaan meno ole enää ollut yhtä vakuuttavaa ja noutaja on tullut nopeasti. Viime kaudella katastrofaalinen vajaa kymmenminuuttinen avausosassa Seattlessa romutti toiveet. Seattle iski kolme maalia kahdeksassa minuutissa toisen jakson alkupuolella, eikä Dallas tuosta enää noussut ja Seattle jatkoi otteluparista maalein 3-1.

Ehkä sitten playoff-menestyksessä näkyy se, että Dallas on vähällä rahalla kasattu joukkue, mitään suuren rahan pelaajia ei hankita, vaan designated playeritkin ovat siitä halvemmasta päästä. Hyökkäyksessä ihan pätevät, mutta otteiltaan sinällään tasapaksut kaverit osuvat runkosarjassa rotaatiossa kohtalaisesti, mutta sellaiset varmat vastuunkantajat ovat hyökkäyspäässä vähissä.

Maalivahdit

Nuori homegrown-pelaaja Jesse Gonzalez nousi kaudella 2015 suuresta tuntemattomuudesta Dallasin ykkösveskariksi ohi kokeneiden Dan Kennedyn ja Chris Seitzin. Kennedy poistui kauden 2015 pääteeksi, mutta tuolloin jo kolmoseksi pudonnut Seitz jäi vielä yrittämään. Mikä sitten kannatikin, Gonzalez aloitti kauden 2016 haparoiden ja Seitz sai jälleen mahdollisuuden, käytti sen ja valtasi ykkösveskarin paikan. Gonzalez on erittäin potentiaalinen nuori veskari ja Seitz perusvarma kokenut veskari, joten Dallas luultavasti pärjää noilla jatkossakin, kaksikon kilpailu paikasta lienee uudelleen auki kaudella 2017.

Puolustus

Iso toppari Matt Hedges on noussut ehkäpä MLS:n parhaaksi toppariksi vuosien saatossa. Vuoden 2012 draftista poimittu Hedges oli toissa kaudella ehdolla vuoden puolustajaksi ja viime kaudella lopulta voitti kyseisen palkinnon. Vuotta myöhemmin draftista poimittu, myöskin iso toppari, Walker Zimmerman on edennyt melkein samaan tahtiin ja viime kaudella löi itsensä todella läpi vakiavauksen topparina. Zimmerman oli ennen kautta lähellä lähtöä katselemaan säännöllistä peliaikaa muualta, lähinnä Norjasta, mutta kun sopimusta ei Norjasta tullut, niin jatkoi Dallasissa ja onnistui todella vahvasti. Jos Zimmerman vielä on Eurooppaan lähdössä, niin uutta seuraa tuskin on Norjasta tarve hakea... Niin Hedges kuin Zimmerman kuuluvat USA:n maajoukkuerinkiin nykyään.

Valioliigasta meriittejä hakenut kokenut Maynor Figueroa oli epäonnistunut MLS:ssä aiemmin Coloradossa, mutta Dallasissa löysi jälleen tasonsa ja nousi säännölliseksi avauksen pelaajaksi, useimmiten vasempana pakkina, mutta ajoittain myös keskeltä, kolmantena topparina Dallasin vaihtaessa ryhmitystä, tai ykköstoppareiden poissaloja tuuratessaan. Paljon MLS:ssä kierrelyt St. Kittsin ja Nevisin maajoukkuemies Atiba Harris palasi Dallasiin reilun viiden vuoden jälkeen ja otti oikean pakin paikan. Ryan Hollingshead pelasi usein vasemmalla laidalla, kun Dallas käytti kolmen topparin ryhmitystä, ajoittain myös tuurasi kummallakin puolella laitapakkina neljän linjassa, mutta Hollingshead näyttäisi nykyään olevan Parejan kaavailuissa ennemmin laitahyökkääjä.

Keskikenttä

Nuori homegrown-pelajaa Kellyn Acosta on ottanut vahvasti paikkansa joukkueessa ja myöskin murtautunut USA:n maajoukkuerinkiin. Acosta oli alkujaan laitapakki, mutta paikka on nyt pitkälti vakiintunut keskikentän pohjalle. Saksassa epäonnistunut, lupaava, nuori Ecuadorin maajoukkuemies Carlos Gruezo hankittiin dp-tason sopimuksella Stuttgarista ja otti paikkansa keskikentän pohjalta Acostan vierestä. Molemmat jantterit ovat 21-vuotiaita eli tuossa on Dallasilla vielä hieno tulevaisuus keskikentän pohjalla tai ainakin rahaa tulossa, kun nykyotteilla on kummallekin varmasti vielä kysyntää suuremmissa sarjoissa.

Hyökkäys

Dallasin pelin sielu on numero kymppi Mauro Diaz, pieni, maradona-tyylinen, argentiinalainen designated player on aina pelin keskiössä ja vastaa Dallasin hyökkäyksistä nopeiden laitureiden avustuksella. Diazin akillesjännevamma lokakuussa oli kova isku Dallasille, mikä playoffeissa kyllä näkyi.

Iso muutos hyökkäyksessä oli, kun kolumbialainen laitapelaaja Fabian Castillo painosti itselleen siirron Turkkiin Trabzonsporin riveihin kesken kauden. Castilolla oli alla kaksi kymmenen maalin kautta ja viisi maalia alkukaudesta, mutta ilmeisesti halusi Turkkiin ollakseen paremmin näytillä Euroopan isoihin sarjoihin. Ei tosin ole uusi ura Turkissa lähtenyt odotusten mukaisesti käyntiin.

Michael Barrios on Kolumbiasta saavuttuaan noussut Dallasissa laatupelaajaksi laidalle, vakiavauksen paikka oikealta ja ensimmäisellä kaudella seitsemän, viime kaudella yhdeksän maalia. Castillon poistuttua vasemman laidan osalta oli hakemista. Hollingshead ja paremmin hyökkäyksen keskelle sopiva Tesho Akindele lähinnä tuolla yrittivät.

Akindele teki viime kaudella pelipaikan vaihdellessa kuusi maalia, jatkaen tuttua linjaansa saavuttuaan Dallasiin vuoden 2014 draftissa. Seitsemän, viisi ja kuusi maalia, mutta ihan sitä maksimiaan Akindele ei ole onnistunut löytämään, vaan jäänyt rotaatiorooliin, potentiaalia olisi parempiinkin lukuihin. Sen ykköskeskushyökkääjän paikan vei viime kauden alla saapunut, kymmenesti osunut, Max Urruti. Portlandissa jämärooliin pudonneelle entiselle lupaukselle ihan kohtuullinen saldo, tosin enempääkin voisi Urrutilta odottaa.

2017

Joukkue vaikuttaisi pysyvän erittäin hyvin kasassa, joten Dallasin odottaisi jatkavan lännen kärkipäässä. Kova vasen laitahyökkääjä olisi luultavasti tarpeen. mutta seuralla on yksi dp-paikka vielä auki, joten sellaisenkin pystyy vielä hankkimaan. Hyökkäyksen keskustalta myös kaivattaisiin vielä vähän kovempia tehoja, jotta Dallas menisi nykyiseltään, jo erittäin hyvältä, tasoltaan eteenpäin. Potentiaalia sinällään Urrutilta ja Akindelelta löytyisikin.

Dallas on jo vahvistanut joukkuettaan ensi kaudeksi, erittäin mielenkiintoisia saapujia ovat puolustajat Anibal Chala ja Jose Salvetierra. Laitapakki Chala on jo 20-vuotiaana ehtinyt pelata toistasataa ottelua Ecuadorin pääsarjassa, Salvetierra puolestaan Costa Rican maajoukkuemies. Chala haastaa Figueroan vasemman pakin paikasta ja tuo muutenkin syvyyttä vähän ongelmalliselle paikalle. Salvetierra puolestaan vielä selkeämmin kova haaste Harrisille oikean pakin paikasta ja oletettavasti Salvetierra ohittaa ikääntyvän Harrisin nokkimisjärjestyksessä. Siinä taas pari neverheard-latinoa Dallasin rinkiin...

Dallas myös nappasi kokeneen 37-vuotiaan kymppipaikan Javier Moralesin Salt Lakesta vapaalla siirrolla. Salt Lake -legenda näytti viime kaudella hiipumisen merkkejä, miksi sitten päästettiinkin pois, ja oletettavasti hankittiin Dallasiin vain Diazin loukkaantumisen takia. Jos Diaz pysyy ehjänä, jäänee Moralesin pesti penkillä ja katsomossa istumiseksi.

[Louhikkokoskettaja]

NASL:in komissioneeri eli ylin johtaja vaihtuu, kun sarja hakee tuoreita ideoita, mikä nyt lähinnä tarkoittaa sarjan pitämistä hengissä. Samalla ilmoitettiin, että sarja pelataan kaudella 2017 vain kahdeksan seuran voimin. Sen enempää asioita ei ole avattu, mutta nähtävästi sekä Fort Lauderdale Strikers että Rayo OKC ovat täysin ulkona liigan kuvioista.

Fort Lauderdalessa neuvoteltiin seuran siirtymisestä uuteen omistukseen, mutta ehdolla ollut taho ei miellyttänyt NASL:ia, kun jotain epäselvyyksiä oli taustalla. Toisaalta Strikers on myös velkaa Tampa Bay Rowdiesin omistajalle lainoista, joilla Strikers pystyi viemään edelliset kaudet läpi, eikä noita lainoja pysty hoitamaan ja asiaa puidaan oikeudessa. Tällä hetkellä Strikersin toiminnan jatkuminen millään tasolla ainakaan kaudella 2017 ei näytä luultavalta. Rayo OKC on ilmeisesti vaan kuopattu kaikessa hiljaisuudessa, kun seura oli taloudellisesti täydellinen epäonnistuminen.

Ei vaan NASL:n tilanne vakuuta. Vuonna 2011 perustetussa sarjassa on jäljellä enää kaksi alkuperäistä seuraa, FC Edmonton ja North Carolina FC. Noistakin siis North Carolina kävi nyt läpi uudelleenbrändäyksen ja on kovasti kiinnostunut MLS-paikasta.

NASL ilmoitti tulevaisuuden tavoitteekseen laajentumisen, mutta myös seurojen taloudellisia valmiuksia tutkitaan jatkossa tarkemmin viimeaikaisten tapahtumien takia, joten yhtälö vaikuttaa melkoisen hankalalta toteuttaa, kun vielä mitään kovin houkuttelevaa NASL:lla ei ole taloudellisesti tai urheilullisestikaan tarjota.

[Louhikkokoskettaja]

Montrealissa kannattajat saivat lopulta haluamansa, kun seura teki joukkueen kapteeni Patrice Bernierin kanssa kauden mittaisen jatkosopimuksen. 37-vuotias keskikenttäpelaaja ilmoitti samalla, että tuleva kausi jää hänen viimeisekseen ja laittaa nappikset naulaan kauden päätteeksi.

[Louhikkokoskettaja]

Houston Dynamo on sukeltanut viime vuosina syvälle, kolme kautta putkeen ilman playoffeja, jotka ovat etääntyneet aina vaan kauemmas. Löytyiköhän viime kaudella sitten jo viimein pohjakosketus, kun Houston jäi lännen viimeiseksi ja idänkin puolelta vain Chicago oli heikompi. Paljon alemmas ei nyt enää ainakaan pääse. Houstonissakin on viimein alettu herätä siihen, että jotain on perustavanlaatuisemmin organisaatiossa pielessä, kun noin vuosikymmenen kestäneen olemassaolonsa aikana kaksi mestaruutta ja sen lisäksi kaksi hävittyä finaalia pelannut seura on pudonnut MLS:n pohjamutiin jo pysyvämmin, eikä tuosta enää pienellä materiaalin hiomisella noustakaan, mitä on aiemmat pari vuotta yritetty.

Owen Coyle oli epäonnistunut valmentajavalinta, ei tosin Coylellekaan seurajohdon puolelta ihan maksimaalista tukea löytynyt, vaan kuvaksi jäi hyvin epäselvä linja. Coyle sai tehdä jotain omia hankintoja, mutta paljon tehtiin myös ison rahan hankintoja selkeästi Coylen ohi, noille valmentaja ei sitten löytänyt sopivaa roolia tai juuri mitään käyttöä. Coyle sai lopulta mennä kesken viime kauden ja talvella uudeksi ykköseksi nimettiin aiemmin Houstonin farmijenigiä Rio Grandea USL:ssä valmentanut Wilmer Cabrera.

Uutta alkua on haettu myös pelaajapuolella, kun joukkueen kapteeni Giles Barnes kaupattiin jo kesken viime kauden Vancouveriin ja monivuotinen ykköshyökkääjä Will Bruin myytiin talvella Seattleen heikon kauden jälkeen. DaMarcus Beasleyn tilanne on vielä auki, kun Houstonilla on kokeneen laitapakin MLS-oikeudet ja sopimusneuvotteluja käydään. Houston ei ole kuitenkaan enää valmis tarjoamaan ikääntyneelle Beasleylle lähellekään entisentasoista designated player -palkkaa.

Erick Torres on ollut hyökkäyksessä aivan järkyttävä pettymys. Chivas USA:n viimeisellä kaudella luokattomassa joukkueessa kovat tehot tehnyt Torres saapui Houstoniin designated player -statuksella, mutta on ollut todella huono. Eikä lainapestillä Meksikossakaan kulkenut. Cabrera on kuitenkin talven aikana kertonut luottavansa Torresiin ja hyökkääjä saanee uuden mahdollisuuden Houstonissa. Kova kilpailu Torresilla tulee olemaan, kun myöskin dp-statuksella liikkuva nuori Mauro Manotas alkoi viime kauden lopulla lunastamaan asettetuja lupauksia osuen kuudesti viimeisessä 12:ssa ottelussa. Lisäksi talvella on hyökkäykseen saapunut Hondurasin maajoukkuemies Alberth Elis, myöskin dp-statuksella. Kovasti ovat Houstonin pelimerkit ladattuina nuoriin hyökkääjiin, mikä ei niin paljoa lupaile, kun joukkueessa on ollut aika paljon ongelmakohtia hyökkäyksen lisäksi.

Maalivahdit

Homegrown-pelaaja Tyler Dericin piti olla Houstonin tulevaisuuden suuri ykkösveskari, mutta toisin on käynyt ja jo 28-vuotiaaksi ehtinyt Deric on noussut tunnetuksi lähinnä melkoisen näyttävistä kämmeistä. Viime kausi meni Dericiltä käytännössä kokonaan ohi loukkaantumisten takia, mutta ensi kaudella on taas mahdollisuudet, kun Houston ei ainakaan toistaiseksi ole maalivahtiosastolla muutoksia tehnyt. Joe Willis on Dericin kanssa saman ikäinen, eikä ainakaan parempi. Calle Brown menee USL-tason veskarina kolmosena. Ei riitä, mutta kun harva jengi Dericiä tai Willisiä vaihtokaupassa halunnee, niin vaikea muutoksiakaan on tehdä ilman isompaa rahankäyttöä.

Puolustus

Houston on talven aikana hankkinut Los Angelesista kokeneita voittajia, kun kolmen mestaruuden miehet AJ DeLaGarza sekä Leonardo saapuivat. Kumpikaan ei tosin ole LA:n ykkösavauksessa aivan säännöllisesti ollut, DeLaGarza ajoittain, mutta Leonardo ollut vuodet melkoinen rotaatiomies. Seattlestakin hankittiin mestari, kun vasemman pakin varamies Dylan Remick saapui kauden päätteeksi Houstoniin. Kokenut Panaman maajoukkuetoppari Adolfo Machado puolestaan saapui Costa Rican Saprissasta. Tuossa käytännössä olisi täysi linja, Remick vasemmalla, Leonardo sekä Machado keskellä ja DeLaGarza oikealla. On ainakin voitettuja pystejä, mutta Remickin ja Leonardon riittävyys säännölliseksi ykkösavauksen pelaajiksi on arvoitus.

Voi jopa niin ollakin, että Houston lähtee tuolla täysin uudella puolustuslinjasta, koska vanhasta ovat jatkamassa näillä näkymin vain viime kaudesta suurimman osan sivussa ollut kokenut espanjalaistoppari Agus sekä topparin ja oikean pakin paikoille kykenevä Jalil Anibaba. Beasleyn jatko on toki vielä auki ja puolustus muutenkin vähintään syvyyshankintaa tai paria olisi vailla.

Keskikenttä

Keskelle on lainattu Kolumbiasta statseiltaan ihan pätevän oloinen Juan David Cabezas, jolta odotetaan paljon. Ja syytä onkin odottaa, koska muu keskikenttä on ollut kovin vaisu. Kapteeni Ricardo Clarkin otteissa on ikä alkanut jo näkyä, Eric Alexanderin ura on lupaavista New York RB -ajoista sukeltanut, Alex on ollut läpi MLS-uransa kovin keskinkertainen ja Oscar Boniek Garcia on ajoittaisesta näyttävyydestään huolimatta yleensä tuskastuttavan tehoton kaveri.

Hyökkäys

Saa nähdä, miten Cabrera lähtee Houstonia peluuttamaan. Hyökkäykseen on ainakin tarpeeksi pelaajia, vaikka mihin. Kun noiden kolmen ylempänä mainitun nuoren lupauksen lisäksi on vielä keskinkertainen MLS-jyrä Andrew Wenger sekä uutena pelaajana Olimpiasta saapunut Hondurasin maajoukkuemies Romell Quioto. Potentiaalia on, mutta pystyykö sitä Cabrera kaivamaan irti kenestäkään, ja jos pystyy, niin kenestä? Kovin arvoituksellinen on Houstonin hyökkyspää, voi olla erittäin hyvä, mutta kaikki eväät on myöskin epäonnistumiseen.

2017

Pientä valoa on uusissa hankinnoissa nähtävissä, ainakin yritetään muuttaa ja kehittää joukkuetta. Mutta aika monen vahvistuksen kohdalla toistuu vain sana potentiaalia, eivät niinkään näytöt aikuisten tasolla. Ja niin paljon on vielä vanhaa keskinkertaisuutta mukana, ettei joukkueelle kovin paljoa uskalla lupailla, erityisesti jo vuosia samana ja riittämättömänä jatkunut maalivahtitilanne ihmetyttää. Playoffit näyttävät kovin kaukaisilta tällä hetkellä.

[Louhikkokoskettaja]

New York RB teki kovan ratkaisun ja myi kapteeni Dax McCartyn Chicagoon $400k:lla. NYRB:n saama raha on yleistä rahaa (GAM), joka monipuolisempien käyttömahdollisuuksiensa ansiosta on "arvokkaampaa" kuin kohdennettu siirtoraha (TAM).

Nuori Sean Davis otti viime kaudella ison askeleen eteenpäin. McCartyn oltua pidempään sivussa loppukaudesta Davis sai kunnon näyttöpaikan ja vaikka McCarty otti vielä palattuaan paikkansa takaisin, nähtiin NYRB:ssä Davis valmiiksi pelaajaksi avaukseen. Lisäksi taustalla kyttää 17-vuotias huippulupaus Tyler Adams, joka debytoi ykkösjoukkueessa viime kaudella, mutta pelasi lähinnä USL:ää. Tulevalla kaudella Adams näyttäisi nyt nousevan ykkösjoukkueen rotaatiopelaajaksi. Keskikentälle NYRB tuskin onkaan nyt vahvistusta hankkimassa, vaan McCartysta saadut rahat ja vapautunut palkkatila käytettäneen puolustuksen vahvistamiseen.

Chicagolla on nyt keskikentän keskustaan McCarty ja Juninho, erittäin kova parivaljakko, joka tuo kahden viime kauden MLS-jumbolle uskottavuutta ja toiveita paremmasta. Tosin paljon on materiaalissa edelleenkin ongelmakohtia.

[Louhikkokoskettaja]

Los Angeles Galaxylla on suurten muutosten aika, kun seuran kolmeen mestaruuteen vienyt Bruce Arena lähti maajoukkueen päävalmentajaksi kahdeksan Los Angelesissa vietetyn vuoden jälkeen. Samalla meni valmennus täysin uusiksi, kun Arenan tiimi seurasi päävalmentajaa maajoukkueeseen. Pelaajapuolelta lähti iso liuta kokemusta, kun designated playerit Robbie Keane ja Steven Gerrard poistuivat. Lisäksi kokeneet rotaatiopelaajat Alan Gordon, Jeff Larentowicz, Mike Magee, AJ DeLaGarza, Leonardo sekä paluun kentille tehnyt Landon Donovan jättivät seuran. Epäonnistunut Nigel De Jong lähti jo kesken viime kauden.

Uudeksi päävalmentajaksi nostettiin kakkosjoukkuetta USL:ssä viimeiset kaksi kautta luotsannut Curt Onalfo, joka oli aiemmin Arenan apuvalmentaja ollen voittamassa noita kolmea mestaruutta. Onalfolla on maine hyvänä nuorten pelaajien valmentajana, mutta aiemmat yritykset MLS-päävalmentajana eivät ole olleet suuria menestystarinoita. Kansasissa selvisi kahdesti playoffeihin, mutta kolmannella kaudella vuonna 2009 kausi lähti huonosti käyntiin ja Onalfo irtisanoottiin kesken kauden. Seuraavalla kaudella Onalfo yritti DC:ssä, missä pesti päättyi potkuihin jo kesken ensimmäisen kauden, minkä jälkeen sitten suuntasi Los Angelesiin apuvalmentajaksi. Onalfo voi olla ihan sopiva valmentaja, kun tuntee pelaajat, varsinkin tietää kakkosjoukkueen jannujen potentiaalin. Mutta epäkiitollinen aika Onolfolla kuitenkin on Los Angelesin päävalmentajaksi ryhtyä, kun pelaajamateriaali ei tällä hetkellä niin vakuuta, eikä Los Angelesissa kuitenkaan odotuksista suostuta tinkimään.

Hyviä pelaajia LA:n riveihin kuitenkin vielä jäi ja kaksi designated playerin paikkaa on vielä auki. Toki avainpelaajien hankinnoilla alkaisi olla jo pienoinen kiire, jos ajatuksena on, että Onalfo saa kunnolla valmistella joukkueen kautta varten. Maalivahdit ja puolustuksen ykkösavaus näillä näkymin jatkavat seurassa, joten nuo osastot ovat ihan hyvällä malilla, mutta keskikentän ja erityisesti hyökkäyksen osalta on keskeneräistä tällä hetkellä.

Maalivahdit

Brian Rowe yllätti viime kaudella valtaamalla ykkösveskarin paikan, kun Dallasista hankittu kokenut Dan Kennedy tuskaili alkukauden loukkaantumisten kanssa ja jäi lopulta Rowen taakse kakkoseksi. Aiemmilla neljällä kaudellaan LA:ssa Rowe on ollut kakkos- ja kolmosveskarin rooleissa, mutta viime kaudella tuli läpilyönti ja pääsi loukkaantumisten takia jopa maajoukkuerinkiin. Ihan niin hyvä veskari Rowe ei ole, vaan Arenan toiminen päävalmentajan sekä kutsun pikainen luonne selittänevät asian, mutta ihan pätevä ykkösveskari Rowe MLS:ään on. Kennedyllä ovat viime vuodet olleet vaikeita loukkaantumisten takia, mutta yrittää vielä haastaa Rowen ykkösveskarin paikasta. Kilpailua paikasta tarjoaa myös kakkosjoukkueen ykkösveskarina USL:ssä kaksi edellistä kautta pelannut nuori ranskalainen Clemence Diop.

Puolustus

Ashley Cole on ollut vielä laatupelaaja MLS:ään iästään huolimatta ja otti vasemman pakin avauksen paikan itselleen. Robbie Rodgers joutui syrjään vasemmalta ja aloitti kauden rotaatioroolissa, mutta loppukaudesta nousi ykkösvaihtoehdoksi oikealle. Jelle Van Damme haparoi alkukaudesta, mutta kauden edetessä, kun Galaxyn puolustus alkoi muutenkin toimia paremmin, nousi Van Damme yhdeksi sarjan johtavista toppareista. Kakkosjoukkueessa pari edellistä kautta pelannut Daniel Steres teki viime kaudella läpilyöntinsä ja muodosti Van Dammen kanssa toimivan toppariparin. Kokeneiden rotaatiopelaajien poistuttua on puolustuksen taustalle vain lähinnä kakkosjoukkueessa pelannut David Romney sekä nuori homegrown-pelaaja Hugo Arellano, joten syvyyshankintoja puolustukseen vielä pitäisi tulla, vaikka avauksen osalta paketti näyttäisi olevan kasassa.

Keskikenttä

Tekemistä riittää, kun kokemusta on poistunut paljon. Yleismies Baggio Husidic on ollut hyvä pelaaja seuralle, pystyy pelaamaan niin keskellä kuin laidalla, jonkin verran tuurannut jopa laitapakkina, mutta aivan sellainen varma ykkösavauksen pelaaja Husidic ei kuitenkaan ole. Viime kauden lopun loukkaantumissumassa Sebastian Lletget muodosti Husidicin kanssa keskikentän pohjan, mutta Lletgetin omempi paikka on ollut ylempänä. Tosin Lletgetin siirtyminen pysyvästi alemmas ei ole mitenkään poissuljettua.

Seura on hankkinut Jermaine Jonesin oikeudet Coloradolta, mutta sopimusta ei ole vielä syntynyt, kuitenkin viimeiset jutut ovat, että Jonesin kanssa päästään sopimukseen. Jones on kova vahvistus, jos vaan pysyy pelikunnossa, kun 35-vuotiaalta pelaajalta ovat viimeiset kaksi kautta mennyt käytännössä täysin pipariksi loukkaantumisten takia. Lisäksi on rotaatiojamppa Rafael Garcia, jonka ottelumäärät ykkösjoukkueessa ovat joka kausi jääneet kouralliseen, mutta kun nurkumatta ilmeisesti vähäisessä roolissaan viihtyy, niin jatkaa edelleen. Yhtä avauksen tai vähintään kunnon rotaatiopelaajaksi riittävää pelaajaa materiaali kaipaisi, vaikka Jones sopimuksen tekisikin.

Hyökkäys

Giovani dos Santos viime kaudella nousi vähän odotetunlaiselle tasolle, vaikka epätasaisia otteet olivat. Parhaimmillaan piti vastustajan puolustusta pilkkanaan, mutta aika monessa ottelussa jäi pelin ulkopuolelle, varsinkin laidalla pelatessaan ja parempi vaihtoehto näyttäisi olevan kymppinä kärjen takana.

Vasemmalla ykkösavauksen oman kasvatin Gyasi Zardesin viime kausi päättyi elokuussa murtuneeseen jalkaan, mikä jälleen vei pelaajalta mahdollisuuden siirtyä Eurooppaan ja jatkaa nyt ainakin alkukauden LA:n riveissä. Zardes on pelannut niin vasemmalla laidalla kuin keskellä ja Keanen lähdettyä seurasta, saattaa Zardes, hankinnoista riippuen, siirtyä pysyvämminkin keskushyökkääjäksi, missä viime kaudella pelasi Keanen EM-kisareissun aikana. Tosin aivan sellainen huippuluokan viimeistelijä Zardes ei ole, mikä puoltaisi jatkoa laidalla.

Vasemmalle löytyy myös viime kaudella suunniteltua enemmän vastuuta saanut ghanalainen Emmanuel Boateng, jonka ensimmäinen kausi Los Angelesissa oli lupauksia herättävä otteiden puolesta, vaikka tehoja olisi voinut enemmänkin syntyä. Kakkosjoukkueessa enimmäkseen pelannut nuori costaricalainen Ariel Lassiter saattaa nousta ykkösjoukkueen rotaatioon mukaan, ainakin USL:n puolella on kulkenut sen verran vahvasti, että jonkun näyttöpaikan luulisi irtoavan.

Oikealla laidalla on aika tyhjää tällä hetkellä arvoitus ja luultavasti uutta avauksen pelaajaa haetaan, joskin monitoimimiehet Lletget ja Husidic sekä paremmin kymppipaikalle sopiva dos Santos tuolla pystyvät pelaamaan. Galaxy myös hankki DC:ssä pieneen rooliin jääneen oikean laidan Miguel Aguilarin oikeudet, mutta eivät ole vielä tehneet sopimusta, eikä Aguilar mikään ykkösavauksen tasoinen pelaaja ole.

Galaxylla on hyökkäykseen liuta nuoria homegrown-pelaajia kyttäämässä mahdollisuutta, joka saattaa Onalfon alaisuudessa irrota helpommin kuin veteraaneja suosineen Arenan aikana. Jack McBean, Bradford Jamieson IV, Raul Mendiola sekä Jose Villarreal ovat kaikki jääneet Galaxyssa hyvin pieneen rooliin ja useimpien kohdalla ensi kausi alkaa olla se viimeinen mahdollisuus, jolloin pitäisi pystyä murtautumaan enemmän pelaamaan tai vaihtaa maisemaa.

Pelaajia hyökkäykseen on sinällään paljon, mutta laatua selkeästi määrää vähemmän, joten hyökkäyspää kaipaisi selkeästi vahvistusta ja oletettavasti ainakin joku nimekäs designated player -tason pelaaja sinne kevään mittaan saapuukin.

2017

Tällä hetkellä joukkueen rakennus on vielä pahasti kesken ja Galaxyn todellinen vahvuus selvinnee vasta myöhemmin, kun lisähankintoja oletettavasti vielä tehdään. Maalivahtipeli riittänee ja puolustuksen ykkösavaus on hyvä, mutta muuten on paljon arvoituksia, suurimpana Onalfon suoritutuminen päävalmentajana MLS:ssä. Jones on myös kovan riskin hankinta, niin säännöllisesti on ollut pitkiä aikoja viime vuosina sivussa. Rahaa Galaxylla on korjausliikkeitä tehdä, mutta kaudesta voi tulla vaikea.

[Louhikkokoskettaja]

Minnesota Unitedilla on edessä ensimmäinen MLS-kautensa kuuden NASL-vuoden jälkeen. Seura aloittaa pelinsä isolla TFC Bankin monitoimiareenalla Minneapolisissa, jonka jakaa yliopiston jenkkifutisseuran kanssa. St Pauliin rakennettavan seuran oman noin 20 000 -paikkaisen yksinomaan jalkapallolle suunnitellun stadionin rakennustyöt aloitettiin viivästysten jälkeen joulukuussa ja valmistumisaikataulusta ei ole tällä hetkellä täyttä varmuutta. Vuoden 2018 aikana pitäisi olla valmista, tuskin kuitenkaan heti kauden alusta.

Viimeinen NASL-kausi meni heikosti ja Minnesota jäi playoffien ulkopuolelle, eikä seurassa kovin paljon näyttäisi luottoa olevan NASL-aikojen pelaajiin, vaan lähes kaikille on näytetty ovea. Vain laitapakit Justin Davis ja Kevin Venegas sekä keskushyökkääjä Christian Ramirez jäivät seuraan. Seuraa aiemmin useamman kauden edustanut Miguel Ibarra tosin palaa epäonnistuneelta Meksikon-reissultaan ja on selkeä profiilihankinta joukkueeseen.

Valmentajaksi palkattiin Orlandosta kesken viime kauden potkut saanut Adrian Heath, jonka valmennustiimi viimeisteltiin vastikään, kun Heathille Orlandosta tutut Ian Fuller sekä Mark Watson liittyivät tiimiin ja maalivahtivalmentajaksi saapui Vancouverissa viime vuodet toiminut norjalainen Marius Rövde. Seuraa vuoteen 2015 asti luotsannut, yhden NASL-mestaruuden voittanut, Manny Lagos nostettiin viime kaudeksi urheilutoimenjohtajaksi ja jatkaa samassa roolissa ollen suurimmassa vastuussa pelaajahankinnoista.

Jos meni Heathin valmennustiimin kokoaminen melko myöhään, niin ei pelajahankintojenkaan kanssa ole suurempaa kiirettä pidetty, vaan materiaali on niin määrältään kuin laadultaankin aika kepoinen. Sopimuspelaajia taitaa olla tällä hetkellä 15 sekä siihen päälle draftista poimitut nuoret, joista ainakin korkeimpien varausten kanssa tehdään aikalailla varmasti sopimus. Ensimmäiset harjoituspelit ovat jo parin viikon päästä ja kausikin alkaa puolentoista kuukauden päästä, joten vähitellen olettaisi jotain, tai aika paljonkin, tapahtuvan pelaajapuolella.

Maalivahdit

Minnesota poimi toisena varauksenaan SuperDraftista Alec Ferrellin, joka on tällä hetkellä organisaation ainoa veskari. Ei riitä vielä niin mihinkään, vaan kaksi veskaria on oletettavasti ennen MLS-kauden alkua tulossa.

Puolustus

NASL-aikojen avauksen laitapakit Davis (vasen) ja Venegas (oikea) jatkavat seurassa ja ovat ainakin tällä hetkellä pelipaikkojensa ykkösmiehet. Kokemusta kaksikolla on paljon, kun Davis on edustanut Minnesotaa jo NASL-taipaleen alusta vuodesta 2011 ja Venegas liittynyt seuraan 2012. Hyviä pelaajia kaksikko on paikoilleen aiemmin olleet, mutta MLS:n ja NASL:n tasoero on kuitenkin melkoinen, joten pelaajien riittävyys on arvoitus.

Keskuspuolustukseen on hankittu paljon urallaan kierrellyt jonkun maaottelunkin Norjan riveissä pelannut Vadim Demidov Brannista ja Costa Rican maajoukkuekuvioihin kuuluva Francisco Calvo Saprissasta. MLS:ssä toistaiseksi hyvin pienelle vastuulle jäänyt Joseph Greenspan saapui puolestaan Coloradosta.

Keskikenttä

Mohammed Saeid Columbuksesta ja Collen Warner Houstonista ovat ihan pätevänoloisia varauksia laajennusdraftissa. Saeid varsinkin alkoi viime kaudella nostamaan tasoaan saatuaan enemmän peliaikaa, mutta Columbus jätti kuitenkin draftissa suojaamatta. Warner on ehtinyt kierrellä MLS:ää jo paljon, kun ei ole sellaista läpimurtoa ykkösavaukseen pystynyt missään tekemään, vaan ollut pätevä rotaatiopelaaja. DC:ssä erittäin vähälle peliajalle, tosin pitkälti loukkaantumisten takia, jäänyt nuori Collin Martin yrittää läpimurtoa nyt Minnesotan riveissä.

Hyökkäys

SuperDraftista tuli ykkösvarauksena Abu Danladi, jonka tosiaan odottaisi saavan jo ensimmäisellä kaudellaan kohtalaisen paljon vastuuta. Laidalla oletettavasti on Danladin pelipaikka ainakin alkuun. Laidalle hankittiin myös Montrealista Costa Rican maajoukkuepelaaja Johan Venegas, joka ajoittain esiintyi ihan pirteästi rotaatioroolissaan, mutta tehot jäivät kuitenkin melko vähiin. Laajennusdraftissa New Englandista saapunut keskushyökkääjä Femi Hollinger-Janzen keräsi uransa ensimmäisellä MLS-kaudella lähinnä jämäminuutteja vaihdosta tehden kaksi maalia.

Paljon odotetaan tutkaparilta Ibarra-Ramirez, joka oli NASL:ssa loistava, mutta kuten todettua niin sarjojen ero on erittäin suuri, joten sitä mihin kaksikko riittää on vaikea arvioida. Kymppipaikalla tai laidassa pelaava Ibarra nousi NASL-otteillaan aina USA:n maajoukkuerinkiin asti, mikä poiki siirron Meksikoon. Ramirez puolestaan osui NASL:ssa kolmen kauden aikana 51 kertaa 90:ssä ottelussa.

2017

Joukkueen rakentaminen on todella pahasti kesken ja kun se näin myöhään on jätetty, niin vaikea nähdä Heathin saada luotua yhtenäistä porukkaa kauden alkuun. Kovasti lännen ja koko MLS:n häntäpään sijoitukselta Minnesotan avauskauden odotukset tällä hetkellä näyttävät.

[Louhikkokoskettaja]

Entinen USA:n maajoukkuehyökkääjä Herculez Gomez lopetti uransa viime kauteen ja mestaruuteen Seattlen riveissä. Gomez on itsekin todennut, ettei ollut koskaan hyvä oikein millään jalkapallon osa-alueella, ei ole iso, ei nopea, ei älykäs, eikä teknisesti taitava, mutta on yrittänyt paikata sen armottomalla työnteolla. Aika pitkälle Gomez työnteollaan pääsi kaksi MLS-mestaruutta ja yksi US Open cupin voitto sekä Meksikon puolelta mestaruus ja cupin voitto, lisäksi maajoukkueessa Gold Cupin voitto 2013

Los Angeles on lopulta päässyt sopimukseen Jermaine Jonesin kanssa, joten kokenut pelaaja vahvistaa Galaxyn keskikenttää ensi kaudella. Lisäksi keskikentälle on tulossa Vitoria Guimaraesista Joao Pedro (Joao Pedro Almeida Machado), jonka hankinta vahvistettaneen vielä tänään.

Bill Hamidin polviongelmat ovat jatkuneet ja DC:n veskari on joutunut käymään jälleen leikkauksessa. Ilmeisesti pienempi korjaus oli kyseessä tällä kertaa ja Hamidin pitäisi kuntoutua MLS-kauden alkuun mennessä, pre-seasonista jäänee kuitenkin suurin osa väliin.

[Louhikkokoskettaja]

Portland Timbers voitti mestaruuden kauden 2015 päätteeksi, mutta kausi 2016 oli jälleen vaikea ja seura jäi lopulta playoffien ulkopuolelle. Mestaruuskauden jälkeen vasemmalta laidalta lähtivät avauksen puolustaja Jorge Villafana sekä laitahyökkääjä Rodney Wallace, eikä seura vastaavantasoisia korvaajia kaksikolle pystynyt löytämään. Lisäksi loukkaantumisten kanssa oli ongelmia, varsinkin, mestaruuskauden playoffeissa suuressa roolissa olleen kokeneen topparin, Nat Borchersin kauden päättyminen heinäkuussa akillesjännevammaan oli kova isku.

Joukkuetta on lähdetty uudistamaan pettymykseen päättyneen kauden jälkeen. Borchersin sopimusta ei jatkettu ja kokeneet Jack Jewsbury sekä Ned Grabavoy laittoivat nappikset naulaan. Designated player -statuksella saapunut hyökkääjä Lucas Melano ei onnistunut Portlandin riveissä puolentoista kauden aikana, vaikka oli avauksen pelaaja mestaruusvuoden playoffeissa, niin näytöt taidoista jäivät ajoittaisiin väläyksiin, tasaisuus kuitenkin puuttui ja tehot jäivät paljon odotettua vähemmiksi. Portland lainasikin Melanon takaisin Argentiinaan ensi kaudeksi ja todennäköisesti pyrkivät Melanosta pääsemään lainan jälkeen pysyvästi eroon. Laidalla rotaatiorooliin jäänyt Dairon Asprilla puolestaan palasi Kolumbiaan lainalle Millonariosin riveihin.

Sisäänpäin ei toistaiseksi ole niin hirveästi ollut tulijaa. Costa Rican Saprissasta hankittiin kaksi pelaajaa, kun kokenut laitapakki Roy Miller palaa MLS:ään ja mukana saapui seurakaveri David Guzman keskikentän pohjalle. SuperDraftissa Portland hankki neljännen sijan saadakseen hyökkääjä Jeremy Ebobissen, joka oletettavasti nousee heti mukaan hyökkäyksen rotaatioon.

Maalivahdit

Mestaruuskauden ykkösveskari Adam Larsen Kwarasey kärsi viime kauden alkupuolella loukkaantumisista ja kakkosveskari Jake Gleeson sai näyttöpaikan, jossa onnistui siihen maliin, että seura katsoi voivansa myydä Kwaraseyn Rosenborgiin kesken kauden. Gleesonin tehtävä epävarman puolustuksen takana oli melko epäkiitollinen ja töitä oli turhan paljon, mikä vaikeuttaa Gleesonin arviointia. Gleeson kuitenkin jatkaa ykkösenä, haastajaksi hankittiin talvella Salt Laken kakkosveskari Jeff Attinella. Nuori Kendall McIntosh pelannee vain USL:ssä, jos Gleesonille tai Attinellalle ei loukkaantumisia tule.

Puolustus

Vasemman pakin paikka oli viime kaudella ongelma, kun mestaruuskaudella loistaneen Villafanan paikkaaminen oli liian vaikea tehtävä. Columbuksesta ennen kauden alkua saapunut Chris Klute epäonnistui täysin ja pistettiin nopeasti ulos seurasta. Uudeksi yrittäjäksi hankittiin Hollannista Liettuan maajoukkuemies Vytautas Andriuskevicius, joka onnistui ihan hyvin, joskaan ei Villafanan tasolla. Liettuan nimihirviö saa haastajakseen Millerin, joka on ollut MLS:ssä hyökkäyssuuntaan erittäin vahva, mutta puolustusosaamiseltaan melko rajallinen.

Oikealla laidalla ykkösvaihtoehto Alvas Powell on luotettava puolustava laitapakki, joka toimi tasapainottavana elementtinä erittäin hyökkäävän Villafanan kanssa. Hyökkäyssuuntaan Powellilla ei hirveästi annettavaa ole, joten vasen pakki saa nousta Portlandin pelissä huomattavasti enemmän. Powellin oltua loukkaantuneena, Norjasta MLS:ään viime kaudeksi palannut Zarek Valentin tuurasi. Sama kaksikko jatkaa näillä näkymin ensi kaudellakin.

Puolustuksen keskellä joukkueen kapteeni Liam Ridgewell jatkaa, mutta toinen toppari on haussa Borchersin loukkaantumisen ja lähdön jälkeen. Ridgewell on ollut vahva hahmo Portlandin puolustuksessa, mutta valitettavan paljon aikaa on mennyt sivussa loukkaantumisten takia. Newcastlesta tullut Steven Taylor tuurasi loppukauden Borchersin poissaoloa, mutta ei vakuuttanut jatkosopimuksen arvoisesti ja on palaamassa Eurooppaan. Nigerialainen Gbenga Arokoyo hankittiin myös kesken kauden Turkista, mutta käytännössä koko loppukausi meni loukkaantumisen takia sivussa. Ridgewell ja Arokoyo on näillä näkymin ensi kauden ykköstopparipari, viime kaudella kakkosjoukkueessa USL:ää pelannut nuori, iso jamaikalainen Rennico Clarke kyttää mahdollisuuttaan. Yhtä kovaa hankintaa toppariosasto tarvitsisi, varsinkin Ridgewellin ja Arokoyon loukkaantumishistoriat huomioiden.

Keskikenttä

Portlandia seuran MLS-taipaleen alusta, vuodesta 2011, asti edustanut Diego Chara on ollut luotettava keskikentän pohjan työmyyrä, erittäin liikkuva ja agressiivinen pelaaja, joka on tehnyt arvokasta työtä keskikentällä. Jewsburyn lopetettua viime kauteen on Charalle haussa uusi kaveri avaukseen, oletettavasti talven hankinta Guzman on ensisijainen vaihtoehto tuolle paikalle. Vähän peliajan varamiehenä jo vuosia seurassa viettänyt Ben Zemanski jatkaa edelleen. Paljon keskikentällä on kiinni Guzmanin onnistumisesta, jos Guzman pystyy hyvällä tasolla pelaamaan, on keskikenttä kunnossa, tosin yksi syvyyshankinta olisi kuitenkin tarpeen.

Hyökkäys

Diego Valeri on ollut kymppipaikalla tyylikäs pelaaja ja on saanut uransa syksyn 2014 pahan loukkaantumisen jälkeen taas raiteilleen, viime kaudella syntyi uran paras maalisaldo, 14 osumaa. Valerin tärkeys on jonkinasteinen ongelmakin Portlandille, argentiinalaisen poissaolo tai vaan huono päivä laskee joukkueen kykyä huomattavasti.

Fanendo Adi on keskushyökkääjänä suuressa roolissa, kun erittäin iso ja voimakas pelaaja vie ykköspalloja ja suojaa vahvasti, mikä mahdollistaa hyökkäysten avaamisen pitkillä palloilla MLS-tyyliin. Adi on tuon lisäksi pystynyt myös komeisiin maalimääriin, toissa kauden 18 maalia saivat jatkoksi 16 osumaa viime kaudella. Jack McInerney on täysin erityyppisenä pienikokoisena viimeistelijänä ollut toisenlainen vaihtoehto kärkeen. Hyvin vähiin ovat parikymmpisenä, nelisen vuotta sitten, Philadelhpiassa läpilyöntinsä tehneen McInerneyn mahdollisuudet Portlandissakin jääneet. Philadelphiassa McInerney pelasi kaksi vahvaa kautta, mutta sen jälkeen on liikkunut treidien myötä paljon, eikä ole missään oikein onnistunut. Ensi kaudella Portlandissa voi olla vielä vaikeampaa, kun draftista poimittu Ebobisse on myös kilpailemassa paikasta Adin takana.

Darlington Nagbe on pelannut joukkueessa useissa roolissa, niin alempana keskikentällä kuin ylempänä niin keskellä kuin kummallakin laidalla. Nagbe on ollut MLS:n rikoitun pelaaja, vahvojen nousujensa ja haastamiskykynsä ansioista. Nagben suurimmat puutteet ovat olleet viimeisissä palloissa, työmäärään ja potentiaalin nähden Nagben suorat tehot ovat melko vähäiset, mutta tärkeys joukkueen hyökkäyspelissä suurempi kuin mitä suorat tehot osoittaisivat. Nagbe on ollut vahvasti siirtohuhujen kohteena, mutta tällä hetkellä näyttäisi jatkavan Portlandissa, jota on edustanut jo seuran ensimmäiseltä MLS-kaudelta asti.

Jos Nagbe lähtee on laitojen materiaali todella ongelmallinen, on ongelmallinen jo nytkin, koska Nagben lisäksi ei oikein pätevää kaveria löydy. Vancouverista viime kaudeksi saapunut Darren Mattocks on ollut pettymys. Lainalla Leicesteristä ollut monitoimipelaaja Jack Barmby sai viime kaudella vaihdosta minuutteja laidalla niin hyökkäyksessä kuin pakkina ja seura hankki pelaajan pysyvästi riveihinsä. Oletettavasti Barmbyn roolina on jatkossakin jäminuutit ja loukkaantumisten paikkaaminen. Nuori kolumbialainen Victor Arboleda pelasi viime kaudella kakkosjoukkueessa, mutta tulevalle kaudelle nousee ykkösjoukkueeseen kisaamaan peliajasta.

Yhtä selkeää avauksen pelaajaa sekä jotain rotaatiokaveria laidat tarvitsevat jo nyt. Jos Nagbe lähtee, tarvitsisi Portland molemmille laidoille uudet pelaajat. Yksi designated playerin paikka on auki ja oletettavasti se käytetään laitahyökkääjään.

2017

Portland ei ainakaan toistaiseksi ole pystynyt talvella tekemään kunnollisia korjausliikkeitä joukkueen ongelmakohtiin, joten tilanne ei tällä hetkellä näytä kovinkaan lupaavalta. Materiaali kaipaisi paria-kolmea selkeää vahvistusta tai ensi kaudellakin on vaikeata playoffeihin selvitä.

[Louhikkokoskettaja]

Real Salt Lake palasi viime kaudella playoffeihin, yhden välivuoden jälkeen, otettuaan lännen viimeisen playoff-paikan. Los Angelesissa tuli kuitenkin heti lähtö maalein 3-1. Salt Laken uudistumisprosessi on ollut hidas ja suunnilleen samat kokeneet konkarit jatkavat joukkueen runkona. Maalivahti Nick Rimando nousi viime kaudella MLS:n historiatilaston kärkeen pelatuissa otteluissa (424) ohitettuaan jo lopettaneen Kevin Hartmanin (416). Rimando nousi myös eniten MLS-otteluita voittaneeksi maalivahdiksi (183), vieden myös tuon ennätyksen Hartmanilta (180). Rimandoa yleisesti pidetään MLS:n historian parhaana maalivahtina ja nyt ovat statsitkin samaa mieltä. MLS:n maalivahtipalkinto on vielä nimeämättä, eikä sitä nimetäkään ennen Rimandon lopettamista.

Joukkueen kapteeni, keskikentän Kyle Beckerman nousi jo toissa kaudella kenttäpelaajien ykköseksi pelatuissa otteluissa, viime kaudella ohitti neljänsadan pelatun ottelun rajapyykin (404) ja tulevalla kaudella ehjänä pysyessään ohittaa Hartmanin ottelutilaston kakkospaikalla, mutta Rimando painanee kuitenkin samaan tahtiin, joten kärkipaikka pysynee Beckermanin ulottumattomissa. Oikea laitapakki Tony Beltran on edustanut koko MLS-uransa Salt Lakea, otteluita seuran riveissä on kertynyt jo pitkälti yli 200. Vasen pakki Chris Wingert kierteli ennen Salt Lake -aikojaan ja poikkeisi kaudeksi 2015 New York Cityyn, mutta palasi viime kaudeksi taas Salt Lakeen ja otteluita seuran riveissä myös pitkälti yli 200.

Kaksi kokenutta konkaria kuitenkin poistui. Ulosajoistaan ja pelikielloistaan, mutta myös vahvoista otteistaan tunnettu toppari Jamison Olave lopetti uransa 35-vuotiaana ja liittyi Salt Laken kakkosjoukkueen valmennustiimiin. 37-vuotiaan kymppipaikan Javier Moralesin sopimusta ei enää jatkettu ja hän lähti Dallasiin vapaalla siirrolla, joten Moralesin saldoksi Salt Lakessa jäivät 240 ottelua yhdekän vuoden aikana. Morales on vuosia pitänyt kymppipaikkaa Salt Lakessa itsevaltiaan tavoin, joten korvaaminen tulee olemaan vaikeata. Yrittämään saapuu Slovakian maajoukuerinkiin noussut Albert Rusnak, jonka seura hankki talvella Groningenista desingated player -statuksella.

Maalivahdit

Rimando on edelleen 37-vuotiaana sarjan parhaita veskareita ja jatkaa Salt Laken ykkösenä jo 11:nen kauden putkeen saavuttuaan DC:stä kaudeksi 2007. Kakkosveskariksi haettiin NASL:n puolelta Edmontonista Matt Van Oekel. Lalo Fernandes saanee jatkaa USL:n puolella kakkosjoukkueessa.

Puolustus

Beltran on edelleenkin ykkösvaihtoehto oikealle, ikääkin pitkästä Salt Lake -taipaleesta huolimatta on vasta 29 vuotta, joten useita kausia pitäisi vielä olla jäljellä. Vasemmalla 33-vuotias Demar Phillips taistelee peliajasta 34-vuotiaan Wingertin kanssa. Viime kaudella Phillips vei kauden edetessä avauksen paikan ja Wingert jäi varamieheksi niin vasemmalle kuin oikealle. Salt Laken peli on yleensä hyvin puolustusvoittoista ja vastahyökkäyksiin painottuvaa, jossa laitapakit nousevat suhteellisen vähän. Siitä vähän kertoo sekin, että Beltran ja Phillips eivät ole tehneet ainuttakaan MLS-maalia, Wingertin ainoa maali syntyi kaudella 2010.

19-vuotias homegrown-pelaaja Justen Glad teki viime kaudella todellisen läpimurtonsa ottaen ykkösavauksesta toisen topparin paikan. Toisen avauksen topparin Aaron Maundin kausi päättyi elokuussa murtuneeseen varpaaseen, mikä jätti Olaven sekä kakkosjoukkueesta palanneen Chris Schulerin täyttämään paikkaa loppukaudesta. Schuler on kärsinyt säännöllisesti pahoista loukkaantumisista ja viime kaudella vietti pitkään kakkosjoukkueessa kuntouttamassa itseään, kun käytännössä koko kausi 2015 jäi väliin. Glad ja Maund ovat luotettava ykkösavauksen pari, Schuler mahdollisesti pätevä varamies, jos vaan pysyy terveenä. Olaven poistuttua syvyyttä kuitenkin tarvitaan lisää.

Keskikenttä

Beckerman on edelleen ollut luotettava pelaaja keskikentän pohjalle ja viime kaudella vielä mahtui maajoukkueenkin mukaan, vaikka 34-vuotiaan rastajampan liike on parhaista päivistä jonkin verran hidastunut. Beckermanillekin tuleva kausi on jo 11:s Salt Lakessa saavuttuaan Coloradosta kesken kauden 2007. Turkista saapunut nigerialainen Sunny (Stephen Sunday) oli alkukaudesta toinen ykkösavauksen pelaaja, mutta murtuneen poskiluun aiheuttaman pitkän huilin jälkeen ei loppukaudesta enää täyteen iskuun ehtinyt. Yliopistofutiksen ja USA:n alasarjojen kautta MLS:ään ponkaissut englantilainen Luke Mulholland on Salt Lakessa noussut luotettavaksi rotaatiomieheksi ja enimmäkseen tuurasi Sunnyn loukkaantumisen aiheuttamaan huilia, myös nuori jamaikalainen Omar Holness pääsi kokeilemaan keskikentällä muutaman pelin verran.

Hyökkäys

Moralesin lähtö ja Rusnakin saapuminen on Salt Laken suurin muutos tulevaan kauteen, suuret saappaat Rusnakilla on legendan jäljiltä täytettävänään hyökkäyksen takana. Tosin hieman Rusnakin lähtökohtia helpottaa, että Morales alkoi viime kaudella selkeästi hiipua, eikä enää ollut samanlainen tähtipelaaja kentällä kuin aiemmin.

Vasemmalla laidalla Joao Plata on ollut vuosia luotettava ykkösvaihtoehto hyökkäykseen. Rikkonaisen kauden 2015 jälkeen Plata pelasi taas ehjän kauden 2016 osuen yhdeksän kertaa runkosarjassa ja tehden joukkueen ainoan playoff-maalin.

Oikea laita on tällä hetkellä kysymysmerkki, homegrown-pelaaja Jordan Allen sekä monitoimimies Mulholland ovat tällä hetkellä ainoat vaihtoehdot, kun pettymykseksi osoittautuneen argentiinalaisen designated player -statuksen Juan Manuel Martinezin sopimus purettiin yhteisymmärryksessä kauden päätteeksi. Martinez oli viime kaudella selkeä ykkösvaihtoehto paikalle, mutta varsinkin kauden loppua kohti tehot putosivat minimiin Uusi oikean laidan pelaaja Salt Lakeen vielä on ennen kauden alkua lähes varmasti tulossa,

Keskelle ykkösvaihtoehto on Tanskan ja Venäjän kierrokseltaan palannut Yura Movsisyan, jonka seura lunasti omakseen lainapestin jälkeen. Movsisyanin kauden maalisaldo oli yhdeksän, mikä oli hienoinen pettymys, mutta toisaalta Movsisyanin rooli hyökkäyksissä oli pelkkää maalintekoa suurempi. Movsisyanin takana on tällä hetkellä kovin tyhjää, kun Olmes Garcian sopimusta ei jatkettu ja kolumbialainen päätyi San Joseen. Kehityksessään pysähtynyt Devon Sandoval pistettiin kesken kauden lainalle NASL:iin ja sopimusta ei kauden päätteeksi jatkettu.

2017

Yli kymmenen vuotta ovat Salt Laken peruspilarit pysyneet samoina, Rimando, Beckerman ja valmennuskin, kun Jeff Casser saapui myös kaudeksi 2007. Casser toimi Jason Kreisin apulaisena seitsemän kautta ennen kuin valittiin päävalmentajaksi Kreisin lähdettyä kauden 2013 päätteeksi New York Cityyn. Jos kokenut runko pysyy vielä tasollaan, Rusnak onnistuu, oikeaan laitaan löytyy hyvä avauksen pelaaja ja toppariosastolle sekä hyökkäykseen lisää syvyyttä on joukkue jälleen melko vahva. Aika paljon jossittelua tuossa kuitenkin on... Yksi designated playerin paikka on vielä auki ja käytettäneen oikeaan laitahyökkääjään.

[Louhikkokoskettaja]

San Jose Earthquakes voitti MLS:n runkosarjan kaudella 2012, mutta sen jälkeen sukellus on ollut syvä, neljä kautta putkeen ilman playoffeja, eikä edes entisen menestysvalmentajan Dominic Kinnearin paluu ruoriin ole kääntänyt kurssia. Vähissä ovat ilonaiheet San Josessa viime aikoina olleet.

Hyökkääjä Chris Wondolowski on jatkanut maalitehtailuaan rämpivässä seurassa ja kipuaa kohti MLS:n kaikkien aikojen kärkeä. Wondolle kausi 2016 oli jo seitsemäs perättäinen vähintään kymmenen maalin kausi, millä kohotti omaa ennästystään taas yhdellä, kukaan muu ei ole pystynyt viittä perättäistä enempään. Landon Donovanilla tosin vähintään kymmenen maalin kausia on kaikkiaan kahdeksan, ei kuitenkaan perättäin, joten tuo on seuraava Wondolowskin haaste. MLS:n kaikkien aikojan maalipörssissä Wondolowski on neljäntenä 121:llä maalilla, Donovan kärjessä on vielä kaukana, mutta Jaime Moreno ja Jeff Cunningham, jotka ovat 12:n ja 13:n maalin päässä edellä ovat jo iskuetäisyydellä.

San Josessa on tehty jäätävän paskoja pelaajahankintoja, on siinä epäonneakin mukana, mutta tarkan rahan seurana San Jose on harvoissa designated player -hankinnoissaan epäonnistunut todella kovaa. Innocent Emeghara loukkaantui alkukaudesta 2015 siirtonsa jälkeen, mutta ei kyllä ilman tuota loukkaantumistakaan ollut rahojen arvoinen ja viime kauden pääteeksi lähti pois. Matias Perez Garcia oli turha, San Josen onneksi Orlando kuitenkin jostain syystä hankki pelaajan pois San Josen palkkalistoilta. San Josella on historiansa aikana ollut vain neljä designated playeria, noista ainoa hyödyllinen on ollut Wondolowski, joka jonkin aikaa uuden sopimuksensa jälkeen oli dp-statuksella, tuo on kuitenkin kuittaantunut pois. Se neljäs oli ihan yhtä turha kuin Emeghara tai Perez Garcia, Valioliigasta saapunut Geovanni epäonnistui täysin kaudella 2010. Lopulta nuo hudit ja muutenkin heikko menestys johti John Doylen lähtöön seuran general managerin paikalta kesken viime kauden ja tilalle haettiin aiemmin AS Romassa vaikuttanut Jesse Fioranelli.

Maalivahdit

David Bingham on niitä San Josen harvoja valopilkkuja, veskari on taistellut urheasti heikon joukkueen takana ja noussut USA:n maajoukkueryhmään. Lupaava Andrew Tarbell on tällä hetkellä kakkosena. Maalivahtiosasto on San Josella kunnossa, joskin joku kolmosveskari, tai Tarbellin USL:ään vapauttava kakkonen, on vielä tarpeen.

Puolustus

Kokenut Victor Bernardez on ollut San Josen tukipilari jo useamman kauden ajan topparina, mutta paria on ollut vaikea löytää. Tanskasta jokunen vuosi sitten MLS:ään palanneen Clarence Goodsonin piti olla se toinen ykkösavauksen toppari, mutta ei vaan pysynyt millään kasassa ja päästettiin kauden päätteeksi pois. Kolmesta täydestä San Jose -kaudestaan Goodson pystyi oikeastaan pelaamaan vain keskimmäisellä. Viime kauden San Jose avasi kahdella voitolla, kun Bernardez ja Goodson pelasivat toppariparina, mutta sen jälkeen Goodsonin selkä petti, pelaajan kausi päättyi, ja samalla näytti pettävän myös San Josen selkäranka.

Andres Imperiale pääsi sen jälkeen kokeilemaan, mutta loukkaantui pian ja toppariksi lopulta laitettiin kokenut laitapakki Marvell Wynne, joka vuorotteli kauden lopulla Imperialen kanssa argentiinalaisen kuntouduttua, mutta toimivaa yhdistelmää ei löytynyt. Ensi kaudeksi on hankittu Arabe Unidosta Panaman maajoukkuemies Harold Cummings, joka oletettavasti ottaa ykkösavauksen paikan Bernardezin viereltä ja Imperiale jatkaa rotaatiopelaajana.

Laidalla Kofi Sarkodie aloitti oikealla ykkösvaihtoehtona, mutta loukkaantuminen ja pidempi huili pudottivat loppukaudesta pieneen rooliin, kun laitakeskikenttä Cordell Catoa alettiin koulia laitapakiksi. Shaun Francis oli ensisijainen vaihtoehto vasemmalle alkukauden, kun Jordan Stewart poti vielä edelliskauden akillesjännevammaansa, mutta Stewart kuntouduttuaan otti ykkösavauksen paikan takaisin. Sarkodie ja Stewart saivat mennä, Wynnekin jätettiin muille vapaasti poimittavaksi sopimuksen päätyttyä, mutta kun kukaan ei ottanut, niin tammikuussa tehtiin jatkosopimus. Cato on ihan jännittävä pelajaa oikealle, kun puolustajan paikka näyttäisi sopivan paremmin. Homegrown-pelaaja Nick Lima sekä nuori uusiseelantilainen Kip Colvey mahdollisesti ottavat suuremman roolin ensi kaudella. Aika keskinkertainen materiaali laitapakeiksi San Josella on, joskin Cato voi vielä olla oivakin pelaaja, mutta vasemmalla on kovin hiljaista laadun suhteen.

Keskikenttä

Panaman maajoukkuemies Anibal Godoy ja nigerialainen Fatai Alashe ovat olleet viime kaudet ihan hyviä San Josen keskikentän pohjalla. Kesken viime kauden seura sai vielä Darwin Cerenin loistokaupassa Orlandolta, ihan loistokauppa jo sen takia, että pääsivät Perez Garciasta eroon, mutta Ceren on hyvä pelaaja keskikentälle. Viime kauden USL:ssä pelannut nuori Matheus Silvakin on kyttäämässä mahdollisuuttaan, joten San Josen keskikentän keskusta vaikuttaa pätevältä, joskaan kukaan ei ihan sellaista huipputasoa ole.

San Jose on nykyään niitä harvoja MLS-jengejä, jotka pelaavat pääasiassa perinteisellä 4-4-2:lla ilman kymppipaikan pelaajaa, mikä herättää myös isoja kysymyksiä, että miksi Perez Garcia piti edes hankkia... Panaman maajoukkuemies Alberto Quintero oli avauksen pelaaja, vaihdellen laitaa aina välillä, mutta ei onnistunut niin, että San Jose olisi nähnyt tarpeelliseksi lainapestin jälkeen pysyvästi hankkia. Shea Salinas oli jonkinlainen supersub vasemmalle, pelasi yhtä vaille kaikki ottelut, mutta aloitti vain kahdeksan, ei nyt välttämättä mitään supertehoja kuitenkaan.

Simon Dawkinsia pyöriteltiin myös molemmilla laidoilla ennen kuin loppukaudesta nostettiin hyökkäykseen. Homegrown-pelaaja Tommy Thompson sai myös kokeilla laidalla. Dawkins on ihan pätevä laituri ja Salinas on luotettava rotaatiopelaaja, mutta muuten laitojen materiaali on aika kamala ja vaatii paljon kohennusta.

Hyökkäys

Wondo ja sitten ties mitä... Quincy Amarikwa teki sen näyttävän maalin Portlandia vastaan kakkoskierroksella ja sen jälkeen sai yrittää kauan, todella kauan, vaikka tekeminen oli täysin tuhnua. 23:ssa esiintymisessä 3 maalia ja kaksi syöttöä, loppukaudesta Dawkins sitten nostettiin kärkeen, joskin kuuluisi ennmmin laidalle. Salt Lakesta poimittiin talven re-entry draftissa kolumbialainen rotaatiokeskinkertaisuus Olmes Garcia, täytyy ihmetellä että miksi, kun selkeästi avauksen tason vahvistusta hyökkäys lähinnä vaatisi. Keskinkertaisuutta on jo omiin tarpeisiin ennestäänkin.

2017

Raha on sitten tiukassa, tai sitten vaan halutaan mennä tiukalla linjalla, mutta materiaali ei vaan nykysatsauksilla riitä. Virheisiin ei pelaajahankinnoissa olisi oikein varaa, mutta niitäkin on tehty jatkuvaan tahtiin, aika hirveitä virheitä vielä. San Josella ei ole tällä hetkellä yhtään designated playeria, saa nähdä että tuleeko edes. Entisiä dp-hankintoja tutkaillessa tulee kyllä mieleen, että voisi olla San Joselle parempikin jättää väliin. Toivottavasti Wondo saa ensi kaudella taas lisää maaleja, mutta San Josen tilanne ei tällä hetkellä näytä hyvältä.

[Louhikkokoskettaja]

Seattle Sounders pääsi kaudella 2016 viimein juhlimaan himoitsemaansa mestaruutta, kun Toronto kaatui finaaleissa rankkareilla maalittoman tasapelin jälkeen. Mestaruus tuli erittäin vaiherikkaan kauden jälkeen, kun Seattlen alkukausi oli erittäin hankala ja kesällä näytti playoff-paikat karkaavan. Kesällä sitten tehtiin kovia muutoksia, pistettiin pitkään seuraa luotsannut Sigi Schmid pihalle ja nostettiin apuvalmentaja Brian Schmetzer ykköseksi. Lisäksi Argentiinasta hankittiin kova uruguaylainen designated player Nicolas Lodeiro hyökkäyksen taakse pyörittämään peliä. Joukkueen suuren tähden Clint Dempseyn kausi päättyi sitten elokuussa sydämen rytmihäiriöiden takia.

Kovin epätodennäköistä reittiä Seattle mestaruuteen eteni, ongelmia oli kauden mittaan lukemattomia ja playoff-paikka varmistui vasta viimeisellä kierroksella loppukesän ja syksyn komean kipuamisen jälkeen. Lodeiro oli aivan loistava hankinta kesken kauden, ominaisuuksiltaan juuri kaivatun kaltainen pelaaja keskikentälle ja vieläpä erittäin hyvä. Lodeiro voitti MLS:n kauden uuden pelaajan palkinnon, jos olisi täyden kauden samalla tasolla pelannut, olisi arvokkaimman pelaajan palkinto ollut lähellä. Jordan Morris vastasi kovaan ennakkohypeen vahvasti ja voitti vuoden tulokkaan palkinnon tehtyään 12 runkosarjamaalia pelaten ajoittain keskushyökkääjänä, ajoittain laidalla. Morris iski kaksi maalia lisää playoffeissa ja keräsi lopulta MLS-kauden suurimman ottelumäärän pelattuaan ainoana Seattlen kaikissa otteluissa, eikä Torontollakaan kaikki ottelut pelanneita ollut. Morrisille kertyi MLS-kaudella 40 ottelua, joista 38 avauksesta.

Maalivahti Stefan Frei oli playoffeissa se voittava veskari ja vei playoffien arvokkaimman pelaajan palkinnon. Varsinkin se jatkoajan torjunta Jozy Altidoren puskuun oli Freiltä ratkaiseva suoritus. Sitten on tietysti Mr. Sounder, puolustaja Zach Scott, joka tosin kauden edetessä jäi jämärooliin ja lopetti uransa kauden päätteeksi. Scott pelasi koko 15 kautta kestäneen uransa Soundersin riveissä, ensin USL:ssä ja sitten MLS:ssä. Erittäin hieno loppu Scottin uralle, kun pelaaja oli jo aiemmassa vaiheessa kautta ilmoittanut kauden päätteeksi jättävänsä kentät.

Maalivahdit

Frei on ollut Seattlessa varma ykkösveskari, viime kauden playoff-menestys kirkasti sitten Frein kilpeä luotettavasta ykkösveskarista MLS:n eliittiin. Tyler Miller kirjautti viime kaudella yhden MLS-ottelun Frein pelattua kaikki muut. Miller saa ensi kaudeksi haastajan kakkosveskarin paikasta, kun Seattle nappasi San Josen päästämän Bryan Meredithin re-entry draftista.

Puolustus

Chad Marshall on ollut viime vuodet Seattlen puolustuksen tukipilari ja jatkoi viime kaudella luotettavalla, korkealla tasollaan. Marshall on ainoana pelaajana MLS:n historiassa voittanut vuoden puolustajan palkinnon kolmesti (08,09,14), mutta siitä huolimatta ei ole sellaiseksi ihan tähtipelaajaksi noussut ja maaottelut jääneet saavutuksiin nähden todella vähiin (11). Loppukaudesta Marshall sai parikseen polvivamman aiheuttamalta, melkein vuoden kestäneeltä huililta palanneen Romain Torresin, minkä jälkeen Seattlen puolustus oli mestaruuskunnossa.

Joukkueen kapteeni, kokenut Brad Evans putosi Torresin palattua vaihtopelaajaksi, kun topparinpaikat olivat miehitetty ja Tyrone Mears oli selkeä ykkösvaihtoehto oikeaksi pakiksi. Seattle kuitenkin jätti Mearsin sopimuksen option käyttämättä, eikä englantilainen jatka seurassa. Voi siis olla, että Evans on ensi kaudella oikeana pakkina ja viime kaudella enemmälti kakkosjoukkueessa pelannut Oniel Fisher haastaa. Joevin Jones yllätti vasempana pakkina, esiintyi vakuuttavasti, erityisesti hyökkäyssuuntaan ja oli selkeä ykkösvaihtoehto paikalle.

Scott, Mears ja vasemman pakin varamies Dylan Remick ovat poistuneet talvella, joten ainakin uutta rotaatiopelaajaa puolustus kaipaa, mahdollisesti avauksen vaihtoehdonkin oikealle.

Keskikenttä

Keskikentän ankkurin Osvaldo Alonson tilanteesta oli huolta kauden alla ja vielä alkukaudestakin, kun kokenut kuubalainen oli kärsinyt paljon loukkaantumisista ja saapui kautta edeltävälle leirille selkeästi ylipainoisena. Alonso kuitenkin vielä kauden edetessä pystyi nousemaan takaisin tasolleen, pelasi ehjän kauden ja oli loppukaudesta joukkueen kapteenikin, kun Evans jäi vaihtomieheksi.

Alonson parina keskikentän pohjalla vaihtelivat todellisen läpimurtonsa tehnyt nuori Cristian Roldan sekä kokenut ruotsalainen Erik Friberg. Roldan pelasi ajoittain laidallakin, Friberg kymppipaikalla. Friberg päätti palata Ruotsiin kahden Seattle-kauden jälkeen, joten Alonso ja Roldan näyttävät tällä hetkellä selkeältä avauksen parivaljakolta. Materiaali on hyvin kapea, lähinnä kesken viime kauden MLS:ään palannut Alvaro Fernandez voisi keskikentän pohjalla pelata, mutta on Schmetzerin kuvioissa pelannut enimmäkseen ylemäpänä laidalla tai keskellä. Jotain syvyyshankintaa on Fribergin lähdettyä tulossa, toki Evans myös on joskus keskikentän pohjallakin pelannut, mutta on ennemmin joko toppari tai laitapakki.

Hyökkäys

Lodeiro ja Morris olivat ne Seattlen hyökkäyksen tähdet, mutta ei nyt Nelson Valdezia voi unohtaa. Täysin flopannut designated player -hankinta löysi jostain ihmeestä kadonneen osaamisensa playoffeihin, teki kaksi maalia ja syötti yhden kuudessa ottelussa. Runkosarjassa puolentoista kauden aikana Valdez teki yhden ja syötti yhden maalin reilussa 30:ssä pelissä. Playoff-onnistuminenkaan ei hellyttänyt Seattlea pelaajan sopimusta kuitenkaan jatkamaan ja Valdez sai mennä kauden päätteeksi. Loppukaudesta pienempään rooliin vasemmalla pudonnut Andreas Ivanschitz sai myös mennä kauden päätteeksi.

Hyökkäyksen keskelle on hankittu Houstonista Will Bruin, jonka viime kausi oli huono, mutta uralta löytyy kuitenkin kolme yli kymmenen maalin MLS-kautta, joten ihan pätevä kaveri Valdezin tilalle, joskaan ei ehkä kuitenkaan luotettava ykkösavauksen keskushyökkääjä. Vasemmalle Ivanschitzin tilalle on myöskin saapunut pelaaja, kun Harry Shipp saapui Montrealista. Shippillä alla myös kovin kehno kausi, mutta aiemmin urallaan pystynyt parempaan.

Dempseyn tilanne on tällä hetkellä auki, mutta vahvasti Seattlessa luotetaan, että sydänvaivat ovat nyt hoidettu ja Dempsey on ensi kaudella taas mukana. On siinä sitten se toinenkin juttu eli seura meni ja voitti mestaruuden, kun Dempsey oli sivussa... Kuinka tärkeä joukkueen kallein pelaaja sitten joukkueelle on ja varsinkin miten Dempseyn paluu vaikuttaa muihin.

2017

Hyökkäyksessä ovat tapahtuneet Seattlen suurimmat muutokset, mikä onkin ollut jossain määrin ongelmallinen osa-alue. Yksi designated playerin paikka on auki ja luultavasti joku nimimies joukkueeseen tulee, luultavasti hyökkäykseen. Tuleeko sitten keskelle vai laidalle riippunee paljolti Morrisin pelipaikasta. Hyvinkin mahdollista on, että Morris ensi kaudella on enemmän keskushyökkääjä, mutta nähtäväksi jää. Oikean pakin paikka on myös hienoinen arvoitus, muuten joukkue vaikuttaa vahvalta.

Mestaruudesta huolimatta Seattlen joukkue ei ollut mitenkään täydellinen, joten talvella on tehty hallittuja muutoksia ja joukkue ei vaikuttaisi ainakaan heikentyneen. Sarjan aivan kärkipäähän Seattlella on kaikki eväät, jos ensi kaudella peli toimii jo alusta asti.

[Louhikkokoskettaja]

Sporting Kansas City vei muutaman erittäin vahvan kauden päätteeksi mestaruuden vuonna 2013, mutta sen jälkeen ovat suoritukset jääneet vähän tasapaksuiksi. Toki 2015 tuli cupin voitto, mutta MLS:ssä mestaruuden jälkeiset kolme kautta ovat toistaneet saman kaavan; jämäsijoilla playoffeihin ja heti ensimmäisessä ottelussa ulos. Jotenkin Kansasin materiaali vastaa noita viime kausien suorituksia, ihan hyvä, mutta jotain vaan puuttuu. Mitä se jokin on, sitten onkin vaikeampi kysymys.

Vuodesta 2009 seuraa luotsannut Peter Vermes on MLS:n tämän hetken pitkäaikaisin päävalmentaja, Vermes toimi ennen valmentajanpestiään jo seuran teknisenä johtajana vuodesta 2006 alkaen, joten uraa on Kansasissa takana jo toistakymmentä vuotta. Vermesin päävalmentajataipaleenkin alussa seura kantoi vielä nimeä Kansas City Wizards, mutta uudelleenbrändättiin eurooppalaistyyliseen nimeen kaudeksi 2011. Kansas on keskisen sijaintinsa takia joutunut vaihtamaan konferenssia MLS-taipaleensa aikana. Lännessä aloittanut Kansas siirrettiin itään kaudeksi 2005, mutta New York Cityn ja Orlandon saavuttua vuosikymmen myöhemmin, Kansas palasi länteen kaudelle 2015, missä nytkin jatkaa.

Kansasilla on viime vuosina ollut jonkinlainen fiksaatio La Masian kasvatteihin. Oriol Rosell oli osuma, isossa roolissa mestaruuskaudella, ja myytiin Portugaliin. Jordi Quintilla oli huti ja laitettiin ulos kesken viime kauden, nyt etsii sopimusta Seinäjoelta. Kansasilla on kuitenkin taas uusi haku, kun entinen Barca-junnu Ilie Sanchez saapui talvella.

Maalivahdit

Tim Melia kierteli pitkään MLS:ää varamaalivahtina, pelasi enimmäkseen alemmilla sarjaportailla, mutta kaudella 2015 sai näyttöpaikan Kansasissa ja valtasi ykkösveskarin paikan hyvillä esityksillään. Melia tuli melkoisen tyhjästä Kansasin hankalan maalivahtitilanteen pelastajaksi, kun Jimmy Nielsenin lopetettua mestaruuteen ei kunnon ykkösveskaria ollut löytynyt. Ei Melia ehkä ihan MLS:n parhaita ole, mutta luotettava ykkösveskari. Paljon loukkaantumisista kärsinyt DC:n entinen kakkosveskari Andrew Dykstra poimittiin haastajaksi re-entry drafitsta, tosin sopimusta Kansasiin Dykstra ei ole vielä tehnyt. Nuori Adrian Zendejas hakenee kokemusta USL:n kakkosjoukkueesta.

Puolustus

Matt Besler oli MLS:n paras toppari ja USA:n maajoukkueen avauksen pelaaja vielä muutama vuosi sitten, mutta alamäkeä on viimeiset kaudet tultu. Beslerillä on ilmeisesti ollut jonkinsorttista asennevammaa, minkä takia Kansasissakin jostain pelistä hyllytettiin. Besler kuitenkin jatkaa joukkueen kapteenina, joten asiat on nähtävästi jälleen saatu sovittua. Besler on edelleenkin hyvä toppari MLS-tasolle, vaikka se huippustatus on karissut. Ja ikää on kuitenkin vasta 29 vuotta, joten se nousu takaisin parhaalle tasolle ei ole mahdotonta.

Kevin Ellis on viime kaudet ollut lähinnä ykkösvaihtoehto Beslerin topparipariksi. Laitapakkina uransa aloittanut 175-senttinen Ellis on kyllä vaan erittäin lyhyt toppariksi, varsinkin MLS:n kaltaiseen erittäin urheilulliseen sarjaan. Aikanaan lupaavan Ike Oparan ura on kärsinyt kovasti loukkaantumisista, kaudet 2014 ja 2015 menivät käytännössä täysin piloille pahojen loukkaantumisten takia. Viime kausi oli ehjempi, muttei sitten vastannut odotuksia. Huippulupaus Erik Palmer-Brown kävi viime kauden hakemassa kokemusta eurooppalaisesta pelistä Porton kakkosjoukkueesta, mutta pysyvää siirtoa Portugaliin ei tullut ja palasi Kansasiin. Palmer-Brownin ongelma on, että on ensisijaisesti vasen toppari, kuten Beslerkin, mutta ensi kaudella olettaisi, että Vermes yrittää saada kaksikon toimimaan toppariparina, Ellis ja Opara olisivat päteviä varamiehiä.

Vasemmalla Jimmy Medranda nousi ykkösavauksen laitapakiksi ohi pitkäaikaisen luottomiehen Seth Sinovicin. Aivan kauden lopulla kuitenkin Sinovic otti taas avauksen paikan takaisin itselleen ja kaksikko jatkanee kilpailua paikasta ensi kaudellakin. Saad Abdul-Salaam oli selkeä ykkösvaihtoehto oikeaksi pakiksi, ensi kaudella on paikasta uusi haastaja, kun Igor Juliao saapuu Fluminensesta lainalle Kansasiin.

Keskikenttä

Vermesin Kansas on useimmiten pelannut 4-3-3-ryhmityksellä. Keskikentän avainpelaajat ovat Hondurasin maajoukkuemies Roger Espinoza, joka kävi välillä Valioliigassakin yrittämässä sekä Benny Feilhaber. Iso ongelma on siinä, että molemmat ovat kovasti "mielialapelaajia" ja tasaisuutta otteista uupuu. Kun molemmat sattuvat samaan aikaan pelipäälle, on Kansas vaikea joukkue vastustajaksi kenelle vaan. Mutta kun noin ei vaan riittävän usein tunnu käyvän... Haitin maajoukkuemies Soni Mustivar hoitaa sen puolustavimman pelaajan roolin keskikentän kolmikossa. Kokenut Paulo Nagamura pelasi viime kaudella rotaatiossa jonkin verran, mutta kauden päätteeksi lopetti pelit ja siirtyi kakkosjoukkueen valmennukseen. Sanchez on uutena pelaajana haettu keskikenttää vahvistamaan ja ennestäänkin löytyy Lawrence Olum keskikentän ja puolustuksenkin rotaatioon. Kemissä jokunen vuosi sitten käynyt Tyler Pasher pelasi vahvan kauden kakkosjoukkueessa ja nostettiin ensi kaudeksi Kansasiin, mutta vaikea tehtävä on pelaamaan päästä, kun materiaalia on runsaasti.

Hyökkäys

Tähtipelaaja Graham Zusin viime kausi oli loukkaantumisten takia rikkonainen ja tehot jäivät erittäin vähiin. Vaikka Zusi yleisestikään ei ole mikään viimeisten pallojen tarjoilija ja vahvuus oikealla laidalla perustuu enemmän tilan ja ajan järjestämiseen muille, niin kaksi maalia ja kaksi syöttöä olivat turhan vähän. Zusista on alettu koulia laitapakkia ja pelaaminen tuossa keskikentän kolmikossa on myös mahdollista, joten ensi kaudella Zusin pelipaikka saattaa olla alempana kentällä. Vakiavauksen kaveri Zusi lienee kuitenkin, paikka mikä paikka.

Vasemmalle hankittiin talvella designated player -sopimuksella Portugalin Belenenseistä Gerso Fernandes ja Ghanasta saapui 20-vuotias Latif Blessing, joka valittiin Ghanan liigan parhaaksi pelaajaksi viime kaudella. Kaksikolta odotetaan laidoilla paljon. Fernandes ei ainakaan mikään maalitykki ole, tosin Kansasin peli ei yleensäkään ole laitapelaajien maalimäärin perustunut. Blessing voi olla ihan mitä vaan huippulupauksesta kolmevitoseen jäähdyttelijään...

Dom Dwyer on keskushyökkääjänä se kaveri, jolta Kansasissa niitä maaleja eniten odotetaan ja viime kauden 16 maalia olivat hyvä saldo, jäivät kuitenkin vuoden 2014 22:sta osumasta. Englantilaislähtöinen Dwyer pystyy helmikuussa hakemaan Yhdysvaltojen kansalaisuutta ja jos hakemus menee läpi, on Dwyer luultavasti uusi USA:n maajoukkuepelaaja. Diego Rubio oli kyllä iso pettymys lainapestillään viime kaudella, mutta Vermes ilmeisesti näki jotain parempaakin, kun Rubio otettiin lainan jälkeen pysyvästi riveihin.

2017

Kansasilla on materiaalia erittäin paljon, kun listoilla on vielä runsaasti ykkös- ja kakkosjoukkueen väliä sahaavaa nuorempaa pelaajaa. Pelaajamääriltään joukkue onkin erittäin valmiin oloinen, mutta onko sitä vaan laadultaan? Jotenkin haiskahtaisi tällä hetkellä siltä, että viime kausien tasainen suorittaminen jatkuu, kun joukkue on hyvä, muttei kuitenkaan mikään huippunippu. Riittänee playoffeihin, muttei kovin pitkälle siellä.

[Icarus666]

Hyvää analyysiä!

[Louhikkokoskettaja]

Vancouver Whitecapsin kausi 2016 oli iso pettymys kauden 2015 menestyksen jälkeen, kun joukkue oli voittanut Kanadan mestaruuden ja sijoittunut MLS:ssäkin lännen toiseksi ja koko sarjan kolmanneksi. Viime kaudella kuitenkin Kanadan mestaruus meni Torontolle jälkimmäisen osan lisäajalla syntyneen maalin ratkaistessa, MLS:ssä ei vaan kulkenut ja lopulta Vancouver jäi melko selvästi playoffien ulkopuolelle lännen kahdeksantena.

Joukkueen keskushyökkääjien kauden paras maalisaldo MLS:ssä oli kaksi osumaa, mikä jaettiin neljän pelaajan kesken. Sellaista luotettavaa keskushyökkääjää joukkueessa ei vaan ollut, joskaan ei joukkue puhtaasti hyökkäystehoihin kaatunut, vaan puolustuskin oli epävarma ja päästi liikaa maaleja. Hyvin mitätön kausi Vancouverilta ja ensi kaudeksi tarvitaan muutoksia, että joukkue playoff-paikoista taistelisi.

Maalivahdit

David Ousted on ollut hyvä ykkösveskari Vancouverille. Paolo Tornaghi on muutaman kauden verran istuskellut kakkosveskarina ja jatkaa edelleen. Italialaisella on green card, minkä takia kelpaa MLS-jengeille, kun menee kotimaisten pelaajien kiintiöön. Kakkosjengin viime kauden ykkösveskari Spencer Richey nostettiin ensi kaudeksi ainakin paperilla ykkösjoukkueeseen ja taistelee Tornaghin kanssa kakkosveskarin paikasta.

Puolustus

Kendall Waston on noussut Vancouverissa MLS:n parhaiden toppareiden joukkoon ja on joukkueen tukipilari puolustuksen keskellä. Nuori Tim Parker aloitti kauden Wastonin toppariparina, mutta kesken kauden Englannista saapunut Kanadan maajoukkuemies David Edgar vei avauksen paikan loppukaudesta. Edgar joutui kuitenkin joulukuussa yliajon uhriksi ja loukkasi pahasti jalkaansa. Edgarin oletetaan vielä toipuvan pelikuntoon, mutta ensi kausi jäänee ainakin suurimmilta osin väliin. Parker tuon myötä saanee avauspaikkansa takaisin, jos lisähankintoja ei tule. Nuoret Cole Seiler ja Christian Dean ovat varalla. Kyllä tuohon Edgarin tilanteen takia yksi kokenut vahvistus olisi tarpeen.

Kokenut Jordan Harvey oli tutusti selkeä avauksen pelaaja puolustuksen vasempaan laitaan, NASL:sta saapuneen Marcel de Jongin vastuu tuuraajana jäi vähäiseksi. Steven Beitashourin lähdettyä Torontoon toissa kauden päätteeksi oikealle lainattiin lupaavana pidetty kanadalainen Fraser Aird Glasgow Rangersista. Aird aloitti kauden avauksessa, mutta oli ajoittain erittäin pahasti viennissä ja kauden edetessä putosi penkille. Näemmä Rangerskin tuli siihen tulokseen, etteivät Airdin taidot riitä ja nykyään Aird neppailee skottidivarissa. Uudeksi oikeaksi pakiksi hankittiin talvella Sheanon Williams Houstonista. Williams on ollut ihan ok laitapakki niin Philadelphiassa kuin Houstonissa, kun joukkueet eivät ole mitään hyviä olleet. Harvey ikääntyy ja Williams ei nyt mikään huippuhankinta ole, ei lähelläkään Beitashourin tasoa, joten laitapakit eivät vakuuta.

Keskikenttä

Matias Laba on tällä hetkellä seuran ainoa designated player. Laba on hyvä pelaaja keskikentän pohjalla ja suuressa joukkueessa roolissa, toki sellaista yleensä dp-statuksen pelaajalta odotettua seksikkyyttä otteissa Laballa ei ole. Russell Teibert on nykyään periaatteessa se ykkösvaihtoehto Laban kaveriksi keskikentän pohjalle, mutta viime kausi oli kovin rikkonainen useiden loukkaantumisten takia. Teibertin loukkaantumisten ansiosta Andrew Jacobson pääsi enemmänkin pelaamaan, vaikka hienoinen pettymys on Vancouverissa ollut. Osasto näyttäisi olevan kuitenkin kunnossa, kun koko kolmikko jatkaa ensi kaudella.

Hyökkäys

Hyökkäyksen takana kymppipaikalla ja laidassa vaihdellut Pedro Morales oli Vancouverin paras maalitekijä viime kaudella osuttuaan MLS:ssä yhdeksän kertaa, tosin viisi noista tuli pilkulta, kun Vancouver varsinkin alkukaudesta sai runsaasti rankkareita. Vancouver päätti jättää Moralesin dp-sopimuksen optiovuoden käyttämättä ja pelaaja palasi kotimaahansa Chileen.

Vasen laitahyökkääjä Kekuta Manneh pääsi kauden puolivälin tietämillä erittäin hyvään iskuun, mutta loukkaantuminen päätti kauden kesällä. Kuntouduttuaan gambialaistaustainen Manneh on noussut USA:n maajoukkueseen saatuaan kansalaisuuden. Mannehillakin on eväitä enempään, kun toistaiseki nuoren hyökkääjän kauden maalimäärät ovat pyörineet siellä viiden ja seitsemän välimaastossa kolmella kaudellaan, toki viime kaudella teki viisi maalia noin puolessa kaudessa. Ensi kaudella on ehkä lupa odottaa sitä kunnon läpimurtoa.

Christian Techeira pelasi alkukaudesta enmmän oikella, mutta Mannehin jouduttua sivuun vasemmalla. Kovin keskinkertaista suorittamista MLS:ssä, mutta Mestarien liigan puolella Techeira on tehoillut, joten ehkä vielä on parempaa tulossa. Kokenut costaricalainen Cristian Bolanos otti kauden edetessä oikean laitahyökkääjän paikan ja onnistui aika hyvin, paremmin kuin Techeira. Myös marraskuussa 2000 syntynyt superlupaus Alphonso Davies pääsi viime kaudella ykkösjoukkueessa jonkin verran pelaamaan, ollen MLS:n historian toisiksi nuorin pelaaja. Toivottavasti ura menee parempaan suuntaan kuin sen edelleenkin historian nuorimman...

Keskushyökkääjä oli Vancouverin pelin suuri ongelmakohta, puolentusinaa jantteria kävi kokeilemassa, mutta kukaan ei onnistunut. Tuhnuista Nicolas Mezquida, Giles Barnes ja Erik Hurtado jatkavat vielä riveissä. Mezquida onnistui paremmin Kanadan mestaruuskisoissa ja Mestarien liigassa, joten kai sitä jotain potentiaalia on. Barnesilta on ihan kohtalaisia näyttöjä aiemmin Houstonista. Hurtado on vielä melko nuori... Red Bullin organisaatiosta saapui talvella Perun maajoukkuekuvioihin kuuluva hyökkääjä Yordy Reyna. Vähän epäilyttää, kun jantteri kuitenkin RB:n organisaatiosta tulee ja meni muualle kuin New Yorkiin, että ei mikään ihan huippupelaaja ole.

Kymppipaikalle Vancouver tarvitsee uuden pelaajan Moralesin tilalle ja keskushyökkääjäosastolla näyttävät arpajaiset jatkuvan. Ainakaan toistaiseksi ei materiaalissa näy sellaista ykköskärkeä.

2017

Ei joukkue toistaiseksi ole ainakaan vahvistunut ollenkaan. Kaksi designated playerin paikkaa on auki ja varmasti pelaajia on vielä ennen kauden alkua tulossa, mutta tällä hetkellä materiaalissa on paljon ongelmia.

[Louhikkokoskettaja]

Länsi

Seattle
Dallas
- - -
Colorado
Kansas
Salt Lake
- - -
Los Angeles
Portland
- - -
Vancouver
San Jose
Houston
Minnesota

Ehkäpä suunnilleen noin. Los Angeles on suurien muutosten, keskeneräisen joukkueenrakennuksen, mutta toisaalta kovien resurssiensa takia erittäin hankala ennakoitava. Portaikot taas hieman suuntaa antavia joukkueiden voimasuhteista.

[Louhikkokoskettaja]

Atlanta näyttää ihan tosissaan kasaavan kovaa joukkuetta, kun Middlesbrough ilmoitti Brad Guzanin siirtyvän Atlantaan kesän siirtoikkunassa. Atlantalla oli pelaaja-allokaation ykköspaikka, joten pystyivät hankkimaan Guzanin suoraan. Allokaation ykköspaikka siirtyy nyt vuorostaan Minnesotalle. Uudet seurat saivat tuossakin listassa ensimmäiset sijat ja Atlanta ykkössijan, kun Minnesota voitti arvonnan laajennusdraftin ensimmäisestä oikeudesta. Guzanin kesäinen saapuminen selittää, miksi seuran maalivahtiosasto on toistaiseksi jätetty vähän köykäiseksi. Alexandros Tabakis ja Alec Kann saavat kuitenkin alkukaudesta pelata ja taistella tulevasta kakkosveskarin paikasta. Asiasta on vasta Middlesbroughin tiedote, joka kertoo Guzanin sopimuksen olevan monivuotinen, mutta ei sitä käyttääkö Atlanta Guzaniin designated player -paikan.

Lisäksi Atlantan riveihin saapui Seattlesta viime kauden avauksen oikea laitapakki Tyrone Mears sekä Estudiantesista on vahvojen huhujen mukaan tulossa toppari Leandro Gonzalez Pirez. Noiden hankintojen jälkeen puolustus näyttää vahvalta. Hyökkäys ja keskikentän pohja vielä jotain pelaajahankintaa kaipaisi.

Orlando vahvisti puolustustaan Birminghamista saapuvalla Jonathan Spectorilla. Kokenut puolustaja on enimmäkseen pelannut oikeana pakkina, mutta pystyy pelaamaan topparinakin. Ennakkoon selkeä vahvistus Orlandon puolustukseen. Spector on pelannut USA:n maajoukkueessa, mutta viimeisimmistä esityksistä on jo niin kauan, ettei Spector enää ollut allokaatiolistalla maajoukkuemiesten tavoin, joten Spector pystyi siirtymään Orlandoon ilman, että seuran olisi tarvinnut hankkia allokaation ykköspaikkaa.

Dallas joutuu puolestaan laitapakkiostoksille, koska Alajuelensesta lainalle tulossa olleen Costa Rican maajoukkuemiehen Jose Salvatierran siirto peruttiin, kun harjoitusleirille saapunut pelaaja reputti niin kuntotestin kuin lääkärintarkastuksenkin.

Columbus hankki Saksasta Yhdysvaltoihin palaavan keskikenttäpelaaja Abuchi Obinwan. Hannoverin junnuissa pelannut Obinwa oli yhteen aikaan erittäin hypetetty lupaus, mutta uralle tuli karikoita, kun pyrkimykset pelata Nigerian U17-junnumaajoukkueessa jäivät haaveeksi, koska MRI-testauksen mukaan Obinwa oli liian vanha. Sinällään mielenkiintoinen juttu, kun Obinwa on kuitenkin syntynyt Yhdysvalloissa. Ei ura ole sen jälkeen odotetulla tasolla lähtenyt kulkemaan, on tosin Yhdysvaltojen nuorisomaajoukkueessa päässyt pelaamaan, kun ikätestausta ei enää vanhempiin junnuihin voida ulottaa, eikä Obinwan oikeasta iästä tai taustasta sen kummempia tutkimuksiakaan käynnistetty. Columbus hankki myös ghanalainen keskikenttäpelaaja Mohammed Abun Strömsgodsetista.

Toinenkin Strömgodset-taustainen ghanalainen keskikenttäpelaaja saapui MLS:ään, kun vuosia Godsetissa lainalla Manchester Citystä pelannut Bismark Adjei-Boateng liittyi Coloradon riveihin.

Freddy Adu treenaa tällä hetkellä Portlandin mukana. Tuskin Timbers haaveilee, että nopeasti NASL:nkin puolella aika turhaksi osoittautunut kaveri jonkun ihmepaluun MLS:ään tekisi, mutta ehkä vielä USL:n puolella kakkosjoukkueessa menisi joukkueen täytteenä ja mainoskasvona jalkapallohullussa kaupungissa.

Minnesota täydensi joukkuettaan Rasmus Schüllerin lisäksi muutamalla muullakin uudella pelaajalla, kun laitapelaaja Bernardo Anor saapui Kansasista ja kokenut puolustaja Jermaine Taylor Portlandista. Taylor on aika lähellä avauksen paikkaa Minnesotassa, vaikka viime kausi Portlandissa hienoinen pettymys olikin ja loppukaudesta putosi pieneen rooliin. Anor, joka oli viime kaudella jo lainalla Minnesotassa NASL:n puolella, mutta ei juurikaan pelannut loukkaantumisen takia, lienee lähinnä täytemies.

Kokenut Sebastian Le Toux yrittää heikon kauden jälkeen saada uraansa nousuun DC:n riveissä, kun pääsi siirtymään Coloradosta vapaana agenttina. Entinen Uruguan maajoukkuemies Vicente Sanchez puolestaan palaa MLS:ään vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa Houstonin riveissä. Sanchez on jo 37-vuotias ja vaikutti kyllä jo edellisen MLS-reissunsa loppupuolella Coloradossa hiipuvan, joten aika erikoinen hankinta Houstonilta. Tosin Sanchezilla on green card, joten ei vie ulkomaalaispaikkaa.