FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
17.01.2017 klo 23:14:03 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook, Google+ & Twitter
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 ... 45 [46]
 
Kirjoittaja Aihe: MLS (ja muut USA:n sekä Kanadan sarjat) 2013-14-15-16-17  (Luettu 98442 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Louhikkokoskettaja

Poissa Poissa


Vastaus #1125 : 08.01.2017 klo 18:44:23



Philadelphia Union oli MLS:n viime kauden yllättäjä, nuori joukkue avasi kauden idän kärjessä ja roikkui kärkipään taistelussa kauden edetessä. Odotettu hyytyminen tuli lopulta ja sitten erittäin rajuna, Union keräsi viimeisestä seitsemästä runkosarjapelistään vain kaksi pistettä. Erinomainen alkukausi riitti kuitenkin tuomaan idän viimeisen playoff-paikan maalieron turvin. Playoffit, Philadelphian ensimmäiset viiteen vuoteen, jäivät kuitenkin yhteen otteluun, kun Torontossa tuli avauskierroksella 3-1-tappio.

Philadelphia on heikkojen sijoitustensa ansiosta päässyt usein varaamaan korkeilla vuoroilla, mikä on lopulta luonut joukkueelle lupaavan nuoren rungon. Tällä hetkellä näyttäisi myös, että johdostakin on löytynyt tarpeeksi pitkäjänteisyyttä joukkueen rakentamisessa. Philadelphialla on aiemminkin ollut lupaavia nuoria joukkueita, mutta johto on tehnyt käsittämättömiä pelaajakauppoja ja varsinkin rahdannut turhia veteraaneja viemään peliajan. Nyt kuitenkin annettiin parilla veteraanilla höystetylle nuorelle joukkueelle mahdollisuus ja tulos oli parasta vuosikausiin.

Maalivahdit

Andre Blake on maalilla noussut vuoden 2014 koko draftin ykkösvarauksen arvoiseksi pelaajaksi ja kuuluu jo MLS:n maalivahtien kärkipäähän, vaikka ikää on veskarille maltilliset 26 vuotta, joten Blakesta on Philadelphialle iloa vielä vuosiksi, jos eivät suuremmat kentät kutsu. Lupaavahko John McCarthy jäi viime kaudella ykkösjoukkueessa ilman peliaikaa, kun seura lainasi kokeneen Matt Jonesin maalille, McCarthy pääsi USL:ään hakemaan peliaikaa. Ensi kaudella McCarthy on luultavasti Blaken kakkosena ykkösjoukkueessa, kun erittäin vähälle vastuulle, Blaken pelattua melkein kaiken, jäänyt Jones jätti seuran.

Puolustus

Viime talven draftista kolmantena valittu Keegan Rosenberry osoittautui draftin toistaiseksi parhaaksi pelaajaksi ottaen heti avauspaikan oikeana pakkina ja oli vielä sarjan parhaimmistoa pelipaikallaan. Paikkaa aiemmin pitänyt Ray Gaddis jäi jämärooliin pelaten kourallisen otteluita lähinnä vasemman pakin tuuraajana. Philadelphialla oli viime talvena kaksi korkeata varausta, toisena ennen Rosenberryä seura valitsi toppari Josh Yaron, joka myöskin murtautui pelaavaan kokoonpanoon, ei tosin onnistunut aivan Rosenberryn tavoin, vaan alkukauden jälkeen menetti paikkansa avauksessa USL:stä ennen kautta poimitulle varaamattomalle Ken Tribbetille kauden edetessä. Vuoden 2014 draftista poimittu, MLS:n minimipalkalla pelannut, Richie Marquez on noussut parissa kaudessa vakiavauksen pelaajaksi ja osoittautunut odotuksia paremmaksi pelaajaksi. Rosenberry on 23-vuotias, Yaro 22, Tribbett sekä Marquez 24, Gaddiskin on vain 26-vuotias, joten Philadelphian puolustuksen tulevaisuus näyttää tällä hetkellä valoisalta, kun vielä lupaava 18-vuotias homegrown-pelaaja Austin Trusty on vielä nousemassa ensi kaudeksi kisaamaan topparin tontista.

Vasemmalla kokenut ja seuraa pitkään edustanut brasilialainen Fabinho kesti vielä nuorten rynnistyksen ja säilytti jo useamman kauden pitämänsä avauspaikan. Nähtävästi kuitenkin Fabinholle laitetaan enemmän painetta ensi kaudeksi, kun vasemmallekin hankittiin nuori pelaaja, Giliano "Georginion veli" Wijnaldum saapui taistelemaan Fabinhon kanssa vasemman pakin paikasta.

Onhan pakassa vielä kokenut designated player Maurice Edu, jonka viime ajat ovat olleet erittäin synkkiä, ensin tyrä, sitten rasitusmurtuma ja sen jälkeen murtunut pohjeluu ja Edu ei ole pelannut ykkösjoukkueessa lähemmäs puoleentoista vuoteen. Ehti viime kaudella vammojen välissä hakea tuntumaa kakkosjoukkueesta muutaman ottelun verran ja istua ykkösjoukkueen penkillä pari kertaa ennen kuin sairastupa kutsui taas. Vaikea sanoa mille tasolle Edu pystyy vielä palaamaan, jos saa vammakierteen katkastua. Philadelhpiassa käyttöä on luultavasti enemmän keskikentän pohjalla.

Keskikentän pohja

Hyvät keskikentän pohjapelaajat ovat vaan Yhdysvalloissa harvassa, joten Philadelphiakin kuuluu niin joukkueisiin, joiden merkittävimmät puutteet ovat alempana keskikentällä. Warren Creavalle ehti kierrellä MLS:ää Houstonissa ja Torontossa laitapakin ja puolustavan keskikentän rotaatiopelaajana ennen kuin Philadelphiassa otti paikan keskikentän pohjalta. Ei Creavalle nyt mikään paras mahdollinen pelaaja avaukseen ole, tosin monipuolisena, ihan pätevänä kaverina arvokas pelaaja joukkueelle. Kokenut joukkueen kapteeni Brian Carroll pelasi suurimman osan kaudesta Creavallen kanssa, tosin loppukaudesta minuutit jäivät vähemmäksi, kun Carroll loukkaantui samoihin aikoihin Alejandro Bedoyan saapuessa seuraan designated playeriksi. Keskikentän pohjan materiaalin puuttellisuuden takia Bedoya pelasi enimmäkseen alempana keskikentällä, vaikka omempi paikka löytyy ylempää. Carroll täyttää ensi kaudella jo 36 vuotta ja Bedoya todennäköisesti pelaa ylempänä, joten selkeää vahvistusta keskikentälle Philadelphia kaipaisi.

Hyökkäys

Laitapelaaja Chris Pontius hankittiin talvella DC:stä, paljon näytti siltä, että Philadelphia maksoi liikaa vuosia alamaissa olleesta, loukkaantumisten riivaamasta, kolmeakymppiä lähestyvästä pelaajasta. Pontius osoitti epäilyt kuitenkin täysin vääriksi, pelasi yhtä lukuunottamatta Philadelphian kaikki MLS-ottelut ja teki 12 maalia runkosarjassa sivuten ennätystään, kun kolmella edellisellä kaudella oli osunut yhteensä kuudesti. Pontius palkittiin kauden päätteeksi MLS:n vuoden comeback-pelaajana.

Oikealle laidalle saapui Shakhtarista kokenut Ilsinho, joka oli kuitenkin pettymys, varsinkin tehoja tuli aivan liian vähän vain kaksi maalia ja kaksi syöttöä. Loppukaudesta talven draftissa saapunut saksalainen Fabian Hebers nappasi oikean laidan avauspaikan. Herbers kuuluu myöskin Philadelphian nuoriin onnistujiin, alkukaudesta keräsi minuutteja tulleessaan hyökkäyksen eri paikoille vaihdosta ja lopulta nousi avaukseen. Erick Ayuk pelasi toissa kaudella 18-vuotiaana suhteellisen paljon oikealla laidalla, mutta viime kaudeksi putosi täysin USL:ään, eikä Herbersin ja Ilsinhon takaa ole pelaamaan nousemassa.

Kymppipaikalla Tranquillo Barnetta oli itseoikeutettu avaaja, joskin Barnettan kausi ei ollut mikään nappiosuma, viisi maalia. Hollannista saapunut Roland Alberg teki yhdeksän maalia puolta pienemmillä minuuteilla. Barnetta kuitenkin nautti valmennuksen luottamusta ja Alberg jäi loppukaudesta penkille, kun yritykset mahduttaa kaksikko samaan aikaan kentälle eivät toimineet. Barnetta palasi kauden päätteeksi Sveitsiin, joten avauspaikka on Albergin otettavissa. Ellei tällä kertaa sitten Bedoya pidä penkillä...

Hyökkäyksen keskellä CJ Sapong oli selkeä ykkösavauksen keskushyökkääjä aloittaen lähes kaikki pelit, kova työntekijä Sapong on, muttei mikään luontainen maalintekijä, viime kauden seitsemän osumaa on peliaikaan nähden keskushyökkääjälle aika vähän. Seura hankkikin talvella Sapongille haastajan, kun Charlie Davies saapui New Englandista. Davies teki toissa kaudella kymmenen maalia, mutta viime kauden saldo jäi yhteen, kun Davies oli suuren osan kaudesta sivussa syöpähoitojen takia. Daviesin palatessa New Englandin kärkeen oli saapunut Kei Kamara ja Davies jäi jämäminuuteille loppukauden. Ei kaksikko mikään hirveän vakuuttava kyllä ole, kymmenen maalin kausi olisi kummaltakin odotuksia parempi...

2017

Puolustukseen ja maalivahtipeliin on löytynyt nuorten pelaajien ansiosta laatua ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Keskikenttä ja hyökkäys eivät ole yhtä lupaavan oloisia, joskin jonkin verran laatua tuonnekin löytyy. Viime kaudella alkukauden ylisuorittaminen riitti playoffeihin, ensi kaudella on todennäköisesti vaikeampaa, kun nuoret pelaajat on opittu tuntemaan. Keskikentän keskusta ja keskushyökkääjä ovat joukkueen ongelmakohdat, joihin pitäisi löytää kohennusta tai playoffit jäänevät ensi kaudella taas väliin.
« Viimeksi muokattu: 08.01.2017 klo 20:05:08 kirjoittanut Louhikkokoskettaja »
Louhikkokoskettaja

Poissa Poissa


Vastaus #1126 : 08.01.2017 klo 23:41:38



Toronton kausi 2016 oli erittäin lähellä jättipottia, keskikesällä tuli Kanadan mestaruus ja MLS:ssäkin seura eteni ensimmäisenä kanadalaisporukkana finaaliin asti, jossa kuitenkin tuli tappio rankkareilla Seattlea vastaan maalittoman tasapelin jälkeen. Pienet olivat marginaalit finaaleissa, Kanadan mestaruus tuli vierasmaalilla yhteismaalien oltua tasan 2-2 Will Johnsonin osuttua viidennellä lisäaikaminuutilla jälkimmäisessä osassa Vancouveria vastaan. MLS:n finaalissa Stefan Frei venyi unelmapelastukseen jatkoajalla Jozy Altidoren puskuun ja Seattle selvisi rankkareille, joissa sitten voitti. Jääminen maaleitta finaalissa oli Torontolta yllättävää, nin vahva joukkueen hyökkäyspeli oli aiemmin ollut, viidessä aiemmassa playoff-ottelussa joukkue oli tehnyt 15 maalia, eikä kertaakaan jäänyt alle kahden yksittäisessä ottelussa.

Toronto lähti toissa kaudella satsaamaan kovaa uuden taustaryhmän saavuttua. Aiemmin seura oli jäänyt kaikilla kahdeksalla kaudellaan playoffien ulkopuolelle, mutta uudessa johdossa seura on selvinnyt molemmilla kausilla playoffeihin. Kovasti rahaa Sebastian Giovincoon, Michael Bradleyyn ja Altidoreen on laitettu ja kolmikko on MLS:n palkkatilaston aivan kärkipäässä, mutta nimekkäät avainpelaajat Giovincon johdolla ovat nostaneet Toronton pohjamudista sarjan kärkipäähän.

Giovinco hoiti kaudella 2015 playoff-paikan melkeinpä yksin, mutta viime kaudella joukkue näytti jo ihan oikealta joukkueelta. Giovincon vaarallisuus tunnettiin läpi liigan, eikä aivan ensimmäisen kautensa superiskuun pystynyt, silti oli mukana viiden viimeisen joukossa kauden arvokkainta pelaajaa valitessa. Toronto kuitenkin joukkueena pelasi paljon paremman kauden ja vastuunkantajia löytyi nyt laajemmalta rintamalta. Valmentaja Greg Vanney oli hyvin lähellä potkuja vielä kauden 2015 alkupuolella seuran rämpiessä, mutta kurssi kääntyi, eikä Vanneytä tällä hetkellä kyseenalaisteta.

Maalivahdit

Coloradosta kauden alla hankittu veskari Clint Irwin oli viimein luotettava ykkösveskari aiemmin maalivahtiongelmien kanssa painineelle Torontolle, vaikka Irwinin kausi oli rikkinäinen keskivaiheen loukkaantumisen takia. Erittäin lupaava, nuori Alex Bono sai tuolloin näyttöpaikkansa ja onnistui lupauksia herättävästi, vaikka Irwin loppukaudesta palattuaan otti paikkansa takaisin. Kaksikko jatkanee taistelua ykkösveskarin paikasta ensi kaudella, Bono hastaa Irwinin... Nyt ei puhuta kuitenkaan 70-luvun musiikkiohjelmista.

Taustalla kyttää myöskin lupaava homegrown-pelaaja Quillan Roberts, joka kuitenkin on tällä hetkellä jäänyt Bonon varjoon nuorten veskarien taistossa ja pelaa Toronton kakkosjengissä USL:ää. Maalivahtiosasto on Torontolla kunnossa nyt ja mahdollisesti vielä pitkän aikaa, Irwinkin vasta 27-vuotias.

Puolustus

Colorado avitti Toronton puolustusta oikein kunnolla viime kauden alla, kun toppari Drew Moor saapui myöskin vuorilta Toronton riveihin. Moor oli puolustuksen kaipaama kokenut johtaja ja pelasi vakuuttavan kauden. Muuten toppariosastossa oli hakemista. Damien Perquis, Josh Williams, Eriq Zavaleta sekä Nick Hagglund pääsivät kokeilemaan Moorin seurana keskustassa joukkueen pelattua useimmiten kolmella topparilla. Perquis lähti takaisin Eurooppaan jo kesken kauden ja Williams päästettiin Columbukseen kauden päätyttyä, kun kauden edetessä Zavaleta ja Hagglund ottivat avauspaikat itselleen. Taustalla on tällä hetkellä tyhjää ja topparihankintaa pitäisi talven aikana tulla, varsinkin jos joukkue kolmella topparilla jatkaa. Luultavasti joku vahvasti avauspaikasta kilpaileva toppari tai kaksikin tulossa vielä on.

Keskikenttä

Justin Morrow on ollut Toronton luottomies jo useamman kauden, aiempi vasemman pakin paikka vaihtui ryhmityksen muuttua keskikentän vasempaan laitaan. Nousu ylemmäs toi myös uran selkeästi parhaat tehot, kun Morrow osui viidesti ja syötti kolme maalia. Morrow on kasvanut vahvasti pelaajana Toronton joukueen parantuessa ja pitänyt vasemman puolen avauspaikan itsellään. Toronton oma kasvatti Ashtone Morgan haastanee ensi kaudella Morrow'n jälleen vahvemmin pelipaikasta, kuten on aiemmilla kausilla tehnyt, viime kausi vaan meni kahden isomman loukkaantumisen takia melkein kokonaan sivussa.

Steven Beitashour hankittiin Vancouverista kauden alla oikeaksi pakiksi, mutta ryhmityksen mentyä vaihtoon, päätyi Beitashour keskikentän oikeaan laitaan, mikä ei menoa haitannut. Beitashour oli selkeä vahvistus Torontolle ja pelasi lähes kaiken viime kaudella. Mark Bloom lähti talvella Atlantaan, mutta nuori Marco Delgado on vielä varamiehenä.

Keskellä Michael Bradley on joukkueen kapteenina ollut itseoikeutettu avaaja, loppukaudesta Bradley sai kumppaneikseen Jonathan Osorion sekä Panamasta lainatun Armando Cooperin. Kolmikko toimi hyvin keskikentän keskustassa, joten Cooper hankittiin lainapestin jälkeen pysyvästi seuran riveihin. Osorio on ollut lupaava kanadalaisfutaaja jo vuosia, mutta Toronton riveissä on tökkinyt, kun jannu alkujaan pelasi laidalla, ei vaan oikein laitahyökkääjänä tehoja syntynyt. Siirto keskustaan on näyttänyt toistaiseksi oivalta ratkaisulta. Kokeneet Benoit Cheyrou sekä Kanadan mestaruuden maalillaan tuonut Johnson jäivät loppukaudesta statisteiksi ja lähtivät kauden päätteeksi. Delgado pystyy pelaamaan keskelläkin, oma kasvatti Jay Chapman on myös saanut minuutteja.

Hyökkäys

Hyökkäyksessä mörssäri Jozy Altidore pelaa Giovincon kanssa ja kaksikko alkoi loppukaudesta löytää hyvän yhteisen sävelen. Altidoren Toronto-aika on ollut vaikeata, loukkaantumisia ja heikkoja esityksiä, mitkä näyttivät jossain vaiheessa painavan henkisesti jo melkoisen paljon. Loppukaudesta Altidore sai pelata ehjänä ja peli-ilo tuntui taas löytyvän. Reisivamman jälkeen palattuaan, syntyi viimeisessä 15:ssä runkosarjapelissä kymmenen maalia ja kuudessa playoff-ottelussa viisi maalia. Altidore on parhaimmillaan huippuhyökkääjä MLS:ään, mikä viime kauden lopulla taas näkyi. Giovinco MLS:n yhtenä aivan parhaista vielä tarjoilee Altidorelle paljon mahdollisuuksia. Jos molemmat pysyvät terveinä, on Toronton hyökkäys MLS:n aivan parhaita.

Taustalla on sitten huomattavasti hiljaisempaa. Toki Tosaint Rickettsin positiiviset otteet ilahduttivat, lähinnä vaihtokärkenä syntyi viisi maalia. Talven draftista poimittu Tsubasa Endoh sekä omat kasvatit Jordan Hamilton sekä Molham Babouli ovat myös mahtuneet rotaatioon. Altidore ja Giovinco ovat kuitenkin melkolailla korvaamattomia, kun ei MLS:ssä rahoja ole tuon tason kavereille lähellekään samaan pystyviä varamiehiä ostaa.

2017

Toronton joukkue oli viime kaudella erittäin hyvä ja näyttäisi vielä pysyvän avauksen osalta kasassa. Toppariosastolle ja ehkä keskikentällekin saisi uutta avauksen paikasta kilpailevaa pelaajaa olla tulossa. Tällä hetkellä tilanne näyttää kuitenkin yleisesti erittäin hyvältä ja Toronton olettaisi olevan taiselemassa idän kärkipään sijoituksista.
« Viimeksi muokattu: 08.01.2017 klo 23:53:01 kirjoittanut Louhikkokoskettaja »
Louhikkokoskettaja

Poissa Poissa


Vastaus #1127 : 09.01.2017 klo 00:00:14

New York RB
Toronto
New York City
- - -
DC
Columbus
- - -
Montreal
Atlanta
Philadelphia
- - -
New England
Orlando
Chicago

Jotenkin tuollaiseksi ryhmittelisin idän tällä hetkellä, kun joukkueiden rakennus on vielä pahasti kesken, jos yritetään ynnätä joukkueen nykyisiä rostereita, resursseja sekä organisaation antamaa yleistä vaikutelmaa kyvystä pätevien vahvistuksien hankkimiseen. Yhtään seuraa ei tässä vaiheessa voi laskea tosin vielä playoff-kilpailusta ulos. Ehkä niin, että jonkun kuuden viimeksi mainitun nousu runkosarjassa idän kärkeen yllättäisi suuresti, kun taas jonkun kolmen ensiksimainitun jääminen playoffeista olisi suunnilleen vastaavanlainen yllätys.
« Viimeksi muokattu: 09.01.2017 klo 00:02:16 kirjoittanut Louhikkokoskettaja »
Louhikkokoskettaja

Poissa Poissa


Vastaus #1128 : 09.01.2017 klo 13:33:56

US Soccer sai viimein aikaiseksi päätöksen sarjapyramidista, minkä seurauksena sekä NASL että USL ovat ensi kaudella kakkosdivarin sarjoja eli jakavat toisiksi korkeimman sarjatason arvon. Koska kumpikaan ei täysimääräisesti täytä kakkosdivarin vaatimuksia, on valinta väliaikainen, joten asia palaa US Soccerin pöydälle ilmeisesti taas ensi talvena. Päätöksen seurauksena Yhdysvalloissa on nyt ykkösdivari (MLS), kaksi kakkosdivaria eikä kolmosdivaria... Tuon jälkeen sitten mennäänkin eri organisaation alla oleviin amatöörisarjoihin.

Molemmat sarjat ovat olleet tyytyväisiä päätökseen, kun NASL:n toiminnan jatkuminen mahdollistui ja USL kuitenkin on selkeästi lähempänä tavoitettaan, vaikkei noussut NASL:n ohi, niin pääsi jo rinnalle. Lopulta kuitenkin miten yleisö ja rahoittajat päätökseen reagoivat ratkaisee sarjojen tulevaisuuden.

New York Cosmos on ilmoittanut, että päätöksen myötä seuran toiminta tulee jatkumaan NASL:ssa kaudella 2017. Fort Lauderdale Strikersin pitäisi siirtyä päätöksen myötä uuteen omistukseen, mutta tuosta ei ole vielä uutisia näkynyt. NASL joutui lunastamaan Jacksonville Armadan omakseen ja johtaa seuran toimintaa toistaiseksi pyrkien löytämään uudet omistajat. Rayo OKC:n tilanne on tällä hetkellä melkoisen sekaisin ja vaikuttaisi olevan menossa nurin kuitenkin.
« Viimeksi muokattu: 09.01.2017 klo 13:36:01 kirjoittanut Louhikkokoskettaja »
Louhikkokoskettaja

Poissa Poissa


Vastaus #1129 : 10.01.2017 klo 16:58:10

USL:n muutokset ensi kaudeksi ovat suhteellisen pieniä, joukkuemäärä kasvaa yhdellä 30:een, kun sarjaan liittyi kolme uutta seuraa ja kaksi vanhaa poistui. Tampa Bay Rowdies ja Ottawa Fury saapuivat NASL:n puolelta, Ottawa korvaa sarjassa Montrealin kakkosjoukkueen ja toimii Montrealin farmijeginä. Tampa Bayn organisaation pyrkimyksenä on MLS, mitä USL-siirron pitäisi tukea. Rowdies pyrkii saamaan paikan Floridan toisena MLS-jenginä Orlandon ohella, kun David Beckhamin projekti on pykinyt stadionin puutteen takia. Siinä missä Beckhamin projekti jumittaa stadionin kanssa, on Rowdies jo esitellyt suunnitelman MLS-tason stadionista. Rowdiesista ollaan ehdotettu Beckhamin porukalle projektien yhdistämistä, koska kahta uutta Floridan seuraa MLS tuskin on ottamassa, mutta vastausta ei ole toistaiseksi tullut.

Täysin uutena organisaationa USL:ään liittyy Reno 1868. Komea, perinteikkäältä vaikuttava, vuosiluku saatiin ottamalla nimeen Renon kaupungin perustamisvuosi. Wilmington Hammerheads ensin tutki mahdollisuuksia muuttaa toiselle paikkakunnalle, koska Wilmingtonin alue Pohjois-Carolinassa on osoittautunut liian pieneksi ammattilaisseuralle. Kun uutta paikkaa ei kuitenkaan löytynyt, päätti organisaatio pudottautua amatöörisarjoihin. Konferenssien tasapainottamiseksi St. Louis palaa itään yhden lännen puolella vietetyn kauden jälkeen.

USL:llä on uudeksi seuraksi jo varmistunut Nashville, joka aloittaa kaudella 2018. Tuolloin on myös mahdollista Austin Aztexin paluu sarjaan, jos uusi stadion järjestyy, nyt kuitenkin jää jo toinen kausi väliin entisen stadionin tuhouduttua tulvissa.

- - -

Philadelphia täydensi hyökkäystään hankkimalla Leyton Orientista Jay Simpsonin. Yksi ihan kohtalainen kausi Championshipista Simpsonilta historiasta löytyy ja viime kaudella oli kova League Twossa, mutta aika kesyltä kaverilta noin muuten tasoltaan vaikuttaa, tämä kausi on ollut League Twossa vaikea. Ei ennakkoon vaikuta sellaiselta vahvistukselta, jota Philadelphian hyökkäys kaipaisi.

Montreal puolestaan päätti kuitenkin jatkaa viime kaudesta samalla maalivahtikolmikolla, kun Eric Kronbergille lopulta sorvattiin jatko.
Louhikkokoskettaja

Poissa Poissa


Vastaus #1130 : 10.01.2017 klo 23:12:13

Ja lännen puolelle sitten...



Colorado Rapids seurasi Toronton mallia, tosin pienemmillä panostuksilla. Colorado oli rämpinyt lännen pohjamudissa jo pari kautta, mutta valmentaja Pablo Mastroeni sai jatkaa ja seura hankki kovia nimiä aiempien arpojen sijaan. Jermaine Jones, Shkelzen Gashi ja Tim Howard eivät olleet halpoja kavereita, mutta nostivat edelliskauden lännen jumbon sarjan kärkipäähän lisäten seuran uskottavuutta, ja lopulta Colorado sijoittui runkosarjassa Dallasin takana lännen ja koko MLS:n kakkoseksi. Playoffeissa Colorado pudotti ensin Los Angelesin rankkareilla yhteismaalien oltua tasan 1-1 molempien voitettua kotiosansa 1-0. Seattlea vastaan tuli seuraavalla kierroksella kuitenkin lähtö yhteismaalein 1-3.

Jones on vaan hankala pelaaja tällä hetkellä, kunnossa ollessaan MLS:n ehdotonta eliittiä keskikentällä, mutta kun ei vaan millään pysy pelikunnossa. New Englandista hankittu Jones oli Coloradolle tärkeä pelaaja alkukaudesta, auttoi joukkueen hyvään lähtöön kauteen, mutta sen jälkeen sairastupa kutsui taas. Jones palasi vasta playoffeihin ja kauden ottelumäärä jäi taas kovin vähiin. Seuraavaksi Jones yrittää pysyä kunnossa Los Angelesissa, kun Colorado kauppasi pelaajan Galaxyyn kauden päätteeksi.

Zac MacMathia käy jo sääliksi, Philadelphiasta nuori veskari heivattiin pihalle totaalisen turhan Rais M'Bolhin tieltä ja sen jälkeen on taas etsinyt paikkaansa. Viime kauden aloitti Coloradon ykkösveskarina, mutta sitten tulivat uutiset Howardin siirrosta Evertonista Coloradoon. Oli aivan selvää, että pelasi MacMath kuinka hyvin tahansa, niin penkki kutsuisi taas Howardin siirron toteuduttua. Ja MacMath pelasi hyvin, joku helppo virhe toki tuli, mutta Coloradon vahvan puolustuksen takana oli MLS:n alkukauden tilastoiltaan paras veskari. Ei auttanut, vaan Howard vei paikan. Playoffeissa MacMath pääsi Howardin loukkaannuttua taas Seattlea vastaan pelaamaan, mutta ei rittänyt jouduttuaan pitkästä aikaa maalille.

Maalivahdit

Howard on edelleenkin huippuveskari MLS:ään ja MacMath riittäisi monessa jengissä ykköseksi. Coloradolla onkin tällä hetkellä MLS:n paras maalivahtikaksikko. John Berner pelaa USL:ssä, jos ei loukkaantumisia tule. Tosin MacMathin kannattaisi etsiä jo uutta seuraa, koska turhaan haaskaa potentiaaliaan Howardin takana.

Puolustus

Helvetin iso, yli kaksimetrinen, ruotsalainen Axel Sjöberg on Coloradon puolustuksen johtohahmo topparin tontilla. Yliopistofutiksen kautta MLS:ään noussut Sjöberg on ottanut vakiavauksen paikan Coloradon puolustuksen keskeltä. Kokenut MLS-jyrä Bobby Burling onkin jäänyt penkille, kun useimmiten Sjöbergin kanssa keskuspuolustuksessa on pelannut Jared Watts, joka entisenä keskikenttäpelaajana täydentää Sjöbergin puutteita pallollisessa pelaamisessa, eikä mikään kääpiö kuitenkaan ole.

Kokenut Marc Burch vasemmalla ja nuorempi Eric Miller oikealla täydentävät neljän linjan. Mekeil Williams on rotatioopelajana paikkaamassa kumpaakin laitaa. Colorado päästi viime kauden runkosarjassa selvästi vähiten maaleja, vain 32. Los Angeles ja Toronto seuraavina alittivat myös 40 päästettyä maalia, tosin vain yhden maalin turvin.

Avauksen ja ensisijaisten varamiesten osalta Coloradon puolustus näyttäisi pysyvän hyvin kasassa, joten näillä näkymin vain lisäsyvyyttä olisi tarve hankkia.

Keskikenttä

Joukkueen kapteeni Sam Cronin ja kova työmies Michael Azira pelasivat viime kaudella suurimmat minuutit alemapana keskikentällä, useimmiten kymppipaikalla pelannut Dillon Powers tuurasi poissaoloja. Kolmikko jatkaa Coloradon riveissä, Powersinkin osalta paikka alempana voisi sopia, koska ei kymppipaikalta ole pystynyt merkittäviä hyökkäystehoja tuomaan, vaikka hyvä pelaaja onkin. Osasto on näillä näkymin kunnossa, kun puolustuksestakin voi Wattsin poissalojen sattuessa nostaa keskikentälle.

Hyökkäys

Gashi oli Coloradon kaipaama sykäys hyökkäyspeliin. Gashi teki yhdeksän maalia runkosarjassa vasemman laidan tontilta, millä oli joukkueen paras maalintekijä. Hyökkäyspelissä Colorado ei tosin riittänyt lähellekään muiden kärkipään jengien tahtiin, vaan teki yhdessä Houstonin kanssa toisiksi vähiten (39) maaleja koko MLS:n runkosarjassa ja Gashi jäi hyvin yksin tehoissa. Kärjen rotaatiossa kiertäneet designated player Kevin Doyle ja Domenic Badji osuivat kuudesti, sen jälkeen mennäänkin jo kolmen maalin miehiin...

Doyle on Howardin ja Gashin ohella dp-statuksella, mutta ei ole kyllä tuonut lähellekään kaivattuja tehoja hyökkäykseen, toki hyvä pelaaja hyökkäyksen eri pelipaikoille, mutta saman olisi muualta löytänyt huomattavasti halvemmalla. Nuori Marlon Hairston pelasi ihan lupaavasti ajoittain oikealla laidalla... Mutta kuten joukkueen tehdyistä maaleista näkyy, niin hyökkäys on Coloradon ongelmakohta ja tarvitsisi selkeätä kohennusta.

Laitapelaaja Marco Pappan kausi oli hyvin erikoinen alkaen talven episodista, kun Pappa, tuolloin vielä Seattlen pelaaja, joutui sairaalahoitoon oletettujen puukotusvammojen takia. Pappa oli ollut tuolloin silloisen naisystävänsä, entisen Miss Washingtonin seurassa, mutta tapaukseen ei koskaan löytynyt selvyyttä. Vaikka poliisi pystyi sulkemaan pois ulkopuolisen osallisuuden, niin tutkinta lakkautettiin, kun niin Pappa kuin missikään ei kuulusteluissa muistanut tapahtumia... Tuosta huolimatta Pappa pelasi vahvan alkukauden Colorado-siirron jälkeen, mutta hiipui kauden edetessä ja sai lopulta mennä kauden pääteeksi.

2017

Maalivahdit, puolustus ja keskikentän pohja näyttävät vahvoilta, mutta hyökkäys on aivan liikaa Gashin varassa. Doyle vie täysin turhaan seuran kolmannen designated playerin paikan, mutta Jonesin myynnin jälkeen Coloradolla pitäisi olla kuitenkin resursseja hankkia edes joku MLS:ään kohtalaisen kova vahvistus hyökkäyspäähän. Muuten vahva joukkue, mutta hyökkäys yksi liigan heikoimmista, kyllä tuolla playoffeihin voi hyvinkin mennä, mutta menestys vaatisi selkeää kohennusta hyökkäyksen materiaaliin.
Louhikkokoskettaja

Poissa Poissa


Vastaus #1131 : 13.01.2017 klo 22:57:59

MLS:n SuperDraft on parhaillaan menossa ja ensimmäiset varaukset on ehditty tehdä.

1. Minnesota - Abu Danladi

Ghanalaistaustaista hyökkääjää pidettiin ennen draftia pelaajana, jolla on ainakin hyökkäyspäästä paras maksimipotentiaali, mutta myöskin riskivalintana loukkaantumishistorian takia. Minnesota hieman useimpien odotusten vastaisesti otti riskin ja nappasi Danladin.

2. Atlanta - Miles Robinson

Atlantan oletettiin haluavan joko Danladin tai Robinsonin ja kun Danladi meni ykkösenä, Robinson oli erittäin odotettu valinta. Robinson on lupaava toppari ja Atlantalla oli toppariosastolla selkeätä vajautta. Kun draftista saatiin potentiaalinen toppari ykkösjoukkueeseen, on jatkossa helpompi käyttää isompia rahoja keskikentän sekä hyökkäyksen vahvistamiseen.

3. New York City - Jonathan Lewis

NYC päätti toimia kesken draftin ja osti kolmannen varauksen Chicagolta päästäkseen poimimaan laitahyökkääjä Lewisin. NYC:lle lupaava laitapelaaja sopii, viime vuoden draftista haettu Jack Harrison on kuitenkin vaikuttanut alkuun kohtalaisen lupaavalta kaverilta. Varsinkin draftia edeltäneissä näyttötilaisuuksissa vakuuttanut Lewis tuo lisää kilpailua NYC:n hyökkäyksen laidoille.

4. Portland - Jeremy Ebobisse

Portland huomasi myöskin tilaisuutensa, kun jopa ykkösvaraukseksi ennakoitu Ebobisse oli vielä saatavilla ja osti nelosvarauksen Houstonilta, jolla nuoria lupaavia hyökkääjiä on jo omasta takaa. Portlandilla ei Fanendo Adin taakse ole keskushyökkääjän tontille juurikaan materiaalia, joten Ebobisse päässee ihan kelvolliseen rotaatiorooliin joukkueessa heti.

5. Columbus - Lalas Abubakar

Columbus on talven aikana muuttanut voimakkaasti puolustustaan ja keskustassa on vielä tarvetta ainakin rotaatiopelaajille, joten toppari Abubakarin valinta ei yllättänyt.
« Viimeksi muokattu: 13.01.2017 klo 23:01:01 kirjoittanut Louhikkokoskettaja »
Louhikkokoskettaja

Poissa Poissa


Vastaus #1132 : 14.01.2017 klo 20:28:50

MLS:n varaustilaisuus on nyt suunnilleen valmis, kun eilen vietiin läpi kaksi kierrosta ja ennakkoon parhaat pelaajat päästiin varaamaan. Tiistaina tosin on vielä toiset kaksi kierrosta, jotka hoidetaan puhelinneuvotteluna.

Kaksi pohjoismaista pelaajaa varattiin eilen, kun tanskalaishyökkääjä Niko Hansen meni yhdeksäntenä Columbukseen ja norjalaispuolustaja Jo Vetle Rimstad numerolla 43 DC:n riveihin.

Vuoden 2016 parhaaksi yliopistopelaajaksi valittu Ian Harkes ei ollut draftissa, vaan teki noin viikkoa ennen draftia homegrown-sopimuksen DC:n kanssa. Oli ensimmäinen kerta, kun vuodesta 1967 jaetun Hermann Trophyn voitti pelaaja, jonka isä on myös pystin voittanut. John Harkes teki aikanaan mittavan uran USA:n maajoukkueessa ja pelasi Valioliigassakin pari kautta, nykyään on USL:n Cincinnatin päävalmentajana. Ian on keskikentän keskustan pelaaja isänsä tavoin.

Draftitilaisuuden yhteydessä Houston osti puolustaja AJ DeLaGarzan Los Angelesista. Kokenut ja monipuolinen DeLaGarza voitti Galaxyssa kolme mestaruutta, mutta ei oikein missään vaiheessa pystynyt ottamaan vakiavaajan paikkaa kunnolla omakseen, vaan useimmiten oli puolustuksen ensijainen varamies, koska pystyy pelaamaan niin keskellä kuin kummalla tahansa laidalla.
Louhikkokoskettaja

Poissa Poissa


Vastaus #1133 : 14.01.2017 klo 23:41:17



Dallas on Oscar Parejan valmennuskaudella noussut MLS:n kärkipäähän. Melko yllättäen, koska seuran katsojamäärät ovat sarjan pienimpiä ja rahankäyttökin hyvin maltillista. Pelaajatarkkailussa, drafteissa ja homegrown-pelaajien suhteen on kuitenkin tehty hyvää työtä. Dallas onkin profiloitunut nipuksi outoja latinoita, joista kukaan ole koskaan kuullutkaan, mutta jotka ovat silti todella hyviä.

Tuossa on osa totuutta, Dallas on varsinkin latinotaustaisen homegrown-pelaajien hankkimisessa onnistunut erinomaisesti, mutta on sitten drafteistakin poimittu paljon ykkösjoukkueen pelaajiksi ei-latinoja. Siirtomarkkinoilta on tuotu paljon melko halpoja, usein latinoja, pelaajia niin MLS:n sisältä kuin Etelä- tai Väli-Amerikasta, vaihtelevin menestyksin, löytyy aika monta osumaa, mutta myös täysiä huteja.

Dallas oli sarjan heikompaa osastoa, kausia meni playoffien ulkopuolella, kun Pareja otti valmennusvastuun kolme vuotta sitten. Ensimmäisellä kaudellaan Pareja vei Dallasin melko yllättäen playoffeihin, seuraavalla kaudella nosti Dallasin jo lännen ykköseksi. Parejan kolmannella kaudella Dallas voitti MLS:n runkosarjan ja US Open Cupin. MLS:n playoffeissa ei kuitenkaan meno ole enää ollut yhtä vakuuttavaa ja noutaja on tullut nopeasti. Viime kaudella katastrofaalinen vajaa kymmenminuuttinen avausosassa Seattlessa romutti toiveet. Seattle iski kolme maalia kahdeksassa minuutissa toisen jakson alkupuolella, eikä Dallas tuosta enää noussut ja Seattle jatkoi otteluparista maalein 3-1.

Ehkä sitten playoff-menestyksessä näkyy se, että Dallas on vähällä rahalla kasattu joukkue, mitään suuren rahan pelaajia ei hankita, vaan designated playeritkin ovat siitä halvemmasta päästä. Hyökkäyksessä ihan pätevät, mutta otteiltaan sinällään tasapaksut kaverit osuvat runkosarjassa rotaatiossa kohtalaisesti, mutta sellaiset varmat vastuunkantajat ovat hyökkäyspäässä vähissä.

Maalivahdit

Nuori homegrown-pelaaja Jesse Gonzalez nousi kaudella 2015 suuresta tuntemattomuudesta Dallasin ykkösveskariksi ohi kokeneiden Dan Kennedyn ja Chris Seitzin. Kennedy poistui kauden 2015 pääteeksi, mutta tuolloin jo kolmoseksi pudonnut Seitz jäi vielä yrittämään. Mikä sitten kannatikin, Gonzalez aloitti kauden 2016 haparoiden ja Seitz sai jälleen mahdollisuuden, käytti sen ja valtasi ykkösveskarin paikan. Gonzalez on erittäin potentiaalinen nuori veskari ja Seitz perusvarma kokenut veskari, joten Dallas luultavasti pärjää noilla jatkossakin, kaksikon kilpailu paikasta lienee uudelleen auki kaudella 2017.

Puolustus

Iso toppari Matt Hedges on noussut ehkäpä MLS:n parhaaksi toppariksi vuosien saatossa. Vuoden 2012 draftista poimittu Hedges oli toissa kaudella ehdolla vuoden puolustajaksi ja viime kaudella lopulta voitti kyseisen palkinnon. Vuotta myöhemmin draftista poimittu, myöskin iso toppari, Walker Zimmerman on edennyt melkein samaan tahtiin ja viime kaudella löi itsensä todella läpi vakiavauksen topparina. Zimmerman oli ennen kautta lähellä lähtöä katselemaan säännöllistä peliaikaa muualta, lähinnä Norjasta, mutta kun sopimusta ei Norjasta tullut, niin jatkoi Dallasissa ja onnistui todella vahvasti. Jos Zimmerman vielä on Eurooppaan lähdössä, niin uutta seuraa tuskin on Norjasta tarve hakea... Niin Hedges kuin Zimmerman kuuluvat USA:n maajoukkuerinkiin nykyään.

Valioliigasta meriittejä hakenut kokenut Maynor Figueroa oli epäonnistunut MLS:ssä aiemmin Coloradossa, mutta Dallasissa löysi jälleen tasonsa ja nousi säännölliseksi avauksen pelaajaksi, useimmiten vasempana pakkina, mutta ajoittain myös keskeltä, kolmantena topparina Dallasin vaihtaessa ryhmitystä, tai ykköstoppareiden poissaloja tuuratessaan. Paljon MLS:ssä kierrelyt St. Kittsin ja Nevisin maajoukkuemies Atiba Harris palasi Dallasiin reilun viiden vuoden jälkeen ja otti oikean pakin paikan. Ryan Hollingshead pelasi usein vasemmalla laidalla, kun Dallas käytti kolmen topparin ryhmitystä, ajoittain myös tuurasi kummallakin puolella laitapakkina neljän linjassa, mutta Hollingshead näyttäisi nykyään olevan Parejan kaavailuissa ennemmin laitahyökkääjä.

Keskikenttä

Nuori homegrown-pelajaa Kellyn Acosta on ottanut vahvasti paikkansa joukkueessa ja myöskin murtautunut USA:n maajoukkuerinkiin. Acosta oli alkujaan laitapakki, mutta paikka on nyt pitkälti vakiintunut keskikentän pohjalle. Saksassa epäonnistunut, lupaava, nuori Ecuadorin maajoukkuemies Carlos Gruezo hankittiin dp-tason sopimuksella Stuttgarista ja otti paikkansa keskikentän pohjalta Acostan vierestä. Molemmat jantterit ovat 21-vuotiaita eli tuossa on Dallasilla vielä hieno tulevaisuus keskikentän pohjalla tai ainakin rahaa tulossa, kun nykyotteilla on kummallekin varmasti vielä kysyntää suuremmissa sarjoissa.

Hyökkäys

Dallasin pelin sielu on numero kymppi Mauro Diaz, pieni, maradona-tyylinen, argentiinalainen designated player on aina pelin keskiössä ja vastaa Dallasin hyökkäyksistä nopeiden laitureiden avustuksella. Diazin akillesjännevamma lokakuussa oli kova isku Dallasille, mikä playoffeissa kyllä näkyi.

Iso muutos hyökkäyksessä oli, kun kolumbialainen laitapelaaja Fabian Castillo painosti itselleen siirron Turkkiin Trabzonsporin riveihin kesken kauden. Castilolla oli alla kaksi kymmenen maalin kautta ja viisi maalia alkukaudesta, mutta ilmeisesti halusi Turkkiin ollakseen paremmin näytillä Euroopan isoihin sarjoihin. Ei tosin ole uusi ura Turkissa lähtenyt odotusten mukaisesti käyntiin.

Michael Barrios on Kolumbiasta saavuttuaan noussut Dallasissa laatupelaajaksi laidalle, vakiavauksen paikka oikealta ja ensimmäisellä kaudella seitsemän, viime kaudella yhdeksän maalia. Castillon poistuttua vasemman laidan osalta oli hakemista. Hollingshead ja paremmin hyökkäyksen keskelle sopiva Tesho Akindele lähinnä tuolla yrittivät.

Akindele teki viime kaudella pelipaikan vaihdellessa kuusi maalia, jatkaen tuttua linjaansa saavuttuaan Dallasiin vuoden 2014 draftissa. Seitsemän, viisi ja kuusi maalia, mutta ihan sitä maksimiaan Akindele ei ole onnistunut löytämään, vaan jäänyt rotaatiorooliin, potentiaalia olisi parempiinkin lukuihin. Sen ykköskeskushyökkääjän paikan vei viime kauden alla saapunut, kymmenesti osunut, Max Urruti. Portlandissa jämärooliin pudonneelle entiselle lupaukselle ihan kohtuullinen saldo, tosin enempääkin voisi Urrutilta odottaa.

2017

Joukkue vaikuttaisi pysyvän erittäin hyvin kasassa, joten Dallasin odottaisi jatkavan lännen kärkipäässä. Kova vasen laitahyökkääjä olisi luultavasti tarpeen. mutta seuralla on yksi dp-paikka vielä auki, joten sellaisenkin pystyy vielä hankkimaan. Hyökkäyksen keskustalta myös kaivattaisiin vielä vähän kovempia tehoja, jotta Dallas menisi nykyiseltään, jo erittäin hyvältä, tasoltaan eteenpäin. Potentiaalia sinällään Urrutilta ja Akindelelta löytyisikin.

Dallas on jo vahvistanut joukkuettaan ensi kaudeksi, erittäin mielenkiintoisia saapujia ovat puolustajat Anibal Chala ja Jose Salvetierra. Laitapakki Chala on jo 20-vuotiaana ehtinyt pelata toistasataa ottelua Ecuadorin pääsarjassa, Salvetierra puolestaan Costa Rican maajoukkuemies. Chala haastaa Figueroan vasemman pakin paikasta ja tuo muutenkin syvyyttä vähän ongelmalliselle paikalle. Salvetierra puolestaan vielä selkeämmin kova haaste Harrisille oikean pakin paikasta ja oletettavasti Salvetierra ohittaa ikääntyvän Harrisin nokkimisjärjestyksessä. Siinä taas pari neverheard-latinoa Dallasin rinkiin...

Dallas myös nappasi kokeneen 37-vuotiaan kymppipaikan Javier Moralesin Salt Lakesta vapaalla siirrolla. Salt Lake -legenda näytti viime kaudella hiipumisen merkkejä, miksi sitten päästettiinkin pois, ja oletettavasti hankittiin Dallasiin vain Diazin loukkaantumisen takia. Jos Diaz pysyy ehjänä, jäänee Moralesin pesti penkillä ja katsomossa istumiseksi.
Louhikkokoskettaja

Poissa Poissa


Vastaus #1134 : eilen kello 00:21:45

NASL:in komissioneeri eli ylin johtaja vaihtuu, kun sarja hakee tuoreita ideoita, mikä nyt lähinnä tarkoittaa sarjan pitämistä hengissä. Samalla ilmoitettiin, että sarja pelataan kaudella 2017 vain kahdeksan seuran voimin. Sen enempää asioita ei ole avattu, mutta nähtävästi sekä Fort Lauderdale Strikers että Rayo OKC ovat täysin ulkona liigan kuvioista.

Fort Lauderdalessa neuvoteltiin seuran siirtymisestä uuteen omistukseen, mutta ehdolla ollut taho ei miellyttänyt NASL:ia, kun jotain epäselvyyksiä oli taustalla. Toisaalta Strikers on myös velkaa Tampa Bay Rowdiesin omistajalle lainoista, joilla Strikers pystyi viemään edelliset kaudet läpi, eikä noita lainoja pysty hoitamaan ja asiaa puidaan oikeudessa. Tällä hetkellä Strikersin toiminnan jatkuminen millään tasolla ainakaan kaudella 2017 ei näytä luultavalta. Rayo OKC on ilmeisesti vaan kuopattu kaikessa hiljaisuudessa, kun seura oli taloudellisesti täydellinen epäonnistuminen.

Ei vaan NASL:n tilanne vakuuta. Vuonna 2011 perustetussa sarjassa on jäljellä enää kaksi alkuperäistä seuraa, FC Edmonton ja North Carolina FC. Noistakin siis North Carolina kävi nyt läpi uudelleenbrändäyksen ja on kovasti kiinnostunut MLS-paikasta.

NASL ilmoitti tulevaisuuden tavoitteekseen laajentumisen, mutta myös seurojen taloudellisia valmiuksia tutkitaan jatkossa tarkemmin viimeaikaisten tapahtumien takia, joten yhtälö vaikuttaa melkoisen hankalalta toteuttaa, kun vielä mitään kovin houkuttelevaa NASL:lla ei ole taloudellisesti tai urheilullisestikaan tarjota.
Louhikkokoskettaja

Poissa Poissa


Vastaus #1135 : eilen kello 19:39:58

Montrealissa kannattajat saivat lopulta haluamansa, kun seura teki joukkueen kapteeni Patrice Bernierin kanssa kauden mittaisen jatkosopimuksen. 37-vuotias keskikenttäpelaaja ilmoitti samalla, että tuleva kausi jää hänen viimeisekseen ja laittaa nappikset naulaan kauden päätteeksi.
Louhikkokoskettaja

Poissa Poissa


Vastaus #1136 : tänään kello 00:02:13



Houston Dynamo on sukeltanut viime vuosina syvälle, kolme kautta putkeen ilman playoffeja, jotka ovat etääntyneet aina vaan kauemmas. Löytyiköhän viime kaudella sitten jo viimein pohjakosketus, kun Houston jäi lännen viimeiseksi ja idänkin puolelta vain Chicago oli heikompi. Paljon alemmas ei nyt enää ainakaan pääse. Houstonissakin on viimein alettu herätä siihen, että jotain on perustavanlaatuisemmin organisaatiossa pielessä, kun noin vuosikymmenen kestäneen olemassaolonsa aikana kaksi mestaruutta ja sen lisäksi kaksi hävittyä finaalia pelannut seura on pudonnut MLS:n pohjamutiin jo pysyvämmin, eikä tuosta enää pienellä materiaalin hiomisella noustakaan, mitä on aiemmat pari vuotta yritetty.

Owen Coyle oli epäonnistunut valmentajavalinta, ei tosin Coylellekaan seurajohdon puolelta ihan maksimaalista tukea löytynyt, vaan kuvaksi jäi hyvin epäselvä linja. Coyle sai tehdä jotain omia hankintoja, mutta paljon tehtiin myös ison rahan hankintoja selkeästi Coylen ohi, noille valmentaja ei sitten löytänyt sopivaa roolia tai juuri mitään käyttöä. Coyle sai lopulta mennä kesken viime kauden ja talvella uudeksi ykköseksi nimettiin aiemmin Houstonin farmijenigiä Rio Grandea USL:ssä valmentanut Wilmer Cabrera.

Uutta alkua on haettu myös pelaajapuolella, kun joukkueen kapteeni Giles Barnes kaupattiin jo kesken viime kauden Vancouveriin ja monivuotinen ykköshyökkääjä Will Bruin myytiin talvella Seattleen heikon kauden jälkeen. DaMarcus Beasleyn tilanne on vielä auki, kun Houstonilla on kokeneen laitapakin MLS-oikeudet ja sopimusneuvotteluja käydään. Houston ei ole kuitenkaan enää valmis tarjoamaan ikääntyneelle Beasleylle lähellekään entisentasoista designated player -palkkaa.

Erick Torres on ollut hyökkäyksessä aivan järkyttävä pettymys. Chivas USA:n viimeisellä kaudella luokattomassa joukkueessa kovat tehot tehnyt Torres saapui Houstoniin designated player -statuksella, mutta on ollut todella huono. Eikä lainapestillä Meksikossakaan kulkenut. Cabrera on kuitenkin talven aikana kertonut luottavansa Torresiin ja hyökkääjä saanee uuden mahdollisuuden Houstonissa. Kova kilpailu Torresilla tulee olemaan, kun myöskin dp-statuksella liikkuva nuori Mauro Manotas alkoi viime kauden lopulla lunastamaan asettetuja lupauksia osuen kuudesti viimeisessä 12:ssa ottelussa. Lisäksi talvella on hyökkäykseen saapunut Hondurasin maajoukkuemies Alberth Elis, myöskin dp-statuksella. Kovasti ovat Houstonin pelimerkit ladattuina nuoriin hyökkääjiin, mikä ei niin paljoa lupaile, kun joukkueessa on ollut aika paljon ongelmakohtia hyökkäyksen lisäksi.

Maalivahdit

Homegrown-pelaaja Tyler Dericin piti olla Houstonin tulevaisuuden suuri ykkösveskari, mutta toisin on käynyt ja jo 28-vuotiaaksi ehtinyt Deric on noussut tunnetuksi lähinnä melkoisen näyttävistä kämmeistä. Viime kausi meni Dericiltä käytännössä kokonaan ohi loukkaantumisten takia, mutta ensi kaudella on taas mahdollisuudet, kun Houston ei ainakaan toistaiseksi ole maalivahtiosastolla muutoksia tehnyt. Joe Willis on Dericin kanssa saman ikäinen, eikä ainakaan parempi. Calle Brown menee USL-tason veskarina kolmosena. Ei riitä, mutta kun harva jengi Dericiä tai Willisiä vaihtokaupassa halunnee, niin vaikea muutoksiakaan on tehdä ilman isompaa rahankäyttöä.

Puolustus

Houston on talven aikana hankkinut Los Angelesista kokeneita voittajia, kun kolmen mestaruuden miehet AJ DeLaGarza sekä Leonardo saapuivat. Kumpikaan ei tosin ole LA:n ykkösavauksessa aivan säännöllisesti ollut, DeLaGarza ajoittain, mutta Leonardo ollut vuodet melkoinen rotaatiomies. Seattlestakin hankittiin mestari, kun vasemman pakin varamies Dylan Remick saapui kauden päätteeksi Houstoniin. Kokenut Panaman maajoukkuetoppari Adolfo Machado puolestaan saapui Costa Rican Saprissasta. Tuossa käytännössä olisi täysi linja, Remick vasemmalla, Leonardo sekä Machado keskellä ja DeLaGarza oikealla. On ainakin voitettuja pystejä, mutta Remickin ja Leonardon riittävyys säännölliseksi ykkösavauksen pelaajiksi on arvoitus.

Voi jopa niin ollakin, että Houston lähtee tuolla täysin uudella puolustuslinjasta, koska vanhasta ovat jatkamassa näillä näkymin vain viime kaudesta suurimman osan sivussa ollut kokenut espanjalaistoppari Agus sekä topparin ja oikean pakin paikoille kykenevä Jalil Anibaba. Beasleyn jatko on toki vielä auki ja puolustus muutenkin vähintään syvyyshankintaa tai paria olisi vailla.

Keskikenttä

Keskelle on lainattu Kolumbiasta statseiltaan ihan pätevän oloinen Juan David Cabezas, jolta odotetaan paljon. Ja syytä onkin odottaa, koska muu keskikenttä on ollut kovin vaisu. Kapteeni Ricardo Clarkin otteissa on ikä alkanut jo näkyä, Eric Alexanderin ura on lupaavista New York RB -ajoista sukeltanut, Alex on ollut läpi MLS-uransa kovin keskinkertainen ja Oscar Boniek Garcia on ajoittaisesta näyttävyydestään huolimatta yleensä tuskastuttavan tehoton kaveri.

Hyökkäys

Saa nähdä, miten Cabrera lähtee Houstonia peluuttamaan. Hyökkäykseen on ainakin tarpeeksi pelaajia, vaikka mihin. Kun noiden kolmen ylempänä mainitun nuoren lupauksen lisäksi on vielä keskinkertainen MLS-jyrä Andrew Wenger sekä uutena pelaajana Olimpiasta saapunut Hondurasin maajoukkuemies Romell Quioto. Potentiaalia on, mutta pystyykö sitä Cabrera kaivamaan irti kenestäkään, ja jos pystyy, niin kenestä? Kovin arvoituksellinen on Houstonin hyökkyspää, voi olla erittäin hyvä, mutta kaikki eväät on myöskin epäonnistumiseen.

2017

Pientä valoa on uusissa hankinnoissa nähtävissä, ainakin yritetään muuttaa ja kehittää joukkuetta. Mutta aika monen vahvistuksen kohdalla toistuu vain sana potentiaalia, eivät niinkään näytöt aikuisten tasolla. Ja niin paljon on vielä vanhaa keskinkertaisuutta mukana, ettei joukkueelle kovin paljoa uskalla lupailla, erityisesti jo vuosia samana ja riittämättömänä jatkunut maalivahtitilanne ihmetyttää. Playoffit näyttävät kovin kaukaisilta tällä hetkellä.
Louhikkokoskettaja

Poissa Poissa


Vastaus #1137 : tänään kello 13:02:56

New York RB teki kovan ratkaisun ja myi kapteeni Dax McCartyn Chicagoon $400k:lla. NYRB:n saama raha on yleistä rahaa (GAM), joka monipuolisempien käyttömahdollisuuksiensa ansiosta on "arvokkaampaa" kuin kohdennettu siirtoraha (TAM).

Nuori Sean Davis otti viime kaudella ison askeleen eteenpäin. McCartyn oltua pidempään sivussa loppukaudesta Davis sai kunnon näyttöpaikan ja vaikka McCarty otti vielä palattuaan paikkansa takaisin, nähtiin NYRB:ssä Davis valmiiksi pelaajaksi avaukseen. Lisäksi taustalla kyttää 17-vuotias huippulupaus Tyler Adams, joka debytoi ykkösjoukkueessa viime kaudella, mutta pelasi lähinnä USL:ää. Tulevalla kaudella Adams näyttäisi nyt nousevan ykkösjoukkueen rotaatiopelaajaksi. Keskikentälle NYRB tuskin onkaan nyt vahvistusta hankkimassa, vaan McCartysta saadut rahat ja vapautunut palkkatila käytettäneen puolustuksen vahvistamiseen.

Chicagolla on nyt keskikentän keskustaan McCarty ja Juninho, erittäin kova parivaljakko, joka tuo kahden viime kauden MLS-jumbolle uskottavuutta ja toiveita paremmasta. Tosin paljon on materiaalissa edelleenkin ongelmakohtia.
Louhikkokoskettaja

Poissa Poissa


Vastaus #1138 : tänään kello 18:19:04



Los Angeles Galaxylla on suurten muutosten aika, kun seuran kolmeen mestaruuteen vienyt Bruce Arena lähti maajoukkueen päävalmentajaksi kahdeksan Los Angelesissa vietetyn vuoden jälkeen. Samalla meni valmennus täysin uusiksi, kun Arenan tiimi seurasi päävalmentajaa maajoukkueeseen. Pelaajapuolelta lähti iso liuta kokemusta, kun designated playerit Robbie Keane ja Steven Gerrard poistuivat. Lisäksi kokeneet rotaatiopelaajat Alan Gordon, Jeff Larentowicz, Mike Magee, AJ DeLaGarza, Leonardo sekä paluun kentille tehnyt Landon Donovan jättivät seuran. Epäonnistunut Nigel De Jong lähti jo kesken viime kauden.

Uudeksi päävalmentajaksi nostettiin kakkosjoukkuetta USL:ssä viimeiset kaksi kautta luotsannut Curt Onalfo, joka oli aiemmin Arenan apuvalmentaja ollen voittamassa noita kolmea mestaruutta. Onalfolla on maine hyvänä nuorten pelaajien valmentajana, mutta aiemmat yritykset MLS-päävalmentajana eivät ole olleet suuria menestystarinoita. Kansasissa selvisi kahdesti playoffeihin, mutta kolmannella kaudella vuonna 2009 kausi lähti huonosti käyntiin ja Onalfo irtisanoottiin kesken kauden. Seuraavalla kaudella Onalfo yritti DC:ssä, missä pesti päättyi potkuihin jo kesken ensimmäisen kauden, minkä jälkeen sitten suuntasi Los Angelesiin apuvalmentajaksi. Onalfo voi olla ihan sopiva valmentaja, kun tuntee pelaajat, varsinkin tietää kakkosjoukkueen jannujen potentiaalin. Mutta epäkiitollinen aika Onolfolla kuitenkin on Los Angelesin päävalmentajaksi ryhtyä, kun pelaajamateriaali ei tällä hetkellä niin vakuuta, eikä Los Angelesissa kuitenkaan odotuksista suostuta tinkimään.

Hyviä pelaajia LA:n riveihin kuitenkin vielä jäi ja kaksi designated playerin paikkaa on vielä auki. Toki avainpelaajien hankinnoilla alkaisi olla jo pienoinen kiire, jos ajatuksena on, että Onalfo saa kunnolla valmistella joukkueen kautta varten. Maalivahdit ja puolustuksen ykkösavaus näillä näkymin jatkavat seurassa, joten nuo osastot ovat ihan hyvällä malilla, mutta keskikentän ja erityisesti hyökkäyksen osalta on keskeneräistä tällä hetkellä.

Maalivahdit

Brian Rowe yllätti viime kaudella valtaamalla ykkösveskarin paikan, kun Dallasista hankittu kokenut Dan Kennedy tuskaili alkukauden loukkaantumisten kanssa ja jäi lopulta Rowen taakse kakkoseksi. Aiemmilla neljällä kaudellaan LA:ssa Rowe on ollut kakkos- ja kolmosveskarin rooleissa, mutta viime kaudella tuli läpilyönti ja pääsi loukkaantumisten takia jopa maajoukkuerinkiin. Ihan niin hyvä veskari Rowe ei ole, vaan Arenan toiminen päävalmentajan sekä kutsun pikainen luonne selittänevät asian, mutta ihan pätevä ykkösveskari Rowe MLS:ään on. Kennedyllä ovat viime vuodet olleet vaikeita loukkaantumisten takia, mutta yrittää vielä haastaa Rowen ykkösveskarin paikasta. Kilpailua paikasta tarjoaa myös kakkosjoukkueen ykkösveskarina USL:ssä kaksi edellistä kautta pelannut nuori ranskalainen Clemence Diop.

Puolustus

Ashley Cole on ollut vielä laatupelaaja MLS:ään iästään huolimatta ja otti vasemman pakin avauksen paikan itselleen. Robbie Rodgers joutui syrjään vasemmalta ja aloitti kauden rotaatioroolissa, mutta loppukaudesta nousi ykkösvaihtoehdoksi oikealle. Jelle Van Damme haparoi alkukaudesta, mutta kauden edetessä, kun Galaxyn puolustus alkoi muutenkin toimia paremmin, nousi Van Damme yhdeksi sarjan johtavista toppareista. Kakkosjoukkueessa pari edellistä kautta pelannut Daniel Steres teki viime kaudella läpilyöntinsä ja muodosti Van Dammen kanssa toimivan toppariparin. Kokeneiden rotaatiopelaajien poistuttua on puolustuksen taustalle vain lähinnä kakkosjoukkueessa pelannut David Romney sekä nuori homegrown-pelaaja Hugo Arellano, joten syvyyshankintoja puolustukseen vielä pitäisi tulla, vaikka avauksen osalta paketti näyttäisi olevan kasassa.

Keskikenttä

Tekemistä riittää, kun kokemusta on poistunut paljon. Yleismies Baggio Husidic on ollut hyvä pelaaja seuralle, pystyy pelaamaan niin keskellä kuin laidalla, jonkin verran tuurannut jopa laitapakkina, mutta aivan sellainen varma ykkösavauksen pelaaja Husidic ei kuitenkaan ole. Viime kauden lopun loukkaantumissumassa Sebastian Lletget muodosti Husidicin kanssa keskikentän pohjan, mutta Lletgetin omempi paikka on ollut ylempänä. Tosin Lletgetin siirtyminen pysyvästi alemmas ei ole mitenkään poissuljettua.

Seura on hankkinut Jermaine Jonesin oikeudet Coloradolta, mutta sopimusta ei ole vielä syntynyt, kuitenkin viimeiset jutut ovat, että Jonesin kanssa päästään sopimukseen. Jones on kova vahvistus, jos vaan pysyy pelikunnossa, kun 35-vuotiaalta pelaajalta ovat viimeiset kaksi kautta mennyt käytännössä täysin pipariksi loukkaantumisten takia. Lisäksi on rotaatiojamppa Rafael Garcia, jonka ottelumäärät ykkösjoukkueessa ovat joka kausi jääneet kouralliseen, mutta kun nurkumatta ilmeisesti vähäisessä roolissaan viihtyy, niin jatkaa edelleen. Yhtä avauksen tai vähintään kunnon rotaatiopelaajaksi riittävää pelaajaa materiaali kaipaisi, vaikka Jones sopimuksen tekisikin.

Hyökkäys

Giovani dos Santos viime kaudella nousi vähän odotetunlaiselle tasolle, vaikka epätasaisia otteet olivat. Parhaimmillaan piti vastustajan puolustusta pilkkanaan, mutta aika monessa ottelussa jäi pelin ulkopuolelle, varsinkin laidalla pelatessaan ja parempi vaihtoehto näyttäisi olevan kymppinä kärjen takana.

Vasemmalla ykkösavauksen oman kasvatin Gyasi Zardesin viime kausi päättyi elokuussa murtuneeseen jalkaan, mikä jälleen vei pelaajalta mahdollisuuden siirtyä Eurooppaan ja jatkaa nyt ainakin alkukauden LA:n riveissä. Zardes on pelannut niin vasemmalla laidalla kuin keskellä ja Keanen lähdettyä seurasta, saattaa Zardes, hankinnoista riippuen, siirtyä pysyvämminkin keskushyökkääjäksi, missä viime kaudella pelasi Keanen EM-kisareissun aikana. Tosin aivan sellainen huippuluokan viimeistelijä Zardes ei ole, mikä puoltaisi jatkoa laidalla.

Vasemmalle löytyy myös viime kaudella suunniteltua enemmän vastuuta saanut ghanalainen Emmanuel Boateng, jonka ensimmäinen kausi Los Angelesissa oli lupauksia herättävä otteiden puolesta, vaikka tehoja olisi voinut enemmänkin syntyä. Kakkosjoukkueessa enimmäkseen pelannut nuori costaricalainen Ariel Lassiter saattaa nousta ykkösjoukkueen rotaatioon mukaan, ainakin USL:n puolella on kulkenut sen verran vahvasti, että jonkun näyttöpaikan luulisi irtoavan.

Oikealla laidalla on aika tyhjää tällä hetkellä arvoitus ja luultavasti uutta avauksen pelaajaa haetaan, joskin monitoimimiehet Lletget ja Husidic sekä paremmin kymppipaikalle sopiva dos Santos tuolla pystyvät pelaamaan. Galaxy myös hankki DC:ssä pieneen rooliin jääneen oikean laidan Miguel Aguilarin oikeudet, mutta eivät ole vielä tehneet sopimusta, eikä Aguilar mikään ykkösavauksen tasoinen pelaaja ole.

Galaxylla on hyökkäykseen liuta nuoria homegrown-pelaajia kyttäämässä mahdollisuutta, joka saattaa Onalfon alaisuudessa irrota helpommin kuin veteraaneja suosineen Arenan aikana. Jack McBean, Bradford Jamieson IV, Raul Mendiola sekä Jose Villarreal ovat kaikki jääneet Galaxyssa hyvin pieneen rooliin ja useimpien kohdalla ensi kausi alkaa olla se viimeinen mahdollisuus, jolloin pitäisi pystyä murtautumaan enemmän pelaamaan tai vaihtaa maisemaa.

Pelaajia hyökkäykseen on sinällään paljon, mutta laatua selkeästi määrää vähemmän, joten hyökkäyspää kaipaisi selkeästi vahvistusta ja oletettavasti ainakin joku nimekäs designated player -tason pelaaja sinne kevään mittaan saapuukin.

2017

Tällä hetkellä joukkueen rakennus on vielä pahasti kesken ja Galaxyn todellinen vahvuus selvinnee vasta myöhemmin, kun lisähankintoja oletettavasti vielä tehdään. Maalivahtipeli riittänee ja puolustuksen ykkösavaus on hyvä, mutta muuten on paljon arvoituksia, suurimpana Onalfon suoritutuminen päävalmentajana MLS:ssä. Jones on myös kovan riskin hankinta, niin säännöllisesti on ollut pitkiä aikoja viime vuosina sivussa. Rahaa Galaxylla on korjausliikkeitä tehdä, mutta kaudesta voi tulla vaikea.
« Viimeksi muokattu: tänään kello 18:23:33 kirjoittanut Louhikkokoskettaja »
 
Sivuja: 1 ... 45 [46]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines