MLS (ja muut USA:n sekä Kanadan sarjat) 2013-14-15-16-17-18

[Louhikkokoskettaja]

LAFC:n jälkeen seuraavat uudet MLS-seurat ilmoitetaan todennäköisesti joulukuun aikana. 2020 liigaan liittyy kaksi uutta seuraa ja noihin kahteen paikkaan löytyi neljä finalistia. Cincinnati, Detroit, Nashville ja Sacramento. Finalistien hankkeet esitellään tarkemmin 6. joulukuuta ja 14. joulukuuta liigan johtokunta pitää kokouksen asiaan liittyen. Päätös ja ilmoitus tullee piakoin tuon jälkeen.

Yleisimmät ennakkoajatukset näyttäisivät olevan, että Sacramento on saletti MLS-kaupunki 2020 ja Detroit ei sitten stadionkuvioidensa heppoisuuden takia tule millään vielä tällä laajennuskerralla riittämään. Cincinnati ja Nashville olisivat sitten erilaiset, mutta aika tasavahvat, haastajat siitä toisesta paikasta.

Tuon ulkopuolella on toki sitten se Miami Beckhams -projekti, joka etenee kuin länsimetron rakennustyöt aikanaan. Saa nähdä ehtiikö Miamin jengi aloittaa ennen (2019) vai samaan aikaan noiden muiden kanssa. Vai niiden jälkeen, vaihtoehto joka tuntuu todennäköisimmältä. Toki ihan hyvät mahdollisuudet on edelleen siihenkin, ettei Becksin jengi koskaan MLS:ssä pelaakaan, niin järjetöntä puuhastelua tuo vaan on koko matkan ollut.

[Hodari]

Pahoittelen, jos olet asiaa jo käsitellyt ja tulee vanhan toistoa. Mikä on liigan tavoite laajentumisen suhteen? Joku kiva luku esim. 32 oraganisaatiota, jengejä vähän joka puolelle maata vai enemmän mentaliteetilla "laajennetaan nyt kun halukkaita kerran on"?

[Louhikkokoskettaja]

28 on se luku, mistä Garber tuntuisi eniten puhuneen. LAFC on numero 23 ja optimistisesti nuo joulukuussa ilmoitettavat laajennusseurat ovat 25 ja 26... Miami siis 24.

Kahden seuraavan etsiminen aloitetaan ilmeisesti heti joulukuun ilmoitusten jälkeen. Maksimia Garber ei ole ilmoittanut, mutta tuosta 28:sta on aina paljon puhuttu, että se olisi tietynlainen etappi. Sen verran vahvasti MLS on noita perinteisempiä pohjoisamerikkalaisia lajeja seurannut, että eiköhän se maksimi ole akselilla 30-32 seuraa, mikä toteutunee arviolta joskus 2025.

[Louhikkokoskettaja]

MLS:n talven tärkeät päivämäärät, noiden uusien laajennusseurojen esittelyn lisäksi, ovat:

10. joulukuuta: Neljän tunnin siirtoikkuna, millä tarjotaan seuroille pieni mahdollisuus valmistautua laajennusdraftiin eli on mahdollisuus yrittää kaupata pelaajia, joita ei voisi suojata laajennusdraftissa.

12. joulukuuta: Laajennusdrafti. LAFC saa poimia viisi suojaamatonta pelaajaa muilta seuroilta. Seurat saavat suojata 11 pelaajaa ja lisäksi homegrown- sekä Generation Adidas -pelaajat ovat automaattisesti suojattuja. LAFC saa valita vain yhden pelaajan yhdeltä seuralta, vaikka suojaamattomia pelaajia seuralla olisi useita.

Suomalaisista Ring satavarmasti suojataan, mutta Raitalan ja varsinkin Schüllerin kohdalla on kysymysmerkkejä. LAFC tuskin kuitenkaan on varaamassa ulkomaalaispaikkoja vaativia pelaajia, ellei jotain poikkeuksellisen hyvää osu kohdalle, joten suomalaisen pelaajan liikkuminen draftissa on erittäin epätodennäköistä.

15. joulukuuta: Re-Entry Draftin ensimmäinen osa. Seurat saavat varata kuluneella kaudella MLS:ssä pelanneita nyt sopimuksettomia pelaajia. Varausvuorot jaetaan kuluneen kauden sijoituksen perusteella käänteisesti, uusi seura LAFC saa tässä viimeisen eli 23:n vuoron. Ensimmäisellä kierroksella varatulle pelaajalle on joko maksettava käyttämättä jätetyn option verran palkkaa tai jos optiota ei ole niin edelliskauden palkan verran. Eipä tuolla siis juuri ketään koskaan varata, viime kaudella ykkösosassa meni kolme pelaajaa.

21. joulukuuta: Re-Entry Draftin toinen osa. Ehdot ovat muuten samat, mutta seurat saavat neuvotella varatun pelaajan kanssa palkasta vapaasti. Tuo tekee mahdollisuuksista hieman paremmat, mutta eipä tuollakaan usein montaa pelaajaa mene, viime kaudella neljä.

19. tammikuuta: MLS SuperDraft. Seurat pääsevät varaamaan draftiin ilmoittautuneita yliopistopelaajia. Varausvurot jaetaan taas kauden sijoitusten perusteella käänteisesti, mutta tässä LAFC saa ensimmäisen vuoron. Yliopistopelaajien lisäksi draftiin voi ilmoittautua myös muita, lähinnä ulkomaalaisia, ehdot täyttäviä, nuoria pelaajia.

[Louhikkokoskettaja]

Näyttävät argentiinalaisjutut väittävän, että Ezequiel Barcon siirto Atlantaan on käytännössä varma ja toteutuu Copa Sudamericanan finaalien jälkeen joulukuussa. Hintaa tulisi lopulta 12 miljoonaa dollaria, mikä olisi MLS:n ennätys.

Barcon hankinta olisi MLS:lle merkittävä siirto muutenkin kuin siirtoennätys, erittäin lupaavana pidetyn teinin hankkiminen veisi taas puhetta pois siitä jäähdyttelysarjasta, mikä sinällään ei ole ollut totuutta vuosiin. Bisnestähän Atlanta tuossa sinällään yrittää tehdä, tuskin Barco montaa kautta MLS:ssä pelaa ja Atlantan toiveissa on, että hinta tuona aikana nousee, kuten on nyt Almironin ja Martinezin kohdalla tapahtunut.

Aika hurja Atlantan hyökkäyspää tulee olemaan, jos Almiron, Martinez ja Villalba jäävät Barcon saapuessa. Atlantalla on vielä riveissään yksi USA:n hyökkäyspään suurimmista tulevaisuudentoivoista 17-vuotias Andrew Carleton, joka tuossa porukassa saisi vyölleen rotaatiominuutteja todella hyvien pelaajien kanssa.

[Louhikkokoskettaja]

Vuodesta 2006 US Soccerin presidenttinä toiminut Sunil Gulati on ilmoittanut, ettei pyri enää ensi kevään äänestyksessä jatkokaudelle. MM-karsintaepäonnistuminen oli kyllä viimeinen niitti Gulatin muutenkin laskusuunnassa olleelle suosiolle. USA:n juniorijalkapallon tila sekä NASL:n tilanteen hoitaminen ovat keränneet kritiikkiä aiemmin.

Presidentinvaalin asetelmat ovat vielä auki, kun kovimmat ehdokkaat eivät ole lähdöstään mukaan ilmoittautuneet. MLS:n markkinointiyrityksen Soccer Unitedin presidentti Kathy Carterin oletetaan olevan nyt MLS:n ehdokas, kun Gulati ei asetu ehdolle, mutta lopullista päätöstä ei ole tehty. Kovin vastaehdokas saattaa olla USASA:n eli aikuisten amatöörifutiksen liiton presidentti John Paul Motta, joka tosin myöskään ei ole vielä päätöstään tehnyt.

Mm. entiset MLS- ja maajoukkuepelaajat Eric Wynalda ja Kyle Martino ovat ilmoittautuneet ehdolle, kuten myös Israelissa ammatikseen aikanaan pelannut Michael Winograd. Landon Donovan sen sijaan päätti harkinnan jälkeen jättää asettumatta ehdolle.

E: Ei nyt niin kauan Gulatin ilmoituksesta mennyt, kun Carter ilmoitti asettuvansa ehdolle ja on kyllä MLS:n tukemana ehdokkaana ennakkosuosikki seuraavaksi US Soccerin presidentiksi. Carterin lupaus on, että jos pääsee presidentiksi, niin nostaa jalkapallon USA:n ykköslajiksi, "second to none". No, ei sitä USA:n jalkapalloa ennenkään ole realismilla johdettu.

[Louhikkokoskettaja]

MLS:n kauden 2017 merkittävimmät palkinnot:

Arvokkain pelaaja: Diego Valeri, Portland

Valeri oli äänestyksessä täysin ylivoimainen keräten yli puolet annetuista äänistä, NYC:n David Villa sijoittui toiseksi reilun 16:n prosentin äänisaalilla. Valerin kausi oli kyllä todella kova, ennätyspitkä yhdeksän ottelun maaliputki sinä kovimpana näyttönä. Rikkoi ensimmäisenä keskikenttäpelaajana 20:n maalin rajapyykin yhdellä kaudella MLS:ssä. Ja toisena pelaajana Giovincon jälkeen teki vähintään 20 maalia ja antoi vähintään kymmenen maalisyöttöä yhden kauden aikana. Täysin ansaitusti MVP-pysti Valerille.

Vuoden puolustaja: Ike Opara, Kansas City

Opara on kyllä ollut todella hyvä Kansasin takalinjoilla ja siitä ansaittu palkinto. Opara, nyt 28-vuotiaana, pelaa uransa parasta futista. Vähän sitä kysymyksiä herättää, että mihin olisi pystynytkään ilman todella surullista loukkaantumishistoriaansa. Hyvin lähellä oli, että ura olisi päättynyt jo aiemmin, mutta onneksi Opara jaksoi vielä yrittää ja nyt tuli palkitseva kausi, vuoden puolustaja ja seurallekin US Open Cupin mestaruus.

Vuoden maalivahti: Tim Melia, Kansas City

Melia nousi yllättäen, melkein tyhjästä Kansasin maalivahtiongelmien vastaukseksi pari vuotta sitten ja on todellakin ollut oikea vastaus. Melian päästettyjen maalien keskiarvo kauden MLS:ssä oli historiallisen alhainen, vain 0,78 päästettyä maalia ottelua kohti. Toki Kansasin vahva puolustus auttoi tuossa. Melian nousu MLS:n tällä hetkellä parhaaksi veskariksi on kyllä ollut erikoinen tarina, pitkän linjan keskinkertainen USL-veskari, MLS:ssä aiemmin vain Chivasin jämäkaveri, löysi Kansasissa aivan uuden tason lähempänä kolmeakymppiä. Nyt 31-vuotiaana hyviä kausia pitäisi vielä olla edessäpäinkin.

Vuoden valmentaja: Greg Vanney, Toronto

Ei kahta sanaa, selkeä runkosarjamestaruus ja runkosarjan piste-ennätys. Se on kaukana takana, ainakin henkisesti, vaikkei niin ajallisesti, kun Vanneyn huhuttiin olevan ihan ottelun, kahden päässä potkuista, kun Toronton kovaa satsannut joukkue rämpi liigan pohjalla. Vanney sai palaset kohdalleen ja on muokannut Torontosta ehkäpä MLS:n parhaan joukkueen.

Vuoden tulokas: Julian Gressel, Atlanta

Gressel oli ylivoimainen valinta, yli puolet annetuista äänistä. Viisi maalia ja yhdeksän syöttöä, lisäksi erittäin monipuolista peliä, kun Atlantan loukkaantumisongelmien takia Gressel pelasi niin keskikentän oikealla laidalla kuin keskelläkin, niin puolustavassa, hyökkäävässä kuin siltä väliltäkin olevassa roolissa. Kahdeksantena varattu Gressel oli kyllä hieno haku Atlantalta.

Vuoden uusi pelaaja: Miguel Almiron, Atlanta

Hirvittävän kova taso oli MLS:ssä uusien pelaajien osalta, mutta Almiron oli kuitenkin se paras. Atlantan pelin kapellimestari kymppipaikalla, hyvien tehojen lisäksi paljon loistavia hyökkäyksenrakenteluja. Almironin loukkaantuminen runkosarjan lopussa oli Atlantalle kova isku, vaikka Almiron playoffeihin suoraan sairastuvalta palasi, niin ei ollut kyllä täydessä kunnossa. Talvi näyttää, että tuleeko vielä MLS:ssä lisää näyttöjä, vai riittävätkö jo nykyiset isoon siirtoon, isolla rahalla Eurooppaan.

MLS Best XI 2017:

Tällä kertaa ei löytynyt näemmä puolustajia tai keskikenttäpelaajia edes sitä vähää kuin ennen, joten ryhmitys on vedetty mielenkiintoiseen 3-3-4-muotoon. Morrowkin Toronton ryhmityksen wingbackina ollut enemmän keskikenttäpelaaja kuin puolustaja tällä kaudella.

Melia (SKC); Waston (VAN), Opara (SKC), Morrow (TOR); Vazquez (TOR), Almiron (ATL), Valeri (POR); Giovinco (TOR), Martinez (ATL), Nikolic (CHI), Villa (NYC).

[Röytän Karhu]

Adressan mukaan Rosenborgista sopimuksen päätyttyä lähtevästä Jørgen Skjelvikistä tulee MLS:n parhaiten palkattu puolustaja. Seura on ilmeisesti LA Galaxy.

[Louhikkokoskettaja]

23:00 Suomen aikaa lauantai-iltana MLS Cup 2017 -finaali Toronton ja Seattlen välillä. Ottelu itsessään alkanee tosin vähän myöhemmin.

Viime kauden finaalin uusinta siis, eikä sinällään syyttä, joskin aika tympeä rankkareilla ratkaistu ottelu viimevuotinen oli. Mutta aiheellinen siis, koska kyseessä on kuitenkin kaksi tällä hetkellä MLS:n aivan kärkipään seuraa, eikä finaaliin ole menty sattumalta, vaan pelaajahankinnoissa ja homegrown-pelaajien osalta on tehty hyvää työtä jo pitkään. Kummassakin organisaatiossa kaikki asiat toimivat tällä hetkellä, kun Seattlen Brian Schmetzer ja Toronton Greg Vanney ovat nousseet viimeisen kahden kauden aikana valmentajarankingeissa aika monta pykälää ja alkavat jo olla MLS:n eliittiä.

Erittäin erilaiset valmentajat taustoiltaan ovat kyllä kyseessä. Vanney on entinen USA:n maajoukkuepelaaja, Ranskassa ammattilaisena ja paljon MLS-kausia. Valmentajana kuitenkin ennen Torontoa vain juniorivalmennusta sekä Chivasin apuvalmentajana MLS:ssä. Seattlesta kotoisin oleva Schmetzer on sitten sen verran vanhempi, ettei pelaajauran aikaan mitään MLS:ää ollut ja lähinnä pelasi Washingtonin osavaltion eri porukoissa sisäfutista (indoor soccer). Schmetzer oli Soundersin pitkäaikainen päävalmentaja ennen MLS:n saapumista Seattleen ja sai jatkaa Sigi Schmidin apuvalmentajana MLS:ssä. Sitten Schmidin potkujen kesken viime kauden nousi ykköseksi, aika yllättäen, mutta nosti joukkueen jo melkein toivottomasta asemasta playoffeihin ja voitti mestaruuden, joten pakkohan seuran oli alkujaan väliaikaiseksi nimetyn Schmetzerin antaa jatkaa ja finaalipaikka sieltä ainakin taas tuli.

Kolmas kerta, kun MLS:ssä samat seurat kohtaavat perättäisessä finaalissa ja molemmilla aiemmilla kerroilla ensimmäisen cupin ottanut voitti sen toisenkin (Houston - NE 06/07 ja LA - Houston 11/12), mikä sinällään lupaa hyvää Seattlelle. Toki tuolta historiasta löytyy sellainen Torontoa puoltava seikka, että DC on voittanut cupin, vaikka hävisi edeltäneen kauden finaalin, vastustajat toki olivat noissa eri. Toisaalta sitten MLS-finaalien häviämiseen erikoistunut New England on onnistunut häviämään perättäiset finaalit eri seuroillekin, joten tuskin tuolta historiasta hirveästi mitään ennustuksiin löytää.

Toronto oli runkosarjan selkeästi paras joukkue ja voitti runkosarjan uudella piste-ennätyksellä, mutta playoffeissa on ollut yllättävän nihkeätä, mistä huolimatta joukkue kuitenkin finaaliin eteni. Vierasmaalisäännön perusteella irronnut jatkopaikka New York RB:tä (yhteismaalit 2-2) vastaan ja kotiosan yhdellä osumalla jatkaminen Columbusta (yhteismaalit 1-0) vastaan eivät olleet kuitenkaan aivan odotetunlaisia suorituksia, vaikka sinällään riittäviä. Pään kestävyys on vaan ollut vähän koetuksella, tähtipelaajilta aika tarpeetonta kiukuttelua ja Giovinco sekä Altidore ovat ehtineet jo playoffeissa pelikiellot kärsiä.

Seattle aloitti runkosarjan jälleen heikohkosti, mutta playoff-paikka ei kuitenkaan mennyt yhtä tiukille kuin viime kaudella, jolloin Sounders varmisti paikan vasta viimeisellä kierroksella. Tälläkin kaudella tosin runkosarjan viimeinen kierros oli Seattlelle merkittävä, kun nousivat lännen kakkostilalle ja välttivät playoffien ensimmäisen kierroksen. Playoffeissa Seattlen jälki on sitten ollut vakuuttavaa. Vancouveria vastaan ensin vieraista maaliton tasapeli ja kotoa 2-0-voitto, otteluparissa joka oli melkoista kyttäilyä, mutta Dempsey lopulta nousi taas ratkaisijaksi. Houstonia vastaan Seattle ei odotellut kotiosaan, vaan pistivät jo vieraissa 2-0-lukemat tauluun ja kotona tekivät vielä kolme lisää päästämättä ainuttakaan. Seattle on siis kauden playoffeissa pelannut neljä ottelua putkeen päästämättä maaliakaan, lisäksi runkosarjan kaksi viimeistäkin ottelua sujui ilman päästettyjä.

Pelaajapuolella kaikki mitenkään pelikykyiset kaverit kursitaan kasaan finaaliin, joten Columbusta vastaan nilkkaansa loukannut Altidore pelaa Toronton riveissä, eikä Torontolla pitäisi merkittäviä loukkaantumisia finaaliin olla. Seattlelta puuttuu joukkueen kapteeni, keskikentän designated player Osvaldo Alonso, joka loukkaantui runkosarjan loppupuolella, playoffeissa kävi pelaamassa vartin lopusta ensimmäisessä osassa Vancouveria vastaan loukkaantuen uudelleen, eikä ehtinyt pelikuntoon finaaliin, vaikka toiveita siitä eläteltiin. Kokeneella puolustuksen/keskikentän yleismiehellä Brad Evansilla on ollut vaivoja ja pelikunto on arvoitus. Hyökkäyspäässä Jordan Morris palaa pidemmän huilin jälkeen kokoonpanoon, tuskin kuitenkaan avaukseen, mutta on kyllä erittäin hyvä lisä Seattlen hyökkäyspään vaihtoehtoihin penkille.

Alonso on se finaalin tuntuvin poissaolo, tosin aivan niin tärkeä Alonso ei Seattlelle ole viime aikoina enää ollut kuin aiemmin. Ehkä kyse on siitä, että Alonsolle on ikää ja vaivoja tullut enemmän tai sitten siitä, että Seattlen materiaali on nykyään sen verran hyvä, että laadukkaita korvaajia löytyy. Evans oli viime kaudella arvokas pelaaja MLS-cupin jo aiemmin voittaneena kokeneena kaverina Seattlelle, vaikka pelillisesti on ollut hiipumaan päin jo joitakin vuosia. Tällä kaudella rooli on jo jäänyt aika pieneksi, eikä puuttumisen pitäisi olla minkäänlainen ongelma.

Toronto on ajoittain käyttänyt neljän puolustuslinjaa ja 4-5-1-ryhmitystä, mutta Vanneyn ensisijainen ryhmitys on selkeästi ollut 3-5-2, mitä Toronto erittäin todennäköisesti tulee finaalissa käyttämään. Schmetzer nyt sitten sellainen modernin perinteinen 4-2-3-1 aina ja ikuisesti valmentaja, joten Seattlen ryhmitys on helpommin arvattavissa.

Toronto (3-5-2): Bono; Zavaleta, Moor, Mavinga; Beitashour, Osorio, Bradley, Vazquez, Morrow; Giovinco, Altidore.

Zavaletan ja Osorion paikat lähinnä ovat kilpailun alla. Haglund mahdollinen avaaja Zavaletan tilalle toppariksi, Delgado Osorion sijaan keskikentälle.

Seattle (4-2-3-1) Frei; Leerdam, Torres, Marshall, Tolo; Roldan, Svensson; Lodeiro, Dempsey, Jones; Bruin

Seattlen suurin kysymys on keskikentän pohjalla, että kuka pelaa Roldanin kanssa Alonson ollessa sivussa. Toisinaan siinä on nähty Lodeiro, toisinaan Svensson. Finaalin ollessa kysessä voisi olettaa Schmetzerin lähtevän otteluun varovaisesti, joten Svensson pelaisi keskikentän pohjalla ja Lodeiro ottaisi tavanomaisemman paikansa oikeasta laidasta.

Oletusarvo on tasainen, passiivinen, vähämaalinen vääntö. Rangaistuspotkukilpailu maalittoman tasapelin jälkeen ei yllättäisi, tai Dempsey pistämässä jonkun tuurimaalin. Seattle on ollut playoffeissa oma vakuuttava itsensä, kun taas Toronto ei ole vakuuttanut. Se olisi nyt finaalissa Giovincon, Altidoren ja Bradleyn löydettävä niitä tähtiominaisuuksiaan kovassa paikassakin, tai mestaruus menee taas länteen ja Kanadan ensimmäinen MLS Cup jää edelleen odottamaan.

Sää on tähän vuodenaikaan Torontossa melkoisen perseestä jalkapallolle, eivätkä ennusteiden mukaan olosuhteet tule mitään herkkua olemaan. Asteet nollan tienoilla, tuulee kovaa, ehkä sataa lunta tai räntää.

[Louhikkokoskettaja]

Siinä missä Toronto ja Seattle valmistautuvat kauden ratkaisuun, on muualla liigassa, oikeastaan johtoa myöten katseet käännetty jo tulevaan. Garber pitää perinteisen "state of the league" -puheensa ennen finaalia, missä todennäköisesti enimmäkseen keskitytään liigan käynnissä olevaan laajennukseen.

Garber on haastattelussa vihjaillut, että yksi laajennusseura saataisi ohittaa Miamin järjestyksessä ja aloittaa MLS:ssä jo kaudella 2019. Hyvin todennäköisesti tuo seura olisi Cincinnati, jolla on organisaatio kunnossa ja mahdollisuus pelaamiseen väliaikaisella stadionilla. Toinen teoriassa mahdollinen olisi Nashville, jonka väliaikainen stadionratkaisu olisi kuitenkin heikompi. Sacramento on vahvin organisaatio ehdolla olevista laajennusseuroista ja stadionprojekti on hyvässä kurssissa, mutta mahdollisuuksia siirtää tavoitetta vuodesta 2020 aikaisemmaksi ei oikein ole, kun riittävää väliaikaista stadionia ei oikein löydy, joten Sacramenton todennäköiseltä näyttävä siirtyminen MLS:ään tapahtunee uuden stadionin valmistuessa 2020.

On siis mahdollista, että MLS ei jätä Ohioa, vaan Crew'n lähtiessä Austiniin Cincinnati aloittaa. Tiedä sitten kuinka vahvasti MLS:ssä on tuota Crew'n tilanteen kehitystä ohjailtu juuri tuohon suuntaan, että Cincinnati korvaisi Columbuksen Ohion edustajana MLS:ssä.

MLS lisäsi pelaajahankintoihin/-sopimusten käytettävän allokaatiorahan määrää kausille 2018 ja 2019, joten seuroilla on taas enemmän rahaa käytettäväksi pelaajiin. Erityisen suuri muutos on mahdollisuus käyttää maksimissaan 2,8 miljoonaa ylimääräistä allokaatiorahaa eli yksinkertaisesti niin, että jos omistajilla on halua pumpata rahaa seuraan tai seura tuottaa voittoa, niin nyt rahaa voi käyttää huomattavan paljon entistä enemmän. Melko yllättäen tuo päätös meni sujuvasti läpi, eikä kitsaammiltakaan organisaatioilta löytynyt tällä kertaa halua vastustaa.

- - - -

Siirtomarkkinoilla Atlanta jatkoi Argentiinan liigan tuomista MLS:ään pelaaja kerrallaan. Nyt Martinon porukkaan löytyi puolustaja Franco Escobar Newell'sistä. Toppari/oikea laitapakki ilmeisesti pelipaikaltaan, luultavasti on Atlantassa kaavailtu puolustuksen oikeaan laitaan, josta Walkes palasi lainan päätyttyä Tottenhamiin ja Mears sai mennä sopimuksen päätyttyä. Maalille Guzan saa uuden kakkosveskarin, kun Cincinnatin Mitch Hildebrandt liittyi seuraan.

- - - -

Hope Solo on ilmoittautunut ehdolle US Soccerin seuraavaksi presidentiksi. Eivät Solon listaukset tavoitteista ja suunnitelmista presidenttinä mitenkään huonoja olleet, järkevämpiäkin kuin monella muulla, mutta Solo kuitenkin julkisuushistoriansa takia on lähinnä huumorivaihtoehto äänestyksessä.

[Louhikkokoskettaja]

Toronto: Bono; Beitashour, Moor, Mavinga, Morrow; Delgado, Bradley, Vazquez, Osorio; Giovinco, Altidore.

Subs: Irwin, Hagglund, Zavaleta, Hasler, Cheyrou, Cooper, Ricketts.

Toronto lähtee mahdollisesti 4-4-2-ryhmityksellä, jossa Delgado ja Osorio olisivat keskikentän laidoilla. Melko yllättävä veto. Toki tuo Toronton ryhmitys voi olla myös 3-5-2 muodossa: Bono; Beitashour, Moor, Mavinga; Delgado, Osorio, Bradley, Vazquez, Morrow; Giovinco, Altidore, missä yllätys olisi Beitashourin pelaaminen topparina.

Seattle: Frei; Leerdam, Torres, Marshall, Jones; Roldan, Svensson; Lodeiro, Dempsey, Rodriquez; Bruin.

Subs: Miller, Alfaro, Nouhou, Delem, Shipp, Neagle, Morris.

Seattle lähtee perinteisellä 4-2-3-1:llä, yksi yllätys kuitenkin, kun Jones palaa jälleen vasemmaksi pakiksi, Tolo on pudotettu penkille ja keskikentän vasemmalla laidalla Rodriquez, mikä tarkoittanee, että Morris jossain vaiheessa tulee vaihdosta Rodriquezin tilalle.

Kokoonpanot julkistettiin sen verran myöhään, että ottelu tuskin yhdeltätoista tulee alkamaan, luultavimmin joskus puoli kahdentoista tienoilla...

[Louhikkokoskettaja]

Puolelta sitten alkoi ja vauhdilla ovat aloittaneet, Moorin olisi pitänyt jo siirtää Toronto johtoon, mutta vapaa pusku kulmapotkutilanteesta reilusti maalin yli.

Erittäin lähellä oli sitten heti perään toisessa päässä, mutta Bonolta hieno torjunta Leerdamin keskitykseen, joka meinasi painua Toronton puolustajasta omiin.

Toronto on aloittanut kovalla vauhdilla, mutta ei mene. Frei selvitti Osorion hyvän laukauksen Altidoren pudotukseen sekä Giovincon puolittaisen läpiajon. Toronto selkeästi viime vuodesta oppinut ja lähtenyt rohkeasti hyökkämään. Ryhmityskin on tosiaan 4-4-2-timantti. Selkeästi Toronto on alkua vienyt, mutta tulos vielä puuttuu.

[Knossos]

Finaali on Suomessakin nähtävissä Eurosport 2:lla. Viihdyttävä ja vauhdikas alku tosiaan, ja suosittelen katsomaan, jos siihen on mahdollisuus.

[Louhikkokoskettaja]

Frei oli avausjakson paras pelaaja, vaikka ei mihinkään ihan maagisiin torjuntoihin joutunut, niin hyviä torjuntoja kuitenkin aika iso määrä avausjaksolla, kun Toronto hallitsi selkeästi. Seattlen puolustus toimii, pystyy pitämään vastustajan pääosin poissa todella vaarallisilta paikoita, mutta hyökkäyssuuntaan Sounders oli avausjaksolla todella vaisu, ei oikein mitään. Leerdamin suuntaa muuttanut keskitys alkuhetkillä oli joukkueen ainoa paikka, kun Torontolla yhtä vaarallisia paikkoja oli puolentusinaa.

Giovinco on onnistuttu pitämään melko hyvin ja vain pari kertaa päässyt väläyttelemään. Lodeirolle kyllä se avaujakson lammas-palkinto, Seattlen pallollisen pelin ydinmies on ollut aivan yössä toistaiseksi.

[Louhikkokoskettaja]

Vihdoin ja viimein Toronton läpi ottelun jatkunut hallinta toi tulosta, kun Vazquez ja Giovinco pelasivat nopeilla pystysyötöillä Altidoren läpi ja varma viimeistely.

Morrisia varmaan piakoin kentälle, koska Seattle ei ole toistaiseksi esittänyt ottelussa yhtään mitään hyökkäyssuuntaan. Ottaakohan Toronto sitten kolmannen topparin piakoin kentälle.

[Louhikkokoskettaja]

Giovinco syöttää Cooperin läpi... Cooper kiertää veskarin, mutta vetää tyhjän maalin tolppaan. Vazquez kuitenkin paikalla paluupalloon ja pistää pallon maaliin, 2-0 ja Toronto vie MLS Cupin Kanadaan.

Torontolle tripla, MLS Cup, MLS:n runkosarjamestaruus ja Kanadan mestaruus. Täydellinen kausi.

Seattle oli kyllä pettymys finaalissa, Lodeiro todella kaukana tasostaan, Dempsey aika hukassa myös.

USA:n jalkapallolle nöyryyttävä vuosi, kun MM-karsintakatastrofin jatkoksi MLS Cupkin karkasi Kanadaan.

Sinällään TFC ei mikään hirveän kanadalainen joukkue ole, Osorio ainoana kanadalaisena pelaajana sai finaalissa peliaikaa, kun Ricketts jäi käyttämättömäksi vaihtopelaajaksi. Se seuran kolmas jokseenkin hyvä kanadalainen, Edwards, ei mahtunut finaalissa kuitenkaan kokoonpanoon. Ja muut kanadalaiset organisaatiossa sitten täytekavereita homegrown-sopimuksilla. Joten ei tuosta hirveitä johtopäätöksiä Kanadan nousemisesta jalkapallomahdiksi kannata vetää.

[Zazar]

Meinas kyllä tulla hulinaloppu kun 90 minuutin kohilla läpiajossa menevä TFC:n Giovinco lanattiin nurmikkoon 10 metriä maalista eikä dumarilla ollut munia viheltää ilmiselvää pilkkua. Oikeus kuitenkin voitti ja saivat sitten yllä mainitusti sen toisenkin maalin lisäajan lopuilla.

Hyvä finaali ja vahvana asiantuntija-analyysinä sen puolen pelin perusteella mitä Torontoa finaalin lisäksi tällä kaudella näin, niin voin allekirjoittaa Louhikkokoskettajan näkemyksen että joukkueelta myös ihan ansaittu mestaruus.

[Louhikkokoskettaja]

Ensimmäinen Kanadaan mennyt mestaruus Pohjois-Amerikan suuremmissa lajeissa 24:ään vuoteen. Toronto Blue Jays vei baseballin World Seriesin 1993 ja samana vuonna Montreal Canadiens voitti jääkiekon Stanley Cupin.

Tällä kerralla Torontolla oli lähtö otteluun kunnossa, rohkeasti hyökkäämään, mikä oli se TFC:n paras mahdollisuus Seattlea vastaan. Vanney rohkeasti laittoi hyökkäävän kokoonpanon kentälle, eikä perääntynyt, vaikka se avausmaali venyi aika pitkälle. Vanney on kyllä valmentajana mennyt hurjasti eteenpäin Toronto-aikojensa alusta.

[lattis2]

- - - -

Hope Solo on ilmoittautunut ehdolle US Soccerin seuraavaksi presidentiksi. Eivät Solon listaukset tavoitteista ja suunnitelmista presidenttinä mitenkään huonoja olleet, järkevämpiäkin kuin monella muulla, mutta Solo kuitenkin julkisuushistoriansa takia on lähinnä huumorivaihtoehto äänestyksessä.

Nainen ja presidentti taitaa olla USA:ssa täysin mahdoton yhdistelmä, vaikka olisi kuinka pätevä kandidaatti.
Hope Soloa en voi sanoa tuntevani juuri muualta kuin USA:n naismaajoukkueen tolppien välistä, mutta tosiaan jo hänen "julkisuushistoria" on este valinnalle.

[Louhikkokoskettaja]

Itse asiassa ennakkosuosikki US Soccerin seuraavaksi presidentiksi on nainen, ei kuitenkaan Solo, vaan Kathy Carter, joka on MLS:n tukema ehdokas. Toki tietynlaisen riskin MLS ottaa, kun valitsivat ehdokkaakseen naisen, mutta luottavat siihen, että valtaa on niin paljon, että pystyvät puskemaan presidentiksi melkein kenet vaan.

Solo todennäköisesti ei lopulta ole edes ehdolla, koska ehdokkuuskin vaatisi kolmen nimittäjän tuen, eikä Sololla ainakaan toistaiseksi ole ainuttakaan ja aikaraja on tiistaina.

[Louhikkokoskettaja]

Kausi pakettiin ja siirtohulinat alkoivat jo tänään, kun siirtoikkuna oli joitakin tunteja auki, jotta seurat saivat pienen mahdollisuuden tehdä muutoksia ennen tiistain laajennusdraftia.

Walker Zimmerman -> LAFC
500k allokaatiorahaa + pelaaja-allokaation ykköspaikka -> Dallas
Dallasin kausi päättyi suureen pettymykseen, kun seura jäi playoffien ulkopuolelle. Tekevät sitten kovia muutoksia, kun USA:n maajoukkuekuvioissa pyörivä toppari Zimmerman pistettiin Los Angelesiin rahaa ja allokaation ykköspaikkaa vastaan. Tarkoittaisikohan sitten, että Dallasilla on joku ulkomailla pelaava USA:n maajoukkuemies tai kova MLS-paluumuuttaja kiikarissa, mitä tapauksia varten halusivat tuon allokaation ykköspaikan. Tai sitten näkivät sen tässä vaiheessa hyväksi peliliikkeeksi jotain toista treidiä varten. Zimmermanista ilmeisesti tulee LAFC:n puolustuksen kivijalka, jonka ympärille uuden seuran puolustus lähtee rakentumaan. 24-vuotias ja pidetty MLS-tasolle erittäin lupaavana, vaikka viime kausi oli pettymys, kuten joukkueelta tosin muutenkin.

Kei Kamara -> Vancouver
2019 SuperDraftin 1. kierroksen varausvuoro ja 2020 SuperDraftin ehdollinen varausvuoro (ratkeaa myöhemmin) -> New England
Kamara oli pettymys New Englandissa ja tunnettu vielä hankalana pukukoppipelaajana, 33 vuotta ikääkin tullut jo mittariin, joten aika halvalla sitten meni. Vancouverilta hieman tarpeettoman tuntuinen hankinta, kun palkka ei ainakaan viime kaudella enää vastannut tasoa. New England lähtee uudelleenrakentamaan joukkuetta heikkojen kausien jälkeen pitkäjänteisesti ja kerää varausvuoroja tulevaa varten.

Frederic Brillant -> DC
75k allokaatiorahaa ja ulkomaalaispaikka -> NYC
NYC ei käyttänyt Brillantin opiota, joten saivat aika hyvän korvauksen pelaajasta, jota eivät enää tarvinneet. Brillant teki kahden vuoden sopimuksen DC:n kanssa. Brillant oli kyllä ihan hyvä kolmosvaihtoehto toppariksi Callensin ja Chanot'n takana NYC:lle, mutta tuohon rooliin aivan liian kallis. Huonon kauden pelanneessa DC:ssä nousee lähtökohtaisesti avauksen pelaajaksi.

Darren Mattocks -> DC
Ulkomaalaispaikka - > Portland
Hyökkääjä Mattocks pelasi ihan ok kauden Portlandissa, mutta seura katsoi option kuitenkin liian kalliiksi ja jätti käyttämättä. DC kuitenkin näki Mattocksin kohtuuhintaiseksi ja hankki ulkomaalaispaikkaa vastaan, kun eivät uskaltaneet luottaa, että Mattocks olisi vielä Re-Entry Draftissa poimittavissa. DC käytti Mattocksin sopimuksen option välittömästi. Hyökkäjäosasto oli DC:n ongelma menneellä kaudella, mutta ei Mattocks lähtökohtaisesti mikään suuri vastaus ole, mutta rotaatioroolissa ihan pätevä pelaaja MLS:ään.

Kenwyne Jones, Alex Tambakis, neljännen kierroksen varausoikeus 2021 SuperDraftissa - > Kansas
Kevin Oliveira, Tyler Pasher ja toisen kierroksen varausoikeus 2018 SuperDraftissa (vuoro 36) -> Atlanta
Treidi joka menee ylemmän MLS-kikkailun puolelle, mutta liittyy laajennusdraftin yksityiskohtaisempiin vaatimukseen ulkomaalaispelaajien suojaamisesta. Kansas pisti tarpeettomat ulkomaalaiset Oliveiran ja Pasherin Atlantaan, joka sai kiitokseksi toisen kierroksen varausvuoron talven draftiin. Tilalle Kansas sai uransa lopettaneen Jonesin ja Atlantassa turhaksi jääneen veskarin Tambakisin sekä kauas tulevaan menevän vähäisen varausvuoron. Jonesilla on green card ja Tambakisilla USA:n kansalaisuus, joten kaksikkoa ei lasketa ulkomaalaisiksi, mikä helpottaa Kansasin suojausurakkaan laajennusdraftissa jollain tavoin... Oliveiralla tai Pasherilla ei kummallakaan ole voimassa olevaa MLS-sopimusta, mitä Atlantan ei ole mikään pakko tarjota, joten kaksikko ei välttämättä Atlantassa tule pelaamaan.

Arturo Alvarez -> Houston
Toisen kierroksen varausoikeus 2019 SuperDraftissa -> Chicago
Houston hankki  kokeneen jo paljon MLS:ää kiertäneen Alvarezin. Ihan kelvollinen rotaatiopelaaja useampaan rooliin keskikentällä ja hyökkäyksessä, mutta ei nyt mikään suuri vahvistus joukkueelle.

Harrison Heath -> Minnesota
Neljännen kierroksen varausoikeus 2019 SuperDraftissa -> Atlanta
Heath meni taas isukin joukkueeseen vähäistä varausvuoroa vastaan, mikä sekin lienee liikaa pelaajan tasoon verrattuna. Täysin tarpeettomaksi MLS-tasolle Heath on osoittautunut, mutta nyt on Minnesotan vuoro maksaa hyväntekeväisyyttään palkkaa valmentajan pojalle.

[Louhikkokoskettaja]

https://www.mlssoccer.com/post/2017/12/10/2017-mls-expansion-draft-protected-and-unprotected-lists

MLS-seurat ilmoittivat suojatut pelaajat huomiseen laajennusdraftiin. Ihan hyviä pelaajia jäi LAFC:lle poimittavaksi. Toki tason lisäksi sopimuksen kesto ja palkkataso painavat valinnoissa.

Seattle jätti designated player Osvaldo Alonson suojaamatta ja Alonso ehti jo vetää itkuraivarit kunnioituksen puutteesta twitterissä... Salt Lake jätti Yura Movsisyanin suojaamatta. NYC jätti aika yllättäen toppariosastolta Maxime Chanot'n suojaamatta, vaikka suojasi mm. Tommy McNamaran, luottavatkohan sitten siihen, että LAFC ei halua enää suht kovapalkkaista topparia, kun juuri hankkivat Zimmermanin. Todennäköisesti tosiaan LAFC jättää kuitenkin isopalkkaiset kaverit hankkimatta, keskittyvät enemmän rotaatiopelaajiin ja hankkivat avainpelaajat muuta kautta.

Ring on suojattu, kuten oli täysin odotettua, mutta Raitala ja Schüller jäivät suojaamattomiksi. Todennäköisesti LAFC ei kumpaakaan ota, koska vaatii ulkomaalaispaikan, mutta Raitala ei noin muuten olisi huono vaihtoehto, koska LAFC tarvitsee vasemman pakin ja Raitalan voimassaolevan sopimuksen palkka kuitenkin kohtuullinen.

Toronto, Seattle ja Columbus ovat sen verran hyviä pelaajia joutuneet useita jättämään suojaamatta, että ovat todennäköisimpiä seuroja menettämään jonkun pelaajan huomisessa draftissa.

[Louhikkokoskettaja]

Vahvojen huhujen mukaan LAFC ei laajennusdraftissa tule juurikaan varaamaan pelaajia omaan käyttöönsä, vaan pyrkii lähinnä keräämään kauppatavaraa. Eli valinnat tulevat olemaan pelaajia, joita saa myytyä muualle mahdollisimman hyvään hintaan.

Mitenkään uusi ilmiöhän ei ole kyseessä, vaan viimevuodenkin draftissa Atlantan ja Minnesotan varaamista yhteensä kymmenestä pelaajasta viisi myytiin muualle jo ennen kauden alkua ja vielä yksi heti alkukaudesta.

[Louhikkokoskettaja]

Laajennusdrafti:

Tyler Miller (Seattle)
Latif Blessing (Kansas)
Marco Urena (San Jose)
Jukka Raitala (Columbus)
Raheem Edwards (Toronto)

Seattlen kakkosveskari, Kansasin rotaatiolaituri/-hyökkääjä, San Josen rotaatiokärki, Columbuksen rotaatiopuolustaja ja Toronton lupaava rotaatiopuolustaja/-laituri. Eli ne kaikki kovapalkkaiset pelaajat jäivät odotetusti ottamatta. Nyt sitten katsellaan, että ketkä noista ovat kauppatavaraa ja myydään välittömästi eteenpäin tai takaisin entiseen seuraansa, ja ketkä jäävät.

Edwards on lähes varmasti pelinappula, kun kanadalaisena vaatisi ulkomaalaispaikan, eikä kuitenkaan ole ihan sen arvoinen, vaikka ihan potentiaaliselta kaverilta on vaikuttanut. Huomattavasti arvokkaampi kuitenkin kanadalaisseuralle, missä ei vaadi ulkomaalaispaikkaa. Muiden kohdalla sitten ei oikein osaa sanoa, hyökkäyspään pelaajia toki LAFC on kerännyt jo ennestään, joten oletettavasti joko Blessing tai Urena vielä myydään, jos ei kumpaakin. Millerin ja Raitalan osalta sitten tiedä, koska olisivat tällä hetkellä ihan kelpo pelaajia materiaaliin.

[Louhikkokoskettaja]

Belgian maajoukkueessa oikeana pakkina, mutta MLS:ssä enimmäkseen topparina pelannut Laurent Ciman ilmeisesti Montrealista Los Angeles FC:n riveihin ja Raitala sekä Edwards toiseen suuntaan.

Ciman on lyhyellä tähtäimellä arvokas kokenut pelaaja LAFC:n tulokasjoukkueelle, pitkällä tähtäimellä Edwards voi olla hieno hankinta Montrealille, joka sai myös Raitalan lyhyemmän tähtäimen vastaukseksi vasemmaksi pakiksi, missä oli tarve uudelle avauksen pelaajalle. Viime kaudella enimmäkseen klesana ollut Ambroise Oyongo ilmoitti sopimuksensa päätyttyä lähtevänsä Eurooppaan ja tuuraajaksi hankitun Shaun Francisin sopimusta ei jatkettu. Dan Lovitz on välttävä loukkaantumisten tuuraaja vasemmalle niin puolustukseen kuin keskikentälle ja sama lienee Edwardsin rooli vielä tulevalla kaudella, joten Raitalan pitäisi olla avauksen pelaaja.