MLS (ja muut USA:n sekä Kanadan sarjat) 2013-14-15-16-17-18

[Louhikkokoskettaja]

Cincinnati on ensimmäisenä seurana ilmoittanut kauden jälkeiset päätöksensä pelaajamateriaalissa, mikä kyllä kertoo sitten karua kieltään Cincinnatin tilanteesta, kun MLS:n heikoimman joukkueen pelaajista 16:lla sopimus jatkuu ensi kauteen ja kuuden optio ensi kaudesta käytetään, lisäksi kahden pelaajan kanssa neuvotellaan jatkosta optiosta poikkeavin ehdoin. Eli vain viisi pelaajaa 29:sta olisi jättämässä seuran. Roland Lamahin iso palkka sentään listoilta poistuu, mutta muuten kyllä jää ne kalleimmat pelaajat käsiin, joten vaikeata ensi kaudeksikin on kilpailukykyistä materiaalia rakentaa, jos sopimuksia ei saada purettua. Toki Cincinnati on jo aiemmin käytännössä ilmoittanut, että ensi kausi on välikausi ja katseet ovat enimmäkseen jo kaudessa 2021.

[Louhikkokoskettaja]

https://soccerstadiumdigest.com/2019-mls-attendance/

MLS:n yleisökeskiarvot jatkoivat hienoista laskua toisen vuoden putkeen, kun koko liigan katsojakeskiarvo putosi noin kolme prosenttia edellisvuodesta. Toki seuramäärän kasvettua kokonaiskatsojamäärässä tuli taas uusi ennätys. Cincinnati uutena seurana meni yleisömäärissä kolmanneksi ylivoimaisten Atlantan ja Seattlen taakse. Suurimmat positiiviset muutokset yleisömäärissä tapahtuivat Portlandissa ja Columbuksessa, missä kummassakin kasvua noin 19 prosenttia. Portlandissa stadionin kapasiitettia saatiin remontilla nostettua ja seura edelleenkin täyttää stadionin kaikissa otteluissaan ja kausikortteihin on ilmeisesti edelleenkin pitkä jonotuslista. Columbuksessa yleisö palasi katsomoon heikosta kaudesta huolimatta, kun entistä omistajaa Anthony Precourtia vastaan suunnatut boikotit päättyivät omistajan vaihduttua.

Suurimmat negatiiviset muutokset tapahtuivat Minnesotassa ja Chicagossa, missä kummassakin laskua noin 17 prosenttia. Minnesotassa tuo on täysin kiinni siitä, että seura muutti isolta jenkkifutistadionilta pienemmälle jalkapallostadionille, missä lähes kaikki ottelut myytiin loppuun. Chicagossa on sitten ollut oikeita ongelmia, kun seuran katsojakeskiarvosta on kahdessa vuodessa lähtenyt yli 5000 pois ja seura oli tällä kaudella yleisömäärissä liigan aika selkeästikin huonoin reilulla 12 000:lla katsojalla keskimäärin ottelua kohti. Epäsuosittu omistaja, hevonperseessä sijaitseva stadion ja urheilullisen menestyksen puute Chicagon ovat tuohon tilanteeseen ajaneet. Muutoksia on siis tapahtunut, kun omistaja vaihtui ja seura muuttaa keskusta-alueella sijaitsevalle jenkkifutisstadionille. Toimitusjohtaja Nelson Rodriguez ilmeisesti on jatkamassa, kuten myös valmentaja Veljko Paunovic, joten mitenköhän sen urheilullisen menestyksen korjaamisen kanssa...

NWSL:n ykkönen oli jälleen Portland Thorns, joka keräsi hieman päälle 20:n tuhannen katsojan keskiarvon tällä kaudella, elokuun kärkiottelussa North Carolinaa vastaan Portlandissa tehtiin NWSL:n yleisöennätys, kun ottelu myytiin loppuun ja Providence Parkilla oli 25218 katsojaa. Utahissa katsojakeskiarvo oli hieman päälle 10 tuhatta ja muiden NWSL:n seurojen keskiarvot pyörivät siellä kolmen ja kuuden tuhannen välillä. NWSL:n runkosarjan katsojakeskiarvo oli reilu seitsemän tuhatta, nousua noin tuhat kasojaa per ottelu edelliskauteen, mitkä ovat kyllä vahvoja lukuja. Vertailun vuoksi vaikkapa USL:n katsojakeskiarvo oli vajaat neljä ja puoli tuhatta, tuota toki painavat sarjassa pelaavat MLS-seurojen kakkosjoukkueet, joiden kotiotteluissa ei käy juuri kukaan.

[Louhikkokoskettaja]

https://www.mlssoccer.com/post/2019/10/08/mls-2019-year-end-awards-finalists-revealed

MLS:n palkintojen kolme finalistia jokaiseen kategoriaan on julkistettu. Ei tuolla nyt mitään massiivisia yllätyksiä ollut, suurin ehkä se, ettei Brad Guzan mahtunut maalivahdeissa kärkikolmikkoon. Ja se, että tuomareissa kolmesti viimeisen neljän vuoden aikana parhaaksi valittu Alan Kelly ei ole tällä kertaa kärkikolmikossa, kun taas vasta ensimmäisen täyden MLS-kautensa tuominnut Rubiel Vazquez kolmikkoon on mahtunut.

MVP:ssä on kärkeen mahtunut kolme kovinta maalintekijää, eikä oikein mikään muu kuin Carlos Velan voitto käy järkeen, kun oli noista kuitenkin niin paras maalitekijä kuin paras rakentamaan muille paikkoja ja vei joukkueensa selkeään runkosarjamestaruuteen.

Vuoden valmentajan pitäisi mennä kuitenkin Bob Bradleylle, kun LAFC rikkoi eri ennätyksiä voittaessaan runkosarjan. Toki Jim Curtin vei Philadelphian joukkueen yllättävän korkeille sijoille, mutta ei pitäisi Bradleyä vastaan riittää. Muuten on sitten tiukkaa ja aika paljon tasaisia ehdokkaita palkinnoista taistelemassa.

Vuoden tulokkaan kohdalla on jännä, kun kärkikolmikossa on kaksi 22-vuotiasta ja yksi 18-vuotias pelaaja. Palkinnosta tosiaan kisaavat pelaajat, joille kyseessä on ensimmäinen ammattilaiskausi aikuisten tasolla, joten yliopistojampat ja akatemiajunnut ovat samassa kastissa. Andre Shinyashikin olettaisi tuon hyökkäystehoillaan vievän, mutta onhan Brenden Aaronson vähän epäreilussa asemassa taistelemassa fyysisesti paljon valmiimpien yliopistojannujen kanssa. Aaronson noista on sitten se pelaaja, josta jotain suurta voi tulevaisuudessakin odottaa, on kyllä ollut junnulta hieno kausi.

[Yrski]

MLS:n asioista erittäin hyvin perillä olevalle Louhikkokoskettajalle kysymys - miten oleellisesti nuo pelaajasopimukset rapakon takana poikkeavat täällä vanhalla mantereella olevista lähinnä sopimuksen kestoon liittyen? Muistelisin, että takavuosina Teemu Tainion vielä pelatessa tälle ja kouralliselle muita sen ajan New York Red Bulls-pelureita tuli ihan rehelliset "potkut" kauden päätteeksi koska peliesitykset eivät vakuuttaneet seurajohtoa.

Voidaanko tuolla siis antaa noin vain monoa pelaajillekin vai ovatko tällaiset potkut ennemmin jotain lyhyitä, ehkä kauden mittaisia sopimuksia optioineen jatkokausista jotka sitten kuitenkin jätetään käyttämättä?

[Louhikkokoskettaja]

MLS:ssä ei ole bosman-sääntöä ja vapaat agentitkin tulivat kuvioihin vasta edellisessä työehtosopimuksessa muutama vuosi sitten, joten sopimukset ovat olleet lyhyempiä, koska pelaajan menettäminen ilmaiseksi sopimuksen päätyttyä on ollut melko epätodennäköistä. Toki nuorille pelaajille, joista on tiedetty tai oletettu olevan kansainvälistä kiinnostusta on tehty pitkiä sopimuksia, etteivät karkaa liigalta ilmaiseksi. Noihin Tainion MLS-aikoihin keskimääräisestä tai vähän sitä paremmastakaan yhdysvaltalaisesta tai kanadalaisesta MLS-pelaajasta ei ole oltu juurikaan kansainvälisesti kiinnostuneita ja MLS:n ulkomaalaispelaajat ovat olleet pääasiassa sen verran iäkkäitä, ettei seuroilla ole ollut pelaajia tarvetta sitoa pidemmillä sopimuksilla.

Nykyään sopimusten kestot vaikuttaisivat olevan selkeässä kasvussa, kun ulkomailta tulevat pelaajat ovat nuorempia ja pelaajia hankintaan ihan tulevaa siirtokorvaustakin silmälläpitäen ja liigan tason yleinen nousu on jonkin verran vaikuttanut myös kansainväliseen kiinnostukseen MLS-pelaajia kohtaan. Toki edelleen rotaatiopelaajat ovat yleensä 1+1-vuotisella sopimuksella, kun kansainvälistä kiinnostusta ei löydy ja liigan sisällä pelaaja ei pääse ilmaiseksi siirtymään ellei täytä vapaan agentin aika tiukkoja ehtoja eli vähintään 28 vuotta ikää ja vähintään kahdeksan kautta MLS:ssä.

Optiovuosi on ollut MLS:ssä melkein automaattinen jokaiseen sopimukseen, ei oikein käsitystä, että mistä tuo käytäntö on tullut. Yksi merkittävä tekijä toki ainakin on, että optiovuotta pelaava pelaaja on seuran palkkabudjettiin halpa. Allekirjoitusbonus lasketaan palkkakattoon mukaan jaettuna vain varsinaisten sopimusvuosien ajalle, muttei enää optiovuoteen.

[Louhikkokoskettaja]

New York Cosmos on ilmoittanut, ettei seura jatka NPSL:ssä, kun liiga ilmoitti rajoituksista ammattilaispelaajien käyttämiseen. NPSL:n varakkaimmat seurat ovat siirtyneet tai siirtymässä NISA:n puolelle, Miami FC, California United Strikers ja Oakland Roots pelaavat jo NISA:n puolella nyt syksyllä, Detroit City, Chattanooga ja Michigan Stars aloittavat NISA:n puolella keväällä. NPSL on sitten tehnyt selkeän linjauksen siitä, että on jatkossa taas selkeämmin amatöörisarja, eikä Cosmosilla ole halua olla amatööriseura. Cosmos on NISA:n kanssa käynyt keskusteluja liittymisestä, mutta virallista hakemusta seura ei ole jättänyt, aikaa toki vielä on pari viikkoa.

Kyllähän tuo Cosmosin tilanne on, että joko NISA tai ei mitään pelejä, joten seuralla ei siihen ylimielisyyteen ole varaa, millä polttivat välinsä MLS:n kanssa, mikä sitten samalla on johtanut siihen, ettei USL:n kanssa myöskään ole oikein mitään keskusteluyhteyksiä.

NISA:n syyskausi piti pelata kahdeksalla seuralla, mutta Philadelphia Fury hävisi avauskierroksella Miamille 8-1 ja totesivat, etteivät resurssit riitä varakkaan tukijan vetäydyttyä jo aiemmin seuran taustalta. Fury yrittänee myöhemmin uudestaan, mahdollisesti keväällä tai sitten seuraavana syksynä.

Noin muutenkaan tuo NISA:n syyskausi ei ole miltään menestykseltä näyttänyt, huomiossa hävitään niin USL:lle kuin NWSL:lle selkeästi ja aika kaukana uudemman NASL:n näkyvyydestä sarja on, mikä ei tietysti ole suuri yllätys, kun NISA:sta piti tulla NASL:n divari, mutta NASL:n upottua on sitten yksinäinen liiga taistelemassa ehkä USL:ää vastaan, mutta aika heikot edellytykset tuossa taistelussa on pärjätä, kun USL on koko USA:n kattava sarja, niin NISA:sta löytyy muutama seura (Pohjois-Carolina, Atlanta, Miami) itärannikon suunnalta ja neljä porukkaa Kaliforniasta ja välissä hirveä määrä tyhjää.

Toki kevätkaudelle tulee mukaan kaksi seuraa Michiganista, yksi Connecticutista, yksi Rhode Islandilta ja yksi Tennesseestä. Mutta kaiken kaikkiaan heikommalta versiolta NASL:sta sarja vaikuttaa, eikä mitään kovin lupaavaa tulevaisuutta voi kyllä olettaa. Cosmos ehkä hieman voisi sarjan arvoa nostaa, New Yorkissa edelleen olisi porukkaa, joka Cosmosin peleissä kävisi, vaikka seura noin isommassa kuvassa on maineensa hukannut täydellisiin virhearvioihin.

[Louhikkokoskettaja]

Sacramento Republic on ilmoittanut, että ensi viikolla seuralta tulee iso ilmoitus, paikalla on Sacramenton pormestari ja muita erityisvieraita. Kyllä tuo nyt aika varmasti tarkoittaa sitä, että viimeinkin tulee ilmoitus siitä, että Sacramento on MLS:n seuraava laajennuskohde. Niin monta vuotta tuota on jo huhuttu ja odotettu ja nyt sitten viimeinkin näyttäisi toteutuvan.

[Louhikkokoskettaja]

MLS noita "kauden jälkeisiä" palkintoja tässä julkistaa vähitellen.

Coloradon Andre Shinyashiki odotetusti voitti vuoden tulokkaan palkinnon hyökkäystehojensa ansiosta, seitsemän maalia ja neljä maalisyöttöä. Shinyashkin alkukausi meni jämäroolissa, mutta kauden edetessä vakiinnutti paikkansa avauksessa pelaten niin kärjessä, kärjen takana kuin vasemmalla laidalla. Seurojen äänissä Philadelphian keskikenttäpelaja Brenden Aaronson oli niukka ykkönen, mutta median ja pelaajien äänet menivät aika selkeästi Shinyashikille, jolle lopulta selvä voitto äänestyksessä, Aaronson hyvin selvästi toinen ja Minnesotan keskikenttäpelaaja Hassani Dotson myös hyvin selvästi kolmas, lopuille jäi hyvin pieniä äänimääriä, Cincinnatin keskikenttäpelaaja Frankie Amaya neljäs ja Minnesotan laitapakki Chase Gasper viides.

Minnesotan toppari Ike Opara vei vuoden puolustajan tittelin aika ylivoimaisesti, Oparalle 32,6 prosenttia äänistä, kun toiseksi sijoittunut LAFC:n Walker Zimmerman sai 16,6 prosenttia ja kolmanneksi sijoittunut Atlantan Miles Robinson sai hieman päälle 16 prosenttia. Varsinkin median äänissä Opara oli suvereeni saatuaan yli 44 prosenttia median äänistä, mutta oli ykkönen myös pelaajien ja seurojenkin äänissä. NYC:n Maxime Chanot neljäs reilulla seitsemällä prosentilla äänistä ja LAFC:n Eddie Segura viides vajaalla seitsemällä prosentilla. Oparan toinen voitto, edellinen tuli Kansasissa 2017. Oparasta on viime vuosina tullut se MLS:n eliittipuolustaja, mitä jo junnuna odotettiin, mutta maaotteluita on kertynyt vain yksi ja vaikea nähdä, että jo kolmikymppinen Opara enää hirveän vahvasti maajoukkueeseen murtautuisi, vaikka on tällä hetkellä MLS:n paras puolustaja. Jos vaan niitä loukkaantumisia ei olisi aiemmin ollut niin hirveän paljon... Oparahan on kertonut jo olleensa hyvin lähellä lyödä nappikset naulaan jossain siellä kauden 2014 ja 2015 vaikeiden loukkaantumisongelmien aikana, milloin jäi käytännössä kaksi kautta putkeen väliin vammojen takia.

Allen Chapman valittiin toista kertaa MLS:n parhaaksi tuomariksi, edellinen voitto tuli kaksi vuotta sitten. Chapman sai reilut 40 prosenttia äänistä, tulokastuomari Rubiel Vazquz oli toinen. Brian Dunn valittiin parhaaksi avustavaksi erotuomariksi. 45-vuotias Chapman on entinen alasarjapelaaja ja -valmentaja, joka suhteellisen myöhään on siirtynyt tuomariksi, MLS:ssä debytoi seitsemän vuotta sitten 38-vuotiaana, mutta on sitten noussut MLS:n parhaimmistoon. Chapman ei ole kuitenkaan FIFA-tuomari, kun luultavasti ei ole nähty järkeväksi suhteellisen iäkästä jamppaa enää listoille nostaa. Brian Dunn on myöskin kokenut avustava, eikä ilmeisesti myöskään kuulu USA:n kansaivälisten tuomareiden listalle. Dunn on toki pitkänlinjan avustava tuomari, joka on vuosien myötä noussut New Yorkin aluesarjoista NASL:n ja USL:n kautta aina MLS:ään ja nyt parhaaksikin valittu.

[Louhikkokoskettaja]

MLS on palauttanut Adama Diomanden pelioikeudet, joten LAFC:n hyökkääjä pääsee osallistumaan pudotuspeleihin ja on sitten LAFC:n käytettävissä heti pudotuspelien toisen kierroksen ottelussa.

Diomande hakeutui kuukausi sitten MLS:n päihde- ja käyttäytymisongelmien ohjelmaan, mutta lääkärit ovat nyt katsoneet Diomanden valmiiksi palaamaan kentille. Se miksi Diomande ohjelmaan hakeutui jäänee arvoitukseksi, ellei pelaaja itse asiaa joskus päätä avata, toki eri lähteiden mukaan asia ei liittyisi mitenkään päihteisiin, vaan Diomandella on ollut jotain muuta henkilökohtaista ongelmaa, miksi on tarvinnut taukoa ja apua.

[Louhikkokoskettaja]

Kandan Valioliigassa pelataan tänään runkosarjan viimeinen kierros, Calgarylla on mahdollisuus napata syysmestaruuskin kevätmestaruuden jatkoksi, jos voittavat Edmontonin kotonaan. Hamilton johtaa kahdella pisteellä ennen Calgarya, mutta on pelannut jo runkosarjansa loppuun. Muuten mitään merkittävää panosta otteluissa ei ole, kun Calgaryn ja Hamiltonin kohtaaminen finaaleissa varmistui jo hyvissä ajoin.

Halifaxissa ovat olleet katsomot lähes täydet läpi kauden ja katsojakeskiarvo päälle kuusi tuhatta, mutta muuten on tavoitteista taidettu jonkin verran jäädä. Hamiltonissa toki viisi ja puoli tuhatta katsojaa ottelua kohti, mutta kun pelaavat massiivisella stadionilla, niin tyhjää on paljon ollut. Sama on tilanne ollut kolmanneksi neljän ja puolen tuhannen katsojakeskiarvolla sijoittuneessa Winipegissä.

Sarjajärjestelmä on kerännyt jonkin verran kritiikkiä, kun niin kevät kuin syksykin ovat nopeasti kääntyneet Calgaryn ja Hamiltonin kaksinkamppailuksi kärjessä muiden pudottua kyydistä jo aikaisessa vaiheessa. Kanadan kahden kauden sarjajärjestelmä laadittiin estämään se, ettei yhden seuran karkaaminen jo aikaisessa vaiheessa veisi mielenkiintoa, mutta nyt kun kaksi seuraa on ollut selkeästi muita parempia ei sarjajärjestelmä ole onnistunut pitämään mieleenkintoa niin hyvin yllä, kun finaalipaikat on jaettu jo hyvissä ajoin, eikä sitten Calgaryn ja Hamiltonin keskinäisellä järjestyksellä ole syksyllä käytännössä mitään merkitystä. Muilla puolestaan on niin keväällä kuin syksyllä otteluiden merkityksellisyys kadonnut nopeasti.

Hamiltonin ja Calgaryn finaalien ensimmäinen osa pelataan Hamiltonissa viikon päässä ja toinen Calgaryssa siitä viikkoa myöhemmin.

[Louhikkokoskettaja]

MLS:n pudotuspelit lähtevät pikapuolin käyntiin, kun Atlanta kohtaa New Englandin.

MLS:n vuoden puolustajan äänestyksessä kolmanneksi sijoittunut nuori toppari Miles Robinson loukkaantui maaottelureissulla ja on sivussa, joten kokenut Michael Parkhurst on noussut avaukseen, vaikka peliaika on loppukaudesta jäänyt hyvin vähiin. Ovat kyllä vielä hyvin erityyliset topparit, kun Robinsonin suurin valtti on atleettisuus, siinä missä toppariksi suhteellisen pienikokoinen Parkhurst on hyvä sijoittumaan ja lukemaan peliä, mutta nykyään sitten entistäkin hitaampi. Yllätysratkaisuna Pity Martinez on jätetty vaihtopenkille, kun Justin Meram ja Ezequiel Barco pelaavat ilmeisesti 4-3-3:n hyökkäyksen laidoilla ja keskellä kärjellään seisova kolmio, missä Jeff Larentowicz ankkurina ja Emerson Hyndman sekä Darlington Nagbe kahden suunnan pelaajia, Josef Martinez tietysti piikissä. On toki mahdollista, että Atlantan ryhmitys olisi jonkinlainen 3-1-4-1-1, missä kolme topparia ja Meram sekä Julian Gressel olisivat yksinäisinä pelaajina laidoilla ja Barco pelaisi keskellä J. Martinezin alapuolella.

New Englandilta pitempään sivussa ollut kokenut vasen pakki Edgar Castillo jatkaa sivussa ja nuori DeJuan Jones saa taas vastuuta vasempana pakkina, vaikka runkosarjan viimeisissä otteluissa tuolla kokeiltiin kokenutta Jalil Anibabaa, joka on enemmän toppari tai oikea pakki. Viimeisen kierroksen ottelussa juurikin Atlantaa vastaan Anibaba epäonnistui sen verran pahasti, että Jones on nyt palannut avaukseen. New Englandin huippuvire Bruce Arenan aloituksesta valmentajana hyytyi juuri tuolloin Castillon loukkaantumisen aikoihin ja loppukausi oli taas vaisumpi, joten tärkeä pelaaja Castillo oli ja pettymys, ettei Castillo ehtinyt pudotuspeleihinkään kuntoutua.

Muuten New Englandilta odotetut valinnat, ryhmityskin todennäköisesti taas 4-4-2 tuplakutosilla ja hyökkäävämmillä laitapelaajilla. Vasemman laidan Carles Gil ja hyökkääjä Gustavo Boh ne New Englandin avainpelaajat, joiden tehoja tarvittaisiin. Toki suurempi ongelma New Englandille on viime aikoina ollut puolustuksen pitävyys, liikaa on joukkue vaan kauden loppupuolella päästänyt maaleja ja Atlanta on otteluun kyllä erittäin selkeä suosikki.

[Louhikkokoskettaja]

Atlanta jatkoon 1-0-voitolla, kun aika mitättömän avausjakson jälkeen toisella jaksolla peli hieman avautui, 70:n minuutin tietämillä Barcolta hieno esityö, pelasi Escobarin vapaaksi puolustuksen taakse ja Escobarilta hieman pienestä kulmastakin komea pommi etuyläkulmaan. Suhteellisen tasainen ottelu, mutta kuitenkin Atlanta hallitsi palloa ja loi parempia paikkoja, vaikka laukaustilastot aika tasan. Loppu vielä venyi, kun Parkhurstilta ilmeisesti meni lisäajan alussa olkapää sijoiltaan ja tuota aika pitkään yritettiin hoitaa kentällä ennen kuin Parkhurst saatettiin pois kentältä ja Atlanta oli jo kaikki vaihtonsa tehnyt. Painetta ja jonkun kulman lopussa New England sai luotua ylivoimalla, mutta ei tasoitusta, joten Atlanta kohtaa sitten seuraavaksi Philadelphian tai New York RB:n.

Atlantalla seuraavaan otteluun sitten toppariosastolla tiukkaa, jos Robinson ei kuntoudu, kun Parkhurstin ura aika varmasti päättyi tähän otteluun. Parkhurst on jo aiemmin ilmoittanut lopettavansa tähän kauteen ja sen verran pahalta loukkaantumiselta vaikutti, että ei kyllä näissä pudotuspeleissä enää pelaa, vaikka Atlanta menisi loppuun asti.

[Louhikkokoskettaja]

Seattle näytti menevän menojaan Dallasia vastaan, 2-0 reiluun pariinkymppiin Ruidiazin ja Morrisin maaleilla ja näytti 3-0:kin olevan lähempänä kuin kavennus, mutta sitten avausjakson loppupuolella yllättävä, hieman onnekaskin Cannonin kavennusmaali, minkä jälkeen ottelu kääntynyt Dallasin hallinnaksi, tunnin jälkeen sitten tasoitus Hedgesin puskulla kulmapotkutilanteessa.

Seattlella tässä vaiheessa sitten vaikea paikka yrittää ottaa ottelua taas haltuunsa.

Dallasin tasoituksen jälkeen aika aaltoilevaa peliä, mutta Seattlen kulmasta sitten Morris pääsee maalin edestä viemään Seattlen taas johtoon, josko tällä kertaa kestäisi...

Ei kestä, vaan Dallas tulee jälleen kulmasta tasoihin. Muurista kulmaksi kimmonneen vapaapotkun jälkeen Dallas antaa kulman nopeasti, Seattlen merkkaus täysin hukassa ja Acosta taka-alueella vapaana puskemassa pallon sisään, 3-3. Oli vielä hetki ennen tasoitusta Seattlella erinomainen paikka sinetöidä ottelu 4-2-maalilla, mutta Gonzalezilta hieno torjunta ensimmäiseen laukaukseen ja toisen yrityksen Hollingshead siivosi pois maaliviivalta.

[Louhikkokoskettaja]

Hullu ottelu ja jatkoajalle mennään, kun lopun mahdollisuudet eivät kummallekaan kelpaa.

Barriosin kaatumisesta Dallas vaati rankkaria, mutta aika paljon kyllä näytti siltä, että Barrios mahdollisen kontaktin haki ja meni sitten nurin. Mutta kun hidastuksistakaan paha sanoa, että oliko siinä edes kontaktia, niin ei siitä rankkaria mitenkään voinut tulla.

Lisäajalla Seattlella hyökkäyspään erikoistilanteita ja Dallasilla niiden jälkeisiä vastahyökkäyksiä, mutta ei mene. Leerdam oli täysin vapaana Gonzalezia vastaan, mutta Gonzalezilta jälleen iso torjunta ja Dallasin vastahyökkäys, minkä päätteeksi Servania laukoo yli ja ohi. Loppuun vielä Seatllen kulma, minkä jälkeen Dallas karkaa taas vastahyökkäykseen, käytännössä 2vs1 hyökkäys, mutta Acosta päättää hakea omaa ratkaisua, mikä lähtee korkeuksiin...

[Louhikkokoskettaja]

Morrisin kolmannella maalilla Seattle jatkoajalla 4-3-voittoon. Frei oikeastaan se jatkoajan hahmo, kun Seattlella selkeästi alkoi virta loppumaan, mutta Frein torjunnat pitivät pelissä mukana ja Morris pääsi tekemään, kun Ruidiazin blokattu laukaus kimposi Ruidiazista taas Morrisille tekopaikkaan. Freilla ainakin neljä hyvää torjuntaa, kun Dallas jatkoajan ensimmäkseen painoi päälle.

Tuomarityöskentely jätti jatkoajalla kysymyksiä, varsinkin Nouhoun ja Gonzalezin vääntö pelikatkon jälkeen, mistä kyllä olisi kortteja pitänyt tulla, mutta kun maalivahti Gonzalezilla oli jo varoitus alla ja Dallas kaikki vaihdot tehnyt, niin ilmeisesti ei tuomari uskaltanut ottaa niin paljoa roolia. Siinä sitten Nouhou selvisi ilman korttia aikalailla suoran punaisen arvoisista touhuista, kun Gonzalezilta jäi keltainen saamatta... Luis Silvan hauiskosketus omassa boksissa myös puhutti, kun videoilta ei katsottu.

Oli kyllä komea taistelu Dallasin nuorelta joukkueelta ja tulokasvalmentaja Luchi Gonzalez penkin päässä. Aivan ei kuitenkaan riittänyt. Seuraavaksi sitten Seattlella vastassa Salt Lake tai Portland.

[Louhikkokoskettaja]

Toronto eteni jatkoon DC:tä vastaan jatkoajan jälkeen lukemin 5-1. DC:n Lucas Rodriguez tasoitti ottelun lisäajalla kulmapotkutilanteesta, mutta jatkoajalla Toronto teki ensimmäiseen varttiin neljä maalia, kun DC oli tasoitusta metsästäessään käyttänyt vaihtonsa hyökkäysvoiman lisäämiseen, eikä jatkoajalla sitten puolustus toiminut ollenkaan.

Salt Lake voitti tasaisen ottelun Portlandia vastaan maalein 2-1, kun Jefferson Savarino pääsi iskemään muutama minuutti ennen loppua Portlandin puolustajan katkon hieman onnekkaasti ajauduttua suoraan Savarinolle tekopaikkaan.

Tänään vielä Philadelphia - New York RB ja Minnesota - LA Galaxy. Toisen kierroksen otteluista on varmistunut jo idässä New York City - Toronto ja lännessä Seattle - Salt Lake. Idässä Atlanta kohtaa sitten joko Philadelphian tai NYRB:n ja lännessä LAFC Minnesotan tai Galaxyn.

[Louhikkokoskettaja]

New York RB 3-1-johdossa tauolle Philadelphiassa, kun vauhtia on taas ollut enemmän kuin tarpeeksi, ajatusta välillä vähän vähemmän. Luultavasti paljon herättää puhetta Tim Parkerin blokki Brenden Aaronsonin laukaukseen NYRB:n johtaessa 2-1. Kovasti Philadelphian yleisö tilanteesta rankkaria vaati, mutta päätuomari ei lopulta käynyt itse edes katsomassa, vaan luotti videotuomarin arvioon siitä, ettei ollut rankkarin paikka. Noita kyllä tuomittu kumpaankin suuntaan, joten luultavasti ei ollut selkeä ja ilmeinen virhe jättää viheltämättä...

Andre Blakella menossa painajainen Philadelphian maalilla, kaksi NYRB:n maaleista Blaken epäonnistuneista vastaantuloista erikoistilanteissa, eikä se Josh Simsin avausmaalikaan ihan mahdottomalta estettävältä näyttänyt, vaan painui Blaken käsien kautta maaliin. Nuo kaksi muuta sitten ihan hirveitä virheitä, Parkerin 2-0-maalissa Blake huitoi kulmatilanteessa täysin ohi pallosta, Tom Barlown 3-1-maalissa Blake tuli vastaan ottamaan vapaapotkukeskitystä, mutta törmäsi puolustajaan ja pudotti pallon Barlow'lle avopaikkaan. Ei ole ollut Blaken vuosi isoissa peleissä, kun se Jamaikan välieräottelu Gold Cupissa USA:ta vastaan oli myös aika heikko Blakelta...

Alejandro Bedoya pääsi tekemään Philadelphian maalin, kun NYRB:n puolustus odotti Philadelphian jäävän asettelemaan keskialueen vapaapotkua, mutta pelasivatkin nopeasti ja Bedoya pääsi takatolpalta viimeistelemään. Philadelphialla ollut kyllä mahdollisuuksia useampaankin maaliin, mutta NYRB:n puolustus blokannut uhrautuvasti vetoja. Ykköshyökkääjä Kacper Przybylkon poissaolo loukkaantumisen takia myöskin Philadelphian otteissa näkyy, Andrew Wooten ja Sergio Santos ovat näkyneet hyvin vähän hyökkäyksessä, vaikka Philadelphia ollut selkeästi enemmän pallossa ja painostanut.

[Louhikkokoskettaja]

3-3 ja jatkoajalle, täysin Philadelphian jakso ja toppari Jack Elliott kavensi jakson alkupuolella kulmatilanteesta puskettuaan paluupalon ylärimasta sisään. Vaihtomies Fafa Picault puski tasoituksen reilu kymppi ennen loppua Sergio Santosin keskityksestä. New York RB romahti kyllä täydellisesti, mikä nyt ei mitään uutta joukkueelta Chris Armasin alaisuudessa ole ollut ja vaati vielä huipputorjunnan Luis Roblesilta lisäajalla Picault'n vetoon, että NYRB selvisi jatkoajalle.

Toinen jakso pyöri lähes kokonaan NYRB:n päässä, mutta Blakelta kuitenkin pari epävarmaa suoritusta toisella jaksollakin ja kyllähän tuossa NYRB:n mahdollisuus vielä on, että Blake jonkun hörppää. Todennäköisesti kuitenkin Philadelphian painostusta tulee jatkoaika olemaan.

[Louhikkokoskettaja]

Sieltäköhän tulisi Unionin historian ensimmäinen voitto pudotuspeleissä. Aiemmat kolme kertaa, kun Philadelphia on selviytynyt pudotuspeleihin ovat päättyneet putoamiseen heti, mutta nyt on jatkoajan puolivälissä 4-3-johto Marco Fabianin keskitykseksi tarkoittaman pallon otettua puolustajan jalkaan ja painuttua takakulmaan.

[Louhikkokoskettaja]

Philadelphia 4-3-voitolla jatkoajan jälkeen jatkoon ja seuraavaksi vastassa Atlanta vieraissa. Ansaittu voitto kyllä, kun Philadelphia hallitsi selkeästi ottelua, eikä sitten edes Blaken painajainen maalilla estänyt voittoa. NYRB:n kausi on ollut vaikea ja tulos ei sinällään yllätys, muutoksia joukkue kaipaa. Armas ei miltään ihan huippuvalmentajalta ole näyttänyt, mutta pelaajamateriaalissakin on ongelmansa, varsinkin hyökkäyksessä, kun Bradley Wright-Phillipsillä tuli ikä vastaan yhtäkkiä, viime kaudella 20 runkosarjaamaalia, tällä kaudella kaksi.

- - -

https://twitter.com/SacRepublicFC/status/1185979621659103232?s=19

Sacramento Republicin virallinen twitter-tilikin jo mainostaa huomista tilaisuutta, missä Sacramenton paikka MLS:ssä ilmoitetaan.

[Louhikkokoskettaja]

Sacramenton paikka MLS:ssä vahvistettiin eilen, mitään uutta tai yllättävää ei ilmoitustilaisuudessa tullut esiin. Pittsburgh Penguinsista osan omistava sijoitusmiljardööri Ronald Burkle on seuran suurin omistaja, tv- ja elokuvatuottaja Matt Alvarez ja seuran aiempi pääomistaja Kevin M. Nagle ovat myös mukana omistajaryhmässä. Oletettavasti Nagle jatkaa edelleen seuran puheenjohtajana. Ainakin huhuissa on, että seura olisi järjestellyt nimioikeudet niin, että tulee myös MLS:ssä pelaamaan Sacramento Republicina, kuten tällä hetkellä USL:ssä.

Pelit MLS:ssä alkavat Sacramentoon rakennettavalla jalkapallostadionilla kaudella 2022.

[Louhikkokoskettaja]

Columbus ilmoitti kauden jälkeiset ratkaisunsa pelaajien osalta. Odotetusti Federico Higuain jättää seuran, kun ikä ja loukkaantumiset ovat vaatineet veronsa, eikä Higuain enää ole pystynyt entisellä tasollaan pelaamaan, tämä kausi päättyi jo toukokuussa pahaan polvivammaan. Voi olla, että 34-vuotiaan Higuainin urakin päättyi siihen, mutta virallisesti ei ole jatkostaan ilmoittanut. Federico on melkein 15 senttiä lyhyempi kuin tunnetumpi pikkuveljensä, joten on sitten ollut erityylinen pelaajakin, enimmäkseen pelannut keskellä kärjen takana pelintekijänä, vaikka toki maalejakin tehnyt hyvään tahtiin. Higuain kuuluu noin parinkymmenen pelaajan joukkoon, jotka ovat MLS:ssä sekä tehneet että syöttäneet vähintään 50 maalia urallaan.

Columbuksen kausi oli pettymys ja ensi kaudeksi joukkueeseen sitten tulee suhteellisen paljon muutoksia, kun Higuainin lisäksi ainakin kuusi pelaajaa jättää seuran. Tällä hetkellä 18:lla pelaajalla on sopimus ensi kaudesta, lisäksi laitapakki Harrison Affulin kanssa neuvotellaan uudesta sopimuksesta ja muutamien rotaatiopelaajien optioiden käyttämistä harkitaan vielä.

[Louhikkokoskettaja]

LAFC:n Bob Bradley vei MLS:n vuoden valmentajan tittelin ylivoimaisesti saatuaan lähes puolet annetuista äänistä, eihän tuossa mitään epäselvää oikeastaan missään vaiheessa ollut, kun LAFC jyräsi runkosarjamestaruuteen ylivoimaisesti rikkoen ennätyksiä. NYC:n Domenec Torrent toinen vajaalla 16:lla prosentilla äänistä ja Philadelphian Jim Curtin kolmas reilulla 13:lla prosentilla. Bradleyn kolmas valinta vuoden valmentajaksi MLS:ssä, mihin on aiemmin pystynyt vain Bruce Arena. Bradley on ensimmäinen, joka on voittanut palkinnon kolmen eri seuran valmentajana.

LA Galaxyn maalivahti Matt Lampson vei MLS:n humanitaarisen työn palkinnon jo kolmannen kerran viimeisen neljän vuoden aikana, kukaan muu ei ole palkintoa voittanut edes kahdesti. Teini-ikäisenä itse syövästä selvinneen Lampsonin perustama LampStrong-säätiö tarjoaa apua syöpäsairalle ja heidän perheilleen. Lampson on läpi uransa ollut kakkos-/kolmosveskari MLS:ssä, joten rahankeruu säätiötä varten on vaatinut omistautumista, kun omista palkoista ei paljon jaettavaa löydy.

Seattlen Jordan Morris valittiin vuoden paluun tehneeksi pelaajaksi niukasti ennen LAFC:n Mark Anthony Kayea. Morrisilta jäi viime kausi käytännössä kokonaan väliin pahan polvivamman takia, kun taas Kaye mursi jalkansa kauden puolivälissä. Kumpikin tällä kaudella ollut sitten pelannut paremmin kuin ennen loukkaantumistaan.

[Louhikkokoskettaja]

Chris Wondolowski teki uuden sopimuksen San Josen kanssa ja jatkaa vielä vuoden, näillä näkymin olisi sitten viimeinen kausi Wondon mukaan. Tiedä sitä sitten, kun 36-vuotias Wondo oli tällä kaudella runkosarjassa maalipörssin jaetulla viidennellä tilalla ja paras yhdysvaltalainen maalintekijä eli erittäin vahvasti edelleenkin sarjassa pärjää. Wondo on MLS:n maaliennätyksen nostanut lukemiin 159, mikä on 14 enemmän kuin Landon Donovanilla. Aktiivipelaajista Coloradon Kei Kamara on tilaston viidentenä 126:lla maalilla, mutta Kamara on vain reilun vuoden Wondolowskia nuorempi, joten uraa tuskin on hirveän pitkään enää jäljellä, tilaston kolmoseksi Jeff Cunninghamin ja Jaime Morenon ohi Kamaralla kyllä ihan realistiset mahdollisuudet nousta ensi kaudella ja jos pari kautta jatkaa suht hyvällä tasolla niin Donovaninkin ohittaminen on mahdollista. Atlantan Josef Martinez tuon Wondonkin ennätyksen rikkoo kevyesti, jos vaan MLS:ssä jatkaa ja nykyinen tahti säilyy tai vaikka hiipuisikin, 77 maalia kolmessa kaudessa ovat Martinezin lukemat nyt ja ikää kuitenkin vasta 26 vuotta.

[Louhikkokoskettaja]

Lännessä Seattle ei antanut Salt Lakelle mahdollisuuksia, vaan vyörytti hyökkäyksiä luoden tekopaikkoja. Rimando piti RSL:n pelissä mukana useilla hyvillä torjunnoilla, mutta reilun tunnin pelin jälkeen Svensson pääsi kulmapotkutilanteesta puskemaan Soundersin johtoon. Lodeiro sinetöi ottelun komealla vedolla kymppi ennen loppua. RSL:n Everton Luizilta vielä törkeä taklaus nappulat edellä Svenssonin jaloille ja suora punainen, mikä nyt lopullisesti sammutti Salt Laken toiveet.

Rimandolta komea lopetus uralle, oli selkeästi Salt Laken paras pelaaja ottelussa. Muuten ottelu meni kyllä täysin Seattlen toiveiden mukaan, kun Salt Lake sai pitää palloa saamatta oikeastaan yhtään mitään aikaan ja Seattle pääsi sitten iskemään nopeilla, suoraviivaisilla hyökkäyksillä, mikä joukkueen vahvuus on. Toki Seattlelle negatiivista, kun toppari Torres loukkaantui ja sen verran tiuhaan pudotuspelejä pelataan, että saattaa olla Torresin kausi ohi, vaikka ei paha vamma olisikaan. Los Angelesin seura Seattlella vastassa lännen finaalissa, jos LAFC niin ottelu pelataan Los Angelesissa, kun taas Galaxy saapuisi Seattleen.

Idässä NYC putosi taas nopeasti Pozuelon tehtyä Toronton molemmat maalit 2-1-voitossa. Vahvasti NYC:kin on omaksunut jo MetroStarsin ajalta alkaneen New Yorkin tavan alisuorittamisesta MLS:n pudotuspeleissä.  Toronto kohtaa idän finaalissa joko Atlantan tai Philadelphian, kummassakin tapauksessa TFC:llä edessä vierasottelu.