FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
25.06.2017 klo 00:49:58 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook, Google+ & Twitter
 
FF2-futisturnaus!, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: [1] 2 ... 17
 
Kirjoittaja Aihe: Taktiikka- ja pelitapakeskusteluotsikko  (Luettu 54907 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Tunnelointimikroskooppi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Teksti-TV


: 08.01.2013 klo 07:59:06

Laitetaanpa tällainen viimein pystyyn. Ylos

EM-kisoistahan vähän vastaava oli, mistä saatiin ihan hyviä kokemuksia. Viime aikoinahan aiheeseen liittyvää keskustelua on käyty tuolla Italian yleisotsikossa.

Tässä otsikossa siis keskustellaan jalkapallon taktisista ja pelitapoihin liittyvistä kysymyksistä. Tänne voi myös tehdä niihin liittyviä huomioita yksittäisistä joukkueista ja otteluista.
Tunnelointimikroskooppi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Teksti-TV


Vastaus #1 : 08.01.2013 klo 08:00:47

http://soccernet.espn.go.com/blog/_/name/tacticsandanalysis/id/225?cc=5739

Potkaistaanpa keskustelu liikkeelle erikoistilannepuolustamisesta, joka on taas herättänyt runsaasti keskustelua kauden aikana erityisesti Englannissa. Laitoin tuohon ylle alustukseksi ZM:n Coxin osuvan kirjoituksen aiheesta.

Se pitää aina muistaa, että puolustavalla joukkueella on esimerkiksi kulmapotkuissa yleensä varsin selkeä miesylivoima rangaistusalueella, jotain 8-9 vastaan 4-5 tai vastaavaa. Pelkästään tästä syystä sillä pitäisi aina olla iso todennäköisyys voittaa ykköspallo. Samasta syystä on aika vaikeaa koskaan puhua ihan puhtaasta miespuolustamisesta, koska rankkarialueelle jää aina ylimääräisiä miehiä, jotka keskittyvät puolustamaan enemmän tai vähemmän aluetta. Tavoitehan on molemmilla tavoilla sama eli ykköspallon voittaminen, ja ensisijaiset vaara-alueet ovat myös samat, etutolpan ja pilkun tienoo.

Tämä nyt ei ollut kovin kummoinen pohjustus, mutta odotan keskustelua aiheesta.
pelotudo

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 08.01.2013 klo 09:48:52

Laitetaanpa tällainen viimein pystyyn. Ylos


Seuraavaksi sitten vaikka kuvia joista ei jaksa tehdä uutta topicia -topic?
Nando

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LFC


Vastaus #3 : 08.01.2013 klo 13:57:16

http://futisforum2.org/index.php?board=32.0
Sivurajatapaus

Poissa Poissa


Vastaus #4 : 08.01.2013 klo 15:22:42

Hyvä ja tärkeä topikki. Ja ihan eri juttu kuin tuo edellä linkattu Taktiikka, valmennus ja seuratoiminta.
Joey

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kuopion Palloseura


Vastaus #5 : 08.01.2013 klo 15:31:06

Hyvä ja tärkeä topikki. Ja ihan eri juttu kuin tuo edellä linkattu Taktiikka, valmennus ja seuratoiminta.
Sama. Tuo EM-kisoissa ollut taktiikka-avaus oli erinomainen ja olenkin ihmetellyt, miksi tällainen avattiin vasta nyt tänne. Tosin, aika paljon näistä tullaan varmaan keskustelemaan myös seurojen omissa topiceissa, mutta kyllä tällaiselle kysyntää luulisin olevan kaiken tämän paskaspämmin keskellä.
Puoliaika

Poissa Poissa


Vastaus #6 : 08.01.2013 klo 15:49:40

Se pitää aina muistaa, että puolustavalla joukkueella on esimerkiksi kulmapotkuissa yleensä varsin selkeä miesylivoima rangaistusalueella, jotain 8-9 vastaan 4-5 tai vastaavaa. Pelkästään tästä syystä sillä pitäisi aina olla iso todennäköisyys voittaa ykköspallo. Samasta syystä on aika vaikeaa koskaan puhua ihan puhtaasta miespuolustamisesta, koska rankkarialueelle jää aina ylimääräisiä miehiä, jotka keskittyvät puolustamaan enemmän tai vähemmän aluetta. Tavoitehan on molemmilla tavoilla sama eli ykköspallon voittaminen, ja ensisijaiset vaara-alueet ovat myös samat, etutolpan ja pilkun tienoo.

Tämä on totta, ja näkyy myös tilastoista. Joukkueet tarvitsevat keskimäärin kymmeniä kulmapotkuja maalin tekemiseen. Esimerkiksi Veikkausliigassaannetiin viime kaudella 1 834 kulmaa. Niistä tehtiin 36 maalia. Toisin sanoen yhtä maalia kohti tarvittiin 51 kulmapotkua. (VPS, Jaro ja Haka eivät tehneet ainuttakaan maalia kulmapotkuista, vaikka yrityksiä oli yhteensä 396).

Ykköspallojen voittamisen vaikeus on puolestaan johtanut siihen, että hyökkäävät joukkueet keskittyvät entistä enemmän kakkospalloihin. Esimerkiksi Sam Allardyce on tutkinut, minne kakkospallot tuppaavat yleensä tulemaan ja iskenyt sinne pelaajan kytikselle. West Ham on tehnyt tällä tavalla paljon maaleja. Tässä mielessä erikoistilanteissa on siirrytty jo seuraavalle asteelle: Enää ei ole kyse (pelkästään) siitä, minne ykköspallo tulee ja kuka sen voitaa. Kakkospallo voi olla aivan yhtä vaarallinen - ellei jopa vaarallisempi.

Pahimmassa tapauksessa ykköspallon voittamisesta tulee puolustavalle joukkueelle perusteeton turvallisuuden tunne. Jos purkupallo menee tällaisessa tilanteessa vastustajalle, joukkue on äärimmäisen haavoittuvainen.
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #7 : 08.01.2013 klo 18:22:14

Tuo kulmapotkutilanteen miettiminen sivuaa taktiikan ehkä tärkeintä puolta eli ylivoimatilanteiden luomista. Asia mikä lähes aina unohdetaan, kun kirjoitellaan valkkujen nerokkaista ja vähemmän nerokkaista suuntanumeroista, syöttösuunnista ja -tavoista. Long ball taktiikka on empiirisesti havaittu huonoksi, ja Pihtiputaan tyttöpelaajatkin tietävät , että lyhytsyättöpeli on must, eiks niin. Silti on fiksumpaa syöttää pitkä ja korkea keso 3 vs 2 tilanteeseen kuin antaa lyhyt syöttö maata pitkin jalalle kaverille, jolla on neljä miestä ympärillään. Tuo siis ääriesmerkiksi siitä, mistä on kysymys.

Suuntanumeroista sen verran, että Urs Siegenthalerin ja Kölnin dosenttien havaintojen mukaan perinteisillä 442:lla on vaikeuksia moderneja 451:iä vastaan. Selvähän tuo, eiks niin, kun 5 pelaajaa pyörittää keskikentällä neljää. Mutta näinpä ei olekaan, jos 442 pelaa kuten Favren Gladbach, missä kaksi hyökkääjää liikkuu aktiivisesti keskikentälle. Eli suuntanumeroista riippumatta se tärkein asia on lopulta pelaajien liike. Niitten on liikuttava sinne, missä pallo on ja sinne minne pallo halutaan. Vastustajan vartiointia tietenkään unohtamatta.

Saksan  suosimasta 352:sta luovuttiin aikanaan juuri sen takia, että nousevia laitapakkeja käyttäneet 442:set saivat ylivoiman laidalle, missä sakuilla oli vain se laidan yleismies, jota sanottiin Saksassa keskikenttämieheksi, mutta esim. Briteissä usein laitapakiksi.

Äkkiseltään voisi arvata, että 451 ja espanjalainen 460 näkyisivät maalien vähyytenä verrattaessa 442:een. Näin ei kuitenkaan taida olla, miksi? Vastaus on tietenkin taas liikkeessä. Nykyaikaiset keskikenttäpelaajat, erityisesti kymppi ja thomasmüllermäiset/riberymäiset laiturit juoksevat niin helvetisti matsien aikana, että ehtivät jatkuvasti myös viimeistelypaikkoihin sekä tukemaan sitä yksinäistä kärkeä.

Kaikessa näkyy siis ylivoimatilanteitten tärkeys, ja se perustuu pitkälti liikkeeseen. Siksi verenpaine nousee joka kerta, kun esim. forumilla kirjoitetaan "päättömästä munaravista". Totta kai päätön pelaaja voi juosta päättömästi, mutta paikallaan olo ja juoksemisen välttäminen on varmuudella päätöntä.

Oma arvaukseni futiksen tulevasta kehityksestä on se, että hyökkäyksellisten ylivoimatilanteitten luomisessa ollaan aiempaa rohkeampia. Esimerkiksi hyvinkin usein laidalla toteutuvaan 2 vs 2 tilanteeseen nousee joku kutosista tai pakeista (riskillä) avuksi. Nopeasti toteutettuna vaikutus on sama kuin perinteisellä liberonousulla.
Golfer

Poissa Poissa


Vastaus #8 : 09.01.2013 klo 00:31:33

Se pitää aina muistaa, että puolustavalla joukkueella on esimerkiksi kulmapotkuissa yleensä varsin selkeä miesylivoima rangaistusalueella, jotain 8-9 vastaan 4-5 tai vastaavaa. Pelkästään tästä syystä sillä pitäisi aina olla iso todennäköisyys voittaa ykköspallo. Samasta syystä on aika vaikeaa koskaan puhua ihan puhtaasta miespuolustamisesta, koska rankkarialueelle jää aina ylimääräisiä miehiä, jotka keskittyvät puolustamaan enemmän tai vähemmän aluetta.

Näinhän se menee. Toisaalta jos ajatellaan, että vastaavasti siirryttäisiin miesvartioinnista täysin aluepuolustukseen, niin voitaneen olettaa että oikeanlaisilla juoksulinjoilla ja helvetin hyvällä kulmapotkun antajalla pystytään luomaan alueellisia mismatcheja, joissa esim laitapakki joutuu puolustamaan vastustajan topparia. Tämä taktinen mismatchien luominenhan on esim jenkkifutiksessa ja koriksessa ihan arkipäivää.
Sivurajatapaus

Poissa Poissa


Vastaus #9 : 10.01.2013 klo 12:08:35

Jatkan lempiaiheestani, eli kolmen alakerran ihmettelystä, sitaattien kera. Linkin takaa löytyy Michael Coxin tekstiä viime vuoden taktiikkatrendeistä: http://www.bettingexpert.com/blog/5-tactical-trends-of-2012

Ja sieltä lainaus:
Lainaus
The popularity of the back three

In Serie A, the three-man defence has been returning to the fore in recent years, chiefly because of Udinese and Napoli’s success because of those systems. But 2012 took things further – Juventus coach Antonio Conte experimented with the shape, then ended up adopting it permanently as Juventus won the title unbeaten, and now Serie A is awash with the three-man defence. The majority of sides consider it their first-choice system, and only four clubs – Roma, Lazio, Torino and Cagliari – haven’t started at least one match with a back three in 2012/13.

In Italy it makes sense – that system thrived because it countered the 4-3-1-2 effectively, and coaches have tried to negate that advantage by switching to the system themselves. In combination with Pep Guardiola’s experiment with a three at the back – which was frequently more of a 3-4-3 with a diamond midfield, to allow an extra midfielder to start – it prompted a brief wave of copycat strategies in situations where it made less sense.

Manchester City and Liverpool, for example, have both utilised the shape despite it offering few apparent benefits. It might not be widespread just yet but this is the epitome of a tactical trend: managers doing something because others are, rather than for any specific purpose. The three-man defence is no more effective in English football than it would have been three seasons ago, when it was rightly non-existent.

Väitän siis edelleen, että kolmen alakerta on lähinnä italialainen kuriositeetti, eikä sillä ole odotettavissa menestystä Serie A:n ulkopuolella.
Dickov

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MCFC


Vastaus #10 : 10.01.2013 klo 12:36:53

Mancini on sitä Englannin kentillä ja jonkun verran muistaakseni Euroopassakin kokeillut, mutta on kyllä ollut täysin villi kortti. Joskus on toiminut loistavasti, joskus ollut täysi katastrofi. Esimerkiksi Chelseaa vastaan Community Shieldissä ja liigassa Wigania vastaan oli mielestäni mainio valinta. Useammin on kuitenkin sekoittanut Cityn aivan täysin, kun siihen on siirrytty kesken pelin. Joten sanoisin että ihan syystäkin jäänyt marginaaliin kauden edetessä. Ilmeisesti Bobbykin tunnustanut tosiasiat ja todennut, ettei vain toimi. Ja hyvä niin.
Wiganhan on enemmän käyttänyt kolmen alakertaa, ilmeisesti systeemi ollut enemmän 3-4-3 kuin 3-5-2. Heidän lisäkseen ei kai muita ole ollut? Poolin kokeilut oli minulle uusi asia, kun en ole hirveästi heidän pelejään nähnyt.
Peledinho

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, modetiimi, 6-1


Vastaus #11 : 10.01.2013 klo 12:58:08

Guardiola yritti kolmen alakertaa viime kaudella ajaa sisään, mutta eihän se lopulta toiminut mitenkään erikoisesti. Heikompia joukkueita vastaan sillä taidettiin hyviäkin tuloksia saada, mutta hiemankin terävimpiä vastustajia vastaan se aiheutti suuria vaikeuksia muun muassa Valencia-tasapelissä. Kaikista isommissa peleissä (Milan, Chelsea UCL:ssa. Klassikot) sitä ei taidettu edes käyttää, jos oikein muistan.

Edit. En muistanut. No, ei se silti kovin ideaalisti voinut toimia, vaikken nyt muista, missä peleissä sitä käytettiin. Chelseahan tiputti Barcan ja kevään Klassikostakin tuli tappio. Eikä Milan otteluparikaan mikään selvä ollut.
« Viimeksi muokattu: 10.01.2013 klo 13:11:48 kirjoittanut Peledinho »
aquel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Barcelona


Vastaus #12 : 10.01.2013 klo 13:00:41

Guardiola yritti kolmen alakertaa viime kaudella ajaa sisään, mutta eihän se lopulta toiminut mitenkään erikoisesti. Heikompia joukkueita vastaan sillä taidettiin hyviäkin tuloksia saada, mutta hiemankin terävimpiä vastustajia vastaan se aiheutti suuria vaikeuksia muun muassa Valencia-tasapelissä. Kaikista isommissa peleissä (Milan, Chelsea UCL:ssa. Klassikot) sitä ei taidettu edes käyttää, jos oikein muistan.
Käytettiin.
Spillo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Maradona è Dio e Lavezzi il suo erede


Vastaus #13 : 10.01.2013 klo 13:30:40

Tämän paperille keksityn 3-5-2 taktiikan laitapelaajat ovat kuitenkin käytännössä järjestään laitapakkeja. 3-5-2 on positiivisemman kuuloinen mitä 5-3-2, aivan samoin on muka joukkueita joiden pelitaktiikaksi ilmoitetaan 4-2-4 jolla taasen ei ole mitään tekemistä sen joskus käytössä olleen todellisen 4 pelaajan hyökkäyksen kanssa. Tässä kolmen topparin taktiikassa yleensä hyökkäysaktiivisuus on enemmän painottunut jompaan kumpaan laitaan eli kun vasemmalta pyritään hyökkäämään niin oikean puolen laita pelaa passiivisemmin ja samalla kolmen topparin linja siirtyy enemmän vasemmalle jolloin voidaan jo puhua hyvinkin klassisesta 4-4-2 paperitaktiikasta.

Olisi mukava nähdä futiksessa joitain todellisia uskalluksia tyyliin 4 keskushyökkääjän taktiikka jne tai vaikka sivurajaheittäjiin pohjautuva futis. Tämän päivän taktiset eroavuudet ovat silkkaa pilkunviilausta, kaikkien pelaaminen pohjautuu vastustajan pelaamisen eliminoimiseen. Tämä ei ole pelkästään futiksen ongelma, vaan joka joukkuelaji kärsii tästä. Sellaiset jotka eivät ole koskaan päässeet parempaa kokemaan eivät pysty ymmärtämään miten paljon viihdyttävämpää joukkueurheilu joskus on ollut ja silloin oli oikeita kontrasteja pelitaktiikoista.
Jääskraba

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: kaikki jotka pärjää


Vastaus #14 : 10.01.2013 klo 14:00:56

Olisi mukava nähdä futiksessa joitain todellisia uskalluksia tyyliin 4 keskushyökkääjän taktiikka jne tai vaikka sivurajaheittäjiin pohjautuva futis. Tämän päivän taktiset eroavuudet ovat silkkaa pilkunviilausta, kaikkien pelaaminen pohjautuu vastustajan pelaamisen eliminoimiseen. Tämä ei ole pelkästään futiksen ongelma, vaan joka joukkuelaji kärsii tästä. Sellaiset jotka eivät ole koskaan päässeet parempaa kokemaan eivät pysty ymmärtämään miten paljon viihdyttävämpää joukkueurheilu joskus on ollut ja silloin oli oikeita kontrasteja pelitaktiikoista.

Tiedon, taidon ja osaamisen lisääntyessä (etenkin valmennusportaassa) älykkäät ihmiset hakeutuvat järjestään kohti ns. optimaalisia taktiikoita, joilla saadaan tasapainotettua hyökkäys ja puolustus. Entisaikojen epäoptimaaliset taktiikat ovat jääneet pois, koska ne ovat epäoptimaalisia ja epätasapainoisia. Esim. neljän keskushyökkääjän taktiikka on naurettavan helppoa nollata, jos vastustaja parkkeeraa ja pelaa vastaiskuja, sillä tällöin rankkarialue on liian täynnä pelaajia, jotta näitä neljää pelaajaa pääsisi kunnolla hyödyntämään, kun taas vastustajan saadessa pallon vastustajalla on usein miesylivoima tai tasamiehitys keskikentällä ja vastahyökkäyksissä. Aika ajoin ilmestyy jonkinlaisia pieniä strategisia innovaatioita ja tiettyjä ylivoimaisten pelaajien ominaisuuksien hyödyntäviä taktisia variaatioita, mutta nykyhetken perusmiehitykset ovat varmasti käytössä melko samoina myös sadan vuoden kuluttua. Tulevaisuudessa vain liike, prässi ja muut taktiikan osa-alueet jalostuvat ja kehittävät kokonaisvaltaisempia taktiikoita.

Lihavoituun liittyen: On totta, että monet huippujoukkueista pelaavat pääasiassa vastustajan heikkouksia hyödyntäen ja vahvuuksia eliminoiden, mutta huipulla on myös monia joukkueita, jotka pelaavat lähinnä omilla vahvuuksillaan ja tasapainoista kahden suunnan joukkuepeliä painottaen (äärimmäisenä esimerkkinä Barcelona).
Dickov

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MCFC


Vastaus #15 : 10.01.2013 klo 14:31:18

nykyhetken perusmiehitykset ovat varmasti käytössä melko samoina myös sadan vuoden kuluttua.
Aika rohkea heitto. Sata vuotta sitten käytetyin taktiikka oli 2-3-5, revi siitä.

Toki paitsiosääntökin oli erilainen.
Golfer

Poissa Poissa


Vastaus #16 : 10.01.2013 klo 14:31:56

Väitän siis edelleen, että kolmen alakerta on lähinnä italialainen kuriositeetti, eikä sillä ole odotettavissa menestystä Serie A:n ulkopuolella.

Niinno... Kyllähän tuolla linkin takanakin mainittu Napoli sitä kolmen alakertaa ihan kohtalaisella menestyksellä viljeli Champparissakin viime kaudella. Pointti on varmaankin siinä että pystyttiin käyttämään laitahyökkääjien juoksuvoima mahdollisimaan hyvin hyökkäämiseen, kuitenkaan verottamatta keskikentän tasapainoa. Napolihan oli tuolloin yksi Euroopan nopeimmista jengeistä kääntämään puolustuksen hyökkäykseksi.
Timpe

Poissa Poissa


Vastaus #17 : 10.01.2013 klo 14:35:26

Kulmapotkuista, kun puhuttiin niin muistelen että tilastojen mukaan on todennäköisempää, että puolustava joukkue onnistuu maalinteossa vastahyökkäyksestä, kun hyökkäävä kulmapotkun suorittava joukkue. Onko jollain faktaa tästä?
Heiska

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: REMOULADE


Vastaus #18 : 10.01.2013 klo 14:39:33

Tämän paperille keksityn 3-5-2 taktiikan laitapelaajat ovat kuitenkin käytännössä järjestään laitapakkeja.

Asamoah, Giaccherini, Padoin, Milner. Luunkovia puolustajia kieltämättä.

Väitän siis edelleen, että kolmen alakerta on lähinnä italialainen kuriositeetti, eikä sillä ole odotettavissa menestystä Serie A:n ulkopuolella.

Mielenkiintoista. Katsoitko EM-lopputurnausta, entä seurasitko syksyn Mestarien liigaa?
Dickov

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MCFC


Vastaus #19 : 10.01.2013 klo 14:42:01

Asamoah, Giaccherini, Padoin, Milner. Luunkovia puolustajia kieltämättä.
Milnerhän on Mancinin 3-5-2:ssa useammin loistanut kuin ollut yössä. Samoin Kolarovin puolustusotteet on saaneet epäilemään, että miehelle ilmoitettu omin pelipaikka D/WB L (näin FM-termein) on joku huono vitsi. Parhaimmillaan vähän vähemmillä puolustusvelvoitteilla.
Jääskraba

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: kaikki jotka pärjää


Vastaus #20 : 10.01.2013 klo 14:47:41

Aika rohkea heitto. Sata vuotta sitten käytetyin taktiikka oli 2-3-5, revi siitä.

Toki paitsiosääntökin oli erilainen.

Peli oli silloin alkutekijöissään. Tavallaan fudis on taktisesti kuin pokeri: sitä ei voi koskaan ratkaista täydellisesti, mutta tiedon lisääntyessä päädytään koko ajan enemmän optimaalisia strategioita kohti. Nämä strategiat totta kai vaihtelevat joukkueiden ja ottelujen mukaan, mutta uskon, että tällä hetkellä ollaan jo "melko" lähellä näitä optimaalisia strategioita (olettaen, että säännöt eivät oleellisesti muutu). Tällä lähinnä tarkoitan taktiikoita numeroesitykseinä eli sitä, että esim. 100 vuoden päästä parhaan joukkueen taktinen koostumus saattaa olla vaikkapa 3-5-2 eli sama kuin muutamilla nykyhetken italialaisilla joukkueilla, mutta käytännön taktiselta osaamiseltaan ja sijoittumiseltaan tuo tulevaisuuden joukkue tulee olemaan selvästi yhtenäisempi ja edistyneempi.
Zilch

Poissa Poissa


Vastaus #21 : 10.01.2013 klo 14:57:52

Suhde palloon on se tulevaisuuden kysymys. Alkaako jalkapallo koripalloistua vai biljardisoitua. Eli onko parempi yrittää pitää palloa vai antaa se vastustajalle tämän kannalta mahdollisimman hankalaan paikkaan (prässipeli ja kakkospallojen voittaminen kulmapotkuissa mutta myös muissa mahdollisissa tilanteissa).
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #22 : 10.01.2013 klo 15:07:21

vaikka sivurajaheittäjiin pohjautuva futis.

Tony Pulis ja Stoke.
Valioliigassahan Stoken arkaainen tyyli on tuonut esimerkiksi pitkät heitot takaisin muotiin ja muutenkin Stoke on esimerkkejä siitä, että kun tietyllä konseptilla mennään melkein ääripäähän, niin menneisyydestä löydetään aika helposti menestystäkin tuova vastalääke (toki aina voi mainita Kreikan 2004 ja Chelsean 2012, mutta kyse oli turnauksista kun taas sarjoissa esimerkiksi Guardiola on sanonut ottaneensa oppia suunnilleen sieltä sadan vuoden takaa).

Niin ja nähtiinhän viime kesänä Suomessakin pitkien heittojen jalkapalloa kun MyPa kohtasi Cefn Druids AFC:n.
Sivurajatapaus

Poissa Poissa


Vastaus #23 : 10.01.2013 klo 16:06:40

Mielenkiintoista. Katsoitko EM-lopputurnausta, entä seurasitko syksyn Mestarien liigaa?

EM-kisat: Italia pelasi kisoissa 6 peliä, joista 2 ensimmäistä kolmen alakerralla. Kapeasti pelannutta Espanjaa vastaan Italian formaatti toimi hienosti ja tuloksena 1-1 tasuri. Myös Kroatian 4-4-2:sta vastaan oli järkeä laittaan 3-5-2. Ensimmäisellä jaksolla tuo toimikin, mutta kun Kroatia vaihtoi toiselle jaksolle 4-2-3-1:een, niin Italia jäi alakynteen. Tämän jälkeen Prandelli vaihtoi neljän alakertaan. En tiedä miksi. Ehkä hän totesi Kroatia pelin toisen jakson jälkeen, että tämä yllätyskortti (kolmen alakerta) on nyt paljastettu, tai että tulevien joukkueiden formaatit lyövät paperilla 3-5-2:n (jämä-irkkuja ei lasketa).

Mestareiden liiga 2012: Italian mestari meni 16 joukkoon, kun varmisti jatkopaikan viimeisellä kierroksella. En vielä ihan pitäisi sitä menestyksenä. Pelasiko joku muu kolmen alakerralla. Man City?
Dickov

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MCFC


Vastaus #24 : 10.01.2013 klo 16:13:17

Pelasiko joku muu kolmen alakerralla. Man City?
Ei säännöllisesti, eikä sillä yhtäkään peliä aloitettu. Muutamassa pelissä siihen vaihdettiin kesken pelin, mikä lähinnä hämäsi Cityn pelaajia. ::)
 
Sivuja: [1] 2 ... 17
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines