FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
28.03.2024 klo 15:59:42 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 2 [3] 4 ... 17
 
Kirjoittaja Aihe: Taktiikka- ja pelitapakeskusteluotsikko  (Luettu 63230 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Spillo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Maradona è Dio e Lavezzi il suo erede


Vastaus #50 : 11.01.2013 klo 21:23:43

Hyvä valmentaja palvelee aina kahta herraa, sekä puolustusta että hyökkäystä. Lähes kaikki menestystarinat ovat joukkueista, joissa on löydetty tasapaino näitten asioitten kanssa. Otto Rehhagel oli tosiasiassa suht hyökkäävän futiksen apostoli, ja sen puolustuspelaamisestaan kehutun/moititun Kreikan yksi olennainen elementti oli maalit sylkenyt Haristeas.

Pelaajatyyppikeskustelussa puhuttiin aikanaan sellaisesta tyypistä kuin "valmentajan pelaaja", joka voittaa peliaikansa sillä, että tekee kentällä aivan helvetisti töitä. Niissähän on usein kysymys siitä, että esim. hyökkäävä pelaaja osallistuu niin vahvasti puolustustyöskentelyyn, että valmentaja ei voi olla tykkäämättä.

Tämän päivän ammattivalmentajat palvelevat kyllä käytännössä vain puolustuksen herraa, mistään tasapainosta ei kyllä voi puhua kun ajatusmaailma järjestään on aina ensin puolustus sitten ehkä hyökkäys. Tapaus keskinkertainen Kreikka voitti kyllä pääasiassa paremman liikkeensä ja loppumattoman kuntonsa ansiosta, kuntohuippu vaan sattui osumaan aivan kuten heidän pikajuoksijoillaan aikanaan.

Valmentajan pelaaja luonnollisesti on sellainen joka suorittaa tasollaan ottelusta toiseen, poissulkien tietenkin ne joiden pelitaso ei lähtökohtaisesti ole riittävä. Enpä myöskään usko että sellaista valmentajaa löytyy, joka tykkäisi hyökkääjästä jonka energiat kuluisivat puolustuspelaamiseen.
HÄI

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Valkoposkihanhet & merimetsot


Vastaus #51 : 13.01.2013 klo 22:00:43

Pelaajatyyppikeskustelussa puhuttiin aikanaan sellaisesta tyypistä kuin "valmentajan pelaaja", joka voittaa peliaikansa sillä, että tekee kentällä aivan helvetisti töitä. Niissähän on usein kysymys siitä, että esim. hyökkäävä pelaaja osallistuu niin vahvasti puolustustyöskentelyyn, että valmentaja ei voi olla tykkäämättä.

MyPaa seuranneille tuttu termi...

Tämän päivän ammattivalmentajat palvelevat kyllä käytännössä vain puolustuksen herraa, mistään tasapainosta ei kyllä voi puhua kun ajatusmaailma järjestään on aina ensin puolustus sitten ehkä hyökkäys.

"Tasapainossa" ei ole kyse siitä, että panostetaan kumpaankin yhtä paljon per se, vaan rakennetaan joukkue niin, että kummastakin saadaan hyödyt irti. Jalkapallossa maalin tekeminen on ihan saatanan vaikeaa verrattuna melkein mihin tahansa muuhun palloilulajiin, joten joukkue kärsii huonosta puolustuksesta kohtuuttoman paljon. Puhtaasti hyökkäyksen kautta pelaaminen ei vain ole järkevää tulosurheilussa, jossa jokainen päästetty maali on jonkinlainen tragedia. Jos jengi päästää poikkeuksetta paljon maaleja, niin jokainen epäonnistunut matsi hyökkäykseltä tarkoittaa tappiota. Ja sitten taas jos puolustus ei päästä yhtään maaleja (nämä ovat liioiteltuja esimerkkejä), niin jokainen hyökkäyksen onnistuminen tarkoittaa voittoa. Puolustaminen on helpompaa, ergo...
Tunnelointimikroskooppi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Teksti-TV


Vastaus #52 : 17.01.2013 klo 01:03:12

Ihan mielenkiintoista, että Italia EM-kisoissa nousi jo tässä otsikossa esiin, sillä sitä kautta päästään vielä vilkaisemaan pikaisesti myös EM-finaalia, joka jäi syystä tai toisesta aikanaan analysoimatta ainakin taktiikkaotsikossa. Asiahan sivuaa myös näitä formaattikeskusteluja, siksihän se esiin tulikin.

Oman mielikuvani mukaan 3-5-2 oli kisoissa Italialle vähän passiivisempi keskisektorin kontrollointiin tähdännyt formaatti, kun taas 4-3-1-2 oli "positiivisempi" pallonhallintaan tähdännyt formaatti. Jälkimmäisessä mahtui nimittäin kentälle neljä laadukasta keskikentän keskustan pelaajaa, mukaan lukien Prandellin ilmeisen arvostama possession-pelaaja Montolivo.

Englantia vastaan oli luonnollista lähteä juuri tällä formaatilla, sillä siinä ottelussa oli oletettavaa, että Italia hallitsisi sekä peliä että palloa - kuten sitten todella selvästi tekikin. Myös Saksaa vastaan Italialla oli hyvä mahdollisuus saada keskikenttä haltuun tällä formaatilla, mikä johtikin siihen, että Löw yritti epäonnistuneesti sopeuttaa omaa joukkuettaan tähän lisäämällä Kroosin kentälle. Toisaalta neljän puolustuslinja oli aika standardivastaus Saksan 4-2-3-1:n hyökkäykseen.

Maiden avausottelussa Italia oli onnistunut hyvin sumputtamaan Espanjan pelin keskustaan 3-5-2:lla. Prandelli valitsi kuitenkin finaaliin 4-3-1-2:n. Toki on mahdollista, ettei Cesare yksinkertaisesti halunnut muuttaa liikaa enää tässä vaiheessa turnausta. Mahdollisesti kuitenkin Prandelli myös laski, että jos Italia pystyisi antamaan kohtuullisen hyvän vastuksen keskikentällä ja pitämään myös kohtuullisen paljon palloa, se pystyisi pitämään painetta pois omasta päästä. Espanjaa vastaan pelin pitäminen pitkään nollilla ei kuitenkaan ole suinkaan mahdotonta, ja tuolloin Italialla olisi mahdollisuutensa.

Espanja kuitenkin pelasi aiempaa aktiivisemmin ja vei peliä suvereenisti. Se tekikin avausmaalin jo ensimmäiseen varttiin ja niitin sitten avausjakson loppuun. Italia oli pulassa keskikentällä ja selvästi hajanaisempi kuin avausottelussa, ja Espanjan kaikki maalit tulivatkin pystysyötöistä ja -juoksuista keskustasta.





Yllä on kaksi kuvaa avausottelusta tilanteista, joissa pallo on Espanjan vaarapelaajalla Iniestalla. Niistä näkee, kuinka tiiviisti Italia pyrkii pelaamaan ja ennen kaikkea kuinka pienet sen puolustajien väliset etäisyydet ovat.



Tässä on kuva finaalista hetki ennen turnauksen voittomaalia, kun pallo on taas Iniestalla keskustassa. Siinä Italia näyttää paljon hajanaisemmalta ja erityisesti puolustus on huomattavasti enemmän levällään. Isoin väli jää vasempana pakkina pelanneen Chiellinin ja topparin väliin, minkä Iniesta ja Fabregas hyödyntävät syötöllään ja juoksullaan.
Heiska

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: REMOULADE


Vastaus #53 : 17.01.2013 klo 11:31:28

Tässä on kuva finaalista hetki ennen turnauksen voittomaalia, kun pallo on taas Iniestalla keskustassa. Siinä Italia näyttää paljon hajanaisemmalta ja erityisesti puolustus on huomattavasti enemmän levällään. Isoin väli jää vasempana pakkina ja loukkaantuneena pelanneen Chiellinin ja topparin väliin, minkä Iniesta ja Fabregas hyödyntävät syötöllään ja juoksullaan.

Tämä on aina hyvä pitää mielessä, vaikka selittelyn puolelle meneekin. Silti käsittämätön aivopieru Prandellilta peluuttaa tuossa paikassa hajalla olevaa pelaajaa. Toki Chiellini on voinut itsekin purra hammasta ja kuitata, että "joojoo, oon kunnossa".
muumi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: minä en nettikiusaa


Vastaus #54 : 17.01.2013 klo 12:11:14

Olen jo pitkään ennen Mixun joulukuusta ja vielä korostuneemmin nyt joulukuusen noustua esiin uskonut, että nimenomaan se on seuraava muotiryhmitys. Sillä nimittäin saadaan juuri ne, mistä täällä on ollut puheena - hyökätessä toisen laidan tyhjentäminen ja miesylivoima toiselle laidalle, jolloin tyhjää laitaa voi nousta täyttämään yksi kolmesta kutosesta tai juoksuvoimaiset laitapakit. Monihan tähän tyyliin jo pelaa, mutta ryhmitys piirretään 4-2-3-1 tai 4-3-3 muotoon - eli kolme puolustusorientoitunutta ja alhaalla pysyvää keskikenttäpelaajaa (joku saatetaan piirtää kymppipaikalle, mutta ei ole perinteisesti vapaasti hyökkäävä kymppi vaan puolustaa paljon) mahdollistaa erittäin liikkuvat kympit/laiturit ja nousevat pakit.
Sivurajatapaus

Poissa Poissa


Vastaus #55 : 17.01.2013 klo 14:27:13

Olen jo pitkään ennen Mixun joulukuusta ja vielä korostuneemmin nyt joulukuusen noustua esiin uskonut, että nimenomaan se on seuraava muotiryhmitys. Sillä nimittäin saadaan juuri ne, mistä täällä on ollut puheena - hyökätessä toisen laidan tyhjentäminen ja miesylivoima toiselle laidalle, jolloin tyhjää laitaa voi nousta täyttämään yksi kolmesta kutosesta tai juoksuvoimaiset laitapakit. Monihan tähän tyyliin jo pelaa, mutta ryhmitys piirretään 4-2-3-1 tai 4-3-3 muotoon - eli kolme puolustusorientoitunutta ja alhaalla pysyvää keskikenttäpelaajaa (joku saatetaan piirtää kymppipaikalle, mutta ei ole perinteisesti vapaasti hyökkäävä kymppi vaan puolustaa paljon) mahdollistaa erittäin liikkuvat kympit/laiturit ja nousevat pakit.

Mahtaako olla? Mixun lisäksi joulukuusen nimiin ei taida vannoa kuin Ancelotti. Minä luulen, että kuusen kulta-aika nähtiin jo n. 10 vuotta sitten, kun Zidanen Ranska ja Ancelottin Milan menestyivät sillä.

Minusta esim. Bayern on jotain muuta kuin joulukuusi, vaikka sillä onkin alhaalla pelaava 10 (Kroos) ja sisäänleikkaavat laiturit (Ribery & Robben). Vaikka Kroos välillä pelaisikin aika alhaalla, niin ei se kuitenkaan taida olla "samaa porukkaa" muiden keskikentän jamppojen kanssa. Ja vaikka Robbery-kaksikko tykkää leikata keskelle, niin minusta ne ovat kuitenkin aika selkeitä laitapelaajia. Joulukuusessa siinä 2-miehen rivissä (kärjen alla) on pelannut sellaisia tyyppejä kuin Zidane, Kaka, Seedorf, jotka ovat ihan eri tyypin pelaajia kuin esim. mainitut Ribery & Robben.
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #56 : 17.01.2013 klo 15:25:38

Tämän päivän ammattivalmentajat palvelevat kyllä käytännössä vain puolustuksen herraa, mistään tasapainosta ei kyllä voi puhua kun ajatusmaailma järjestään on aina ensin puolustus sitten ehkä hyökkäys.
Guardiola, Löw, Wenger, Ferguson,... Tuossa nyt heti nippu todella nimekkäitä kavereita, joitten en missään nimessä väittäisi suosivan puolustusta hyökkäyksen kustannuksella. Kuten totesin, on palveltava kahta herraa. Itse en todellakaan näe sitä kuuluisaa nykyfutista liian passiivisena tai tylsänä. Vanhana valkkuna sydämeni itkee verta ja peli näyttää tylsältä, jos joukkue puolustaa huonosti.
Siperia

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kunkkis


Vastaus #57 : 17.01.2013 klo 16:57:24

Guardian pelitapa keskittyi omien vahvuuksien korostamiseen ja heikkouksien piilottamiseen. Puolustus ja hyökkäys palvelivat tosiaan. Ferguson vannoo voittamisen nimeen.
Herstein

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Heitto


Vastaus #58 : 17.01.2013 klo 17:21:24

Ei Guardiolan Barcelona mikään varsinaisen hyökkäävä joukkue ollut. Itseasiassa tuo joukkue pelasi todella tiivistä peliä ja puolusti huomattavan eri tavalla kun puolustaminen on tunnettu mieltämään.
Spillo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Maradona è Dio e Lavezzi il suo erede


Vastaus #59 : 17.01.2013 klo 18:46:57

MyPaa seuranneille tuttu termi...

"Tasapainossa" ei ole kyse siitä, että panostetaan kumpaankin yhtä paljon per se, vaan rakennetaan joukkue niin, että kummastakin saadaan hyödyt irti. Jalkapallossa maalin tekeminen on ihan saatanan vaikeaa verrattuna melkein mihin tahansa muuhun palloilulajiin, joten joukkue kärsii huonosta puolustuksesta kohtuuttoman paljon. Puhtaasti hyökkäyksen kautta pelaaminen ei vain ole järkevää tulosurheilussa, jossa jokainen päästetty maali on jonkinlainen tragedia. Jos jengi päästää poikkeuksetta paljon maaleja, niin jokainen epäonnistunut matsi hyökkäykseltä tarkoittaa tappiota. Ja sitten taas jos puolustus ei päästä yhtään maaleja (nämä ovat liioiteltuja esimerkkejä), niin jokainen hyökkäyksen onnistuminen tarkoittaa voittoa. Puolustaminen on helpompaa, ergo...

Ei oikein logiikka kohtaa, jos maalin tekeminen on vaikeaa ja huonosta puolustuksesta kärsitään. Mitään varsinaista poppakonstia pelin aktivoimiseksi ei tarvitsisi tehdä, ratkaisu olisi aivan kuten muissakin lajeissa on tehty tuomarilinjan muuttaminen sellaiseksi kuin se sääntökirjan mukaan on laitettu. Nykyisellään etu on jatkuvasti puolustavalla pelaajalla, jos se muutettaisiin toisin päin ja alettaisiin viheltelmään rikkeistä rankkareita kuten sääntökirjan mukaan kuuluukin eikä tulkitsemalla niin aivan varmasti myös panostaminen hyökkäämiseen lisääntyisi. Nykyinen tietoisuus että hyökätessä saa kärsiä vastustajan väärillä otteilla puolustamisesta ei luonnollisesti innosta hyökkäämään. Pelaajistolla menisi hetken aikaa sisäistää uudenlainen tuomarointi, mutta niin se vain on joka lajissa alkanut toimimaan ja pelaajisto sopeutumaan. Urheilussa pitäisi aina lähtökohta olla aktiivisuudessa ja positiivisuudessa ja pyrkiä säännöillä estämään vähempilahjaisten epätoivoinen roikkuminen parempiensa iholla.
Golfer

Poissa Poissa


Vastaus #60 : 17.01.2013 klo 18:52:23

Ei Guardiolan Barcelona mikään varsinaisen hyökkäävä joukkue ollut.

Oli se siinä mielessä erityisen hyökkäävä, että myös puolustaminen lähti hyökkäämisestä. Puoliksi siten että pidetään palloa, jolloin ei edes tarvitse puolustaa, ja puoliksi siten että hyökkäyksessä käytetyt ryhmitykset ja etäisyydet ovat optimaalisia pallon riistämiseen heti menetyksen jälkeen. Sinänsähän tämä nyt ei ollut täysin Guardiolan aikaansaannos, mutta joka tapauksessa aika vitun harva joukkue lähtee nykypäivänä rakentamaan puolustusta hyökkäyksen kautta.
Vikkelä vaihtomies

Poissa Poissa


Vastaus #61 : 17.01.2013 klo 22:26:30

Urheilussa pitäisi aina lähtökohta olla aktiivisuudessa ja positiivisuudessa ja pyrkiä säännöillä estämään vähempilahjaisten epätoivoinen roikkuminen parempiensa iholla.

Tämähän riippuu ihan lajista, että mitä halutaan painottaa. Nykyjalkapallossa tahdotaan antaa tilaa puolustamiselle. Itse en ainakaan toivo mitään koripallomeininkiä, vaan "vähempilahjaiset" roikkujajoukkueetkin ovat osa lajin hienoutta.
Sinusta molemminpuolisista rikkeistä pitäisi siis jatkossa antaa aina hyökkäävälle etu? Messin kaltaiset kääpiöt, joita on melkein mahdotonta taklta oikein, valloittaisivat samantien koko lajin.
Tunnelointimikroskooppi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Teksti-TV


Vastaus #62 : 18.01.2013 klo 00:43:03



EM-kisoissahan ainakin Portugali, Ranska ja Venäjä käyttivät mallia, jossa oli kolme keskikentän keskustan pelaajaa ilman varsinaista kymppiä ja erittäin voimakkaasti sisälle tulevat laiturit. Näistä pelaajista varsinkin Venäjän Arshavin ja Dzagojev sekä Ranskan Nasri olivatkin enemmän pelintekijätyyppejä kuin varsinaisia laitureita.

Tämä nyt ei tietysti tarkoita vielä muodostelmana joulukuusta, vaan esimerkiksi keskikenttä pelaa tuollaisessa mallissa yleensä ihan normaalisti muodossa 2-1 tai 1-2. Silti perusajatuksessa on paljon samaa.

Joulukuusen yksi vahvuus ylimiehittämisen suhteenhan on se, että siinä puolustettaessa kympit voivat tukea keskustaa ja tulla laidalle vasta, kun sen puolen laitapakki tulee pallolliseksi. Näinhän esimerkiksi Hyypiän Leverkusenkin tekee.

Minusta voisi ajatella pikemmin niin, että aiemmin laitapelin korostuessa ja 4-2-3-1/4-3-3:n dominoidessa joulukuusen muodista poistuminen oli ihan luonnollista. Ancelotti toki ui vastavirtaan tätä kehitystä ihan hyvällä menestyksellä Euroopassa viime vuosikymmenellä. Kuitenkin vastaavasti nyt, kun pallon ja keskisektorin hallinta korostuvat, mikä näkyy muun muassa 3-5-2:n paluuna ja erittäin sisällä pelaavina "laitureina" (Silva, Iniesta jne.), voisi myös joulukuusen renessanssille olla tilausta.
SirLoser

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Taktiikan takapajulat


Vastaus #63 : 18.01.2013 klo 22:18:23

Espanja kuitenkin pelasi aiempaa aktiivisemmin ja vei peliä suvereenisti. Se tekikin avausmaalin jo ensimmäiseen varttiin ja niitin sitten avausjakson loppuun. Italia oli pulassa keskikentällä ja selvästi hajanaisempi kuin avausottelussa, ja Espanjan kaikki maalit tulivatkin pystysyötöistä ja -juoksuista keskustasta.

Niin tylsä selitys kuin se onkin, niin Italia oli hävinnyt tämän matsin jo ennen kuin se alkoi.

Viime vuonna julkaistussa Raymond Verheijenin 27 000 ottelun otoksen käsittäneessä tutkimuksessa kävi ilmi, että kun joukkue jolla on edellisestä pelistä vain 2 lepopäivää pelaa 3 päivää tai enemmän levännyttä vastaan, voittaa ottelun 40%(!) epätodennäköisemmin.

Italia oli ottelussa todella vaisu, eikä pystynyt lopulta edes haastamaan Espanjaa, täysin erilainen esitys kuin avausottelussa, ja sille on ihan järkeenkäypä selitys. Taktiselta puolelta Espanjan aiempaa selvästi useammin tehdyt pystyjuoksut saattoivat yllättää, mutta loppupelissä taktisilla asioilla ei tainnut olla tässä matsissa kovinkaan suurta roolia.

EDIT: Tässä ks. Verheijenin tutkimusraportti, vaikkei se nyt ketjun aiheeseen liitykään: http://worldfootballacademy.com/wp-content/uploads/2012/05/WFA_Study-on-recovery-days.pdf
« Viimeksi muokattu: 18.01.2013 klo 22:21:44 kirjoittanut SirLoser »
HÄI

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Valkoposkihanhet & merimetsot


Vastaus #64 : 18.01.2013 klo 22:33:35

Ei oikein logiikka kohtaa, jos maalin tekeminen on vaikeaa ja huonosta puolustuksesta kärsitään.

Toki: silloin huonon puolustuksen aiheuttama vahinko joukkueelle on valtava.
le Neuf et Demi

Poissa Poissa


Vastaus #65 : 19.01.2013 klo 10:06:11

Niin tylsä selitys kuin se onkin, niin Italia oli hävinnyt tämän matsin jo ennen kuin se alkoi.

Viime vuonna julkaistussa Raymond Verheijenin 27 000 ottelun otoksen käsittäneessä tutkimuksessa kävi ilmi, että kun joukkue jolla on edellisestä pelistä vain 2 lepopäivää pelaa 3 päivää tai enemmän levännyttä vastaan, voittaa ottelun 40%(!) epätodennäköisemmin.

Italia oli ottelussa todella vaisu, eikä pystynyt lopulta edes haastamaan Espanjaa, täysin erilainen esitys kuin avausottelussa, ja sille on ihan järkeenkäypä selitys. Taktiselta puolelta Espanjan aiempaa selvästi useammin tehdyt pystyjuoksut saattoivat yllättää, mutta loppupelissä taktisilla asioilla ei tainnut olla tässä matsissa kovinkaan suurta roolia.
Melko erikoinen johtopäätös, varsinkin kun Espanja voitti finaalin vastaavista lähtökohdista 2008, kuten myös Kreikka neljää vuotta aiemmin. Verheijenin 27 000 tutkitusta ottelusta useimmilla ei todennäköisesti ole ollut joukueille samaa merkitystä, kuin arvokisojen loppuottelulla. Italian otteluun valmistautumisessa varmasti meni asioita pieleen - niin heikko esitys oli - mutta ei se missään tapauksessa pelkästä lepopäivien määrän erosta johtunut.

Sinänsä on totta, että arvokisamestarit löytyvät useimmiten alkulohkojen korijaon alkupäästä, jolloin he pääsevät nauttimaan runsaammista lepopäivistä koko turnauksen ajan. Mielenkiintoisesti Espanja oli kuitenkin viimeisessä lohkossa sekä 2008, että 2010.

Mitä muuten tarkkoitat lainauksen kursivoidulla osuudella?
SirLoser

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Taktiikan takapajulat


Vastaus #66 : 19.01.2013 klo 17:06:46

Melko erikoinen johtopäätös, varsinkin kun Espanja voitti finaalin vastaavista lähtökohdista 2008, kuten myös Kreikka neljää vuotta aiemmin.

Onko tämä jokin vitsi? Kaksi ottelua kertoo totuuden ja 27 000 otteluun ei mahdu poikkeuksia?

Täyttä idiotismia.

Verheijenin 27 000 tutkitusta ottelusta useimmilla ei todennäköisesti ole ollut joukueille samaa merkitystä, kuin arvokisojen loppuottelulla. Italian otteluun valmistautumisessa varmasti meni asioita pieleen - niin heikko esitys oli - mutta ei se missään tapauksessa pelkästä lepopäivien määrän erosta johtunut.

Kukaan ei ole puhunut, että esitys olisi johtunut pelkästä lepopäivien määrästä.

Voiton todennäköisyys putoaa 2 lepopäivän pelanneella joukkueella 3 päivää tai enemmän levännyttä vastaan keskimäärin noin 40%.

Italia kertoi ennen peliä olevansa väsynyt, se näytti väsyneeltä pelissä ja se hävisi täysin pystyyn jo ennakolta vahvempaa vastustajaa vastaan, toisin kuin aiemmin samassa turnauksessa.


Mitä muuten tarkkoitat lainauksen kursivoidulla osuudella?

Ehkä vähän hoono suomi, mutta sieltä linkin takaahan sekin olisi selvinnyt.

Overall:
Home win: 47,0%   (12.692 games)
Draw:   26,2%   (7.082 games)
Away win: 26,8%   (7.228 games)
(27.002 games)

2 recovery days vs 3+ recovery days:
Home win: 28,9%   (480 games) - 38,5%
Draw:   31,7%   (525 games)
Away win: 39,4%   (654 games) +47,0%
(1659 games)

3+ recovery days vs 2 recovery days:
Home win: 61,4%   (1058 games) +30,6%
Draw:   23,0%   (396 games)
Away win: 15,6% (270 games) - 41,8%
(1724 games)

(-38,5% - 41,8%)/2 = -40,2%
Spillo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Maradona è Dio e Lavezzi il suo erede


Vastaus #67 : 20.01.2013 klo 12:22:58

Toki: silloin huonon puolustuksen aiheuttama vahinko joukkueelle on valtava.

No jos futiksessa logiikallasi on maalin tekeminen niin mahdottoman vaikeaa, niin sittenhän puolustuspelin taso ei niin tärkeää ole koska ei sitä palloa maaliin kuitenkaan kyetä toimittamaan. Vähän niinkuin biliksen kaisassa, jossa paikan jättäminen ei tarkoita vielä todellakaan pussitusta kaikkea muuta.
Spillo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Maradona è Dio e Lavezzi il suo erede


Vastaus #68 : 20.01.2013 klo 12:45:27

Tapaus Espanjasta pari sanaa. Espanjaa voi verrata kaikkiin muihinkin eri lajien ylivoimaisiin mestareihin, on nimittäin käytännössä sääntö eikä poikkeus että ylivoimainenkin urheilija/joukkue takeltelee alkukierroksilla ja taso nousee turnauksen edetessä. Tämä siksi että kyseessä ovat ihmiset, mentaalisesti on aina vain vaikeampaa motivoitua mestaruusmäärien kasvaessa. Niinkin kilpaillussa lajissa kuin futiksessa Espanjan 3 peräkkäistä mestaruutta kertoo todella suuresta ylivoimasta, oikeastaan pitäisi puhua mahdottomasta tapahtumasta kun niin paljon tapahtuu satsausta maasta toiseen. Espanja pelasi viime turnauksessa tasollaan vasta finaalissa ja osoitti sen todellisen tasoeron muihin, finaaliin löytyi vielä motivaatiota. Eilen Sociedad voitti Barcelonan, asiaa tajuamattomien mielestä Sociedad voitti koska se vaan on parempi mutta tosiasiassa Sociedad voitti vain koska Barcan motivaatio ei ollut kohdallaan. Hyvä esimerkki kuitenkin kuolevaisuudesta eli ei Espanjakaan kuolematon ole. Rautalangasta väännettynä kun intoillaan jonkun mestaruusputken katkeamisesta, niin harvemmin kuitenkaan on kyse pudottajan tason nousemisesta vaan mestarin motivaation katoamisesta. Sebastin Loeb lopettaa rallin tämän kauden jälkeen, hän tietää ettei löytäisi enää motivaatiota ja sen johdosta hän häviäisi. Espanja ei voi vetäytyä futiksen arvokisoista, joten jossain vaiheessa se tulee vielä kokemaan sen minkä Loeb halusi mieluummin väistää.
HÄI

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Valkoposkihanhet & merimetsot


Vastaus #69 : 20.01.2013 klo 15:38:48

No jos futiksessa logiikallasi on maalin tekeminen niin mahdottoman vaikeaa, niin sittenhän puolustuspelin taso ei niin tärkeää ole koska ei sitä palloa maaliin kuitenkaan kyetä toimittamaan. Vähän niinkuin biliksen kaisassa, jossa paikan jättäminen ei tarkoita vielä todellakaan pussitusta kaikkea muuta.

Ei, vaan marginaalit ovat pienet, mutta niiden merkitys suuri. Eikö tuossa Napolin pelissä juuri näkynyt kuinka iso ongelma sopupelaava/sekoileva puolustus on?

Bilisvertausta en tajunnut.
Spillo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Maradona è Dio e Lavezzi il suo erede


Vastaus #70 : 20.01.2013 klo 20:38:25

Ei, vaan marginaalit ovat pienet, mutta niiden merkitys suuri. Eikö tuossa Napolin pelissä juuri näkynyt kuinka iso ongelma sopupelaava/sekoileva puolustus on?

Bilisvertausta en tajunnut.

No kaisassa pussittaminen on erittäin vaikeaa ja oikeastaan niin vaikeaa että siinä helposti turhautuu, reiän ero palloihin on vain pari milliä.

Napolin pelissä näkyi mitä veskari jonka tarkoitus on päästää maali, kykenee tekemään päästäkseen tavoitteeseensa. Itse puolustushan oli hyvä ja olisi pitänyt nollan, muttei mikään puolustus kykene estämään nähdynlaista maalia.
Tunnelointimikroskooppi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Teksti-TV


Vastaus #71 : 21.01.2013 klo 23:58:24

Yksi viikonlopun mielenkiintoisimmista otteluista etukäteen taktisessa mielessä käytiin alan takapajulassa, Italian Serie A:ssa, kun Juventus ja Udinese kohtasivat lauantai-iltana Torinossa. Ottelun tausta on jännä sikäli, että Juventuksen nykyisen 3-5-2:n mainitaan monesti syntyneen halusta peilata Udinesen (ja Napolin) vastaavaa formaattia. Kun kotijoukkueella oli runsaasti poissaoloja, ennen ottelua spekuloitiin kuitenkin Conten harkitsevan 4-3-3:a, jota hän käytti paljolti valmennuskautensa alussa. Juve-mister ei kuitenkaan tähän lähtenyt, vaan ottelusta tuli ihan perus 3-5-2 vastaan 3-5-2, joka on melko lailla italialainen erikoisuus nykypäivänä. Ottelusta ei päässyt muodostumaan kummoistakaan spektaakkelia Juventuksen oltua lopulta selvästi parempi, mutta laitan silti joitain sekalaisia huomioita pelistä.





Molemmat joukkueet olivat vastustajan hitaita hyökkäyksiä puolustaessaan valmiita pudottamaan keskikentän kolmikkonsa melko alas, jolloin hyökkäävän joukkueen alin keskikenttäpelaaja ei ollut enää näiden vastuulla. Pereyra putosi yleensä häiritsemään Pogbaa, kun taas vastaavasti Juventus ei tuntunut olevan kovin huolissaan, vaikka esimerkiksi Allan saikin tilaa. Näin kuitenkin puolustavalle joukkueelle jäi ylivoima keskikentälle, kun mentiin lähemmäs maalia.



Tässä on Juventuksen 3-5-2:lle melko tyypillinen laidan kautta luotava kolmio, johon osallistuvat laidin keskikenttä, toinen hyökkääjistä ja wingback. Udinese vastaa yhdellä keskikenttäpelaajalla, laidimmalla topparilla ja wingbackilla.





Kolmen alakerralla pelattaessa on tyypillistä, että pallollinen toppari voi ottaa tyhjät pois ja kuljettaa palloa varsin korkeallekin. Tässä tyylinäytteensä antavat Juventuksen vasen toppari Caceres ja Udinesen keskustoppari Danilo. Nousuista huolimatta alakertaan jää yleensä vielä ylivoimatilanne, kun kaksi topparia ja keskikentän pohja varmistavat.



Tässä on tyypillinen pelinavaustilanne kolmen alakerralla pelattaessa, kun laitatopparit ovat levittäneet ja pohjapelaaja tekee itsensä pelattavaksi keskelle. Juventuksella on kaksi hyökkääjää ylhäällä, mutta heidän on vaikeaa tässä tilanteessa saada aikaan kunnon häirintää.



Tässä sen sijaan Juventus ottaa Udinesen lyhyen avauksen mahdollisuuden maalipotkussa pois sijoittamalla hyökkääjänsä nokkelasti topparien väleihin.
SirLoser

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Taktiikan takapajulat


Vastaus #72 : 22.01.2013 klo 17:58:24

Ylos

En nähnyt tuota kyseistä matsia, niin vaikea kommentoida sen syvällisemmin sitä, mutta jos jatketaan vähän tarkemmin tuosta pelin avaamisesta ja prässin purkamisesta, mistä on jo aiemminkin ollut yleisellä tasolla puhetta:

Niin, miksi pitää pitää oletuksena, että kolmen puolustuslinjan paluu olisi suora reaktio johonkin toiseen formaatioon? Minä lähtisin ennemmin siitä, että se ei ole reaktiivinen, vaan päinvastoin proaktiivinen kehityssuunta (ja siksi naurattaakin "moderni 4-2-3-1") käsikädessä pallonhallinnan korostumisen kanssa.

Kolmen puolustuslinjalla saadaan:

- Pelinavaukseen ylimääräinen mies, jolla saadaan purettua muodissa ollut barcelonamainen äärimmäisen kova prässi heti pallonmenetyksen jälkeen hyökkäyskolmanneksella, ja saadaan siten pidettyä pallonhallinta itsellä

- Keskelle kenttää saadaan 3 tai tarvittaessa 4 pelaajaa (3-5-1-1/3-4-2-1), eli ylivoima myös "modernia" (:D) 4-2-3-1 ja 4-3-3 vastaan, ja pidettyä pallonhallinta itsellä

- Saadaan vastustajan "modernilla neljän linjalla" (:D) pelaavia toppareita vastaan 2v2-tilanne

- Saadaan pallonmenetyksen jälkeen välitön kova prässi hyökkäyskolmanneksella (ks. 1. kohta), koska painopiste on keskellä ja ylhäällä

- Saadaan 4-3-1-2:een verrattuna pidettyä silti leveys helpommin, koska molemmat laitapelaajat voidaan pitää samanaikaisesti ylhäällä

- jne.
Tässä videossa on ihan hyvin esitetty pari pointtia tuosta takapajulaformaatiosta, mistä tuossa aiemminkin muutaman sanan kirjoitin. Eli pallonhallinta on homman nimi niin pelin avauksessa kuin ylempänäkin kentällä ja sen mahdollistamiseksi keskustan ylimiehitys ja kolmiopeli.

http://www.youtube.com/watch?v=LCjeGbHZe0A

Eli siis kuinka organisoida korkea (usein heti pallonmenetyksen jälkeinen) prässi 4-2-3-1-pelijärjestelmään pohjautuvalla systeemillä 3-5-2-systeemiä vastaan. (Tai vaihtoehtoisesti prässäävällä joukkueella 4-4-2 tai 4-4-1-1, tilanne ei muutu oikeastaan miksikään.)

Kaikissa esimerkeissä prässi korkealta ja hyökkääjä (#9) on saanut ohjattua pelin keltaisen vasempaan laitaan päin. Sijoittumisissa voi olla virheitä, kun nopeasti nuo kuvat tein, ja korjauksia otetaan avomielin vastaan.

Tässä esimerkkien perusmuodostelmat selvyyden vuoksi, josta selviää pelipaikat numeroittain.



Vaihtoehto 1:

Tämä on varmaankin se yleisin ja turvallisin tapa organisoida prässi, mutta kuten kuvasta käy ilmi, kolmen linjalla pelaava pallollinen joukkue saa helposti purettua laidalla tilanteen, koska sinne jää pakosti ylivoima.

Vaihtoehto 2:

Eli laitapuolustaja (#2) nousee keskikentälle, toinen keskikentän pohja (#8) prässää vastustajan registaa (#10), jolloin saadaan prässi päälle. Linjan taakse jää kuitenkin paljon tilaa pitkälle avaukselle, minne pelatessa syntyy melko suurella todennäköisyydellä paha vastahyökkäys.

Vaihtoehto 3:

Tämä on varmaankin se tehokkain tapa organisoida prässi, mutta samalla myös haavoittuvaisin. Eli jätetään painottoman laidan keskikenttämies (#8) oman linjan edessä vapaaksi. Jos tälle kuitenkin saadaan prässistä huolimatta pelattua pallo, niin silloin oma puolustus on pahasti kusessa vastahyökkäyksen kanssa.

Kaikissa vaihtoehdoissa on keltaisella joukkueella tietysti vielä mahdollisuus kierrättää pallo maalivahdin kautta toiseen laitaan.

4-3-3-systeemillä korkean prässin luominen on vielä vaikeampaa/mahdotonta ilman, että keskikentän pohjan kolmikossa pelaavan prässäävän pelaajan juoksumäärät tulisivat valtaviksi. Toisin sanoen yhden kolmikosta täytyisi käytännössä prässätä joko vastustajan topparia tai wingbackia.


Jäikö joku muu em. selvästi järkevämpi tapa mainitsematta?

EDIT: Saman pelinavausmuodon saa myös neljän linjalla muodostettua, mutta heti pallonmenetyksen jälkeisessä prässissä, jota esimerkki pääasiassa koski, siihen ei ole mitenkään aikaa.
« Viimeksi muokattu: 22.01.2013 klo 18:12:03 kirjoittanut SirLoser »
le Neuf et Demi

Poissa Poissa


Vastaus #73 : 22.01.2013 klo 19:40:05

Mielestäni ensimmäisenä esittämäsi prässäystapa on selvästi luontevin – pelaajille ei muodostu ylimääräisiä luonnottomia siirtymiä lähtöryhmitykseen nähden (hypoteettisesti tarkasteltuna – todellisuudessa paikat ovat tietenkin seonneet jo hyökkäyksen aikana (tämä siis yleisenä huomiona)). Punaisen laitapuolustajan #2 tulisi tilanteessa nousta rohkeasti ylös merkkaamaan keltainen wingback #3, jolloin keltaiselle ei muodostu merkitsemääsi ylivoimaa laidalle. Samanaikaisesti jäljelle jäävien puolustajien tulee tehdä poikittaissiirtymä kohti oikeaa laitaa siten, että punainen joukkue säilyttää 3 vs. 2 -ylivoiman puolustuksessa, eivätkä keltaiset hyökkääjät pysty luomaan ylivoimatilannetta yhtä punaista puolustajaa vastaan. Jälkimmäinen huomio on oleellinen esittämäsi vaihtoehdon 2 suhteen.

Vaihtoehdossa 3 punaisilla puolustajilla on 4 vs. 2 -ylivoima alhaalla. Tällöin, pelattaessa aktiivista hyökkäysalueen prässipeliä, yhden puolustajista (sanotaan #3 tai #4) on noustava merkkaamaan keltainen #8. Tällöin puolustuksessa säilytetään edelleen ylivoima – tilanne on huomattavasti turvallisempi, kuin mikäli keltainen päästetään pelaamaan pallo merkkaamattomalle keskikenttäpelaajalle, jolloin ylivoima on käytännössä menetetty keltaisen wingbackin #2 nousun myötä. Keltaista #2 ei ylipäänsä tarvitse huomioida erityisesti, mikäli joukkue kykenee prässäämään joukkueena ryhmityksen pysyen tiiviinä, jolloin keltaisten pelaajilla ei ole aikaa nopeaan, tarkkaan puolenvaihtoon (yleinen huomio).

Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että aktiivinen prässäys tulisi aloitta välittömästi mutta vasta, kun pallo pelataan wingbackille. Tällöin pallon läheisyyteen saataisiin helposti rajatussa tilassa 4 vs. 4- tai 5 vs. 4 -tilanne syöttösuunnat tehokkaasti peittäen ja säilyttäen samalla turvallinen ylivoima puolustuksessa. 
SirLoser

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Taktiikan takapajulat


Vastaus #74 : 22.01.2013 klo 20:16:19

Punaisen laitapuolustajan #2 tulisi tilanteessa nousta rohkeasti ylös merkkaamaan keltainen wingback #3, jolloin keltaiselle ei muodostu merkitsemääsi ylivoimaa laidalle.

Miten syvälle nostaisit laitapuolustajan prässäämään? Wingback voi kuitenkin pudota koko pallollisen joukkueen alimmaksi pelaajaksi syvälle omalle aluueelle, eli seuraako punainen #2 keltaista #3:a vaikka päätyyn asti? Voi tietysti onnistua, mutta ei ehkä kovin luontevaa laitapakille.

EDIT: Toki tässä tapauksessa myös keltaisten vasemman hyökkääjän (#11) kannattaa hakea tilaa aivan vasemmasta laidasta.

Ongelmia siis tulee.


Samanaikaisesti jäljelle jäävien puolustajien tulee tehdä poikittaissiirtymä kohti oikeaa laitaa siten, että punainen joukkue säilyttää 3 vs. 2 -ylivoiman puolustuksessa, eivätkä keltaiset hyökkääjät pysty luomaan ylivoimatilannetta yhtä punaista puolustajaa vastaan. Jälkimmäinen huomio on oleellinen esittämäsi vaihtoehdon 2 suhteen.

Tämä on hyvä korjaus/huomio, mutta jääkö painoton laita tällöin täysin kontrolloimatta? Maalivahdin kautta kierrätys keltaisten oikealle wingbackille (#2) ja punaisten vasemmalla pakilla (#3) on helvetinmoinen matka ehtiä hidastamaan hyökkäystä. Ei taida toimia ainakaan muiden pelaajien ollessa tuossa muodossa.

EDIT: ks. edellinen.


Vaihtoehdossa 3 punaisilla puolustajilla on 4 vs. 2 -ylivoima alhaalla. Tällöin, pelattaessa aktiivista hyökkäysalueen prässipeliä, yhden puolustajista (sanotaan #3 tai #4) on noustava merkkaamaan keltainen #8.

Tiesin jo tehdessä että tähän ainakin puututaan.

Tämä on totta, kun keltainen #8 on noin korkealla, jolloin punaisten vasemman pakin (#3) on luontevaa nousta enemmän keskikentälle. Mutta jälleen, kuinka syvälle se seuraa? #8 voi pudota alas ja taas veskarin kautta kierrättämällä on laita täysin auki ja kontrolloimatta ja helvetinmoinen kiire omaan päähän.

Tällöin puolustuksessa säilytetään edelleen ylivoima – tilanne on huomattavasti turvallisempi, kuin mikäli keltainen päästetään pelaamaan pallo merkkaamattomalle keskikenttäpelaajalle, jolloin ylivoima on käytännössä menetetty keltaisen wingbackin #2 nousun myötä.

Eihän sitä tietenkään ole tarkoitus päästää pelaamaan merkkaamattomalle keltaisten merkkaamattomalle #8:lle, kun ohjaus on vasempaan laitaan. Pointti oli toki juurikin tämä, kuten jo toin alunperin esiin, että riski on kova, jos kaikesta huolimatta päästään prässin ohi tälle pelaamaan.

Keltaista #2 ei ylipäänsä tarvitse huomioida erityisesti, mikäli joukkue kykenee prässäämään joukkueena ryhmityksen pysyen tiiviinä, jolloin keltaisten pelaajilla ei ole aikaa nopeaan, tarkkaan puolenvaihtoon (yleinen huomio).

Puolenvaihtoa/ristipalloa ei tietysti tarvitse huomioida, kun se ei tosiaan prässin alla pitäisi onnistua, mutta kyllähän nyt painoton laita pitää olla kontrolloituna kierrätyksen varalta (viitaten yllä oleviin vastauksiin). Vai oletko eri mieltä?

Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että aktiivinen prässäys tulisi aloitta välittömästi mutta vasta, kun pallo pelataan wingbackille. Tällöin pallon läheisyyteen saataisiin helposti rajatussa tilassa 4 vs. 4- tai 5 vs. 4 -tilanne syöttösuunnat tehokkaasti peittäen ja säilyttäen samalla turvallinen ylivoima puolustuksessa.

Wingbackit voivat nousta rauhassa puoleen kenttään pallottomana ennen prässin aloittamista? Käy varmasti pallolliselle joukkueelle mainiosti, eikä puhuta todellakaan enää heti pallonmenetyksen jälkeisestä prässistä.
« Viimeksi muokattu: 22.01.2013 klo 20:52:53 kirjoittanut SirLoser »

 
Sivuja: 1 2 [3] 4 ... 17
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa