Suomen suurin vika on siinä, ettei oikein ole mitään suunnitelmaa, millä maalipaikkoja rakennettaisiin. Luotetaan vain pelaajien omiin kykyihin synnyttää paikkoja ns. tyhjästä. Näennäiseen pelinhallintaan on panostettu Suomi-futiksessa viime aikoina paljon, mutta ehkä hyökkäyspelin systemaattisuuteen voisi panostaa seuraavaksi.
Samaan olen kiinnittänyt huomiota näkemissäni peleissä (muut paitsi Turkki-matsi). Jos Suomella joku sovittu hyökkäyssuunnitelma on ollut, niin en ole ainakaan pystynyt havaitsemaan sitä. Suomi on pärjännyt hyvin pitkälti yksilöidensä (Ojala, Rahimi, Skrabb) ansiosta.