Se, miksi tällaista koko kaupungin seuraa ei olla pystytty luomaan, piilee juuri noissa pinttyneissä, järjettömissä seurarajoissa, jotka vain kilpailullaan tukahduttavat toinen toisensa. Tämän nimimerkki Sarjakuvasankarin mielipiteet ovat täysin ymmärrettäviä. Kaveri sanoo, että ei voisi ikinä kuvitella kannattavansa Honkaa, koska pelasi junnuna aina tätä vastaan ja ne olivat kovia vääntöjä jne. Kysymys kuuluukin, että eikö jokin ole pielessä, kun tällainen tilanne on syntynyt Espoon sisälle?
Vastaus kysymykseesi: On. Syyt miksi tällaista seuraa ei ole Espooseen syntynyt ovat pitkällä historiassa. EBK perustettiin vuonna 1940 yhdistämään espoolaista jalkapalloa. Siihen aikaan ei junioritoiminnasta voitu edes puhua sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta jo ennen EBK:ta Espoossa oli eri puolilla hajanaisia joukkueita.
Miksi EBK ei sitten kasvanut koko Espoon joukkueeksi? Syyt lienevät lähinnä kielipoliittisia. Seura oli vielä 50-luvulla vahvasti ruotsinkielinen ja kaupungin asukkaista puolet puhuivat ruotsia, puolet Suomea. Honka perustettiin 1957 ja keräsi kasvavan Tapiolan ympäristöstä lähinnä suomenkielisten uudisasukkaiden lapsista junnumassansa. Saman teki LePa Leppävaarassa.
Kun Suvela rakennettiin 1970-luvun alussa, oli Honka perustanut sinnekin juniorijoukkueita. Lopulta läänityksestä sovittiin EBK:n ja Hongan välillä ja Hongan juniorijoukkueet siirtyivät EBK:n alle.
1970-luvulla nousivat myös Karakallio (KaPa), Matinkylä (Mahti) ja Espoonlahti (EPS). Näihin perustettiin myös omat seuransa.
Myöhemmin KaPa sulautui Jupperin Urheilijoiden kanssa ja -89 syntyi Kasiysi. Samaten Mahdista tuli EsPa.
Kaiken huipuksi kaiken tämän keskellä on ollut GrIFK, joka on ollut aivan yhtä itsenäinen saareke läpi historiansa jalkapallotoiminnassa, kuin koko kaupunkikin on reikänä Espoon keskellä.
Vähäisemmällä määrällä seuroja olisi pärjätty, mikäli Espoo ei olisi ollut niin hajanainen. Kaikille Espooseen syntyneille lähiöille muodostui 1970- ja 1980-luvuilla vahva paikallisidentiteetti, kun tänne muutti toimeliasta väkeä ympäri Suomea. Tämä näkyi sitten aktiivisena asukastoimintana, koulujen johtokunnissa ja sitten intona perustaa näitä paikallisia urheiluseuroja. Vielä 1980-luvulla jokaisella asuinalueella oli erittäin paljon paikallistoimintaa. Sittemmin kaiken maailman asukastoimikunnat ovat taantuneet eläkeläisten kerhoiksi, kun uusia aktiiveja ei ole saatu. Tämä on johtanut siihen, että asuinalueiden paikallisidentiteetti on hälventynyt.
Jos joku EBK:sta, LePasta tai Hongasta olisi ollut aikanaan riittävän vahva ja ehkä nähty myös laajemmalle kuin omaan pesäänsä, olisi historia ollut ehkä erilainen.
Espoo on kuitenkin ollut aina voimakkaasti kasvava ja seurat ovat kai lähinnä joutuneet reagoimaan muuttuvaan ympäristöön, eivätkä varsinaisesti ole kyenneet ennustamaan tulevaa. Toki tähän on varmasti vaikuttanut myös se, että seurajohdot tällaisissa juniorivetoisissa seuroissa vaihtuvat usein ja se vaikeuttaa pitkäjänteisemmän strategian luomista.
Tästä on seurannut sitten suuriakin heilahteluja eri seurojen pelaajamäärissä ja sarjatasoissa. Pelaajaliikenne on myös ollut jatkuvaa, kun vaihtoehtoja on ollut niin monta pienellä alueella. Edustustasolla pelimiehet ovat kiertäneet akselilla EBK->GrIFK->Honka jo 50-luvulta asti sen mukaan, minkä joukkue milloinkin on ollut korkeimmalla sarjatasolla.
EDIT: Unohdin tietysti vielä muutaman toimijan. Aiemmin matalalla profiiililla erityisesti KaPy ja PEP ovat kasvaneet viime vuosina osittain johtuen EBK:n ongelmista uusiksi kokeiksi tähän espoolaiseen futissoppaan. Sittenhän on vielä mm. HooGee ja Tikka. Eli seuroja riittää enemmän kuin kotitarpeiksi.
