Doping!

[idänihme]

Jos mietitään fyysisiä vaatimuksia niin kyllähän ihan puhdas kestävyyden parantaminen veridopingilla voi tuoda suuren edun. Juoksuvoimaisempi jengi jaksaa pidempään ylimiehittää pallollista laitaa jne. Tuskin siis pelkillä kasvuhormoneilla mennään, jos halutaan lääkekaapilta hakea apua.

Mietaatakaan ei varmaan yllätä, että puerto keissin tuomari yksiselitteisesti kielsi Fuentesia puhumasta muista asiakkaistaan kuin pyöräilijöistä nimillä.

[Tresor]

Miten nyt sitten Miklu ja Väyrynen, miten dopaamisen lopettaminen heihin vaikuttaa vai jatkavatko maailmalla oppimaansa tapaan "harmaalla alueella".

Väyrysen taso ainakin putosi Heerenveenistä Klubiin tuntuvasti. Forssellilla on lihaksisto pienetynyt. Jännä nähdä miten käy Amerikan d-paratiisista palaavelle Tainiolle.

Sparv

Sparvhan höntsäsi ulkomailla parisen vuotta todella keskinkertaisella menestyksellä. Sitten Groningenin lääkäri kertoi pojalle, että olisi sellainen uusi astmalääke. Sen jälkeen taso ja esityksen maajoukkueessakin alkoivat kohtentua. Ja ruotsinkielisen radion haastattelija kysyi lääkkeestä kuultuaan Timiltä, että onko lääke sallittu. "Jag vet inte ännu", oli viaton vastaus.

[Callit]

Hyviä kysymyksiä. Ammattilaispyöräilyssä puhutaan tuhannesta päivästä. Lukema tarkoittaa ensimmäisen ammattilaissopimuksen ja douppauksen aloittamisen välistä aikaa. Reilut kaksi vuotta menee potentiaalin osoittamiseen ja jos sellaista todetaan olevan, aukeaa tie douppausrinkiin. Lahjattomammille tai epätodennäköisille menestyjille aineita ei tarjota. Lähteenä Tyler Hamiltonin kirja. Jos jalkapallossa toimitaan vähän sinne päinkään, niin tuskin douppaaminen alkaa vielä junnuissa tai akatemioissa.

Aika rajut on systeemit pyöräilyssä. Itse olen melkoisen varma, ettei futiksessa uskalleta dopata akatemianuoria, koska suurin osa niistä joka tapauksessa jää ilman ammattilaissopimusta. Paljastamalla dopingkulttuuri saisi ainakin jonkinlaisen rahan paljatuskirjalla.

Jos tuo aikataulu pitää/pitäisi kutinsa futiksessa, alkaa Pukin dopaaminen ensi kaudella. Ja mielenkiintoista myös, että Litti löi itsensä läpi huipulle ensimmäisen vuoden jälkeen eli kenties jo ennen dopingin aloittamista. Zämppärivoitto lienee tullut jo dopingin voimalla. Muita dopingista hyötyneitä suomalaistähtiä ovat siis mitä ilmeisimmin Hyypiä, Miklu, Kolkka, Tihinen, Nurmela, Johansson ja keitä kaikki nyt on ollutkaan.

[Rautakanki]

Jos mietitään fyysisiä vaatimuksia niin kyllähän ihan puhdas kestävyyden parantaminen veridopingilla voi tuoda suuren edun. Juoksuvoimaisempi jengi jaksaa pidempään ylimiehittää pallollista laitaa jne. Tuskin siis pelkillä kasvuhormoneilla mennään, jos halutaan lääkekaapilta hakea apua.
 

En usko että jalkapallossa käytettäisiin erityisesti veridopingia kestävyyden parantamiseksi, epoa kylläkin. Pyöräilyssä veridopingin suosio perustui aika pitkälti siihen, että se oli pitkään testauksen ulottumattomissa, toisin kuin epo. Epolla saavutetaan samat hyödyt, hematokriittiarvon eli punasolumäärän kasvu, paljon helpommin kuin puuhastellessa veripussien kanssa.

Oletettavasti keskeiset dopingaineet jalkapallossa ovat palautumista nopeuttavat / edistävät aineet ja osittain myös voimatason lisäämiseen tähtäävät aineet.

[Tekniikka]

osittain myös voimatason lisäämiseen tähtäävät aineet.

Oliko muuten John O'Shea joka sai, oliko nyt 2002 yhden kesän kymmenen kiloa lisää lihasmassaa? Asiantuntijoilta kysyttäessä vastaus oli muistaakseni, että ilman mömmöjö eika vuodessakaan saa kuin 2-3 kiloa.

[SirLoser]

Jännä nähdä miten käy Amerikan d-paratiisista palaavelle Tainiolle.

Siitähän oli tosiaan ihan uutinenkin kun Tainion polven kuntoutusta nopeutettiin jollain hormooniruiskeilla.

Tässähän kerrottiin tämän Suomen kiakkokohun yhteydessä juuri, että venäläisten jääkiekkoseurojen lisäksi joukkueen sisäiset doping-testit ovat ihan yleisessä käytössä myös vaikkapa Valioliigassa, eikä testaamisessa ole mitään erikoista...

[Hossam Ramsu]

Jos tuo aikataulu pitää/pitäisi kutinsa futiksessa, alkaa Pukin dopaaminen ensi kaudella. Ja mielenkiintoista myös, että Litti löi itsensä läpi huipulle ensimmäisen vuoden jälkeen eli kenties jo ennen dopingin aloittamista. Zämppärivoitto lienee tullut jo dopingin voimalla. Muita dopingista hyötyneitä suomalaistähtiä ovat siis mitä ilmeisimmin Hyypiä, Miklu, Kolkka, Tihinen, Nurmela, Johansson ja keitä kaikki nyt on ollutkaan.

Ajatusleikissä kannattaa muistaa, että Litmasen läpimurtokaudella 1993-94 EPO ei välttämättä ollut vielä jalkapallossa kaikkien systemaattisessa käytössä. Pyöräilyssä ja hiihdossa rännitys oli käynyt täydellä teholla jo muutamia vuosia, mutta uskoisin, että futiksen puolella on oltu joitakin vuosia jäljessä.

Yleisemmin onkin kiinnostavaa se, kuinka peli muuttui 80-luvun lopulta 90-luvun puoleenväliin. Tuliko pelistä selvästi nopeatempoisempaa ja kasvoivatko pelaajien ottelukohtaiset juoksumäärät? En itse ole 80-luvulta nähnyt kuin lähinnä koosteita arvokisapeleistä. Näissä nykyfutikseen tottuneisiin silmiin pistää varsin verkkainen tempo ja etenkin se, ettei puolustuslinjaa prässätä juurikaan, vaan puolustajat saavat pallotella melko rauhassa ainakin nykypeliin verrattuna.

Itse olen melkoisen varma, ettei futiksessa uskalleta dopata akatemianuoria, koska suurin osa niistä joka tapauksessa jää ilman ammattilaissopimusta. Paljastamalla dopingkulttuuri saisi ainakin jonkinlaisen rahan paljatuskirjalla.

Tästä olen jokseenkin samaa mieltä.

[Callit]

En usko että jalkapallossa käytettäisiin erityisesti veridopingia kestävyyden parantamiseksi, epoa kylläkin. Pyöräilyssä veridopingin suosio perustui aika pitkälti siihen, että se oli pitkään testauksen ulottumattomissa, toisin kuin epo. Epolla saavutetaan samat hyödyt, hematokriittiarvon eli punasolumäärän kasvu, paljon helpommin kuin puuhastellessa veripussien kanssa.

Oletettavasti keskeiset dopingaineet jalkapallossa ovat palautumista nopeuttavat / edistävät aineet ja osittain myös voimatason lisäämiseen tähtäävät aineet.

Nyt ollaan asian ytimessä. Futarin dopaminen ja kaikkinainen fyysisen suorituskyvyn edistäminen on sikäli haastavaa, että siinä palvellaan ainakin kahta herraa. Tulosten perusteella esim. Itä-Saksa, joka oli ennen Suomen dopingsuuruuden aikaa se kaikkein suurin dopingvaltio, ei koskaan löytänyt varsinaista oikotietä huipulle ja tulokset jäivät vuoden 1974 menestystä lukuunottamatta vaisuiksi. Olympialaisten amatöörivoittoa en laske menestykseksi.

Onko futiksen parista muuten tullut muita doping-avautumisia kuin Harald "Toni" Schumacherin paljastukset elämänkerrassaan? Kicker tekee kaksi kertaa kaudessa laajan gallupin pelaajien parissa. Valitaan vuoden valkku, pelaaja, nousija, ym. Ajankohtaisissa kysymyksissä kysyttiin kerran "onko tiedossanne dopingin käyttöä?" 10% vastasi kyllä. Jokainen saa sitten mielessään miettiä kuinka moni valehteli ei. Mietin tuota asiaa myös omalta kannaltani hevosmiesajoiltani. Jotkut tallimme hepoista menestyivät niin Suomen kuin Euroopan huipulla, ja sen perusteella voin vannoa, että menestyminen huipulla ilman dopingia oli mahdollista. Lähes koko tuttavapiirini koostui kohtalotovereista, ja vain yksi kertoi, että heidän erittäin hyvin menestyneessä tallissa käytettiin anabolisia steroideja MUTTA sääntöjen puitteissa. Itse näin kerran ranskalaisen valmentajan rikkovan doping-sääntöjä, kun hän antoi hevoselle jotakin eli todennäköisesti b-vitamiinia päivää ennen kisaa suoneen. Sääntöjen mukaan suoneen ei saanut antaa mitään 4 vuorokautta ennen kilpailua. Tällä siis viittaan lähinnä siihen, että dopingin käyttö tai käyttämättömyys ei lopulta pysy salaisuutena, joku vuotaa aina.

[Rautakanki]

Yleisemmin onkin kiinnostavaa se, kuinka peli muuttui 80-luvun lopulta 90-luvun puoleenväliin. Tuliko pelistä selvästi nopeatempoisempaa ja kasvoivatko pelaajien ottelukohtaiset juoksumäärät? En itse ole 80-luvulta nähnyt kuin lähinnä koosteita arvokisapeleistä. Näissä nykyfutikseen tottuneisiin silmiin pistää varsin verkkainen tempo ja etenkin se, ettei puolustuslinjaa prässätä juurikaan, vaan puolustajat saavat pallotella melko rauhassa ainakin nykypeliin verrattuna.
 

Lisäksi huomioitava ottelumäärien kasvu, sekä seurajoukkueissa, että myös maajoukkueissa.

[brane]

Tällä siis viittaan lähinnä siihen, että dopingin käyttö tai käyttämättömyys ei lopulta pysy salaisuutena, joku vuotaa aina.

Mitä laajemmalle piirille salaisuus leviää, sitä todennäköisemmin se tietysti vuotaa. Jos oletetaan, että huippusarjoissa on esim. 90-luvulta asti ollut käytössä säännöllinen ja laajamittainen doping-ohjelma, mukana olleen ihmismäärän (pelaajat, lääkärit, valmentajat) pitäisi olla vähintään viisinumeroinen luku. Voiko noin suuri joukko ihmisiä sitten pitää yhtään mitään salassa? No ei.

Tämä on siis vähän kaksipiippuinen asia. Toisaalta olisi tietysti naiivia olettaa, ettei dopingia huippufutiksessa käytetä lainkaan, mutta ihan yhtä naiivia on kyllä olettaa, että täysin säännöllinen ja laajamittainen douppaus olisi voinut pysyä näin hyvin ja näin pitkään poissa lehdistä ja paljastuskirjoista. Totuus löytynee siis jostain siitä välistä.

[Rautakanki]

 Jotkut tallimme hepoista menestyivät niin Suomen kuin Euroopan huipulla, ja sen perusteella voin vannoa, että menestyminen huipulla ilman dopingia oli mahdollista.  

Kyllä, enkä ole itsekään sitä mieltä että jalkapallossa menestymisen ehdoton edellytys olisi doping-aineiden käyttö. Itse asiasa niinkin läpidoupatussa lajissa kuin pyöräiöyssä aika monet ovat edelleen sitä mieltä (ilman että olisi oma lehmä ojassa), että menestyminen kaikissa kisoissa joiden kokonaiskesto ei ylitä viikkoa, on edellen mahdollista ilman dopingia.  Grand Tourit ovat sitten oma lukunsa ja aiheuttavat sellaisen kokonaiskuormituksen elimistöön että nykyisillä keskivauhdeilla niiden läpiajaminen pan y aqua ei onnistu.

Eli uskoakseni dopingia käyttävät / siitä hyötyvät etupäässä ne seurat ja pelaajat jotka pelaavat maksimimäärän otteuissa absoluuttisella huipputasolla. Pystyn hyvin ymmärtämään että esimerkiksi veikkausliigassa pystyy hyvin vetämään pelkällä leivällä ja vedellä.

[SirLoser]

Itse olen melkoisen varma, ettei futiksessa uskalleta dopata akatemianuoria, koska suurin osa niistä joka tapauksessa jää ilman ammattilaissopimusta. Paljastamalla dopingkulttuuri saisi ainakin jonkinlaisen rahan paljatuskirjalla.

Hemmetti kun en muista nyt tarkkaan missä, oliko Ylen urheilun taustapeilissä vai missä suomalaisessa mediassa, oli ihan vähän aikaa sitten raportti Etelä-Amerikan futisakatemioista, joissa oli täysin yleistä antaa pelaajille (joiden vanhemmilla oli vara osallistua kustannuksiin) kasvuhormonia. Messille nuorena annetut kasvuhormonihoidot mainittiin syyksi.

EDIT: Ei ollut Urheilun taustapeilissä, vaan Hesarin artikkeli: http://www.hs.fi/urheilu/Brassipojat+halutaan+hormonin+voimin+huipulle+/a1359004321702

[Rautakanki]

Mitä laajemmalle piirille salaisuus leviää, sitä todennäköisemmin se tietysti vuotaa. Jos oletetaan, että huippusarjoissa on esim. 90-luvulta asti ollut käytössä säännöllinen ja laajamittainen doping-ohjelma, mukana olleen ihmismäärän (pelaajat, lääkärit, valmentajat) pitäisi olla vähintään viisinumeroinen luku. Voiko noin suuri joukko ihmisiä sitten pitää yhtään mitään salassa? No ei.
 

Otan tähänkin analogian ammattipyöräilystä. Esimerkiksi L'Equipe kirjoitti jo 2000-luvun alkuuolella, että Lance Armstrongin Tour de Francet eivät ole puhtaana ajettuja. Juttu enempi vähempi vaiettiin kuoliaaksi. Vasta kun riittävä määrä riittävän uskottavia pyöräilijöitä kertoi yhdenmukaisesti Lancen dopingista 2007 ja siitä eteenpäin, alettiin kertomuksiin suhtautua vakavasti. Yksittäinen tunnustus on suhteellisen helppo kääntää vilppiä tehneen epärehellisen urheilijan rahastusyritykseksi.

Entinen ammattipyöräilijä ja nykyinen toimittaja Paul Kimmage, joka on kunnostautunut matopurkkien avaajana, on haastettu lukemattomiin oikeudenkäynteihin mm pyöräilyn kattojärjestön taholta. Rahalla ylläpidetään omertaa ja massiivisilla oikeudenkäynneillä murskataan ne harvat jotka yrittävät avoimesti kertoa/etsiä totuutta. Raha puhuu.

[Hossam Ramsu]

Kyllä, enkä ole itsekään sitä mieltä että jalkapallossa menestymisen ehdoton edellytys olisi doping-aineiden käyttö. Itse asiasa niinkin läpidoupatussa lajissa kuin pyöräiöyssä aika monet ovat edelleen sitä mieltä (ilman että olisi oma lehmä ojassa), että menestyminen kaikissa kisoissa joiden kokonaiskesto ei ylitä viikkoa, on edellen mahdollista ilman dopingia.  Grand Tourit ovat sitten oma lukunsa ja aiheuttavat sellaisen kokonaiskuormituksen elimistöön että nykyisillä keskivauhdeilla niiden läpiajaminen pan y aqua ei onnistu.

Eli uskoakseni dopingia käyttävät / siitä hyötyvät etupäässä ne seurat ja pelaajat jotka pelaavat maksimimäärän otteuissa absoluuttisella huipputasolla. Pystyn hyvin ymmärtämään että esimerkiksi veikkausliigassa pystyy hyvin vetämään pelkällä leivällä ja vedellä.

Pyöräilyn ja jalkapallon merkittävä ero on kuitenkin se, että pyöräilijöiden kunto ja suorituskyky heittelehtivät kauden aikana selvästi enemmän kuin jalkapalloilijoiden. Kukaan pyöräilijä ei oletusarvoisesti ole helmikuusta lokakuuhun lähellekään samanlaisessa kunnossa, vaan kaikki ajoittavat huippukuntonsa joihinkin tiettyihin kilpailuihin, olivat ne sitten ympäriajoja tai yhden päivän kilpailuja. Suurin osa kauden aikana ajettavista kisoista on enemmän tai vähemmän harjoittelua kauden pääkilpailuja varten. Jalkapallossa on taas pysyttävä läpi kauden hyvässä kunnossa, koska ainakin kotimaisissa liigoissa jokainen peli on ratkaiseva joukkueen lopulliselle sijoitukselle.

[brane]

Tiettyyn rajaan asti vaientaminen on toki mahdollista, mutta tuhansien entisten ja nykyisten jalkapalloilijoiden, lääkärien, valmentajien, näiden perheiden ja tutun tuttujen, joille asia olisi vääjäämättä vuotanut, hiljentäminen meneekin sitten jo lähinnä yleisen puolelle salaliittoteoriat-ketjuun. Euroopan huippusarjat kattavaa järjestelmällistä ja laajamittaista douppausta ei olisi mahdollista salata missään muualla kuin NWO-friikkien päiväunissa.

[PuluZu]

http://www.youtube.com/watch?v=azzhD2QJ8B0

Kolme tuntia pitkä Joe Roganin podcast (noita tulee muuten 2-4 jaksoa viikossa ja jokaisella miljoonia kuuntelijoita), jossa haastateltavana Victor Conte. Conte on yksi eniten julkisuutta saaneista "dopingtohtoreista" ja on jopa istunut vankilassa dopingrikoksista. Muutamia urheilijoita, joita Conte on "avustanut" ovat esimerkiksi Marion Jones, Tim Montgomery ja Dwain Chambers.

Tuo on toki pirun pitkä ja ei oikeastaan liity futikseen, mutta opin kyllä kansainvälisestä douppaamisesta enemmän, kun muista lähteistä yhteensä.

[Pumba]

Yksi juttu sitten tietysti myös on kipulääkkeiden yms. ja kaikkien palauttavien nappien käyttö. Tiimu Selännehän avautui viimeisimmässä Urheilulehdessä änärin puolella rehottavasta unilääkkeiden popsimisesta, mikä nyt ei välttämättä futiksen puolella ole niin vahvasti esillä, kun pelejä ei sentään ole peräkkäisinä päivinä. Kun miettii, miten lujilla pelaajat ovat sarjakauden aikana ja kuinka nopeasti täytyy olla iskussa seuraavaan matsiin, niin kyllähän sielläkin osastolla varmasti vähintäänkin harmaalla alueella liikutaan.

Huippufutaajathan ovat nousseet sen verran suuriksi rahasammoiksi niin monelle eri taholle, että ainakin itselle messironaldo-akselin dopingkäry olisi melkoinen shokki. Vähän sama juttu kuin esim. Usain Boltin kohdalla. Sitten uran jälkeen samanlainen ajojahtikäyntiin kuin Lance Armstrongin kohdalla, niin jotain saattaa ehkä tulla ilmi.

[Rautakanki]

Tiettyyn rajaan asti vaientaminen on toki mahdollista, mutta tuhansien entisten ja nykyisten jalkapalloilijoiden, lääkärien, valmentajien, näiden perheiden ja tutun tuttujen, joille asia olisi vääjäämättä vuotanut, hiljentäminen meneekin sitten jo lähinnä yleisen puolelle salaliittoteoriat-ketjuun. Euroopan huippusarjat kattavaa järjestelmällistä ja laajamittaista douppausta ei olisi mahdollista salata missään muualla kuin NWO-friikkien päiväunissa.

Useimmilla urheilijoilla jotka ovat syyllistyneet kiellettyihin menetelmiin ei ole mitään intressiä alkaa vuotamaan. Yleensä avautumista alkaa tapahtumaan siinä vaiheessa kun on joko jääty kiinni tai ura on loppunut ja on jonkinlaisen itsetutkiskelun/tilinpäätöksen teon hetki. Jälkimmäisen ryhmän aktivoituminen on ainakin pyöräilypuolella ollut vahvasti sidoksissa siihen, kuinka hyväksyvästi suuri yleisö tällaiset tunnustukset on ottanut. Aivan viimeaikoihin saakka näitä jälkikäteistunnustajia on pidetty lähinnä halveksittavina oman pesän likaajina. Vasta nyt kun on iso kala koukussa niin tunnustuksille on alettu antamaan arvoa, ei ehkä niinkään tunnustajan itsensä kannalta vaan välttämättömänä osana kokonaistodistusaineistoa lajin mädännäisyyden osoittamisessa.

[idänihme]

Ajatusleikissä kannattaa muistaa, että Litmasen läpimurtokaudella 1993-94 EPO ei välttämättä ollut vielä jalkapallossa kaikkien systemaattisessa käytössä. Pyöräilyssä ja hiihdossa rännitys oli käynyt täydellä teholla jo muutamia vuosia, mutta uskoisin, että futiksen puolella on oltu joitakin vuosia jäljessä.

Yleisemmin onkin kiinnostavaa se, kuinka peli muuttui 80-luvun lopulta 90-luvun puoleenväliin. Tuliko pelistä selvästi nopeatempoisempaa ja kasvoivatko pelaajien ottelukohtaiset juoksumäärät? En itse ole 80-luvulta nähnyt kuin lähinnä koosteita arvokisapeleistä. Näissä nykyfutikseen tottuneisiin silmiin pistää varsin verkkainen tempo ja etenkin se, ettei puolustuslinjaa prässätä juurikaan, vaan puolustajat saavat pallotella melko rauhassa ainakin nykypeliin verrattuna.

Tästä olen jokseenkin samaa mieltä.

Tuohon puolustuksen prässäämiseen toki vaikutti vuoden 92 sääntömuutokset. Aiemmin pallo oli helppo heittää veskarille käsiin, poikkeuksena toki eräs mm-historian tunnetuimmista maaleista. Siltikin jonnekin Ajaxin kultavuosiin asti oli vain taito ja ravijengejä. Nykyään jaksetaan juosta ilman että haittaa pallotatsia. Ravinto selittää varmasti paljon, mutta kuinka paljon.

Veridopingilla tarkoitin siis myös epoa. Se varmasti sopii pussitusta paremmin lajeihin joissa pitää olla koko ajan kunnossa. Tosin futiksen löyhällä testaustahdilla olisi varmaan varaa käyttää jopa vierasta verta.

[Sportacus]

Jos mietitään fyysisiä vaatimuksia niin kyllähän ihan puhdas kestävyyden parantaminen veridopingilla voi tuoda suuren edun. Juoksuvoimaisempi jengi jaksaa pidempään ylimiehittää pallollista laitaa jne. Tuskin siis pelkillä kasvuhormoneilla mennään, jos halutaan lääkekaapilta hakea apua.

Minä ainakin pidän aika selvänä sitä, että joskus 90-luvulla futiksessa on joissakin joukkueissa käytetty esimerkiksi EPO:a ihan järjestelmällisesti. Sillä saa merkittävän parannuksen kestävyyteen ja käytännössä oikein mitään haittoja ja riskejä ei ole. Voi vain kysyä, että miksi vaikkapa jossain Italiassa ja Espanjassa ei olisi käytetty, kun noista pyöräilymaista taatusti on löytynyt osaamista.

Väyrysen taso ainakin putosi Heerenveenistä Klubiin tuntuvasti. Forssellilla on lihaksisto pienetynyt. Jännä nähdä miten käy Amerikan d-paratiisista palaavelle Tainiolle.

Tainion vatsan seutu saattaa ainakin kutistua ihan huomattavasti.

[Seeteufel]

Yksi juttu sitten tietysti myös on kipulääkkeiden yms. ja kaikkien palauttavien nappien käyttö. Tiimu Selännehän avautui viimeisimmässä Urheilulehdessä änärin puolella rehottavasta unilääkkeiden popsimisesta, mikä nyt ei välttämättä futiksen puolella ole niin vahvasti esillä, kun pelejä ei sentään ole peräkkäisinä päivinä. Kun miettii, miten lujilla pelaajat ovat sarjakauden aikana ja kuinka nopeasti täytyy olla iskussa seuraavaan matsiin, niin kyllähän sielläkin osastolla varmasti vähintäänkin harmaalla alueella liikutaan.

Jalkapallossa tuppaa pelimatkatkin olemaan vähän lyhyempiä kuin änärissä tai muissa Pohjois-Amerikan sarjoissa.
Siellä ei sentään reissata bussilla ympäri Pohjois-Amerikkaa kuten alemmissa sarjoissa, mutta ei se lentokoneessa istuminenkaan mitään herkkua ole.

[Kevin Keegan]

Ei kai tämä tule yllätyksenä, mutta siellä missä raha on myös doping ja kaikki muut mahdolliset apuvälineet olleet käytössä jo useita vuosikymmeniä...

Tämä pätee siis kaikkeen urheiluun.

[Kevin Keegan]

2020 visioon on aikaa mutta vaatii vähintään saman satsauksen kuin muutkin ... Ja mikäli visiosta pidetään kiinni niin pitäis tehrä jotain...

[Kevin Keegan]

.

[Kevin Keegan]

Suksikaa v"""""n sanoi norskit kun asiasta puhuttiin...

Vähän sama on tän futiksen kanssa.

No comments