Matkaraportti: Espanja - Suomi, Gijon 22.3.2013

Torstai

Inca-baarissa kuohuvien oluiden seassa Tiksan lasiin kaadettu punaviini ja sprite osuivat silm��n v�kisinkin. Ihana baari-senoritamme Montse v�l�ytti taas jalat alta viev�n hymyns� ja nosti lasit tiskille. Vikstr�m maksoi kun oli sen kierros. Rami tuijotti ep�luuloisesti punaisena hohtavaa lasia kaiken sen kellanhohtoisen kaljameren keskell� ja kys�isi vaivihkaa onko tuo Tiksa homo. �En min� tied�, vastahan me se tavattiin Pariisin lentokent�ll�. Eik�s se tytt�yst�v�st� puhunut? Enk� m� sit� tunne muuten kun foorumilta.� Rami otti h�rpyn Mahouta ja huokasi: �Jaa foorumilta. Homo se sitten on. Niin ja kertoihan se perkele ravintolassakin miss� j�rjestyksess� juustot pit�� sy�d�.�

Vanhemman kaartin miehen� Ramilla oli vahvat k�sitykset foorumin kaltaisista turhuuksista, mutta en ehtinyt j��d� setvim��n tarkempia, kun Jylh� kiskoi minut viereiseen p�yt��n. Siell� mellastava Sonnisen Jaska halusi v�ltt�m�tt� esitell� meille FC Lahti -tatuointiaan, eik� sen j�rkev�lt� vaikuttava vaimokaan miest��n estellyt. Jaskan paita nousi tottuneesti kuin kokeneellakin stripparilla ja siell�h�n mehev�ss� miehen rinnassa toljotti suosikkijoukkueeni logo, jonka j�lkeen seurasikin muiden tatskojen esittelykierros. Luojan kiitos intiimialueille asti ei ehditty, mutta eik�h�n sielt�kin joku Rafael olisi kurkistanut?

Voi perkele. Oli tavallinen torstai, el�m� kevytt� ja Gijon n�ytti uudelta. Olimme juuri tulleet Pariisin lennolta ja k�yneet taksikuskin suosittelemassa paikallisessa perinneravintolassa testaamassa pihvit, juustot ja siiderit. Leppe�n kes�isess� ilmassa kaupunki n�ytti sympaattiselta ja siistilt�, vauraaltakin. Ihmisetkin olivat todella mukavia ja surkuttelivat vilpitt�m�sti jo etuk�teen Suomelle koituvaa viiden tai kuuden maalin tappiota. T�m�n pit�isi olla Espanjan k�yhimpi� seutuja, mutta kaikki oli hyvin huoliteltua. Naisetkin.

Ja Montse. Kaikkihan me siihen rakastuttiin, mutta Inca-baarin l�yt�neet SMJK:n vantterat pojat olivat p��tt�neet siirty� kahden k�rjen taktiikkaan ja tuoda Montselle oikein suklaata. Kateuden sekaisella h�mm�styksell� katsoin miten foorumilaissuomalainen ujous
ja asturialainen v�litt�myys kohtasivat konvehtirasian v�lityksell�. Halauksia seurasi puolin ja toisin. My�hemmin Montse kertoi meille vanhemmille �ijille, ett� "N�� on niin s�p�j� poikia, mutta kuinka nuoria ne oikeasti on?". Awww, kaverikortti?

Ilta kului rattoisissa merkeiss� Inca-baarin terassilla. Laulettiin lauluja, tutustuttiin uusiin ihmisiin, muisteltiin edellisi� reissuja ja juotiin tynnyrikaupalla olutta. Tiksaa lukuun ottamatta. Vikstr�mkin maistoi rohkeasti kyseist� Tinto Veranoa ja sanoi ett� seh�n oli parempaa kuin t�k�l�isten hapan siideri, mutta Rami ei uskonut. Pit�ydyimme oluessa.

Matsip�iv�

Perjantai k�ynnistyi tuskallisen hitaasti. Vasta puolenp�iv�n j�lkeen alkoi n�ytt�� paremmalta, ja l�hdimme kiert�m��n Cimadevillan pieni� kansanbaareja. Herkullisia tapaksia, hyv�� paikallista olutta ja mukavalla tavalla uteliaita ihmisi�. Kun ne huomasivat, ett� Jylh� puhuu espanjaa, kysymyksist� ja kommenteista ei meinannut tulla loppua. Suomelle ei annettu mink��nlaisia mahdollisuuksia nytk��n.

Gijonilaiset olivat suorastaan liikuttavan kiinnostuneita harvinaisista vieraistaan. Ujosti tultiin puhumaan huonoa englantia tai tiedustelemaan selkoespanjalla mielipidett� matsista. Poseerasimme useammissa valokuvissa kuin kaikilla edellisill� vierasreissuilla yhteens�. Mummot, teinityt�t, junnufutaajat ja ik�loput lajiniilot tulivat k�ttelem��n ja kyselem��n kaikkea mahdollista. Eritt�in sympaattista porukkaa.

Stadionilla tunnelma oli j�nnittynyt niin kuin aina, mutta se persraiskauksen mahdollisuus veti kielt�m�tt� fiiliksi� hieman tavallista hermostuneempaan suuntaan. T�ydell� El Molin�nilla vaikutti kuitenkin silt�, ett� paikalliset olivat tulleet katsomaan Suurta Tapahtumaa eiv�tk� oman suosikkijoukkueensa t�rke�� karsintaottelua. Perhelomailufiilis oli espanjalaisilla p��ll�, v�h�n kuin olisivat tulleet johonkin meriakvaarion delfiinin�yt�kseen. Hispaanien keskell� meid�n muutaman sadan hengen osastomme piti todella hyvin ��nt� (vaikka telkkarissa ei paljon mit��n kuulunutkaan).

Peli oli sit� tulisilla hiilill� olemista ja pahimman pelk��mist� koko ensimm�isen puoliajan. Kollektiivinen syv� huokaus p��si tuomarin vihellyksen j�lkeen, ja kansoitimme k�yt�v�t, vessat ja limsajonot silmi� py�ritellen ja p��t� puistellen. Tokalla puoliajalla Espanjan maali her�tti oikeastaan kannustuksen, ja siin� vaiheessa kun paikalliset katsojat viihdyttiv�t itse��n aaltoilemalla, me aloimme n�hd� ett� Suomi p��see paremmin peliin kiinni. Sparvin sis��ntulon j�lkeen Kappe nousi ylemm�s ja espanjalaisten puolustuksesta alkoi l�yty� tyhji� kaistaleita. Pukin maali tuli kuitenkin t�ysin yll�tyksen�. Sit� onnen tunnetta on vaikea kuvata, mutta suomalaiskatsomossa mentiin koko tavalla p�hkin�iksi. Ministeri m�lisi suoraa huutoa, tv-toimittajan vaimo sheikkasi pebaansa Schalke-paidassa ja ventovieraat halailivat toisiaan kuin kauan kadoksissa olleet veljekset.

Viimeiset minuutit kuluivat kuin tunnit. Mahdotonta kidutusta, mutta vihdoin se loppuvihellys soi. Uskomatonta. Tasapeli maailman parasta joukkuetta vastaan! Meid�n vieress� kikkarap�inen kaveri itki vuolaasti ja vollotti ett� "Kaiken sen paskan j�lkeen nyt t�m�!" Tismalleen!

Kaksi h�meenlinnalaista lukiopoikaa oli ensimm�isell� vierasreissullaan, ja me mentiin Jylh�n kanssa palauttamaan niit� heti maan pinnalle: "�lk�� vaan kuvitelkokaan, ett� t�� ois aina t�ll�st�." Ne vaan virnisteli idiootteina niinku me muutkin.

Sitten me laulettiin siell� tyhjentyneell� stadionilla pitk�n aikaa. Vihdoin l�hdettin k�velem��n kohti keskustaa. Aina kun k�vi v�sytt�m��n, vastaan tuli onneksi baari. Tai vaihtoehtoisesti: aina kun baari tuli vastaan, k�vi v�sytt�m��n. Siin� ehdittiin n�hd� yksi t�p�t�ysi sporttibaari, venezuelalainen rockabilly-paikka, jonkun paremman hotellin ravintola ja kaikenlaisia kapakoita. Leppoisa juhlamieli vallitsi, ja vastaanotimme paikallisilta onnitteluja leve�sti hymyillen.

Jossain vaiheessa hiljaisella sivukadulla takaap�in kuului �Oi Suomi on!�. Jotain nuoria jannuja kurkisteli r�ike�sti valaistun pikaruokakioskin oviaukosta ja me heilutettiin ja m�listiin takaisin. Jylh� meni juttelemaan v�h�n Pukin laihemmalta versiolta n�ytt�v�lle tyypille ja kaatui maahan saman tien. Vikstr�m huolehti ett� tuliko sille joku kohtaus tai muu h�ikk� ja kiirehti katsomaan. Mekin seurattiin per�ss� ja n�htiin ihan selv�sti miten Jylh� suutelee tyypin kenki� ja k�ny�� pystyyn kauhean m�lin�n kanssa. �Vittu t��llon Teemu, t��llon oikeesti Teemu!�.

Ja se oli! Uskomatonta, ett� pari tuntia matsin j�lkeen Suomen maalintekij� vet�� kebabbia naamariin jossain karvamanolon pizzaluolassa sivukadun varrella!

�Mit� s� t��ll� sy�t? Eiks M�kk�ri� l�ytynyt, �h� �h�?� K�vimme kiittelem��n kotkalaista niin suurieleisesti ett� sit� alkoi nolottaa, mutta onneksi siin� vaiheessa joku kysyi "Etteks te meit� tunne ollenkaan?" Ja jumalauta, siell�h�n oli Perpa, Roma, Alex ja Forsell lippalakit silmill�.

Siit�h�n repesi kauhea riemu ja k�nnyk�it� kaivettiin taskuista hetken ikuistamiseksi. "�lk�� viittik� ku t�ss� on kohta sata tyyppi� kuvaamassa jos ne huomaa". Pistettiin kamerat pois ja katsottiin huuhkajia tarkemmin. Alex ja Bursa-Petteri n�yttiv�t street-lookissaan jonkun puoliksi katu-uskottavan hiphopparin pikkuveljilt�. Ei se suurisilm�inen nuoruus vaan v�lity valokuvissa tai telkkarissa. Roman blingbling-osasto ja cool olemus olivat ihan t�htiluokkaa, Teemu taas oli hupparissaan naapurinpoikamainen ja todella hoikka. Ei kai niit� PUKKI-topikin kuvia vaan k�sitell� jotenkin?

"Uskoitteko?" Perpa tiukkasi. "Sanokaa uskoitteko oikeesti?" Me siin� jotain optimismista k�ytiin sopertamaan, mutta Perpa kuittasi ��lk�� puhuko paskaa, ette uskoneet kuitenkaan!� Kaikkia nauratti. Luvattiin n�hd� Luxemburgissa ja uskoa siell� paremmin.

Lauantai

Jotenkin siin� tuli sitten seuraava aamu ja lauantai. Kohta pit�isi l�hte�, mutta mentiin viel� hyv�stelem��n Inca-baarin tyt�t. Baarin omistaja oli �lytt�m�n tyytyv�inen suomalaisiin vieraisiin: �Teit� oli tosi paljon ja te joitte todella valtavia m��ri�. Lama-aikana t�m� oli hieno juttu. Saako olla jotain? Talo tarjoaa."

Pakkohan se oli taas veny�, ettei pidet� ep�kohteliaina. Montse kantoi kaljat p�yt��n ja halasi. Pelastettiinhan me sent��n omalta osaltamme Asturiasin maakunnan kansantalous. Ja k�ynnistettiin siin� samalla suomalaisen jalkapalloilun todellinen nousu.

Ja suklaarasiat valmiiksi SMJK: Montse lupasi tulla syksyll� Suomeen Espanja-matsiin. Lasketaanko saamiseksi?

	Kirjoittaja	Aihe: Matkaraportti: Espanja - Suomi, Gijon 22.3.2013 (Luettu 8347 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.