Kuinka jäit koukkuun futikseen?

[Viikinki]

Itse jäin lopullisesti koukkuun tähän lajiin vasta tovi sitten. Oli vuosi 2004 ja kesä. Ajoin rutiinin omaisesti pyörälläni kohti kotiani eli Vuosaareen päin ja huomasin tien sivussa Viikinkien ottelumainoksen "Suomen Cupin ottelu FC Viikingit - FC Haka Heteniityn kentällä"

Hetkeksi jäin miettimään, että sitähän voisi mennä jopa katsomaan. Olin kuullut naapuriltani pelkkää hyvää sanottavaa Viikinkien otteluista ja päätin mennä paikalle. Sitten ottelupäivä koitti ja menin ensimmäistä kertaa futismatsiin paikan päälle sitten vuoden 1997 tai 1998. Oli hieman epätodellinen tunne olla maksaneena samaan paikkaan, missä olin yleisturhaillutkin useina kesäpäivinä. Nurmi tuoksui vihreältä aina penkeille saakka ja ajoittain leijui grilliltä houkuttelevia tuoksuja nenääni. Taisi olla samalla sen hetken yleisöennätys Heteniityllä. Siitä lähtien olen ollut jokaisessa Viikinkien kotiottelussa lukuunottamatta kolmea matsia, joihin en päässyt.

Näin se tapahtui, vasta vajaa pari vuotta sitten

P.S. Ensimmäiset muistikuvat Viikingeistä ovat kauden 2003 Kuusankoski kotiottelusta, jolloin pelasin mielummin viereisellä kentällä tennistä. Lähtiessä tenniskentältä tuli vielä lauleskeltua kavereiden kanssa futiskentälle päin: Kuu-sankoski! *klaklaklaklapklap* jne...

[harlaamof]

Näin Evertonin pelejä 90-luvulla ja tajusin että jos ne jätkät voi pelata valioliigaa niin miksen minäkin. Valioliigapelaajaa minusta ei tullut mutta armoton Tottenham-fani ja Mukkulamäen Palloseura-gloryhuntteri kyllä.

Kipinä lähti Siltiksen nurmelta joskus aikoina kun miehet olivat rautaa ja laivat puuta...

[redrum]

Kyllähän sitä kuus vuotiaana tuli alotettuu pelaaminen, joka tosin kesti vaan seittemän vuotta.
Lajin hienous paljastui sitten 1994 usa:n mm-kisoja seuratessa.
Muistissa ovat Stoichkov, Roberto Baggion ratkasevan rankkarin missaus finaalissa, ruotsin hyvät otteet, Hagi ja kisat yleensäkkin.
Myös Valioliigan seuraaminen lauantai iltapäivisin oli viikon kohokohta. Silloin alkoi myös Manchester Unitedin otteiden seuraaminen.

[Game]

Olin noin 6-vuotias ja isäni suorastaan pakotti katsomaan jalkapalloa televisiosta ja paikanpäältä. Alussa en ollut kovinkaan innostunut lajista, mutta ei siinä kauaa mennyt, kun katsoin jatkuvasti jalkapalloa ja lisäksi aloin käydä peleissä oikein mielelläni. Jääkiekko ei ole ollut minulle koskaan se ykköslaji, niinku aika monelle on saattanutkin olla. Olen tässä yrittänyt miettiä, että mikä oli se ottelu, jonka ansioista 6-vuotiaana lopullisesti jäin koukkuun.

[Lisbie]

Faijan kanssa tuli pikkupoikana katseltua telkkarista. Hämärä mielikuva on jostain 92 Em-kisojen ottelusta kun Van Basten mokasipilkun.  Ja kun faija oli vanha futari ja isobroidi pelasi myös niin tuli sitten aloitettua itsekin.

[Vuoden Vaihde]

Vuonna 1987 menin lähimmällä kentällä pyörivään kaupunginosajoukkueeseen parin naapurin kanssa. Naapurin pojat lopetti vuoden-parin päästä pelailun..minä olen vieläkin sillä tiellä..

[Rähinä Rainer]

Kun näin kuninkaan koskettaan palloa...

[Tveni Trii]

Ala-asteella pelattiin välitunnit jalista, en ihan tarkkaan muista miten innostus alkoi. Siitä se kuitenkin lähti eikä loppua näy, paitsi oma "ura" alkaa olemaan ehtoopuolella, mutta pelailu jatkuu todennäköisesti vielä niin kauan kun jalka nousee. 

[Ricky Rocket]

MM-Kisat 98

[oikoj]

MM-82 jatkui pitkään pihapeleissä.

[Larsenal]

Eipä sitä välitunneilla tosiaan tehty mitään muuta ala-asteella.

[Pietro Coscelli]

Eipä sitä välitunneilla tosiaan tehty mitään muuta ala-asteella.

sama

[Kiima-Aho]

Kaikki sai alkunsa 94' MM-kisoista. Silloin rakastuin lajiin. Siitä eteenpäin noin neljä ensimmäistä vuotta olivat etsikkoaikaa. Seurailin pelejä televisiosta, mutta mitään erityistä suosikkijoukketta ei ollut. Aika ajoin yritin rakastua erinäisiin ulkolaisiin joukkueisiin. Milloin Dortmundiin, milloin Ajaxiin. Suhteet olivat lyhyitä. Sitten eräänä maagisena kesänä eksyin Veikkausliigan otteluun ja kohtasin rakkaani. Se rakkaus on kestänyt niin myötä- kuin vastamäetkin, eikä tämä liitto kariudu koskaan.

Myös sen jälkeen olen yrittänyt samaistua johonkin ulkomaalaiseen seurajoukkueeseen, että olisi "fanitettavaa" myös talvisin kun Suomen jalkapalloelämä hiljenee. Lopulta tajusin sen mahdottomaksi. En yksinkertaisesti voi. Minulle jalkapallokannattajuudessa "elämys" on se, että on mahdollisuus nähdä jokainen koti-ja vieraspeli livenä katsomoissa. Se merkitsee myös kotiseuturakkautta.

[luckyiam]

Kaikki sai alkunsa 94' MM-kisoista. Silloin rakastuin lajiin. Siitä eteenpäin noin neljä ensimmäistä vuotta olivat etsikkoaikaa. Seurailin pelejä televisiosta, mutta mitään erityistä suosikkijoukketta ei ollut. Aika ajoin yritin rakastua erinäisiin ulkolaisiin joukkueisiin. Milloin Dortmundiin, milloin Ajaxiin. Suhteet olivat lyhyitä. Sitten eräänä maagisena kesänä eksyin Veikkausliigan otteluun ja kohtasin rakkaani. Se rakkaus on kestänyt niin myötä- kuin vastamäetkin, eikä tämä liitto kariudu koskaan.

Myös sen jälkeen olen yrittänyt samaistua johonkin ulkomaalaiseen seurajoukkueeseen, että olisi "fanitettavaa" myös talvisin kun Suomen jalkapalloelämä hiljenee. Lopulta tajusin sen mahdottomaksi. En yksinkertaisesti voi. Minulle jalkapallokannattajuudessa "elämys" on se, että on mahdollisuus nähdä jokainen koti-ja vieraspeli livenä katsomoissa. Se merkitsee myös kotiseuturakkautta.

Mulla aika sama tarina. 2004 tais olla pitkän tauon jälkeen (2001) ensimmäinen Veikkausliigapeli mikä tuli käytyä katsomassa, oliskohan ollut KooTeePeetä vastaan. Kuitenkin, silloin syttyi eräänlainen "fanius" oman kylän seuraa kohtaan. Vierapelejä harvemmin, mutta kotipeleihin aina. Ja tuleehan sitä kotona canalilta tuijoteltua aika paljon Valioliigaakin.

[honkala]

Olin ryyppäämässä yhdessä räkälässä, kun keski-ikää lähestyvä mies rautakanki kädessään istahti samaan pöytään ja alkoi puhua hyvin kiihtyneenä...........

[Balla]

Erlangenin kuninkaan pommit 10.6.1990 San Sirolla Jugoslavian verkkoon olivat se sysäys. 

[Dickinson]

Ekaluokalla kaikki välitunnit meni pallonpotkimiseen, siitä sitten joukkueeseen eikä mulla nuoruudesa paljo muuta elämää ollutkaan. Ja hyvä niin.   Myös MM-94 koukutti mukavasti.

[Metsän siimes]

Kyllä lopullinen kipinä oli Kuningas ja AFC Ajax 1990-luvun puolivälissä.

[el_Diablo]

[JMP]

Diablon kanssa aika pitkälti sama, mutta kyllä tuli tuijoteltua myös Englannin kentillä taphtunutta silloin aikoinaan..  Lopullinen läpimurto kuitenkin kuten yllä.

[leeremick26]

Vuonna 1984 tuli astuttua sisään Myllypuron halliin ekoihin Viikinkitreeneihin.

[KopLoire]

Pikkuhiljaa on innostus jatkuvasti syventynyt. Muutamia tarkeimpia katalyytteja:

Jo pikkupoikana kaytiin Mypan peleissa.

Italia-90 kisojen aikaan oltiin perheen kanssa automatkalla Euroopassa. Saksa, Hollanti, Belgia, Ranska... Koko manner tuntui seonneen kisojen vaikutuksesta, jotain mita ei Suomessa voi kokea ollenkaan samalla tavalla.

Cupin finaali olympiastadionilla MyPa 2-0 Jaro. Litmanen teki maaleista toisen. Enpa ollut vastaavaa huumaa urheilutapahtumassa kokenut ennen tuota.

Tanskan euroopanmestaruus, ja etenkin Peter Scmeichel. Aktiivikoripalloilijana pelasin koulun joukkueen maalivahtina, ja siinahan ne meikalaisen pelaajauran suurimmat saavutukset ovatkin.

Litmanen Ajaxissa. Ei tarvinne selittaa enempaa.

HJK mestareiden liigassa, seka suomalaisten pelaajien maaran lisaantyminen eurooppalaisissa sarjoissa. Ensin tuli seurattua lahinna suomalaisten otteita, ja samalla kiinnostus maajoukkuetta kohtaan luonnollisesti lisaantyi. Sitten tarkastelu siirtyi yha enemman suomalaisista pelaajista niihin joukkueisiin ja sarjoihin, joissa he pelasivat. Nykyaan voisi sanoa, etta Ranskan liigan putoamistaisto kiinnostaa paljon enemman, kuin jonkun tusinasuomalaisen peliminuutit Alsvenskanissa.

Toinen rakkaaksi muodostunut seurajoukkue Nantes tuli vahan niinku parisuhdehommissa kaupan paalle. Tassa suvussa kannatus menee sukupolvien yli, meikalaisella kunniakkaasti since 2003. Vaan kylla vetaa kananlihalle, kun La Beaujoire jyrahtaa "Debout qui n'est pas nantais - ecoutez la loire chanter!". Mypan otteita toki seurataan myos mahdollisimman tarkasti edelleen.

[Fundamentalisti]

Erlangenin kuninkaan pommit 10.6.1990 San Sirolla Jugoslavian verkkoon olivat se sysäys. 

Fanitin itsekkin Länsi-Saksaa noihin aikoihin 
Nyt kun miettii ja yrittää muistella jotain yksittäistä tapahtumaa, niin eipä niitä tahdo löytyä. Kersana pelattiin joka päivä. Koulussa välitunnilla, vapaa-ajalla kentillä. Sitten oli vielä arvokisat, jotka piti seurata todella tarkkaan. Loppujen lopuksi aivan sama kuinka rakkaus on alkanut. Pääasia että on alkanut. Perheessäni eikä suvussani kukaan muu ole ymmärtänyt hyvän päälle..

 

[luckyiam]

Loppujen lopuksi aivan sama kuinka rakkaus on alkanut. Pääasia että on alkanut. Perheessäni eikä suvussani kukaan muu ole ymmärtänyt hyvän päälle..

 

Yllä tärkein.

Mitäpä sitä muuta. Aina futista tullut potkiskeltua. Rakkaus kyllä puhjennut kukkaan vasta noin vuosi sitten. Sitä ennen musiikki oli tärkeintä - onneksi heräsin.

[Ezsi]

Jalkapallosta pitäminen on tullut vähän salaa ja hiipien. Olen aina seurannut paljon urheilua, ihan perinteisiä suomalaislajeja. Perheessäni, tuttava- ja ystäväpiirissäni ei oikeastaan kukaan pahemmin välitä jalkapallosta, paitsi veli ja äippä ovat aina seuranneet EM- ja MM-kisoja ja siinä mukana minäkin ja lopulta seuraan arvoturnauksia niitä paljon enemmän tänä päivänä. Muistan kun veljeni fanitti Litmasta Ajaxin aikaan kauheesti, mutta itse en tajunnut Litmasen suuruudesta ja merkityksestä vielä silloin paljoa.

MM-kisat'94 ovat ensimmäinen jalkapallomuistoni. Niitä seurasin jonkin verran ja ihastuin brasseihin. Nykyään en niistä pahemmin välitä, kun EM-kisoissa 2000 löysin Portugalin. Ihan perinteisesti Mestareiden Liigan kautta kiinnostuin kansainvälisestä seurajalkapalloilusta nuorena, kun halusin seurata suomalaisten ja bongaamieni tähtien otteita. Portugalilaisista ja espanjalaisista seuroista olen pitänyt, mutta ikinä en ole mitään tiettyä ulkomaalaisseuraa alkanut fanittamaan. Jos mikään ei ole sytyttänyt, niin en nyt väkisinkään ala kannattajaksi.

FC Lahden löysin tietysti sen takia, kun seura on kotiseudun joukkue. Kotimaisesta jalkapalloilusta ja liigasta olen alkanut kiinnostua vasta viime vuosina enemmän ja siihen toki on vaikuttanut maajoukkueen esitykset ja suomalaispelaajien pääsy ulkomaisiin seuroihin. Se harmittaa kun kavereista kukaan ei ole samanlailla kiinnostunut futiksesta kuin minä, muun urheilun ystäviä kyllä löytyy, joten en viitsi niitä väkisin matseihinkaan viedä. MM-kisakarsinta Saksaa vastaan oli niillekin kyllä sellainen elämys, että kaverit ymmärsivät futishuulluuttani ainakin hetken ajan.