Tuntuu, että pysyy paremmin mielessä nämä reissut, kun jotain kirjoittaa alas. Myös yllättävän vähän raportoitu, joten jaetaan omia kokemuksia.
Torstai 21.3.2013
Matkan ainoaksi virheeksi meinasi kostautua oma ylimielisyys siitä, että pärjäisin pelkällä englannilla, sillä Gijonissa ei puhuttu ollenkaan englantia. Erinäisistä syistä johtuen olimme liikkeellä myöhään torstaina ja peli olisi suurella todennäköisyydellä jäänyt väliin ilman Iberian lakon peruuntumista. Suunnaksi Gijón tai Xixón, kun Asturiaan itsehallintoalueelle mennään. Lausutaan muuten "hihoon." Torstai-illalla alkoi peli jo polttelemaan, kun Amsterdamin lentokentällä passintarkastuksessa tullivirkailijat utelivat määränpäätä. "Kotiinko, Suomeen matkaamassa?" Maininta maajoukkueen futispelistä Espanjassa saivat nämä uniset virkailijat innostumaan ja pitihän siinä hetki jututtaa, mutta jonon syntyessä matkaa jatkettava. Nopea vaihto Schipholin kentällä, mikä on muuten erittäin hieno, olisi voinut koitua suureksi mokaksi. Suoraan koneesta päästyä asetimme prioriteettijärjestyksen seuraavasti: vessa, rööki ja olut. Kaksi kolmesta täytetty ja lähin baari houkuttelee. Päätimme hillitä itsemme ja mennä lähtöportin lähelle oluelle, mikä totta kai oli viimeinen ja samalla kauimmainen portti koko kentällä eikä välimatka ollut lyhyt. Nopeahko olut ja koneeseen.
Ikinä en ole nähnyt niin verkkaista tarjoilua kuin Vuelingin lennolla. Olisikohan tuhansien työpaikkojen vähentäminen ja palkkojen leikkaukset Iberialla vaikuttaneet heillekin. Saavuimme Barcelonaan torstai-perjantai keskiyöllä, missä odottelua kuusi tuntia ennen lentoa Asturiakseen. Espanjan halvin olut taisi löytyä yllättäen El Pratan kentältä. Tuopillisesta Estrellaa sai vaihtaa rahaa 2,90€ ja tahti olut per tunti ei käynyt matkakassassakaan. Lento lähtee kuudelta ja viiden aikoihin onneksi tajusimme nukkua puolisen tuntia.
Barcelonan terminaali tuli tutuksi matkan aikana.Perjantai 22.3.2013
Asturiaksesta bussilla Gijoniin, missä alkoikin hotellin etsintä. Asemalla ei englantia puhuttu ja lähdimme suunnistamaan suurin piirtein tietäen oikean suunnan. Monta kertaa tuli mietittyä, jos olisimme matkanneet laukkujen kanssa, olisi ollut taival yhtä tuskaa. Reppu tai kassi saa ja pitää riittää näille matkoille aivan hyvin. Päätimme kysyä samaa nimeä muistuttavasta hotellista missä olemme. Respan kaveri piirtää saman tien reitin karttaan ja toteaa "tänne te menette illalla" osoittaen El Molinonia. Kiitellessä kaveria hän heittää onnentoivotukset peliin ja siihen leikkimielisen totisesti vastaan "onnea teillekin", ja kuinka oikeassa olinkaan.
Kaupunki oli erittäin siisti ja puhdas.
Lämpimät kelit jo heti aamusta.Löysimme hotellimme, mikä oli kaupungintalon vieressä ja aivan meren rannalla. Huone oli vielä siivoamatta, joten lähdimme etsimään suomipubia. Pysähdyimme matkalla jostain syystä keskelle tietä ja kahvilasta nainen huomasi meidät ja vinkkasi kaverilleen, joka hänkin kääntyi tuijottamaan vaaleita suomalaisia. Ei tiedetty mitä tehdä, hyvä etten lähestulkoon karkuun juossut. Kyseinen Inca-pubi sijaitsikin ihan kivenheiton päässä majapaikastamme. Pakko mainita, että neljän tähden hotellista aamupalalla sai maksaa 55€ yöltä kahdelle. Ruokaa oli saatava, sillä emme olleet syöneet kohta kahteen päivään muuta kuin sämpylöitä ja patonkia. Ruoan jälkeen soluttauduimme muiden suomalaisten sekaan pubiin, missä tulikin vietettyä loppu aika Gijonissa. Perjantaina päivällä oli suomalaisia vasta kourallinen terassilla, jolloin Jaska tuli pyytämään meitä liittymään hänen ja vaimonsa seuraan. Olut alkoi maistua ja juttu luistamaan. Pikku hiljaa paikka alkoi täyttyä sinivalkoisista väreistä. Aika kuin juoksi silmissä, ehkä jopa kirjaimellisesti. Korkeintaan tunti nukuttuna edellisenä yönä, oli pakko lähteä viemään kamat hotelliin ja ottamaan parin tunnin välikuolema.
Näköala hotellin parvekkeelta. Todella halpaa majoittuminen.Pre MatchMatsiin valmistuminen alkaa. Kamat päälle ja äkkiä takaisin pubiin. Tunnelma oli erittäin jännittynyt. Kukaan ei uskaltanut edes unelmoida hyvästä tuloksesta. Välillä joku yritti saada laulua aikaan, mutta ei millään meinannut lähteä. Ajan kuluessa ja ihmisten humaltuessa jännitys raukesi lauluihin ja kannustushuutoihin. Tiedä sitten oliko kolmen euron vapaalla kädellä ja erittäin ruhtinaallisesti kaadetuilla vodkapaukuilla osuutta asiaan. Näitä ei liian montaa uskaltanut ennen peliä ottaa. Baarin tytöt tekivät pitkää vuoroa ja vanhempi herrasmies, baarin omistaja varmasti omalle tyylilleen uskollisena hitaahkoon, mutta varmaan tahtiin kaatoi olutta tuoppiin pakollisen "hatun" eli vaahdotuksen kera. Kello alkaa lähestyä seitsemää ja alle kaksi tuntia kick-offiin. Aika lähteä liikkeelle. Varmasti yksi reissun mieleenpainuvimmista tapahtumista oli kun parisataahenkinen suomalaisjoukko marssii lämpimässä kevätsäässä kaunista Biskajanlahden rantaa pitkin kohti stadionia. Laulu alkaa raikaamaan ja tunnelma nousemaan. Oi Suomi on, Litmasta, Moisanderia ja yms. huudetaan. Jonkun yrittäessä Mikko Sumusaloa, pelkästään naurun hyrähdyksen kuuluivat. Noin pari kilometriä pitkällä rantakadulla lähes kaikki pysähtyi ihmettelemään. Suurin piirtein jokainen vastaantulija ja penkeillä ilta-auringosta nauttineet ottivat kuvia. Vanhemmatkin eläkeläiset kaivoivat taskujen pohjilta monenlaista nokialaista ja pakko saada kuva muistoksi suomalaisten esittämästä upeasta marssista. Tämä varmasti yllätti jokaisen paikallisen ja tuntui kuin olisimme olleet suuriakin staroja, sen verran paljon keräsimme huomiota. Puolessa matkaa alkoi suuta kuivata ja nopeasti mutkan kautta kulmakaupasta pullo valkoviiniä. Yhtään kierrekorkkipulloa ei ollut hyllyssä ja kaupan täti huomasikin tuumailumme kaivaen jo valmiiksi avaajaa. Korkki auki ja menoksi.
Rantakatua pitkin marssittiin myöhemmin illalla.OtteluStadionille päästyämme kolme varttia ennen ottelua alkua, Nylundin Ville ohjaa meidät oikeille paikoille ja odotus alkakoon. Peli vihdoin alkaa. Ensimmäiset parikymmentä minuuttia oli järkyttävää Espanjan myllytystä. Upeasti kestetty jo 25min ja pikku hiljaa alkaa elämään pieni toive siitä, että kestäisimme jopa puoliaikaan milloin Espanja tähdet saattaisi hieman herpaantua. Puoliaika 0-0, mahtavaa! Painostus jatkuu ja heti alkuun Ramos puskee maalin. Espanjalaisten pahin paine heltiää maalin saatuaan ja kannustus senkun nousee, puolin ja toisin. Stadionilla alkaa kiertää aalto, joka kaikkiaan kiertää kymmenisen kierrosta. Vaikea sanoa näkyikö tv:ssä, mutta itseen tämä teki suuren vaikutuksen. Jos joskus voi käyttää sanontaa kuin salama kirkkaalta taivaalta, nyt on se hetki. Suomen maali oli jotain maagista. Uusintanakin katsottuna maali tapahtuu erittäin nopeasti, mutta paikanpäällä se tapahtui kuin sekunnissa. Pallo omassa päässä ja sitten maalissa. Kuinka tämä tapahtui? Vieläkin saan kylmiä väreitä, kun mietin sitä hiljaisuutta ja suomalaisten täydellistä sekoamista. Viereisessä olevalla pariskunnan miehellä lähti paita melko vilkkaasti pois päältä ja itse etsin pitkään paitsioliputusta tai odottelin tuomarin vihellystä, jotain millä tämä saataisiin peruttua. Hetkinen, se onkin oikeasti maalissa! En tiedä mitä tehdä. Jähmetyn ja saan kätellyksi pariskuntaa, mutta muuta en saa sanottua kuin "onneksi olkoon." Maalintekijästä ei tietoa. Seuraavasta viidestä minuutista ei ole mitään muistikuvaa. Kannustus on huipussaan ja espanjalaisille pelottavahko hakkaa päälle jytää. Peliä pelattu 85min ja järkyttävä pelko alkaa nousta. Käykö tässä kuten Suomelle käy? Peli meidän päässä koko ajan ja ne kulmat... Joka ikinen kulmapotku oli hirveätä katsottavaa. Negredon puskiessa sivuverkkoon olin murentua. Koko pelin seistyä alkoi hirveä jännitys tuntumaan jo lihaksissa. Välillä oli pakko istua ja taas ylös, kun peli meidän päässä. Lisäaikaa kolme minuuttia ja tuntui, että pelattu jo ainakin viisi. Viimein tuomari lopettaa pelin. Huhhuh, tajutonta, että selvittiin loppuun asti! Upea tasapeli oli totta. Joukkue tulee kiittämään ja lähdemme ällistyneinä kohti kaupunkia.
Ei jäänyt ainakaan kannustuksesta kiinni.
Viimeiset 5-10min oli yhtä kärsimystä. 
Loppuvihellyksen jälkeen stadion tyhjeni erittäin nopeasti.Post MatchTuntui siltä, että kukaan ei ollut harmissaan tuloksesta, ja jos jollekin sai menettää pisteen se oli symppissuomi. Eräskin peliä näkemätön nuorisojoukko kysyi tulosta ja "uno-uno" kuullessaan peukut nousivat pystyyn. Lähimpään pubiin miettimään, mitä juuri on tapahtunut. Reissun huvittavin tilanne tapahtui varmasti, kun yritin tilata kahta olutta sönköttäen "dos bieres" tai jotain sinne päin. Tarjoilijatyttö ei puhunut sanaakaan englantia ja käsimerkitkään eivät toimineet. Onneksi espanjapaitainen mies huikkaa vierestä "cerveza" ja koittaa opettaa espanjaa, mutta ei siinä tilassa, kiitos. Kertoi myös, että suomalaisten kannustus oli upeaa ja varsinkin ilmeisesti hakkaa päälle -huuto teki vaikutuksen nyrkkien heilutuksineen. Vihdoin sain selvitetyksi, että maalin teki El "sevillano" Pukki, kuten lehdet kirjoittivat seuraavana päivänä. Pari nopeata ja takaisin keskustaan. Tarjoilijaneitokainen ei päästä meitä lähtemään ennen kuin sai otettua kuvia, itse tietysti mukana. Suomipubi oli niin täynnä, että menimme viereiseen Burger Kingiin. Hampurilaisravintolan take away -kalja oli mielenkiintoinen. Edullista Estrellaa ja mukiin kansi päälle, vielä kun pillin olisi saanut. Suomipubin vieressä olevalta terassilta oli hävinnyt SMJK-huivi ja pelkästään Espanjan liput jäljellä. Näinköhän oli ottanut koville. Juhlat jatkuvat yöhön ja porukka alkaa hajautua mihin minnekin. Menemme muutaman muun kanssa hienoon ja kalliin oloiseen baariin. Sisäänkäynnillä on jonoa ja selvästi muita käännytetään täpötäydestä paikasta, mutta suomalaiset ohjataan sisään ilomielin. Olemme juuri lähdössä nukkumaan ja oven vieressä jouduimme/pääsimme kuviin. Nainen hyppää keskellemme ja taas otetaan kuvia. Vuoronvaihto ja pitäähän miesystävänkin päästä kuviin eksoottisten suomalaisten kanssa. Hotellissa oli pakko kelata Suomen maalia monta kertaa. Tapsan huutoa jaksoi kuunnella yhä uudestaan.
Huivin laitettua ansaitut kiitokset asukkaille.Lauantai 23.3.2013
Aamulla heräsimme kymmenen jälkeen ja saimme oppia ettei kannata tehdä omia olettamuksia. Varta vasten varasimme hotellin missä saisimme aamupalan. Respassa kerrottiin aamupalan olevan "half ten" asti. Itse oletin 10:30, kuten Britanniassa eläessä on oppinut. Kaveri väitti kiven kovaa ettei nyt olla Briteissä ja jätimme menemättä aamupalalle. Noh, huone luovutetaan ja olisihan se tietysti ollut auki. Matka jatkuisi kohti Barcelonaa muutamaksi päiväksi, mutta välimatkaa olikin sellaiset 900km. Lentoa taikka muutakaan emme luonnollisesti olleet tajunneet hommata aikaisemmin. Hyvä me. Onneksi edellisenä iltana puoliajalla olimme saaneet vihiä, että muitakin olisi menossa yöbussilla. Kävimme lunastamassa liput ja viimeistä kertaa suomipubiin. Ulkona terassilla oli sadoista pubissa vierailleista suomalaisista enää jäljellä muutama. Omistaja tuli vielä kerran jututtamaan SMJK:n puuhamiestä ja meitäkin kiittelemään. Hauska piirre oli se, että pelistä puhuttaessa kaikki puhui voitosta. Kuten joku mainitsi, Gijon on erittäin hieno kaupunki minne voisi tulla uudestaan pidennetylle viikonloppulomalle, jos vain aikaa ja rahaa olisi.
Etsittiin bussiasemaa ja alettiin kaivamaan karttaa. Asema olikin metrin päässä kulman takana.
Seuraavan päivän pääuutisena tasapeli luonnollisesti.
Gijonin oma poika ei osunut maaliin.
Kuva suomalaisista.Barcelonan seikkailuista voisi kirjoittaa ihan oman raportin, mutta mainittakoon se, että matkalla bussissa kaksi vanhaa portugalilaista juoppoa sai aikaan mielenkiintoisen välikohtauksen. Tyypit kävivät vuorotellen bussin vessassa tupakoimassa ja seuraavalla pysähdyksellä olikin kuusi poliisia odottelemassa. Pitkän neuvottelun ja papereiden tarkastelemisen jälkeen kaverukset pääsivätkin jatkamaan matkaa. Toinen heistä vaikutti erittäin aggressiiviselta ja hyvä ettei hyökännyt erään matkustajan kimppuun. Sen voin sanoa, että 13h bussissa ei ole kivaa. Pari pulloa viiniä ja kaljaa auttoi alkumatkaa. Loppumatkaa ei.
Peliä oli katsomassa kaksi skotlantilaista; isä ja noin 10v poika. Käviköhän kellekään heidän motiivi selväksi? Olivat kovin mielissään pelistä, mutta ilmeisesti eivät olleet saaneet lippuja suomisektioon palloliitosta.
Kiitos kaikille paikallaolijoille. Ihmettelen vieläkin kuinka hyvin kaikki käyttäytyivät ja mietin monesti, että Suomea edustetaan arvokkaasti ja saa olla ylpeä suomalaisuudesta. Erityiskiitos Jaskalle, joka hyvin ystävällisesti toivotti meidät vierasneitsyet pöytäänsä. Myös kaikille uusille tuttavuuksille ja bussin suomalaisille matkaseuralaisille.
Uskomaton peli. Huikea matka.
e. korjataan pahimmat kirjoitusvirheet
