Kausiennakot 2013

[Rafu]

                                                            FC Lahti 2013
Perustettu:  1996
Kotistadion: Hiihtostadion/Kisapuisto
Kotisivut: www.fclahti.fi
Kannattajat: www.fclk.net

                                

Alustus

Veikkausliiga on saapunut jälleen uuden kauden kynnykselle, ensimmäinen peli odottaa jo oven takana. Kevät tosin antaa odottaa itseään uhkaavan kauan, eikä tätä kirjoittaessa ole vielä varmaa, mitkä avauskierroksen ottelut joudutaan siirtämään myöhempään ajankohtaan. Ainakin FC Lahden kausiavaus on todellisessa vaarassa Hietalahden kentän ollessa vielä paikoitellen syväjäässä. Noh, sääilmiöihin ei pysty kukaan kuolevainen vaikuttamaan, joten jätetään turhanpäiväinen sääoloista lässytys naapurin Irmalle ja Justiinalle.

Jälleen voi toistaa jokavuotisen fraasin, joka kuuluu jotenkin näin; ”tästä kaudesta on tulossa poikkeuksellisen tasokas ja kiinnostava”. Tämän voinee jälleen kerran sanoa naama peruslukemilla, kun kavereilleen rupeaa Veikkausliigaa mainostamaan. Jokainen kausi kun tuntuu aina jollain tapaa erilaiselta verrattuna edellisiin. Jalkapallofanaatikot tahtovat uskoa, että luvassa on makeampaa herkkua, mitä tähän mennessä on tarjoiltu. Ainakin minä uskon vakaasti niin.

Veikkausliiga joukkueet ovat kauttaaltaan onnistuneet houkuttelemaan joukkueisiinsa nimekkäitä paluumuuttajia ja taitavia ulkomaalaisvahvistuksia. Sen lisäksi liiga pullistelee nuoria ja mielenkiintoisia lupauksia, joista moni saattaa kantaa lähitulevaisuudessa siniristipaitaa suurella ylpeydellä, suurilla areenoilla. Sarjan yleisömäärät ovat viime vuosina olleet laskusuhdanteessa, mutta itse tuote eli pelin taso on ollut mielestäni paranemaan päin jo pidemmän aikaa.

Tästä tulee kaikkien aikojen kausi ja me olemme osa sitä.

FC Lahden kaudet 2012 & 2013

FC Lahti lähtee tulevaan kauteen poikkeuksellisen hyvistä lähtökohdista. Viime kausi oli nousijajoukkueelle vähintäänkin erinomainen. Putoamistaisteluun povattu lahtelaisnippu ylsi komeasti viidennelle sijalle, eikä putoamisesta takaisin ykköseen ollut missään vaiheessa konkreettista pelkoa. FC Lahti onnistui pitämään täksi kaudeksi tuon viime kauden menestyksekkään joukkueen rungon yllättävän hyvin kasassa ja ainoastaan loppukauden sensaatiopelaaja Tuco jätti raapustamatta nimeään seuran tarjoamaan jatkopaperiin. Joukkuetta siivottiin uuteen uskoon ja yli laidan heitettiin useita hyvällä korvauksella pelanneita pelaajia erinäisistä syistä. Näitä olivat pelaajat kuten Viktor Szentpeteri, Hendrik Grossöhmichen, Jani Bäckman sekä Jaakko Lepola.

Sarjapaikan aikainen varmistuminen takasi Kautoselle hyvät lähtökohdat tämän vuoden joukkueen kasaamiseen. FC Lahti on onnistunut vahvistumaan ainakin paperilla suhteellisen paljon viime kauteen nähden. Tulijapuolella on useita nimekkäitä ja rutinoituneita liigapelaajia, kuten Markus Joenmäki, Pyry Kärkkäinen, Joni Kauko sekä Joni Aho. Sen lisäksi joukkueeseen hankittiin uusvanha lahtelainen Loorents Hertsi sekä brasilialainen Vini Dantas, joka toivottavasti osoittautuu Lahti-ikoni Rafaelin mantelinperijäksi maalintekijätilastossa.

Miten FC Lahti sitten on onnistunut houkuttelemaan joukkueeseen niin paljon laatua, vaikka se mielletään liigan vähävaraisimpien seurojen joukkoon. Eikä sitä tarvitse edes mieltää, vaan se on kylmä fakta. Syytä hyvään imuun ei tarvitse kaukaa hakea.
Seurojen sopimustarjoukset (pl. HJK ja varauksin Turun seurat) ovat suurusluokaltaan melko samaa tasoa, on kyseessä sitten profiilipelaaja tai junioripelaaja. Tämän takia pelaajien vaakakupissa painaa seuravalintaa tehdessä myös muut syyt kuin raha. Lahti on onnistunut Tommi Kautosen aikakaudella luomaan itselleen hyvän imagon pelaajien keskuudessa. Kautonen on osoittanut päteväksi valmentajaksi, jonka alaisuudessa kunnianhimoisen pelaajan on palkitsevaa pelata. FC Lahti on seura, jossa homma toimii kentällä ja sen ulkopuolella. Lahti on kaupunkina myös viihtyisä ja moni pelaaja rankkaa Lahden kaupunkina varmasti ohi esimerkiksi Myllykoskesta ja Pietarsaaresta.  Kenties perheelliselle pelaajalle kaupungin värivalot eivät ole ensimmäisenä mielessä, vaan maaseudun rauha kiinnostaa enemmän. Alle kolmekymppisille pelaajille kaupungin syke ja värivalot ovat kuitenkin yllättävän tärkeitä, jos mietitään pelaajan kokonaisvaltaista viihtymistä seurassa.

Seurajohto

Myös toimiston ovat ovet käyneet molempiin suuntiin. FC Lahden pitkäaikainen sihteeri Päivi Arpiainen jatkaa totutusti toimessaan, mutta muissa pesteissä nähdään miehistön(miehen)vaihdoksia. Kaksi vuotta FC Lahden toimitusjohtajana toiminut Ari Koskinen jätti tehtävänsä ja hänen paikkansa otti seuran taustalla pitkään useassa eri roolissa vaikuttanut Jussi Lumio. Markkinointijohtajaksi palkattiin suuri väriläiskä Hasse Kallström, joka toimi jo kaudella 2010 Lahden toimitusjohtajana. Hasse toi mukanaan poikansa Kimin, joka toimii Lahdessa tällä kaudella mediapäällikkönä. Kakkosvalmentajana toimivan Joni Kallioisen roolia kasvatettiin ja hän tuli vahvistamaan Lahden myyntiosastoa toimiston puolelle.

Toimiston väen määrä on kasvanut hurjasti sitten Ari Koskisen aikakauden. Nyt toimistolla vallitsee selkeämpi roolijako ja kunkin harteille on kasattu inhimillinen määrä töitä. Koskinen oli osittain hyvin epäkiitollisessa asemassa, sillä hänellä ei ollut apunaan esimerkiksi markkinointijohtajaa, vaan hän joutui tilanteen pakosta repeämään useampaan paikkaan. Nyt tilanne toimistolla on onneksi toinen ja Lahdelta voi odottaa eteenpäinmenoa myös kentän ulkopuolisissa asioissa, kuten markkinoinnissa ja varainkeruussa.

Seuran kokonaisilme on ollut kaudesta 2011 lähtien varsin hyvä. Ykköseen putoaminen toimi eräänlaisena herätyksenä arkipäivään, eikä tikittävää kelloa voinut enää siinä vaiheessa torkuttaa. Seuraan tehtiin joitakin muutoksia, mm. joukkue puoliammattilaistettiin talouden sanelemana ja seuraan luotiin selkeä visio, jota on noudatettu määrätietoisesti siitä lähtien. Lahdessa elettiin sitä ennen pitkään eräänlaisessa limbossa, jossa seuralla ei ollut selvää suuntaa. Nyt suunta on otettu ja se on ylöspäin.

Valmennus

Päävalmentajana jatkaa Tommi Kautonen ja hänen oikeana kätenään Joni Kallioinen. Taustatiimi pysyy muuten samana viime kauteen nähden, mutta maalivahtivalmennuksessa tapahtuu muutos. Pitkäaikainen maalivahtivalmentaja Risto Parkkonen vetäytyi sivuun ja hänen paikalleen palkattiin Ari Korhonen.

Kautonen on hankkinut kannuksensa liigavalmentajana, vaikka epäilijöitä varmasti riitti. Kautonen on pelaajien keskuudessa suosiossa, sillä vaikka hän on autoritäärinen ja vaativa valmentaja, hän tietää milloin antaa siimaa ja milloin silittää pelaajan päätä. Harjastukka ei missään nimessä voi vielä henkseleitään paukutella saavutuksillaan, mutta hän on tällä hetkellä melkoisessa nousukiidossa valmennusurallaan. Sitä ei käyne kenenkään kiistäminen. Kallioinen kuulunee puolestaan liigan osaavimpiin kakkosvalmentajiin. Hänen pelifilosofiansa sisältää samat teesit kuin Kautosenkin ja heidän yhteistyönsä on sujunut mutkattomasti. Lahden yksi menestyksen salaisuuksista onkin ollut osaava valmennusjohto, joka kykenee pitämään pelaajiston tyytyväisenä, kehittämään yksilöitä ja luomaan seuralle pelitavan, joka tuottaa tulosta ollen samalla nautinnollista katseltavaa.

Pelaajasiirrot

<--
Onuray Köse (FC Reipas B-jun.)
Pyry Kärkkäinen (KuPS)
Markus Joenmäki (KuPS)
Joni Kauko (FC Inter)
Joonas Meronen (FC Hämeenlinna, I-div.)
Loorents Hertsi (FC Hämeenlinna, I-div.)
Vini Dantas (Bodø/Glimt, Norja)
Joni Aho (FC Inter)


-->
Nikolai Alho (HJK), lainasopimus päättyi
Drilon Shala (Tavsanli Linyitspor, Turkki)
Ariel Thierry Ngueukam (Denizlispor Kulübü, Turkki)
Ibrahim Köse (Ilves, I-div.)
Jaakko Rantanen (Ilves, I-div.)
Jaakko Lepola (Gnistan, II-div.)
Antti Hukka (FC Lahti Akatemia, II-div.)
Robin Saastamoinen (FC Lahti Akatemia, II-div.)
Jani Bäckman (FC Viikingit, I-div.)
Viktor Szentpeteri
Hendrik Großöhmichen
Jukka Veltheim

FC Lahden sopimustilanne kaudella 2013:

21 sopimusta:

 1. Juha Tuomi (2013) Linkki
 12. Joonas Meronen (2013) Linkki
 Miikka Mujunen (2013?) Linkki

 2. Joel Mero (2014) Linkki
 3. Mikko Hauhia (2014) Linkki
 4. Jukka Sinisalo (2013) Linkki
 8. Markus Joenmäki (2013) Linkki
 13. Jussi Länsitalo (2013) Linkki
 18. Konsta Hietanen (2013) Linkki
 27. Joni Aho (2013) Linkki

 6. Pyry Kärkkäinen (2013) Linkki
 11. Joni Kauko (2013) Linkki
 17. Onuray Köse (2015) Linkki
 17. Mika Mäkitalo (2013) Linkki
 19. Matti Klinga (2014) Linkki

 5. Loorents Hertsi (2013)
 9. Rafael (2013)
 14. Olli Tynkkynen (2013)
 20. Jonne Kemppinen (2013)
 21.Vini Dantas (2013)
 86.Tommi Kari

Taustat:

 Päävalmentaja: Tommi Kautonen (2014)

 Valmentaja: Joni Kallioinen (2013)
 Maalivahtivalmentaja: Ari Korhonen (2013)
 Fyysinen valmentaja: Janne Lahtinen (2013)

 Joukkueenjohtaja: Lasse Peltonen (2013)
 Fysioterapeutti: Mikko Poutiainen (2013)
 Huoltaja: Pekka Penttinen (2013)
 Hieroja: Jouko Vuorio (2013)
 Lääkäri: Janne Liinavirta




Maalivahdit

#1 Juha Tuomi (7.11.1989)

Tuomen läpimurtoa FC Lahden paidassa on odoteltu jo useita vuosia. Se on tavallaan jo tapahtunut, sillä tällä hetkellä Tuomi on Lahdessa selvä ykkösmaalivahti ja hänellä on kymmeniä otteluita takanaan Lahden veräjänvartijana erilaisissa kilpailuissa. Silti, Tuomella on vielä paljon todistettavaa kriittisen kotiyleisön silmissä. Hän ei ole vielä tähän mennessä pystynyt ottamaan sitä viimeistä askelta eteenpäin, jotta häntä voitaisiin pitää liigatasolla luotettavana maalivahtina. Tuomea on aina pidetty lahjakkaana refleksitorjujana, joka kuitenkin arkailee keskityspalloissa ja jäätyy kovan paineen alla. FC Lahden pelatessa ykkösessä kaudella 2011, Tuomi kantoi suurta torjuntavastuuta ja onnistuikin tuolla kaudella mukiinmenevästi. Viime kaudella Tuomi joutui taistelemaan torjuntavastuusta kokeneen unkarilaisen Viktor Szentpeterin kanssa ja peliaika jäi vähiin osin loukkaantumisten ja suurimmaksi syyksi unkarilaisen kilpailijansa vahvojen otteiden takia. Niissä otteluissa, joissa Tuomi tolppien väliin pääsi, hän esiintyi pääosin edukseen. Täksi kaudeksi Tuomesta on tehty selkeä ykkösmaalivahti ja häneltä odotetaan suurta vastuunkantoa. Avaimet onneen ovat Tuomen hanskoissa. Harjoituskausi on Tuomen osalta mennyt pääasiassa vahvasti yhtä emämunausta lukuun ottamatta. Harjoituskauden perusteella sopii odottaa Tuomen olevan viimeinkin valmis kantamaan ykkösmaalivahdin painavaa viittaa harteillaan. Moni varmasti pelkää viitan sotkeutuvan maaliverkkoon ja kaudesta tulevan pannukakku Tuomen takia, mutta ainakin allekirjoittanut on valmis lyömään Tuomen onnistumisen puolesta vaikka vetoa.

#12 Joonas Meronen (11.6.1993)

Meronen saapui takaisin Lahteen yhden Hämeenlinnassa vietetyn vuoden jälkeen. Lahjakas maalivahti, jolla on mahdollisuudet aikanaan kehittyä liigatason maalivahdiksi. Peliajan saaminen FC Lahdessa on kuitenkin kiven alla ja Meronen joutunee hakemaan vastuuta joko Akatemiasta tai jostain muusta alasarjan seurasta.

#30 Miikka Mujunen (14.8.1996)

Yksi tämän valtakunnan suurimpia maalivahtilupauksia. Erittäin lahjakas torjuja, jolla on jo debyytti (Suomen Cup 2012, JIPPO-FC Lahti) FC Lahden paidassa tehtynä nuoresta iästä huolimatta. Avauspelaamisessa vielä kehitettävää ja myös tilanteiden arvioimisessa tarvitsee iän tuomaa kokemusta. Ei saane vielä tällä kaudella tulikastettaan liigapelissä, mutta on kovaa vauhtia tekemässä tietään ihmisten tietoisuuteen.

Maalivahtitilanne on Lahden iskukyvyn suurin kysymysmerkki. Lahtelaiskolmikko kehittyy jokainen päivä päivältä paremmaksi maalivahdiksi, mutta etenkin Mujusella ja Merosella on vielä pitkä matka taivallettavana ennen kuin voidaan puhua liigatason maalivahdeista. Tuomi vaikuttaa viimein saaneensa otteisiinsa kauan kaivattua tasaisuutta ja jämäkkyyttä, mutta pään kestävyys pitkässä juoksussa mitataan vasta tulevana suvena. Katastrofi on mahdollinen, joskaan ei todennäköinen.

Keskuspuolustajat

#2 Joel Mero (7.2.1995)

Mero kuuluu suomalaisten suuriin toivoihin jalkapallossa, mitä tulee puolustusrintamaan. Topparina uraa tekevä, mutta myös laidalla tarvittaessa pelaava Mero todisti jo viime kaudella pystyvänsä painimaan miesten keskellä tasavahvasti. Moderni toppari eli taitaa avauspelaamisen molemmilla jaloilla ja on taitava pallonkäsittelijä. Suurimmat kehitysaskeleet ovat ottamatta fyysisellä puolella. Tilannekovuudessa vielä parannettavaa, ei käytä kokoaan hyväkseen niin hyvin kuin olisi mahdollista. Kokoisekseen nopea, mutta myös koordinaatiossa on parannettavaa. Saanee mukavasti minuutteja topparina ja myös jommallakummalla laidalla pelikieltojen/loukkaantumisten johdosta.

#4 Jukka Sinisalo (21.5.1982)

Perustoppari sanan hyvässä merkityksessä. Eleetön ja varma. Sinisalo on joidenkin yllätykseksi ottanut suuren roolin lahtelaisten puolustuksessa. Häviää nopeudessa monelle, mutta korvaa tämän puutteen viisaalla sijoittumisellaan. Taistelija ja tärkeä palanen lahtelaisten puolustuksessa tulevallakin kaudella.

#8 Markus Joenmäki (11.02.1988)

Kuopiosta Lahteen saapunut toppari on ottanut lahtelaisten puolustuksesta keskeisen roolin, kenties vielä suuremman mitä odotettiin. Elegantti toppari, jonka avaukset ovat millintarkkoja ja puolustustyöskentely väkivahvaa. Varmasti yksi liigan parhaimpia pelipaikallaan ja saanee tämän kauden jälkeen viimein mahdollisuuden myös ulkomailla – Lahden harmiksi. Elintärkeä pelaaja Lahdelle tulevana suvena.

#22 Aapi Helvelahti (17.3.1993)

Helvelahti on mielenkiintoinen tapaus. Juniorivuodet Espanjassa pelannut Helvelahti on kuulunut ikäluokkansa maajoukkueiden vakiokalustoon, joten potentiaalia pitäisi olla. Ainakin niiden maajoukkuevalmentajien mielestä, jotka Helvelahden ovat mukaan valinneet kerta toisensa jälkeen. Helvelahti suorittaa parhaillaan varusmiespalvelusta Hennalassa, joten FC Lahti oli luonnollinen seuravalinta ainakin intin ajaksi. Helvelahden vastuu on jäänyt FC Lahdessa hyvin pieneksi, eikä hänestä ole pystynyt luomaan kunnollista kuvaa. Sitä kuuluisaa potentiaalia pitäisi olla, mutta miten paljon ja pystytäänkö sitä Lahdessa kaivamaan esiin, on täysi arvoitus. Lahdessa nokkimisjärjestyksessä edellä on monta pelaajaa, joten Helvelahden liigadebyytti ensi kaudella on epätodennäköinen, etenkin kun armeija haittaa harjoittelemista.

Lahden toppariosasto on varsin hyvässä tilanteessa. Viime kauden virheistä on opittu ja puolustukseen on hankittu laatua sekä leveyttä. Duo Joenmäki & Sinisalo on pelannut pre-seasonilla useita ehjiä pelejä ja toimivaa toppariparia tuskin lähdetään rikkomaan liigapelien alkaessa. Tuuraajaosastolta löytyy kannuksiaan liigassa hankkiva Mero, joka tulee syrjäyttämään Sinisalon avauskokoonpanosta ennemmin tai myöhemmin. Myös Kärkkäinen ja Aho ovat tottuneet pelaamaan topparina, joten liigatason toppareista ei Lahdella ole pulaa. Helvelahti toimii sitten hätä-hätävarana.

Laitapuolustajat

#3 Mikko Hauhia (3.9.1984)

Super-kapteeni on puolustuksen tukipilari. Johtaa esimerkillään. Terrierimäinen laitapakki on varmasti vittumainen vastustajalle, sillä ei anna vastapuolelle hetkeäkään hengähtää. Hauhian merkityksen huomaa parhaiten hänen ollessa sivussa kokoonpanosta. Vahva alaspäin ja nykypäivänä myös paljon annettavaa hyökkäyspäähän.

#18 Konsta Hietanen (20.7.1984)

Monipuolisuus- ja kuntoihme pelaa siellä missä tarve on suurin ja hoitaa roolinsa poikkeuksetta kunnialla. Omaa periksiantamattoman asenteen ja toimiikin joukkueen varakapteenina. Viime kausi oli tehojen puolesta hyvä (5+3) ja vähintään samanlaista roolia hyökkäyspäässä odotetaan tälläkin kaudella. Kautosen luottopelaajia.

#27 Joni Aho (12.4.1986)

Turkusesta Lahteen kauden kynnyksellä saapunut puolustaja tullee pelaamaan suurimman osan kaudesta oikeana laitapakkina, jossa ei viime kaudella pelannut ilmeisesti peliäkään. Pari viime kautta ovat Ahon uralla olleet hieman vaisumpia, sillä muutama vuosi sitten Aho kuului liigan valovoimaisimpiin laitapakkeihin. Kenties siirto uusiin ympyröihin ja paluu laitapakiksi palauttavat Ahon parrasvaloihin.

Laitapuolustusosasto on sekin myös hyvissä kantimissa. Hauhia & Aho ovat Veikkausliigatasolle erittäin laadukkaita laitapakkeja, jotka pystyvät pelaamaan vaaditulla tasolla kumpaankin suuntaan. Länsitalosta kaavailtiin täksi kaudeksi lähtökohtaisesti oikeaa laitapakkia, mutta Ahon saapuminen sekoitti pakkaa tämän osalta. Länsitaloa nähtänee myös sekä laitapakkina että laitahyökkääjänä, sama koskee Hietasta. Laitapakiksi ovat tyrkyllä myös Mero sekä Kärkkäinen, joten puolustusosasto on keskustasta laitoihin katettu laadukkailla pelaajilla. Myös Hertsi pystyy laitapakkina pelaamaan.

Keskikenttäpelaajat

#6 Pyry Kärkkäinen (10.11.1986)

Kärkkäinen on varsinainen kiertolainen, sillä hän on vaihtanut uransa aikana seuraa yli viisi kertaa, vaikka kolmenkymmenen ikävuoden rajapyykki on vielä kaukana edessä. Myös FC Lahti on Kärkkäiselle tuttu seura kausilta 2007 & 2008. Kärkkäinen pelasi ensimmäisellä visiitillään Lahdessa lähinnä puolustuslinjassa, mutta tällä erää hänet tulee luokitella ensisijaisesti keskikenttäpelaajaksi. Ominaisuuksiltaan Kärkkäinen on hieman tasapaksu, sillä mitään erityisominaisuutta tai heikkoutta häneltä ei löydy. Jos Kärkkäinen olisi auto, hän kulkisi dieselillä. Kärkkäisen liikkuvuus ei päätä huimaa, mutta hän jaksaa tehdä tunnollisesti töitä joukkueen eteen kelillä kuin kelillä. Pallollisena Kärkkäinen on keskikenttäpelaajaksi hyvin rajoittunut, mutta pitäessään pallolliset ratkaisunsa simppeleinä, kaikki menee hyvin. Puolustuspelaamisen niksit Kärkkäinen osaa, löytyipä pelipaikka sitten keskikentältä tai puolustuksesta.

#7 Mika Mäkitalo (12.6.1985)

Keskikentän häkkyrä, turkulainen velikulta. Mäkitalo saapui Lahteen viime kauden kynnyksellä hakemaan nostetta syöksykierteeseen ajautuneelle uralleen. Viime kausi meni pienistä loukkaantumisista huolimatta hyvin ja etenkin loppukaudella ”Muksu” pelasi suuressa roolissa Lahden keskikentällä. Täksikin kaudeksi kokeneelle Mäkitalolle on tarjolla suuri rooli Lahden pelinrakentelussa. Mäkitalo liikkuu harvinaisen fiksusti ja syöttää suomalaiselle epätyypillisen terävästi sekä tarkasti. Parannettavaa on lähinnä viimeistelytarkkuudessa, sillä ”Mäkitalo”-nimi pitäisi löytyä nykyistä useammin teksti-teeveen tulospalvelusta. Lahden yhden hyökkääjän systeemissä, kun keskikenttäpelaajillekin on sysätty osa maalintekovastuusta.

#11 Joni Kauko (20.7.1990)

Keskikentän-keisari ja työjuhta. Kyltymätön voitonnälkä, loputon kunnianhimo ja valtavat reidet. Juuri sitä, mitä Lahden keskikenttä kaipasikin. Juoksee ja taklaa vastustajilta jalat alta, häärää joka paikassa. Syöttää myös riittävän hyvin. Liigan parhaita ellei paras keskikenttäpelaaja, tulevaisuuden A-maajoukkue kasvo. Lahdessa vain pikavisiitillä, mutta siivittää (toivottavasti) Kuhnurit panoksellaan sellaiseen lentoon, että oksat pois.

#16 Kasperi Heinonen (8.6.1993)

Heinonen on pyörinyt FC Lahden mukana jo pari vuotta, mutta läpimurtoa edustusmiehistössä ei ole vielä tapahtunut. Kehitystä ovat jarruttaneet loukkaantumiset ja armeija, mutta pelkästään niiden taakse ei voi piiloutua. Heinonen on lahjakas pelaaja, mutta pian pitäisi ruveta saamaan jalkaa oven väliin vahvemmin. Muuten nuoremmat ajavat ohitse, vaikka ei Heinonen vielä menetetty lupaus olekaan.

#17 Onuray Köse (11.2.1996)

Pelaajaprofiililtaan hyvin ”klingamainen”, täysin erilainen pelaajatyyppi kuin nykyään Ilveksessä pelaava isoveljensä Ibrahim. Vahvuudet pelintekemisessä, lukee peliä hyvin ja omaa hyvät syöttötekniset valmiudet. Päätöksiin on saatava vielä rauhallisuutta ja kroppaan liikkuvuutta sekä vääntövoimaa. Saanee tällä kaudella lähinnä hajaminuutteja sieltä täältä, mutta on vuoden-parin päästä valloittava Urheilulehden palstat.

#19 Matti Klinga (10.12.1994)

Nuoresta iästään huolimatta Klinga on jo nyt liigan parhaita pelintekijöitä. Lukee peliä erinomaisesti, näkee ahtaimmatkin syöttövälit ja toimittaa pallon luotettavasti päämääräänsä. Syöttöskaala on laaja (hei täähän rimmaa), mutta tyytyy kenties liian usein helppoon ratkaisuun. Saisi pelata rohkeammin eteenpäin ja yrittää tapposyöttöjä. Laukauksiin olisi myös saatava aimo annos lisää päättäväisyyttä ja voimaa, muuten Korte-syndrooma uhkaa. Onnistuneen kauden jälkeen saattaa lähteä jo isommille areenoille.

FC Lahden keskikenttä on hyvässä tasapainossa, joskaan runsaudenpulasta ei kärsitä viime kauden tapaan. Laskentatavasta riippuen, Lahdella on käytössään 3-4 liigatason keskikenttää (riippuu siitä mieltääkö Kärkkäisen ennemmin puolustajaksi vai keskikenttäpelaajaksi). FC Lahden keskikentällä pelaa käytännössä aina kolme pelaajaa kolmio-muodostelmassa. Kummin päin kolmio sitten on käännetty ja miten roolijako on jaettu, niin se riippuu pitkälti kulloisestakin vastustajasta sekä käytössä olevista pelaajista. Puolustavaan rooliin löytyy kaksi laadukasta pelaajaa, Kauko & Kärkkäinen. Liigatasoisia pelintekijöitä joukkueessa on kaksi, Mäkitalo sekä Klinga. Köse on profiililtaan pelintekijä, mutta hän on tällä kaudella vielä kevyttä tekoa liigapeleissä. Sama koskee Heinosta. Hietanen pystyy tarvittaessa tuuraamaan keskikentän pohjalla ja vastaavasti Kari sekä Rafael hyökkäävämmässä roolissa.

Laiturit

#5 Loorents Hertsi (13.11.1992)

Uusvanha fclahtelainen Hertsi palasi kotikaupunkinsa lippulaivan palvelukseen yhden FC Hämeenlinnassa vietetyn kauden jälkeen. Hertsi on laitapelaamisen spesialisti, sillä hän on tottunut pelaamaan molemmilla laidoilla, niin puolustuksessa kuin hyökkäyksessä. Lahdessa hänen roolikseen muotoutunee tällä kaudella laitahyökkääjänä tontilla stunttaaminen. Hertsi pelasi odotuksiin nähden väkivahvan preseasonin ja hän saattaa olla ensi kaudella kuhnuriparven suurimpia positiivisia yllättäjiä.

#13 Jussi Länsitalo (30.6.1990)

Länsitalon voisi kategorioida myös laitapakkiosastolle, mutta sillä ei ole tässä tilanteessa mitään väliä. Länsitalo kun tullee pelaamaan ensi kaudella niin laitahyökkääjänäkin kuin laitapakkina. Liukasliikkeinen Länsitalo teki läpimurron liigatasolle viime kaudella, mutta häneltä on lupa odottaa vielä suuriakin kehitysaskeleita. Laitapakkina hän on vahvasti hyökkäyssuuntaan orientoitunut pelaaja, joka on joukkueelle samalla vahvuus, että heikkous. Puolustussuuntaan Länsitalo toimittaa vielä liian usein poijun virkaa, joten FC Interistä Lahteen saapunut Joni Aho ajaa hänen edelleen oikean laitapakin nokkimisjärjestyksessä. Länsitalo on pelaaja, jota kannattaa seurata ensi kaudella silmä tarkkana.

#28 Jasse Tuominen (1.1.1995)

Nousi hieman puskista edustusmiehistöön ja yllätti varmasti jokaisen ennakkoluulottomilla otteillaan. Fyysisesti vielä täysi raakile, mutta tekniikkaa, peliälyä sekä vauhtia tuntuu löytyvän jo nyt riittävästi. Saanee tulikasteensa liigassa jo tällä kaudella, mutta rooli jäänee vielä mitättömäksi. Tulevaisuuden runkopelaajia.

#86Tommi Kari (22.9.1986)

Tommi Karin voi laskea melkeinpä ”uudeksi pelaajaksi”. Viime kausi kun meni vahvan startin jälkeen täysin pipariksi MYPA-ottelussa saadun vakavan polvivamman johdosta. Nyt polvi on jälleen kunnossa ja Kari on valmis kiusaamaan vastustajan puolustuksia. Karilta odotetaan vahvaa kautta tehojen muodossa, maaleja ja syöttömerkintöjä on yksinkertaisesti synnyttävä. Preseason oli vaatimaton tehojen valossa (tosin Kari ei ehtinyt kovinkaan useassa ottelussa esiintymään), mutta peliesitykset olivat lupauksia antavia. Suuri persoona kesyyntyi jo viime kaudella kotiyleisön lemmikiksi.

Laitahyökkääjä tilanne on Lahdella OK. Kari, Hietanen ja Länsitalo ovat Veikkausliiga karkeloissa varsin päteviä laitalinkkejä. Tuurausosastoltakin löytyy leveyttä, sillä Tynkkysen, Hertsin ja Tuomisen lisäksi myös Rafael sekä Kemppinen pystyvät laidalla pelaamaan.

Hyökkääjät

#9 Rafael (1.8.1978)

Brassi-ikonin vauhti hidastuu hidastumistaan ja rooli pienenee pienenemistään, mutta hän on silti kannattajien suurin suosikki. Siihen on hyvä(t) syy(t)kin, jotka kaikki tiedämme. Taantumisesta huolimatta Rafael on edelleen oikein roolitettuna käyttökelpoinen pelaaja. Parhaiten Rafaelista saa tehot irti noin puolen tunnin pyrähdyksellä, jolloin hänen roolinsa riippuu ottelun luonteesta. Rafael voi tarvittaessa tuoda lisää voimaa hyökkäykseen tai vastaavasti hän voi ratkaisuillaan ja pelkällä olemassaolollaan rauhoittaa joukkueensa peliä johtoasemaa suojellessa. Rafaelin kohdalla on utopiaa puhua 10 maalin kaudesta, mutta 5 maalia on vielä mahdollisuuksien rajoissa. Tässä välissä on tosin syytä muistuttaa, että Rafaelin arvoa joukkueelle ei mitata pelkästään maalien muodossa, ei ole pitkään aikaan mitattu. Viimeinen kausi pelaajauralla?

#14 Olli Tynkkynen (4.2.1994)

Tynkkynen on FC Lahden nuorta sukupolvea, teki viime kaudella ensimmäisen liigaosumansa Vepsua vastaan, mutta muuten panos joukkueelle jäi vielä vaatimattomaksi suurehkosta ottelumäärästä huolimatta. Tynkkynen tunnetaan uutterana harjoittelijana ja talven otteet kertovat tapahtuneista kehitysloikista. Tynkkynen on saanut pelaamiseensa lisää räjähtävyyttä ja suoritusvarmuutta. Tynkkysellä ei ole mitään erityisominaisuuksia, joten hänelle on vaikeaa kuvitella uraa kansainvälisillä pelikentillä. Veikkausliigaan hänestä voi kuitenkin kehittyä luotettava sarjajyrä ja jo ensi kaudella Tynkkyseltä voi odottaa useamman maalin kautta.

#20 Jonne Kemppinen (25.8.1981)

Ikikuhnuri Kemppinen kärsi viime kaudella loukkaantumisista ja häneltä meni käytännössä koko kausi sivu suun. Tällä hetkellä mies on kuitenkin kunnossa ja nälkää riittää. Kemppisen parhaat avut ovat vastustajan boksin sisällä, jossa hän on vaarallinen. Hän haistaa maalipaikat varsin hyvin ja kykenee viimeistelemään niin päällä kuin jalalla. Kemppisen mitään pelkäämätön asenne tuottaa vuosittain 1-3 maalia, kun hän ahtautuu sellaiseen väliin, mihin kukaan tervejärkinen pelaaja ei uskalla mennä. Ehjä kausi tavoitteena ja siinä sivussa toivottavasti syntyy muutama tärkeä maali.

#21 Vini Dantas (14.9.1989)

Brasilian armeijan lahja Lahdelle, brasilialainen hyökkäysvaunu. Norjan divarista löydetty helmi omaa vahvan futsal-taustan, joka näkyy vahvasti Dantasin pelityylissä jalkapallokentilläkin. Todella taitava ja hyvin peliä lukeva tankkimainen keskushyökkääjä tulee suurella todennäköisyydellä syöpymään Veikkausliiga-puolustajien painajaisiin tulevalla kaudella. Ei elä pelkistä maaleistaan, vaan Dantas kykenee kantamaan vastuuta myös pelinrakentelusta. Rakastaa palloa, mutta osaa silti luopua pallosta riittävän ajoissa. Laukaus ei ole häppöinen, mutta Dantas vaikuttaa siitä huolimatta Suomen kentille laadukkaalta ja monipuoliselta viimeistelijältä. Floppaamisesta ei pitäisi olla pelkoa, sen verta vakuuttavaa on Dantasin tekeminen ollut.

Hyökkäykseen Lahdella riittää periaatteessa ihan mukavasti vaihtoehtoja, mutta käytännössä maalintekovastuu lepää yhden miehen harteilla. Ainoa uskottava ykköshyökkääjä on Vini Dantas. Dantasiin on ladattu suuret odotukset, mitä tulee hyökkäysten päättämiseen onnistuneesti. Rafael ei ole enää entisensä, eikä hän enää täytä liigajoukkueen ykköshyökkääjän kriteerejä. Kemppinen ei ole koskaan täyttänyt ja Tynkkynenkin on vielä kevyttä kauraa kahden topparin puristuksessa. Mikäli Dantas loukkaantuu pitkäksi aikaa tai floppaa jostakin syystä, on Lahden lähdettävä takaisin hyökkääjän metsästykseen, jos se aikoo tähdätä peleissään muuhunkin kuin 0-0 tulokseen.

Pelitapa

Lahden taktiikan purkaminen atomeiksi olisi aikaa vievää ja todennäköisesti siihen ei oma asiantuntevuus riittäisikään. Viime kauden ennakkoon raapustelin jotain Lahden taktiikasta ja se on edelleen melkolaillla paikkaansapitävää matskua, joten pohjan otin siitä.
Kautonen on ajanut Lahteen nyt 2½ vuoden ajan pallonhallintaan nojautuvaa pelitapaa. Joukkueen ryhmitelmä paperilla on pääsääntöisesti 4-2-1-2-1/4-2-3-1, jota muutetaan vain poikkeustilanteissa. Lahden pelitaktiikka pähkinänkuoressa on seuraavanlainen:

Lahti pyrkii rakentamaan hyökkäykset syvältä omalta kenttäpuoliskolta. Maalivahti pyrkii usein lyhyeen avaukseen, mutta tähän ei missään nimessä hirttäydytä. Osin Tuomen parantuneen avauspelaamisen johdosta pallo voidaan avata nykyään useimmin myös pitkällä. Hyökkäyksen käynnistämisessä yksi tärkein asia on maalivahdin selkeä päätös siitä avataanko lyhyellä vai pitkällä, sillä Lahti haluaa pitää pelin tempotasoa korkealla läpi ottelun. Mikäli avaus viipyy, vastustaja ehtii organisoitumaan paremmin.

Lahti on aavistuksen suoraviivaistanut peliään sitten Kautosen alkuaikojen. Lahti pyrkii saamaan pallon nopeasti keskikenttäpelaajille/laitureille/hyökkääjälle, jotta vastustaja ei ehtisi tukkia keskikenttää niin hyvin. Mikäli tilaa ei jostain syystä löydy, päätä ei hakata syyttä suotta seinään. Palloa ollaan valmiita kierrättämään toiselle puolelle ja siihen joudutaan usein turvautumaankin. Keskialue pyritään ylittämään muutamalla pienellä siirrolla, pelintekijät ovat tässä suuressa roolissa. Lahti pyrkii rikkomaan vastustajan puolustuslinjan läpisyötöillä linjan taakse, mihin laitapelaajat tekevät juoksujaan. Monesti myös hyökkääjä tai toinen ylemmistä keskikenttäpelaajista tekee taustalta pystyjuoksun, jolla vastustajan puolustusryhmitelmää saadaan avattua paremmin.
Lahti pyrkii luomaan laidoille usein ylivoimatilanteita. Laitapakeilla on lupa, siis vaatimus, tehdä aktiivisesti nousuja. Keskelle leikkaavat laiturit tekevät tilaa nouseville laitapakeille, jotka pyrkivät antamaan boksin sisälle taikka takaviistoon 16-rajalle laadukkaita keskityksiä.  

Lahti pelaa yhdellä hyökkääjällä ja hänen pääsääntöinen tehtävä on toimia kiintopisteenä hyökkäyspäässä. Ajoittain Lahti ajautuu pakostikin tilanteeseen, jolloin pitkä avaus on ainoa järkevä vaihtoehto. Tällöin avauksella haetaan kohdepelaajaa. Kohdepelaajalle pyritään myös vastahyökkäyksissä pelaamaan palloa, jolloin hänen tehtävänsä on pitää pallo tarvittavan ajan omalla joukkueella, kunnes muu joukkue ehtii mukaan hyökkäykseen, ja jakaa sitä sitten laitoihin taikka taaksepäin. Viime kaudella Lahdella ei ollut ennen Tucoa kunnollista kohdepelaajaa, joten taktiikka ei toiminut aina niin hyvin kuin toiveissa oli. Vini Dantas vaikuttaa sopivan tähän rooliin varsin mainiosti.

Lahti on eräällä tavalla pelkistetty versio maineikkaasta Barcelonasta. Lahti pitää pallon liikkeellä jatkuvasti ja pyrkii luomaan vastustajan puolustusryhmitykseen aukkoja. Tätä kautta saamaan pelin painopiste yritetään viedä vastustajan puolustuslinjan ja keskikentän välimaastoon tai vaihtoehtoisesti laitaan vastustajan kenttäpuoliskolle.

Puolustamisessa Lahdella on kaksi eri vaihtoehtoa; joko pakka vedetään kokonaan omalle kenttäpuoliskolle tai vaihtoehtoisesti heti pallon menetyksen jälkeen aloitetaan 4-6 sekuntia kestävä yhtenäinen prässäysjakso, jolla pyritään nopeaan pallonriistoon. Mikäli prässäys onnistutaan vastustajan toimesta purkamaan, puolustuslinja jää valitettavan haavoittuvaksi läpisyötöille. Toinen vaihtoehto, jota Lahti käyttää useammin (realiteetit täytyy tunnustaa, aggressiivinen prässäyspeli on fyysisesti erittäin kuluttavaa) on vetäytyminen omalle kenttäpuoliskolle koko joukkueen voimin. Vastustajalta pyritään minimoimaan tila ja sen jälkeen vastustajan annetaan tehdä aloitteet. Tällöin odotetaan sopivaa pallonriistopaikkaa tai syöttövirhettä, jolloin voidaan käynnistää oma hyökkäys.

Puolustaminen aloitetaan aina jo etukäteen ennen pallonmenetystä, siis silloin kun oma joukkue hyökkää. Pieni esimerkki siitä. Lahden hyökkäystaktiikassa nousevat laitapakit ovat keskeisessä asemassa, mutta se jättää samalla puolustuslinjan haavoittuvaksi, jos vastustaja pääsee pallonriistoon. Keskikentän pohjapelaaja nousee tässä kohdassa esiin. Pohjapelaaja ottaa, jos ei nyt suoranaisesti, niin ainakin osittain nousseen laitapakin roolin itselleen ja on tarvittaessa hidastamassa vastustajan vastahyökkäystä.
Pitää muistaa myös pallonhallinnan merkitys puolustuspelissä. Vastustajan on aika vaikea tehdä maalia ilman palloa, eikö? Vaikka Lahden peli saattaa joskus tuntua täysin turhalta pallonsiirtelyltä, itse katson sen kaltaista ”puolustamista” paljon mieluummin kuin pelkkää passiivista kilpikonnapuolustusta, jota sitäkin saatiin männävuosina usein katsella. Myös pelaajille nykyinen pelityyli on nautinnollisempaa, kehittävämpää ja energiaa säästävämpää kuin esimerkiksi Ilkka Mäkelän ”ajokoirafutis”.


Optimaalinen kokoonpano


                                       Dantas
Kari                                                                                Hietanen
                              Klinga            Mäkitalo
                                       Kauko
Hauhia              Joenmäki               Sinisalo                           Aho
                                      Tuomi

Vaihtomiehistä kasattu kokoonpano

 
                                       Kemppinen

Tuominen                           Rafael                               Tynkkynen
                                 Köse        Kärkkäinen

Hertsi                 Helvelahti             Mero                         Länsitalo
                                      Mujunen
 
Kokonaisarvio

FC Lahden materiaali ei ole yhtä leveä kuin esimerkiksi liigan selvällä mestarisuosikilla HJK:lla, mutta se on täynnä laatua ja nälkää. Pelaajistosta löytyy useita jokapaikanhöyliä, joten muutamasta loukkaantumisesta Lahti selviää vielä kuivin jaloin. Joukkueen ikäjakauma on käytännössä ideaalinen, johon jokainen seura tähtää. Joukkueesta löytyy pari selvästi kokeneempaa pelaajaa, useita pelaajia parhaassa peli-iässään sekä monia nuoria lupauksia, joista osa pystyy jo nyt pelaamaan hyvällä tasolla miesten keskellä.

Kukaan joukkueesta ei ole urallaan voittanut liikaa, joten nälkää menestymiseen löytyy varmasti. Erinomainen joukkuehenki huokuu ulospäin, eikä edes joukkueen turkulaiskollektiivin takia seuraan tarvitse palkata tulkkia. FC Lahti on joukkue isolla J:iillä, joka ei lannistu tappioasemassa vaan hakee tasoitusta ja lopulta voittoa tuomarin päätösvihellykseen asti. Kuulostaa kenties hölmöltä sanoa se siten, että se olisi jotenkin hienoa. Senhän pitäisi olla itsestäänselvyys, herranjestas! Jokaisenhan joukkueen pitäisi taistella tosissaan loppuun, vaikka tilanne näyttäisi kuinka epätoivoiselta tahansa. Kaikki tietävät kuitenkin, että vain henkisesti vahvimmat joukkueet pystyvät tähän, FC Lahti kuuluu näihin joukkueisiin.

(Neowulfilla taas pahat mielessä)

(Tässä mitään hätää ole. Tuomi torjuu kaiken mahdollisen, Dantas voittaa maalipörssin ja Hasse myy eskimoillekin jäätä. Varma mitali.)
Neowulf-nurkkaus

Lahjomaton kriitikko. Kyseenalainen legenda. Rouva Fortuna. Saanen esitellä, Neowulf!

Jo perinteeksi muodostunut Neowulf-nurkkaus sai tälläkin kaudella jatkoa. Luuletko FC Lahden olevan yksi mitalikanditaateista? Keep dreaming, Neowulf kertoo sinulle miksi FC Lahti ei tälläkään kaudella tule nauttimaan menestyksen huumasta. Minä puolestaan yritän vastata näihin epäilyksiin. Peli alkakoon!
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
N: FC Lahti on joskus mainostanut itseään Reippaan ja Kuusysin kunniakkaan perinnön lipunkantajana.  Todellisuudessa se on sen tärvelijä, sillä yhtä pronssia lukuun ottamatta FC Lahti on parhaimmillaankin kuulunut vain liigan harmaaseen massaan, heikoimmillaan se on pelannut putoamisesta. On vaikea uskoa, että seura on ollut olemassa jo vuodesta 1996, sillä se muistetaan lähinnä kannattajistaan, Seppo Hovin pojasta (Konsta Hietanen), Jari Litmasen parista pistäytymisestä kentällä sekä muutaman vuoden takaisesta aikuisviihdetempauksestaan. Porno voi olla tälläkin kaudella tapetilla, sillä markkinointitehtäviin on palannut Hasse ”Hosu” Kallström.

Yleensä FC Lahti on kauden päätteeksi myynyt tai lahjoittanut tärkeimmät pelaajansa ulkomaille, Klubiin tai Myllykoskelle ja hankkinut heidän korvaajikseen ulkomaan arpoja tai jämäjengiläisiä, jotka eivät ole muualle kelvanneet. Pelaajapolitiikan tuhoisuus nähtiin vuonna 2010, jolloin FC Lahti putosi sarjasta ja näyttääkin siltä, että Lahdessa on jotain opittu, sillä tämän vuoden joukkue koottiin hyvissä ajoin ja pelimiehiä riittää myös penkille. Kun vielä kauden alla tuli liigacupin voitto, odotetaan Lahdessa tulevasta sarjasta paljon. Eikä vain Lahdessa, sillä myös muutamat asiantuntijoiksi itseään kutsuvat veikkaavat Lahdesta kauden yllättäjää.

Kylmä totuus kuitenkin on, että FC Lahden vuoden kohokohdat on jo nähty: siirtomarkkinoilla ja liigacupissa. Seuran suurimmat ongelmat jätettiin ratkaisematta. Esittelen ne tässä.

1. Maalivahdit: Epävarma ja lyhyenläntä Juha Tuomi lienee liigan heikoin ykkösvahti, joka esim. TPS:ssä ei kelpaisi edes kolmosveskariksi.  Tällä kaudella Tuomen ainoat sparraajat ovat juniori-ikäisiä. Ratkaisu ei toimi, sillä FC Lahti menettää kauden aikana monta pistettä Tuomen virheiden takia. FC Lahti on hankkinut liikaa pelaajia ihan hankkimisen ilosta sen sijaan että olisi etsitty oikea maalivahti, jolta Tuomi olisi oppinut tarpeeksi voidakseen olla tämän käyttökelpoinen varamies.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

R: Tuomi on oppirahansa maksanut ja suurimmat rosot Tuomen pelaamisessa on hiottu pois. Avauspelaaminen on parantunut, keskityspalloihin tuloihin on tullut lisää rohkeutta ja varmuutta sekä henkinen kantti on Tuomella kasvanut huomattavasti viimeisen parin vuoden aikana. Torjujana Tuomi on aina ollut hyvä, siitä ei ole koskaan ollut kiinni. Viime vuosina tapahtunut henkinen kasvu lupaa hyvää.
Tuomi on kaiken järjen mukaan valmis lyömään itsensä lopullisesti läpi liigatasolla.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

2.   Valmennus: Tähän sopivat samat sanat kuin Tuomeen. Kautonen voi olla hyvä kakkoskoutsi, joka panee pelaajat töihin mutta hän ei ole mikään luova strategi jollainen kuvittelee olevansa. Jos Lahti olisi viime kaudella pelannut selkeästi roolitettua perusfutista eikä lähtenyt typeriin pelipaikan vaihteluihin ja barcasekoiluihin, eivät kunnon sijoitukset olisi karanneet liian aikaisin. Lisäksi Kautosen Lahden kaudet ovat sujuneet onnellisten tähtien merkeissä ja yli odotusten, mutta nyt kun odotukset ovat korkealla, tulee seinä vastaan. Oppiipa Kautonen kuitenkin huomamaan että hänestä ei ole unelma-ammattiinsa, HJK:n valmentajaksi.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

R: Kautosta tässä nyt pitäisi viimeisenä epäillä. Kautonen on tehnyt kummallakin kaudella Lahdessa helvetin hyvää työtä ja sama meininki näyttää jatkuvan. Joukkue on kasattu erinomaisesti, joukkue pelaa hyvin, joukkuehenki on hyvä ja aurinko paistaa. Viime kaudella pelipaikkalotossa ei välttämättä tullut ihan 7:ää oikein, mutta Kautonen on virheensä myöntänyt ja niistä oppinut. Menestymisen paineita Kautonen joutui käsittelemään ensimmäisellä kaudellaan, kun minimitavoite tuolla kaudella oli, ei enempää eikä vähempää kuin liiganousu.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

3.   ”Vahvistukset”: Turusta tulleet Joni Aho ja Joni Kauko ovat kelpo liigapelaajia mutta kummaltakaan on turha toivoa minkäänlaista sitoutumista seuraan. Paremman pahvin toivossa kaverukset pelailevat alku kauden kohtuullisesti mutta loukkaantumisia vältellen. Todennäköisesti molemmat lähtevät kesällä vähintään Norjaan ja vievät kolmannen turkulaisen – Mäkitalon – mukanaan. ”Brasilialainen” Dantas taas on tyypillinen sika säkissä, wikipedia- ja youtubehankinta, joka tuskin tulee tekemään kesän kuluessa paria maalia enempää ja jos tekee, niin sitten seireenit kutsuvat isompiin ympyröihin. Kaikki tämä johtaa joukkuehengen rakoilemiseen ja pelaajien ja valmentajan välien kiristymiseen.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
R: Kaukon esitykset kertovat kyllä ihan muusta kuin sitoutumisen puutteesta. Tai jos sitoutumisessa on puutteita, pelikentällä se ei ainakaan ole näkynyt. Ahon intressit eivät taas ole läheskään yhtä vahvasti ulkomailla kuin Kaukolla, joten hän pelannee koko kauden Lahdessa. Molemmat varmasti ymmärtävät sen, että mikäli ulkomaille pääsy on toiveissa, vaatii se nappikautta kotimaassa. Mäkitalo nyt tuskin lähtee enää ulkomaille, vaikka hyvä pelaaja onkin. Dantas testattiin huolellisesti ja hän on osoittanut olevansa liigatasolle varmasti pätevä tekijä. Mitään viitteitä ei joukkuehengen rakoilemisesta ole. Viime kaudella joukkue eli aika paljon, eikä se vaikuttanut joukkueen suoritustasoon käytännössä milläänlailla.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

4.   Väärä harjoittelu: Vuodesta toiseen FC Lahden tärkeimmät pelaajat loukkaantuvat, tekisi mieli sanoa, herkemmin kuin muiden seurojen avainhahmot – esim. Tommi Kari ja Hendrik Grossöhmichen viime kaudella. Joku seuran fyysisessä harjoittelussa mättää eikä tilannetta todennäköisesti ole osattu korjata.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
R: En tiedä oletko edes tosissasi tässä kohtaa. Karin ja Grossöhmichenin loukkaantumisillahan ei ollut mitään tekemistä seuran fyysisen harjoittelun kanssa. Tällä hetkellä joukkueen sairastupa ammottaa tyhjyyttään.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Arvio: Lahden alkuohjelma näyttää helpolta, liian helpolta. Jos se selviää ensimmäisistä neljästä – viidestä pelistään kunnialla, kaudesta voi tulla kohtuullinen. Mutta jos kärki ylisuurten odotusten luomien paineiden takia karkaa heti alussa, katoaa yleisö ja kannattajien hehkuttama ”buumi” jää taas kerran kokematta. Kaikesta päättäen FC Lahti pelaa myös melkoista taloudellista uhkapeliä ja jos se paljastuu kesän kuluessa bluffiksi, ovat seuraukset arvaamattomat, jopa konkurssi on lähellä. Sarjassa on toki Lahtea huonompia joukkueita mutta noissa seuroissa ei haihatella europeleistä ja mitaleista mikä voi olla ratkaiseva seikka pimeässä syysillassa huhuilevaa putoamispeikkoa paettaessa:

http://www.youtube.com/watch?v=zeZ4jZZJrnA
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

R: Tulevaa on vaikea ennustaa, koska jalkapallossa kaikki on mahdollista. Myös mainostamasi skenaario. Tuulareiden ajatuksenjuoksusta ei aina ota selvää, joten siihen en ota kantaa. Putoamisesta ei pitäisi kuitenkaan edes sinun villeimmissä kuvitelmissa olla toivoa/pelkoa. Se on kuitenkin varmaa, että FC Lahdella on kasassa yksi liigan tasapainoisimmista ja laadukkaimmista joukkueista, jotka pistävät joka pelissä 100% likoon. Mihin se sitten riittää, nähdään lokakuun lopussa.




Näin FC Lahden kannattajana kauden alla on poikkeuksellisen hyvät fiilikset. Aina näin ei todellakaan ole ollut. Nyt suunnataan katseet päänäyttämöille eli jalkapallokentille. Omasta puolestani toivotan kaikille foorumilaisille jalkapallon täytteistä kesää ja hyviä puinteja!




-   Rafu      (ennakkoon tulossa vielä lisää kuvia ja pieniä muutoksia illan ja huomisen aikana)

[Johtaja Calu]

Iso

[siffo]

Neowulf- nurkkaukselle erikois

[Laitalinkki]

Rafulle massiivinen . Hyvää työtä, ja jaksoin helposti alusta loppuun!

On nautinnollista lukea tämänkaltaisia mielenkiintoisia ja laadukkaita Veikkausliiga-ennakoita. Kunpa vain muistakin seuroista saisi edes lähellekään yhtä hyvät. Vaan taitaapi olla turha toivo.

[spectre]

missä parhaat kebabit -osio?

[Jones]

Rafulle. Mainiosti niputettu juttu.

Neowuffin lätinät olisi voinut kyllä jättää pois, mutta antaa huomiohuorata kun kerta haluaa.

[Thouni]

missä parhaat kebabit -osio?

Turussa nämä.

[JM]

Kausiennakot 2013 = FC Lahti

[Rafu]

Kausiennakot 2013 = FC Lahti

Niin. Tarkoitus oli(si), että muidenkin joukkueiden kannattajista löytyisi kirjoitushalukkaita forumisteja, jotka tähän ketjuun postaisivat omia ennakkojaan. Vielä ei ole kuitenkaan yhtään näkynyt. Otsikon nimen voi toki muuttaa muotoon "FC Lahden kausiennakko 2013", jos nykyinen jotakuta suuresti häiritsee.

[John Rambo]

Itse itseäni lainaten:

Julkaistaan tämä pienimuotoinen ennakko nyt sitten täällä, kun järkevämpääkään paikkaa ei ole. Rambon kausiennakko 2013, korjausehdotuksia sekä vastaväitteitä saa ja pitää esittää. Oikolukua en jaksanut tehdä, pahoittelut kirjoitusvirheistä jo etukäteen.

VAASAN PALLOSEURA 2013


Perustettu: 1924
Kotistadion: Hietalahden jalkapallostadion (kapasiteetti: 4250)
Kausia pääsarjassa: 49 (ennen alkavaa kautta 2013)
Mestaruuksia: 2 (1945 ja 1948)
Liigacupin voittoja: 2 (1999 ja 2000)
Kannattajat: Geezers Hietalahti (1998)
Kotisivut: www.vepsu.fi


Lähtökohdat

Kausi 2012 oli kokonaisuutena melkolailla sitä mitä odotettiinkin, mutta loppuvuoden sukellus jätti vaasalaisten suuhun paskan maun. Ohut runko ei kestänyt avainpelaajiksi nousseiden, alunperinkin lyhytaikaisiksi suunniteltujen hankintojen lähtöä kesken kauden, ja muutenkin loukkaantumisista raskaasti kärsinyt ryhmä tipahti lopulta vasta yhdeksänneksi oltuaan pitkän matkaa yli kauden puolivälin kiinni sarjataulukon paremmalla puoliskolla jopa aivan mitalitaiston tuntumassa. Kausi osoitti erinomaisesti liigan arvaamattomuuden. Periaatteessa kapeallakin ringillä operoiva, mutta lähtökohdiltaan laadukas nippu kykenee pärjäämään pitkälle kunhan vain pysyy kunnossa, mutta toisaalta hyvän onnen kääntyminen johtaa helposti epäonnistumisten viheliäiseen kierteeseen ja tappioputkiin.

Kauteen 2013 VPS lähtee siis varsin tutuista lähtökohdista. Taloudenpito on ollut erittäin tarkkaa vuosituhannen alun katastrofin jälkeen, ja VPS tuotti voittoa myös tilikaudella 2012. Valitettavasti tilikauden voitto kolmena vuotena peräkkäin on ollut varsin pientä, joten tarkan markan Vepsussa lisäinvestointeihin ei edelleenkään ole varaa. Pelaajamateriaali on elänyt jälleen kerran melko voimakkaasti, mutta pääpiirteittäin voidaan odottaa Vepsulta entistä enemmän Olli Huttusen näköistä jalkapalloa, niin hyvässä kuin pahassakin. Kärjestä on poistunut liigatasolle poikkeuksellinen huippuyksilö, mutta muuten joukkueen voidaan sanoa vahvistuneen, vaikka rinki on edelleen pelottavan kapea. Odottavissa onkin jälleen kerran taistelua sijoituksista keskikastin tuntumassa, sekä muutama kesän hankinta jotka joko onnistuvat erinomaisesti ladaten liialliset odotukset tulevalle kaudelle, tai vaihtoehtoisesti floppaavat totaalisesti.


Seurajohto

Vaasan Palloseuran johtopaikoilla jo kauan toiminut Eero Karhumäki jatkaa edelleen seuran puheenjohtajana. Karhumäki sekä hallituksen puheenjohtaja Riku Asukas vastaavat pitkälti talouspuolesta, jonka lisäksi myynnissä on apuna enemmänkin eri lajien tuomarina tunnettu Kakkuri, jonka (suoja)työpaikka säilyy myös vakiona. Pelaajahankintojen sopimusneuvotteluissa seurajohto on jälleen kerran antanut vapaat kädet (toki raamien puitteissa) valmentajalle, jota neuvotteluissa avustaa hallituksen jäsenistä Stefan Nåhls.

Seurajohto ei siis tarjoa yllätyksiä, vaan Vaasan Palloseura on jälleen kerran Suomen parhaiten ja johdonmukaisimmin hoidettuja seuroja. Kaasupoljinta ei lähdetä painamaan, ennenkuin stadionremontin myötä parantuvat puitteet tarjoavat mahdollisuuksia seuran myyntityön kasvamiseen ja lisäresursseihin myös hankintapuolella. Koko toimintaa leimaa pitkäjänteisyys ja maltti, kriitikoiden mielestä jopa liiallisuuksiin asti. Positiivisemmat hahmot taas muistuttavat puitteiden olevan Suomen huippua niin harjoitus- ja peliolosuhteiden kuin muidenkin aktiviteettien (mm. erittäin kattavat opiskelu- ja työmahdollisuudet) suhteen. Seurajohdon osalta VPS-kannattajille harmaita hiuksia aiheuttaa ikinuoren Karhumäen vääjäämätön ikääntyminen, miten käy kun Eero jossain vaiheessa lähivuosina jää eläkkeelle, kuka sitten ottaa vastuuta? Karhumäelle kuuluu edelleen valtava kiitos koko seuran elinvoimaisuudesta.


Valmennus

Olli "Oka" Huttunen aloittaa toisen kautensa vaasalaislaivan ruorissa, ja toiveissa olisikin ettei kohtalo olisi kuten esikuvallaan. Toisaalta tämän Wasa-laivan neitsytmatka tehtiin jo viime vuonna, joten hätää ei sikäli pitäisi olla. Viime vuoden VPS oli sivullekirjoittaneen mielestä vahvasti valmentajansa näköinen, kurinalainen ja tiivis joukkue. Yksilöiden taso oli avauksen osalta riittävää, mutta avauksen takaa ei haastajia löytynyt jonoksi asti, mikä aiheuttaa varmasti päänvaivaa myös tulevalla kaudella jo kaiken kokeneelle Huttuselle.

Perinteisiin valmennusmetodeihin luottavan Huttusen aisaparina toimii jo muutamia vuosia Vepsussa eri rooleissa vaikuttanut Petri Vuorinen, jonka tekeminen pohjautuu kenties hieman enemmän moderneihin menetelmiin. Peten rooliin kuuluu päivittäisten harjoitusten vetovastuun lisäksi myös A-junioreiden vastuuvalmentajana toimiminen sekä syys- ja kevätkausina mm. Vaasan seudun urheiluakatemiaan kuuluvien VPS-junioreiden aamuharjoituksien pitäminen. Vuorinen toimiikin linkkinä VPS:n edustusjoukkueen ja VPS-junioreiden välillä. Tuolle yhteistyölle onkin varmasti entistä enemmän tarvetta kapean materiaalin vuoksi, sillä junioreita tullaan takuuvarmasti näkemään kentällä myös edustusjoukkueen peleissä. Huttusen ja Vuorisen taustajoukkoina toimivat lisäksi Suomen menestyneimpiin maalivahtivalmentajiin kuuluva Esa Kurki, Vepsua uskollisesti jo vuosikymmeniä palvellut joukkueenjohtaja, mr. VPS Jouko "Takku" Jokinen, sekä huoltajan ominaisuudessa toimiva konkari Juha "Julma" Grönholm.

Taustat ovat hyvässä kunnossa ja vastuuta valmentajalle on suotu vähintäänkin runsaasti pelaajahankintojen suhteen, joten Huttusella pitäisi olla erinomaiset mahdollisuudet näyttää kykynsä ja taktikon ominaisuutensa. Joukkue on pääosin Huttusen toivoman tapainen, vaikka muutamia aukkoja siihen jäikin johtuen vanhojen sopimusten jatkumisesta vielä tämän kauden yli.


Materiaali ja pelitapa

                               Ameobi
                 Parikka

   Lomski     Dafaa     Björk   Strandvall

Uimaniemi   Smith  Koskimaa  Hoivala

                       Sillanpää

Huttusen lähtökohta pelin hahmottamiseen on varsin pragmaattinen, kuten ex-huippumaalivahdilta sopiikin odottaa. Kurinalainen, organisoitu ja suoraviivainen olisivat kenties parhaiten Vepsua kuvaavat fraasit. VPS ryhmittyy paperilla perinteiseen 4-4-2 muodostelmaan, jossa sekä hyökkääjät että keskikentän keskustan pelaajat porrastavat hieman sijoittumistaan, tosin hyökkääjien osalta porrastaminen vaikuttaa olevan vähenemässä viime vuoteen nähden.

Vastustajan hitaissa hyökkäyksissä Vaasan Palloseuran puolustuspeli lähtee kunnolla käyntiin vasta toisen kolmanneksen kohdill, jolloin prässi todenteolla aktivoituu. VPS pyrkii pääosin ohjaamaan vastustajan hyökkäykset laidoille, ja osittain tämänkin vuoksi Huttunen valitsi talven topparivaihtoehdoista raamikkaimman Koskimaan aisapariksi. Vastustajan pelinrakentelu keskeltä on muutenkin hankalaa VPS:aa vastaan, sillä talven hankinnoista Dafaa on osoittautumassa kevään pelien perusteella todelliseksi kultakimpaleeksi. Fyysinen kenialainen prässää pallollista kuin herhiläinen, ja vartiointitehtävätkin näyttävät luonnistuvan mieheltä mainiosti. Samassa roolissa tuuraavat Fowler ja Luokkala ovat periaatteessa samasta puusta veistettyjä- Vieressä raatava Tony Björk juoksee joka ottelussa hurjat määrät peittäen syöttölinjoja erinomaisesti, mutta hänen stunttinsa Kim Böling ei moiseen työntekoon kykene.

Tosin aiemmin mainitusta poiketen Vepsu on pyrkinyt viimeisissä harjoituspeleissään ajoittain aktiivisesti pallonriistoihin myös korkeammalla ja erityisesti laidoissa, mutten ole vielä kevättalven pelien perusteella varma johtuuko tämä enemmänkin keskellä pelanneen Anthony Dafaan taktisesta kypsymättömyydestä, vai onko kyseessä sittenkin suunniteltu ja pitkälle harkittu muutos vanhaan nähden. Muutos on sinänsä järkevä, sillä laitapakkien ahkerat nousut ja jättävät vastahyökkäyksiä ajatellen turhan paljon tilaa taakseen. Prässin täsmäiskun korkealle vastustajan alueelle on oltava erittäin hyvin organisoitua, sillä erityisesti Dafaan noustessa VPS-paketin muoto venyy liian pitkäksi vastustajan kyetessä ohittamaan prässin ensimmäisen aallon. Pääosin VPS kuitenkin pyrkii miehittämään oman kenttäpuoliskonsa mahdollisimman nopeasti ja sen jälkeen ottamaan vastaan vastustajan hyökkäykset hyvin organisoituna ja tiiviinä pakettina.

Puolustuspelin kannalta huolissani olen toistaiseksi vain laitapakkien ja laitureiden yhteistyöstä, joka ei vielä ole ottanut täysin tuulta alleen. Vasemmalla ongelmana on ollut Lomskin flegmaattisuus, ja oikealla Hoivala sijoittuu ajoittain väärin, kenties liika innokkuus hyökätä kostautuu? Keskikentällä VPS pyrkii olemaan herra keskiympyrässä, mutta viime kaudella tämä jäi turhan usein haaveeksi Fowlerin ja Abdulahin flopatessa totaalisesti. Pääpalloja hävittiin paljon, ja kakkospalloja melkeinpä vielä enemmän. Tähän seikkaan odotan ja toivon suurta muutosta.

Hyökkäyspeliä ajatellen Palloseuroista kaunein keskittyy nopeisiin ja teräviin vastahyökkäyksiin, perusmuodon muuttuessa enemmänkin muotoon 3-1-1-3-2, kun ainakin toinen laitapakeista nousee ylös voimakkaasti. Voitettu pallo pyritään pelaamaan mahdollisimman nopeasti laitureille tai jopa suoraan (jatkossa kenties enemmän tornimaisen Ameobin kautta?) suurta roolia pelaavalle Parikalle, ja näiden kolmen-neljän pelaajan vastuulla hyökkäyspelin onnistuminen suurilta osin onkin. Vepsun onneksi Parikka kykenee rytmittämään peliä mainiosti, ja hän toimii aktiivisuutensa ansiosta koko ajan pelattavissa olevana syöttöseinänä, mutta hallitsee samalla mainiosti myös pausan käytön. Talvikaudella viime kesää selvästi pirteämmin ja tehokkaammin esiintynyt Strandvall hallitsee hänkin syötön ajoittamisen suomalaisittain erinomaisesti, mutta toisaalta kapteeni hakee mielestäni edelleen liian usein ja hätäisesti sitä kuningassyöttöä tai -laukausta. Parannusta on kuitenkin tapahtunut jo nyt selvästi, joten onkin toivottava kehityksen säilyvän nousujohteisena. Muuten Strandvall jatkaa tutulla tyylillään tehden paljon leikkaavia juoksuja keskustaan luoden samalla tilaa reippaasti nousevalle Hoivalalle, ja laukaus lähtee jatkossakin taatusti jos Seba vaan saa jalan vähänkään vapaaksi. Vasemmalla Lomski taas pelaa Strandvallia enemmän perinteisenä, ahkerasti laidasta keskittävä pikajunana juosten raiteita pitkin, mutta hänkin on sopeuttanut peliään hieman aktiivisesti pelaavaa Uimaniemeä ajatellen. Lomskilta toivoisin silti vielä enemmän tehoja ja parempaa ajoitusta juoksujensa suhteen.

Viime kaudella VPS:n hyökkäyspelin akilleen kantapääksi nousi alakerran pelinavaaminen, jonka taso suorastaan romahti huikean Ginger Jesus O'Neilin sekä Coundoulin lähtöjen jälkeen. Ensin mainittu oli uskomattoman tarkka pitkien avaustensa kanssa, ja jälkimmäisen heittotarkkuus riitti peittämään polvivaivasta johtuneet puutteet jalalla pelaamisessa. Viime vuoden lopun keskikentällä keskenkuntoinen Björk ja puujalkainen Fowler eivät kumpikaan yksinkertaisesti kyenneet kantamaan pallollisen lukkomestarin roolia alakerrassa, ja puolustuksen tilanteessa kuvaavaa oli, että aiemmin hasardialttiina pidetty Ville Koskimaa avasi syötöillään peliä huomattavasti Abdulahia paremmin. Kautta 2013 ajatellen Huttunen on lähtenyt ratkaisemaan perusongelmaa lisäämällä mahdollisia syöttösuuntia panostamalla vasenjalkaiseen vasempaan toppariin, sekä hankkimalla lisää laatua kontrolloivaksi pelaajaksi Dafaan muodossa. Myös Ruotsissa hurjasti jalalla pelaamisessa kehittyneen seuraikoni Henri Sillanpään hankinta helpottaa tilannetta. Silti suurin rooli pelin viemisessä vastustajan kenttäpuoliskolle on varattu Tony Björkille, jonka kunnossa pysymistä onkin toivottava sormet ja varpaat ristissä. Björkin kohdalla kyse on silti enemmänkin voimajuoksijasta kuin komeita diagonaalipalloja jakavasta pelintekijästä, joten onkin ollut mielenkiintoista nähdä kuinka suurta roolia nopeassa tahdissa sopeutunut Dafaa on kyennyt ottamaan vastahyökkäysten käynnistämisessä. Nähtäväksi jää, onnistuuko herra kyseisessä roolissa myös kesän tosipeleissä.

Viimeisellä hyökkäyskolmanneksella VPS on pyrkinyt lisäämään arvaamattomuuttaan muuttamalla murtavien syöttöjen kohteita ja syöttötapoja aiempaa monipuolisemmaksi. Parikka hakee entistä enemmän myös pystyjuoksuja itselleen, ja Lomski ja Strandvall ovat toimineet jokaisessa ottelussa paljon myös vastustajan 16-alueen sisällä. Lisäksi vauhtikone Seabrook kykenee tuomaan hurjan paljon nopeutta erityisesti pelin viimeisillä minuuteilla, eikä nopeiden jalkojen merkitystä sovi koskaan aliarvioida erityisesti Suomen pääsarjatasolla. Suurin painoarvo VPS:n toistaiseksi eniten käyttämissä murtautumismalleissa on kuitenkin laidoilla, joissa sekä laiturit että laitapakit pyrkivät antamaan tilanteen mukaan sekä matalia että korkeita keskityksiä. Myös toisen aallon hyödyntäminen on parantunut näkemissäni talven peleissä viime vuoteen nähden, ja hyökkäykset ovat olleet tehokkaammin porrastettuja. Pallo pyritään pelaamaan viime vuotta nopeammin painottomalle puolelle, mikä onkin onnistunut loppukeväästä hyvin.  VPS on puskenut keskelle pyrkien muodostamaan hetkellisen miesylivoiman, ja pyrkien sen turvin pelaamaan pallon linjassa kärkkyvälle hyökkääjälle nopealla syöttökombinaatiolla. Keskeltä läpi yritettäessä VPS on pyrkinyt puskemaan voimalla keskustaan muodostamaan hetkellistä miesylivoimaa, mutta valitettavan usein nämä yritykset ovat päättyneet liikaan pallon hieromiseen 20 metrin päässä maalista, toiveissa olisi lisää suoraviivaisuutta tehottomien chippien sijaan. Uskallan kuitenkin sanoa jo tässä vaiheessa riemukkaat jäähyväiset niille osoitteettomille kukkupalloille kohti boksia, jossa odottivat taskukokoiset Parikka ja Morrissey joko yhdessä tai erikseen.

Hitaita hyökkäyksiä useammin uskoisin Vepsun kuitenkin iskevän maaleja vastahyökkäyksistä. Odotan innolla pääseväni näkemään Ameobin komean tiputuksen Parikalle, joka on jälleen kerran kyennyt liikuttamaan itsensä taskuun vastustajan puolustuksen ja keskikentän linjojen väliin. Parikka on ollut talvikaudella jopa huikean tehokas, ja yhteispeli erityisesti Strandvallin kanssa on toiminut mainiosti. Sitä, sekä Björkin ja Lomskin/Seabrookin piristymistä VPS kaipaakin kipeästi, Ameobin tehokkuudesta tai tehottomuudesta kun ei vielä ole takeita. Seabrook kykenee stunttaamaan kärjessä muutamissa otteluissa, mutta on ominaisuuksiltaan niin puhdas pystyjuoksija että ihan hirvittää. Kärkeen viime hetkellä hankittu Ameobi vaikuttaa enemmänkin tyylipuhtaalta targetilta, joten odotamme suurella mielenkiinnolla mitä tapahtuu. Periaatteessa kysymyksessä on täysin peliin sopiva pala, mutta ainahan pelaaja itsekin muokkaa saamaansa roolia näköisekseen. Toivon parasta, mutta pelkään pahinta.

Suuri kysymys kuuluukin, onko Huttunen sittenkään todella sopeutunut uuden, post-Lehkosuon ajan suomalaiseen huippufutikseen jossa pallonhallinnan merkitys on ollut keskimäärin kasvamaan päin? Vepsun joukkue ei kuitenkaan ole jonkun KuPS:n tapaan suunniteltu telaketjufutikseen, vaikka suoraviivaisia ja jopa kirveellä veistettyjä piirteitä Vepsun peruspelistä löytyykin, eikä pallonhallinta ole missään nimessä kovin tärkeässä osassa VPS:n pelitapaa. Tuleva kausi tulee näyttämään paljon purevatko vanhat opit edelleen tehokkaasti, kauden 2012 lopussa Vepsun hyökkäyspeli oli aivan liikaa fantastisen Steven Morrisseyn oivallusten ja perinteistä kaavaa rikkovien prässijuoksujen varassa. Kykeneekö VPS tänä vuonna muuntautumaan vääjäämättä edessä oleviin loukkaantumisiin ja pelikieltoihin? Todella mielenkiintoinen kausi luvassa!


Muutokset materiaalissa:

VPS in:
Atte Hoivala (KuPS)
Patrik Lomski (SJK)
Karsten Smith (San Antonio Scorpions, USA)
Bamo Alfat (Pallohonka)
Jordan Seabrook (Haka)
Anthony Dafaa Clement (Azech SF, SWE)
Tomi Ameobi (Grindavik, ISL)

VPS ut:
Liam "Ginger Jesus" O'Neil --> West Bromwich Albion (laina päättyi)
Bouna Coundoul --> Enosis Neon Paralimni FC
Augustine Jibrin --> OPS
O'Brian Woodbine --> ?
Tero Koskela --> Valmentaja- sekä seuranjohtajauraa luomaan
Robin Lod --> HJK (laina päättyi)
Steven Morrissey --> Silkeborg IF (Tanska)
Riku Heini --> FC Lahti Akatemia
Juuso Kevari --> FC YPA


Maalivahdit:

Henri Sillanpää (syntymäaika: 4.6.1979, sopimuksen kesto: 2015, vuodet Vepsussa: 10. kausi)
- VPS-ikoni palasi pohjoismaiden kiertueeltaan kotiin hieman odotettua aiemmin. Ruotsin vuodet ja Norjan visiitti näyttävät kehittäneen Sillin avauksia huikeasti, ja nämä ominaisuudet tulevat todellakin tarpeeseen Vepsussa. Muuten luvassa oman alueen äänekästä hallintaa, suuri määrä loistotorjuntoja sekä lopulta veskarin avulla voitettuja pisteitä, siis ihan kuten aina ennenkin! Johtajatyyppi, bandiera & tähti. Vepsun kannalta korvaamaton, eikä ole yhtään liioittelua puhua liigan parhaasta maalivahdista.

Janne Henriksson (5.8.1981, 2013, 7. kausi)
- Sopimuksen kolmas ja mitä ilmeisimmin viimeinen vuosi menossa. Henriksson on hieno ja sympaattinen mies jolle toivoo pelkkää hyvää, mutta valitettavasti kaarinalaiskasvatti on ajautunut melkoiseen vammakierteeseen. Henrikssonille tarjottiin tänäkin vuonna mahdollisuuksia pelaamiseen ykkösveskarina ykkösessä, mutta ihan ymmärrettävästi mies haluaa kuitata uransa kenties viimeisen kunnollisen sopimuksen loppuun Vaasassa. Jalalla vaikeuksissa, mutta refleksitorjujana edelleen hyvää liigatasoa. Erinomainen kakkosveskariksi, itseasiassa peräti liiallinen luksus-vaihtoehto nyky-Vepsulle.

Karl-Filip Eriksson (16.2.1994, 2014, ensimmäinen kausi)
- Närpiön nuorukainen huilasi koko viime kauden vaikean selkävamman vuoksi. Saanut vastuuta muutamissa talven peleissä, mutta eniten vastuuta taitaa silti tulla kesällä A-junioreiden ykkösessä tai lainasopimuksella jossain, kenties jälleen Närpiössä? Potentiaalinen nimi, mutta nuorelle veskarille ominaiset ongelmat vaivaavat. Äänenkäyttö voisi olla paljonkin parempaa, ja ajoittainen höntyily erityisesti keskityspalloissa vaivaa. Tarvitsee Ellun kovien treenien lisäksi runsaasti peliaikaa ja tilaa kehittyä, raamit ja ominaisuudet tulevaisuuden huippuveskariksi ovat olemassa. Statistin roolissa kaudella 2013.

Keskuspuolustus

Ville Koskimaa (21.5.1983, 2013, 7. kausi)
- Kolle Viskimaa täyttää tänä vuonna jo 30, mutta ikä ja valitettavan runsaslukuiset loukkaantumiset eivät ole syöneet kuntoihmeen virettä. Tätä en olisi ikinä uskonut VPS-uran alkuaikoina, mutta nykyään Koskimaa on pallollisenakin korvaamaton osa Vepsun puolustusta. Loppujen lopuksi aika Hongassa teki todella hyvää. Painijataustankin ansiosta kamppailut ilmassa ja maassa kääntyvät suurella prosentilla voitoiksi, ja joka vuosi kehittynyt sijoittuminen paikkaa hienoista hitautta. Liigatasolle erinomainen toppari, ja kantaa alakerran johtajan roolinsa varmasti ottelusta toiseen. Pakko pysyä kasassa, korvaamaton palanen vol 2.

Karsten Smith (2013+1, ensimmäinen kausi
- Rapakon takaa saapunut kaunis poika ei ole vakuuttanut talvikaudella. Hankittiin tuomaan raameja ja vasenta jalkaansa avuksi takalinjoille, mutta sopeutuminen aiempaa kovempaan tempoon niin peleissä kuin treeneissäkin näyttää ottavan aikansa. Pärjännyt viimeisissä talven peleissä hyvin kun Koskimaa on ollut rinnalla tukemassa ja Dafaa yläpuolella suojaamassa, mutta toisen noista palasista poistuessa on Smithin peli jäätynyt täysin. Edelleen liias altis harhasyötöille ja hienoiseen koomailuun, mutta periaatteessa hyviäkin puolia löytyy. Kehityskelpoinen, mutta riittääkö aika maksimaalisen tuloksen saamiseen? Riskialtis.

Laitapuolustus

Antti Uimaniemi (30.1.1986, 2014, kolmas kausi)
- 2011 alkoi nihkeästi ja päättyi hyvin. Kevät ja alkukesä 2012 olivat niin suvereeneja, että piti jo usein ihmetellä pelaako Uimis väärässä sarjassa. Viime syksynä tapahtunut hienoinen taantuma saattoi kuitenkin johtua koko joukkueen vaikeuksista. Uimaniemi palkittiin hyvästä viime kaudestaan jo syksyllä parin vuoden jatkolapulla, täysin ansaitusti. Kantoi viime vuonna suurta roolia myös hyökkäyspelistä vasemmalla laidalla Heinin surffaillessa varjojen mailla. Odotettavissa on edelleen erittäin aktiivista peliä, mutta aivan viime kauden tapaiseen pitkään ja virheettömään kauteen ei sentään lähtökohtaisesti ladata odotuksia. Bonusta tuollainen pysyvä tasonnosto tietenkin olisi. Luotettava ja rohkea joukkuepelaaja, tärkeä osa joukkuetta.

Atte Hoivala (10.2.1992, 2013+1, ensimmäinen kausi)
- Kuopiosta saapunut lentopallovalmentajan poika kuuluu nuorten maajoukkueen vakiokalustoon. Nuorukaisen odotetaan olevan viime vuoden O'Brian Woodbinea parempi, minkä ei pitäisi lähtökohtaisesti olla kovin suuri haaste. Sen sijaan kauden 2011 Obin tasolle yltäminen onkin jo paljon vaikeampaa. Hoivala pyrkii hänkin ottamaan vastuuta myös hyökkäysten käynnistämisestä, mikä on talven peleissä näkynyt ajoittaisina virheinä sijoittumisessa pallonmenetysten jälkeen. Toiveissa olisi lisää suoritusvarmuutta ja tasaisuutta, sekä entistä tarkempia keskityksiä hyökkäyspäässä. Mahdollisuudet hyvään kauteen olemassa, kykeneekö viimeinkin läpimurtoon liigatasolle?

Jyrki Saranpää (30.8.1983, 2014, 9. kausi)
- Seuraikoniksi kohonnut taistelija ansaitsi tunnustusta vihdoin muiltakin. Teki viime kaudella historiaa, kun asteli veräjänvartijaksi Turussa, ja nyt lapualainen on pelannut jokaisella mahdollisella pelipaikalla liigatasolla!! Vähemmän yllättäen suoriutui loistavasti myös veskarina, ja se torjunta ei unohdu. Kaudella 2013 odotettavissa jälleen tuttua Jykää: huikeita harhautuksia, mahdottomilta näyttäviä pallonriistoja, pikkusikailua, nerokkaita oivalluksia sekä täysin käsittämättömiä pallonmenetyksiä. Uskomattoman viihdyttävä pelaaja sekä yksi hienoimmista ihmisistä joita minulla on ollut kunnia tavata jalkapallon parissa. Yleismies tuuraa paikalla kuin paikalla, luultavasti tulossa paljon pelejä ainakin laitapakkina, laiturina ja topparina. Kannattajien ja seuraihmisten suuri suosikki.

Mustafa Maki (17.9.1988, 2013 (huhtikuun loppuun), kolmas kausi)
– Maki näköjään jatkaa Palloseurassa, vaikka lahjakkaampia jalkapalloilijoita olisivat divarit täynnä. Vastaavan tason pikakiitureita taas näkee harvemmin... Nopeus on erinomainen ase, muttei valitettavasti korvaa kaikkia puutteita niin ensimmäisen kosketuksen, syöttämisen kuin peliasennonkin suhteen. Kykenee pelaamaan peruspeliä laitapakkina mikäli Huttunen malttaa ohjeistaa pelin alusta loppuun laidaltaan, mutta kärsii silti ajoittaisista blackouteista ja sekös nostaa pulssia katsomossa. Jykän stunttaaja, jos nyt edes saa sopimusta.

Keskikentän keskusta

Tony Björk (25.1.1983, 2013, 6. kausi)
- Gerbyn tiikeri vietti suurimman osan viime kaudesta sairastuvalla, kun akillesjänne katkesi epäonnisessa talven harjoitusottelussa VIFK:ia vastaan. Kahden suunnan raataja ei koskaan lopeta työntekoa, mutta kolmekymppiseksi liigajyräksi varsin kepeä varsi ihmetyttää edelleen. Ei pelaa kovin lujaa, mutta saa usein helposti kortteja vastustajan kaatuessa, ilmeisesti tuomareiden mielestä noin kevyt kaveri ei voi kaataa vastustajaa rikkomatta? Erittäin tärkeässä roolissa Vepsun pelinrakentelussa, ja paljon odotetaan yhteistyöltä lapsuudenystävä Strandvallin kanssa. Saisi laukoa hanakammin, ja kevään peleissä laukaus on irronnutkin aiempaa nopemmin. Kykeneekö nousemaan tasolleen vaikean loukkaantumisen jälkeen? Syytä olisi, ensimmäinen kosketus, pelisilmä ja jatkuvasti oikea peliasento ovat aseita joita harvalta löytyy tässä sarjassa. Korvaamaton palanen vol 3.

Ville Luokkala (1.6.1988, 2013+1, kolmas kausi)
- Keskikentän terrieri sai satunnaisesti vastuuta viime kesänä, ja saldona oli mm. Vepsun kauden komein maali. Vahvuudet pelin ääneekkäässä ohjaamisessa, kaksinkamppailuvoimassa sekä helpoissa syötöissä. Yliyrittää turhan usein pallon kanssa, ei tarvitsisi hakea aina niin vaikeaa ratkaisua. Raastava pelaajatyyppi vastustajille, mikä johtaa usein asemaan tuomareiden silmätikkuna, vaikka Ville pelaa pääosiin puhtaasti ja kovaa. En panisi pahakseni lisääntynyttä vastuuta, tsemppari jollaisia missään joukkueessa ei ole liikaa. Toivottavasti kykenee breikkaamaan liigatasolla.

Cheyne Fowler (8.3.1982, 2014, toinen kausi)
- Fowlerista odotettiin panssarivaunua Vepsun keskikentälle, ja sitä saatiinkin talvella. Sitten Björk loukkaantui, ja Fowlerin huonot puolet tulivat korostetusti esiin. Valtamerilaivan ketteryys ei aivan riittänyt, ja edellisellä floppikaudella tuli myös luvattoman suuri määrä harhasyöttöjä. Tarvitsee yksinkertaisempaa otetta peliinsä, pallollista vastuuta kannattaisi jakaa muille. Tarvitsee selvästi taustatukea myös keskikentän taistoissa, sillä ykkös- ja kakkospalloja pitäisi voittaa enemmän. Aloittaa kauden loukkaantuneena, kysymykseksi jääkin kykeneekö valtaamaan avauksen paikan takaisin keskikentän keskustassa tai topparin tontilla kuntouduttuaan. Odotukset valitettavan matalalla.

Anthony Dafaa (26.6.1988, 2013 (heinäkuun loppuun), ensimmäinen kausi)
- Ruotsin alasarjoista vailla odotuksia testiin saapunut kenialainen voi hyvinkin olla kauden komeetta. Vahva pelaaja vaikuttaa pirteän kevään perusteella olevan valmis myös jakamaan fiksuja palloja eteen Björkille ja Parikalle, sekä jopa pidempänä diagonaaliin suoraan laitureille. Kaipaisi lisää ajatusta ajoituksiin pallottomana, saattaa juosta itsensä ulos tilanteista vielä liian herkästi. Yksi mielenkiintoisimmista pelaajista alkavalle kaudelle, jos onnistuu hyvin heti keväällä, on Fowlerin turha haikailla paikka keskikentälle.

Kim Böling (4.2.1992, 2013 (huhtikuun loppuun), neljäs kausi)
- Närpiön Torresin ura seuraa esimerkkiään valitettavan uskollisesti. Kärjessä pelistä ei tahtonut tulla mitään, kun varvastelu ja arkailu tekivät ainakin maalinteosta mahdotonta. Oka yritti herätellä pelaajaa komennuksella keskikentän keskustaan, jossa tulevaisuutta saattaisi ollakin jos vain oppisi pelaamaan väistelyn sijaan. Olisi kentän paras pelaaja, jos vastustajia ei olisi. Toivottavasti ura jatkuu jossain muualla, en vain näe 21-vuotiaana yht'äkkistä muutosta luonteen suhteen.


Laiturit
Jesper Engström (24.4.1992, 2013, kolmas kausi)
- Kaitsorin lahja suomifutikselle on valitettavasti ollut otsikoissa aivan muiden kuin jalkapalloansioiden vuoksi. Sympaattinen ja hyvä pelaaja, jonka elämässä on nyt käynnissä jalkapalloakin tärkeämpi kamppailu. KÄMPA JEPPE!

Sebastian Strandvall (16.9.1986, 2014, toinen kausi)
- Kapteeniksi toistamiseen valittu Strandvall kärsi loukkaantumisista ja pelasi osin senkin vuoksi alle odotusten viime vuonna. Nyt suunta on vain ylöspäin, onhan? Pirteä talvikausi alla pikkuvaivoista huolimatta, ja tehoja on kertynyt jopa loistavasti. Hienoistä yliyrittämistä on edelleen ajoittain ilmassa, mutta väliäkö tuolla jos tehoja tulee tähän tahtiin. Näyttää jopa todennäköiseltä, että kykenee palaamaan vanhalle, hyvälle tasolleen, mutta säästyykö vammoilta tänäkään vuonna? Potkutekniikkaa kehutaan paljon, mutta kehujen tueksi kaivattaisiin viimein myös tehoja erikoistilanteissa.

Patrik Lomski (3.2.1989, 2013+1, ensimmäinen kausi)
- Östermyran suunnasta saapunut turkulainen on ollut talvikaudella hämmentävän epätasainen hahmo. Huippumatsia saattaa seurata varjojen mailla vaeltelu seuraavassa pelissä, joten onkin varmaan selvää, että tasaisuutta kaivattaisiin lisää. Hyvä 1vs1-tilanteissa, haastaa ja menee puolustajasta ohi yhdessä ottelussa useammin kuin saman paikan pelaaja koko viime kaudella. Syöttövalikoima kulmalipun tuntumasta varsin monipuolinen, ja syötöt tuntuvat löytävän Parikan varsin usein. Kehityskelpoinen, mutta edelleen epävarma onnistuja liigatasolla. Tarvitsee myös lisää aggressiivisuutta puolustuspelinsä kehittämiseksi.

Jordan Seabrook (27.6.1987, 2013 (heinäkuun loppuun), ensimmäinen kausi)
- Sympaattinen bloggari kehui jo joukkuehenkeä maasta taivaisiin, onko tässä alku jonkun suuremman? Takuuvarmasti liigan nopeimpia pelaajia, mutta osaako käyttää nopeutta optimaalisesti hyödykseen? Ensimmäinen kosketus on lähempänä graniittia kuin samettia, eikä pallon suojaamisessakaan ole kehuttavaa, joten selin maalia kohti pelatessa usein vaikeuksissa. Laiturina hyökkääjän paikkaa käyttökelpoisempi, mutta tehoja kaivataan runsaasti lisää! Pitäisi olla vastustajalle suurempi pelote suuren kokonsa ja valtavan tukkalaitteensa ansiosta. Potentiaalia huomattavasti nähtyä parempaan on olemassa, lähtökohtaisesti kuitenkin hyvä rotaatiomies laituriksi.


Hyökkääjät

Jarno Parikka (21.7.1986, 2013+1, toinen kausi)
- Jarno Parikka, seksiunelma! Parikka saapui ristiriitaisin odotuksin Vaasaan, mutta sulatti vaativien geezereidenkin sydämet otteillaan kauden aikana. Sympaattisen herrasmiehen suurimmat vahvuudet ovat ehdottomasti pallottomassa liikkeessä. Seuratkaapa miten hyvin Jarno tekee itsensä pelattavaksi, ja miten positiivisessa peliasennossa hän on aina pallon saatuaan. Kyennyt monipuolistamaan peliään, ja on ollut todellinen pelote vastustajille myös maalinteossa murtavien syöttöjen lisäksi. Tekee yli kymmenen maalia, kunhan vain pysyy kunnossa. Korvaamaton palanen vol 4.

Oluwatomiwo Ameobi (16.8.1988, 2013+1, ensimmäinen kausi)
- Suuri tuntematon tunnetuista veljistään huolimatta. Palkattiin paniikkihankintana, kun Steven Morrisseyn siirto takaisin Vaasaan kariutui viime hetkillä. Maalisaldo Islannissa oli vallan karmea, joten toivottavasti ominaisuudet silti riittävät target-pelaamiseen liigassa. Raamit ovat riittävät, mutta mites ne muut ominaisuudet? Talven testirumban perusteella Huttusen valinta, joten paineita on lupa asettaa reilusti. Hips don't lie?!

Bamo Alfat (24.8.1995, 2014+1, ensimmäinen kausi)
- Pallohongasta Vaasaan testattavaksi saapunut juniori vakuutti otteillaan lopulta Huttusen, ja sai sopimuksen. Mitat eivät vielä riitä miesten peleihin, vaikka Kakkosessa minuutteja onkin jo kertynyt. Halpa täytemies, odotettavissa pääosin pelejä junioreissa sekä jämäminuutteja liigassa.


Omat juniorit

Miika Niemi, Tomi Paananen ja Joonas Vahtera
- Sopimuksia ei ole vielä julkaistu pienen sekoilun seurauksena, mutta oletettavasti ainakin mainitut kolme saavat peliaikaa. Niemi ja Paananen ovat 94-syntyneitä, Vahtera taas kuuluu sekä 96-syntyneiden maajoukkueeseen, että maajoukkueen tehoryhmään. Miika Niemi teki liigadebyyttinsä jo viime vuonna kärjessä, mutta nuori mies kaipaisi nopeutensa lisäksi muitakin aseita ja kovempaa asennetta jotta paikka liigajoukkueessa avautuisi todenteolla. Niemi on pelannut viime aikoina edustuksen harjoituksissa sekä A-junnuissa laitapakkina, joten pelipaikan vaihto saattaa olla edessä. Topparina viihtyvä Paananen taas on hyvän topparin prototyyppi rauhallisena pelinohjaajana. Paananen tarvitsee kuitenkin lisää terävyyttä ja vartta pelatakseen liigatasolla. Toivottavasti jaksaa painaa töitä, sillä potentiaalia löytyy. Kolmikosta viimeinen, eli Joonas Vahtera taas on peruskoulutukseltaan laitapakki, mutta pelasi A-junnujen viimeiset pelit kymppipaikalla. Vahteran vahvuudet ovat ehdottomasti pallollisessa osaamissa, sillä ensimmäinen kosketus on hyvä ja Joonas saa pallon toimitettua hyvällä varmuudella sinne minne sen aikoikin toimittaa. Vahteran tapauksessa rajoittavia tekijöitä miesten liigapelejä ajatellen ovat kypsymätön fyysinen puoli sekä kropan kestävyys, sillä Joonas on kärsinyt paljon vammoista. Toivottavasti koko kolmikko yltää parhaimpaansa Vuorisen johdolla, ja näistä pojista leivotaan pitkästä aikaa omia kasvatteja avaukseen saakka. Suuremmat massat nykyisin erittäin laadukkaasta juniorihautomosta ovat kuitenkin tuloillaan vasta myöhemmin.


Kokonaisarvio

Liigapelejä ja pitkää kautta ajatellen Vepsun kokoonpanosta löytyy liikaa kysymysmerkkejä, jonka lisäksi leveyttä ringissä ei ole nimeksikään. Näin ollen tavoitteen mukaiset sijoitukset sarjataulukon paremmassa päässä mitalitaiston tuntumassa vaatisivat lievän ylisuorittamisen lisäksi puhdasta onnea sekä erittäin onnistuneita kesähankintoja. Siitä huolimatta Vepsun pelaajanipun lähtökohtainen laadukkuus on jäänyt turhaan pitkälti pimentoon urheilulehdissä, vaikka mm. suomifutis.com-sivusto onkin sen huomannut. Vaasan Palloseura on vittumainen vastustaja kenelle tahansa tässä liigassa, ja VPS tulee napsimaan pisteitä tasaisesti hyvin organisoidun puolustuspelinsä ansiosta, vaikka Vepsun hyökkäysmateriaali varsin rajoittunutta onkin. Positiivisella alkukaudella, loukkaantumisista säästymisellä ja hyvällä onnella sijoitus saattaa kivuta sarjataulukon paremmalle puoliskolle, mikä olisikin erittäin tärkeää tavoiteltaessa entistä kovempia sijoituksia jatkossa. Perusonnella ja -suorituksella dotettavissa on jälleen kerran taistelua keskikastissa, kauden päättyessä mitä todennäköisimmin sijoille 8-10. Toisaalta avainpelaajien loukkaantumissuman iskiessä VPS joutuu taistelemaan sarjapaikastaan tosissaan, ja esimerkiksi Parikan JA Koskimaan pitkäaikaiset loukkaantuumiset saattaisivat hyvinkin johtaa pelien jatkamiseen divarissa, sekä stadionhankkeen lykkääntymistä jälleen kerran hamaan tulevaisuuteen.

Cup on kieltämättä kilpailuista kaikkein arvaamattomin, joten menestys siellä nousisikin arvoon arvaamattomaan kuten jo MHM:ssä aikanaan todettiin. Cupin pelejä ajatellen onkin toivottava arvontaonnen lisäksi säästymistä loukkaantumisilta ja pelikielloilta, sillä lyhin tie Eurooppaan antaa sentään tilaa unelmille. Tosipelit alkavat pian, COME ON VEPSU!