Suomalaisjoukkueet europeleissä kaudella 2013(-2014)

[atletico1]

Siitäpä hyvä topparipari unelmajoukkueellesi siis. Kenet laitetaan maaliin?

Kuka sanoi että Messi pitäisi laittaa toppariksi?
Kysehän on vain ja ainoastaan siitä että jalkapallossa voi pärjätä KAIKEN kokoiset. Ja se onkin hienoa tässä lajissa.

[Lorenzo]

Suomesta ei ole tulossa seuraavaa Maradonaa eikä Messiä, mutta puolustuslinja raakoja karpaaseja onnistuu kyllä niitä Messejä ja Maradonia pitelemään. Pelaavammat positiot voi täyttää sitten pallon kanssa kasvaneilla mamuilla.

[kokistuoppi]

2. suomalaisten kannattaa satsata pitkiin pelaajatyyppeihin, koska se on luontainen vahvuus.

Ei, vaan niihin jotka osaavat pelata jalkapalloa.

[Lorenzo]

Ei, vaan niihin jotka osaavat pelata jalkapalloa.

Norja pärjäsi aika hyvin vetämällä omalta puolustusalueelta kukkupalloja kaksimetriselle laiturille joka jatkoi ne kaksimetriselle kärkimiehelle joka laittoi ne maaliin. Brasiliakin kaatui niillä eväillä kahdesti vuoden sisään.

[kokistuoppi]

Norja pärjäsi aika hyvin vetämällä omalta puolustusalueelta kukkupalloja kaksimetriselle laiturille joka jatkoi ne kaksimetriselle kärkimiehelle joka laittoi ne maaliin. Brasiliakin kaatui niillä eväillä kahdesti vuoden sisään.

Niin? Parhaat pelaajat otetaan maajoukkueeseen, dominoivat ne sitten taidolla tai fysiikalla. Muunlainen lähestymistapa ei ole mahdollinen näin pienessä maassa. Ei ole varaa valikoida pituuden tai muiden yksittäisten ominaisuuksien perusteella. Parhaat pelaa, ja pelitapa sovitetaan sen mukaan mahdollisimman tehokkaaksi. Ei niinpäin, että valitaan junnujoukkueista alkaen pelkkiä hujoppeja että päästäisiin pelaamaan norjapalloa.

En ole inhorealismia vastaan, mutta Norjan tyylin perään haikailu juuri ei ole ollut realismia sitten Hodarin.

[Raswild11]

Finland 180,0
Spain 175,0
Italy 174,8
Portugal 173,5

Onhan tuossa etua.

Juuri siksi, että massa on niin pieni, pitäisi optimoida vahvuudet. Pituushan noudattaa normaalijakaumaa, eli vaikka Suomessa on ehkä 1/5 Portugalin kokonaisjunnumäärästä, niin junnuja jotka kasvavat >190 pituuteen, saattaa olla jopa enemmän kuin Portugalissa.

Pelaajien keskipituus ei kuitenkaan ole yksi yhteen väestön kanssa. Espanjalaisten ammattilaisfutaajien keskipituus vuonna 2011 oli 180,7 cm(lähde Professional Football Players Observatory). Selvä ero siis verrattuna koko väestön keskipituuteen. Sama luku oli Saksassa 183,2 cm ja Ranskassa 180,9 cm. Suomalaisista ei ole tietoa, mutta Veikkausliigajoukkueiden keskipituudet antavat jotain kuvaa. Lyhin joukkue on FC Lahti(179,2 cm) ja pisin FC Inter (183,5 cm).

Näiden pohjalta vaikuttaisi siltä, että pituus antaa kyllä jonkinlaisen edun, koska kaikissa maissa huipun eli ammattilaisuuden saavuttavat ovat väestön keskipituutta pitempiä.

[Rantasipi]

Pituus antaa etua toppareille, maalivahdille, kk:n keskustan pelaajille ja kärjille. Tuo nostaa jo keskiarvoa. Ja Suomessa myös noilla paikoilla pelas pääsääntöisesti normaalia pidemmät pelaajat. Suomalaisen joukkueen pituuden jakautuminen pelaajien pelipaikoittain ei varmasti poikkea muista maista. Satsaamalla pelityyliin, jossa muillekin pelipaikoille hankitaan pitkiä pelaajia, ei kuitenkaan luo etua, ellei poikkeuksellisen taitavia pitkiä pelaajia ole tarjolla. Jos taktiikka luodaan pitkien pelaajien varaan ja hyviä pelaajia ei ole saatavilla, niin tällöin käytännössä etu annetaan vastustajalle.

Ja jos katsotaan ulkomaille siirtyneitä pelaajia, niin pääpelin pitää olla kunnossa. Kysyntää siis löytyy ympäri Eurooppaa, kuten edellä on esitetty. Miten Suomi voisi pitkien ja hyvien pelaajien kohdalla pärjätä kilpailussa?

[atletico1]

Jokainen jalkapalloa vähääkään seuraava ymmärtää varmasti että jalkapallossa pärjäävät kaiken kokoiset pelaajat. Espanjan maajoukkue, joka on dominoinut kansainvälistä jalkapalloa viimeiset vuodet, koostuu aika lyhyistä pelaajista, jotka eivät edes ole kovinkaan vahvoja ( punttisalilta hankittua fyysistä voimaa).
Oma ehdotukseni on että Suomessa panostettaisiin NOPEISIIN pelaajiin. Lähes jokaisen suomalaispelaajan heikkous kv-ympyröissä on nopeuden puute. (Litmanen, Hyypiä, Eremenkot, Forssell,kuqi ym ym)
Kun Suomi kuitenkin joutuu hyvin usein puolustuskannalle, tulee vaarallisimmat tilanteet luonnollisesti nopeista vastahyökkäyksistä. Vastahyökkäykset taas ovat vaarallisia silloin kun niitä on päättämässä nopeat pelaajat jotka ehtivät tekemään jouksuja väleihin.
Nopeuden puute on yleisellä tasolla Suomalaisten heikkous.

[Earl Godwin]

Nopeus on hyvin vahvasti synnynnäinen ja geneettinen ominaisuus, riippuen nopeiden lihassolujen määrästä. Japakin veti Ajaxissa ties mitä treeniohjelmia juoksunopeutensa parantamiseksi, mutta eivät ne juurikaan auttaneet.

Suomalaiset ovat selvästi hidas kansa. Jopa 1900-luvun alussa kun suomalaiset dominoivat muuten yleisurheilumaailmaa, huippusprintterit loistivat poissaoloaan. Nopeuteen satsaaminen on no-go, koska se ei yksinkertaisesti ole suomalaisten vahvuus.

[Erochichi]

Nopeus on hyvin vahvasti synnynnäinen ja geneettinen ominaisuus, riippuen nopeiden lihassolujen määrästä. Japakin veti Ajaxissa ties mitä treeniohjelmia juoksunopeutensa parantamiseksi, mutta eivät ne juurikaan auttaneet.

Suomalaiset ovat selvästi hidas kansa. Jopa 1900-luvun alussa kun suomalaiset dominoivat muuten yleisurheilumaailmaa, huippusprintterit loistivat poissaoloaan. Nopeuteen satsaaminen on no-go, koska se ei yksinkertaisesti ole suomalaisten vahvuus.

Tommy Lindholm, Esko Ranta, Jyrki Nieminen...satsataan vaan niihin muutamiin nopeisiin pelaajiin, joita Suomessakin välillä tulee esiin.
Ei missään tapauksessa no-go, koska joukkueessa tarvitaan erityyppisiä pelaajia.

[Laitalinkki]

Suomalaisen eurokauden ensimmäisen kierroksen tapahtumat voinee tiivistää kahteen ylläolevaan surumieliseen valokuvaan sekä kahteen rikkimenneeseen ristisiteeseen. Tai vaihtoehtoisesti kolmen kirjaimen maagiseen yhdistelmään VMP. Pettymys oli iso, mutta koska totuuden kieltäminenkin on pahasta, niin uskon olevan sallittua vääntää veistä haavassa ylläolevien kahden kuvan verran.

No, uusi viikko, uudet kujeet ja uutta toivoa. HJK:lta ei voi odottaa mitään muuta kuin jatkopaikkaa ja mieluiten kahden voiton turvin, ja toivotaan, että hyvävireinen Honka venyisi suurempaan tai pienempään sensaatioon Lech Poznania vastaan. Mieluiten siihen suurempaan, mutta altavastaajan asema on joka tapauksessa erittäin selkeä. Koti- ja vierasotteluiden välissä sitten vielä perjantain arvonta, johon toivotaan suomalaisille arpaonnea.

Mennyt viikko tosin osoitti, että pelkällä arpaonnella ei jatkoon mennä (tämän soisi tosin lohduttavan Honkaa). Karu tosiasia on, että juurikaan tämänvuotista parempaa arpaonnea eivät TPS ja Inter (tai mikään muukaan suomalaisjoukkue) tule kenties koskaan saamaan, joten "helpompia vastustajia" ei ole tuleville vuosille oikein edes mahdollista toivoa. Jatkoonmeno on pikemminkin siitä kiinni, kuinka hartaasti peiliin maltetaan katsoa ja mitä takaisin tuijottavalta tyypiltä on opittavissa.

Europelejä parempaa sarjojen tasomittaria ei mielestäni ole olemassakaan, joten juuri tällä hetkellä on pakko hyväksyä, että Färsaarten sarjan tämän hetken kahdeksas ja Luxemburgin viime kauden pronssijoukkue ovat parempia seuroja kuin Suomen Turun kaksi parasta jengiä (VL:n tämän hetken kuudes ja kymmenes). Toivoa sopii kuitenkin, että mainiossa vireessä olevat Honka ja HJK kuitenkin panevat paremmin hanttiin kuin huonoa kautta pelaavat turkulaiset ja parhaan vireensä loukkaantumisiin menettänyt IFK Mariehamn. Tosiasia kuitenkin on, että Inter oli viimeksi tehnyt kolme maalia 26.5. sarjajumbo JJK:ta vastaan, ja senjälkeisissä kymmenessä liigapelissä on syntynyt vain neljä osumaa. TPS on koko kauden aikana voittanut vain kolme peliä kahden maalin erolla (2:0) eikä ole kertaakaan pystynyt kolmeen maaliin. Turkulaisten mielikuvitukseton, haluton ja tehoton hyökkäyspeli yhdistettynä kädet taskussa puolustamiseen johti sitten nähdyn kaltaisiin floppituloksiin.

Honka puolestaan on voittanut yhdeksän viimeisestä 12 liigapelistään, Tim Väyrynen on pääsemässä huippuiskuun ja uskoisin, että Meiten, Baah'n, Palazuelosin ja Porokaran eurokokemus osoittautuu vielä arvokkaaksi. HJK:lla on seitsemän voittoa viimeisestä 10 liigapelistä ja viiden viimeisen ottelun maaliero on 15-3. Joten tätä taustaa vasten uskaltaisi ainakin vähän luottavaisempi olla pk-seutulaisten eurovireen suhteen.

Veikkausliigan ohitettua kauden puolivälin HJK ja Honka ovat sarjataulukossa jo jonkinmoisella karkumatkalla ja näyttäisivätkin olevan vahvimmin tyrkyllä myös ensi kauden europeleihin. Kolmannesta paikasta on tulossa todella tiukka taisto, sillä ainakin kuusi joukkuetta on vielä hyvin iskuetäisyydellä. Kolmantena tällä hetkellä oleva VPS johtaa samalla myös Suomen fair play-kisaa (tai ainakin varoitus- ja ulosajotilastoa), HJK:n ja JJK:n seuratessa peesissä. Kaikki neljä Suomen Cupin välieräjoukkuetta sen sijaan löytyy sarjataulukon alemmalta puolikkaalta.

[Rikkiviisas]

Vammaista keskustelua, mutta ihmekös tuo kun Viinuri aloittajana.

Ennen ongelmana pidettiin sitä, että suomalaiset ovat isoja ja kankeita puujalkoja, nyt ongelma on, että eivät ole...

Sen verran tuntumaa on junnujen treeneihin, että eivät pitkät ja isot pelaajat minnekään karsiudu tai pieniä ja taitavia suosita. Jalkapallojoukkue kun koostuu yksilöistä, joiden on hyvä olla erilaisia. Koko ja vääntö ovat ongelmia vasta sitten, jos ero taitotasossa ei ole suuri, mutta koossa on (Barcelona vastaan Bayern München viime kaudella oli aika hyvä esimerkki). Tokihan nykyään moderni jalkapalloilija on voimakas JA taitava, mutta voima ei ilmene välttämättä pituutena tai massa, ihan perusvääntö riittää (paitsi jos erot kasvavat liian suuriksi).

Suomen U21-joukkueen keskipituus on 181 senttiä, joten kovin montaa isoa pelaajaa ei ole saatu karsittua.

[murdock]

Europelejä parempaa sarjojen tasomittaria ei mielestäni ole olemassakaan, joten juuri tällä hetkellä on pakko hyväksyä, että Färsaarten sarjan tämän hetken kahdeksas ja Luxemburgin viime kauden pronssijoukkue ovat parempia seuroja kuin Suomen Turun kaksi parasta jengiä (VL:n tämän hetken kuudes ja kymmenes).

Europelit ovat paras mittari tasovertailuun, mutta ei se nyt niin toimi, että yksittäiset otteluparit kertovat marssijärjestyksen. Ottelupareissaan lilliputit olivat parempi kuin turkulaiset, mutta jos tasovertailusta puhutaan, niin kyllähän Veikkausliiga kuuluu edelleen Euroopan pisimpiin kääpiöihin.

Totta on se, että tason laajentuessa Suomi jää entistä enemmän kyydistä. Moldovat, bosniat, sloveniat ja kazakstanit alkavat olla jo liian kovia paloja, kun vielä hetki sitten haaveiltiin ruotsien, norjien, unkareiden ja bulgarioiden haastamisesta.

[Rikkiviisas]

Totta on se, että tason laajentuessa Suomi jää entistä enemmän kyydistä.

Veikkausliigahan on mennyt taaksepäin.
Rahoitusvaikeudet iskivät suunnilleen kaikki muihin seuroihin kuin Klubiin ja tavallaan Håkansin tukemaan Interin ja Ari Lahden KuPSiin. Inter on joten seisovaa vettä, jossa ei taideta tietää tulevaa suuntaa, jos se ketään kiinnostaa ja mitalin jälkeen KuPS on hakannut päätään seinään muussa kuin pelaajamateriaalin kanssa, sama TPS:n kanssa, mutta Tepsi Sairasen lähdettyä kärsinyt myös taloudellisesti.

Parissa-kolmessa kaudessa Veikkausliigassa budjetit ovat pienentyneet, tai on tehty parissa tapauksessa ylioptimistisesti, ja sen seurauksena pelaajamateriaalien laatu on kaventunut. Paluumuuttajia, liigajyriä, oikeita ulkomaalaisvahvistuksia ja hyviä junnuja riittää ehkä avaukseen, mutta muuten iso kasa liigajyriä on joko lopettanut tai siirtynyt amatööreiksi/puoliammattilaiksi alasarjoihin. Tätä kautta on hävinnyt paljon kokemusta ja rutiinia, joka sitten näkyy liigassa joukkueiden epätasaisina otteina ja europeleissä pupelluksina.

Hyvänä puolena tietysti junnut pääsevät entistä varhemmin kentälle, mutta jos juniorikasvatusta ei saada kuntoon, niin tuloksena on, että kentälle saadaan junnuja, jotka eivät ole liigatason pelaajia (no, ehkä jossain vaiheessa liigataso romahtaa junnun tasolle). Toisekseen kaikista junnuista ei tule ulkomaantähtiä vaan osa jää kotimaahan, jolloin siirtymä junnusta liigajyräksi tuo pullonkaulan kun liigajyriä ei ole varaa palkata. Tällöin edessä on kitkuttelu "ammattilaisena", puoliammattilaisuus/amatööripelailu joko liigassa tai alasarjoissa.

Suurimmat ongelmat suomalaiselle seurajalkapallolle ovat siis talous, talous, talous, juniorikasvatus ja toimiva pelaajien urapolku.

[Laitalinkki]

Europelit ovat paras mittari tasovertailuun, mutta ei se nyt niin toimi, että yksittäiset otteluparit kertovat marssijärjestyksen. Ottelupareissaan lilliputit olivat parempi kuin turkulaiset, mutta jos tasovertailusta puhutaan, niin kyllähän Veikkausliiga kuuluu edelleen Euroopan pisimpiin kääpiöihin.

Haluaisin itsekin tähän uskoa, ja osin uskonkin. Silti mielestäni parempaa tasomittaria kuin euro-ottelut ei ole. Pidempien ottelusarjojen puutteessa on tyydyttävä yksittäisiin ottelupareihin. Mutta kuten totesinkin, mieluummin näkisin tämän osoituksena TPS:n ja Interin tämänhetkisestä tasosta kuin Veikkausliigan tasosta. Parempivireiset HJK, Honka ja kenties vaikka MYPA olisivat mahdollisesti noista esteistä selvinneet.

On kuitenkin yhä vaikeampaa uskotella, että Veikkausliiga olisi jotenkin selvästi näitä muita kääpiöitä edellä. Yleensä on sentään näistä etukäteen heikommista selvitty, mutta aika harvassa ovat ne kerrat, jolloin VL-joukkue on pudottanut joukkueen itseään kovemmasta liigasta. Mutulla korkeintaan joka toinen-joka kolmas kausi. Viime kaudella JJK pudotti Stabaekin ja tämä on varmaan verrattavissa esim. nyt nähtyyn Vikingur-Inter-ottelupariin, mutta valitettavasti seuraavalla kierroksella JJK sitten pupelsi.

Eikä se nyt sinällään jälkikäteen ihmetytä, että Interillä ja TPS:llä ei maalinteko eurokentillä suju, jos ropseja, jaroja sun muita vastaan kotimaan kentilläkin tökkii. Ja onhan tuo vähän puppua vedota vain Jeunesse D'Eschin amatööristatukseen. En tiedä, miten paikkaansapitävää infoa tämä on, enkä jaksa koko ketjua läpiselata, mutta TM:llä avattiin jo nelisen vuotta Luxemburgin futista ja Luxemburgin pääsarjaa koskeva topikki: http://www.transfermarkt.de/de/der-luxemburger-fussball-in-10-jahren/topic/ansicht_215_187_seite1.html Jo tuolloin puhuttiin palkkojen olevan Luxemburgin pääsarjassa haarukassa 3 000-15 000€/kk ja seurojen operoivan puolen miljoonan euron kausibudjetilla. Parhaat luxemburgilaispelaajat voisivatkin mahtua jonnekin Saksan Dritteen, mutta kotimaassa tienaa kenties paremmin.

Varmaan amatöörejäkin joukkoon mahtuu, mutta parhaat pelaajat lienevät kuitenkin "liian hyviä liigaansa". Siitä kertoo sekin, että Luxemburgin maajoukkue koostuu enimmäkseen oman maan sarjassa pelaavista pelaavista, kun taas VL-pelaajia ei Huuhkajissa montaakaan näe. Suomen ja Luxemburgin sarjojen taso lienee paljon lähempänä toisiaan kuin maiden maajoukkueiden taso. Färsaarten sarjasta on vielä vaikeampaa löytää tietoa (enkä nyt kunnolla etsinytkään), mutta ainakin myös Färsaarten oma maajoukkue koostuu pitkälti oman maan sarjassa pelaavista pelaajista. Ja se on ainakin myönnettävä, että torstaina Veritaksella Inter ei ollut hassattua rankkaria lukuunottamatta lähelläkään maalintekoa Färsaarilla putoamistaistossa rämpivää joukkuetta vastaan.

Totta on se, että tason laajentuessa Suomi jää entistä enemmän kyydistä. Moldovat, bosniat, sloveniat ja kazakstanit alkavat olla jo liian kovia paloja, kun vielä hetki sitten haaveiltiin ruotsien, norjien, unkareiden ja bulgarioiden haastamisesta.

Jos yksittäiset otteluparit eivät ole riittävän luotettava mittari, niin seuraavaksi voidaan varmaan hyödyntää UEFA:n seurajoukkuerankingia. Ja maarankingissakin Suomi on ollut melkoisessa syöksyssä. Viimeisen viiden vuoden ajan on tultu vuosi vuodelta tasaisesti alaspäin sijalta 28 sijalle 34, ja seuraavat ohipyrkivät ovat Bosnia-Hertsegovina ja Kazakstan. En mihinkään ylenpalttiseen dissaukseen halua ryhtyä, mutta itsepetokseen ei kuitenkaan tule sortua, vaan mieluummin katsotaan rehellisesti peiliin. Toivoa sopisi, että suomalaiset futisvaikuttajat alkaisivat puhua asioista niiden oikella nimillä ja pohtia tosissaan, kuinka tämä laskusuhdanne saataisiin katkaistua.

EDIT: Vielä tuolta samasta Luxemburgin futista käsittelevästä topikista tuoreempi viesti vuodelta 2012. Pelaajia koskee tuon mukaan 1250€:n kuukausittainen minimipalkka, mutta erikseen maksetaan bonuksia saavutetuista pisteistä ym. Kärkiseurojen palkat ovat useimmiten haarukassa 3000-5000€, ja päälle bonuksia ja autoedut. Useiden pelaajien sanotaan lisäksi saavan (suoja)työpaikan joukkueen sponsorin leivistä. Noin 20 pelaajan väitetään ansaitsevan 10 000-12 000 €/kk. Tähän päälle vielä Luxemburgin tunnetusti heppoinen verotus, ja jonkun furumistin mukaan nuo bonukset sun muut maksettaisiin pukkarissa "puhtaana käteen", ja vain tuo minimipalkka olisi veronalaista tuloa. Tiedä häntä. Dudelangen viime vuoden budjetiksi muuten mainittiin 1,8 miljoonaa euroa, joista 80% henkilöstökustannuksina.

[Rikkiviisas]

Siitä kertoo sekin, että Luxemburgin maajoukkue koostuu enimmäkseen oman maan sarjassa pelaavista pelaavista, kun taas VL-pelaajia ei Huuhkajissa montaakaan näe. Suomen ja Luxemburgin sarjojen taso lienee paljon lähempänä toisiaan kuin maiden maajoukkueiden taso. Färsaarten sarjasta on vielä vaikeampaa löytää tietoa (enkä nyt kunnolla etsinytkään), mutta ainakin myös Färsaarten oma maajoukkue koostuu pitkälti oman maan sarjassa pelaavista pelaajista. Ja se on ainakin myönnettävä, että torstaina Veritaksella Inter ei ollut hassattua rankkaria lukuunottamatta lähelläkään maalintekoa Färsaarilla putoamistaistossa rämpivää joukkuetta vastaan.

Färsaarilla ei kummoisia palkkoja makseta, mutta yhteisö on jalkapallon takana eli työnantajat joustavat todella hyvin.
Luxemburgin kohdalla tosiaan tilanne on se, että palkkataso on hyvä ja pitää oman pelaajat joukkueissa, mutta itse liiga tai joukkueet eivät voi paljoa kasvaa, koska silloin joukkueen kannattaisi mennä pelaamaan naapurimaan liigassa. Huuhkajien vahva ulkomaisten liigojen edustus kertoo siitä, että Suomessa sentään tehdään jotain joskus oikein ja pelaajia saadaan kovemmille kentille. Samaa ei voi sanoa Luxemburgista ja Färsaarista, joskin jälkimmäisen maajoukkueessa on sentään pelaajia Pohjoismaiden sarjoissa.

Näiden pikkuvaltioiden kärkijoukkueiden (Vikingur tosin poikkeus, joka tosin saanut turpasaunojen ottamisia Besiktasia ja Gomelia vastaan edellisinä vuosina)) vahvuus onkin sitten se, mikä on Veikkausliigasta kateissa ja mihin viime viestissä viittasin eli kokemus ja kyky perustason suoritukseen kovassa paikassa. Pikkuvaltioiden kärkijoukkueet koostuvat pelaajista, jotka pelaavat toistuvasti europelejä (toki ottavat usein kunnolla pataansa) ja maajoukkuepelejä (toki ottavat usein kunnolla pataansa), jolloin puntti ei tutise ja pelaajilla on vahva kokemus kovempien joukkueiden nollaamisesta. Vastustajan pelatessa alle tasonsa tulee sitten aina välillä palkinto. Viime vuonna sen sai Dudelange, nyt Jeunesse ja Vikingur.

[Laitalinkki]

Luxemburgin kohdalla tosiaan tilanne on se, että palkkataso on hyvä ja pitää oman pelaajat joukkueissa, mutta itse liiga tai joukkueet eivät voi paljoa kasvaa, koska silloin joukkueen kannattaisi mennä pelaamaan naapurimaan liigassa. Huuhkajien vahva ulkomaisten liigojen edustus kertoo siitä, että Suomessa sentään tehdään jotain joskus oikein ja pelaajia saadaan kovemmille kentille. Samaa ei voi sanoa Luxemburgista ja Färsaarista, joskin jälkimmäisen maajoukkueessa on sentään pelaajia Pohjoismaiden sarjoissa.

Ilahduttavaa on toki, että Suomen terävin kärki on niin terävä, että seitsemän pelaajaa on kelvannut top10-maiden pääsarjoihin (näistä kuusi myös maajoukkueessa mukana). Osin tässä vertailussa varmaan on auttanut myös ylivertainen väestöpohja Färsaariin tai Luxemburgiin verrattaessa. Toki Luxemburginkin maajoukkueringistä kuusi pelaa ulkomailla, ja heistä neljä sen tason seuroissa, että voisi mahtua seurastatuksen puolesta Huuhkaja-rinkiinkin. Sitten onkin melkein mahdotonta spekuloida, minkätasoisia kavereita ovat parhaat Luxemburgin pääsarjassa yhä pelaavat luxemburgilaiset, sillä kyllä rahakin puhuu. Jos kotimaan sarjassa nostaa enemmän liksaa, kuin vaikkapa Zweitessa (missä moni Huuhkaja-pelurikin pelaa), saati Drittessä, niin kynnys lähteä on varmasti pienempi kuin vaikka Veikkausliigasta siirryttäessä. Samasta syystä kuin vaikka jo vuosien ajan parhaat sveitsiläis- ja saksalaiskendistit pelaavat mieluummin oman maansa hyväpalkkaisessa sarjassa kuin siirtyisi mahdollisesti tasokkaampiin pohjoismaisiin sarjoihin.

Näiden pikkuvaltioiden kärkijoukkueiden (Vikingur tosin poikkeus, joka tosin saanut turpasaunojen ottamisia Besiktasia ja Gomelia vastaan edellisinä vuosina)) vahvuus onkin sitten se, mikä on Veikkausliigasta kateissa ja mihin viime viestissä viittasin eli kokemus ja kyky perustason suoritukseen kovassa paikassa. Pikkuvaltioiden kärkijoukkueet koostuvat pelaajista, jotka pelaavat toistuvasti europelejä (toki ottavat usein kunnolla pataansa) ja maajoukkuepelejä (toki ottavat usein kunnolla pataansa), jolloin puntti ei tutise ja pelaajilla on vahva kokemus kovempien joukkueiden nollaamisesta. Vastustajan pelatessa alle tasonsa tulee sitten aina välillä palkinto. Viime vuonna sen sai Dudelange, nyt Jeunesse ja Vikingur.

Kyllä ko. maiden/joukkueiden rutiini tuntuu olevan aika kova, ja ne varmaan hyötyvätkin siitä, että vuodesta toiseen suunnilleen samat joukkueet käyvät kokeilemassa. Vikingurilla on tosin enemmän rutiinia lähinnä peppuun ottamisesta, kuten totesitkin. Onnistuinkin jo peruspositiivisena tyyppinä perustelemaan itselleni luxemburgilaisrahalla ja -verotuksella sen, miksi tepsukoiden oli hyväksyttävää hävitä Jeunesselle, mutta siihen en vielä keksi syytä, kuinka Inter oli niin helvetin paska Vikinguria vastaan.

[Rikkiviisas]

Toki Luxemburginkin maajoukkueringistä kuusi pelaa ulkomailla, ja heistä neljä sen tason seuroissa, että voisi mahtua seurastatuksen puolesta Huuhkaja-rinkiinkin.

Tosin näistä kaksi on kaksoiskansalaisia (kielimuuria Ruosissa ei siis todennäköisesti toisella ole ja toinen sai oppinsa Ranskassa) ja ilmeisesti loput sitten Luxemburgissa asuneet ulkomailla pelaavat ovat junnuvaiheessa pelanneet Belgiassa.

Nopealla selvittelyllä kukaan ei myöskään pelaa missään erityisen isossa roolissa joukkueissaan. 

mutta siihen en vielä keksi syytä, kuinka Inter oli niin helvetin paska Vikinguria vastaan.

Inter vaikuttaa tällä hetkellä olevan paska kaikkia vastaan...

[Laitalinkki]

Tosin näistä kaksi on kaksoiskansalaisia (kielimuuria Ruosissa ei siis todennäköisesti toisella ole ja toinen sai oppinsa Ranskassa) ja ilmeisesti loput sitten Luxemburgissa asuneet ulkomailla pelaavat ovat junnuvaiheessa pelanneet Belgiassa.

Toki tämäkin on tiedossa. Kumpikaan kavereista ei ole Luxemburgissa tainnut futista pelata, ja vasta äsken Luxemburgin mj-debyytin tehnyt Chanot ei ole varmaan asunutkaan. Ihan tuollaisena tasonosoituksena vaan mainitsin heidätkin. Joka tapauksessa pääpointtini oli se, että Luxemburgin pääsarjan ja Veikkausliigan tasoero lienee huomattavasti pienempi kuin Suomen ja Luxemburgin maajoukkueiden.

Inter vaikuttaa tällä hetkellä olevan paska kaikkia vastaan...

No tämä on kyllä ihan totta. En muista, milloin olisin viimeksi nähnyt noin huonon futismatsin kuin torstainen Veritaksen näytös oli. Nykykunnossaan Inter olisi luultavasti hävinnyt Käpylän Pallolle Suomen Cupissakin.

[Erochichi]

Laitalinkiltä hyvää settiä. Arvelinkin aikaisemmin tässä ketjussa, ettei Luxemburgilaisten amatööriyttä pidä ottaa liian tosissaan. Ja färsaarelaisilla voi olettaa ainakin fysiikan olevan  kunnossa.
Jospa suomalaisjoukkueet jatkossa oppisivat ottamaan vastustajat tosissaan, eivätkä uskoisi suomen median asiantuntematonta ja ajoin vähättelevää soopaa vastustajista, joista heillä ei ole minkäänlaista todellista tietoa.

Toivottavasti HJK on nyt hereillä. Jos Honka ei ole, niin se olisi jo pupellus sinänsä.

[Laitalinkki]

Ja färsaarelaisilla voi olettaa ainakin fysiikan olevan  kunnossa.

Sen verran otan tähän kiinni, että ei mielestäni ollut. Nimenomaan fyysisyys oli mielestäni se osa-alue, missä tässä parissa Inter oli parempi. Juoksunopeudessa Inter taisi ottaa enemmän voittoja (etenkin hyökkäyspäässä), kunto tuntui kestävän paremmin ja Vikingurista jäi parhaiten mieleen se, kuinka helvetin monta kertaa pelaaja makaili kentän pinnassa hävityn kaksinkamppailun jälkeen. Luonnollisesti etenkin 0-1-maalin jälkeen. Lähinnä nyt kapteeni ja maajoukkuetoppari Atli Gregersen tuntui olevan fyysisestikin kova luu.

Tämän huomioiden tuntuu entistäkin ällistyttävämmältä, ettei Inter pystynyt parempaan. Ero syntyikin siinä, että Vikingur oli isäntiä huomattavasti juonikkaampi, määrätietoisempi ja kärsivällisempi, ja vieraiden syöttötarkkuus oli huomattavasti turkulaisia korkeampi. Samoin vastahyökkäyksiin lähtö oli reilusti nopeampaa. Vikingur ehti Interin kuudentoista alueelle samassa ajassa kuin Inter kikkaili omissa kontrissaan vielä keskiviivan pinnassa - ja pelasi lopulta takaisin alaspäin...

(Kiitos muuten kehuista.)

[murdock]

Jos yksittäiset otteluparit eivät ole riittävän luotettava mittari, niin seuraavaksi voidaan varmaan hyödyntää UEFA:n seurajoukkuerankingia. Ja maarankingissakin Suomi on ollut melkoisessa syöksyssä. Viimeisen viiden vuoden ajan on tultu vuosi vuodelta tasaisesti alaspäin sijalta 28 sijalle 34, ja seuraavat ohipyrkivät ovat Bosnia-Hertsegovina ja Kazakstan. En mihinkään ylenpalttiseen dissaukseen halua ryhtyä, mutta itsepetokseen ei kuitenkaan tule sortua, vaan mieluummin katsotaan rehellisesti peiliin. Toivoa sopisi, että suomalaiset futisvaikuttajat alkaisivat puhua asioista niiden oikella nimillä ja pohtia tosissaan, kuinka tämä laskusuhdanne saataisiin katkaistua.

UEFAn maarakingia tässä tarkoitinkin ja mielestäni se kertoo melko hyvin "totuuden". Veikkausliiga nyt on vaan sillä tasolla, että välillä saatetaan hävitä luxembourgilaisille ja färsaarilaisille, mutta ei se tarkoita, että Veikkausliiga olisi yhtä heikkotasoinen kuin näiden lilliputtien liigat.

Tasonnostoon on helppo ratkaisu, jota Rikkiviisaskin jo sivusi. Tarvitaan paremman pelaajakasvatuksen myötä tasokkaampia pelaajia ja enemmän rahaa, jotta voidaan ylläpitää laadukkaita rinkejä. Laadukkaampien pelaajien kasvattaminen vaatii taas rahaa (olosuhteet, urapolku, valmennus) ja ilman suomalaisten aivopesua lisärahan saaminen edellyttää menestystä, joka taas vaatii parempia pelaajia.

[Laitalinkki]

Tasonnostoon on helppo ratkaisu, jota Rikkiviisaskin jo sivusi. Tarvitaan paremman pelaajakasvatuksen myötä tasokkaampia pelaajia ja enemmän rahaa, jotta voidaan ylläpitää laadukkaita rinkejä. Laadukkaampien pelaajien kasvattaminen vaatii taas rahaa (olosuhteet, urapolku, valmennus) ja ilman suomalaisten aivopesua lisärahan saaminen edellyttää menestystä, joka taas vaatii parempia pelaajia.

Lihavoin tuon sanan "helppo". Tottakai kaikki nuo listaamasi asiat ovat tavoittelemisen arvoisia juttuja, mutta toteutus on kyllä kaikkea muuta kuin helppo. Suomalaisen seurafutiksen tasonnostoa tavoitellessa ollaan erittäin isojen ja monimutkaisten asioiden äärellä, ja olennaista olisi löytää pian oikeat ratkaisut, jotta tämä syöksykierre saataisiin katkaistua. Tosiasia on, että samaan aikaan kuin muualla Euroopassa taso laajenee, on Veikkausliigassa sekä budjetit että pelaajapalkkiot pudonneet ja oliko yleisökeskiarvokin laskussa jo viidettä vuotta putkeen?

Yksiselitteisiä, helppoja ratkaisuja ei olekaan, kaiken vaikuttaessa kaikkeen. Puhutaan toisaalta ottelumäärien nostamisesta ja toisaalta otteluruuhkan vähentämisestä. Toisaalta kauden aikaisemmin aloittamisesta, ja toisaalta "paremmista/perinteisemmistä" nurmikentistä. Paremmat olosuhteet, tasokkaampi junioritoiminta ja laajemmat ringit olisivat kaikki mahtavia juttuja, mutta rahastahan kaikki on viime kädessä kiinni. Luxemburg-verotuksella kaikki olisi vähän helpompaa, mutta sitä ei tässä maassa tulla näkemään, ja ihan hyväkin niin.

Matsiliput ja kausarit ovat nyt jo pirun halpoja, mutta yleisö ei löydä stadioneille kylmänä sadekesänä eikä kauniina hellekesänä. Isommat TV-kanavat mulkoilevat Veikkausliigaa vieläkin kulmien alta, ja sponsorien hankinta ei tunnu helpottavana. Parasta mainosta suurelle yleisölle olisi VL-seurojen pärjääminen eurokentillä, ja osoittaa, että ollaan esim. Ruotsin tai Belgian tasolla. Mutta minkäs teet, kun resurssit ei riitä. Noidankehä on valmis...

Järkevällä taloudenpidolla suuntaa ei noin vain käännetä ja rinkejä laajenneta. Jostain ne resurssit tuohon suunnitelmalliseen tasonnostoon olisi kuitenkin löydyttävä. Alankin tavallaan jo haikailla jonkun borisrotenbergin tai jonkun muun intohimoisen kummisedän perään, joka olisi valmis sijoittamaan miljoonansa kehiin vailla taloudellisia tulospaineita ihan vain kalliina harrastuksena. Kestävähän ei sekään tie olisi, mutta päästäisiin edes alkuun.

Löytyisikö jostain sitten oikotie onneen? Jos nyt jo on liian vähän hyväpalkkaisia pelipaikkoja VL:ssä tarjolla, ja siitä syystä moni liigatasolla pärjäävä peluri suuntaakin puoliammattilaiseksi Ykköseen tai Kakkoseen, niin onko liigan joukkuemäärä edelleen liian korkea? Jos esim. Sveitsissä ja Itävallassa pärjätään kymmenen joukkueen sarjalla, niin pärjättäisiinkö meilläkin? Tykkään kyllä suuresta joukkuemäärästä näin katsojan asemassa, mutta pudottamalla joukkuemäärää kahdella nousisi liigapelaajan "keskiarvoinen" vaatimustaso ainakin hieman. Toisaalta pelaajarinkejä ei sekään suoraan laajentaisi, ellei budjettiin saataisi tuota kautta lisää hilloa (rahakkaan TV-sopimuksen tulonjako tms.).

Monille SJK edustaa pelkkää muovia, mutta itse seuraan mielenkiinnolla, mitä Seinäjoella tapahtuu. Onko Raimo Sarajärvi sitten "Suomen Dietmar Hopp" vai mikä, mutta harvinaisen määrätietoista joukkueen rakentamista kuitenkin. Löytyy kunnollinen (?) halli ja suunnitelmat uudesta stadionista. Löytyy kelvollinen ressuporukka Kakkosesta ja joukkue 19-vuotiaiden SM-sarjan keskikastista. On pätevä (?) ja sitoutunut päävalmentaja ja eteenpäin pyrkiviä (?) pelaajia. Ja kun omasta takaa ei ole löytynyt tarpeeksi tasokkaita pelaajia, on täydennetty motivoituneilla (?) ulkomaalaisilla.

Vaikea sanoa, mihin SJK:n rahkeet tulevat lopulta riittämään, mutta ainakin lukemani ja kuulemani perusteella Seinäjoella on ymmärretty laajan pelaajaringin merkitys. Vielä kun futiksen nousu on ajoittunut samaan aikaan paikallisen pesiksen laskusuhdanteen kanssa, niin yleisön kiinnostus on klaarattu. Veikkausliigan olosuhdeohjelmia ja otteluohjelman ongelmia ei SJK pysty yksin ratkaisemaan, mutta tuntuu, että ainakin siellä on ymmärretty, että pitkäjänteisyys vaatii myös pätevää ressujoukkuetta ja mielellään junnujoukkuetta SM-sarjatasolla.

[Earl Godwin]

Ilahduttavaa on toki, että Suomen terävin kärki on niin terävä, että seitsemän pelaajaa on kelvannut top10-maiden pääsarjoihin (näistä kuusi myös maajoukkueessa mukana). Osin tässä vertailussa varmaan on auttanut myös ylivertainen väestöpohja Färsaariin tai Luxemburgiin verrattaessa.

Vaikka Suomella on 10-kertainen väestöpohja Luxemburgiin nähden, niin suuri osa siitä eliminoituu olemattomaan futiskulttuuriin. Suomi ei todellakaan ole jalkapallomaana sen kokoinen maa, mitä väkilukua katsomalla voisi luulla. Vakavastiotettavana kilpailulajina jalkapallo on todella pieni laji Suomessa, jota käytännössä harjoitetaan muutamassa isossa kaupungissa (Helsinki, Turku...). Kun vielä huomioidaan se että kaikki parhaat lähtevät ulkomaille ja huippu-urheilun kannalta katastrofaaliset valinnat junnupuolella, niin ei todellakaan ole ihme, että oman sarjan taso on lähellä Luxemburgia.

Färsaarelaiset olisi kaiken järjen mukaan pitänyt voittaa, mutta sekin shokkitulos vain kuvastaa sitä, että Veikkausliigan taso on tällä hetkellä heikompi kuin mitä pessimistisimmätkään osasivat kuvitella.

[Laitalinkki]

Vaikka Suomella on 10-kertainen väestöpohja Luxemburgiin nähden, niin suuri osa siitä eliminoituu olemattomaan futiskulttuuriin. Suomi ei todellakaan ole jalkapallomaana sen kokoinen maa, mitä väkilukua katsomalla voisi luulla. Vakavastiotettavana kilpailulajina jalkapallo on todella pieni laji Suomessa, jota käytännössä harjoitetaan muutamassa isossa kaupungissa (Helsinki, Turku...).

Toki toki, lätkän ehdoilla jne. Mutta silti:

Finland:

All Players   362,649
Registered players   148,649
Unregistered Players   214,000
Clubs   1,260
Officials   16,955

Luxemburg:

All Players   47,580
Registered players   32,480
Unregistered Players   15,100
Clubs   135
Officials   1,314

Edit. Laitetaan Färsaaretkin:

All Players   8,094
Registered players   5,694
Unregistered Players   2,400
Clubs   40
Officials   1,050