Ei syytä huoleen, Alaja on puhunut.
Näinpä. Ja ilmeisesti suomalainen jalkapalloperhe on myös lähes yksimielisesti
erittäin tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen. Tästä kertoo mm. se, ettei Alajalle löytynyt vastaehdokasta puheenjohtajavalinnoissa eikä hänen linjauksilleen haastajaa.
Jalkapalloperheen sisällä lienee sentään halua nähdä Suomi arvokisoissa ja jalkapalloilu Suomen ykkösurheiluna muutakin kuin harrastajamäärissä mitattuna, vaikka tahtoa näiden tavoitteluun ei sitten enää ihan loppuun asti riitäkään. Tilanne siis on mikä on, joten jospa siis yrittäisi etsiä tähän sopivia toimenpidemalleja nykyisen strategian puitteissa.
Tuo miljoonan euron panostus valmennukseen on ehdottomasti positiivinen asia, johon kannattaa tarttua. Sillä rahalla saa paljon hyvää, joskin se on myös aivan liian helppo pistää kankkulan kaivoon (lue: saunailtoihin ja "maakuntamatkoihin" tms.). Alaja mainitsi haastattelussa, että intressiseuroja olisi jotain 900 ja 1000 välimaastossa (tarkka luku taisi olla 939). Jos siis edetään tasajaon periaatteella, seuraa kohti jäisi käytettäväksi luokkaa 1000 €. Sillä rahalla saisi intressiseuroihin oletettavasti ja osapuilleen yhden valmentajan peruskoulutuksen. Palkkaa noista avustuksista ei tietenkään kenellekään enää jäisi maksettavaksi, joten kyseessä olisi siis vain ja ainoastaan valmentajan kouluttaminen ja siitä eteenpäin seura olisi ns. "oman onnensa nojassa", mitä rahoitukseen (tai talkootyöhön) tulee. Toisaalta tuntuisi viisaalta, että tuosta miljoonasta osa käytettäisiin valmentajakoulutuksen kehittämiseen. Esim. sadalla tontulla saisi Palloliiton koulutuksiin varmasti hankittua ulkomaista osaamista, joka osaltaan edesauttaisi myös kulttuurillisen puolen juurruttamista koulutettaviin valmentajiin. Alajan ajattelutapaa soveltaen rahoitusta voisi toisaalta suunnata sinne, missä tilanne on heikoin (eli köyhimpiin seuroihin). Otetaan siis rikkailta ja annetaan köyhille, jolloin rikkaat tietysti älähtävät.
Ehkä näin ajateltuna suomalaiseen jalkapallokenttään voisi juurruttaa jotain osaamista ja kulttuuria, jonka tulokset ilmenisivät vuosikymmenien kuluttua. (Siis taas kilpailijoille oikein kunnollinen etumatka.) Suomi voisi olla menestyvä jalkapallomaa 2100-luvulla etenkin, jos muissa maissa kiinnostus jalkapalloiluun alkaa jo vähän hiipua, kun tietokonepelaamisesta yms. tulee "salonkikelpoista urheilua". Toisaalta kukaan meistä tuskin on sitä aikaa enää henkilökohtaisesti näkemässä ja kokemassa.
