Voisin tuosta koittaa koittaa vähän kääntää, koska tuossa on ihan hyviä kysymyksiä ja uskon että senverran kiinostaa Losan ura täälläkin ihmisiä.
SUOMI, RANSKA, ADEBAYOR-Muutit lapsena Venäjältä Suomeen. Oliko se vaikeaa?- Ei. Alku oli hankala mutta kun olet lapsi, opit kielen nopeasti. Kaupunki oli pieni, 20 000 asukasta, aina vapaita kenttiä, aina on paikka, missä voi pelata jalkapalloa. Hyppäsin pyörän selkään ja viiden minuutin päästä olin kentällä. Klo 12 yöllä on vielä valoisaa. Luulen että paljon on sen ansiota.
-Tarkoittaako se, että Venäjällä on vaikeampaa tulla ammattijalkapalloilijaksi?- Luulen että se on vaikeampaa. Olin onnekas, että isä muutti kaupunkiin missä jo ikkunan takana näkyy jalkapallokenttä. Silloin on helppoa mennä ulos ja pelata aamusta iltaan. Missä olisin voinut tehdä saman Moskovassa? Tai missään muualla Venäjällä? Että löytäisi hyvän kentän, maalit joissa on verkot ja että voisi pelata aamusta iltaan. Talvella oli sali, missä pelasimme koulun jälkeen kolmesta iltayhdeksään. Venäjällä on mahdotonta, että löydät kesällä vapaan kentän. Tai että vartija päästäisi sinne pelaamaan.
-Menit Suomesta Metzin jalkapallokouluun. Millaista se oli?- Kyllä, menin sinne kun olin 15-16 vuotias. Meitä oli siellä 30-40 ihmistä, ulkomaalaisia noin 10. Viikonloppuisin ranskalaiset menivät koteihinsa ja ulkomaalaiset jäivät sinne. Koitimme auttaa toisiamme, olimme kaikki nuoria ja ikävöimme perheitämme. Joillakin oli koti Afrikassa, minulla Suomessa. Siellä oli ukrainalainen pelaaja ja joku Etelä-Amerikasta.
-Onko totta, että asuit Emmanuel Adebayorin kanssa?- Kyllä. Asuimme samassa huoneessa 8 kuukautta. Nykyään kun luen hänen haastattelujaan, näkee että hän on vieläkin samanlainen hyväntuulinen kaveri. Silloin kutsuimme häntä Kanuksi, koska he olivat saman näköisiä. Hän oli loistava pääpelaaja. Pitkä ja laiha. Vähän heikko, mutta sen näki että hänen kokoonsa nähden hänellä oli erittäin hyvä tekniikka.
-Metzin jälkeen palasit Veikkausliigaan.- Halusin kokeilla miesten pelejä. Siihen asti pelasin nuorten pelejä. Metzin ykkösjoukkueeseen oli vaikea päästä. Minulla oli vain suomen passi, ja Ranskassa on ulkomaalaiskiintiö. Päätin palata Suomeen.
- Suomessa sinulla oli paha konflikti valmentajan kanssa.-Kyllä. Hänen nimi on Keith Armstrong. Oli kauteen valmistava peli, oli kylmä ja pelasimme hiekkakentällä vaikeissa olosuhteissa. Palloa oli vaikea kontrolloida, lämpötila oli +2. Valmentaja huusi minulle jotain ja minä vastasin. Pukukopissa hän alkoi selittämään jotakin, minä vastasin ja siitä alkoi pieni hässäkkä. Iskuja ei vaihdettu mutta vähän tönittiin toisiamme. Seuraavana päivänä löimme kättä päälle ja molemmat pyysivät anteeksi toisiltaan.
- Suomessa pelasit isääsi vastaan.Se on totta. Hän pelasi sillon HJK:ssa ja minä Jokereissa. HJK - Jokerit oli derby - molemmat joukkueet ovat Helsingistä ja molemmat pelasivat samalla stadionilla. Aluksi tilanne oli tietysti erikoinen mutta 15-20 minuttin päästä et enää huomannut, että isä pelaa vastapuolen joukkueessa. Ajattelet vain peliä. Sellaista tilannetta ei tullut, että olisimme taklanneet toisiamme koska isä pelasi hyökkääjien alapuolella ja minä myös, eri puolilla kenttää. Muistaakseni isä teki yhdessä pelissä maalin. Ja me hävisimme kaikki pelimme heitä vastaan.
-Pysättikö suomen poliisi sinut oikeasti alkoholin vaikutuksen alaisena ajamisesta?- Kyllä, vuonna 2005. Nuoruudessa. Puhalsin mittariin ja se näytti, että olin juonut liikaa piimää. Kyllähän te tiedätte, että kun juo piimää, se näyttää alkoholilukemat.
- Piimää?- Kyllä. Menetin ajokortin. Enää en juo piimää.
LECCE, ZEMAN- Ennen Lecceä, sinut halusi Spartak.- Halusi. Lensin jo Moskovaan äitini kanssa, kaiken piti olla varmaa. Lääkärintarkastus meni läpi ja kaiken piti olla selvää. Ja sitten tuli puhelu jossa kerrottiin että Lecce on kiinostunut. 18-19 -vuotiaan valinta Venäjä vai Serie A... Ei tarvinut edes harkita.
- Eli Spartak mietti liian pitkään sopimuksen kanssa.- Kyllä. Lensin Moskovaan, palasin, viikko kului eikä mitään kuulunut. Sitten tuli Lecce.
- Kumpi tarjosi enemmän rahaa?- Spartak, tietysti.
- Oletko pettynyt, ettet siirtynyt Spartakiin?- En sanoisi niin. Spartak on suurseura, mutta 18-19 -vuotiaana jokaisen unelma on pelata Italiassa, Espanjassa ja Englannissa. Kun siis tulee tilaisuus, päätät lähteä kokeilemaan Italiassa.
- Leccessä pelasit Zdenek Zemanin alaisuudessa. Yhden nykyajan erikoisimmista valmentajista.- Muistan kuinka saavuin sinne ja heti alkoi pre-season Alpeilla. Minä tulin kun Suomessa kausi oli vielä kesken, eli olin hyvässä kunnossa ja he palailivat lomilta. Jo seuraavana päivänä vedimme hulluja juoksuja. Ne olivat raskaita jopa minulle, nuorelle kunnossa olevalle jätkälle. Katsoin vanhempia pelaajia - heidän silmät olivat lentää päästä. Zeman ohjaa erittäin aktiivisesti harjoituksia. Minulla ei ole ollut toista samanlaista valmentajaa urallani. Meillä oli reitti vuorilla minne meidät vietiin bussilla, missä me juoksimme 1,5 - 2 tuntia. Oli erilaisia ryhmiä: vahvat, heikommat, heikot. Minä olin aina vahvassa ryhmässä, mutta se oli haastavaa. En ole juossut missään yhtä paljon.
- Koska Zeman vaikutti sinun mielestäsi erikoiselta?- Heti kättelyssä. Hän ei koskaan huuda ja kun hän keskustelee, häntä on vaikea kuulla. Hän puhuu todella hiljaa ja hitaalla temmolla. Pitää höristellä korviaan että kuulee jotain. Hän on erittäin rauhallinen. Saattaa huutaa joskus, mutta ääirmäisen harvoin. Ja kun me juoksimme, hän polki aina pyörällä meidän mukana.
- Onko totta, että Zemanin ultrahyökkäävän pelityylin takia oman joukkueen puolustajat eivät pidä hänestä?- Kyllä niin tapahtui. Kuulin pelaajien välisiä keskusteluita. Aamuisin juostiin, iltaisin käveltiin pari tuntia kentällä. Taktiikkaa, taktiikkaa ja taktiikkaa. Siinä on melkeinpä kaikki mitä me teimme harjoituksissa. Opettelimme vain miten päästään vastustajan maalille siitä hetkestä, kun oma maalivahti saa pallon. Minne juokset, minne levität jne. Sitä jatkui 3 viikkoa harjoitusleireillä. Se oli Zemanin ensimäinen vuosi eikä kukaan ymmärtänyt mitä teimme, miksi me teemme näin, miksi emme voi pelata ja laukoa maaleja? Pelasimme erittäin harvoin. Se oli melko tylsää. Siihen päälle kuumuus, kun Alpeilla oli +35 astetta. Mutta tästä hyvästä kun kausi alkoi ja juostiin kentälle, kaikki tajusivat mitä tehdää, minne syötetään ja miten peliä avataan. Kaikki tapahtui automaattiesti. Päästimme paljon maaleja ja teimme paljon.
- Onko Zeman nero?- Työskentelin hänen kanssaan vuoden. Olin vielä nuori ja en ymmärtänyt taktiikan päälle. Nyt kun muistelen, tajuan että hänen hyökkäyskuviot ovat nerokkaita. Miten murretaan puolustus, miten avataan peliä - se oli erittäin mielenkiintoista.
- Miksi Valeriy Bozhinovista ei tullut tähteä? Hän oli superlahjakas.- Hän pelasi hyvin Leccessä ja hänet myyttin isolla summalla Fiorentinaan. Puhuimme paljon silloin - minä, Bozhanov ja Vucinic. Ehkä suuri palkka on syynä hänen tilanteeseensa. Fiorentina maksoi hänelle valtavan palkan... Eri fanit, eri kaupunki, eri rooli joukkueessa. Hän oli erittäin kallis pelaaja. Ehkä paineet olivat liikaa.
- Leccen erikoisin pelaaja?- Asuin samassa huoneessa Axel Konanin kanssa. Hiljainen ja hyväntuulinen kaveri, joka katsoi aina piirrettyjä tietokoneeltansa. Yötä päivää. Tomia ja Jerryä ja muita Disneyn leffoja. Mies oli 24-vuotias.
- Minkä ottelun muistat parhaiten?- Ottelun Laziota vastaan. Meillä ei ollut hyökkääjiä ja Zeman sanoi minulle "pelaat tänään hyökkääjänä". Ottelu oli erittäin tärkeä. Seitsemän minuutin pelin jälkeen tein pallonriiston, minua rikottiin ja saimme rankkarin josta siirryimme 1-0 johtoon. Sen jälkeen he tekivät 3 maalia, mihin vastasi Vucinic kolmella osumalla. Voitimme 4-3. (Tosin ottelu päättyi oikeasti 5-3:
https://www.youtube.com/watch?v=4BPclm4O6_Q )
Toinen ottelu oli kun pääsin kentälle AS Romaa vastaan Roomassa. Pidän erittäin paljon Stadio Olimpicosta. Jo kun pelasin HJK:ssa, olimme harjoitusleirillä Italiassa ja kävimme katsomassa AS Roma- Lazio -pelin, sanoin että jonain päivänä pelaan vielä tällä stadionilla.
-Millainen kaupunki on Lecce? Miten siellä fanitetaan omaa seuraa?- Lecce on rantakaupunki, 120km Barista ja kesäisin erittäin kaunis. Italialaiset ovat kaikki todella tunteellisia - erityisesti etelässä. Mitä lähempänä Napolia, sen tunteellisempia. Kerran meidän fanit juoksivat harjoituskentällemme pesäpallomailojen kanssa ja ajoivat meidän pukukoppiimme ja alkoivat selittää ketkä pelaavat huonosti, ketkä löysäilevät ja kenen pitäisi olla kapteeni.
- Lyötiinkö teitä?- Ketään ei lyöty. Sellaista tapahtuu erittäin harvoin. Joskus ikkunoita saatetaan rikkoa.
- Oliko faneja monta?- Noin 30. He menivät kapteenin luokse, Ledesma taisi olla kapteeni. Minä olin nuori, nuorten luokse ei tultu.
- Mitä turvamiehet tekivät?- Mitkä turvamiehet? Heitä on kaksi, mitä he voivat tehdä kun 30 ihmistä juoksee kentälle?
Huomenna vielä juttua Saturnista, MLS:stä, Skotlannista, maajoukkueesta ja loppusanat.