Minäpä aloitan kun muut eivät ole ehtineet...
Tämä on huonolla huumorilla ryyditetty kertomus jalkapallomatkasta. Jalkapallo-ottelut näkee tunnetusti parhaiten televisiosta, joten jos itse ottelu kiinnostaa katso se vaikka
YLE Areenasta.
Omatoimimatkamme kulki bussilla Vainikkalaan ja sieltä Allegrolla Pietariin. Lenin-setä oli vastassa meitä Suomen asemalla.
Platskartnyissä on tuoksua ja tunnelmaa. Yöjuna kuljetti Pietarista Gomeliin
Tule kanssani kylmään kylpyyn hotelli Gomeliin!
Jos tarjolla on vain kylmää vettä, voidaan hotellin mielestä myös pyyhkeen koko puolittaa
Tässä sängyssä on moni saanut
Huoneen ikkunasta avautui kaunis näköala Gomelin rauhalliselle puolelle
Rahaa voi vaihtaa vaikka panssariautossa
Miljonäärikerho kokooontuu
Gomelin torilta sai merkkituotteita huokeaan hintaan
Ingmanin jäätelöitä oli tarjolla monin paikoin matkan varrella. Kärrystä olisi saanut muun muassa Jättis-tuutteja, jäi maistamatta.
Kylmäketju ei katkea
Gomelin keskustasta löytyi runsaasti komeita, hyväkuntoisia vanhoja rakennuksia. Etenkin kaupungin keskusta oli huomattavasti ennakko-odotuksia viihtyisämpi ja siistimpi. Laitakaupungille mentäessä taso laski.
Ainoa kaupungissa näkemämme ottelumainos, stadionin lipunmyynnin ikkunassa
Stadion päivää ennen ottelua
Rajat kuntoon
(Väärin)peukuttelu ennen ottelua riitti vain tasapeliin
Terassilla on hyvä kirjoittaa kortti kotiin matsia odotellessa
Ottelupäivän ateria
Suomalaisia oli paikalla ihan mukavasti
Julle valvoo, tulkit päivystävät
Kaviaarikatsomo
WeloveyouPerpa huudatti ottelun jälkeen kannattajia
OMON tarjosi kyydin hotellille. Gomelin yö oli melko hiljainen.
Seuraavana aamuna siirtyminen paikallisjunalla Minskiin. Eix ne tykkää suomalaisista?
Minskin sviitin olohuone oli suurempi kuin koko hotel Gomelin huoneistomme.
Afganistanin sodassa kaatuneiden muistosaari oli vaikuttava paikka
Arkkienkeli Mikael tappaa lohikäärmeeksi naamioituneen pirun
Keskiviikkona Minskissä pelattiin neljä ottelua Valko-Venäjän cupia. Tarkoitus oli mennä katsomaan Partizan Minskin matsia Vitebskiä vastaan. Partizan oli osa Vladimir Romanovin urheiluseurarypästä yhdessä skottipoppoo Heartsin ja FBK Kaunasin kanssa. 2005 alkaen Partizan ehti voittaa liigassa kaksi pronssia kahden cupmestaruuden lisäksi. Romanovin into tai rahat tunnetusti loppuivat sekoilun jälkeen. 2012 Partizan Minsk ei saanut enää liigajoukkuetta kasaan, ja tippui alimmalle sarjatasolle. Tällä kaudella seura pelaa Valko-Venäjän kolmannella sarjatasolla.
Taksi-Igor ei kuitenkaan suostunut lähtemään kohti ilmoittamaani stadionin osoitetta. Mies väitti sinnikkäästi, ettei siellä mitään stadionia ole vaan kaikki muut mahdolliset urheiluareenat, eikä koskaan ollut edes kuullut koko joukkueesta. Kuski soitti kahdelle kaverilleen ja pari kertaa keskukseen kysyäkseen asiaa. Lopulta Igor näppäili pyyntöjen mukaisesti seuran nettisivujen osoitteen tablettiinsa. Kappas vain, mies joutui myöntymään että joukkue on olemassa ja pelaa СОК Олимпийский:lla. Mies lähti ajamaan kohti olympiakompleksia, ja kertoi matkalla ylpeänä kuinka Minskissä on ensi keväänä kiekkokisat. Uutta rakennettiin ja entistä korjattiinkin joka puolella kaupunkia, kuskin kertoman mukaan kisojen vuoksi.
Urheilupuisto löytyi taksimatkan päätteeksi, mies jätti meidät kompleksin portille. Kävelimme oikealle kentälle, mutta kouraan jäi tyhjä arpa. Minskissä järjestetiin samaan aikaan B-nuorten nykyaikaisen viisiottelun Euroopanmestaruuskisat, ja kenttä oli varattu niiden tarpeisiin. Peliaika- ja paikka oli ilmestynyt pelipäivän aamuna seuran sivuille josta sen varmistin. Seuraavana päivänä sivuille ilmestyi tiedote ottelun peruuntumisesta kentän puutteen vuoksi.
Viihdetarjontaa täydensi kuitenkin Neuvostoliiton ensimmäinen pysyvä sirkus. Vuonna 1959 perustettu Minskin sirkus on tasokas. Elefanttien, kamelien, seeprojen, aasien, laamojen, hevosten ja koirien lisäksi tarjolla oli huikeita ohjelmanumeroita
Minskistä löytyi runsaasti neuvostohenkistä mahtipontisuutta...
... ja muuten vaan neuvostohenkisyyttä
Valko-Venäjän kansallisooppera ja -baletti Minskissä
Viisumin saanti Valko-Venäjälle oli tuskaista, mutta ei se vastavuoroisesti turhan helpolta näyttänyt myöskään näille Ranskan konsulaatin edessä jonottaneille.
osaako joku muuta kuin da, njet, kak dela, harashoo, dasvidanya motherfucker? Kaikki kun heittää putkeen niin onhan ihme, jos olutta ei oo pian pöydässä.
Viimeistään reissuilla oppii. Tämä sanonta oli esillä Minskiläisessä museossa, lienee tuttu sinullekin?
Yöjuna kuljetti perjantaina Minkistä Pietariin, ja paikallisjuna sekä bussi kotin. Tuli nähtyä kaksi varsin erilaista kaupunkia, molemmat omalla tavallaan hienoja. Gomel perinteikkäämpi, Minsk puolestaan rakennettu uudestaan lähes tyhjästä suureelliseen neuvostotyyliin. Säät suosivat koko reissun ajan, vain otteluiltana satoi. Ruoka oli hyvää, ja ihmiset ystävällisiä sekä erittäin kiinnostuneita turisteista. Kysyin parilta gomelilaiselta torimyyjältä Leviksiä ostaessamme käykö täällä usein ulkomaalaisia turisteja. Molemmat nauroivat ja pudistivat päätään. Loistava reissu, valmisteluissa nähty vaiva kyllä palkittiin.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Muut jatkakoon.
