En ole yhtään seurannut MLS:ää, joten mitkä ovat Ringin mahdollisuudet päästä kentälle muuten kuin jämäminuuteille?
Ringin ikäinen kakkosbundeskonkari ykkösbundeskokemuksella on MLS:ssä lähtökohtaisesti heittämällä avauksen mies. Kannattaa lukaista oheinen, kokonaan tähän viestiin lainaamani, Louhikkokoskettajan analyysi NYCFC:stä. Eli keskikentältä on lähtenyt tärkeitä miehiä, joita korvaamaan Ring todennäköisesti hankitaan.
New York Cityn seurahistorian toinen kausi oli suhteellisen onnistunut, alkukankeuksien ja optimikokoonpanon hakemisen jälkeen uusi valmentaja Patrick Vieira sai joukkueen hyvään iskuun ja runkosarjasta irtosi lopulta idän toinen tila paikalliskilpailija RB:n takana. Playoffit menivät sitten täysin perseelleen ja Toronto lähetti NYC:n lomille yhteismaalein 7-0. Vieira teki yllättäviä muutoksia normaalikokoonpanoon, ilmeisesti pyrkiessään tilkitsemään puolustuksen otteluparin avanneeseen vierasosaan. Melkeinhän se onnistui, mutta Toronto teki kaksi maalia ottelun viimeisen kympin aikana ja sen jälkeen NYC:llä oli jo liian iso tehtävä kotiosaan. Riskillä sitten NYC lähti yrittämään rohkeaa hyökkäyspeliä, mutta Toronto iski vierasmaalin heti alkuun, sen jälkeen sarja oli ohi ja Toronto tyylitteli rumat lukemat taululle.
Arvokkaita opetuksia valmentamisesta Vieira kauden aikana luultavasti sai. Alkuun Vieira lähti hakemaan pallonhallintafutista erikoisella 3-4-3-ryhmityksellä, jossa oli vain yksi toppari, laitapakkien noustessa ja laitahyökkääjien laskeutuessa meni formaatio suunnilleen 1-8-1-muotoon, kun pelaajilla oli selkeästi ongelmia hahmottaa, että minne pitäisi mennä ja paljon pelasivat sitten toistensa päälle. Vieirakin huomasi formaation toimimattomuuden suhteellisen nopeasti, siirtyi perinteisempään 4-3-3:een ja enemmän amerikkalaistyyliseen suoraviivaiseen futikseen ja peli lähti kulkemaan. NYC:n puolustus ei tosin missään vaiheessa tullut tiiviiksi, vaan omiin meni turhan paljon, eniten maaleja runkosarjassa tehnyt hyökkäys kuitenkin korvasi puolustuksen epävarmuuden. Tuota Vieira lähti sitten playoffeissa paikkaamaan sotkien joukkueen hyökkäyspelin, eikä puolustus kuitenkaan pitänyt. Ensi kaudella sitten luultavasti ei samanlaisia virheitä enää nähdä.
David Villa teki runkosarjassa 23 maalia, mikä toi maalipörssin kakkostilan, kerran enemmän osuneen, RB:n Bradley Wright-Phillipsin takana. Villa kuitenkin vei äänestyksen MLS:n arvokkaimmasta pelaajasta ennen BWP:tä ja toista RB:n pelaajaa Sacha Kljestania. Villa on ollut NYC:lle erittäin tärkeä pelaaja, vaikka ajoittain pelikavereiden paskuus näyttääkin tuskastuttavan armottomasti, joskus tosin ihan aiheestakin...
Alajuensesta lainalle saapunut vasen laitapakki Ronald Matarrita oli toinen erittäin merkittävä onnistuja NYC:n riveissä. Nuori costaricalainen valittiin MLS:n vuoden latinopelaajaksi, mikä ei ole ihan vähäpätöinen saavutus, sen verran vahvasti latinot ovat MLS:ssä edustettuina. Matarrita pelasi niin hyvin, että jatko NYC:ssä on hyvin epävarmaa, koska kiinnostusta on runsaasti isommista sarjoista. Viimeisimmät jutut kertovat Matarritan matkanneen City-ryhmän Manchesterin seuraan treenaamaan. Matarritan uran jatko riippuu paljon siitä, miten pelaajaa Manchesterissa arvostetaan. Jos haluavat Matarritan heti, niin sen kun ottavat. Jos näkevät, että Matarrita voisi joskus tulevaisuudessa auttaa, niin jannu jää NYC:n riveihin. Jos päättävät, etteivät tarvitse nyt tai koskaan, niin NYC myynee Matarritan johonkin MLS:ää suuremman sarjan seuraan.
Maalivahdit
Kokenut Josh Saunders oli toista kautta putkeen NYC:n selkeä ykkösveskari. Aivan kauden lopussa Vieira kuitenkin pudotti Saundersin penkille ja nosti kakkosveskari Eirik Johansenin pelaamaan viimeisen runkosarjapelin ja playoff-ottelut Torontoa vastaan. Vaikka Toronto-sarjassa meni NYC:ltä moni muukin asia vituiksi, niin ei Johansenkaan millään muotoa onnistunut. Maalivahtitilanne onkin nyt arvoitus, Vieira ei vaikuttaisi luottavan kumpaankaan veskareistaan ja talvella saapuikin Sean Johnson Chicagosta, Atlantan toimiessa kaupan välikätenä. Johnson on ollut lupaava nuori veskari, mutta ura on ollut jo useamman vuoden alamäessä otteiden epätasaisuuden takia. Kova kilpailu tulee avauspaikasta olemaan, kun mitään ihan selkeää luotettavaa ykkösveskaria Cityllä ei ole. Saattaa olla, että seura pyrkii vielä pääsemään eroon joko Saundersista tai Johansenista, kun listoilla on myös kolmosveskariksi riittävä Andre Rawls.
Puolustus
Matarritan jatko on iso kysymys vasemman pakin osalta. Jos Matarrita seurassa ensi kaudellakin pelaa, on NYC:llä yksi liigan parhaista vasemmista pakeista. Jos ei, niin siirtomarkkinoille vie tie ja joku vasemman pakin varamies olisi Matarritan jäädessäkin hankittava. RJ Allen onnistui oikeana pakkina hyökkäävässä roolissa aika hyvin ja, ensisijaisesti toppari, Ethan White puolustavampana pelaajana pelasi ajoittain oikealla. Ilman peliaikaa jäänyt nuori Shannon Gomez lunastettiin omaksi lainan jälkeen Trinidadin ja Tobagon W Connectionista ja on ensi kaudella kilpailemassa oikean pakin paikasta.
Kokenut toppari Jason Hernandez sai kokea saman kohtalon kuin Saunders, vakiavauksen pelaaja läpi kauden, mutta ratkaisuvaiheissa pudotettiin penkille. Hernandezin sopimus myös loppui, eikä uutta NYC enää tarjonnut. Kesken kauden saapunut luxemburgilainen Maxime Chanot ja kokenut ranskalainen Frederic Brillant jatkavat toppareina, topparin ja vasemman pakin rotaatioroolissa epäonnistunut Jefferson Mena lainattiin jo ulos ensi kaudeksi. Lisämiehitystä toppariosastolle NYC selkeästi tarvitsee tällä hetkellä. Sinällään Chanot-Brillant-kaksikko voisi riittää, mutta eivätköhän NYC:n kuviot ole kuitenkin kunnianhimoisemmat.
Keskikenttä
Paljon oli pyörittelyä ja suhteellisen harvassa olivat onnistujat. Frank Lampard oli pettymys edellisellä kaudella ja lainalta paluun myöhästyttyä NYC:n kannattajat kääntyivät vahvasti Lampsia vastaan. Tuo kuitenkin loppui aika nopeaan, kun Lampard tällä kaudella pelasi vahvasti ja teki 12 maalia. Andrea Pirlo on vaan tyylikäs ilmestys keskikentällä, vähänhän se jalka painaa, mutta paikkaa sen pelikäsityksellä. Kokenut Andoni Iraola pelasi NYC:ssä useimmiten keskikentällä Pirlon ja Lampardin kanssa. Bocasta kovin odotuksin lainatun Federico Bravon vastuu jäikin odotettua vähäisemmäksi, eikä pelaajaa nähty tarpeelliseksi lainan jälkeen lunastaa. Mix Diskerud on ollut suuri pettymys siirryttyään Norjasta MLS:ään, alkukauden heikkojen esitysten jälkeen oli NYC:ssä loppukausi lähinnä vain penkillä ja katsomossa istumista.
Lampard, Iraola ja Bravo lähtivät kauden päätteeksi, joten erittäin suuri tarve on uusille keskikenttäpelaajille. Toki Thomas McNamara pelasi myös keskikentällä viime kaudella, mutta on ennemmin laitahyökkääjä. Mikey Lopez vähemmän peliajan rotaatiokaveri, jolta ei suuria odoteta. Diskerudista NYC haluaa eroon, mutta toisaalta haluaa myös jonkinlaisen korvauksen. Viime kauden jälkimmäisessä siirtoikkunassa oletettiin Diskerudin liikahtavan, mutta ei onnistunut, koska jannu on ollut niin huono, huhuttu asennevammasta, ja kuitenkin kohtalaisen kallispalkkainen. Ilmaiseksi NYC toisaalta ei ollut valmis Diskerudia päästämään, vaan suojasi pelaajan talven laajennusdraftissa. Saa nähdä, mitä kevät tuo Diskerudin osalta.
Hyökkäys
McNamara pelasi vasemmalla uransa parhaan kauden, viisi maalia ja kymmenen syöttöä. Toisaalta McNamara jäi myöskin Vieiran kopittamaksi loppukaudesta, istui viimeisen runkosarjapelin ja ensimmäisen Toronto-ottelun penkillä, lopulta toisessa Toronto-ottelussa palasi avaukseen, mutta ei enää auttanut. Draftista Chicagon kautta ykkösvarauksella poimittu Jack Harrison oli alkukauden sivussa loukkaantumisten takia, mutta kuntoon päästyään osoittautui lupaavaksi kaveriksi oikealle laidalle kirjaten neljä maalia ja seitemän syöttöä, tuosta on hyvä jatkaa.
Khiry Shelton rotaatiokaverina täydensi hyökkäystä, pelaten tarvittaessa kummalla tahansa laidalla tai keskellä, neljä maalia ja kuusi syöttöä saldona. Stiven Mendozalta odotettiin kyllä enemmän, viisi maalia kauden saldona ja alkukauden jälkeen Mendoza vietti suurimman osan ajasta penkillä. Jostain syystä Vieira nosti Mendozan kuitenkin isoon rooliin playoffeissa, ei toiminut ja Mendoza palaa Corinthiansiin lainan päätyttyä.
Villa on ollut NYC:n itseoikeutettu keskushyökkääjä ensi kaudeksi saa tosin mielenkiintoisen varamiehen, kun USL:n maalipörssin voittanut ja vuoden pelaajaksi valittu Sean Okoli teki sopimuksen NYC:n kanssa. Okoli yritti pari vuotta MLS:ssä, mutta jäätyään jämärooliin ensin Seattlessa ja sitten New Englandissa päätti lähteä USL:ään näyttämään. Huikea kausi, mutta jotenkin vaan epäilyttää, että tulee taas jäämään MLS:ssä jämärooliin, kun Villan takaa ei minuutteja montaa ilman loukkaantumisia tipu.
2017
NYC on satsannut joukkueeseen kovasti ja todennäköisesti kovaa pelaajaa lähtijöiden tilalle on tulossa. Keskikenttä on tällä hetkellä selkeä ongelma, niin paljon kokeneita pelaajia kauden päätteeksi lähti, joten sisäänkin on pakko tuoda kovia pelaajia. Puolustuksessa samaten on hankintojen tarve, mutta eiköhän niitä tule. Melkeinpä se suurin heikkous on lopulta maalivahtitilanne, jossa sinällään on jo riittävästi materiaalia, mutta ei vaan ennakkoon tarpeeksi laadukasta.
Playoffeihin NYC mennee resurssiensa turvin, nähtäväksi sitten jää, että onko Vieira oppinut viime kauden kokemattoman valmentajan virheistään.
