Missä ikäluokassa alkaa junnu pelata paikkaa?

[kdm68]

Moi

poikani 10v pelaa harrastesarjaa,  turnauksia ja paikallisliigoja (kevät syysliigaa).
Hän on innokas harrastelija ja väittäisin että kuuluu joukkueen parhaimmistoon.
Joukkue harjoittelee n. 3 krt viikossa. Joukkue perustettu noin 3 vuotta sitten.

Valmentaja on tämän vuoden aikana alkanut peluttaa pelaajia
vain tietyissä paikoissa, esim aina toppari, vasen pakki jne. Pojalleni on langennut
topparin tai oikean pakin paikka melkein kaikissa turnauksissa tämän vuoden aikana.
Yksi syy on että osa pelaajista ei pysty "hoitamaan" pakin hommia, eivät vielä ole sillä tasolla
joten pakeiksi laitetaan ne pojat jotka osaavat "pakin hommat" ja "varmistetaan" jonkinlainen menestys
turnauksissa.

Toppari sinänsä kunniallinen paikka, mutta pelkään että poikani ei kehity ja hän
itse ei ole enää niin innoissaan pelamaan AINA tätä paikkaa.
Väittäisin että hän pystyisi tekemään paljon myös hyökkääjänä.

Mitä ideoita, ohjeita avuksi?
Missä ikäluokassa päätetään sopivimmat paikat?

Pääasia on että hän kehittyisi kokoajan lisää.

[Superjunnukoutsi]

Pelipaikoille erikoistuminen pitäisi aloittaa vasta jokusen vuoden päästä. Joskus tietysti jotkut pelaajat vain sattuvat tietyille pelipaikoille toisia useammin.

Yksi keino opettaa miten jollain tietyllä pelipaikalla pelataan, on peluuttaa pelaajia kyseisellä paikalla vähän pitempi aika putkeen, ja sitten kun tietty paikka on opittu, vaihdetaan paikkoja.

Joukkue on juuri siirtynyt 5v5 peleistä 7v7 peleihin, joten uutta opittavaa pelipaikkojen suhteen on paljon.

Paras ohjeeni on ottaa asia puheeksi valmentajan kanssa.
Valmentajalla voi olla painavat perusteet toiminnalleen, sinä saatat antaa valmentajalle paljon hyödyllistä tietoa, ja noin yleensäkin epäkohdiksi koettuihin asioihin on hankala saada muutosta jos niille ei ruveta tekemään mitään. Keskustelupalstalla saat hyvin vähän aikaiseksi.

[huckerby]

Paras ohjeeni on ottaa asia puheeksi valmentajan kanssa.
Valmentajalla voi olla painavat perusteet toiminnalleen

Sanoisin, että valmentajalla ei voi olla yhtäkään painavaa perustetta toiminnalleen, jos vastapuolelle laitetaan tämä:

hän itse ei ole enää niin innoissaan pelamaan AINA tätä paikkaa.

Valmentajahan ei tietysti asiaa välttämättä tiedä, joten niin kuin Superjunnukoutsi totesi, kannattaa tosiaan ottaa asia puheeksi valmentajan kanssa.

[makmana]

Kyllä se pelipaikka siitä lähtee sille oikealle uralle, mitä vanhemmaksi tulee. Itsehän aloitin hyökkääjänä, mutta kyllä se keskikentän keskelle oli "oma" paikka pelata.

Pääasiahan on junioreilla on se, että pelaaminen on hauskaa, ja niimpä siihen tarvitaan sellainen paikka missä tykkää pelata.

[Pussikalja]

Kyllä se pelipaikka siitä lähtee sille oikealle uralle, mitä vanhemmaksi tulee. Itsehän aloitin hyökkääjänä, mutta kyllä se keskikentän keskelle oli "oma" paikka pelata.

Pääasiahan on junioreilla on se, että pelaaminen on hauskaa, ja niimpä siihen tarvitaan sellainen paikka missä tykkää pelata.

Pääasia jalkapallollehan olisi, että pelaajat saisivat käsityksen jokaisen pelipaikan rooleista ja tehtävistä, sekä yhteistyöstä, ennenkuin siihen ominaisuuksilleen sopivimmalle paikalle iskostetaan. Ja sitten sen treenin pitäisi olla sen pelipaikan erikostumista vaativaa toistoa. Kiva oisi, kun liitosta joku ikä määritettäisiin. Veikkaisin yksilön kannalta kierrätyksen lopetuksen ja erikoistumisen olevan ajankohtaista jossain C-junnuissa, jos ennen sitä on opetettu asiat perusteellisesti niin pelin, pelipaikkojen perusteiden, joukkueen kuin henk.koht taidon osalta. Valitettavasti pelin opetus siirtyy meillä paljon myöhempäänkin vaiheeseen, joskus jopa aikuispeleihin, jotta perusteet yksilöllä on tasolla, että edes yhden roolin voi kunnialla hoitaa. Pahoin pelkään, ettei edellämainittuja perusteita juuri ole opetettu ja erikoistuminen tapahtuu lapsijoukkuemestyksen ehdoilla jo vuosia liian aikaisin.

[Atmosphere]

tuohon 10 vuotiaaksi asti itse muistaakseni kierrätin paikkoja todella paljon, ellei joku ilmoittanut varta vasten haluavansa jotain paikkaa pelata.
9vs9-peleihin kun siirryttiin juttelin joka pelaajan kanssa 5-15min talven aikana ja samalla kyselin pari mieluista pelipaikkaa ja näitä kaikille lähdettiin työstämään. Kävi vielä niin hyvä tuurikin että kaikki eivät halunneetkaan hyökkääjiksi.

[caucho]

Tuo 10-vuotiaana pelipaikan ratkaiseminen on todella aikaista. Ulkomailla akatemioissa tuon ikäistä ei peluuteta enää ympäri kenttää jokaisella pelipaikalla, mutta pelipaikat menevät usein tyyliin puolustaja/keskikenttä, hyökkääjä/laituri jne. Jokainen pelaaja pelaa näin sellaista 4-7 eri pelipaikkaa kauden aikana. Kannattaa ottaa asia puheeksi valmentajan kanssa ja käyttää argumenttina juurikin sitä, että mielenkiinto alkaa pojalla lopahtaa kun pelipaikka on aina sama.

[Jortsukka]

Tuo 10-vuotiaana pelipaikan ratkaiseminen on todella aikaista. Ulkomailla akatemioissa tuon ikäistä ei peluuteta enää ympäri kenttää jokaisella pelipaikalla, mutta pelipaikat menevät usein tyyliin puolustaja/keskikenttä, hyökkääjä/laituri jne. Jokainen pelaaja pelaa näin sellaista 4-7 eri pelipaikkaa kauden aikana. Kannattaa ottaa asia puheeksi valmentajan kanssa ja käyttää argumenttina juurikin sitä, että mielenkiinto alkaa pojalla lopahtaa kun pelipaikka on aina sama.

Sen lisäksi että se on tylsää, niin mielestäni jokaisen vähänkin ajantasalla olevan valmentajan pitäisi ymmärtää, että jos 10-vuotiaana pelaat vain yhtä paikkaa, niin pelikäsitys kärsii pelitilanteiden tuomassa oppimisessa. Varsinkin jos joukkue pelaa hyvinkin yksipuolista peliä muutenkin, niin silloin tietyn paikan pelaajalle tulee vain tietynlaisia tilanteita. Tämä on hyvä asia yksittäisen pelin/turnauksen mittakaavassa, koska samalla saadaan toistoja ja pelaaja oppii itse ratkaisemaan tilanteita fiksusti. Mutta jos koko kauden pelaat vain yhtä paikkaa, niin silloin et opi asioita mitä tarvitset aikuisena, vaikka pelaisitkin sitä yhtä paikkaa pelkästään. 5vs5, 7vs7(mielestäni ne parhaat puolet) että siinä eri pelipaikoille tulee monipuolisemmin erilaisia tehtäviä/suorituksia, kuin sitten useissa hyvin staattisissa 11vs11 peleissä mitä Suomessakin näkee.

[nozick]

Pelaajan pelipaikka on ollut "topparin tai oikean pakin paikka melkein kaikissa turnauksissa tämän vuoden aikana". Siis puolen vuoden aikana kaksi eri pelipaikkaa pääosin, toisinaan jotain muutakin paikkaa on tullut pelattua.

Minusta tämä kuulostaa järkevältä. Pelipaikkaa ei opi hetkessä, vaan toistoja on tultava riittävästi. Syyskaudella kiertoon voisi lisätä vielä kolmannenkin pelipaikan. Toki jos poika itse ei pelipaikoistaan pidä, niin tilanne ei ole hyvä ja valmentajan kanssa kannattaa keskustella.

Rivien välistä olen lukevinani, että isä arvostaa hyökkääjän paikkaa enemmän kuin puolustajan tehtäviä. Eihän ole niin, että poika on isältään oppinut, että paremmat pelaajat kuuluvat kärkeen? Tämä on minusta väärä ajatus.

P.S. Valmentamassani joukkueessa joukkueen kaksi taitavinta poikaa pelaavat molemmat pääosin puolustuksessa.

[BrDead]

Harmillista, ettei ketjun avaaja ole vastannut yhteenkään ketjun viestiin tai viesteissä esitettyyn kysymykseen.

[nozick]

Ketjun avaaja taisi käydä  esittämässä kysymyksensä ja poistui sen jälkeen kesälomille. Ehkäpä aktivoituu lomien jälkeen?

Itse asiahan on yleisemminkin kiinnostava. Oman kantani toin jo esille, mutta juolahti vielä mieleen, että joukkueen pelitapa vaikuttaa aika paljon siihen kuinka kiinnostavia ja kehittäviä eri pelipaikat ovat. "Pitkä pallo nopealle kärjelle" -joukkueissa ei tosiaankaan puolustajan tehtävä kovin kiinnostava ole, koska pallokosketuksia ei juurikaan tule.

Päinvastaisiakin esimerkkejä on, eli joukkueita jotka hinkkaavat palloa niin hitaasti ylöspäin, että yksinäinen kärki ei saa palloa kuin pari kolme kertaa ottelun aikana. Oletuksena tällöin on, että lähes joka kosketuksesta syntyy maali.

Pointtina tässä, että pelitavan pitäisi olla paitsi tulosta tuottava, niin sen pitäisi myös varmistaa että kaikilla pelipaikolla on mielekäs pallollinen rooli.

Näin sanottuna kuulostaa kieltämättä itsestäänselvyydeltä, mutta kentän reunalla pelejä katsoessa tämäkin näyttää joiltain valmentajilta unohtuneen.

[rukkanen]

"Pitkä pallo nopealle kärjelle" -joukkueissa ei tosiaankaan puolustajan tehtävä kovin kiinnostava ole, koska pallokosketuksia ei juurikaan tule.

Tuollaista pelitapaa ei tulisi yhdenkään junnujoukkueen missään ikäluokassa toteuttaa.

Pointtina tässä, että pelitavan pitäisi olla paitsi tulosta tuottava, niin sen pitäisi myös varmistaa että kaikilla pelipaikolla on mielekäs pallollinen rooli.

Mielestäni nämä kaksi asiaa (tulosta tuottava & mielekäs pallollinen rooli kaikilla pelipaikoilla) ovat junnufutiksessa yksi ja sama. Tulosta ( = pelaajat kehittyvät. Millään muulla tuloksella ei junnufutiksessa ole mitään merkitystä. Paitsi tietenkin siltä kantilta, että kukaan ei halua koko aikaa hävitä, mutta tämä ei ole pelitapakysymys vaan vastustajan valintakysymys.) kyllä tulee, jos kaikkien pelipaikkojen roolit ovat pallollisesti mielekkäitä.

[Pluto]

Velho Wenger jatkaa pelipaikkojen kierrättämistä kehitysmielessä vielä entisellä Walesin maajoukkueen kapteenillakin.

I think in the education of a player it is important that he plays in different positions.

Uutinen ei ole uusi
http://news.arseblog.com/2012/04/wenger-ramsey-position-rotation-part-of-his-education/

[nozick]

"Pitkä pallo nopealle kärjelle" -joukkueissa ei tosiaankaan puolustajan tehtävä kovin kiinnostava ole, koska pallokosketuksia ei juurikaan tule

Tuollaista pelitapaa ei tulisi yhdenkään junnujoukkueen missään ikäluokassa toteuttaa.

Ei pitäisi, ei, mutta yllättävän yleistä se on. Meidän vastustajista arviolta 1/3 vetää tuollaista ainakin osan pelistä. Osa aloittaa heti alusta ja osa lipsahtaa tuohon todetessaan karvauksen ohittamisen liian vaikeaksi. On vastaan tullut muutama aika kovatasoinenkin joukkue, joka vetää tällä taktiikalla. Ei siis ihan harvinaista.

[rukkanen]

Tuollaista pelitapaa ei tulisi yhdenkään junnujoukkueen missään ikäluokassa toteuttaa.

Ei pitäisi, ei, mutta yllättävän yleistä se on. Meidän vastustajista arviolta 1/3 vetää tuollaista ainakin osan pelistä. Osa aloittaa heti alusta ja osa lipsahtaa tuohon todetessaan karvauksen ohittamisen liian vaikeaksi. On vastaan tullut muutama aika kovatasoinenkin joukkue, joka vetää tällä taktiikalla. Ei siis ihan harvinaista.

Juu, tiedostan tämän kyllä, koska on tullut itsekin sama koettua. Pointtini oli lähinnä, että silloin ongelmat ovat paljon vakavammat kuin yksittäisen pelaajan peluuttaminen jatkuvasti samalla (ja mahdollisesti vielä epämieluisalla) pelipaikalla, jos pelitapa on tämä. Puhtaasti tai puhtaahkosti tulosorientoituneiden valmentajien määrä junnufutiksessa on edelleen surullisen suuri.

[joosar]

Mitäs junnuvalkut on mieltä tuosta Paatelaisen haastattelusta jossa hän painottaa että pelipaikkakohtainen harjoittelu pitää alkaa jo varhaisessa vaiheessa. Mutta niin kuin Mixu kertoi niin näin tehdään kaikissa jalkapallon suurmaissa. Varmaan vastustusta löytyy niin kuin hän sen sanoikin.

[Snoopy]

Näen tästä asiasta punaista, itseasiassa väännän kättä omankin poikani asioista juuri tästä asiasta, mutta ymmärrykseni riittää hieman myös tälle pelipaikka kohtaiselle asialle. En kuitenkaan usko, että Miksu tarkoittaa niin jyrkästi mitä sain ymmärtää tai mitä kirjoitettiin. Mielestäni pelaajan tulisi valita kaksi - kolme pelipaikkaa joilla häntä peluutetaan. En oikein usko myöskään siihen, että pelaajalle on kovin hyvästä se, että hän pelaa kaikilla pelipaikoilla, koska normaaleilla peliajoilla ei hän kaikkia paikkoja voi oppia kunnolla, enkä tiedä onko sekään hyvästä, että ei myöskään omaksu mitään kunnolla. Ongelmaksi kuitenkin tulee juuri se, että monet valmentajat etsivät juuri sen hetkistä parasta kokoonpanoa, joka ei edistä pelaajien kokeilua, vaan jossa pelaajista koetetaan saada paras mahdollinen hyöty irti. Liianpaljon vanhemmat muistelevat kuinka viimevuonna oltiin niin hyviä ja kuinka sillä tavalla voitettiin turnauksia, vaikka oikeasti kenellekkään ei ole mitään väliä miten kukakin menestyi missäkin, ei ne kiinnosta ketään ulkopuolista. Ainoastaan tulisi kiinnostaa se, miten pelaajat oppivat ja kehittyvät... Piste ja perkele!

Itse olen käyttänyt pelaajia melkeinpä kaikilla pelipaikoilla, mutta pääsääntöisesti koettanut istuttaa kahta-kolmea pelipaikkaa pelaajille. Useimmiten pelaajilla kuitenkin on tiettyjä ”kykyjä/lahjoja” tietyille pelipaikoille, joten niitä tulisi myös vaalia, jolloin yksi pelipaikka helposti nousee ylitse muiden, mutta se ei saa tarkoittaa, että mitään muuta ei tulisi oppia ja opetella. Nyt kun joukkueeseen tuli tänä vuonna useampi pelaaja toisesta joukkueesta, niin ensimmäinen murhe parilla pojalla oli, että joutuvatko he nyt pelaamaan jotain muutakin paikkaa... Tämä hiukan ahdistaa, koska silloin vanhassa joukkueessa on tehty asioita liikaa juuri pelipaikkakohtaisesti ja nyt tiedän jo, että näille pelaajille joudutaan opettamaan perusteita joita olisi pitänyt opettaa jo useampi vuosi sitten.

9v9 ja 11v11 pelissä maalivahti pelaa useimmiten puolustajaa ja laitaa. Maalivahtien pääsääntöinen harjoittelunkohde on tietenkin maalilla olo, mutta heidän tulisi oppia pelaamaan juuri alakerran ja laidan kanssa yhteen, jolloin on loogista, että he pelaavat myös näitä paikkoja itse. Myöskin pelitavan ansiosta heidän tehtävänsä ovat näissä paikoissa monipuoliset.
Puolustajien kanssa olen pyrkinyt kierrättämään heitä laidalla ja keskikentällä.

Laitapelaajia kärjessä ja keskikentällä. Hyökkääjiä keskikentällä ja laidassa. Keskikentänpelaajia puolustuksessa ja kärjessä.

Olen tehnyt selkeän kaavan jokaiselle pelaajalle, jotta he oppisivat näkemään jokaisen pääsääntöisen pelisuunnan oikein. Keskikenttäpelaajan merkitys on hyvin suuri ja on tärkeää, että keskikenttäpelaajat oppivat pelaamaan molempiin suuntiin.  Oli aivan loistavaa katsoa Litmasen tekemistä pelinrakentaja, kunhan hän osasi hakea palloa tarpeeksi alhaalta, tuoda se tarpeeksi ylös ja vielä jakaa se eteenpäin. Nykyisin tuntuu, että keskikenttäpelaajien ongelma on juuri se, että he hinkkaavat omaa aluettaan liiaksi, eivätkä ymmärrä pelin nostamisen tärkeyttä, saatikka omaa rooliaan alakerran rakentajana.

Hyökkääjien ongelma on aivan sama. Vaikka puhutaan paljon miten hyökkääjistä pitäisi tehdä monipuolisempia, niin tuntuu, että ei heitä siihen oikeasti pusketa, päinvastoin, heidät jätetään jauhamaan kentän viimeistä kolmannestaan. Itse toivoisin, että hyökkääjät olisivat enemmän laita/laitahyökkääjien tapaisin jotka voisivat tuoda pelin hyökkäysalueelle mahdollisimman tehokkaasti ja tätä varten heidän tulee oppia pelaamaan useassa paikoissa. Olen koettanut saada hyökkääjille iskostettua ajatusta, että heidän tulisi rakentaa yhtämonta maalipaikkaa kuin itse tekevät. Näin saadaan aikaiseksi tarpeeksi alaspäin pelaamista ja nähdään muut pelaajat yhtälailla potentiaalisina maalintekijöinä. Liian usein junnupeleissä nähdään hyökkääjiä jotka odottavat kiltistä kärjessä ja hyökkäyksen alkaessa he tekevät vain yhden suuntaista liikettä.

Laita/laitahyökkääjän merkitys omassa pelitavassa on suuri, joskus jopa suurempi kuin keskikenttäpelaajien, koska he ovat huomattavan nousevia ja myös laskevia. Tämä vaatii paljon ja siitä syystä monipuolisuus kunniaan. Sama on tietenkin puolustuspään pelaajien kanssa, eli mikäli pelitavassa on laitahyökkääjät tarkoittaa puolustajille myös paljon vapaampaa pelitapaa…

Mutta joo, melkein olisi tässä kysyttävä myös, että miksi junnujoukkueet jauhavat useimmiten vain sitä yhtä pelitapaa, eivätkä pyri opettamaan pelaajille useita pelirooleja, vaikka pelaajan pelipaikka olisikin usein sama…

-Snoopy-

[hoppis]

Mitäs junnuvalkut on mieltä tuosta Paatelaisen haastattelusta jossa hän painottaa että pelipaikkakohtainen harjoittelu pitää alkaa jo varhaisessa vaiheessa. Mutta niin kuin Mixu kertoi niin näin tehdään kaikissa jalkapallon suurmaissa. Varmaan vastustusta löytyy niin kuin hän sen sanoikin.

Lähdettä tähän haastatteluun?

[hoppis]

Oli aivan loistavaa katsoa Litmasen tekemistä pelinrakentaja, kunhan hän osasi hakea palloa tarpeeksi alhaalta, tuoda se tarpeeksi ylös ja vielä jakaa se eteenpäin. Nykyisin tuntuu, että keskikenttäpelaajien ongelma on juuri se, että he hinkkaavat omaa aluettaan liiaksi, eivätkä ymmärrä pelin nostamisen tärkeyttä, saatikka omaa rooliaan alakerran rakentajana.

Itse olen omin silmin nähnyt ja omin korvin kuullut kuinka Suomen juniorimaajoukkueen ottelussa valmentaja nimenomaan kielsi keskikenttäpelaajien paikkojen vaihtelun: Suomella oli kyseisessä pelissä vaikeuksia saada peliä avattua, jolloin kymppipaikan pelaaja teki haun keskikentän pohjalle toppareiden yläpuolelle, keskikentän pohjan samalla noustessa kymppitaskuun. Tässä vaiheessa päävalmentaja huusi selvästi tälle lähtökohtaisesti kymppinä pelanneelle pelaajalle, että "oma paikka". Ironista on, että Suomen pelinavaus oli tosiaan tökkinyt pahasti joitain minuutteja, mutta tuon hetkellisen vaihdoksen kautta Suomi itseasiassa sai pelin avattua ja pallo saatiin syvälle vastustajien alueelle.

Toisaalta olen toisen suomalaisen junnumaajoukkueen kohdalla myöskin nähnyt, kuinka ottelun toisella puoliajalla Suomi käytti kymppipaikan ja toisen pohjapelaajan paikkojen vaihtamista hyödykseen. Sama kaava toistui niin monia kertoja, että valmentaja tuskin oli sitä kieltänyt.

[Snoopy]

Tuossa kuukausi sitten, kun uusi joukkue perustettiin ja olin ensimmäisiä harjoituksia valmentamassa, tapahtui jotain mikä lämmitti mieltä - KK, kärki ja laita pelasivat hienosti yhteen viiden - kuuden syötönsarjan, ja vihdoin kärki huusi "vaihda" ja perkele, ne vaihtoivat paikkoja... Tämä nyt sattui olemaan vain yksi (toivottavasti ei) yksittäin välähdys pelaajien pään sisällä, mutta luovuus on se mitä tarvitaan ja juuri se on ihan varmasti helpointa pilata junnujen pelistä..

Enemmän tulisikin olla puuttumatta peliin mikäli pelaaja liikkuu isommalla alueella kuin yleensä on tapana ja antaa pelaajien löytää omat pelattavat alueensa, jopa tämä on niin yksilöllistä. Mutta näitä on aikavaikea oppia, mikäli pelaaja harjoittelee vain yhden tyylistä pelipaikkaa..

-Snoopy-