Mitä pitäisi tehdä toisin?

[temppusetä]

Miksi? Säästyykö Palloliitolta siinä rahaa? Jos säästyy, niin ne varat varmaan sijoitetaan Palloliiton johdon palkkioihin. Kiitokseksi viimeaikaisista loistavista tuloksista. Mitä enemmän liiton johto tienaa, sitä parempia tulevat olemaan sekä maa- että seurajoukkueiden tulokset.

Pertillä on oma visionsa suomifutiksen kehittämisestä, siksi. Se että mikä tuo visio on, voimme vain arvailla ja kauhulla odottaa lopputulosta.

[TheMission]

On äärettämän vaikea ymmärtää miksi Litmanen hyppäsi tämän roiston bandwagoniin. Häpeä Litmanen!

[qlizz]

Olen samaa mieltä Jomppulin kanssa, että ulkomaisten valmentajien / pelaajien palkkaaminen yms. poppaskonstit on lyhytnäköistä haihattelua eikä näiden ratkaisujen pohjalle voi perustaa pitkäjänteistä pysyvää tasonparannusta.

Esim. ykkönenhän on täynnä näitä tusinavahvistuksia, jotka sitten vievät omien kasvattien/junnujen peliajat ja pahimmillaan rasittavat jo valmiiksi heikon talouden romahtamispisteeseen. Joku ykkönenhän voisi olla parhaimmillaan sarja, jossa kotimaiset nuoret pelaajat saavat jatkuvasti kovia matseja alleen ja siitä sitten eteenpäin. Tiukat kiintiöt käyttöön maybe?  Sitten tämä ns. ammattilaisuus. Jotenkin tuntuu, että aika suuri osa veikkausliigapelaajista liikkuu mukavuusalueellaan, ja jalkapalloilulliset tavoitteet on saavutettu kun on päästy pelailemaan kotimaisen pyramidin huipulle. Noilta ukoilta voi vaatia enemmän! Ihan mutulla väitän, että kendon sm-liigassa vaatimustaso, pelaajien motivaatio ja jopa kuntopohja (toki erilaiset lajit) on selkeästi kovemmalla tasolla.

[Rikkiviisas]

Esim. ykkönenhän on täynnä näitä tusinavahvistuksia, jotka sitten vievät omien kasvattien/junnujen peliajat ja pahimmillaan rasittavat jo valmiiksi heikon talouden romahtamispisteeseen.

Talouden takiahan noita tusinavahvistuksia hankitaan.
Tusinavahvistuksen kanssa voi tehdä banaanipalkalla sopimuksen, joka kattaa tasan tarkkaan pelikuukaudet siinä missä suomalainen oma kasvatti/junnu/liigajyrä tykkää saada kohtalaista palkkaa koko vuoden.

Sitten tämä ns. ammattilaisuus. Jotenkin tuntuu, että aika suuri osa veikkausliigapelaajista liikkuu mukavuusalueellaan, ja jalkapalloilulliset tavoitteet on saavutettu kun on päästy pelailemaan kotimaisen pyramidin huipulle. Noilta ukoilta voi vaatia enemmän! Ihan mutulla väitän, että kendon sm-liigassa vaatimustaso, pelaajien motivaatio ja jopa kuntopohja (toki erilaiset lajit) on selkeästi kovemmalla tasolla.

Jääkiekossa myös palkkataso on ihan eri luokkaa heti kun osoittaa liigakelpoisuutensa.
Taloudellinen taantuma ja Veikkausliigan laskeneet budjetit iskivät ammattimaisiin liigajyriin, joten jäljellä jäävät joko tyytyvät todella pieneen palkkaan tai tekevät siinä sivussa hommia tai opiskelevat. Pelaajien syyllistämisen ymmärtäisi, jos saisivat 2000-luvun alun tyyliin koko vuoden palkkaa suhteellisen pitkillä sopimuksilla ja ammattina olisi jalkapallo. Enää ei kuitenkaan näin ole kuin muutamien harvojen kohdalla.

Takana ovat ne ajat kun keskipalkka vuodessa oli 20 000 euroa ja päätoimisuusaste 85-95% .
SM-liigassa vastaavat lukemat ovat 80 000 euroa ja 98% .

[TheMission]

Takana ovat ne ajat kun keskipalkka vuodessa oli 20 000 euroa ja päätoimisuusaste 85-95% .
SM-liigassa vastaavat lukemat ovat 80 000 euroa ja 98% .

Sinäkään et näköjään ymmärrä, että samaa paskaa tässä on ollut jo vuosikymmenet. Samassa paskassa ja kusessa on pyöritty.

MUUTOS; TULE!

[Benediktus]

Kyyninen vaihtoehto olisi tosiaan ulkomaisten valmentajien sijaan palkata kovalla rahalla esim. joku Belgian futiksen uudistuksen takana olleista kantavista voimista konsulttina mukaan työryhmään, joka räätälöisi Suomeen vastaavan mallin. Pintaraapaisun tämän tyyppisen mallin peruspilareista saa vaikkapa tästä: http://www.slideshare.net/MaxRogers2/the-belgium-vision-on-youth-development

Oli todella mielenkiintoinen tuo Belgian malli. Ei taida Palloliitolta löytyä mitään samantyylistä powerpointtia/tiivistystä?

[Vanha Puusilmä]

Esim. ykkönenhän on täynnä näitä tusinavahvistuksia, jotka sitten vievät omien kasvattien/junnujen peliajat ja pahimmillaan rasittavat jo valmiiksi heikon talouden romahtamispisteeseen. Joku ykkönenhän voisi olla parhaimmillaan sarja, jossa kotimaiset nuoret pelaajat saavat jatkuvasti kovia matseja alleen ja siitä sitten eteenpäin. Tiukat kiintiöt käyttöön maybe?  Sitten tämä ns. ammattilaisuus. Jotenkin tuntuu, että aika suuri osa veikkausliigapelaajista liikkuu mukavuusalueellaan, ja jalkapalloilulliset tavoitteet on saavutettu kun on päästy pelailemaan kotimaisen pyramidin huipulle. Noilta ukoilta voi vaatia enemmän! Ihan mutulla väitän, että kendon sm-liigassa vaatimustaso, pelaajien motivaatio ja jopa kuntopohja (toki erilaiset lajit) on selkeästi kovemmalla tasolla.

Tusinavahvistukset ajavat asian, kunhan kiintiöitäisiin tahi muuten saataisiin nuoria kehittyviä pelaajia kentälle ne loput. Sellaiset kolme lupaavaa per joukkue riittää, muuten alkaa taso laskea kokonaisuudessaan.

Mitä tulee muuten kendon kuntopohjaan, niin Jääskeläinen Teskulta osaa ohi pöytäkirjan kertoa, että kiekon sm-liiga-pelaajien peruskunto on sitä tasoa, ettei verryttelyissä voi ottaa juoksuaskelta, koska silloin ollaan jo maitohappokynnyksen yli.
Mitä olen itse tartanilla jalkapalloilijoitten coopereita seurannut, niin harva siellä 90 min kunnossa on.

[Rikkiviisas]

Tusinavahvistukset ajavat asian, kunhan kiintiöitäisiin tahi muuten saataisiin nuoria kehittyviä pelaajia kentälle ne loput. Sellaiset kolme lupaavaa per joukkue riittää, muuten alkaa taso laskea kokonaisuudessaan.

Nykyäänhän Suomessa kasvatettuja pelaajia pitää olla puolet kokoonpanosta eli onhan noille jo nyt kiintiönsä.

[suomifutiksen Janne Tähkä]

Vaikuttaa aika epärealistiselta odottaa, että jos joukkueet pelaavat päin vittua Veikkausliigassa niin ne pärjäisivät europeleissä.

Nojaa. Esim. Inter nyt ei ole Veikkausliigassakaan ihan viimeisiä, ja se kohtasi seuran joka taistelee Färsaarilla putoamista vastaan. Tuntuu että aina kun Suomessa heikosti pelaava jengi on €-peleissä niin oletetaan, että vastaan tulee porukka, jonka pelaamisesta kenelläkään paikallisella fanilla ei olisi mitään pahaa sanottavaa ja koutsina on vähintään Mourinhon tasoinen kaveri, joka pyyhkii suomalaisilla lattiaa on siellä sitten puikoissa Rajamäki, Boström, Dragtsma tai kuka tahansa.

KuPS taisteli Maccabi Netanyan pudottaessaan ja Bursasporin kotonaan voittaessaan putoamista vastaan ja JJK oli korkeintaan keskikastia pudottaessaan Stabäkin (joka oli Norjan jumbo, mutta silti vähäsen kovempi kuin joku Vikingur). Lahtikin pelasi muistaakseni hyvin heikkoa kautta pudottaessaan albanialaiset ja slovenialaiset ja taistellessaan tasapäisesti Club Bruggen kanssa. Europelit ovat sen verran oma maailmansa, että kyllä niissä on nähty sarjasijoituksiin nähden ihmeellisiäkin tuloksia - noihin pelaajat varmasti syttyvät eri tavalla kuin johonkin Jaro-öveihin. Tämän kauden katastrofia ei todellakaan voida selittää sillä, että Suomea oli edustamassa liian huonoformisia jengejä, kyllä tuon tason vastustajat pitäisi hoitaa joka tapauksessa.

---

Fiksuja EOM-kommentteja antanut Markku Lehtolahan on kirjoittanut omalla nimellään foorumillekin huipputasokkaan viestihistorian, joka kyllä herättää varauksetonta luottamusta siihen että Palloliiton johdossa on hommat hoidossa.

Vankkaa asiaahan tuossa kuitenkin taustalla oli D: Näinhän se kannatus siirtyy.

t: Chelsea-fani jo vuodesta 1968

[Tiksa]

Taloudellinen taantuma ja Veikkausliigan laskeneet budjetit iskivät ammattimaisiin liigajyriin, joten jäljellä jäävät joko tyytyvät todella pieneen palkkaan tai tekevät siinä sivussa hommia tai opiskelevat. Pelaajien syyllistämisen ymmärtäisi, jos saisivat 2000-luvun alun tyyliin koko vuoden palkkaa suhteellisen pitkillä sopimuksilla ja ammattina olisi jalkapallo. Enää ei kuitenkaan näin ole kuin muutamien harvojen kohdalla.

Takana ovat ne ajat kun keskipalkka vuodessa oli 20 000 euroa ja päätoimisuusaste 85-95% ..

Mä en pidä tuota puoliammattilaisuutta itsessään niin hirveänä mörkönä.
Rahalliset resurssit ovat rajalliset ja vaikka toki kaikki toivovat rahavirtojen kasvua, niin se ei valitettavasti ole kovin realistista.
Joten parempi elää kuitenkin niiden resurssien mukaan kuin yli varojen. 2000-luvun alussa oli olemassa mm. Jokerit, Jazz, TamU, KTP, jne.

Puoliammattilaisuus pitää kuitenkin kohdistaa oikein ja markkinoida pelaajille oikein. Hyvä esimerkki siitä miten puoliammattilaisuus toteutetaan oikein on vaikka Tero Taipale: Vanha koira, joka nyt ei välttämättä enää opi kovin montaa uutta temppua ja taktiikkaa, mutta jonka vanhaa osaamista voidaan yhä käyttää hyväksi ringin leventäjänä ja hiljaisen tiedon siirtämisessä uusille pelaajasukupolville. Miehellä on osapäiväinen duuni markkinointipäällikkönä, josta mies tykkää ja joka on ollut helposti sovitettavissa yhteen harjoittelun ja pelaamisen kanssa. Hänelle todennäköisesti maksetaan näistä hommista about saman verran kuin päätoimisesta pelaamisesta muutama vuosi sitten. Hänelle se on hyvä siirtymä kohti jalkapallon jälkeistä uraa ja tuo seuralle myös tarvittavaa jatkumoa.

Puoliammattilaisuutta taas ei pitäisi koskaan kohdistaa parikymppisiin jannuihin. Käytännössä tämä on kuitenkin se vaihe missä monesti kitkutellaan opintotuen ja kulukorvausten yhdistelmällä ja treenataan opiskelun ohessa. Siinä vaiheessa pitäisi panostaa täysillä futikseen ja pelaajille pitäisi tarjota siihen täysi mahdollisuus. Lukiot ja muut koulut pitäisi ehtiä käydä sitten myöhemmin jos peliura ei aukene.

Nykyisin kun suuri osa duuneista ei ole yhdeksästä viiteen liukuhihnaduuneja, niin mä luulen, että usealle uran loppupuolella olevalle liigajyrälle olisi mahdollista löytää win-win-ratkaisu, jossa aloitetaan pehmeä lasku työelämään mutta jatketaan myös pelaamista. Toki nämä ovat jokainen räätälöitävä jokainen tapauskohtaisesti. Enää ei voi pistää koko joukkuetta töihin Yhtyneille tai Turolle. Tällä tavoin vapautuvilla rahallisilla resursseilla taas voitaisiin tukea paremmin sitä, että uran alkuvaiheessa olevat pelaajat saataisiin täysipäiväisemmin mukaan.

[Rikkiviisas]

Nojaa. Esim. Inter nyt ei ole Veikkausliigassakaan ihan viimeisiä, ja se kohtasi seuran joka taistelee Färsaarilla putoamista vastaan.

Mitä nyt kolmanneksi viimeinen ja tippuu toiseksi viimeiseksi, jos Lahti voittaa rästipelin.
Maalin Inter on tehnyt viimeeksi 7.7.

Tuntuu että aina kun Suomessa heikosti pelaava jengi on €-peleissä niin oletetaan, että vastaan tulee porukka, jonka pelaamisesta kenelläkään paikallisella fanilla ei olisi mitään pahaa sanottavaa ja koutsina on vähintään Mourinhon tasoinen kaveri, joka pyyhkii suomalaisilla lattiaa on siellä sitten puikoissa Rajamäki, Boström, Dragtsma tai kuka tahansa.

Tämän kauden katastrofia ei todellakaan voida selittää sillä, että Suomea oli edustamassa liian huonoformisia jengejä, kyllä tuon tason vastustajat pitäisi hoitaa joka tapauksessa.

Niin pitäisi, mutta tuntuu että aina kun Suomessa joku jengi pelaa heikompaa vastaan europeleissä niin hommaa pidetään varmana ja kun suomalainen joukkue pelaa parempaa vastaan, niin odotetaan venymistä riippumatta joukkueen suoritustasosta eikä huomioida, että kyllä se heikompi vastustajakin tahtoo yllättää parempansa. Ihan kuin vastustajan valmentajat olisivat muurisia, joille on ihan ookoo hävitä kenelle pitääkin ja jokainen ottelupari on läpihuutojuttu riippumatta suomalaisen joukkueen suoritustasosta.

Mä en pidä tuota puoliammattilaisuutta itsessään niin hirveänä mörkönä.

Eikä se vuonna 2013 enää olekaan koska työpaikat eivät ole enää 8-16 kellokorttihommia vaan aika usean työn pystyy jaksottamaan ja jäsentämään siten, että ehtii myös harjoitella kunnolla. Kysymys onkin sitten sen harjoittelun laadusta ja organisoinnista.

Pointti on vaan siinä, että jos harjoittelu ei sopeudu ammattilaisasteen muutoksiin vaan mennään vanhan kaavan mukaan, niin pelaajat siinä palavat loppuun. Laatua ja organisointia parantamalla voidaan saada aikaan kunnollinen puoliammattilaissarja.

Joten parempi elää kuitenkin niiden resurssien mukaan kuin yli varojen. 2000-luvun alussa oli olemassa mm. Jokerit, Jazz, TamU, KTP, jne.

Joskin huippuvuosi oli 2010 kun keskipalkka oli 22 000 ja ammattilaisuusaste 93% .

Hänelle todennäköisesti maksetaan näistä hommista about saman verran kuin päätoimisesta pelaamisesta muutama vuosi sitten. Hänelle se on hyvä siirtymä kohti jalkapallon jälkeistä uraa ja tuo seuralle myös tarvittavaa jatkumoa.

Vastaaviahan oli myös hyvinä vuosina ja esimerkiksi Saku Puhakainen oli vuosia osa MyPan markkinointia.
Samaten Hakan, MyPan ja Jaron pelaajat saivat usein hanttihommia tehtailta ja peleihin sekä harjoituksiin tietenkin vapaata, joten siinä mielessä takavuosikymmenten ammattilaisuusaste hämää.

Nykyään vain tämän mahdollistavia tukijoita ei juurikaan ole ja seurojen kyky maksaa toimistoväelle on myös aika heikko.
Käytännössä siis kaksi hommaa paskalla palkalla.
 

Lukiot ja muut koulut pitäisi ehtiä käydä sitten myöhemmin jos peliura ei aukene.

Lukiot ja muut koulut kyllä hyvin usein joustavat.
 

Nykyisin kun suuri osa duuneista ei ole yhdeksästä viiteen liukuhihnaduuneja, niin mä luulen, että usealle uran loppupuolella olevalle liigajyrälle olisi mahdollista löytää win-win-ratkaisu, jossa aloitetaan pehmeä lasku työelämään mutta jatketaan myös pelaamista. Toki nämä ovat jokainen räätälöitävä jokainen tapauskohtaisesti. Enää ei voi pistää koko joukkuetta töihin Yhtyneille tai Turolle. Tällä tavoin vapautuvilla rahallisilla resursseilla taas voitaisiin tukea paremmin sitä, että uran alkuvaiheessa olevat pelaajat saataisiin täysipäiväisemmin mukaan.

Tämä on yksi niistä asioista, jotka olisi hoidettava paremmin.
Pelaajilla pitäisi olla selkeä urapolku, jota kohti pyrkiä ja jolla voi kohtalaisilla ansioilla toteuttaa uraa jalkapalloilijana. Kultakaivoshan siitä tulee vasta, jos voi lähteä ulkomaille, mutta työnteko ja opiskelu pitäisi integroida osaksi urapolkua, jolloin "lupaava junnu"-vaiheen jälkeen ei vaihtoehtona olisi pelaaminen banaanipalkalla ilman tietoa tulevaisuudesta, lopettaminen, alasarjoissa harrastelu tai siirto ulkomaille. Vaihtoehtona pitäisi olla myös jatkaminen Veikkausliigassa.

[Jonatan]

Osittain tai aika paljonkin vanhan toistoa, mutta menestystä ei voi tulla, jos perusta ei ole kunnossa. Nykyinen pääsarjamallimme ei anna mitään mahdollisuuksia seuroille parempaan menestykseen tai tasoon. Tuo ongelma olisi helposti korjattavissa. Tietysti isoja ongelmia on myös juniorivalmennuksessa, mutta noiden korjaaminen onkin sitten paljon vaikeampaa. Pääsarjamme kaksi isointa rakenteellista ongelmaa ovat ehdottomasti kauden pituus ja joukkuemäärä.

Kautta on ehdottomasti pidennettävä ja pre-seasonia sekä lyhennettävä että järkevöitettävä. Pre-seasonin yksi iso ongelma on liigacup, joka sotkee kauteen valmistautumista. Nuo pelit eivät palvele yhtään ketään. Jokaisen seuran pitäisi saada ihan yksin päättää, miten nämä harjoittelevat pre-seasonilla ja milloin nämä pelaavat kauteen valmistavia harjoitusotteluita ja ennen kaikkea ketä vastaan. Ketään ei palvele se, että esimerkiksi tosissaan pelaava, laiskasti harjoitteleva JJK käy pelaamassa IFK Mariehamnia vastaan saarella 90 minuuttisen höntsän siinä vaiheessa pre-seasonia, kun kotijoukkuetta ei kiinnosta vielä pätkääkään mikään muu kuin kuntopohjan rakentaminen. Tässä tuhlataan vaan aikaa ja rahaa. Ensimmäinen askel parempaan tekemiseen olisikin lopettaa liigacup ja käynnistää kausi ja oikeat pelit viimeistään maaliskuun lopulla varakentillä. Jos liigacuppiakin voidaan pelata jo helmikuussa ulkona, maaliskuun lopussa kauden aloittamisen ei pitäisi olla mikään ongelma.

Toinen tärkeä asia olisi myös sarjan supistaminen kymmeneen joukkueeseen, jos halutaan, että pääsarjamme on aidosti ammattilaisliiga. Kahdeksan olisi vielä parempi, mutta se lienee liian vähän. Kahden viimeisen joukkueen tiputtaminen pois ei yksistään tietenkään nosta sarjamme tasoa, mutta kun noista joukkueista 3-4 pelaajaa molemmista siirtyy muihin joukkueisiin, nousee muiden joukkueiden taso välittömästi.  Isompi asia on kuitenkin se, että tässä maassa ei riitä resurssit pyörittämään 12 joukkueen ammattilaissarjaa. Niin kauan kuin itse muistan, on pääsarjassamme ollut näitä JJK:n ja Jazzin kaltaisia talousdouppareita, jotka ovat halunneet leikkiä ammattilaista, vaikka siihen ei ole ollut resursseja. Kaikki tuo on pois muilta seuroilta. 12 joukkueen liigassa ei itsessään ole mitään vikaa, mutta silloin olisi syytä tunnustaa tosiasiast ja siirtyä kohti puoliammattilaissarjaa. Veikkausliigaa suunnilleen tasoltaan ja taloudellisilta resursseiltaan vastaavassa Irlannin liigassa homma toimii kaiketi ihan mallikkaasti tätä nykyä. Osa joukkueista on täysammattilaisia, osa puoli- ja kenties jokunen jopa operoi ihan amatööripohjalta. Siellä on vuosien aikana painittu ihan samanlaisten talousongelmien kanssa kuin Suomessa ja yrietty olla parempia, kuin mihin oikeasti on resursseja.

[Savon keisari]

Ihan hyvä vaan isossa kuvassa, että HJK ei tästä rääpinyt itkeään jatkoon. Sellaista shokkiterapiaa, tosiasioiden realisoitumista, on tapahtunut viime aikoina, että viimeistään nyt on koko suomalaisen jalkapalloilun katsottava itseään peilistä ja kunnolla.

Mitä pitäisi tehdä toisin? No ihan ensimmäisenä varmaan lopettaa tuo ylimielisyys ja harhakuvitelma, mitä täälläkin jatkuvasti esiintyy. Suomella ei ole varaa olla ylimielinen yhtään ketään eurooppalaita futismaata kohtaan. Tämän luulisi tulleen näiden kesän europelien myötä selväksi. Luxemburg, Färsaaret ja Viro ovat hienoja futismaita, joita on hyvä lähteä lähivuosina haastamaan. Ei Suomi niin kaukana ole vielä. Kazakstanin jalkapallo sai hirveää paskaa niskaansa kun Losa sinne siirtyi, mutta niin vain heidänkin seuransa ovat hieman paremmin pärjäänneet euroopassa kuin suomalaiset. Ylimielisyyteen ei ole varaa.

Tästä seuraa, että lähdetään puhtaalta pöydältä tekemään oikeita asioita. Kyse ei ole mistään viisasten kivestä tai taikatempuista.

Niitä, jotka täällä ovat jo kauempaa hahmottaneet ison kuvan, minkälaista paskaa ja jälkeenjäänytt suomalainen jalkapallo on, on täällä haukuttu vaikka millä nimillä, huoriksi, jalkapallon vihaajiksi yms. Tämä on osaltaan ollut oire tuosta samasta taudista eli siitä, että ei ole haluttu nähdä metsää puilta. Käytännössä se on ollut jatkuvaa omaan nilkkaan kusemista.

[Rikkiviisas]

Toinen tärkeä asia olisi myös sarjan supistaminen kymmeneen joukkueeseen, jos halutaan, että pääsarjamme on aidosti ammattilaisliiga. Kahdeksan olisi vielä parempi, mutta se lienee liian vähän.

Joo, siirtymä kahdentoista joukkueen liigaan on johtanut siihen, että yksikään joukkue ei pääse jatkoon europelien ensimmäiseltä kierrokselta. Kymmenen tai kahdeksan joukkueen liigassa ei sitten varmaan enää pääsisi kukaan edes yrittämään...

Ammattimaisuuteen päästään vain seurojen taloutta kohentamalla ja siihen ei vaikuta paskan vertaan liigajoukkueiden määrä, koska rahat tulevat paikallisilta toimijoilta ja ylipäätään rahoitus on aika vahvasti sidottu nimenomaan seuran asemaan paikkakunnallaan. Käytännössä seuroilla ei ole mitään kansallisen, saati ylikansallisen tason, sponsoria vaan rahoitus tulee aina paikallisuuteen sidotun linkin kautta. Yhden seura saama raha ei ole pois muilta seuroilta.

Kahdentoista joukkueen kolminkertaisen sarjan piti olla oikotie onneen, ei ollut, joten joukkuemääräonanoijat ja sarjajärjestelmäautistit voisivat jo vähän kerrassaan hillitä pyhää liturgiaansa, koska kohta on pakko vaatia yhden joukkueen satakertaista sarjaa kun oikeisiin ongelmiin ei puututa.

[Rikkiviisas]

Niitä, jotka täällä ovat jo kauempaa hahmottaneet ison kuvan, minkälaista paskaa ja jälkeenjäänytt suomalainen jalkapallo on, on täällä haukuttu vaikka millä nimillä, huoriksi, jalkapallon vihaajiksi yms. Tämä on osaltaan ollut oire tuosta samasta taudista eli siitä, että ei ole haluttu nähdä metsää puilta. Käytännössä se on ollut jatkuvaa omaan nilkkaan kusemista.

No vaikka tavallaan olet ollut "oikeassa", niin ei se tarkoita sitä, että olisit nähnyt niitä puita tai metsää saati tajunnut mitä ne ovat...

[uuba]

Harjoittelun määrä ja taso, sillä pääsee jo pitkälle. Suomessa on nykyään niin paljon treenimahdollisuuksia talvellakin, että nyt niistä vaan pitäisi ottaa kaikki irti. Voi olla, että menee lepakkovuorolle tai jopa viikonloppuna aamujumpaksi, mutta ei se taso millään muulla nouse ikinä kuin toistoilla.

Hyvin kuvaavaa on, että meidän joukkue harjoitteli B- ja vielä A-junnuissakin vain kolme tai neljä kertaa viikossa (jos neljä, niin usein yksi oli ilman palloa), ei sisältänyt mitään lahjakkuuksia ja silti pärjättiin liigavauhdissa. Toki sitten jaettiin joku suunnitelma oman ajan lenkeistä yms. mutta ei se suomalaiselle (teinille) istu muutaman poikkeuksen vahvistaessa säännön. Jossain välissä oli sellainenkin hienous, että oli kolme kertaa viikossa treenit, mutta kahdet niistä 2,5h pitkiä, mvnt! Toki siinä valmentajan kelpaa tulla yhtään valmistautumatta, kun treenien kulku on "nooh, vetäkää siinä neliöpeliä joku vartti" ja siinä alkaa miettimään, että vedetäänkö seuraavaksi viivoja vai tykitellään vastarista rangeverkkoon.

Eli viimeistään c-junnuista eteenpäin min. 5 harjoitusta viikossa, lyhyitä (tunnin tai max. puolitoista) ja kovatempoisia joukkueharjoituksia. Siihen päälle toki harjoituspelit. Tämä tempo ja harjoitteiden määrä asettaa paljon valmentajien vastuulle, mutta luulisi niillä kursseilla tällaisia ihan perusjuttuja käytävän läpi.

[Savon keisari]

No vaikka tavallaan olet ollut "oikeassa", niin ei se tarkoita sitä, että olisit nähnyt niitä puita tai metsää saati tajunnut mitä ne ovat...

Edelleenkään kyse ei ole mistään taikatempuista tai viisasten kivestä, vaan ihan ensiksi siitä, että lopetetaan tuo itselle valehtelu. Nyt alkaisi olla jo korkea aika? Ei tämä ole mikään kisa siitä kuka on "oikeassa" - mielelläni olisin ollut väärässä.

[Sforbiciata]

Mixu Paatelainen* ja Bana Lehkosuo*. Muut on täyttä paskaa. Tämä on fakta. (Kyseiset kaverit on ainoita, jotka pystyvät kehittämään pelaajia.)

* kunnes toisin todistetaan.

Ja nämäkin varmasti imeneet oppinsa muualta kuin Suomesta. Toinen Englannista ja toinen on pelannut Serie A:ssa, jonne ei pääse jos ei jotain osaa.

Suomalaiset vain luulevat, että pään hakkaamisella seinään ja silkalla tyhmyydellä ja onnella voi pärjätä lajissa nimeltä jalkapallo.

[Rikkiviisas]

Edelleenkään kyse ei ole mistään taikatempuista tai viisasten kivestä, vaan ihan ensiksi siitä, että lopetetaan tuo itselle valehtelu. Nyt alkaisi olla jo korkea aika? Ei tämä ole mikään kisa siitä kuka on "oikeassa" - mielelläni olisin ollut väärässä.

Päätä nyt, että haluatko lopettaa valehtelun vai valehdella itsellesi marttyyrinviitan? Ennen kuin yhtään europeliä oli pelattu hehkutit just Kazakstania ja haukuit Suomea, vaikka kaikkien vertailujen perusteella Suomen seurajalkapallolla meni siinä vaiheessa ja oli mennyt paremmin. Nythän tilanne on toki toinen.

Eli jos toteutuneet tulokset ja tilastot ovat itselle valehtelua, niin mihin sitä sitten pitäisi perustaa se totuuden etsintä?
Se tässä on pointtina, että saahan sitä huudella vaikka mitä asiaa paremmaksi ja mitä tahansa huonommaksi, mutta se jotta se olisi muutakin kuin huutelua, niin perustelun tulisi perustua tosiasioihin. Satunnaisesti heittelemällä toki aina välillä on oikeassa, joskus taas sitten se kaikista kovin juttu eli vaikkapa BATE meneekin metsään.

[Kapteeni_Alkio]

Seurat eivät voi yltää täysammatilaisuuteen jos Palloliitto ei suostu jakamaan tv-sopparirahojaan. Niin yksinkertaista se on.

[koera]

Joku Kaikki pelaa on niitä lillukanvarsia, koska sitä ennen, sen aikana ja vaikka kaikki eivät ole sitoutuneet siihen, niin silti kaikkia menestyviä junnuja yhdistää omatoiminen tekeminen. Suomalainen jalkapallo tuottaa vähän lupauksia pääasiassa systeemistä huolimatta ja loput jäävät sitten höntyilemään kunnes siirtyvät muihin hommiin, koska liigajyränä ei Suomessa elä.

Kannattaa ensin perehtyä aiheeseen, ennen kuin päästää sammakkoja suustaan. Juuri nyt seurajoukkueiden pelaajamateriaalin heikkous on hyvin pitkälle alkuperäisen Kaikki Pelaa -ohjelman ansiota. Sillä tuhottiin käsittämättömän monen motivaatio. Toisekseen innokkaimmat omalla ajalla treenaajat eivät saaneet kunnollisia kilpailullisia matseja, ellei lasketa niitä harvoja joita järjestettiin salaa, piilossa Palloliiton valvovilta silmiltä.

Kilpailullisuus poistettiin nappula- ja junnufutiksesta vuosikausiksi. On ihan absurdia väittää, että moisen vaikutukset ovat lillukanvarsia. Vaikutukset voi tarkistaa noiden ikäluokkien nuorisomaajoukkueiden tuloksista ja siitä minkälaisiin ulkomaalaisseuroihin parhaat ovat päätyneet. Mikään määrä omalla ajalla treenausta ei korvaa hyviä joukkuetreenejä ja haastavia kilpailullisia matseja. Reilu kymmenen vuotta sitten kaikki alle 12-vuotiaat höntsäilivät leikkimielisesti liiton mahtikäskyllä. Toki sieltä silti nousi jonkin verran laatupelaajia, mutta nämäkin pelaisivat nykyään jalkapalloa paremmin, jos olisivat aikanaan päässeet leikkimaailman asemesta oikeisiin futistreeneihin.
 
Nykyinen Kaikki Pelaa on harrastefutiksen kannalta ihan järkevä, eikä kukaan ole pakotettu noudattamaan sitä, toisin kun 2000-luvun alussa. Edellisen viestin pointti oli siinä, että noita taannoisia virheitä ei saa päästää toistumaan. SHA:n osallistuvat joukkueet pelaavat paljon toisiaan vastaan, monet käyvät säännöllisesti ulkomailla turnauksissa ja omalla ajalla treenaukseen on kiinnitetty huomiota. KäPa on hyvä esimerkki siitä, kuinka suurenkin muutoksen voi saada aikaan lyhyessä ajassa.

Mutta kun Palloliiton pj on sitä mieltä että moinen on elitististä puuhastelua, kyse ei ole lillukanvarsista. Kyse on huipulle asti ylettyvästä kielteisestä asenteesta suunnitelmallista ja tavoitteellista kilpafutistoimintaa kohtaan. Jos junnuputki on kunnossa, useampi päätyy ulkomaille ja seurat saavat suurempia siirtokorvauksia. Lisäksi ne parikymppiset jotka eivät vielä ole siirtyneet, vahvistavat joukkueitaan huommattavasti enemmän.  

[Savon keisari]

Päätä nyt, että haluatko lopettaa valehtelun vai valehdella itsellesi marttyyrinviitan? Ennen kuin yhtään europeliä oli pelattu hehkutit just Kazakstania ja haukuit Suomea, vaikka kaikkien vertailujen perusteella Suomen seurajalkapallolla meni siinä vaiheessa ja oli mennyt paremmin. Nythän tilanne on toki toinen.

Eli jos toteutuneet tulokset ja tilastot ovat itselle valehtelua, niin mihin sitä sitten pitäisi perustaa se totuuden etsintä?
Se tässä on pointtina, että saahan sitä huudella vaikka mitä asiaa paremmaksi ja mitä tahansa huonommaksi, mutta se jotta se olisi muutakin kuin huutelua, niin perustelun tulisi perustua tosiasioihin. Satunnaisesti heittelemällä toki aina välillä on oikeassa, joskus taas sitten se kaikista kovin juttu eli vaikkapa BATE meneekin metsään.

Sen enempää kun ei kannata sulkea silmiä tosiasioilta, ei se ole myöskään järkevää sen kohdalta mitä muissa maissa tapahtuu. Ei tuonkaan ymmärtäminen mitään taikatemppuja vaadi että joku Kazakstanin futiksen kehityskäyrä on vähän jyrkempi mitä vaikka Suomella. Itse asiasassa se pitäisi ottaa tietynlaisena luonnonlakina, vakiona, että muissa maissa kehitys etenee tiettyyn tahtiin. Sille ei Suomessa voida mitään tehdä. Ainoa mitä voidaan tehdä on itse tehdä asioita, joilla pyritään minimoimaan oman kehitystahdin hitaus verrattuna muihin maihin.

Jo aikaisemmin toteutuneilla tuloksilla ei ole mitään muuta merkitystä kuin se, että niiden perusteella saa keskimäärin sitä helpommat vastustajat mitä sellainen, joka on pelannut huonommin, eli tulosten pitäisi olla jatkossakin parempia jos ne ovat aikaisemmin sitä olleet, ei toisin päin.

[Jonatan]

Joo, siirtymä kahdentoista joukkueen liigaan on johtanut siihen, että yksikään joukkue ei pääse jatkoon europelien ensimmäiseltä kierrokselta. Kymmenen tai kahdeksan joukkueen liigassa ei sitten varmaan enää pääsisi kukaan edes yrittämään...

Ammattimaisuuteen päästään vain seurojen taloutta kohentamalla ja siihen ei vaikuta paskan vertaan liigajoukkueiden määrä, koska rahat tulevat paikallisilta toimijoilta ja ylipäätään rahoitus on aika vahvasti sidottu nimenomaan seuran asemaan paikkakunnallaan. Käytännössä seuroilla ei ole mitään kansallisen, saati ylikansallisen tason, sponsoria vaan rahoitus tulee aina paikallisuuteen sidotun linkin kautta. Yhden seura saama raha ei ole pois muilta seuroilta.

Kahdentoista joukkueen kolminkertaisen sarjan piti olla oikotie onneen, ei ollut, joten joukkuemääräonanoijat ja sarjajärjestelmäautistit voisivat jo vähän kerrassaan hillitä pyhää liturgiaansa, koska kohta on pakko vaatia yhden joukkueen satakertaista sarjaa kun oikeisiin ongelmiin ei puututa.

Aukotonta logiikkaa ensimmäisessä kappaleessa. Varmasti sarjan supistaminen onkin se pääsyy europuppelointiin. Samalla logiikalla kymmenen joukkueen sarja on muuten aivan ylivertainen Suomessa, sillä HJK:n pelatessa Mestarien liigan lohkovaiheessa, pelasi liigassa kymmenen joukkuetta. 12 joukkueen sarja voi olla ihan toimiva, kunhan lopetetaan täysammattilaisliigasta haihattelu.

Toisessa kappaleessa toki osittain oikeassa, mutta et taida ymmärtää sitä, että se on kaikilta muilta poissa, kun joku käyttää sellaisia rahoja, jota sillä ei ole. Joka vuosi liigassa on 1-2 seuraa vääristämässä kilpailua lupaamalla sellaisia palkkoja pelaajille, mihin ei ole varaa. Tämä johtaa keinotekoisesti liian korkeaan palkkatasoon ja siihen, että vastuullisesti toimivien seurojen taso on heikompi, kuin mitä sen kuuluisi olla. 12 joukkueen liiga voisi toimia, jos taloudellisiin seikkoihin kiinnitettäisiin oikeasti huomiota lisenssiä jaettaessa.  Asia olisi helposti ratkaistavissa siten, että jokaiselta seuralta vaadittaisiin ns. takuu tappioiden varalta. Esimerkiksi kirjallinen vakuutus joko toimitusjohtajan tai jonkun muun nimellä varustettuna, että tämä vastaa mahdollisista tappioista henkilökohtaisella omaisuudellaan. Varmaan JJK:nkin toiminta olisi ollut erinäköistä viime vuosina, jos olisi ollut tuollainen lappu toimittaa Vesalaisen nimellä. Jokaisen seuran etu olisi se, että kukin seura toimisi sillä tasolla, mihin sen resurssit oikeasti riittävät.

[Earl Godwin]

Se on ollut selvää jo puolenkymmentä vuotta, että talouskoomailut (viimeisimpänä JJK) on kerta kaikkiaan lopetettava. Niin kauan kun ne ovat jokavuotista kauraa, ei suomifutiksen imagossa tai suosiossa voi tapahtua mitään edistystä. Luultavasti tosin mitään ei tulee tapahtumaan, ja samoilla mennään hamaan tulevaisuuteen.

On kyseenalaista, onko liigan pienentäminen oikea lääke. Putoamisriski suurenee, mikä osaltaan kannustaa taloudelliseen riskinottoon. SM-liigassa lähdettiin täysin päinvastaiselle tielle - poistettiin putoamisriski sulkemalla sarja. Kyllä siellä talousongelmat ovat huomattavasti vähentyneet.

[Jorkka]

Mitä tulee muuten kendon kuntopohjaan, niin Jääskeläinen Teskulta osaa ohi pöytäkirjan kertoa, että kiekon sm-liiga-pelaajien peruskunto on sitä tasoa, ettei verryttelyissä voi ottaa juoksuaskelta, koska silloin ollaan jo maitohappokynnyksen yli.

No tämä nyt on ihan täyttä paskaa. Menepä vaikka katsomaan lätkäjengien kesätreenejä joku kerta. Siellä vedetään laskettelumäkiä ylös ja sitä ei ihan paskalla peruskunnolla suoriteta.