Mitä pitäisi tehdä toisin?

[Rikkiviisas]

Tässä on hyvä pointti mutta suomalaiset seurat ovat niin köyhiä, että heidän on melkein pakko myydä pelaajansa jos tarjouksia tulee. Se pakkomyynti taas estää joukkueen kehittymisen ja johtaa siihen että liigaseurat polkevat paikallaan.

Tai sitten se mahdollistaa toiminnan kehittämisen, pidemmät sopimukset, paremmat palkat ja sitä kautta joukkueen pitämisen paremmin kasassa. Kasvattajasarjoissahan kyse on "pakkomyyntien" tasosta ja siinähän on tapahtunut edistystä. Jokaista tarjousta ei tarvitse hyväksyä ja olennaista onkin saada myyntihinnat kunnolliselle tasolle.

Luonnollisesti juniorituotantoon pitää panostaa, mutta maailmassa on suunnilleen ne viiden suurimman sarjan kärkijoukkueet, jotka eivät joudu "pakkomyynteihin". Kyse on vain siitä, että paljonko "pakkomyynneissä" maksetaan. On täysin epärealistista odottaa, että Suomessa koskaan päästään tasolle, että joukkueet kestävät kasassa useita vuosia, jos joukkueessa on pelaajia, joista halutaan maksaa (kuten juurikin HJK 2011). Eivät ne muuallakaan kestä, ainahan pienten sarjojen menestysjoukkueet ja isojen sarjojen pienet joukkueet on ryöstökalastettu.

[Dixi]

Tuskin noissa idänihmeissä mitään erityisempää on tehty. Siellä vaan on rahaa käytettävissä seurafutiksessa enemmän. Toki niissä on luultavasti myös jätetty tekemättä kaikkipelaa-ohjelman kaltaiset suoranaiset urheilullista tasoa tuhoavat toimet, joita Suomessa on tehty.

No se (seura- tai liigabudjeteista riippumaton) ero on myös, että liigakausi kestää maaliskuusta marras/joulukuulle (http://www.uefa.com/memberassociations/association=est/domesticleague/matches/index.html, http://uk.soccerway.com/national/kazakhstan/premier-league/2012/regular-season/r17285, http://bff.by/sorev/chempbel/vliga/)...

[Kyproksen Kotka]

Harvemmin kirjoittelen foorumille, mutta tähän halusin oman mietteeni laittaa kun joskus olen junnuvalmentajana toiminut pääkaupunkiseudulla. Itse näen että junnuvalmennuksen parantaminen on tärkeää ja sitä kautta harjoitusten määrän ja laadun lisääminen. Tähän on kuitenkin pari ongelmaa jotka pitäisi ihan ensin ratkaista.
1) Monella junnujoukkueella / Seuralla ei ole täyspäiväisiä valmentajia. Seuroilla ei ole varaa palkata täyspäiväisiä valmentajia ja ne harvat jotka he palkkaavat menevät valmentamaan C junnuista ylöspäin joka on jo liian myöhäistä. Siitä alaspäin joukkueita valmentavat/leikkiohjaavat joidenkin pelaajien vanhemmat joilla ei ole motivaatiota pelaajien kehittämiseen. Heille riittää että joku on ohjaamassa niinä parina päivänä kun harjoituksia/pelejä on.

2) Harjoituspaikkojen kova vuokra varsinkin PK seudulla. Sieltä löytyy monta joukkuetta Vantaa - Espoo - Hki akselilla ja kaikki käyttävät monia samoja harjoituspaikkoja. Parhaimpiin ei vuoroja enää löydy ja näissäkin ovat hinnat todella korkealla. Tämä johtaa siihen että junnujen vanhempien maksut seuralle kasvavat koko ajan. Mitä enemmän harjoitusvuoroja on paremmissa paikoissa niin sitä enemmän joutuvat vanhemmat maksamaan. Tämä ei tietenkään ole Jääkiekon luokassa, mutta voi miettiä kuinka montaa taidokasta junnua on tippunut välistä kun vanhemmilla ei ollut enää varaa maksaa. Jos halutaan tukea pojan/tytön harrastusta niin on helpompaa siirtää hänet pienempään seuraan.

3) Nuorten motivaation tasoerot eri joukkueissa. Isoimmissa seuroissa on helpompaa tehdä edustusjoukkueita paremmista pelaajista ja jättää harrastuspelaajat pelaamaan keskenään, mutta joillain pienemmillä seuroilla joilla on vain se 15 pelaajaa niin paremmilla pelaajilla on vaikempaa kehittyä koska harjoitukset vedetään heikoimpien mukaan. Tähän tahtoisin varsinkin parempaa osallistumista aluejoukkueilta.

Omat ehdotukseni Suomen jalkapallon parantamiseksi ruohonjuuritasolta ylöspäin.
- Mahdolliset tuet keskittyisivät suurimpiien junioriseuroihin jotka panostaisivat täyspäiväisiin valmentajiin jo pienestä iästä lähtien.
- Kaupunki/palloliitto tukisi enemmän harjoituspaikkamaksuissa jotta kulut eivät nousisi liian suuriksi. Samalla pitäisi luoda tyylinen stipendiohjelma parhaimmille junnuille joiden vanhemmat välttämättä pysty hoitamaan maksujaan. Olisi sääli jos jokin Zlatanin tasoinen kaveri jättäisi jalkapallon koska vanhemmat eivät pystyneet maksamaan seuroille.
- Aluejoukkueilta lisää vaikutusta esim tarjoten parhaimmille pelaajille 1-2 lisäharjoituskertaa viikossa ja samalla taksi/bussikyydit pienemmiltä paikkakunnilta. Parhaimpia pelaajia pitää hoivata ja haalia millä hinnalla hyvänsä. Esim. Raul liittyi Real Madridiin kun Atletico ei suostunut maksamaan taksia harjoituksiin. Tässä tapauksessa haluttaisiin varmistaa että parhaat pelaajat saavat mahdollisimman parhaan valmennuksen eikä sitä että motivaatio loppuu kun oma joukkue häviää kaikki ottelunsa kun muita ei niin kiinnosta tai taito riitä.

[Tiksa]

Tässä on hyvä pointti mutta suomalaiset seurat ovat niin köyhiä, että heidän on melkein pakko myydä pelaajansa jos tarjouksia tulee. Se pakkomyynti taas estää joukkueen kehittymisen ja johtaa siihen että liigaseurat polkevat paikallaan.

Tämän taas voisi estää panostamalla rajusti juniorivalmennukseen, sillä sitä kautta liigaan ja ykköseen nousisi enemmän laadukkaita pelaajia ja se perus pelaajamassan taso lähtisi nousuun.

Me ollaan kasvattajasarja ja pelaajiston vaihtuvuus tulee olemaan kova, sitä ei voine estää: parhaat siirtyvät maailmalle ammattilaiseksi, osa lähtee isompien lihapatojen ääreen siviiliuran pariin jne. Vaihtuvuutta voidaan ehkä hidastaan jonkin verran - kuten muutamat kirjoittajat ansiokkaasti mainitsivatkin.

Mutta voisimmekos me jotenkin vähentää tämän vaihtuvuuden haittoja? Pääsisimmekö jotenkin siihen tilanteeseen, että ei tarvitse olla pelannut yhdessä kahta vuotta jokaisen pelikaverin kanssa ennen kuin selkiää miten pelata yhteen? Päästäisiinkö siihen tilanteeseen, että ei haittaa vaikka puolet kavereista ympärillä vaihtuu, koska jokainen tietää miten kussakin roolissa pelataan ja voi nopeasti oppia miten sitä sovelletaan tässä joukkueessa ja hypätä sisään systeemiin? (Tämä suorastaan huutaa Lasua kertomaan Hollannin yhteisestä kansallisesta pelitavasta ja Remmeliä korostamaan yhteisen käsitteistön merkitystä.)

[Savon keisari]

Tai sitten se mahdollistaa toiminnan kehittämisen, pidemmät sopimukset, paremmat palkat ja sitä kautta joukkueen pitämisen paremmin kasassa. Kasvattajasarjoissahan kyse on "pakkomyyntien" tasosta ja siinähän on tapahtunut edistystä. Jokaista tarjousta ei tarvitse hyväksyä ja olennaista onkin saada myyntihinnat kunnolliselle tasolle.

Luonnollisesti juniorituotantoon pitää panostaa, mutta maailmassa on suunnilleen ne viiden suurimman sarjan kärkijoukkueet, jotka eivät joudu "pakkomyynteihin". Kyse on vain siitä, että paljonko "pakkomyynneissä" maksetaan. On täysin epärealistista odottaa, että Suomessa koskaan päästään tasolle, että joukkueet kestävät kasassa useita vuosia, jos joukkueessa on pelaajia, joista halutaan maksaa (kuten juurikin HJK 2011). Eivät ne muuallakaan kestä, ainahan pienten sarjojen menestysjoukkueet ja isojen sarjojen pienet joukkueet on ryöstökalastettu.

Tämä pitää sinänsä paikkaansa noin periaatteessa, mutta vaikka Suomen liiga onkin ravintoketjun hännillä, ei se automaattisesti ikävä kyllä tarkoita sitä, että oltaisiin edes varsinaisesti kasvattajasarja, eli että Suomessa seurat kasvattaisivat ammattilaismaiden tapaan järjestelmällisesti huippupelaajia, joiden myötä seurojen pelaajakauppojen nettotulos olisi plus-merkkinen ja muodostaisi säännöllisesti keskeisen osan seurojen budjeteista. Totta kai Suomestakin siirtyy aina silloin tällöin pelaajia ulkomaille, mutta se on luonnonlaki, koska toiset ovat parempia kuin toiset, niin kauan kun kuilu edes seuraavalle portaalle hierarkiassa ei ole liian suuri.

[Earl Godwin]

Pitäisi saada joukkueet pysymään kasassa. Kun HJK:lla olisi nyt vielä edes 2v takainen 2011 joukkue niin Nomme ois kaatunut helposti ja Pilzenia vastaan olisi 30-40% saumat jatkoon ja lohkoon sitä kautta. Olisi kunnon vahvistuksia vielä kuten Jensen, Rafael, Medo, Pukki. Jos joka kauden jälkeen tai jopa kesken kauden parhaat kupataan pois muualle ei tänne saada riittävän hyviä vahvistuksia koko ajan tilalle. HJK joutuu poimimaan ne muilta Veikkausliigan joukkueilta (Hongalta) kuin rusinat pullasta. Pelaajia kuten nyt Hongan

Tämä jatkuvuus saattaa tulevaisuudessa jopa toteutua melko hyvin sen kautta, että heikentyneen junnutason vuoksi pelaajat eivät enää kelpaa ulkomaisiin seuroihin vaan jäävät veikkausliigaan.

[Bossu]

Tämä jatkuvuus saattaa tulevaisuudessa jopa toteutua melko hyvin sen kautta, että heikentyneen junnutason vuoksi pelaajat eivät enää kelpaa ulkomaisiin seuroihin vaan jäävät veikkausliigaan.

Viime aikoina ollut vähän heikompia tuloksia, mutta uskon tason nousevan taas tulevaisuudessa. Olosuhteet parantuvat edelleen huimaa vauhtia ympäri maata ja monessa seurassa on jo vuosia panostettu juniorivalmennukseen ja parhaimmat joukkueet käy monta kertaa vuodessa ulkomailla kutsuturnauksissa. Lisäksi ammattivalmentajien määrä on edelleen kasvussa, kun ennen toiminta nojasi pelkästään vapaaehtoisiin.

Jalkapallo on edelleen myös selvästi suurin laji suomessa harrastajamääriltään.

Boris Rotenberg

"Jos SM-liiga menestyisi, Jokerit ei lähtisi. Jääkiekon suosio on Suomessakin laskenut. Juniorit pelaavat jalkapalloa, eivät kiekkoa."

[Rikkiviisas]

Tämä jatkuvuus saattaa tulevaisuudessa jopa toteutua melko hyvin sen kautta, että heikentyneen junnutason vuoksi pelaajat eivät enää kelpaa ulkomaisiin seuroihin vaan jäävät veikkausliigaan.

Tähänkin saakka ulkomaille siirtyneet ja siellä pärjänneet ovat siirtyneet juniorituotannosta huolimatta eli siinä suhteessa ei tapahtune mitään radikaaleja muutoksia suuntaan tai toiseen. Aina jokaisesta ikäpolvesta löytyy ne pari-kolme kylähullua, jotka jaksavat panostaa ja joilla on lahjoja.

Tässähän se suurin muutoksen tarve ja paikka olisikin.

[Lorenzo]

Viime aikoina ollut vähän heikompia tuloksia, mutta uskon tason nousevan taas tulevaisuudessa. Olosuhteet parantuvat edelleen huimaa vauhtia ympäri maata ja monessa seurassa on jo vuosia panostettu juniorivalmennukseen ja parhaimmat joukkueet käy monta kertaa vuodessa ulkomailla kutsuturnauksissa. Lisäksi ammattivalmentajien määrä on edelleen kasvussa, kun ennen toiminta nojasi pelkästään vapaaehtoisiin.

Jalkapallo on edelleen myös selvästi suurin laji suomessa harrastajamääriltään.

Suomessa on tapahtunut vähäistä kehitystä olosuhteissa ja vastaavassa, mutta niin on kaikkialla muuallakin. Lisäksi eivät ne harrastajamäärät ole edes paljoakaan kasvaneet kuin naisjalkapallossa, ja siellähän Suomi onkin kansainvälisesti aivan toisella tasolla. On myös turha väittää ettäkö jalkapalloon tosissaan panostavia olisi mitenkään erityisen paljoa saati enempää kuin esimerkiksi jääkiekon kohdalla.

[Earl Godwin]

Suomessa on tapahtunut vähäistä kehitystä olosuhteissa ja vastaavassa, mutta niin on kaikkialla muuallakin. Lisäksi eivät ne harrastajamäärät ole edes paljoakaan kasvaneet kuin naisjalkapallossa, ja siellähän Suomi onkin kansainvälisesti aivan toisella tasolla. On myös turha väittää ettäkö jalkapalloon tosissaan panostavia olisi mitenkään erityisen paljoa saati enempää kuin esimerkiksi jääkiekon kohdalla.

Jep, Roman Rotenberg tuskin tietää suomalaisesta urheiluelämästä tuon taivaallista. Lätkän harrastajamäärät ovat kasvaneet tasaisesti läpi 2000-luvun. Futista ne eivät ikinä saavuta, koska kiekon harrastaminen on niin paljon vaativampaa niin junnulta kuin taustajoukolta. Huippu-urheilun kannalta oleellinen hc-harrastajien määrä lienee lätkässä isompi.

[Röytän Karhu]

Jep, Roman Rotenberg tuskin tietää suomalaisesta urheiluelämästä tuon taivaallista

Oliko tää nyt jotain vekkulia insinöörisarkasmia vai mitä?

[Lorenzo]

Jep, Roman Rotenberg tuskin tietää suomalaisesta urheiluelämästä tuon taivaallista. Lätkän harrastajamäärät ovat kasvaneet tasaisesti läpi 2000-luvun. Futista ne eivät ikinä saavuta, koska kiekon harrastaminen on niin paljon vaativampaa niin junnulta kuin taustajoukolta. Huippu-urheilun kannalta oleellinen hc-harrastajien määrä lienee lätkässä isompi.

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen mukaan jalkapallolla oli 2001-02 yhteensä 378 000 harrastajaa ja 2009-10 enää vain 357 000. Seuroissa olevien harrastajien määrä tosin kasvoi kuitenkin hieman 162 000 -> 168 000 ja lisenssipelaajien määrä 112 458 -> 114 656.

Jääkiekon harrastajamäärä kasvoi vastaavana aikana 193 000 -> 200 000, seuroissa 76 000 -> 88 000 ja lisenssin kanssa 60 160 -> 67 463.

[Juicci JJ]

Jep, Roman Rotenberg tuskin tietää suomalaisesta urheiluelämästä tuon taivaallista.

Hkiläisessä futiskatsomossa puhuttiin juuri ennen heinäkuun taukoa, että Jaffalan uudet omistajat ja Narrien uudet tosiasialliset johtajat olisivat pelanneet junnuina useita vuosia Karhu-Kissoissa ja ovat ns. Stadilaisia. Tämä siis selän takaa kuultuna, futiskatsomossa.

[Earl Godwin]

Hkiläisessä futiskatsomossa puhuttiin juuri ennen heinäkuun taukoa, että Jaffalan uudet omistajat ja Narrien uudet tosiasialliset johtajat olisivat pelanneet junnuina useita vuosia Karhu-Kissoissa ja ovat ns. Stadilaisia. Tämä siis selän takaa kuultuna, futiskatsomossa.

Aha. Tämän myötä uskon, että kyseinen Putinin puudeli tietää kaiken Suomesta ja sen urheilusta.

[valloittaja]

...(ongelmat)...

Omat ehdotukseni Suomen jalkapallon parantamiseksi ruohonjuuritasolta ylöspäin.
- Mahdolliset tuet keskittyisivät suurimpiien junioriseuroihin jotka panostaisivat täyspäiväisiin valmentajiin jo pienestä iästä lähtien.
- Kaupunki/palloliitto tukisi enemmän harjoituspaikkamaksuissa jotta kulut eivät nousisi liian suuriksi. Samalla pitäisi luoda tyylinen stipendiohjelma parhaimmille junnuille joiden vanhemmat välttämättä pysty hoitamaan maksujaan. Olisi sääli jos jokin Zlatanin tasoinen kaveri jättäisi jalkapallon koska vanhemmat eivät pystyneet maksamaan seuroille.
- Aluejoukkueilta lisää vaikutusta esim tarjoten parhaimmille pelaajille 1-2 lisäharjoituskertaa viikossa ja samalla taksi/bussikyydit pienemmiltä paikkakunnilta. Parhaimpia pelaajia pitää hoivata ja haalia millä hinnalla hyvänsä. Esim. Raul liittyi Real Madridiin kun Atletico ei suostunut maksamaan taksia harjoituksiin. Tässä tapauksessa haluttaisiin varmistaa että parhaat pelaajat saavat mahdollisimman parhaan valmennuksen eikä sitä että motivaatio loppuu kun oma joukkue häviää kaikki ottelunsa kun muita ei niin kiinnosta tai taito riitä.

Tämä erinomainen kannanotto oli hautautunut jonninjoutavan jorinan sekaan, joten nostellaan. Nämä ratkaisut kun toteutuisivat, olisi tulevaisuus jo paljon valoisampi.

[Tiksa]

Hkiläisessä futiskatsomossa puhuttiin juuri ennen heinäkuun taukoa, että Jaffalan uudet omistajat ja Narrien uudet tosiasialliset johtajat olisivat pelanneet junnuina useita vuosia Karhu-Kissoissa ja ovat ns. Stadilaisia. Tämä siis selän takaa kuultuna, futiskatsomossa.

Eikö mulla sarkasmitutka pelaa mutta luulisi nyt futisfoorumilla olevan jotain tuntumaa Suomen harvoihin futisammattilaisiin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Boris_Rotenberg_%28jalkapalloilija%29

Tässä siis Narrien uusi omistaja:
http://www.hs.fi/sunnuntai/Ettek%C3%B6+te+tied%C3%A4+kuka+min%C3%A4+olen/a1373684762073

[Norppa]

Vuodesta toiseen kun näitä lukee, niin tulee sellainen olo että Suomessa futiksessa kaikki tehdään väärin, mutta kaikissa muissa maailman maissa - oli se maa sitten vaikkapa Angola, Venezuela, Australia, Uzbekistan, San Marino tai Ruotsi - niin kaikki tehdään aivan oikein. Ei se nyt jumatsuikka noinkaan voi olla. Ihan kuin jalkapalloilevan maailman kaikki tyhmyys ja typeryys ja kyky tehdä asiat väärin olisi kasautunut Suomeen. Sen vähän mitä minä jalkapallojunnujen kanssa toimivia tunnen, niin en vaan pysty ostamaan tota ajatusta.

[caucho]

Tai sitten se mahdollistaa toiminnan kehittämisen, pidemmät sopimukset, paremmat palkat ja sitä kautta joukkueen pitämisen paremmin kasassa. Kasvattajasarjoissahan kyse on "pakkomyyntien" tasosta ja siinähän on tapahtunut edistystä. Jokaista tarjousta ei tarvitse hyväksyä ja olennaista onkin saada myyntihinnat kunnolliselle tasolle.

Luonnollisesti juniorituotantoon pitää panostaa, mutta maailmassa on suunnilleen ne viiden suurimman sarjan kärkijoukkueet, jotka eivät joudu "pakkomyynteihin". Kyse on vain siitä, että paljonko "pakkomyynneissä" maksetaan. On täysin epärealistista odottaa, että Suomessa koskaan päästään tasolle, että joukkueet kestävät kasassa useita vuosia, jos joukkueessa on pelaajia, joista halutaan maksaa (kuten juurikin HJK 2011). Eivät ne muuallakaan kestä, ainahan pienten sarjojen menestysjoukkueet ja isojen sarjojen pienet joukkueet on ryöstökalastettu.

Ei tai, vaan ja.
Olen kyllä tietoinen pelaajamyyntien plussista. Nyt olisi kuitenkin tavoitteena kehittää suomalaista futista, eikä junnata paikoillaan ja tehdä samoja virheitä kuin tähänkin asti. Ei tuo Veikkausliigaseurojen edistys "pakkomyyntien" saralla nyt mitenkään huomattavasti ole mennyt eteenpäin. Samalla tavalla liigan parhaita pelaajia rystökalastetaan niin Saksaan penkille istumaan, kuin Ruotsin ykkösdivariin hakemaan nostetta uralle. Joku case Pohjanpalo ei tarkoita sitä, että nyt suomalaisia ei myydäkään ennen kuin siirtohinta on yli 2 miljoonaa.

Ei ole täysin epärealistista odottaa, että Suomessa koskaan päästään tasolle, että joukkueet kestävät kasassa useita vuosia. Se vaatii ensin junioritoiminnan ja sitä kautta pelaajien laadun sille tasolle, että heidän siirroista saadaan oikeasti rahaa (Esim. Dinamo Zagreb, joka tienaa keskimäärin 10 000 000€ vuosittain pelaajamyynnistä). Jos seura saisi parin pelaajan myynnistä per kausi vaikkapa 3-5 miljoonaa euroa yhteensä, voitaisiin se perusrunko pitää joukkueessa kasassa eikä jokainen kausi alkaisi joukkueen uudelleenrakentamisella vaan parin paikan täyttämisellä.

1) Monella junnujoukkueella / Seuralla ei ole täyspäiväisiä valmentajia.

2) Harjoituspaikkojen kova vuokra varsinkin PK seudulla.

3) Nuorten motivaation tasoerot eri joukkueissa.

Omat ehdotukseni Suomen jalkapallon parantamiseksi ruohonjuuritasolta ylöspäin.
- Mahdolliset tuet keskittyisivät suurimpiien junioriseuroihin jotka panostaisivat täyspäiväisiin valmentajiin jo pienestä iästä lähtien.
- Kaupunki/palloliitto tukisi enemmän harjoituspaikkamaksuissa jotta kulut eivät nousisi liian suuriksi. Samalla pitäisi luoda tyylinen stipendiohjelma parhaimmille junnuille joiden vanhemmat välttämättä pysty hoitamaan maksujaan. Olisi sääli jos jokin Zlatanin tasoinen kaveri jättäisi jalkapallon koska vanhemmat eivät pystyneet maksamaan seuroille.
- Aluejoukkueilta lisää vaikutusta esim tarjoten parhaimmille pelaajille 1-2 lisäharjoituskertaa viikossa ja samalla taksi/bussikyydit pienemmiltä paikkakunnilta. Parhaimpia pelaajia pitää hoivata ja haalia millä hinnalla hyvänsä. Esim. Raul liittyi Real Madridiin kun Atletico ei suostunut maksamaan taksia harjoituksiin. Tässä tapauksessa haluttaisiin varmistaa että parhaat pelaajat saavat mahdollisimman parhaan valmennuksen eikä sitä että motivaatio loppuu kun oma joukkue häviää kaikki ottelunsa kun muita ei niin kiinnosta tai taito riitä.

Tässä on kyllä teksti täynnä hyviä huomioita ja ideoita.

Varsinkin kohta 1) on sellainen, jonka korjaamalla suomifutis ottaisi valtavan harppauksen eteenpäin. Suomeen pitää saada ammattivalmentajia ja mielellään sellaisia, jotka ovat saaneet oikean valmentajakoulutksen eikä mitään palloliiton 4 tunnin lastenohjaajakursseja. Suomi on maana niin rikas, että tähän kyllä löytyisi rahaa jos siihen oikeasti haluttaisiin panostaa.

Kohta 2) on myös mielenkiintoinen. Paljonko seuralle maksaisi oman kentän ostaminen ja ylläpitö? Ulkomailla tämä on täysin normaalia, esimerkiksi Italiassa pienimmilläkin seuroilla on oma kenttä, jolla he voivat harjoitella niin paljon kun sielu sietää ilman mitään kaupungin vuokria.

Kohtaan 3), Suomessa pitäisi tehdä selväksi missä seuroissa tavoitteena on junioreiden kehittäminen ammatti-jalkapalloilijoiksi ja missä seuroissa pelataan pelaamisen ilosta. Myös lahjakkaiden nuorten scouttaus pitäisi saada edes jollekin tasolle.

Vuodesta toiseen kun näitä lukee, niin tulee sellainen olo että Suomessa futiksessa kaikki tehdään väärin, mutta kaikissa muissa maailman maissa - oli se maa sitten vaikkapa Angola, Venezuela, Australia, Uzbekistan, San Marino tai Ruotsi - niin kaikki tehdään aivan oikein. Ei se nyt jumatsuikka noinkaan voi olla. Ihan kuin jalkapalloilevan maailman kaikki tyhmyys ja typeryys ja kyky tehdä asiat väärin olisi kasautunut Suomeen. Sen vähän mitä minä jalkapallojunnujen kanssa toimivia tunnen, niin en vaan pysty ostamaan tota ajatusta.

Ei Suomessa kaikkea tehdä väärin mutta riittävän paljon, että takaa tullaan ohi jatkuvasti vaikka tavoitteena oli olla Euroopan top 10:ssä. Suomihan on esimerkiksi loistava maa, jos vain haluaa nauttia jalkapallon pelaamisesta ilman että homma menee liian totiseksi. Noista esimerkeistäsi Venezuela, Australia ja Ruotsi ovat Suomen edellä ja karkaavat vain kauemmaksi tulevaisuudessa. Uzbekistanissakin on rahaa, enää tarvitaan osaamista.

Tulosten valossa kotimainen futis nyt vaan sattuu olemaan surullisissa kantimissa ja täällä forumilla keskitytään puhumaan siitä, missä ollaan jäljessä ja missä on kehitettävää, mikä voi antaa kuvan että ihmisten mielestä kaikki tehdään väärin.
Kaivellaan nyt jotain plussiakin sitten, ettei ihmisille tule liian huono olo. Suomalaiset juniorit pärjäävät ihan hyvin muille aina sinne murrosiän ensimetreille saakka. Joel Pohjanpalo on kansainvälisilläkin mittapuilla lahjakas futaaja.

[Earl Godwin]

Vuodesta toiseen kun näitä lukee, niin tulee sellainen olo että Suomessa futiksessa kaikki tehdään väärin, mutta kaikissa muissa maailman maissa - oli se maa sitten vaikkapa Angola, Venezuela, Australia, Uzbekistan, San Marino tai Ruotsi - niin kaikki tehdään aivan oikein. Ei se nyt jumatsuikka noinkaan voi olla. Ihan kuin jalkapalloilevan maailman kaikki tyhmyys ja typeryys ja kyky tehdä asiat väärin olisi kasautunut Suomeen. Sen vähän mitä minä jalkapallojunnujen kanssa toimivia tunnen, niin en vaan pysty ostamaan tota ajatusta.

Tuskin Suomessa kaikkea tehdään väärin. Ennemmin kyse on pienistä resursseista ja vähäisestä lajikulttuurista kilpailijamaihin nähden. Suomen urheilu kokonaisuutena kyykkää. Toki on tehty selviä virheitäkin, kuten kaikki pelaa, ja ehkä tietynlainen realismin puute on suomalaisten helmasynti - tavoitellaan pelityylejä, joihin paukut eivät riitä jne. Tavoite Euroopan top-10:stä osaltaan kuvastaa epärealismia.

Virossa on suhtauduttu realistisemmin omiin mahdollisuuksiin ja potentiaaliin, ja pärjätty paremmin suhteessa resursseihin.

[hoppis]

Vuodesta toiseen kun näitä lukee, niin tulee sellainen olo että Suomessa futiksessa kaikki tehdään väärin, mutta kaikissa muissa maailman maissa - oli se maa sitten vaikkapa Angola, Venezuela, Australia, Uzbekistan, San Marino tai Ruotsi - niin kaikki tehdään aivan oikein. Ei se nyt jumatsuikka noinkaan voi olla. Ihan kuin jalkapalloilevan maailman kaikki tyhmyys ja typeryys ja kyky tehdä asiat väärin olisi kasautunut Suomeen. Sen vähän mitä minä jalkapallojunnujen kanssa toimivia tunnen, niin en vaan pysty ostamaan tota ajatusta.

Valitettavasti tällainen kuva esimerkiksi foorumilta ja medialta välittyy aika ajoin. Ruotsi on meitä parempi kaikessa, Suomessa jalkapallosta ymmärtää ainoastaan Litmanen (varauksin Hyypiä!) yms. Jostain syystä tämä asioiden mustavalkoistaminen (ollaan joko parhaita tai paskimpia) on niin suosittu keino..

Kaivellaan nyt jotain plussiakin sitten, ettei ihmisille tule liian huono olo. Suomalaiset juniorit pärjäävät ihan hyvin muille aina sinne murrosiän ensimetreille saakka. Joel Pohjanpalo on kansainvälisilläkin mittapuilla lahjakas futaaja.

Ja niin on esimerkiksi Jere Uronenkin, joka on tosin ollut loukkaantuneena huolestuttavan pitkään. Mutta jos hänen otteitaan seurasi viime syksyn Eurooppa-liigan karsinnoissa ja lohkovaiheessa, saattaa ymmärtää, kuinka huikea ja lupaava ja yhä aliarvostettu pelimies hän on.

Jos lisää tuodaan positiivisia juttuja esiin, niin esimerkiksi Klubi on tehnyt viime vuosina hyvää juniorityötä. Klubi-04 on hieno joukkue ja hieno systeemi, mutta nyt tarkoitan vielä nuorempia: vuosituhannen vaihteen molemminpuolin syntyneiden joukkueet ovat pärjänneet kansainvälisesti mukavasti. Näitä yksittäisiä otteluita nähneenä taitotaso ja taktinen osaaminen miellytti erityisesti silmää. Lisäksi esimerkiksi KäPa, siis Käpylän Pallo on tehnyt loistavaa työtä junioripuolella. Siellä junnutyö on ollut niin hyvällä tolalla, että joukkueet ovat saaneet käsittääkseni vahvistuksia jo muista pääkaupunkiseudun joukkueista. Kaiketi KäPan lahjakkaista nuorista suurin osa on kuitenkin paikallisia ja lähialueen poikia, joiden potentiaali on saatu hyvin esiin osaavalla valmennuksella.

Näitä (junioripuolella) Klubin tasoisia organisaatioita täytyisi vaan saada enemmän: "suurten" organisaatioiden ja kaupunkien pitäisi saada paremmin tuotettua pelaajia, pitäisi satsata yhä enemmän omaan junioritoimeen. Esimerkiksi Tampereen tilanne on tällä hetkellä huolestuttava. Lisäksi näitä pienemmiltä paikoilta tulevia osaavan valmennuksen ja innokkaan sukupolven yhdistelmiä täytyisi saada jostain enemmän. Satsaamalla omaan juniorityöhön satsaa käytännössä aina lopulta omaan pussiin. Vuosi sitten KäPa pelasi vielä Kolmosta, saa nähdä missä se on 5-10 vuoden päästä..

Tuskin Suomessa kaikkea tehdään väärin. Ennemmin kyse on pienistä resursseista ja vähäisestä lajikulttuurista kilpailijamaihin nähden. Suomen urheilu kokonaisuutena kyykkää. Toki on tehty selviä virheitäkin, kuten kaikki pelaa, ja ehkä tietynlainen realismin puute on suomalaisten helmasynti - tavoitellaan pelityylejä, joihin paukut eivät riitä jne. Tavoite Euroopan top-10:stä osaltaan kuvastaa epärealismia.

Virossa on suhtauduttu realistisemmin omiin mahdollisuuksiin ja potentiaaliin, ja pärjätty paremmin suhteessa resursseihin.

Harvemmin olen samaa mieltä Earl Gowdinin kanssa, mutta boldatusta kohdasta olen. Itse olen jo muutaman kerran puhunut Islannista ja heidän "pelaajatuotannostaan". 300000 ihmisestä kun vähennetään kaikki muut paitsi jalkapalloa pelaavat nuoret, niin saadaan niin pieni väkiluku, että ei Islanti voi kilpailla Euroopan suurten maiden kanssa. Useimmat maat saavat niin pitkän etumatkan pelaajien määrässä ja olosuhteissa, sekä myös rahassa, että kilpailukyvyn säilyttäminen on vaikeaa. Juuri tämä realismin toteaminen näyttääkin olevan heidän vahvuutensa ja aseensa. Tänä päivänä Islanti tuottaa ulkomaille esimerkiksi Veikkausliigaa parempitasoisiin liigoihin aika paljolti samanlaisen määrän pelaajia, kuin Suomi. Harva noista pelaajista on pallollisesti kovinkaan ihmeellisiä pelaajia, vaan pääsääntöisesti pelaajat ovat fyysisiltä ja atleettisilta ominaisuuksiltaan niin hyviä, että mahdollisia pallollisia puutteita saadaan anteeksi. Toki tuollakin on poikkeuksia, esimerkiksi Breidablik on tuottanut viime vuosina hyviä pallollisiakin taitajia. "Pelaavuutta" pyritään lisäämään jatkuvasti, ottamatta kuitenkaan fysiikasta mitään pois.

En minä ehdota, että Suomessa alettaisiin keskittymään fysiikkaan tekniikan ehdoilla, en todellakaan. Toki suomalaiset pelaajat (etenkin nuoret) antavat usein liikaa tasoitusta ja etumattkaa fysiikassa ja atleettisuudessa, ja siinä on ehdottomasti yksi osa-alue, mitä pitäisi parantaa. Esimerkiksi Jaron kapteeni Jonas Emet sanoi UrhoTV:n lauantaisessa haastattelussa, että juniorimaajoukkueiden peleissä tuntui siltä, että suomalaiset pärjäsivät henkilökohtaisessa taidossa, mutta hävittiin fyysisessä kunnossa.

Tästä voi saada vääränlaisen kuvan, mutta oikeasti arvostan "pelaavaa" jalkapalloa valtavasti: arvostan kunnianhimoisia tavoitteita, arvostan sitä, että pelaajista yritetään tehdä teknisiä ja vaikeisiin teknisiin suorituksiin kykeneviä jo pienestä pitäen. Mutta mun mielestä esimerkiksi vielä aikuisten tasolla JJK on hyvä esimerkki siitä, että ei pelavuuttakaan saa ylikorostaa muita asioita laiminlyöden: JJK:lla oli alkukaudesta sekä kovin pallonhallintaprosentti että suurimmat syöttömäärät per ottelu, mutta se oli kaksinkamppailuissa liigan toisiksi(?) huonoin ja sarjan toisiksi viimeinen. Alkukaudella useamman ottelun nähneenä näkemykseni oli, että JJK yritti pelata liian vaikeasti omaan tasoonsa nähden, ja sen seurauksena vastustajan oli helppo pelata jyväskyläläisiä vastaan. Nythän Pasojan ensimmäiset muutokset olivat puolustuksen tarkempi organisointi ja pelaamisen yksinkertaistaminen, ja tulokset ovat olleet jo parempia.

Pahoittelut hyvin sekalaisesta sopasta. :

[Callit]

Jos lisää tuodaan positiivisia juttuja esiin, niin esimerkiksi Klubi on tehnyt viime vuosina hyvää juniorityötä. Klubi-04 on hieno joukkue ja hieno systeemi, mutta nyt tarkoitan vielä nuorempia: vuosituhannen vaihteen molemminpuolin syntyneiden joukkueet ovat pärjänneet kansainvälisesti mukavasti. Näitä yksittäisiä otteluita nähneenä taitotaso ja taktinen osaaminen miellytti erityisesti silmää. Lisäksi esimerkiksi KäPa, siis Käpylän Pallo on tehnyt loistavaa työtä junioripuolella. Siellä junnutyö on ollut niin hyvällä tolalla, että joukkueet ovat saaneet käsittääkseni vahvistuksia jo muista pääkaupunkiseudun joukkueista. Kaiketi KäPan lahjakkaista nuorista suurin osa on kuitenkin paikallisia ja lähialueen poikia, joiden potentiaali on saatu hyvin esiin osaavalla valmennuksella.

Kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta, "kokopäivätoimisten" junnujen määrästä. Olenkin jo aikoja sitten ehdottanut parannuksia tälle puolelle, ja kunnon kommonistina maksattaisin kulungit valtiolla eli opetusministeriöllä. Tarkemmin otsikon Suomen futis päivänä nolla.

En minä ehdota, että Suomessa alettaisiin keskittymään fysiikkaan tekniikan ehdoilla, en todellakaan. Toki suomalaiset pelaajat (etenkin nuoret) antavat usein liikaa tasoitusta ja etumattkaa fysiikassa ja atleettisuudessa, ja siinä on ehdottomasti yksi osa-alue, mitä pitäisi parantaa. Esimerkiksi Jaron kapteeni Jonas Emet sanoi UrhoTV:n lauantaisessa haastattelussa, että juniorimaajoukkueiden peleissä tuntui siltä, että suomalaiset pärjäsivät henkilökohtaisessa taidossa, mutta hävittiin fyysisessä kunnossa.

Pakko sanoa, että aika erikoinen mielipide Emetillä. Sen mitä itse olen nähnyt Suomi-poikasten pelejä vähänkään parenpia maita vastaan, niin kyse on ollut jalkapalloilijat vastaan kuntosarjalaiset peleistä. Kaikkein selvimmin tämä ilmeni Vintiöitten touhuissa 10 vuotta sitten. Jengiinhän oli otettu vain "pelaajia", mutta silti vastustajat veivät tuota kisaisännyydellä paikkansa saanutta jengiä kuin kuoriämpäriä. Ja jos tuoreempia esimerkkejä kaivataan, niin U17-poikien rökäletappio Saksaa vastaan kertoi, ettei eeooämmää ole tapahtunut.

[Juicci JJ]

Eikö mulla sarkasmitutka pelaa mutta luulisi nyt futisfoorumilla olevan jotain tuntumaa Suomen harvoihin futisammattilaisiin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Boris_Rotenberg_%28jalkapalloilija%29

Tässä siis Narrien uusi omistaja:
http://www.hs.fi/sunnuntai/Ettek%C3%B6+te+tied%C3%A4+kuka+min%C3%A4+olen/a1373684762073

Varmaan sun sarkasmitutka on ihan kunnossa, kun kukaan ei ole tiennyt tai muistanut jalkapalloilija Boris Rotenbergiä ja tosiaan futiskatsomossa kuulin noi Karhu-Kissat-jutut yms. yms. pari-kolme päivää Jaffalan myynnin ja Narrien tosiasiallisen johtajuuden siirtymisen jälkeen, siis paljon ennen tota HS-juttua. Ja siinä futiskatsomojutustelussa ei mainittu tota futispelaaja Boris Rotenbergiä.

Jep, eli Suomen FutisLutuuri missä olet jne. jne....

[zekki]

Toisintekeminen on vaativaa. Ehkä nykyisellään liiankin haasteellista, kun uskallus puuttuu.

Mitä jos lähdettäisiin päivittämisen ajatuksesta. Siitä samasta, jonka Mixu on tuonut maajoukkueeseen. Maajoukkueen peli on päivitetty tähän päivään. Keskimääräiselle eurooppaliselle tasolle. Ei sen enempää - ainakaan aluksi.

Pitäisi siis päivittää mm. seurojen: valmennus/pelaajascouttaus, markkinointi/kannattajatuki, kenttä-/katsomo-olosuhteet. Isommalla tasolla koko liigatoiminta. Ei pitäisi odottaa jotain yhtä päivittäjädiktaattoria vaan jos jokainen osallinen tekisi oman osa-alueensa osalta työtä tämän päivityksen toteuttamisen eteen, kokonaisuuden muutos olisi yksittäistä palasta suurempi.

[kortsupappi]

Tietyllä tavalla helpoin askel olisi laittaa ensiksi olosuhteet kuntoon. Suomessa on aina osattu rakentaa ja suunnitella, joten siinä mielessä ei pitäisi olla mitään tähtitiedettä. Olosuhteet voisivat olla koko suomalaisen jalkapallon kivijalka, jonka päälle olisi hyvä rakentaa. Näinhän on toimittu jo pitkään jääkiekon puolella, jossa olosuhteiden kehitys on jo naurettavan kovalla tasolla.

Olosuhteisiin panostamiseen kuuluisi:

1. Jalkapallohallit pitkää talvea varten, joissa tilaa myös itsenäiselle harjoittelulle. Näitä tulisi saada ainakin yhtä paljon kuin jäähalleja.
2. Tekonurmia harjoitusalustoiksi "kesäkaudelle" eli huhti-lokakuulle. Tässä tosin on esim. pk-seudulla tapahtunutkin jo hurjaa edistystä.
3. Viihtyisät ja katsomokapasiteeteiltaan sopivat jalkapallostadionit, jotka suojaavat säällä kuin säällä.
4. Muutama suljettava stadion ympärivuotiseen käyttöön. (vrt. Hongan suunnitelmat).

Olosuhteisiin panostaminen on kuitenkin ollut Suomessa todella heikkoa syystä tai toisesta ja hankkeiden vetäjiksi on löytynyt satunnaisesti vain muutama omalaatuinen luova hullu, vaikka olosuhteiden kehitys tulisi olla jokaisen seuran tavoite numero yksi. Onko sitten jääkiekon puolella enemmän näitä luovia hulluja vai miksi jäähalleja syntyy kuin sieniä sateella?

[Coltrane]

IS:n Pallokerhossa käsiteltiin myös aihetta.

http://www.iltasanomat.fi/jalkapallo/art-1288588162678.html

Masalinin kanssa samoilla linjoilla. Kyllähän kaikki lähtee päätöksentekijöistä liitossa ja seurojen johdossa. Niin kauan kun siellä on hommissa poteroihinsa kaivautuneita, kehityskyvyttömiä ja ennakkoluuloisia pässinpäitä, mikään ei tule muuttumaan. Avoimuus, yhteistyö ja tekemisen meininki pitäisi saada istutettua suomalaiseen futikseen. Yksittäisissä seuroissa nämä saattavat jo toteutua, mutta eteenpäin voidaan mennä vain, jos kaikki saadaan mukaan kehitystalkoisiin. Liitolla näkisin olevan suurin vastuu tästä, mutta onko herroilla kanttia myöntää että kotimainen tietotaito ei riitä. Masalinin mielestä selvästikään ei. Kuitenkin nyt pitäisi lähteä rohkeasti sitä oppia hakemaan menestyvistä pienistä ja keskikokoisista futismaista. Niin on moni muukin pohjamudista pinnalle noussut maa tehnyt. Kuten sanotaan, tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.