Mitä pitäisi tehdä toisin?

[Knossos]

Ovatko jalkapotkupalloilijat todella niin rapakuntoisia, että 2 ottelua viikossa on liikaa? Nämä kaverit ovat olevinaan jonkinsortin ammattilaisia. Lopetetaan se pleikkarin pelaaminen ja vietetään saman verran aikaa vaikka pururadalla, niin jatkossa juostaa vastustajilta jalat alta.

Ovatko maratoonarit todella niin rapakuntoisia, että maraton joka toinen päivä on liikaa? t. pesä palloilija

[futismies]

-Nostaa vaatimustasoa treeneissä päivittäin.Vaatia tekemään löysät suoritukset uudestaan ja paremmin
-Opettaa RÖYHKEYTTÄ ja HALUA OIKEASTI murtautua vastustajan rankkarialueelle ja halu tehdä OIKEASTI se vitun MAALI!!!! + vaatii taitoa että pallo pysyy jaloissa,osataan pelata seiniä jne.
-Valmentajilta rohkeampaa röyhkeämpää otetta ja asennetta heti alusta!! Eli ns."luu kurkkuun" meininki samantien kentällä!jätetään se saatanan kyttäily ja aneeminen varmistelu helvettiin!!
-kyse ei ole niinkään mikä on taktiikka tms.Mielestäni suurin puute on se että suomalainen pelaaja luhistuu paineen alla,ei pysty tekemään asioita,jalat menee veteläksi kun hiukankin tärkeämpi peli.

-HENKISTÄ KOVUUTTA,KIIMAA,RAIVOA,TAPPAMISEN MEININKIÄ näihin europeleihin jotain saatanan färsaarelaisia kyläkauppiaita,luxembourgilaisia,virolaisia vastaan!!! Asenteesta nämä on kiinni.Kiva ois nähdä joku suomijoukkue joskus joka OIKEASTI lähtee voittamaan näitä pelejä vastustajan murskaamisasenteella eikä tätä tyypillistä suomalaista varmistelua..

[valloittaja]

En muista havainneeni tätä: Suomalaisten seurojen täytyy palkata huomattava määrä ulkomaalaisia valmentajia, mieluiten Euroopan isoista futismaista. Ei tietenkään utopistisesti mitään Mourinhoja, mutta realistista olisi värvätä alempien sarjojen valkkuja Suomeen valmentamaan liigassa ja miksei Ykkösessä sekä ennen kaikkea junioreita.

Miksi? Valmentajien kautta saadaan selvästi nopeimmin Suomi-potkiksen kurssi kääntymään. Esimerkiksi saksalaiset, hollantilaiset, italialaiset, ruotsalaiset ja venäläiset valmentajat toisivat uutta oppia suoraan kentille ja otteluihin. Vaatimustaso harjoituksissa oletettavasti nousisi rutkasti ja harjoitteet muuttuisivat sellaisiksi, että ne todella nostavat pelin tasoa tehokkaasti. Pelaajien korvien väliin virtaisi uudenlaista taktista ajattelua.

Ulkkarivalmentajat eivät tietenkään yksinään olisi autuaaksi tekevä konsti, mutta väitän, että tulokset näkyisivät melko nopeasti europeleissä. Nykyinen umpisuomalainen valmentajakaarti on kykynsä näyttänyt, jos Interin vanha ja väsynyt Dragtsma jätetään laskuista.

Rahaa tämä ulkomaalaisten värvääminen tietysti vaatisi, mutta ei välttämättä juuri nykytasoa enempää. Syrjään tuupattavat suomalaiset valmentajat tietenkään eivät tällaiseen lämpene, mutta seurajohtojen täytyisi tämän pupelluskauden seurauksena havahtua. Näin ei voi jatkua.

[Hend0]

En muista havainneeni tätä: Suomalaisten seurojen täytyy palkata huomattava määrä ulkomaalaisia valmentajia, mieluiten Euroopan isoista futismaista. Ei tietenkään utopistisesti mitään Mourinhoja, mutta realistista olisi värvätä alempien sarjojen valkkuja Suomeen valmentamaan liigassa ja miksei Ykkösessä sekä ennen kaikkea junioreita.

Tämä on itseasiassa erittäin hyvä pointti. Parhaiten pointin saa selville, kun käy miettimään järjestyksessä pätevimpiä valmentajia, mitä Suomen maalta tällä hetkellä löytyy. Nimenomaan Suomen maalta. Hyypiä ja Paatelainen toki omassa kastissaan, samoin kuten varmaankin Lehkosuo Veikkausliigassa. Huttunen, Eremenko ja Korkeakunnas varmaan sitten. Muitakin toki löytyy hyvillä tuloksilla, mutta ei paljoa. Tälläiset listaukset toki pyörivät eri käyttäjien mukaan, kun mielipiteet ovat erilaisia - niinkuin pitääkin.

HJK, TPS ja Inter ovat varmasti harkinneet valmentajan vaihtoa kesken kauden, mutta yleensä siihen tarvitaan aina korvaaja valmiiksi tietoon. Ei täällä oikein ole niitä. Riskejä ulkomaan suunnalta ei uskalleta ottaa, eikä Suomessa taso riitä.

E: Unohtui tosiaan se tärkein. Viestin tarkoitus oli siis se, että Suomen valmentajien taso on järkyttävän huono pienen kärjen takana, niinkuin TheMission vähän tuossa viittasikin.

[TheMission]

Tämä on itseasiassa erittäin hyvä pointti. Parhaiten pointin saa selville, kun käy miettimään järjestyksessä pätevimpiä valmentajia, mitä Suomen maalta tällä hetkellä löytyy. Nimenomaan Suomen maalta.

Mixu Paatelainen* ja Bana Lehkosuo*. Muut on täyttä paskaa. Tämä on fakta. (Kyseiset kaverit on ainoita, jotka pystyvät kehittämään pelaajia.)

* kunnes toisin todistetaan.

[TheMission]

En muista havainneeni tätä: Suomalaisten seurojen täytyy palkata huomattava määrä ulkomaalaisia valmentajia, mieluiten Euroopan isoista futismaista. Ei tietenkään utopistisesti mitään Mourinhoja, mutta realistista olisi värvätä alempien sarjojen valkkuja Suomeen valmentamaan liigassa ja miksei Ykkösessä sekä ennen kaikkea junioreita.

Miksi? Valmentajien kautta saadaan selvästi nopeimmin Suomi-potkiksen kurssi kääntymään. Esimerkiksi saksalaiset, hollantilaiset, italialaiset, ruotsalaiset ja venäläiset valmentajat toisivat uutta oppia suoraan kentille ja otteluihin. Vaatimustaso harjoituksissa oletettavasti nousisi rutkasti ja harjoitteet muuttuisivat sellaisiksi, että ne todella nostavat pelin tasoa tehokkaasti. Pelaajien korvien väliin virtaisi uudenlaista taktista ajattelua.

Ulkkarivalmentajat eivät tietenkään yksinään olisi autuaaksi tekevä konsti, mutta väitän, että tulokset näkyisivät melko nopeasti europeleissä. Nykyinen umpisuomalainen valmentajakaarti on kykynsä näyttänyt, jos Interin vanha ja väsynyt Dragtsma jätetään laskuista.

Rahaa tämä ulkomaalaisten värvääminen tietysti vaatisi, mutta ei välttämättä juuri nykytasoa enempää. Syrjään tuupattavat suomalaiset valmentajat tietenkään eivät tällaiseen lämpene, mutta seurajohtojen täytyisi tämän pupelluskauden seurauksena havahtua. Näin ei voi jatkua.

Asiaa! Tämä on ***** tehtävä näin! Muuta vaihtoehtoa ei ole.

edit: Epäilen vahvasti, että vieläkään ei herätä. Ja saatanan puuhastelu ja pään silittely jatkuu. Tästä eteenpäin, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

[koera]

2000-luvun alussa Suomen junnufutista riepotteli myrsky nimeltään "Kaikki Pelaa". Alkuaikojen kaikki pelaasta on jo sanottu kaikki tarpeellinen ja tarpeeton taktiikka- ja seurapuolella. Keskustelun seuraamisen voi aloittaa vaikkapa tästä. 2000-luvun alun junnut ovat niitä, joiden pitäisi nyt kannatella suomalaisia seurajoukkueita, toki Väykän ja Tainion kaltaisten konkareiden avustuksella.

Lyhyt versio Kaikki Pelaasta menee niin, että tuolloin pakotettiin aika monta ikäluokkaa kaikkine joukkueineen Nuori Suomi -ideologian mukaisen ohjelman alle. Puuhamiehenä hääri tuolloin muuan Alaja. Junnupelejen tuloksia ei aluksi saanut kertoa eteenpäin, sarjataulukot kadotettiin ja otteluiden voittajat ratkaistiin leikkimielisillä huutokilpailuilla. Siis maalimäärästä riippumatta. Valmentajia haluttiin kutsua leikinohjaajiksi jne. Ajatuksena oli drop outin vähentäminen, mutta tulos päinvastainen. Myöhemmin tuota ohjelmaa paranneltiin useaan ottesseen ja nykyään se on ihan järkevä. Muutakin edistystä on sittemmin tapahtunut.

Vuoden 2011 alussa Sami Hyypiä Akatamia aloitti toimintansa. Sen tehtävänä on kerätä tietoa suomalaisjunnujen harjoittelun laadusta ja määrästä, kouluttaa valmentajia ja jakaa tietoa. SHAn sivuilta löytyy blogimuodossa tietoa siitä, mitä tähän mennessä on saatu aikaan. Toki SHAn toiminnan konkreettinen jälki edustustasolla näkyy vasta vuosien päästä. Se on jo nyt varmaa, että SHA pystyy tekemään sellaista työtä, mihin yhdenkään suomalaisseuran resurssit yksinään eivät riitä.

Eteenpäin pyrkivissä suomalaisseuroissa on taas pelko perseessä, koska Pertti "Kaikki Pelaa" Alaja heiluttaa suomifutksen tärkeintä nuijaa. Palloliiton puheenjohtajuuden varmistuttua Alaja lähetteli ensitöikseen SHA:aan osallistuville seuroille kirjeitä, joissa haukkui toiminnan elitistiseksi. Alaja ei toisin sanoen vieläkään ymmärrä tai suostu myöntämään alkuperäisen Kaikki Pelaa -ohjelman tuhoavaa vaikutusta suomalaiseen kilpafutikseen.

Olen samaa mieltä siitä, että Siku epäonnistui klubin kanssa pahemman kerran. Taktisesti ja henkilöjohtamisen tasolla. Totuus on kuitenkin se, että ilman alkuperäisen Kaikki Pelaan tuhoavaa vaikutusta meillä olisi huomattavasti suurempi määrä kotimaisia, kilpailemaan tottuneita laatupelaajia. Mitään pysyvää muutosta on turha toivoa, jos forkalla pyörivät futisfriikitkään eivät tiedä kenet suomalainen jalkapalloperhe valitsi linjaamaan tulevaisuuden pupelluksia leikkimaailman hengessä.

[dusselinpoika]

Tämä on täysin totta. Pidän Perttiä muuten ihan hienona miehenä, mutta kaikki pelaa -ohjelma on suomifutiksen syöpä. Piste. SHA:lle valtaisaa peukkua toiminnastaan.

[sepi#14]

Tämä on täysin totta. Pidän Perttiä muuten ihan hienona miehenä, mutta kaikki pelaa -ohjelma on suomifutiksen syöpä. Piste. SHA:lle valtaisaa peukkua toiminnastaan.

kyllä.

[Julleman]

Taas joku uusi belgialainen supertähti siirtyi Tottenhamiin. Mistä näitä ukkoja sataa? Sama malli tänne!

[Claudi0]

Palloliiton johtaja: Eteenpäin on menty

Suomalaisten jalkapallon seurajoukkueiden kesä eurocupeissa on ollut synkkä. Turkulaisten TPS:n ja FC Interin sekä Maarianhaminan IFK:n tiet tyssäsivät Eurooppa-liigan ensimmäisellä karsintakierroksella.

HJK putosi tiistaina virolaista Nömme Kaljua vastaan Mestarien liigan karsinnoissa.

FC Honka pelaa europelejä vielä torstaina, mutta sen lähtökohdat Puolassa pelattavaan vierasotteluun ovat erittäin vaikeat, ellei mahdottomat, kun espoolaiset hävisivät kotipelinsä 1–3.

– Valtava pettymys tämä on. Ei sitä millään olisi osannut odottaa, että näin käy. Arpaonni oli kuitenkin kohtuullinen, Suomen Palloliiton varapuheenjohtaja Markku Lehtola myöntää.

TPS hävisi luxemburgilaiselle, FC Inter färsaarelaiselle, MIFK azerbaidzhanilaiselle ja HJK virolaiselle joukkueelle. Onko suomifutis kriisissä?

– Vielä sanoisin, että eteenpäin on menty. Tulokset eivät kerro koko totuutta, Lehtola puolustautuu.

Sen hän kuitenkin myöntää, että liigan otteluruuhka on kova. Palloliiton varapuheenjohtaja olisi valmis pohtimaan, voitaisiinko eurocupeja pelaaville joukkueille taata enemmän lepoaikaa kansainvälisten otteluiden ympärille.

– Liigan ottelumäärää ei voi vähentää, mutta kautta pitää saada pidemmäksi. Aloitusta on saatava aikaisemmaksi, joko pelaamalla vaikka halleissa tai muuten, Lehtola sanoo.

[Rikkiviisas]

Pitäisi lopettaa hehkuttaminen yksittäisten onnistumisten perusteella ja pitäisi lopettaa lyttääminen epäonnistumisen perusteella.

Ensinnäkin talouslaman seurauksena Veikkausliiga on taantunut, koska liigajyrät ovat siirtyneet alasarjoihin, ryhtyneet puoliammattilaisiksi tai lopettaneet. Joukkueilla on paluumuuttajia, junnuja ja jonkinlaisia ulkomaalaisvahvistuksia, mutta selkärangan muodostavat ammattimaiset liigajyrät puuttuvat useammastakin seurasta. Liigajyriä haukuttiin aina, mutta kovan paikan tullen juuri näiden pelaajien tuoma lisä auttoi montaa joukkuetta.

Toisekseen otteluohjelma on vitsi. Ensimmäisen kierroksen eurojoukkueet eivät pelanneet mitään kaksi ottelua viikossa tahtia vaan vetivät kolme peliä viikkoon ja Inter vielä europelien välissä yhden pelin. Taloudellinen taantuma on pienentänyt rinkejä ja täysammattilaisten määrää, samoin kuin valmennusporukkaa. Palautumisaikaa ei ole siis ollut ja loukkaantumiset kasaantuvat tiiviin otteluohjelman seurauksena.

Kolmanneksi ihan alussa mainittu lillukanvarsiin tarttuminen. Schalken voittaminen nostaa Veikkausliigan Valioliigan tasolle, tappio heikommille pudottaa maailman huonoimmaksi sarjaksi. Koskaan ei pysähdytä miettimään kokonaisuutta. Europeleihin osallistuvista joukkueista ainoastaan Honka on ollut Veikkausliigassa vahva, mutta sai vastaansa kaikista kovimman vastustuksen. HJK, Inter ja TPS ovat pelaajista sekä valmentajista johtuvista syistä alisuorittaneet myös Veikkausliigassa. MIFKiltä ei kukaan odottanut mitään, mutta se toikin ainoan hyvän tuloksen. MIFK  myös jatkaa Suomen Cupissa. Vaikuttaa aika epärealistiselta odottaa, että jos joukkueet pelaavat päin vittua Veikkausliigassa niin ne pärjäisivät europeleissä.

Neljänneksi tekemisen taso ei ole tarpeeksi korkealla. Vuosikausia puhutaan tempon nostamisesta, luennoidaan ravitsemuksesta, henkisestä valmentamisesta ja jauhetaan panostamisesta junioreihin, mutta mitään ei tapahdu. Joku Kaikki pelaa on niitä lillukanvarsia, koska sitä ennen, sen aikana ja vaikka kaikki eivät ole sitoutuneet siihen, niin silti kaikkia menestyviä junnuja yhdistää omatoiminen tekeminen. Suomalainen jalkapallo tuottaa vähän lupauksia pääasiassa systeemistä huolimatta ja loput jäävät sitten höntyilemään kunnes siirtyvät muihin hommiin, koska liigajyränä ei Suomessa elä.

Viidenneksi maailmalla mennään eteenpäin joko seurakohtaisesti tai jopa liigakohtaisesti. Idästä löytyy uusrikkaita seuroja ja vanha tekemisen meininki. Jossain Luxemburgissa tai Fär-saarilla (tai Walesissa) ei ole koskaan toivoa kunnon kansallisesta liigasta, mutta europelit ovat vuoden kohokohta ja niihin panostetaan. Suomessa vedetään ensin kolme peliä viikkoon ja sitten matkustetaan junnujen kanssa vuorokausi pelaamaan näiden ekaa europeliä. Samaan aikaan europelit määrittävät monien silmissä Suomen tason, mutta niihin ei panosteta. Ennen europelit olivat vuoden kohokohta, nyt kiusa niin pelaajille kuin yleisölle keskellä epämääräistä sarjaa. Tämä heijastuu myös pelaajiin.

[Tiksa]

Ehkä typerä kysymys, mutta …

Onko jalkapallossa taktiikan merkitys noussut huomattavasti tällä vuosituhannella? Vai johtuuko tämä tunne vain siitä, että jengi pelaa nykyään futismanageripelejä ja tutustuu sitä kautta enemmän pelin taktiseen puoleen ja pystyy keskustelemaan siitä enemmän?
 
Tuntuu, että nyt lähes kaikkia Veikkausliiga-valmentajia kritisoidaan nimenomaan taktisesta kyvyttömyydestä. Kun mutulta vuosikymmen sitten kritiikki kohdistui enemmän mm. huonoon kuntopohjaan, huonoon motivaation tai ihan vain liian huonoihin pelaajiin.

Ja jos taktiset kysymykset ovat se suurin ongelma suomalaisessa pelissä, niin johtuuko se siitä, että valmentajilla ei ole taktista osaamista vai että pelaajat eivät osaa noudattaa valmentajan taktista ohjeistusta?

[White City]

Ja jos taktiset kysymykset ovat se suurin ongelma suomalaisessa pelissä, niin johtuuko se siitä, että valmentajilla ei ole taktista osaamista vai että pelaajat eivät osaa noudattaa valmentajan taktista ohjeistusta?

Valmentajat varmasti ovat kirjansa lukeneet ja ainakin omassa päässään kehittäneet omat pelifilosofiansa.

Toteutuksen ongelma on se, että pelaajat ovat 90 prosenttisesti tuotantopuolen janareita jotka ovat kouluaikansa lukeneet Nakkea ja pelanneet pleikkaa.

[Rikkiviisas]

Onko jalkapallossa taktiikan merkitys noussut huomattavasti tällä vuosituhannella? Vai johtuuko tämä tunne vain siitä, että jengi pelaa nykyään futismanageripelejä ja tutustuu sitä kautta enemmän pelin taktiseen puoleen ja pystyy keskustelemaan siitä enemmän?

Manageripelejä pelaamalla ei opi kuin perusteet...
Niiden pohjalta keskusteleminen vie ojasta allikkoon.
 

Tuntuu, että nyt lähes kaikkia Veikkausliiga-valmentajia kritisoidaan nimenomaan taktisesta kyvyttömyydestä. Kun mutulta vuosikymmen sitten kritiikki kohdistui enemmän mm. huonoon kuntopohjaan, huonoon motivaation tai ihan vain liian huonoihin pelaajiin.
Ja jos taktiset kysymykset ovat se suurin ongelma suomalaisessa pelissä, niin johtuuko se siitä, että valmentajilla ei ole taktista osaamista vai että pelaajat eivät osaa noudattaa valmentajan taktista ohjeistusta?

Tässä on muutama tekijä.
Ensinnäkin nykyään valmennuksellinen tietotaito leviää helpommin ja on käytännössä kaikkien ulottuvilla, jos vain näkee vaivaa ja panostaa. Taktinen keskustelu on myös lisääntynyt, osittain tästä syystä. Suomessa taktinen keskustelu on alkanut kunnolla vasta viimeisen vuosikymmenen aikana kun vanhan koulukunnan suomalaiset valmentajat ovat usein osoittautuneet yhden tempun poneiksi, jolla ei enää tulosta tehdä ainakaan eurokentillä. Uusi valmentajasukupolvi tuntee jalkapallon uudet virtaukset, kykenee osallistumaan kansainväliseen keskusteluun ja haluaa tuoda omia oppejaan myös Suomeen.

Tästä päästään toiseen kohtaan eli uuden sukupolven valmentajat ja uudenlaisen herätyksen kokeneet vanhan koulukunnan edustajat tahtovat helposti kokeilla uusia juttuja omassa joukkueessaan, mutta taloudellisen kurimuksen seurauksena pelaajamateriaali on mitä on ja pelaajat eivät ole koko ajan käytettävissä, koska kohtalainen osa on puoliammattilaisia. Tästä seuraa se, että taktiikan vaatimukset ja pelaajamateriaali tai olosuhteet eivät kohtaa. Osa on muuttunut idealisteista pragmaatikoiksi, idealistien kohdalla tuntuu karsinta olevan tällä kaudella menossa. Barcelonan pelikirjan ymmärtäminen ja soveltaminen ei auta vittuakaan loskasateessa Rovaniemellä. Valmentajakunnan sukupolvenvaihdos on siis käynnissä ja uuden sukupolven asetelmat alkavat selviämään eli kenestä on valmentamaan jalkapalloseuraa Suomessa sekä ehkä myös maailmalla.

Näistä yhdistyy se kolmasjuttu eli samaan aikaan kun taktinen keskustelu, osaaminen ja keskustelu ovat muuttuneet, niin liigajoukkueiden taloudelliset edellytykset ovat huonontuneet ja otteluohjelma on mitä on. Joukkueita kasataan pitkin kevättä ja palkanmaksu tahdotaan aloittaa mahdollisimman myöhään, jolloin pitkä valmistautumiskausi ei tuo mitään lisää kun pelaajat ovat muissa töissä tai opiskelemassa. Samaten pelaajamateriaali koostuu junnuista, puoliammattilaisista, paluumuuttajista ja jonkinlaisista ulkomaalaisvahvistuksista. Välistä puuttuvat ne liigajyrät, jotka voisivat näyttää, että näin täällä on tehty viimeiset viisi vuotta. Kaksi tai kolmekin peliä viikossa tarkoittaa sitä kaikki harjoitukset ovat palauttavia ja taktisia kuvioita ei opita istumalla ennen peliä fläppitaulun äärellä.

[Jomppuli]

Sanotaas nyt omakin mielipide asiaan. Paljon on tehtävä, enkä jaksa nyt romaania kirjoittaa. Huomasin kuitenkin jo yhden asian missä olen ainakin täysin erimieltä. Monesti kuullaan sitä että pitäisi hommata ulkomaalaisia valmentajia laittamaan hommat kuosiin. Mielestäni tässä ei ole mitään järkeä useistakin eri syistä. Ulkomaalaisen valmentajan palkkaaminen on aina riski. Ei välttämättä sopeudu Suomeen. Lähtee ennen kuin mitään on opetettu. Maksaa yleensä enemmän. Osaamisen taso on aina mysteeri. Jos kaikki valmentajan ideat ovat täysin erilaiset kuin suomalaisen valmennuksen, vaatii se tolkuttomasti aikaa iskostaa pelaajiin. Se ei edelleenkään myöskään takaa että asiat olisivat paremmin.

Sen sijaan Palloliiton pitäisi ottaa enemmän mallia ylipäätään ulkomailta. Koventaa vaatimustaso samalle tasolle. Huomioida harjoituskertojen määrä. Huomioida itsenäisen harjoittelun määrä. Kaikki tällaiset asiat pitäisi tuoda valmennuskoulutukseen mukaan sekä paljon muuta. Jos vuosikaudet opetetaan täyttä paskaa valmennuskoulutuksissa niin ei se taso varmasti koskaan myöskään parane. Pitäisi ottaa oppia naapurimaista, joissa olosuhteet ovat samat. Maista jotka ovat taloudellisesti Suomen kanssa samassa tilanteessa. Maista jotka ovat aikaisemmin olleet Suomen kanssa tuloksellisesti samaa kategoriaa, mutta nyt ovar parempia.

Muistakin maista voisi ottaa oppia. Mieleeni tulee esimerkiksi Islanti, minkä olen huomioinut pelaavan junnukisoja nykyään ihan jatkuvasti, eikä yleensä tule edes turpaan 6-0 kun ollaan varsinaisissa kisoissa. Jotain sielläkin on siis tehty oikein kun maassa on kuitenkin se 1/10 Suomen väkiluvusta.

[Elmo]

Toisekseen otteluohjelma on vitsi. Ensimmäisen kierroksen eurojoukkueet eivät pelanneet mitään kaksi ottelua viikossa tahtia vaan vetivät kolme peliä viikkoon ja Inter vielä europelien välissä yhden pelin. Taloudellinen taantuma on pienentänyt rinkejä ja täysammattilaisten määrää, samoin kuin valmennusporukkaa. Palautumisaikaa ei ole siis ollut ja loukkaantumiset kasaantuvat tiiviin otteluohjelman seurauksena.

Ihan hyviä pointteja kokonaisuudessaan, mutta tämä olisi niistä kenties se kaikkein helpoin muuttuja.

Ei tämä ollut lainkaan ensimmäinen vuosi, kun Veikkausliigan otteluohjelma tuntui tekevän lähinnä hallaa euroedustajillemme. Näkisin kuitenkin, että se jonkinlainen pärjääminen europeleissä on suomifutikselle erityisesti imagollisesti tärkeää ja se on jollain tavalla yhteinen asia. Siksi siihen tulisi antaa mahdollisimman hyvät mahdollisuudet liigan taholta.

Toki otteluohjelman säätäminen tämän mukaan on hankalaa nyt kun vedetään helvetin lyhyeen ajanjaksoon aivan tolkuton määrä pelejä. Sarjamuodon uudistus ei selkeästikään tukenut ainakaan euromenestystä ja minä olisin valmis samantien vaihtamaan 16 joukkueen kaksinkertaiseen sarjaan, joka mahdollistaisi huomattavasti järkevämmän pelirytmin ja antaisi paremmat mahdollisuudet myös otteluohjelmallisesti tukea eurojoukkueitamme.

Tiksan kommenttiin sellainen, että ehkä taktinen ymmärrys on vähän kasvanut, mutta osana näkisin myös sen, että pelaajien ja joukkueiden urheilullisuus on kasvanut. Enää ei yksinkertaisella juoksutuksella voi juosta muilta joukkueilta jalkoja alta ja korjata hedelmää vaan pelitaktisilla asioillakin on yhä suurempi merkitys.

Paljon on pielessä pelaajien henkilökohtaisissa taidoissa, temmossa pysymisessä, kenties vielä osin myös fysiikassakin. Mutta kovasti tuntuu olevan puutteita myös valmennuksen puolella pelitapojen kanssa, kun ainakin kotisohvalle välillä näyttää ettei pelissä ole mitään ideaa ja valmentajien ratkaisut saavat kämmenen iskeytymään otsaan. Peli on muuttunut paljon taktisemmaksi ja tuntuu etteivät valmentajat Suomessa monin osin ole pysyneet hommassa kärryillä.

Futis on kehittynyt älyttömästi fyysisemmäksi ja nopeammaksi viimeisen 15 vuodenkin aikana, ja erot tehdään yhä useammin tuolla taktisella puolella.

[Carew]

Olen samaa mieltä Jomppulin kanssa, että ulkomaisten valmentajien / pelaajien palkkaaminen yms. poppaskonstit on lyhytnäköistä haihattelua eikä näiden ratkaisujen pohjalle voi perustaa pitkäjänteistä pysyvää tasonparannusta.

Pitää ymmärtää, että esim. kunnianhimoisen 2020-vision perustaksi tulisi luoda niin solidi ja pitkälle mietitty kokonaisvaltainen kansallinen suunnitelma kuin ikinä mahdollista. Kaiken pohjalla on tottakai järjestelmällinen koko maan kattava juniorivalmennusfilosofia, jota systeemin (sarjajärjestelmien, valmennuskoulutuksen, rahoitusmallin, juniorimaajoukkuetoiminnan) pitää aukottomasti tukea. En ole itse kiinteästi mukana junioritoiminnassa, joten minun on vaikea arvioida mitä konkreettisia toimia viime vuosina on tehty, jotta 2020-visio olisi mahdollinen.

Kysynkin aktiivisesti juniorivalmennuksessa toimivilta: onko mitään selkeitä eteenpäin vieviä toimia tehty? onko liitossa tarpeeksi henkistä pääomaa näin kokonaisvaltaisen systeemin luomiseen?

Kyyninen vaihtoehto olisi tosiaan ulkomaisten valmentajien sijaan palkata kovalla rahalla esim. joku Belgian futiksen uudistuksen takana olleista kantavista voimista konsulttina mukaan työryhmään, joka räätälöisi Suomeen vastaavan mallin. Pintaraapaisun tämän tyyppisen mallin peruspilareista saa vaikkapa tästä: http://www.slideshare.net/MaxRogers2/the-belgium-vision-on-youth-development

Ensimmäinen askel olisi kuitenkin myöntää ongelma. Tällä hetkellä emme pärjää (seura- tai maajoukkuetasolla), vaikka yksittäisiä valonpilkahduksia ajoittain näkyykin. Täytyy pysähtyä, nähdä iso kuva ja missä nyt mennään, analysoida nykyisen mallin suurimmat puutteet ja ryhtyä määrätietoisiin ja kokonaisvaltaisiin korjaustoimenpiteisiin. Oma fiilis on, että analysointi ja suunnittelu ovat jääneet aikanaan puolitiehen ja nyt tällä ratsastetaan laput silmillä kohti vuotta 2020 ilman minkäänlaisia checkpointteja, kun sokeakin näkee tavoitteen saavuttamisen olevan jo tässä vaiheessa lähinnä utopiaa.

[TheMission]

Pitää ymmärtää, että esim. kunnianhimoisen 2020-vision perustaksi tulisi luoda niin solidi ja pitkälle mietitty kokonaisvaltainen kansallinen suunnitelma kuin ikinä mahdollista.

Tätä ollaan parhaillaan Pertti Alajan toimesta purkamassa ja laskemassa alas.

[temppusetä]

Tämä on täysin totta. Pidän Perttiä muuten ihan hienona miehenä, mutta kaikki pelaa -ohjelma on suomifutiksen syöpä. Piste. SHA:lle valtaisaa peukkua toiminnastaan.

Tästä voitaneen todeta että PERTTI ulos. Tai pertiltä pitää kieltää kaikki operatiivinen toiminta itse kilpailutoiminnan suhteen. Edustakoon ja kähmiköön kabineteissa etuja suomalaiselle jalkapallolle mutta jos jättäisi kilpailutoiminnan kokonaan rauhaan. Pertsa kun kuitenkin luet tätä niin ota neuvosta vaariin, jookos?

[temppusetä]

Tätä ollaan parhaillaan Pertti Alajan toimesta purkamassa ja laskemassa alas.

Jep. Onhan meillä jo suunnitelma joka lienee konkreettisempi kuin kuin yksikään Alajan aatoksista. Sen sijaan että sitä kehittettäisin, Pertti koheltaa jälleen asioiden parissa joista ei ymmärrä mitään. Mutta oma puumerkki kun on vain jätettävä suomalaiseen futikseen jotenkin, vaikka tuhoamalla se.

[Erochichi]

Tätä ollaan parhaillaan Pertti Alajan toimesta purkamassa ja laskemassa alas.

Miksi? Säästyykö Palloliitolta siinä rahaa? Jos säästyy, niin ne varat varmaan sijoitetaan Palloliiton johdon palkkioihin. Kiitokseksi viimeaikaisista loistavista tuloksista. Mitä enemmän liiton johto tienaa, sitä parempia tulevat olemaan sekä maa- että seurajoukkueiden tulokset.

[temppusetä]

Palloliiton johtaja: Eteenpäin on menty

Suomalaisten jalkapallon seurajoukkueiden kesä eurocupeissa on ollut synkkä. Turkulaisten TPS:n ja FC Interin sekä Maarianhaminan IFK:n tiet tyssäsivät Eurooppa-liigan ensimmäisellä karsintakierroksella.

HJK putosi tiistaina virolaista Nömme Kaljua vastaan Mestarien liigan karsinnoissa.

FC Honka pelaa europelejä vielä torstaina, mutta sen lähtökohdat Puolassa pelattavaan vierasotteluun ovat erittäin vaikeat, ellei mahdottomat, kun espoolaiset hävisivät kotipelinsä 1–3.

– Valtava pettymys tämä on. Ei sitä millään olisi osannut odottaa, että näin käy. Arpaonni oli kuitenkin kohtuullinen, Suomen Palloliiton varapuheenjohtaja Markku Lehtola myöntää.

TPS hävisi luxemburgilaiselle, FC Inter färsaarelaiselle, MIFK azerbaidzhanilaiselle ja HJK virolaiselle joukkueelle. Onko suomifutis kriisissä?

– Vielä sanoisin, että eteenpäin on menty. Tulokset eivät kerro koko totuutta, Lehtola puolustautuu.

Sen hän kuitenkin myöntää, että liigan otteluruuhka on kova. Palloliiton varapuheenjohtaja olisi valmis pohtimaan, voitaisiinko eurocupeja pelaaville joukkueille taata enemmän lepoaikaa kansainvälisten otteluiden ympärille.

– Liigan ottelumäärää ei voi vähentää, mutta kautta pitää saada pidemmäksi. Aloitusta on saatava aikaisemmaksi, joko pelaamalla vaikka halleissa tai muuten, Lehtola sanoo.

Täytyy kyllä sanoa että olen yllättynyt että meilla todellakin on vielä Palloliitossa varapj joka uskaltaa ihan julkisesti mennä turauttamaan EOM sanonnnan ilmoille, vieläpä tähän tilanteeseen. Kertonee siitä että kaverin futistietämys rajoittunee Iltapaskoihin ja ehkä Hesariin. Mistä vitusta näitä tolloja löytyy?

[temppusetä]

Valmentajat varmasti ovat kirjansa lukeneet ja ainakin omassa päässään kehittäneet omat pelifilosofiansa.

Toteutuksen ongelma on se, että pelaajat ovat 90 prosenttisesti tuotantopuolen janareita jotka ovat kouluaikansa lukeneet Nakkea ja pelanneet pleikkaa.

Juu kyllä se suurin ongelma lienee edelleen pelaajamassan tasossa, ei siinä ettei suomessa ole sataa pikkuMourinhoa.

[temppusetä]

Olen samaa mieltä Jomppulin kanssa, että ulkomaisten valmentajien / pelaajien palkkaaminen yms. poppaskonstit on lyhytnäköistä haihattelua eikä näiden ratkaisujen pohjalle voi perustaa pitkäjänteistä pysyvää tasonparannusta.

Pitää ymmärtää, että esim. kunnianhimoisen 2020-vision perustaksi tulisi luoda niin solidi ja pitkälle mietitty kokonaisvaltainen kansallinen suunnitelma kuin ikinä mahdollista. Kaiken pohjalla on tottakai järjestelmällinen koko maan kattava juniorivalmennusfilosofia, jota systeemin (sarjajärjestelmien, valmennuskoulutuksen, rahoitusmallin, juniorimaajoukkuetoiminnan) pitää aukottomasti tukea. En ole itse kiinteästi mukana junioritoiminnassa, joten minun on vaikea arvioida mitä konkreettisia toimia viime vuosina on tehty, jotta 2020-visio olisi mahdollinen.

Kysynkin aktiivisesti juniorivalmennuksessa toimivilta: onko mitään selkeitä eteenpäin vieviä toimia tehty? onko liitossa tarpeeksi henkistä pääomaa näin kokonaisvaltaisen systeemin luomiseen?

Kyyninen vaihtoehto olisi tosiaan ulkomaisten valmentajien sijaan palkata kovalla rahalla esim. joku Belgian futiksen uudistuksen takana olleista kantavista voimista konsulttina mukaan työryhmään, joka räätälöisi Suomeen vastaavan mallin. Pintaraapaisun tämän tyyppisen mallin peruspilareista saa vaikkapa tästä: http://www.slideshare.net/MaxRogers2/the-belgium-vision-on-youth-development

Ensimmäinen askel olisi kuitenkin myöntää ongelma. Tällä hetkellä emme pärjää (seura- tai maajoukkuetasolla), vaikka yksittäisiä valonpilkahduksia ajoittain näkyykin. Täytyy pysähtyä, nähdä iso kuva ja missä nyt mennään, analysoida nykyisen mallin suurimmat puutteet ja ryhtyä määrätietoisiin ja kokonaisvaltaisiin korjaustoimenpiteisiin. Oma fiilis on, että analysointi ja suunnittelu ovat jääneet aikanaan puolitiehen ja nyt tällä ratsastetaan laput silmillä kohti vuotta 2020 ilman minkäänlaisia checkpointteja, kun sokeakin näkee tavoitteen saavuttamisen olevan jo tässä vaiheessa lähinnä utopiaa.

Tämä on ylivoimaisesti parasta mitä voitaisiin tehdä, huomattavasti parempi sijoitus kuin kallispalkkainen majuvalmentaja. Laitetaan vaikka pöllöliitön budjetista 1M vuodessa tähän mieheen/naiseen. Belgia tai mikä tahansa sivistysmaa, vaikkapa se Islantikin jossei muualta. Mutta palkkaaminen on vielä helppoa, suomessa ongelmaksi muodostuisi todennäköisesti se että muutoksen tekijältä puuttuisi resurssit ja tuki. Homma olisi kuten nyt, mitään ei tapahdu vaikka pitäisi. Mies ulkomailta hommiiin ja Palloliiton täysi tuki. Parhaiten tämä varmaan onnistuisi niin että palkattava henkilö suoraan palloliiton johtoon niin ei tarvitsisi tapella tämän katkarapuosaston kanssa joka heittää kapuloita rattaisiin kun omaa mielestään futiksesta jotain näkemystä 60-luvun kokemusten perusteella.