Rustaillaan näin joulutauolla joitain ajatuksia ja kertauksia syksyn osalta ja vähän muustakin...
Muutenkin Guardiolan lähtö ei ollut kiinni pelaajista vaan siitä, että Guardiola ajoi itsensä umpikujaan.
Niin, no pelillisesti Guardiola muutti jotain - jopa isoja ja merkittäviä asioita - joka kausi, joten en ole varma, onko umpikuja oikea termi tilanteen kuvaamiselle. Pepin viimeisellä kaudella joukkue ei ollut yhtä onnekas loukkaantumisten suhteen kuin aikaisemmilla kausilla oli ollut, mikä näkyi pistemenetyksinä Blaugranan kapean ringin vuoksi. Kenties Guardiola oli
liian kokeilunhaluinen joukkueelle viimeisellä kaudellaan sisään ajamansa 3-4-3:n kanssa, mikä niin ikään aiheutti liikaa pistemenetyksiä etenkin kauden ensimmäisellä puoliskolla ja näin Real Madrid pääsi karkuun. Tärkeiden pelaajien loukkaantumiset, väsyneisyys tai huono vire eivät helpottaneet Pepin kokeilun onnistumista: Alvesin loukkaantumisten sävyttämä kausi oli aikaisempiin nähden järkyttävän huono, 3-4-3:n kannalta kenties oleellisin pelaaja - Abidal - sairastui uudestaan, Piqué oli heikossa vireessä, Cesc oli keväällä yhtä huono kuin seuraavanakin keväänä, Pedro ei enää laukonut saati ollut vaaraksi vastustajalle, Xavi oli liiallisen peluuttamisen myötä ratkaisupeleissä todella väsynyt, Villa oli yli puoli kautta loukkaantuneena, Cuenca ja Tello olivat vielä raakileita, vaikka paikoitellen siihen nähden hyvin pelasivatkin...
Kun Pep lähti, hän kertoi, että oli harkinnut lähtevänsä jo tuplan tuoneen kevään 2011 jälkeen, mutta hän oli joutunut pyörtämään päätöksensä, koska kausi oli niin suuri menestys. Niinpä: Vaikka Barcelona olisi voittanut keväällä 2012 muutakin kuin Copan, tuskin Pep olisi sittenkään enää seuraan jäänyt. Hän itse koki aikansa koittaneen ja joukkue tarvitsi hänen mielestään tuoreutta penkin päähän. Tito oli oikea veto siihen väliin, koska hän ei ollut liian iso loikka tuntemattomaan. Tito vaikutti syksyn osalta nälkäiseltä - nälkäisemmältä kuin Pep viimeisellä kaudellaan - ja Tito uskalsi tehdä kylmiltä tuntuvia, mutta oikeiksi osoittautuneita muutoksia pelien sisällä taktisilla pelaajavaihdoilla ja siirroksilla rohkeammin kuin Pep viimeisellä kaudellaan.
Sittemmin Titon jälkeen Tata tuntuu jälleen varsin oikealta mieheltä tehtäväänsä, myös ajankohta hänen saapumiselleen oli sopiva, vaikka onkin valitettavaa, että tämä tapahtui Titon sairauden vuoksi. Toivottavasti Tata (saa) jatkaa myös ensi kauden Blaugranan puikoissa, sillä nykyinen joukkue on vielä kovasti Vilanovan näköinen joukkue, ei Tata Martinon. Toivottavasti Tata saa seurajohdon kuuntelemaan omia ideoitaan joukkueesta ja Rosellin avaamaan seuran kukkaroa, jotta joukkueen puutteita saataisiin ensi kesänä viimein oikeasti korjattua.
Valdésin korvaaja, Puyolin korvaaja (jatkoi hän sitten tai ei), keskikentälle lisää leveyttä ja mieluiten myös monipuolisuutta, joukkueeseen perinteinen kärkipaikan pelaaja... Ter Stegen on varmaan todennäköisin nimi varmasti kesällä seurasta poistuvan Valdésin tilalle. Pinton jatko on vielä epävarmaa.
Varsinaista topparia Blaugrana ei ole hankkinut sitten kesän 2009 ja Dmytro Chygrynskiyn, vaan sen jälkeen pivoteista (Busi, Mascherano & Song) tai jopa laitapakeista (Adriano) on koulutettu/yritetty kouluttaa toppareita. Mascherano on ainoa todella onnistunut kokeilu, joskin hänkään ei ole mikään pitkän ajan ratkaisu. Bartra on pelannut tällä kaudella todela hyvin ja vaikuttaa siltä, että hänellä on tulevaisuus Barcelonassa, mikäli vain hän niin itse haluaa. Bartrasta huolimatta toppari tarvitaan edelleen, sillä Puyol on iäkäs ja loukkaantumisherkkä eikä - no sanotaan se nyt ihan suoraan ja ääneen - valitettavasti kapteenin taso ainakaan syksyn perusteella ole enää lähellekään sitä samaa, mitä se on parhaimmillaan ollut. Toivottavasti Puyi osoittaa kevätpuoliskolla culéjen olleen liian hätäisiä kapteenin tason arvioimisen suhteen. Piqué on joukkueen selkeä ykköstoppari ilman todellista kilpailua pelipaikasta, mikä ei ole hyvä juttu. Siinäkin mielessä uuden huipputopparin hankkiminen olisi tärkeää.
Keskikentän materiaali on varsin kapea ja kuormitus kasautuu vanhan Xavin harteille liiaksi. Mikä tekee kuitenkin sivullekirjoittaneen positiiviseksi, on Sergi Roberton runsas peluuttaminen joulukuussa. Sergi Roberto pelasi neljä kertaa avauksessa eikä ollut huono. Toivottavasti Tata luottaa jatkossakin etenkin tammi-helmikuun otteluruuhkissa nuorukaiseen ja samalla Roberto osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. Ei Sergi Robertosta tule odottaa uutta Xavia tai edes Thiagoa, vaan kannattaa antaa hänen osoittaa oma tasonsa liiallisia taustaoletuksia. Myös Songia Tata on peluuttanut jo useaan otteeseen ylempänä keskikentällä eikä pelkästään pivotena, mikä on hyvä juttu jatkon kannalta, koska näin saadaan minuutteja jaettua jatkossa entistä laajemmin.
Songin ja Mascheranon jatkosta Blaugranan paidassa on ollut huhua. Mascheranoa voisi puolestani kokeilla joskus esimerkiksi Copan pelissä pivotena - argon alkuperäisellä pelipaikalla - ja siten mitata Maschen kyvyt ja arvokkuus silläkin pelipaikalla. Songia ja Mascheranoa ei saa molempia päästää lähtemään, ainoastaan toinen, jos niin on käydäkseen, koska he tuovat juurikin sitä tarvittavaa fyysisyyttä mikkihiirien keskelle.
Rafinha ja Deulofeu palaavat lainapesteiltään kesällä, mutta vielä on epävarmaa, jatkavatko nuorukaiset lopulta Barcelonassa vai lainataanko heidät uudestaan. Etenkin Deulofeu on ollut Evertonissa kokonaisuudessaan varsin vakuuttava ja kasvanut pelaajana selkeästi, joten olisin itse valmis ottamaan hänet jo ensi kaudelle takaisin Kataloniaan ykkösjoukkueeseen Tellon paikalle. Jos Sergi Roberto lyö itseään kuluvalla kaudella läpi edes vähän alusta, on Rafinhan todennäköisesti järkevintä jatkaa lainapestiään vielä toisen kauden verran, sillä muuten hänen minuutit jäisivät Barcelonassa todella vähälle.
Kärki. Kuten on tullut muutamaan kertaan täälläkin todettua, puhtaan selkeätä maalintekouhkaa, kokoa ja taitoa omaavan perinteisen kärjen hankkiminen kuuluu sivullekirjoittaneen Blaugranan hankintalistalla varsin korkealle, heti uuden maalivahdin ja topparin perään. Sánchez, Pedro, Tello ja jopa Neymar ovat kaikki ennemminkin laitureita - eli kärkipelaajaa (Barcelonassa kuka?) ruokkivia pelaajia - kuin maalintekijöitä.
Messi on pelannut keskellä, välillä kärjessä, välillä 10-paikalla jo monta vuotta. Vastustajat ovat oppineet vastaamaan tähän. Martino yritti jo aikaisemmin syksyllä vastata vastaliikkeeseen peluuttamalla Messiä vanhalla pelipaikallaan oikealla laidalla (ja Neymaria vasemmalla), mutta tämä ei onnistu riittävän tehokkaasti ilman perinteistä kärkipelaajaa. Aina, kun Messillä tai Neymarilla on pallo laidallaan, on vastassa vastustajan laitapakki, mahdollisesti myös alas laskenut laituri, kenties joku keskikenttäpelaajistakin. Messi ja Neymar ovat kuitenkin sen verran taitavia jamppoja, että pääsevät normaalisti varsin hyvällä prosentilla ohi paristakin vartijastaan. Mitä sitten? Vastassa on vielä topparikaksikko täysin valmiina vastaanottamaan suurimman maalintekouhkan, pallollisen Messin tai Neymarin. Jos topparikaksikon välissä/edessä/takana olisi esimerkiksi Lewandowski/Costa/Agüero/Klose/Giroud, olisi topparikaksikon huomattavasti vaikeampi puolustaa Blaugranaa, koska heidän täytyisi keskittyä sekä pallolliseen Messiin/Neymariin että pallottomaan kärkipelaajaan. Toppareiden päätöksenteko vaikeutuisi ja virhealttius lisääntyisi.
Cesc Fábregas on syöttelijä ja taustalta kärkeen juoksuja tekevä keskikenttäpelaaja, ei maaleja sylkevä kärki, josta topparikaksikko olisi erityisen huolissaan, tai joka osaisi liikkua kuten kärkipelaajan tulee liikkua. Rautalangasta kärjistetysti väännettynä Cesc ei ole riittävän säännöllisesti vaarallinen silloin, kun hän on valmiiksi vastustajan toppareiden tasolla odottamassa palloja, vaan oikeammin silloin, kun hän saa tehdä juoksuja keskikentältä 16-alueelle, jossa kärkipelaaja on viemässä vastustajan topparikaksikon suurimman huomion muualle.
Eikä kärjen hankkiminen tarkoittaisi sitä, että Messi pelaisi jatkossa aina laidalla, vaan kärki olisi pikemminkin vaihtoehto muuten viime vuosina liian ennalta-arvattavaksi käyneeseen Blaugranan pelimuottiin. Niinpä kärjen tulisi mieluusti kyetä/oppia pelaamaan laidallakin, kuten Samuel Eto'o aikoinaan. Siinä missä seurajohto on sulkenut silmänsä Puyolin ja Xavin seuraajien hankkimisen suhteen (tai niitä on päästetty pois - Thiago), on seurajohto myös sokea Messin kuormituksen suhteen. Messin harteilla on ollut aivan liikaa, Messi on pelannut aivan liikaa ja se näkyy sekä henkisenä että fyysisenä väsymyksenä & loukkaantumisina. Neymar on askel oikeaan suuntaan, mutta edelleenkin homma jäisi puolitiehen, mikäli seuraavaa askelta ei joukkueen monipuolistamisen ja vastuunjaon suhteen oteta.
Pedro on vahvassa yli 20 maalin vauhdissa, samoin mahdollisesti Neymar. Olisiko näin, mikäli Messi ei olisi ollut kolmea kuukautta sivussa syyspuoliskosta? Mene ja tiedä. Neymar, Pedro ja Sánchez (+Cesc) ovat hyötyneet Martinon tuomasta suoraviivaisuudesta, sillä he ovat pelaajia, jotka ovat parhaimmillaan silloin (samoin kuin muuan Cristiano Ronaldo), kun vastustaja ei ole asettunut bussiin omalle 16-alueelleen. Messillä on poikkeuksellinen kyky luoda tilanteita ja olla vaarallinen myös bussitaktiikoita vastaan. Messi pystyy lähtönopeutensa, pallokontrollinsa ja peliälynsä ansiosta luomaan vaarallisia tilanteita itselleen & muille täysin paikaltaan paremmin kuin kukaan muu maailmassa. Messi on sitä parempi, mitä enemmän hänellä on tilaa, tietenkin, mutta loistaakseen hän ei välttämättä tarvitse tilaa juuri nimeksikään, sillä Messillä on käsittämätön kyky hyödyntää pieninkin tila. Juuri se tekee oleellisen eron Messin ja muiden välille.
CR on mestari hyödyntämään vastustajan virheitä ja vastustajan puolustuslinjan taakse jäänyttä tilaa, mutta siinä vaiheessa, kun vastustaja 'vain' puolustaa riittävän kurinalaisesti
bussissa, ei Cristiano Ronaldo pääse hyödyntämään suurimpia vahvuuksiaan. Tietysti joskus CR onnistuu vapaapotkussa, kaukolaukauksessa tai puskemaan pallon erikoistilanteesta verkkoon, mutta varsinkin kahta ensiksi mainittua tapahtuu varsin harvoin. Tänä syksynä Simeonen Atlético on erinomainen esimerkki joukkueesta, jota vastaan CR:lla ja Real Madridilla oli vaikea pelata. Voin kuvitella, että jatkossakin näin tulee olemaan, mikäli vain Atléticon vire ja onni loukkaantumisten suhteen säilyvät edes lähellä syksyn tasoa.
