Minun mielestäni Guardiolan viimeisellä kaudella ei ollut suuria ongelmia
Ai ei ollut suuria ongelmia? Sitten sinulla tekee muisti tepposet, on jäänyt pelejä katsomatta tai aika on kullannut muistot... Liigassa kaudella 2011-2012 saavutetut 91 pistettä ovat toki loistava saavutus normaalisti, mutta Mourinhon Real Madridin kyydistä Pepin Barcelona putosi kymmenen pisteen päähän (jota Pep piti mahdottomana erona) jo helmikuussa. Miksi tällainen ero pääsi syntymään? Koska:
Syyskuu:
Real Sociedad-FCB 2-2 - Barcelona menettää 0-2 johdon toisen puoliajan lepsun pelaamisen johdosta.
Valencia - FCB 2-2 - Barcelona on vaikeuksissa uuden 3-4-3-taktiikan kanssa; Valencia hyödyntää nämä vaikeudet ensimmäisellä puoliajalla. Toisen puoliajan kiri riittää ainoastaan tasuriin.
Lokakuu:
FCB - Sevilla 0-0 - Sevillan puolustus pelasi todella kurinalaisesti. Messi epäonnistui rankkarissaan lisäajalla, kun Varas torjui sen.
Marraskuu:
Athletic - FCB 2-2 - Veden peittämällä San Mamésilla vierailijoilla oli vaikeuksia pelata omaa pallokontrolliin perustuvaa peliään. Kauden sensaatiojoukkueisiin kuulunut baskilauma sai vain pisteen, kun Messi tasoitti lisäajalla. Barcelonalle tappiokin olisi voinut olla mahdollinen.
Getafe - FCB 1-0 - Heikko esitys Blaugranalta, joka ei hyödyntänyt paikkojaan, mutta ei toisaalta luonutkaan niitä yletöntä määrää.
Tammikuu:
Espanyol - FCB 1-1 - Jälleen tahmea esitys vieralijoilta; Espanyol tasoitti pelin lopussa, jonka jälkeen Barcelonalla oli vielä paikka, mutta ei...
Villarreal - FCB 0-0 - Samoin. Maalipaikkojen hyödyntäminen ja jopa niiden luominen näytti vaikealta.
Helmikuu:
Osasuna - FCB 3-2 - Kauden kulminaatiopisteeksi muodostunut ottelu, jossa Blaugranan puolustaminen ja pelaaminen ylipäätään Pamplonan heikkokuntoisella nurmella oli surkeaa.
Tämän jälkeen Blaugrana voitti 11 liigapeliä peräkkäin ja kavensi Valkoisten sarjajohdon 10 -> 4 ennen Klassikkoa, jonka Barcelona kuitenkin Camp Noulla hävisi 1-2. Klassikko-tappiosta syyttävä sormi osoittaa valmennusjohtoa, joka ei saanut Barcelonaa pelaamaan edes vähää alusta siten kuin olisi pitänyt pelata (oikeasti ainoa Klassikko Guardiolan aikana kun näin kävi).
Toki hyvämuistisimmat muistavat, että Pepin Barcelonalla viimeisellä kaudella oli myös todella paljon huonoa tuuria tuomarityöskentelyn kanssa, kun samaan aikaan Real Madrid käänsi ottelun kuin ottelun voitoksi kuin ihmeen kautta (myös tuomarin kanssa Valkoisilla oli tuuri puolellaan). Mutta niinhän se menee, että tuuri pitää ansaita ja Real Madrid pelasi vuosikymmenen parasta jalkapalloaan tuolloin, kun taas Barcelona valmentajineen ei tehnyt pieniä asioita oikein etenkään kauden avauspuoliskolla, vaan päästivät Valkoiset karkumatkalle omien helppojen pistemenetysten kautta. Pepin kolmella aikaisemmalla kaudella, kun Blaugrana saavutti mestaruuden, ei Barcelonan joukkue välittänyt siitä riippumattomista asioista (kentän kunto, tuomarityöskentely, ottelun ajankohta, jopa vastustaja...), vaan se keskittyi ainoastaan oman suorituksen maksimaaliseen onnistumiseen. Pepin viimeisellä kaudella tämä osittain unohtui, Barcelonasta tuli haavoittuvainen eikä se enää ottanut voittoja, vaan odotti, että ne annetaan sille tai ne tulevat jotenkin itsestään. Pepin ensimmäisillä kausilla, kun Barcelona ansaitsi voittaa, se lähes poikkeuksetta voitti. Pepin viimeisellä kaudella näin ei ollut, vaan joukkue keskittyi liiaksi pistemenetyksiin johtaneiden syiden etsimiseen joukkueen ulkopuolelta, vaikka oikeasti syyt löytyivät joukkueen omasta pelaamisesta. Tämän silloinen joukkue valmentajineen tajusi liian myöhään, eli vasta sitten, kun Real Madrid oli jo 10 pistettä edellä.
vain huono tuuri esti Barcaa pääsemästä ansaitusti mestarien liigan finaaliin.
UCL-finaaliin Barcelona ei edennyt, koska Cesc, Messi ja Sánchez etunenässä jättivät sekä ensimmäisessä (Stamford Bridge) että toisessa osaottelussa (Camp Nou) lukuisat loistavat maalipaikkansa hyödyntämättä. Maaleja joko tekee tai sitten niitä ei tee; paikat joko hyödyntää tai sitten ei hyödynnä. Chelsea hyödynsi ja Barcelona ei hyödyntänyt, joten Chelsea meni päätyyn asti. Tuuria toki lontoolaisilla oli matkassa enemmän kuin UCL-voittajalla yleensä, koska muun muassa sekä Barcelona välierissä että Bayern finaalissa jättivät erinomaiset paikkansa hyödyntämättä, mutta toisaalta se ei ollut Chelsean 'vika'. Chelsea kiitti ja hyödynsi omat paikkansa itse riittävällä tehokkuudella.
Samoin cupissa Real Madrid kaatui aika ylivoimaisella peliesityksellä aiemmin talvella Bernabeulla.
Kyllä, ensimmäinen osaottelu Bernabéulla oli loistava 1-2 voiton myötä, mutta toinen osaottelu (2-2) ei totuuden nimissä ollut Barcelonalta mikään ylivoimainen, ainoastaan riittävä. Jos kyseisiä otteluita vertaa viime kauden vastaaviin kohtaamisiin Copa del Reyssa (jolloin ruorissa oli Jordi Roura), erona oli se, ettei Mourinho lähtenyt pelkurimaisesti peruuttelemaan (kuten vuotta aiemmin Bernabéulla), vaan soti varsin avoimin kortein Blaugranaa vastaan (etenkin ensimmäisessä osassa). Barcelona ei hyödyntänyt maalipaikkojaan 0-1 tilanteessa Bernabéulla (mm. Pedron läpiajo) ja lopulta ottelu päättyi tasan. Camp Noulla pelatussa toisessa osassa Real Madrid oli mennyt taktisesti valovuoden eteenpäin Blaugranaan verrattuna (Barcelona ei kehittynyt, kun Tito oli New Yorkissa) ja voitti otteluparin ansaitusti 2-4. Olihan Mourinho saanut Valkoisen laumansa pelaamaan Barcelonaa vastaan ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Enää Real Madridilla ei ollut henkistä lukkoa tai apinaa selässä kohdatessa Barcelonan (kiitos Valkoisten Camp Noulla nappaaman 1-2 voiton Pepin viimeisellä kaudella). Eli Real Madrid oli viime kaudella sekä henkisesti että taktisesti valmiimpi kuin mitä se oli Pepin Barcelonan aikana ja toisaalta Blaugrana joutui pelaamaan viime kauden kolme viimeisintä Klassikkoa ilman valmentajaa.
Ja mielestäni Barca ei pelannut loistavaa jalkapalloa viime kaudella kuin ajoittain, päinvastoin peli oli nyhjäystä ja pisteitä tuli enemmän kuin olisi ansaittu, monesti voittomaali tuli ihan pelin lopussa.
Pelin loppu kuuluu peliin ihan siinä missä pelin alkukin, joten miksei silloin saisi tehdä maaleja? Barcelona kaatoi viime kaudella liigavastustajan toisensa perään kauden avauspuoliskolla (jolla liigamestaruus käytännössä jo ratkottiin), koska Tito Vilanova tiesi kesken ottelun, mitä vaihtoja tulisi tehdä ja samalla hän uskalsi tehdä ne tarpeeksi ajoissa, jotta pelaajilla jäi aikaa pelata Titon toiveiden mukaisesti ja iskeä tarvittavat osumat.
Syyspuoliskolla:
Osasuna - FCB 1-2: Tämä oli varmasti Barcelonan yksi viime kauden heikoimmista peleistä reilun tunnin verran. Ottelu näytti varmalta tappiolta siihen asti, kunnes Vilanova päätti tehdä 62-74min kolme vaihtoa ja muuttaa Blaugranan pelimuodostelmaa hieman. Näin Messille aukesi kärjen alapuolelle tarvittava tila tehdä ratkaisevat osumat (74min & 78min).
FCB - Valencia 1-0: Adriano teki ihmemaalinsa jo ensimmäisellä puoliajalla. Maalia kohti osuneet vedot menivät 5-0 Barcelonalle, tolpat 1-0 ja yritykset kokonaisuudessaan 15-4.
UCL: FCB - Spartak Moskova 3-2: Peli näytti vaikealta, kun Romulo vei Spartakin 1-2 johtoon 58. minuutilla. Tito vaihtaa 62-73 minuuteilla Alexis Sánchezin ja Villan Messin tueksi ylös (Alvesin ja Tellon tilalle) ja muuttaa muodostelman rohkeammaksi -> hups vain vaikealta näyttänyt peli kääntyykin Blaugranan 3-2 voittoon kahden Messin maalin (72min & 80 min) myötä.
FCB - Granada 2-0: Vaihdosta kentälle tullut Xavi ratkaisee vasta 86. min kohdalla. Kannattaa kuitenkin jälleen kiinnittää huomiota Vilanovan taktisiin ratkaisuihin: 53. minuutilla, kun Barcelonan peli ei ottanut auetakseen, vaihtaa Tito kentälle Xavin ja Pedron sekä vielä 72. minuutilla Adrianon tilalle Tellon ja muuttaa Barcelonan pelimuodostelman 4-3-3:sta 3-4-3:ksi. Titon oikeat taktiset ratkaisut tuovat jälleen täydet pisteet pelistä, joka olisi ihan hyvin voinut päättyä 0-0 ilman valmentajan oikein tehtyä ja ajoitettua reagointia.
Sevilla - FCB 2-3: Sevilla menee 2-0 johtoon 47. minuutilla ja ottelu näyttää Barcelonan kannalta pahalta. Jälleen Vilanova tekee siirtonsa ottamalla Tellon ja Villan kentälle, Barcelona tekee kolme maalia (joista Villa viimeisen lisäajalla) ja voittaa.
Deportivo - FCB 4-5: Tässä hullussa pelissä, jossa Mascherano otti toisella puoliajalla punaisen, teki Vilanova jälleen vain ja ainoastaan fiksuja vaihtoja: Adriano tuli toppariksi ulosajetun Mascheranon paikalle, Xavi ja Pedro tulivat kentälle tuomaan pallokontrollia ja rauhallisuutta, jota Barcelona kaipasi niukassa johtoasemassaan vajaamiehisenä.
Pointti on se, että Vilanova oli ja on parempi valmentaja kuin annat ymmärtää. Lisäksi se, että Barcelona käänsi pelin usein vasta toisella puoliajalla ei ole välttämättä pahasta. Jokainen joukkue maailmassa pelaa kaudessa tiukkoja matseja eikä niiden kääntämisessä voitoiksi ole mitään negatiivista, päinvastoin. Vilanovan Barcelona kykeni kääntämään tiukkoja otteluita voitoiksi todella hyvällä prosentilla. Sitä teki myös Guardiolan Barcelona kolmena ensimmäisenä kautenaan, mutta ei enää viimeisellä (2011-2012), jolloin Pep usein odotteli liian kauan taktisten ratkaisujen ja pelaajavaihtojen kanssa sen sijaan, että olisi toiminut ajoissa, kun näki, ettei homma toiminut. Neljännellä kaudellaan Pep oli vähän kuin isä, joka uskoi poikansa osaamiseen vähän liiankin vahvasti eikä ymmärtänyt ottaa tätä vaihtoon. Niinpä tiukoista peleistä, joita aikaisemmin tässä viestissä luettelin, jäi Barcelonalta edellisellä kaudella niin usein pisteet ottamatta, joten Real Madrid pääsi 10 pisteen karkumatkalle. Viime kaudella Tito teki korjausliikkeen tämän suhteen.
... eikä Guardiolan Blaugrana voittanut otteluitaan ylivoimaiseen näytöstyyliin ensimmäisellä kolmella kaudellaankaan läheskään aina. Sinne mahtuu monia nousuja viime hetkien maaleilla voittoon: Barcelonan olympiastadionilla syyskuussa 2008 (1-2), lokakuussa 2008 Shakhtaria vastaan Ukrainassa (1-2), Pamplonassa tammikuussa 2009 (2-3), El Sardinerolla helmikuussa 2009 (1-2), Stamford Bridgellä toukokuussa 2009 (1-1), syyskuussa Euroopan Supercupin finaalissa Shakhtar voitettiin 'vasta' jatkoajalla (1-0) ja joulukuussa 2009 Blaugrana nousi tasoihin seurajoukkueiden MM-kilpailun loppuottelussa Pedron viime hetken maalilla ja lopulta voitti vasta Messin jatkoajalla syntyneen osuman ansiosta...
Barca pelasi loistavasti Milania vastaan (4-0), vaikka Tito oli ollut jo pitkään poissa.
Se olikin ihmeellinen peli, jossa kaikki palaset loksahtivat kohdilleen (asiaa päivittelin jo edellisessä viestissä).
Kyllähän tuo 0-7 tappio Bayernille maailman parhaalla pelaajamateriaalilla on ennätyksellisen huono suoritus.
Missään nimessä Bayern ei ollut hyvä, vaan se oli nimenomaan pelkästään Barcelonan huonoutta. Niinkö? Barcelonan suoritus oli heikko, mutta siihen on syynsä, joista yksi oli häikäisevän kova Bayern. Kuten selitin jo aikaisemmassa postauksessani, oli tulos monen palasen summa: Barcelona ei ollut parhaimmillaan, Bayern oli. Itse asiassa on hyvä, että otit pelaajamateriaalit esiin, koska niiden välinen ero oli yksi syy, minkä vuoksi Bayern Barcelonan voitti: Bayern hyödynsi Barcelonan materiaalin yhtä suurta heikkoutta - lyhyyttä - erikoistilanteissa. Lisäksi Bayern hyödynsi Barcelonan pelaajamateriaalin fyysisyyden puutetta keskikentällä olemalla itse fyysinen (jälleen materiaaliero Bayernin eduksi). (Siihen on syynsä, miksi mm. Keitaa peluutettiin lähes poikkeuksetta UCL-vieraspeleissä avauksessa.) Lisäksi Bayern hyödynsi Barcelonan keskikentän (Xavi & Iniesta) hitautta ja kykyä turvata&puolustaa riittävän isoja alueita pallottomana.
Edelleenkin: Pep Guardiolan valmentama Barcelona ei kohdannut neljän kauden aikana yhtään viime kauden Bayernin tasoista joukkuetta; niin loistava, nälkäinen ja monipuolinen joukkue Bayern viime kaudella oli (ja on mahdollisesti myös kuluvalla kaudella). Viime kaudella Vilanovan Barcelona kuitenkin kohtasi ja tulos oli mitä oli monen eri syyn seurauksena. Viime kaudella Mourinhon Real Madrid oppi viimein lukuisien yritys-erehdys -Klassikkojen jälkeen, miten Blaugrana voitetaan, mutta onnistui siinäkin tosissaan vasta sitten, kun Tito oli New Yorkissa. Milan syöstiin Camp Noulla maanrakoon; PSG kukistettiin Zlatanin räikeästä paitsiomaalista, Messin loukkaantumisesta ja ennennäkemättömän pahasta Messi-riippuvuudesta huolimatta...
