Kyllä tämänkertainen Ballon d'Or on Messin käsistä livennyt - jos on - vuoden aikaisempien loukkaantumisten ja niistä aiheutuneiden seurausten vuoksi. Eilinen loukkaantuminen toki toimii pisteenä iin päälle, mutta varsinaisiin äänestystuloksiin sillä ei ehdi olla isoa vaikutusta, koska suuri osa äänistä oli jo eiliseen mennessä annettu ja äänestysaika päättyy lopulta jo tämän viikon perjantaina.
Viime huhtikuussa sattuneen reisivamman jälkeen Messi ei ole päässyt huippuiskuun käytännössä ollenkaan, vaan aina on tullut uusi reisivamma, joka on katkaissut pidemmät peliputket: Leo loukkaantui PSG-vierasottelun ensimmäisen puoliajan lopussa sen jälkeen, kun oli vienyt Blaugranan 0-1 johtoon. Viikkoa myöhemmin Kirppu palasi kentälle (aivan liian aikaisin) toisessa osaottelussa Camp Noulla viimeiseksi puolituntiseksi oman joukkueensa ollessa 0-1 tappiolla (2-3 otteluparissa). Messi järjesti tasoitusosuman ja käveli loput pelistä. Barcelona eteni välieriin. Messi palasi pelikentille kaksi viikkoa myöhemmin Saksassa surullisenkuuluisassa 4-0 tappio-ottelussa, mutta jokainen näki, ettei Leo ollut pelikuntoinen, vaan väkisin kasaan parsittu ainoa toivonkipinä Blaugranan pelisapluunassa ylivoimaista vastustajaa vastaan. Myöhemmin keväällä Messi pelasi vielä kolmessa ottelussa (kerran avauksessa) tehoilla 3+1, kunnes loukkasi jälleen reitensä Vicente Calderónilla kuukausi Pariisissa tapahtuneen vuoden ensimmäisen loukkaantumisen jälkeen.
Kesällä Messi pelasi Argentiinan mukana muutamia karsintaotteluita ja höntsiä tullen useimmiten vaihdosta kentälle. Blaugranan pre-seasonilla Messi loukkaantui jälleen (reisi) ja oli poissa pari viikkoa. Kauden alettua Messi on kärsinyt tänä syksynä kaksi reisivammaa (ennen eilistä), jotka ovat pitäneet hänet sivussa yhteensä noin kuukauden päivät. Oikeastaan missään vaiheessa Messi ei ole näyttänyt tänä syksynä siltä, että hän olisi täydessä 100% iskussa. (No ok, Valenciaa ja Ajaxia vastaan pelatut ottelut ovat poikkeuksia ja siten vahvistavat säännön.) Varsinkin syyskuun loukkaantumisen ja siitä toipumisen jälkeen Messin pelaaminen näytti varovaiselta ja ylipäätään keskenkuntoiselta. Kenties Leo palasi (jälleen!) liian nopeasti pelikentille... Rikkonaisesta syksystä huolimatta Leo on käynyt 16 ottelussa kentällä, pelannut 1165 minuuttia (12,95 ottelua) ja paukuttanut 14+4 tehot (1,39 maalia/syöttöä per 90min). Häikäisevät tehot? Ei, ei varsinkaan Messin standardeilla, mutta kun otetaan huomioon loukkaantumisten tuoma katkonaisuus ja normaalia vähemmälle jääneet peliminuutit, ei se ihan heikosti ole mennyt, sillä tänä syksynä tehojen osalta edellä ovat toistaiseksi ainoastaan uriensa parhaita syksyjään pelaavat Cristiano Ronaldo(24+5, 1,70 maalia/syöttöä per peli), Zlatan Ibrahimovic(15+5, 1,34 maalia/syöttöä per peli) ja Sergio Agüero(13+6, 1,55 maalia/syöttöä per peli).
Sinäänsä sekin kertoo jotain Messin viime vuosien ylivoimasta ja tasosta, että vasta Kirpun loukkaantumisten pilaamana vuonna muilla on jälleen realistiset mahdollisuudet voittaa Ballon d'Or...
Mutta se Messistä.
***
Palaan tähän omaan avautumiseeni uudestaan, kun katalaanimedian spekulaatioita Messin loukkaantumisen syistä on tullut seurattua ja niiden kautta on tullut pohdiskeltua Kirpun huhtikuusta alkanutta loukkaantumiskierrettä.
Messin vuoden 2013 ensimmäinen loukkaantuminen juontaa juurensa maaliskuuhun ja Boliviaan: 26. maaliskuuta Argentiina pelaa ylhäällä Bolivian vuoristossa MM-karsintaottelun (yllätysyllätys) Boliviaa vastaan. Argentiina kontrolloi MM-karsintalohkoaan ja oli voittanut muutama päivä aikaisemmin Venezuelan 3-0 Buenos Airesissa. Siitä huolimatta Sabella peluuttaa Messiä molemmissa karsintapeleissä täydet minuutit. Neljä päivää myöhemmin (30.3.) Barcelona pelaa Celta Vigoa vastaan Galiciassa ja Tito päättää peluuttaa Messiä avauksesta saakka täydet 90 minuuttia. Kolme päivää myöhemmin (2.4.) Blaugrana pelaa Pariisissa ottelun, jossa Messi loukkaantuu.
Koko skenaario on täynnä huonoja päätöksiä ja huonoa johtamista: Sabellan olisi pitänyt lukea joukkueensa karsintatilannetta paremmin ja olla peluuttamatta Messiä täysiä minuutteja Boliviassa. Titon puolestaan olisi pitänyt jättää Messi penkille Bolivia-ottelun jälkeen, kuten Guardiola teki vuonna 2009 sen jälkeen, kun Argentiina oli hävinnyt Bolivian vuoristossa ottelun 6-1 (viikko tämän jälkeen Barcelona voitti Bayernin Camp Noulla 4-0). Eikä kyse ole pelkästään valmentajista, vaan myös Messistä itsestään ja hänen ympärillä olevista ihmisistä: Messin pitää oppia tuntemaan omat rajansa. Hän ei ole enää 21-vuotias, vaan 26-vuotias. Toiseksi Messin ympärillä pitää olla ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa Messin puolesta 'Ei', koska Messi ei sitä tee. Messi on suuri kilpaurheilija eivätkä suuret kilpaurheilijat kieltäydy kilpailemasta, koska kilpailuvietti ja pelihalut ovat äärettömän kovat. Tämän vuoksi Tata Martino ei kuulemma kysy koskaan pelaajiltaan, että oletko pelikuntoinen/pystytkö pelaamaan, koska pelaajat kovin usein vastaavat myöntävästi, vaikka totuus olisi toinen.
Eikä Vilanovaa tai Sabellaa tule tästä Messin paapomisesta yksin syyttää. Se oli Pep Guardiola, joka aloitti sen, ettei Messiä lepuutettu/penkitetty koskaan. Guardiola aloitti 'Ein' sanomatta jättämisen Messille ja tätä linjaa Tito ja Sabella jatkoivat (ei tehdä Tatan politiikasta vielä arviota, koska on ollut niin vähän aikaa joukkueen peräsimessä). Guardiolan Barcelona ajautui kaudella 2011-2012 (ja jopa jo kaudella 2010-2011) tilanteeseen, jossa joukkueesta tuli liian riippuvainen Kirpusta. Joukkueesta ei yksinkertaisesti löytynyt leveyttä riittävästi. Joukkueesta ei löytynyt Messin kaltaista keskeltä luonnollisesti hyökkäämään tottunutta taitopelaajaa, joka olisi pystynyt täyttämään Leon saappaat edes vähää alusta.
Nyt joukkueessa on Neymar, jolla on luonnollinen taito pelata ylöspäin sekä laidalta että keskeltä. Siitä huolimatta tässä vaiheessa on suorastaan epäreilua vaatia Neymaria ottamaan suoraan Messin saappaat, koska hän on vasta saapunut muutama kuukausi sitten Euroopan kentille, Barcelonaan, ja totutteluvaihe on vielä kesken. Tämä saattaa unohtua Neymarin yllättävän hyvien otteiden vuoksi.
Neymarin läsnäolosta huolimatta Tatalla on edelleen varsin rajalliset resurssit käytettävissään: Erilaisuus puuttuu, joukkue on kaikilta osiltaan kovin samankaltainen, ja siten Tatan kädet ovat hyvin pitkälti sidotut silloin, jos ja kun joukkueen peli ei jossain vaiheessa toimi, koska penkillä ei yksinkertaisesti ole ketään, joka toisi jotain uutta/vaihtoehtoja Blaugranan pelaamiseen. Joukkueen kokoonpanon tulisi olla rakennettu siten, ettei Messille (tai nyt Neymarille) usuteta koko hyökkäysvastuuta tai vastuuta tehoista. Joukkueen kokoonpanon pitäisi olla järkevästi rakennettu ja riittävän syvä, mutta tämä ajatus on Blaugranan johtopuolella hyvin pitkälti sivuutettu jo parin vuoden ajan (koska Rosell haluaa seuran talouden kuntoon ja uuden stadionin). Yhtään puhdasta kärkeä ei joukkueessa ole. Esimerkkitilanne: Kun Messi ja Neymar pelaavat laidoillaan ja ohittavat puolustajan tai pari, on heillä silti vielä yleensä edessään vastustajan topparikaksikko toimettomana valmiina pysäyttämään Messin/Neymarin. Perinteinen kärkipelaaja sitoisi toppariparia itseensä ja siten helpottaisi Neymarin/Messin pelaamista sen lisäksi, että toisi yksinkertaisesti erilaisen vaihtoehdon Blaugranan pelaamiseen sekä Messin&Neymarin kanssa että ilman. Toivottavasti Tata
a. jatkaa/saa jatkaa kuluvan kauden jälkeenkin joukkueen peräsimessä ja
b. saa toteuttaa ilman seurajohdon asettamia kahleita omia toiveitaan ensi kauden joukkuetta rakennettaessa. Nykyinen joukkue kun on kovasti vielä edellisten valmentajiensa jäännös, ei Tatan toiveiden mukainen/näköinen kokonaisuus.
Palatakseni Messiin ja hänen suhteen tehtyihin virheisiin: Huhtikuun loukkaantumisen jälkeen Leon ei annettu toipua rauhassa, vaan hänet pakotettiin ensin PSG:tä ja sitten Bayernia vastaan kentälle. Ok, pelit olivat niin tärkeitä, että peluuttamisen pystyi ja pystyy edelleen ymmärtämään. Camp Noulla Bayernia vastaan Messi pysyi penkillä, koska ei ollut täysin pelikunnossa, ja koska ottelupari oli käytännössä taputeltu. Riskejä ei haluttu ottaa. Neljä päivää myöhemmin Messi kuitenkin vaihdettiin kentälle Betisiä vastaan pelatussa liigapelissä. Oliko Messin kunto neljässä päivässä parantunut niin oleellisesti, että riski kannattikin jo ottaa? Epäilen. Liigamestaruus oli jo käytännössä ratkennut, mutta seurajohdon (Rosell) silmissä edelleen siinsi pakonomainen tarve saavuttaa ennätykselliset 100 pistettä ja tehdä kaudesta tällä tavalla ikimuistoinen (parempi kuin Guardiolan liigamestaruudet & Mourinhon Madridissa saavuttama mestaruus). Niinpä Messin täytyi pelata. (Samalla Thiagon oli istuttava penkillä, mikä toimi lähtölaukauksena nuorukaisen lähdölle.) Ja niinpä Messin vammakierre sai jatkoa muutamaa päivää myöhemmin Vicente Calderónilla pelatussa ottelussa, jossa Messi oli avauksessa. Kausi oli Messin osalta ohi, melkein.
Kesäkuussa Argentiinan paidassa oli Leolla edessä vielä kaksi MM-karsintapeliä: Ensin Kolumbiaa vastaan Argentiinassa ja sitten Ecuadoria vastaan vieraissa. Tällä kertaa Sabella teki viisaasti eikä peluuttanut Messiä kuin noin 30 min molemmissa otteluissa. Kuitenkin Etelä-Amerikan MM-karsinnat vaativat Euroopassa pelaavilta etelä-amerikkalaisilta huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Euroopan MM-karsinnat eurooppalaisilta, koska pelimatkat ovat todella pitkiä ja Etelä-Amerikan MM-karsinnat itsessään kestävät pidempään kuin Euroopan vastaavat (toki Euroopassa on EM-karsinnat). Etelä-Amerikan MM-karsinnoista kumulatiivinen stressi on merkittävän suuri. Tämän kaiken Messin leiri jätti huomioimatta siinä vaiheessa, kun he suunnittelivat Kirpun kesäohjelmaa: 120 000 lentokilometriä (Senegal, Argentiina, Ecuador, Peru, Kolumbia, Guatemala, Los Angeles, Las Vegas, Chicago, Norja, Saksa, Puola, Barcelona, Milan, Israel, Palestiina, Thaimaa, Malesia, Barcelona), hyväntekeväisyyspelejä toinen toisensa perään, ei riittävästi lepoa, ei riittävästi vietettyä aikaa ilman jalkapalloa. Pelaajan, joka lopetti kauden loukkaantuneena, ei olisi missään nimessä pitänyt kesällä matkustaa & pelata tällä tavalla kuin mitä Messi teki. Aina, kun Messi ei pelannut, hän matkusti ja aina kun hän ei matkustanut tai pelannut, valmistautui hän pelaamaan. Sekä henkinen että fyysinen tauko olisi ollut enemmän kuin tarpeen ennen kaikkea ennen kautta, jonka jälkeen on tarkoitus pelata MM-kisat. Tähän kun lisää sen, että Rosellin piti saada pre-seasonille urheilullisesti perinteisen järjetön rahankeruureissu Aasiaan, joka kaiken lisäksi suoritettiin kuulemma tavallista huonommissa matkustusolosuhteissa, koska haluttiin säästää rahaa, niin ei ihme, ettei Kirppu ole palautunut missään vaiheessa kunnolla edellisistä loukkaantumisistaan...
Lisäksi: Kun Pep lähti, ei lähtenyt ainoastaan Pep, vaan lähtivät myös suuri osa hänen mukana tulleesta henkilökunnasta. Lorenzo Buenaventura, joukkueen ja Messin fysiikkavalmentaja, lähti Pepin kanssa samalla oven avauksella. Emili Ricart, joukkueen
medical departmentin johtaja (joka oli läheinen Guardiolalle), sai potkut ennen viime kautta. Niinpä Juanjo Brau - fysio ja palautumisekspertti - joka oli seurannut Messiä paikkaan kuin paikkaan jo vuosien ajan, sai ylennyksen lähtöpassit saaneen Ricartin paikalle.
Summa summarum: Messin vuoden 2013 loukkaantumiskierteessä ei ole kyse
huonosta tuurista, vaan maalikuusta alkaen huonosti hoidetusta johtamisesta itse Messin, Messin leirin, Barcelonan ja Argentiinan joukkueiden osalta. Toivottavasti Messi toipuu nyt kunnolla eikä loukkaantumisia enää ainakaan samalla alueella (reisilihakset) nähdä. Ainakin on annettu ymmärtää, että tällä kertaa häntä ei hoputeta pelikentille liian nopeasti (siitä kertoo jo 6-8 viikon mittaiseksi ilmoitettu toipumisaika, vaikka lääkäreiden mukaan Messin vamma on sellaisessa reisilihaksen osassa, jonka toipuminen kestää vähiten aikaa). Messi toipuu marraskuun Barcelonassa ja joulukuun Argentiinassa. Argentiinassa toipuminen on hyvä idea, koska näin Messille itselle ei tule yhtä herkästi hinkua päästä pelikentille ennen aikojaan, vaikka jalka tuntuisi kuinka hyvältä tahansa jo joulukuussa. Reisivammoista ja vammoista toipuminen ylipäätään kestää aikansa, mutta henkinen toipuminen kestää kauemmin kuin fyysinen, mikä on ollut jo huhtikuusta alkaen nähtävissä Messin varovaisessa pelaamisessa. Juurihan Leo ja hänen isänsä kertoivat lehdistölle ennen Messin sunnuntaina sattunutta loukkaantumista, ettei Kirppu ole vielä 100% iskussa ja että edelliset loukkaantumiset vaikuttavat Messin pelaamiseen edelleen etenkin henkisellä puolella.
Täydellisen toipumisen jälkeen on kautta vielä viisi kuukautta + MM-kisat jäljellä, joten tärkeimmät pelit ovat vielä edessä. Tata jatkaa oletettavasti ja toivottavasti Messiin asti ulottuvaa rotaatiota myös kevään ajan. Jos yhtä heikosti toteutettu johtaminen jatkuu Messin kohdalla seuraavan reilun puolen vuoden ajan, tulee se pilaamaan hänen uransa toistaiseksi tärkeimmät kuukaudet...
***
On usein sanottu, että
messittömässä maailmassa Cristiano Ronaldo olisi maailman paras pelaaja. Nyt portugalilainen saa siihen mahdollisuuden tai oikeammin, onhan hän saanut elää kyseistä unelmaa jo hyvän tovin, sillä onhan Messi ollut viimeisen seitsemän ja puolen kuukauden aikana käytännössä lähes koko ajan joko loukkaantuneena tai toipumassa edellisestä loukkaantumisestaan. Mutta Messi palaa ja toivottavasti vahvempana kuin koskaan.
