Ansaittu voitto Ajaxille. Amsterdamilaiset halusivat voittoa vierailijoita enemmän, joten Ajaxin intensiteetti oli valovuoden edellä Blaugranan vastaavaa etenkin ensimmäisellä puoliajalla. Toisella puoliajalla Blaugranalle tarjottiin mahdollisuutta tulla peliin mukaan, kun Ajax joutui vajaalle, mutta Ajaxin pakka kesti. Lopussa Piqué heilui jälleen tuttuun tapaan kärjessä, koska sinne ei joukkueen kokoonpanosta löydy ketään muutakaan, joka olisi oikeasti vaarallinen maalipyssy eikä kärkipelaajia ruokkimaan tottunut laituri (Pedro, Sánchez, Neymar, Tello...), keskikenttäpelaaja (Cesc) tai toppari (Piqué). Enkä nyt tarkoita, että kärjen pitäisi olla mikään torni, vaan pikemminkin ylipäätään 9-paikan pelaaja, joka olisi automaattinen maalintekouhka (lue: esim. Lewandowski, Agüero tms.).
Cesc, Montoya, Song, jopa Puyol... Heikko ilta sattui tänään; olivat helisemässä Ajaxin prässin kanssa. Se, mikä kenties huolestuttaa eniten: Xavin, Iniestan ja kumppaneiden yli juostiin Ajaxin intensiteetin ja prässin voimin ensimmäisellä puoliajalla. Kun Blaugranan keskikentän peli ei syystä tai toisesta toimi, kärsii sekä joukkueen hyökkääminen että joukkueen puolustaminen. Ehkä se johtui osittain lohkotilanteen aiheuttamasta liiallisesta rentoudesta vierailijoiden osalta (asenne), ehkä osittain poissaoloista, mutta niin joka tapauksessa tapahtui. Viimeksi näin kävi yhtä selvästi Bayernia vastaan, mikä oli ymmärrettävää. Ajax oli loistava etenkin ensimmäisellä puoliajalla, sitä ei pidä kiistää eikä mitään ottaa heiltä pois.
Mukavaa oli sen sijaan nähdä, että Tata otti vaihdosta kentälle näitä La Masian nuorukaisia: Adama, Sergi Roberto ja Patric. Toki eipä penkillä paljon muita vaihtoehtoja olisi ollutkaan, koska loukkaantumiset. Suuriin muutoksiin Tatalla yksinkertaisesti ei ollut materiaalia...
Martinon Blaugrana koki siis kauden ensimmäisen tappion. Tappio tuli oikeastaan todella hyvään saumaan: Suhteellisen merkityksettömässä ottelussa pitkän tappiottoman putken jälkeen Mestarien liigan lohkovaiheessa hienolle seuralle, joka ansaitsi voittaa. Tappio on myös tarpeellinen muistutus siitä, että ei olla voittamattomia, ja jos haluaa jatkossa voittaa, pitää pelata illasta toiseen kovalla intensiteetillä täydet 90 minuuttia. Sunnuntaina Baskimaassa vierasjoukkueen esityksen täytyy kuitenkin olla terävämpi tai muuten tulos ei ole yhtään tätä iltaa positiivisempi.
Toisaalta onhan tämä lohkovaiheessa häviäminen/kompurointi selkeää altavastaajaa vastaan varsin tuttua viime vuosien Barcelonalle: Kaudella 08/09: FCB-Basel 1-1 & FCB-Shakhtar 2-3; 09/10: FCB-Rubin Kazan 1-2 & Rubin Kazan-FCB 0-0; 10/11: Rubin Kazan-FCB 1-1 & Kööpenhamina-FCB 1-1; 12/13: Celtic-FCB 2-1 & FCB-Benfica 0-0... Osa edellä mainituista otteluista olivat varsin merkityksettömiä Barcelonalle, kuten oli myös tämän illan kamppailu, mutta ei läheskään jokainen.
... mutta Mascherano ja etenkin Song pelasivat huonosti.
Songin allekirjoitan (toki kamerunilaisen puolustukseksi mainittakoon, etteivät Xavi ja Iniesta tarjonneet puolustussuuntaan hänelle riittävästi tukea), mutta Mascherano oli omiin silmiini Blaugranan illan parhaita. Whoscored.com näyttäisi olevan myös kanssasi eri mieltä argentiinalaisen suhteen...
Jos joku olisi sanonut minulle heti Tito Vilanovan kesällä tapahtuneen lähdön jälkeisien sekavien ja jopa epätoivoisien fiiliksien keskellä, että seuraavan managerin versio Barcelonasta häviää vasta kauden ensimmäisen kerran kilpailullisen ottelun marraskuun lopulla taistossa, joka on vieläpä Blaugranalle itselleen varsin merkityksetön, olisin nauranut hänelle päin naamaa. Vielä epäuskoisemmin olisin nauranut, kun olisi väitetty, että näin tapahtuu, vaikka Blaugrana pelaa suuren osan syksystä täysin ilman Messiä ja koko syksyn ilman 100% tikissä olevaa Messiä...
Mietin aina onko sillä sen suurempaa seksuaalista merkitystä, onko lohkon ykkönen vai kakkonen? Kuitenkin pudotuspelivaiheessa kaikki täytyy voittaa, jos haluaa jatkaa.
Ei kai se pari kovaa peliä parin helpomman sijasta niin paljon voi vaikuttaa väsymykseen ja formiin? Ekan pudotuspelikierroksen jälkeen voidaan jo todeta kaikkien olevan kovia.
En tiedä seksuaalisesta merkityksestä, mutta kilpailullisessa mielessä todellakin on merkitystä, sijoittuuko lohkossa ykköseksi vai kakkoseksi, pelaako ensin kotona vai vieraissa ja kenet pudotuspeleissä ylipäätään kohtaa. Voitaakseen Mestarien liigan
kaikkia joukkueita ei täydy voittaa, vaan täytyy voittaa vain ja ainoastaan ne joukkueet, jotka vastaan arvotaan sekä se joukkue, joka lopulta mahdollisessa finaalissa vastaan toisesta välieräparista selviytyy. Syksyllä parhaassa iskussa olevat joukkueet voittavat lohkonsa, mutta mikään ei tietenkään takaa, että keväällä lohkonsa voittaneet joukkueet olisivat edelleen samanlaisessa iskussa, mutta oletusarvo on, että lohkonsa voittaneet joukkueet ovat haastavampia kuin lohkoissaan toiseksi jääneet.
Lisäksi UCL:n neljännesvälierät pelataan helmi-maaliskuussa, jolloin Barcelonan peli on ollut heikoimmillaan poikkeuksetta viimeisen 6-7 kauden ajan. Jos oletetaan, että näin käy jälleen, on pelkästään Blaugranan etu, ettei helmikuussa vastassa ole esimerkiksi Bayern tai PSG, vaan mieluummin Basel tai Olympiakos. Näin joukkue saa lisää aikaa olla huippuiskussa, ja huippukunnon voi perustellusti ainakin yrittää suunnitella ajoittuvan huhtikuulle. Mikäli Bayern - ainoa joukkue Euroopassa joka lähtisi Blaugranaa vastaan selkeänä ennakkosuosikkina - halutaan varmasti välttää ennen huhtikuuta, täytyy voittaa oma lohko (toki sillä oletuksella, että Bayern voittaa myös omansa).
Sitä ei toki käy kiistäminen, etteikö lohkokakkosistakin löytyisi todella kovia ja vaikeasti lyötäviä joukkueita, kuten Dortmund/Napoli/Arsenal, Manchester City ja mahdollisesti Juventus, joten arvan sattuessa kohdalleen voi lähtöpassit kilpailusta olla tuloksena nopeammin kuin osattiin odottaakaan, mikäli peli ei kulje jo neljännesvälierissä. Esimerkiksi tämän illan Barcelonan olisi lyönyt varsin moni edellä mainituista joukkueista monen muun joukkueen lisäksi.
Niinpä Celticiä vastaan on mieluusti pelattava tosissaan, pelasi siinä ottelussa sitten juniorit tai eläkeläiset. Onneksi tosiaan Celticillä ei ole Camp Noulla panoksena kuin kunnia sekä voiton tuomat miljoona euroa. Lisäksi Blaugranan otteluruuhka ei ole joulukuussa enää yhtä paha kuin tähän saakka syksyllä:
neljä lepopäivää
1.12. Athletic - FCB
neljä lepopäivää
6.12. Cartagena - FCB (CdR)
neljä lepopäivää
11.12. FCB - Celtic (UCL)
kaksi lepopäivää
14.12. FCB - Villarreal
kaksi lepopäivää
17.12. FCB - Cartagena (CdR)
neljä lepopäivää
22.12. Getafe - FCB
Alba, Adriano, Alves ja Tello toivottavasti palaavat pelikuntoon jo seuraaviin peleihin, jotta voimakkaampi rotaatio olisi mahdollista. Copan pelit tässä vaiheessa on tarkoitettu sergi robertoille ja telloille. Liigapeleissä pelaa kunnossa oleva ykkösmiehistö, Celticiä vastaan astunee kentälle joku liiga- ja copapelien välimuoto...
