Veikkausliigan taso

[Chief Innanen]

Peli ei yllä läheskään yhtä paskalle tasolle kuin kotimainen media liittyen futikseen. Siinä on pohjat.

[Kim Suomisen ponnari]

Okei nyt kaikki joukkueet sitten lopettaa sen oman senhetkisen rosterinsa vahvuuksilla/osaamistasoilla pelaamisen ja mieluummin maaleja maaleja maaleja maaleja molempiin päihin!! Saisiko vielä matsien tauoilla ylilennon Scorpionsin Rock You Like A Hurricanen säestämänä?

[Herra]

Irakin tiedotusministeri -linjalta tuo Savolaisen avautuminen tosiaan vaikuttaa.

En osaa ottaa kantaa tempokeskusteluun, mutta yksi hajanainen ajatus kuitenkin liittyen aiheeseen.

Miksi tuntuu (onkohan jossain dataa aiheesta) siltä, että kotimaisessa jalkapallossa - eritoten Veikkausliigassa - selkeitä pelaaja vs. pelaaja -haastoja nähdään huomattavasti vähemmän kuin kotimaan alasarjatasoilla tai ulkomaisessa futiksessa. Esimerkki: Pallo pelataan laitaan, jossa on selkeä paikka 1 vs. 1 -haastolle. Laituri kuitenkin pimputtelee pallon takaisin alakertaan.

Sitten kun sattuu katsomaan Viasatilta jotain Tanskan divaria, niin meno on aivan eri.

Joo, totta kai kaikki tilanteet alun alkaen syntyvät siitä, että toisen joukkueen pelaaja voittaa jossain tilanteessa toisen pelaajan. Mutta tarkoitan sitä, että selkeitä tilanteita, joissa hyökkäävä pelaaja ohittaa puolustavan pelaajan, näkee Veikkausliigassa harmittavan vähän

Mistä se sitten johtuu? Ehkä inhorealistisesta peliajatuksesta, joka voi toki olla tuloksen kannalta usein parempaa kuin "tyhmät" haastot. Pelin viihdyttävyyden (viihdyttävyys toki katsojan silmissä), pelaajien kehityksen? ja kenties sen mystisen temmon kannalta olisi parempi, jos pelaajia kannustettaisiin/sallittaisiin yrittämään haastamista enemmän. Niistä pallonmenetyksistä/ohituksista syntyisi joka tapauksessa yllättävää temmonvaihtelua.

[haksu]

Oli kyllä melkoiset defenssimekanismit lauenneet. Väkisin tulee miettineeksi katsovatko nämä ihmiset tarpeeksi ja tarpeeksi monipuolisesti ulkomaista jalkapalloa.

Sama fiilis tuli itselle.

En tiedä, onko joillakin tahoilla ylpeys niin pahasti pelissä vai miksei pystytä aukaisemaan silmiä tempon puutteen aiheuttamien ongelmien suhteen tai ottamaan edes osittaista kritiikkiä vastaan liittyen syvällä puolustamiseen. Ja piti erikseen todeta, että ulkomaille siirryttäessä todellisuudessa suurin haaste on kovempi taso, kieltämättä aika Sherlock-tason pohdintaa.

Jos tempoa haluttaisiin aivan tietoisesti lisätä omassa pelaamisessa, ei kai ainoa vaihtoehto ole lähteä suu vaahdossa hakkaamaan vaan pystysyöttöjä tai haastamaan aina 1vs1 -tilanteissa tms. Voisiko tempon lisäämistä jollain pelin osa-alueella käyttää yhtä lailla taktisena työkaluna myös meillä enemmän? Kaippa pimputtelun ja hurlumhein välimaastosta löytyy myös jotain.

Lisäksi itselle tuntuu loputtomalta pyörivältä keskustelulta kiistelyltä, että onko tempo vähäistä, koska pelaajilla ei ole riittävällä tasolla vaadittavia ominaisuuksia ja valmiuksia siihen vai koska pelaajat eivät ole kehittyneet riittävästi sillä saralla sen vähäisyyden vuoksi.

[Tunturi]

Eniten twiittiketjussa huvitti vastaus siihen, miksi Suomesta ei tule haastoihin kykeneviä laitapelaajia.

8. Väite: Meillä kasvaa vain keskiakselin pelaajia.

Mahdollisesti totta, mutta perustelut eivät kestä tarkastelua. Meillä on kyllä nopeita laitureita, mutta yleensä heistä kasvaa geneerisiä pakottajia, eikä jalkapallonopeita haastajia. Syyn löytyminen vaatii paljon perusteellisempaa sosiokulttuurista tarkastelua.

Eli sen sijaan, että vastausta etsittäisiin läheltä (valmentajat opettavat liikaa pallonhallintapeliä ja pelottelevat pois yksilöllisen riskinoton), sitä pitäisi etsiä "sosiokulttuuriselta" tasolta. Suomessa on kollektivistinen kulttuuri, mutta eikö silloin nimenomaan pitäisi aktiivisesti kasvattaa pelaajia, jotka uskaltavat hakea omia, peliä edistäviä ratkaisujaan? Miten valmentajat tukevat sitä?

[Demian]

Ja piti erikseen todeta, että ulkomaille siirryttäessä todellisuudessa suurin haaste on kovempi taso, kieltämättä aika Sherlock-tason pohdintaa.

Eikö muutenkin tempo ole ainakin kärjistäen hyvin pitkälti sama asia kuin taso? Jos mietitään jalkapalloilijoita, niin varmasti käytännössä jokainen ammattilainen osaa lähtökohtaisesti laittaa sisäsyrjäsyötön vierelle tai antaa pidemmänkin puolenvaihdon paineettomassa tilassa. Sen sijaan erot taitotasossa korostuvat siinä vaiheessa, kun tilaa ja aikaa onkin vähemmän.

[Guaje]

Onhan suomalaiset vähän kaikessa riskejä vieroksuvaa kansaa. Nuoret futarit ovat koulussa 8 tuntia päivässä, koska koulutus täytyy olla vähintäänkin varmuuden vuoksi. Valmentajat ovat päivät pankissa töissä, koska säästöön täytyy jäädä pahan päivän varalle ja pitäisi se ilmalämpöpumppukin hankkia. Vieraspelireissut jää kannattajilta väliin koska "insert mikä tahansa tekosyy".
Olemme maailman onnellisin kansa koska meillä on maailman eniten asiat "ihan ok". Lamat, sodat ja vanhemman sukupolvet ovat opettaneet että "ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”. Katsomossa nauretaan kovaan ääneen kun harhautus epäonnistuu, foorumeilla haukutaan kun kaukolaukaus menee metrejä ohi ja joukkueiden kapteenit ovat "no nonsense" pakkeja.
Eiköhän tämä pikkuhiljaa muutu, ei välttämättä meidän sukupolven aikana, mutta kyllä se ilo, tunne ja tempo sieltä vielä löytyy

[Jänkhäkoira]

Eikö muutenkin tempo ole ainakin kärjistäen hyvin pitkälti sama asia kuin taso?

Kärjistäen, nouseeko suomalaisten pelaajien taso ulkomaille siirtyessään, kun hetken totuttelun jälkeen moni pääsee kuitenkin ulkomaan nopeampaan tempoon kiinni. Toki jotkut joutuvat palaamaan kotiin. Ei ollut piikki, vaan tätä olen tässä dilemmassa miettinyt.

[Rikkiviisas]

Kärjistäen, nouseeko suomalaisten pelaajien taso ulkomaille siirtyessään, kun hetken totuttelun jälkeen moni pääsee kuitenkin ulkomaan nopeampaan tempoon kiinni. Toki jotkut joutuvat palaamaan kotiin. Ei ollut piikki, vaan tätä olen tässä dilemmassa miettinyt.

Kentällä on 11 pelaajaa ja kaikkien taitotason pitäisi olla suunnilleen sama.
Haastot ja harhautukset ovat oma asiansa, mutta jonkinlaiseen kokonaisvaltaiseen tempoon vaikuttaa ennen kaikkea kyky syöttää nopeasti oikeaan paikkaan ja vastaanottaa kova syöttö. Ulkomaille päätyvillä taitotaso riittää molempieen lyhyen totuttelun jälkeen (tai sitten pelaajatarkkailu on mokannut), mutta ei sillä taidolla tee paljoakaan, jos ei saa oikeanlaisia syöttöjä oikeassa paikassa tai joukkuekaveri ei pysty ottamaan sitä syöttöä haltuun.

Jokaisessa joukkueessa on se muutama ylikylän pelaaja, mutta joukkue joutuu useimmin menemään sen heikoimman lenkin mukana.

Eli sen sijaan, että vastausta etsittäisiin läheltä (valmentajat opettavat liikaa pallonhallintapeliä ja pelottelevat pois yksilöllisen riskinoton), sitä pitäisi etsiä "sosiokulttuuriselta" tasolta.

Onhan suomalaiset vähän kaikessa riskejä vieroksuvaa kansaa.

Nyt on taas niin yleistävää mutu-tuubaa, että tempo on ollut kovempi kirjoittaessa kuin tieto ja taito.

[Jortsukka]

Se miksi meiltä ei tule parempia laitureita johtuu mielestäni siitä, että Suomessa junnuna ja jopa VL voi pelaaja pärjätä suomalaisittain erityisellä nopeudellaan pelkästään. Pelaaja ei välttämättä osaa ohittaa, mutta osaa juosta hitaamman suomalaisen ohitse. Sitten taas kun tämä pelaaja menee maailmalle tai verrataan KV-tason pelaajiin, niin nopeus ei välttämättä enää olekkaan erityisominaisuus vaan "ihan hyvää tasoa" ja kun ei osata pelitaidollisesti ohittaa eikä välttämättä mitä tehdään ohituksen jälkeen, niin eipä siinä pitkälle päästä. Ulkomailla kuitenkin se että olet pelkästään nopea tai kv-tasolle melko nopea, niin siellä puolustajat osaavat pelata sellaiset pelaajat tilanteista ulos. Jos siis haluttaisiin näitä pelaajia kehittää, pitäisi heidän pelkän nopeutensa lisäksi pystyä opettamaan teknisesti paremmiksi ohittajiksi ja esim. liikkumaan pallottomana paremmin tiloissa luoden itselleen parempia tiloja mihin liikkua.

Hyvä esimerkki pelaajasta joka on tätä kategoriaa on Timo Stavitski. Aina junnuna dominoi nopeudellaan, juoksi vaan laidasta ohi ja Suomessa vielä senkin jälkeen oli vaarallinen. Maailmalla kaikki nähneet mihin ura mennyt.

Jos menet katsomaan vaikka BSM-peliä ja siellä näet suomalaisittain nopean pelaajan, niin todennäköisesti tuo pelaa kärjessä tai laidassa ja ei osaa hyödyntää nopeuttaan muuten kuin "juokse pystyyn ja pistetään sulle palloa sinne". Tämä toki kärjistäen, mutta tämän trendin näkee jo todella nuoresta saakka lähes kaikissa Suomen seuroissa. Joukkueilla on suomalaisittain nopeita pelaajia ja sitten pelitapa valjastetaan vaan siihen että muut potkivat palloa selustaan ja kaveri juoksee sinne. Ei osaa luoda itselleen tilaa tai tehdä muuta kuin juoksee vaan.

[JunnunVPS]

Mulla olis sellanen käsitys, että Euroopassa treenataan paljon enemmän kuin Suomessa, onko tuo totta?
Jos tuo nyt olis totta, niin sehän tarkoittais sitä, että enemmän treenattaessa, pallonhallinta paranee ja kunto on sitten rautaa myös.
Ainakin niinku jos ajatellaan ihmisiä, niin suomalaisella ja espanjalaisella jalkapallon pelaajalla ei oo mitään eroa, molemmilla on kaks kättä, jalkaa, nukkuu, syö, paskantaa jne. Ihan samanlaisia ne on. Ja mitä nyt joskus tullu lueskeltua kaikkien näiden suomalaisten urheilijoiden kirjoja, niinku, Viren, Ukkola, Julma-Juha jne. niin kaikillahan niillä oli yhteistä se armoton treenaaminen, Littikin treenas paljon (?), en tiedä, kuullu vaan joskus.
Virenin kohdalla, se päätti alkaan treenaan kovaa, oikein panostaa siihen, niin se alko juoksemaan joka päivä, aamulla 25 kilsaa ja illalla 25 kilsaa, niin puolen vuoden jälkeen alkoi sitten se kova treenaaminen näkymään tuloksissakin. Ja harvoinpa sitä menestystä on tullu oikein millään alalla, muuta kuin 100% omistautumisella ja kovalla työllä. Ei siihen onneen oikeen oikotietä ole. Tai mä oon ainakin niinku vakuuttunu siitä, että vaan kova työ on se millä pääsee eteenpäin.

[JunnunVPS]

Multasen Kalle sanoi jossain videolla, että kun se oli siellä Italiassa, niin ne treenas 2 kertaa päiväs, oliko se 4. divari.
Viime vuonna Duarte vaati Gnistanin jätkiä treenaamaan joka päivä 2 tunnin treenit, osa joutu lähteen veke, kun duuni tai jotain muuta, ja pitkäänhän ne pärjäskin paremmin kuin ennen, nehän oli ihan sysipaskoja sitä ennen.

[Lihis]

Muutama vuosi sitten luin jonkun espanjalaisen valmentajan haastattelun, jossa hän sanoi, että täällä Suomessa treenataan liikaa. Real Betisissä junnut treenaavat muutaman kerran viikossa, mutta sillä tavalla saadaan tempo pidettyä mahdollisimman kovana. Mies siis peräänkuulutti treenin tasoa, ei määrää. Näin saatiin myös junnun motivaatio pysymään, kun joka päivä ei ollut treenejä. Muistaako kukaan tällaista haastattelua? Kiinnostava näkökulma tuokin. En millään muista, että minkä suomalaisseuran organisaatiossa mies vaikutti.

[Jortsukka]

Mulla olis sellanen käsitys, että Euroopassa treenataan paljon enemmän kuin Suomessa, onko tuo totta?

Eurooppa on iso alue. Tämä riippuu mihin verrataan ja mistä tasosta puhutaan. Jos puhutaan ammattilaistasosta, niin Suomessa harjoitellaan varmaan keskimäärin vähemmän kuin monissa maissa.

Jos puhutaan junioreista, niin jossain harjoitellaan enemmän ja jossain vähemmän. Mutta vertailu on aika mahdotonta koska esim. Espanjassa kilpailu on niin valtavaa ja pelaajat harjoittelevat niin paljon omalla ajalla, että voidaan harjoitella "vain 3 kertaa viikko" (vaikka tämäkin on tietyllä tavalla myytti). Sitten taas jossain Tanskassa U14 pelaajat harjoittelevat 6 krt/viikko.

[luiyikynä]

Jos tempo on kärjistäen sama kuin taso, niin eikö siihen auta paremmat palikat, jolla leikkiä? Paremmat pelaajat kokonaisvaltaisesti, paremmat valmentajat, paremmat organisaatiot ja niin edelleen. Vaikea kuvitella, että tähän onneen olisi mitään oikotietä.

Toisaalta tulee mieleen, koska en kokonaan alkuperäistä raporttia ole lukenut, vaan silmäillyt ja seuraillut keskustelua eri puolilta, onko Veikkausliigassa huonompi tempo kuin sen taso? Tai voiko pelkkää tempoa nostaa nostamatta liigan tasoa?

[PG]

Jos tempo on kärjistäen sama kuin taso, niin eikö siihen auta paremmat palikat, jolla leikkiä?

Jos taso olisi niin matala ettei prässin alla pysty pelaamaan, luulisi minkä tahansa liigassa operoivan joukkueen voittavan mestaruuden puolustamalla aggressiivisesti. Kunnes näen tuon käytännössä, sanon tason riittävän pelaamaan tarvittaessa paremmin. On vain tahdosta kiinni että ottelut menevät maleksimiseksi.

[Jortsukka]

Norjassa ei juurikaan ole tasokkaampi liiga. Vähän toki, mutta ei merkittävästi, mutta siellä on selvästi kovempi tempo. Koko jalkapallokulttuuri siellä korostaa prässiä ja että mennään kovaa. Suomessa taas viime vuosina varsinkin korostunut todella paljon pallonhallinta ja sitä HJK edellä ajanut airueena johtavana seurana. Muut sitten koittaneet matkia ja kun pelaajat huonompia, niin tempo edelleen hitaampi.

[JunnunVPS]

Eurooppa on iso alue. Tämä riippuu mihin verrataan ja mistä tasosta puhutaan. Jos puhutaan ammattilaistasosta, niin Suomessa harjoitellaan varmaan keskimäärin vähemmän kuin monissa maissa.

Jos puhutaan junioreista, niin jossain harjoitellaan enemmän ja jossain vähemmän. Mutta vertailu on aika mahdotonta koska esim. Espanjassa kilpailu on niin valtavaa ja pelaajat harjoittelevat niin paljon omalla ajalla, että voidaan harjoitella "vain 3 kertaa viikko" (vaikka tämäkin on tietyllä tavalla myytti). Sitten taas jossain Tanskassa U14 pelaajat harjoittelevat 6 krt/viikko.

Varmaan vähän molempia tarkoitin, kuitenkin pääajatuksena tuo ammattilaistaso. Pitää vaan matkia niitä, jotka menestyy, kopioida kaikki, ja sitten vielä vähän härmäläistä sisua mukaan, niin eiköhän tässä muutaman vuoden päästä nähdä Mestarien Liigan finaalissa FC Barcelona-VPS.

[Limakutziero]

Suomessa taas viime vuosina varsinkin korostunut todella paljon pallonhallinta ja sitä HJK edellä ajanut airueena johtavana seurana. Muut sitten koittaneet matkia ja kun pelaajat huonompia, niin tempo edelleen hitaampi.

Suomessa (ja eritoten Veikkausliigassa) on ollut viime vuodet vallalla enemmänkin passiivisen matalan blokkipuolustamisen ja "nopeiden" vastahyökkäyksien yhdistelmä ja tämä, jos mikä, on myrkkyä pelin temmolle, kun toinen (puolustava) ei edes yritä ja toisen (palloa hallitseva) ei tarvitse pitää ottelussa kovempaa tempoa.

e. ja tältä pelaaminen on näyttänyt erityisesti Klubin otteluita seuraavan näkökulmasta, voi olla, että alemman keskikastin peleissä on sitten ollut enemmän "vauhtia ja vaarallisia tilanteita".

[luiyikynä]

Jos taso olisi niin matala ettei prässin alla pysty pelaamaan, luulisi minkä tahansa liigassa operoivan joukkueen voittavan mestaruuden puolustamalla aggressiivisesti. Kunnes näen tuon käytännössä, sanon tason riittävän pelaamaan tarvittaessa paremmin. On vain tahdosta kiinni että ottelut menevät maleksimiseksi.

Toisaalta eihän ole olemassa vain yhtä prässiä, vaan täytyyhän senkin olla riittävän hyvää (kollektiivista, oikea-aikaista, oikeassa paikassa suhteessa kenttään ja pelaajiin, tietty laukaisutekijä, kesto jne.) Siihenkään ei millä tahansa liigajengillä riitä taso, väitän.

Jos taas eritellään tempo ja taso, niin nouseeko liigan taso paremmalla tempolla? Tarkoitan, että onko tempo itseisarvo paremmassa tasossa? Lisäksi minua kiinnostaa miten pelin tempo määritellään? Onko se vain pallon kanssa tapahtuvaa toimintaa ja sen nopeutta tai vauhtia ja lasketaanko siitä ulos pelaajien nopeus ja esim. prässin agressiivisuus? Prässin temposta en ole kuullut, mutta kai senkin voisi mieltää kuuluvaksi pelin tempoon.

Summa summarum. Puhutaanko tässä nyt pelin temposta vai pallollisen pelin temposta?

[JoenDoe]

Norjassa ei juurikaan ole tasokkaampi liiga. Vähän toki, mutta ei merkittävästi, mutta siellä on selvästi kovempi tempo. Koko jalkapallokulttuuri siellä korostaa prässiä ja että mennään kovaa. Suomessa taas viime vuosina varsinkin korostunut todella paljon pallonhallinta ja sitä HJK edellä ajanut airueena johtavana seurana. Muut sitten koittaneet matkia ja kun pelaajat huonompia, niin tempo edelleen hitaampi.

Tämä selittyy osin sillä, että fyysisyydestä ja munaravauksesta kiksinsä saavat joukkueurheilijat hakeutuvat Suomessa kendon pariin toisin kuin Norjassa. Tästä syystä keskiverto suomalaisfutarin vahvuudet ovat sellaisia, jotka ovat vahvuuksia jalkapallossa mutta eivät jääkiekossa.

Sori sosiokultturaalisesta tarkastelusta.

[Jortsukka]

Suomessa (ja eritoten Veikkausliigassa) on ollut viime vuodet vallalla enemmänkin passiivisen matalan blokkipuolustamisen ja "nopeiden" vastahyökkäyksien yhdistelmä ja tämä, jos mikä, on myrkkyä pelin temmolle, kun toinen (puolustava) ei edes yritä ja toisen (palloa hallitseva) ei tarvitse pitää ottelussa kovempaa tempoa.

e. ja tältä pelaaminen on näyttänyt erityisesti Klubin otteluita seuraavan näkökulmasta, voi olla, että alemman keskikastin peleissä on sitten ollut enemmän "vauhtia ja vaarallisia tilanteita".

Nojuu, oikeastaan siis näkynyt kahta eri koulukuntaa. Eli juuri tuota matalaa blokkia ja vastahyökkäyksiä(jotka lähinnä jotain roiskaisuja) sekä sitten tuota pallonhallintaa. Kuitenkin kyse siitä että Suomessa harva joukkue pelaa niin että se pyrkisi pelaamaan kontrolloidusti todella nopealla temmolla ylöspäin ja prässäämään todella aktiivisesti ylhäältä saakka "koko pelin".

[MacGyver]

Suomessa (ja eritoten Veikkausliigassa) on ollut viime vuodet vallalla enemmänkin passiivisen matalan blokkipuolustamisen ja "nopeiden" vastahyökkäyksien yhdistelmä ja tämä, jos mikä, on myrkkyä pelin temmolle, kun toinen (puolustava) ei edes yritä ja toisen (palloa hallitseva) ei tarvitse pitää ottelussa kovempaa tempoa.

e. ja tältä pelaaminen on näyttänyt erityisesti Klubin otteluita seuraavan näkökulmasta, voi olla, että alemman keskikastin peleissä on sitten ollut enemmän "vauhtia ja vaarallisia tilanteita".

Nykytilanne saattaa olla (ehkä jopa todennäköisesti on) looginen seuraus suomalaisessa jalkapallossa tapahtuneista muutoksista. 10-20 vuotta sitten voivoteltiin sitä että Suomi ei mene ikinä kisoihin koska meillä kasvaa vain siilitukkabodareita, kovia ja suoraviivaisia pelaajia mutta ei uusia Litmasia. Taitoon alettiin kiinnittämään juniorivalmennuksessa erityisen paljon huomiota, ja samaan aikaan alettiin panostaa tekonurmien rakentamiseen. 2010 -luvun alkupuolella meillä sitten alkoi olla liigassa nuoria näiden muutosten kasvattamia pelaajia. Samaan aikaan pallonhallintapelaaminen nousi vallitsevaksi pelitavaksi, tällä kaadettiin juuri nämä suoraviivaiset kohkausjoukkueet Mestarien liigan finaaleissa. Hieman myöhemmin eniten ajan hermolla olevat valmentajat tajusivat että tällä tavalla pystyy pelaamaan myös Veikkausliigassa menestyksekkäästi.

Oleellista on miten tähän reagoitiin muissa joukkueissa. Parin nolon tappion jälkeen huomattiin että tehokas tapa puolustaa Veikkausliigan pallonhallintajoukkueita on vetäytyä matalaan blokkiin. Veikkausliigassa joukkueet eivät kuitenkaan ole niin äärettömän taitavia että ne menisivät mistä tahansa blokista väkisin läpi. Ja toisaalta pitkäkin pallonhallinta päättyy aina pallonmenetykseen, josta sitten voidaan pyrkiä vastahyökkäykseen pitkää hyökkäystä jauhaneen joukkueen puolustustasapainon herkkyessä. Kivaa tai ei, tämä osoittautui tehokkaaksi tavaksi ottaa pisteitä Veikkausliigassa. Nevoföget, Ilveksen vetäytyminen omasta avauspotkusta suoraan matalaan blokkiin täpötäydellä heinäkuisella Tammelan stadionilla Vepsua vastaan (0-0).

Ongelma ei oikeastaan ole se, että jotkut hierovat pallonhallintaa, vaan se että tätä vastaan ei osata pelata tehokkaasti muuten kuin matalalla blokilla. Tämä taas kostautuu niin europeleissä, kuin suomalaisten pelaajien kehityksen hidastumisena.

Lääkkeenä tähän olisi loogisesti parempi prässipelaaminen, niin puolustavan kuin hyökkäävän (vastaprässi) joukkueen osalta.

[ZAPP!]

Muutama vuosi sitten luin jonkun espanjalaisen valmentajan haastattelun, jossa hän sanoi, että täällä Suomessa treenataan liikaa. Real Betisissä junnut treenaavat muutaman kerran viikossa, mutta sillä tavalla saadaan tempo pidettyä mahdollisimman kovana. Mies siis peräänkuulutti treenin tasoa, ei määrää. Näin saatiin myös junnun motivaatio pysymään, kun joka päivä ei ollut treenejä. Muistaako kukaan tällaista haastattelua? Kiinnostava näkökulma tuokin. En millään muista, että minkä suomalaisseuran organisaatiossa mies vaikutti.

Hakemasi valmentaja on José Riveiro.

[Chief Innanen]

Tämä Riveiron esittämä syy on periaatteessa järkevä. Espanjassa intohimo jalkapalloon ja halu kehittyä on täysin eri luokkaa kuin täällä. Toimiakseen vähempi määrä laadukkaita treenejä edellyttää, että valmentajat osaavat ohjeistaa junnut toimimaan kehityksen kannalta järkevästi myös vapaa-ajallaan ja näiden junnujen tiedostavan nämä ohjeistukset. Velliperseisen nyky-yhteiskunnan huomioiden muutamat valioyksilöt saattaisivatkin näin tehdä, mutta erittäin todennäköisesti todella moni sluibailisi kaikesta mahdollisesta ja sitä myöden yhä useamman lahjakkaan junnun ura tyssää sohvaan tai tietokonetuoliin.