Veikkausliigan taso

[Jude10]

Kups toki pelasi aivan eri tavalla ja sai nimen omaan prässillä Klubin pelin sekaisin. No sitten väsyivät ja vika puolituntinen oli tuohon suuntaan, mutta se aika, jolloin saivat valtaosan maalipaikoistaan, oli hyvin erilaista. Myönnettäköön toki, että maalin tekivät vastaiskulla siinä vaiheessa, kun keskittyivät muuten peruuttelemaan.

Mjoo no ehkä prässin aktiivisuuden ja erityisesti oman hyökkäyspelin osalta, mutta kyllähän Honkavaaran itsensäkin sanoin nimenomaan pelin tempoa lähti KuPS tappamaan. Piccaretan aivoituksista en muuten tiedä, mutta samalta hitaaseen peliin pakottamiselta tuo puolustuksen osalta näytti. Mutta tää ois ehkä enemmän matsitopicin kauraa. Tempo eilisessä pelissä oli joka tapauksessa eilen äärimmäisen hidas, ja se vaikuttaa kyllä "tason" määrittämiseenkin katsojan silmässä.

[TeukkaS]

Otteluna tuo Klubi-KuPS oli mielestäni ihan helvetin viihdyttävä ja sisälsi myös tukun kovia kaksinkamppailuja. En oikein tiedä, minkälaista munaravia tuon pelin pitäisi olla tasokas-leiman ansaitakseen, mutta tuon luulisi olleen ihan hyvää mainosta matsia katsoneille tuulareillekin.

Toisaalta taas joku KuPS-RoPS oli temmoltaan ihan kauhean hidasta nypläämistä, jota katsellessa kävi mielessä, että puolueeton katsoja ei saa tuosta yhtään mitään irti.

[Ehis]

Näkisin kyllä yhtenä aika merkittävänä syynä alhaiseen tempoon sen, että pelejä on neljän päivän välein. Kukaan tuskin haluaa tässä vaiheessa kautta riskeerata lisääntyneellä loukkaantumisriskillä repimällä "sataakymmentä prosenttia" jengistään.

Just tämä. Kolminkertainen sarja on edelleen täysin hanurista.

[Rikkiviisas]

Nykyisessä systeemissä on jakomielitautinen tilanne: on viikkoja, jolloin on pelisuma ja viikkoja, jolloin on paljon löysää.
ULKOMAILLA seurat pelaavat tasaisemmin useampia pelejä ja sarjakausikin on pidempi.

Ongelmahan tuosta on, että yhdistettynä (tasoltaan) kapeaan rinkiin (toisin kuin siellä ULKOMAILLA) niin joukkueet eivät kamalasti voi kierrättää pelaajia ja otteluruuhkassa lähinnä kyse on palautumisen maksimoinnista. Tällöin varsinainen harjoittelu jää vähiin, joten taktinen ja fyysinen harjoittelu sijoittuu niihin löysempiin hetkiin. Oikeastaan Veikkausliigaa siis pelataan "erissä": X ottelua putkeen ja sitten katsotaan kenellä taktiikat toimi ja pelaajat pysyivät ehjinä, jonka jälkeen mahdollisuus vähän hienosäätää ja sitten taas uusi "erä"...

Tempohan tuossa kärsii kun harjoituksissa ja peleissä ei voi vetää kovalla pelitilannenopeudella. Tietysti kauteen valmistautumisen yhteydessä se olisi mahdollista, mutta tempo vaatii koko ajan ylläpitoa ja hirveä tempo ennen yhtään peliä polttaa joukkueita loppuun, niistäkin on esimerkkejä. Saati jotta kyse on nimenomaan pelitilannenopeudesta eli siitä, että pallo pysyy mukana...

Sarjaohjelman pitäisi siis olla väljempi, joka mahdollistaisi tempon nostamisen ainakin niillä joukkueilla, jotka haluavat pärjätä kunnolla europeleissä.

[copa de kybä]

Jos nyt katsoo vaikka Ilveksen otteluohjelmaa tähän mennessä, niin aika paljon värikynää saa käyttää, jos sitä pitää syynä tempon tappamiseen kauden avauspelissä. Varmasti otteluruuhkillakin on oma vaikutuksensa, mutta suurempi syy on kyllä ihan valmentajien tavassa peluuttaa joukkueitaan ja sitä kautta mihin pelaajat ovat tottuneet.

[Jones]

Ihme kitinää. Jos HJK:n pelin saa pysäytettyä sillä että vetää bussin parkkiin, niin silloinhan niin pitää tehdä jos se on paras keino saada pisteitä. Jos HJK ei pysty silloin parempaan kuten eilen, niin se on tietysti vastustajan vika kun eivät pelaa kovalla temmolla?

[copa de kybä]

Ihme kitinää. Jos HJK:n pelin saa pysäytettyä sillä että vetää bussin parkkiin, niin silloinhan niin pitää tehdä jos se on paras keino saada pisteitä.

Ehdottomasti näin, jos asiaa ajattelee vain yhden joukkueen ja yhden kauden näkökulmasta. Jos näkökulmaa laajentaa suomifutikseen ylipäänsä, vastaus voisi olla toisenlainen, mutta tietysti löytyy faneja, jotka eivät edes halua peleihin uusia katsojia häiritsemään. Sivuhuomiona tämä keskustelu muuten lähti VPS-Ilves pelin olemattomasta viihdearvosta. Itse voin antaa esimerkkejä lähinnä Klubin peleistä, kun en muita ole ehtinyt katsomaan.

[Rikkiviisas]

Jos nyt katsoo vaikka Ilveksen otteluohjelmaa tähän mennessä, niin aika paljon värikynää saa käyttää, jos sitä pitää syynä tempon tappamiseen kauden avauspelissä.

Selvä, taas yhden kauden yksittäinen esimerkki kaatoi useamman kauden, useamman joukkueen otteluohjelman, valmentajien kommenttien, pelaajien kommenttien ja muun perusteella tehdyn selitysmallin.

[copa de kybä]

Selvä, taas yhden kauden yksittäinen esimerkki kaatoi useamman kauden, useamman joukkueen otteluohjelman, valmentajien kommenttien, pelaajien kommenttien ja muun perusteella tehdyn selitysmallin.

Ei se kaatanut, mutta vaikka Veikkausliigasta poistettaisiin puolet peleistä, peleihin ei tempoa pelkästään sillä tuoda. Se on yksi selitys, mutta ei ainoa. Verrata voi vaikka Ruotsiin, jossa otteluohjelma ei nyt NIIN paljon väljempi ole kuin täällä, mutta jostain syystä tempoa on enemmän. Mahtaisiko olla jotain tekemistä valmentajien tavassa peluuttaa joukkueita?

[Tiksa]

Nykyisessä systeemissä on jakomielitautinen tilanne: on viikkoja, jolloin on pelisuma ja viikkoja, jolloin on paljon löysää.
ULKOMAILLA seurat pelaavat tasaisemmin useampia pelejä ja sarjakausikin on pidempi.

Missä kohtaa tämäm vuoden kalenteria esim Klubilla tai KuPSlla on löysää?

[Rikkiviisas]

Ei se kaatanut, mutta vaikka Veikkausliigasta poistettaisiin puolet peleistä, peleihin ei tempoa pelkästään sillä tuoda. Se on yksi selitys, mutta ei ainoa. Verrata voi vaikka Ruotsiin, jossa otteluohjelma ei nyt NIIN paljon väljempi ole kuin täällä, mutta jostain syystä tempoa on enemmän. Mahtaisiko olla jotain tekemistä valmentajien tavassa peluuttaa joukkueita?

Tietysti, mutta tämäkin on vähän muna vai kana kysymys eli johtuuko peluuttaminen siitä, että varaudutaan selviämään noista ruuhka-ajoista. On se aika jännä, että tästäkin asiasta on puhuttu vuosikymmen, mutta silti joka kausi löytyy 12+ kotimaista tai ulkomaista valmentajaa, jotka päätyvät kuitenkin samantyyliseen ratkaisuun peluuttamisessa.

Toisekseen puhehan ei ollut siitä, että Ruotsissa tai muualla olisi kamalan paljon väljempää vaan siitä, että Ruotsissa ja monessa muussa maassa otteluiden jakautuminen on tasaisempaa, saati joukkueilla on laajempi rosteri ja sitä kautta todellinen mahdollisuus kierrättämiseen. Olennaista on tuo jakautuminen, ei kyse ole kuitenkaan kuin muutamasta päivästä ja jos ne ovat käytössä viikosta toiseen, niin silloin toisenlaiset ratkaisut ovat mahdollisia.

Missä kohtaa tämäm vuoden kalenteria esim Klubilla tai KuPSlla on löysää?

Tuleehan noille molemmille jaksoja, jolloin otteluiden välit ovat 4-6 päivää.
Tietysti sitten vastineeksi jaksoja, jolloin mennään tyyliin 4-3-4... joka on se tappavin tahti.

[Demian]

Tuleehan noille molemmille jaksoja, jolloin otteluiden välit ovat 4-6 päivää.

Ei tuo nyt mitenkään mielettömän löysää ole.

[Jones]

Ehdottomasti näin, jos asiaa ajattelee vain yhden joukkueen ja yhden kauden näkökulmasta. Jos näkökulmaa laajentaa suomifutikseen ylipäänsä, vastaus voisi olla toisenlainen, mutta tietysti löytyy faneja, jotka eivät edes halua peleihin uusia katsojia häiritsemään.

Toisinsanoen kaikkien joukkueiden pitää muuttaa omaa peliään nopeammaksi jotta se palvelee suomifutista? Samalla pelejä voi myös hävitä taitavimmille joukkueille koska ei haluta olla suomifutiksen jarruna, kun joukkueen materiaali ei ole tehty nopeaan pallonhallintapeliin?

Aika absurdia paskaa kyllä.

[copa de kybä]

Toisinsanoen kaikkien joukkueiden pitää muuttaa omaa peliään nopeammaksi jotta se palvelee suomifutista?

Kyllä, jos halutaan palvella suomifutista. Olettaen, että nopeudella tarkoitetaan siis sitä, että pallo on enemmän aikaa pelissä. Jos halutaan palvella vain joukkueen lyhyen tähtäimen menestystä, niin vastaus voi olla ei (pitkällä tähtäimellä yksittäisen seurankin osalta vastaus voi kääntyä).

Jostain kumman syystä Ruotsissa halutaan pitää peleissä tempoa nimen omaan jättämällä tätä turhaa pallon hieromista pelikatkoilla pois. Tälläkö ei ole mitään vaikutusta katsojamääriin?

edit: Tarkennetaan nyt vielä, että en ole ottanut kantaa missään vaiheessa joukkueiden pelityyleihin, vaan nimen omaan toimintaan pallon ollessa pois pelistä.

[Pelle-Wermanni]

Voin luvata, että heti, kun kaikki huppusarjojen nopeaa jalkapalloa aktiivisesti fanittavat suomalaiset jalkapalloihmiset alkavat seurata kotimaista jalkapalloa ulkomaisen jalkapallon sijaan ja laittaa kaiken futikseen laittamansa rahamäärän kotimaiseen futikseen, Veikkausliigan peli kyllä nopeutuu

Mut joo. Tuomarit vois herkemmin huomauttaa ja laputtaa ajankulutuksesta. Tälle heti

[Tarinankertoja]

Sivuhuomiona tämä keskustelu muuten lähti VPS-Ilves pelin olemattomasta viihdearvosta.

Mun mielestä peli oli jännä ja erittäin viihdyttävä..

Voin luvata, että heti, kun kaikki huppusarjojen nopeaa jalkapalloa aktiivisesti fanittavat suomalaiset jalkapalloihmiset alkavat seurata kotimaista jalkapalloa ulkomaisen jalkapallon sijaan

Juurikin näin. Se katsojamäärä nousee, kun HC kannattajamäärät nousee. Ja ne ei todellakaan nouse sillä, että katsellaan bupissa valioliigaa, vaan se syntyy Oman Joukkueen Fanittamisesta, jolloin jokainen oman joukkueen peli on jännä ja tunteita herättävä.

Kiakon puolellakin on änärirunkkareita, jotka ovat ottaneet joukkueekseen jonkun kändäläisseuran, mutta mitään aitoa tunteenpaloa ei synny etäkannattamisesta, koska se tunne on sosiaalisesti kumuloituva, eli siis syntyy siitä katsomossa kaltaistensa kanssa olemisesta.

Mitään oikotietä ei ole olemassa. Jos kantaa huolta suomifutiksesta, mutta kitisee jostain pelin tasosta, on kyllä täysin metsässä. Se pelin taso nousee vain sillä, että resurssit kasvaa ja ne taas kasvaa vain yleisömäärien nousulla ja ne nousee taas vaan HC fanien määrän kasvulla (tulevat huonolakin säällä ja tappioputkissa) ja niiden määrä taas nousee vain käymällä siä katsomossa ja kokemalla tunne-elämyksiä.

Senkin rahan jota siä sporttibaarissa liverpuulia katsoessa pistää bisseen voisikin pistää siihen kausikorttiin ja mennä paikalle.. siitä se lähtee, ei mistään keinotekoisista ”nopeutetaan peliä väkisin” paskanjauhannasta.

[copa de kybä]

Senkin rahan jota siä sporttibaarissa liverpuulia katsoessa pistää bisseen voisikin pistää siihen kausikorttiin ja mennä paikalle.. siitä se lähtee, ei mistään keinotekoisista ”nopeutetaan peliä väkisin” paskanjauhannasta.

Kenen tähän keskusteluun osallistuvista koet kuuluvan tähän osastoon "sporttibaarissa ynwaa mjötööh"?

Omasta mielestä kyllä lajiväenkin pitää miettiä, mitkä elementit ottelutapahtumassa ja itse pelissä ovat sellaisia, joita voisi parantaa ja jotka toisivat lisää katsojia. Varmasti riittävän hc-fani katselee vaikka 90 minuuttia Hilanderin maalipotkurituaaleja ja on iloinen saadessaan tauolla kympin nakkimukin, mutta jos halutaan hakea suurempaa yleisöä, näitä voi ja pitää tarkastella kriittisesti. Ei se mieshuorakaan katsomoon tule sillä, että täällä me tapellaan keskenään.

Ja sivuhuomautuksena mä en näe siinä mitään keinotekoista, että tahallisesta hidastelusta annetaan varoituksia.

[Ehis]

Jos kantaa huolta suomifutiksesta, mutta kitisee jostain pelin tasosta, on kyllä täysin metsässä.

Mä kannan huolta, mutta laitan myös vapaa-aikani peliin resurssien kasvattamiseksi ja käyn peleissä, joten voin ihan rauhassa kitistä pelien tasosta. Taso on monella mittarilla surkea.

[Triangelikostaja]

Tokihan se vaikuttaa ainakin kansan syvien rivien silmissä. Kendokansa on tottunut siihen että ylös/alas poljetaan tuhatta ja sataa ja laitetaan surutta roppaa likoon.

Jääkiekkohan ei ole ainakaan Suomessa liiga-tasolla tai edes maajoukkueen peleissä yleensä lähimainkaan tällaista, vain pitkälti maalinestopeliä. Aivan saatanan tylsää katseltavaa.

Ja samaa mieltä muuten aiheesta, että ei vaan jaksa katsoa peliä jossa toinen tai jopa kummatkin joukkueet pyrkivät vain hidastamaan peliä eivätkä luo tempoa. Veikkausliigassahan tuo näkyy useasti jopa niin, että vaikka olisi paikka nopeaan vastahyökkäykseen niin pelaajat eivät lähde juoksemaan pallon kanssa vaan alkavat hieromaan hitaasti.

Suosittelen kyllä juuri katsomaan vaikka Allsvenskania joskus, tempo on ihan eri planeetalta vaikka pelaajat nyt eivät välttämättä ole NIIN paljon taitavampia.

Otteluna tuo Klubi-KuPS oli mielestäni ihan helvetin viihdyttävä ja sisälsi myös tukun kovia kaksinkamppailuja. En oikein tiedä, minkälaista munaravia tuon pelin pitäisi olla tasokas-leiman ansaitakseen, mutta tuon luulisi olleen ihan hyvää mainosta matsia katsoneille tuulareillekin.

Mielestäni oli myös viihdyttävä peli ja pallo oli pelissä valtaosan ajasta.

[Norppa]

Veikkausliigassahan tuo näkyy useasti jopa niin, että vaikka olisi paikka nopeaan vastahyökkäykseen niin pelaajat eivät lähde juoksemaan pallon kanssa vaan alkavat hieromaan hitaasti.

Nämä tilanteet saavat silmät särkemään ja pään räjähtämään. Pitäisi muutenkin paremmin sisäistää, että joskus nopeuden voisi oikeasti ottaa ihan itseisarvoksi. Ei se ulkomaan "ei-huippu-sarjoissakaan" todellakaan mitään valtavan kontrolloitua peliä aina ole ja monesti vaikuttaa koheltamiselta verrattuna ihan Veikkausliigaankin, mutta silti hyökkäykseen lähdetään vauhdilla.

[Tarinankertoja]

Kenen tähän keskusteluun osallistuvista koet kuuluvan tähän osastoon "sporttibaarissa ynwaa mjötööh"?

Kaikki jotka itkevät, että miksi meillä ei pelata kuten allsvenskanissa/tanskansarjassa/saksassa/valioliigassa (you name it). Haloo...Koska meillä on huonommat pelaajat, koska olemme kakkoslajin asemassa, jonka takia resurssit on pienempiä. Ensin tulee ne resurssit, vasta sen jälkeen pelin taso nousee (no ihan eka toki tulee junnutoiminnan laatu ja sitä ennen junnuharjoittelun olosuhteet... kuntapolitiikka.. yhteiskunnan raha).

Mutta se, että itkemisen sijasta edes lajiniilot käy ja tuo muitakin sinne paikanpäälle. Se EI tarkoita, etteikö ottelutapahtumaa tulisi muutenkin kehittää.. tossa on se ykköslaji vieressä, josta voi ottaa mallia, sen sijaan että luo vastakkainasettelua kendojanarileimoineen.. . Käykää siä halleissa kattomassa... siitä huolimatta, että (kiekko)Liigan taso on tippunut vs. muut eurooppalaiset sarjat, se onnistuu silti houkutteleen katsojia. Ei siä itketä pelin tasosta vs. NHL, KHL, SHL (no hc runkkareita toki siäkin on), vaan korostetaan omaa erinomasuuttaan, kun me annetaan kokoajan ulos juuri tollasta "paska taso, ei kiinnosta". Kannatasko sitä asennetta vähän tarkistaa täällä futispuolella? Sitä miten veikkausliigasta puhutaan siä työpaikan kaffepöydässä ja muissa puskaradiopaikoissa. Se ehkä peliin lähtevä sivustakuulija kun luottaa siihen paljon peleissä käyvän hc fanin näkemykseeen.. ja jos se itkee "hidasta paskaa" se ei peliin lähde.

Säännöillä ja rakenteilla "viheltäs my viivyttelystä" pelleilyllä se pelintaso ei nouse, se nousee resurssien noustessa, mutta kun se bupin valioliikapeliä on kiva kattela lämpimässä tuoppi käpälässä..

ei kannata väistää futisväen omaa vastuuta siitä, miten Me omasta lajista ja sen pääsarjasta puhutaan...

Paitsi että paskaahan sen, eik niin... ala faniksi jollekkin seuralle, niin ei ole tylsää matshia.


(mutkun se liverpuuli pelaa niin paljon paremmin ja MINÄ jalkapallotietäjänähän en huonoa peliä kato, ja pikkurillipystyn)

[Jänkhäkoira]

Halusin nostollani miettiä enemmänkin sitä, että mikä on joukkueen motivaatio tappaa tempo erikoistilanteissa, rajaheitoissa ja maalipotkuissa yms. Sen ymmärrän, että jos pelatessa ei haluta ravata sitä munaravia edes takaisin, mutta miksei palloa haluta pitää mahdollisimman paljoa pelissä.

[Pelle-Wermanni]

Halusin nostollani miettiä enemmänkin sitä, että mikä on joukkueen motivaatio tappaa tempo erikoistilanteissa, rajaheitoissa ja maalipotkuissa yms.

Ajan kuluttaminen tai otteluruuhkan väsyttämien pelaajien lepuuttaminen.

[koera]

Kaikki jotka itkevät, että miksi meillä ei pelata kuten allsvenskanissa/tanskansarjassa/saksassa/valioliigassa (you name it). Haloo...Koska meillä on huonommat pelaajat, koska olemme kakkoslajin asemassa, jonka takia resurssit on pienempiä. Ensin tulee ne resurssit, vasta sen jälkeen pelin taso nousee (no ihan eka toki tulee junnutoiminnan laatu ja sitä ennen junnuharjoittelun olosuhteet... kuntapolitiikka.. yhteiskunnan raha).

Suosittelen tutustumaan vähän lähemmin suomalaisen seuratoiminnan arkeen ja haasteisiin. Resurssit ovat ainakin harjoitteluolosuhteiden osalta paremmat kuin koskaan. Toki Tampereen tilanne on huono, mutta se ei muuta suurta kuvaa. Aiemmin varsinkin talviolosuhteet olivat tuntuvasti huonommat, ja silti pelaajatuotanto oli huomattavasti paremmalla tasolla kv-vertailussa kuin nykyään.

Mitä sitten on tapahtunut? 2000-luvun Keski-Euroopassa maa toisensa perään uudisti junioripolkunsa rakenteet ja sisällön seuraten Saksan ja Espanjan esimerkkejä. Meillä oli 2000-luvun alussa Kaikki pelaa, joka oli kutakuinkin täydellinen antiteesi pienpelien, urheilutieteiden ja herkkyyskausiajattelun kyllästämälle eurooppalaissuuntaukselle. Alkuperäisen Kaikki pelaan hengestä päästiin aika lailla eroon, mutta nyt on vastassa uusi aalto Mikko Salasuon kaltaisia tutkijoita, joiden pääviesti on että lapsia ja nuoria tulee suojella kilpailulta, pettymyksiltä ja päämääräorientoituneen toiminnan tyrannialta.

Seuratasolla tämä näkyy siten, että on olemassa kourallinen seuroja, joilla on homma kunnossa harrastustoiminnasta kilparyhmiin. Näiden ympäriltä löytyy esim. VJS:n kaltaisia terveeltä arvopohjalta toimivia seuroja, joissa huippujen tuottaminen ei ole ykkösprioriteetti, mutta joissa on myös ymmärretty haasteiden ja itsensä ylittämisen olevan urheilun suola ja käyttövoima. Tämä näkyy konkreettisesti niin, että VJS:n joukkueet pelaavat rohkeasti oikeaa futista, ja porukka skideista vanhempiin ja valmentajiin näyttää nauttivan.

Sitten on olemassa merkittävä muutosvastarinta, jonka ainakin edellisen Palloliiton vaalien perusteella muodostaa suomalaiseurojen enemmistön. Tosin ääni per seura -periaate antaa virheellisen kuvan siitä miten tuo korreloi juniorimassojen kanssa. Joka tapauksessa meillä on aivan liikaa kasvattajaseuroja, joissa lahjakkaan pelaajan siirtyminen haasteiden ja parempien harjoitusmahdollisuuksien perässä naapuriseuraan johtaa pahimmillaan oikeustoimiin, joissa tasoryhmiä vastustetaan, joissa voittoja haetaan kehittymisen kustannuksella, joissa valmentajien pitää maksaa kouluttautumisensa osittain tai kokonaan itse, jne jne jne.

Kaiken kukkuraksi lasten ja nuorten liikuntamäärät ovat jatkuvassa laskussa, samalla kun keskipaino nousee ja diabetestapaukset yleistyvät. Vielä katastrofaalisempaa on se, että vauvan/lapsen liikunnallisuuden kehittymisen ja liikkumisesta nauttimisen kannalta ratkaisevan tärkeät ensimmäiset viisi ikävuotta vietetään yhä rajoitetummassa ympäristössä, ja energiselle mukulalle annetaan pallon asemesta älypuhelin tai tabletti. Tämä yleisliikunnallisuuden rapautuminen ja ylisuojeleva kulttuuri lienee suomifutiksen kehittymisen kannalta jopa suurin uhkakuva. Onneksi sentään maahanmuutajissa on paljon sellaisia perheitä, joissa vauvan/lapsen kanssa vielä tanssitaan, hypitään, juostaan ja potkitaan palloa.  

[Ehis]

Suosittelen tutustumaan vähän lähemmin suomalaisen seuratoiminnan arkeen ja haasteisiin. Resurssit ovat ainakin harjoitteluolosuhteiden osalta paremmat kuin koskaan. Toki Tampereen tilanne on huono, mutta se ei muuta suurta kuvaa. Aiemmin varsinkin talviolosuhteet olivat tuntuvasti huonommat, ja silti pelaajatuotanto oli huomattavasti paremmalla tasolla kv-vertailussa kuin nykyään.

Mitä sitten on tapahtunut? 2000-luvun Keski-Euroopassa maa toisensa perään uudisti junioripolkunsa rakenteet ja sisällön seuraten Saksan ja Espanjan esimerkkejä. Meillä oli 2000-luvun alussa Kaikki pelaa, joka oli kutakuinkin täydellinen antiteesi pienpelien, urheilutieteiden ja herkkyyskausiajattelun kyllästämälle eurooppalaissuuntaukselle. Alkuperäisen Kaikki pelaan hengestä päästiin aika lailla eroon, mutta nyt on vastassa uusi aalto Mikko Salasuon kaltaisia tutkijoita, joiden pääviesti on että lapsia ja nuoria tulee suojella kilpailulta, pettymyksiltä ja päämääräorientoituneen toiminnan tyrannialta.

Seuratasolla tämä näkyy siten, että on olemassa kourallinen seuroja, joilla on homma kunnossa harrastustoiminnasta kilparyhmiin. Näiden ympäriltä löytyy esim. VJS:n kaltaisia terveeltä arvopohjalta toimivia seuroja, joissa huippujen tuottaminen ei ole ykkösprioriteetti, mutta joissa on myös ymmärretty haasteiden ja itsensä ylittämisen olevan urheilun suola ja käyttövoima. Tämä näkyy konkreettisesti niin, että VJS:n joukkueet pelaavat rohkeasti oikeaa futista, ja porukka skideista vanhempiin ja valmentajiin näyttää nauttivan.

Sitten on olemassa merkittävä muutosvastarinta, jonka ainakin edellisen Palloliiton vaalien perusteella muodostaa suomalaiseurojen enemmistön. Tosin ääni per seura -periaate antaa virheellisen kuvan siitä miten tuo korreloi juniorimassojen kanssa. Joka tapauksessa meillä on aivan liikaa kasvattajaseuroja, joissa lahjakkaan pelaajan siirtyminen haasteiden ja parempien harjoitusmahdollisuuksien perässä naapuriseuraan johtaa pahimmillaan oikeustoimiin, joissa tasoryhmiä vastustetaan, joissa voittoja haetaan kehittymisen kustannuksella, joissa valmentajien pitää maksaa kouluttautumisensa osittain tai kokonaan itse, jne jne jne.

Kaiken kukkuraksi lasten ja nuorten liikuntamäärät ovat jatkuvassa laskussa, samalla kun keskipaino nousee ja diabetestapaukset yleistyvät. Vielä katastrofaalisempaa on se, että vauvan/lapsen liikunnallisuuden kehittymisen ja liikkumisesta nauttimisen kannalta ratkaisevan tärkeät ensimmäiset viisi ikävuotta vietetään yhä rajoitetummassa ympäristössä, ja energiselle mukulalle annetaan pallon asemesta älypuhelin tai tabletti. Tämä yleisliikunnallisuuden rapautuminen ja ylisuojeleva kulttuuri lienee suomifutiksen kehittymisen kannalta jopa suurin uhkakuva. Onneksi sentään maahanmuutajissa on paljon sellaisia perheitä, joissa vauvan/lapsen kanssa vielä tanssitaan, hypitään, juostaan ja potkitaan palloa.  

Allekirjoitan.

Alimmasta kappaleesta sen verran, että miettikääpä sellaista futaajanalkua, joka on alottanut 3-4-vuotiaana jossain futis- tai muussa koulussa ja joka on 3-4-vuotiaasta kävellyt päiväkotiin vs sellainen, joka aloittaa futiksen kun ikäluokat perustetaan 5-6-vuotiaana ja on viety päiväkotiin aina rattaissa/autolla.
Mieletön ero jo liikuntataitojen perusteissa.
Jos funtsitte skidien tekemistä ja niiden viemistä aikanaan jonkun lajin pariin, miettikääpä valintojanne.