Eipä tuo nyt mielestäni ole kovin vähäpätöinen juttu koska uhkailulla voi olla todella kauaskantoiset seuraukset, varsinkin kun miettii Atlantiksen tavoitetta tulevalle kaudelle.
Sama.
Ja ihmettelen kovasti sitä, miten monet täällä vielä puolustelevat Pihamaan toimintaa. Vaikka suuri päämäärämme jalkapalloyhteiskunta jonkinlaista totalitarismia edustaakin, ei kaikissa asioissa tarvitsisi mennä ihan niin pitkälle. Suhteellisuudentaju kannattaisi säilyttää.
Pihamaan toiminta on ollut jokseenkin idioottimaista, ja mies osoitti ainakin, että häneltä puuttuu täysin psykologinen silmä. Yrittikö hän kenties nostaa omaa statustaan, kunnioitustaan pelaajien silmissä? MINÄ määrään, minua totellaan tai itketään ja totellaan. Metodi on yhtä vanhakantainen kuin typerimmillä jääkiekkovalmentajilla. Edes koirakoulussa ei nykyään suosita tuommoista.
Siis haloo, ajatelkaa - treenipeli kakkosdivariporukkaa vastaan maaliskuun alussa! Olisivatko Pihamaan palikat menneet täysin sekaisin, jos Modig ja Salmi olisivat puuttuneet matsista? Koko Atlantiksen tuleva kausi olisi valunut tärviölle, nousu jäänyt saavuttamatta, ja erityisesti Modig ja Salmi olisivat olleet ulkona pelikuvioista futsal-hommiensa takia?
Jos Pihamaa noin pelkää, hän on menettänyt kokonaan kosketuksensa todellisuuteen - tai sitä ei ole koskaan ollutkaan.
Tuskinpa parin miehen puuttuminen yksittäisestä ottelusta olisi vaikuttanut mitään mihinkään suuntaan. Eiköhän joukkuekin olisi saatu kasaan, ja parille kaverille olisi siunaantunut hiukan enemmän peliaikaa. Heidän itseluottamuksensa olisi kasvanut kohisten.
Jotkut ehkä sanovat, että kyse onkin periaatteesta; kun pelaajasopimus on tehty, niin sitä on noudatettava. Eihän siitä mitään tule, jos joka jätkä juoksee omissa menoissaan mielensä mukaan.
Tuskinpa ykkösdivariveikot ovat kuitenkaan ihan nelosdivarihöntsäporukoiden tasolla; eiköhän Salmelta ja Modigilta löydy ihan yhtä vahva motivaatio ja sitoutuminen jalkapalloon kuin muiltakin Atlantiksen pelaajilta.
Kyse onkin siitä - mitä jo joku aikaisemmin huomautti - että jos miehille on annettu lupa pelata futsalia koko kausi (ja miksei annettaisi, jos kyseessä on pelkkä hauska harrastus, eivätkä Salmi ja Modig saa leipäänsä edes jalkapallosta), niin miksi Pihamaa herää asiaan vasta nyt?
Kyseessä olisi ollut vieläpä futsal-kauden huipentuma. Kavereille itselleen turnaus olisi varmasti ollut mieluisampi tapahtuma kuin treenipeli Salossa. Ja entäs sitten - eikö saisi?
Uskon, että futsal olisi tämän tason pelaajille, jotka eivät treenaa jalkapalloa ammatikseen (ja kumpikaan ei ole enää mikään juniori), nimenomaan henkinen piristys, välipala, joka auttaisi jaksamaan läpi myös raskaan jalkapallokauden treeneineen, peleineen.
Pihamaa unohti (tai ei typeryttään edes tajunnut) asian inhimillisen näkökulman. Ja jos joku ajattelee tapauksen osoittavan, että Modigia ja Salmea ei jalkapallo näköjään kiinnosta, niin ei se Pihamaan metodeilla, uhkailemalla ja pelottelemalla, ainakaan rupea enempää kiinnostamaan. Motivointi on suoraan kuin Tuntemattoman sotilaan Lammiolta tai Karjulalta - vaan ei Koskelalta, joka olisi epäilemättä päästänyt pojat pelaamaan.
Pihamaan kurikoulusta saattaa koitua joukkueelle paljon suuremmat haitat kuin siitä, että pelaajat olisi päästetty futsal-turnaukseen. Pihamaa lienee itse tyytyväinen; saavuttihan hän näennäisen voiton - pelaajat näkivät nyt, että hän on pomo, hän määrää.
Mutta samalla hän osoitti sen, ettei hänestä ole liigatason valmentajaksi, vaikka lajinäkemystä löytyisikin. Ihmisnäkökulma kuitenkin puuttuu - ja sen mukana puuttuu paljon.
Jos itse olisin Salmi tai Modig, sielunpohjalle olisi jäänyt kytemään syvä epäluottamus valmentajaa kohtaan. Kyse ei välttämättä ole edes tietoisesta kapinoinnista. Jalkapalloilijana pyrkisin tietysti tekemään asiat yhtä hyvin kuin muulloinkin, mutta ihminen ei ole kone vaan ihminen - peli-ilo, pelihuumori, sisäinen taistelutahto, koko jalkapallon mielekkyys, saattaisi välillä kärsiä.
Pitkällä tähtäimellä siitä kärsisi myös joukkue.
Ja välillä voidaan puntaroida sitäkin, onko laji olemassa urheilijaa varten vai urheilija lajia varten. Ja jos urheilija on olemassa lajia tai varten, niin ketä varten hän silloin oikeasti on?
Ei jalkapallokulttuuri mene eteenpäin, jos sitä retuutetaan tukasta.
