Ylpeä täytyy olla suomalaisen nettiforumin tasosta -meinaan jos tietämys on noin paljon parempaa kuin Karsten Wettbergin, Peter Grosserin, Thomas Millerin ja Werner Lorantin kaltaisten vuosia paikan päällä seurassa toimineiden rautaisten jalkapalloammattilaisten.
Tässä nyt ei ymmärtääkseni puhuttu palloilun taktisista hienouksista tai muista asioista, vaan Magathin soveltuvuudesta mihinkään duuniin nykyään. Tältä osin allekirjoittanut sai 'ilon' seurata kyseisen huru-ukon puuhastelua pari vuotta nurmen puolella oman seuransa kautta. Schalkessa kulissien takana tapahtuneista asioista kuulee satunnaisesti yhä nykyään kauhutarinoita miehen läheisyydessä työskennelleiltä ja asioihin paremmin vihkiytyneiltä tahoilta. Voimisteluseurassa kannattaisi tutustua tällaisiin seikkoihin, ei vain Magathin CVhen ennen kautta 2010/11.
Ensimmäisen lauseen vamuloinnista peukkua alas, säälittävää.
Itse en edelleenkään näe putoamista minään pelastavana enkelinä. Uusi alku puhtaalta pöydältä kuulostaa varmasti kauniilta ajatukselta, mutta totuus voi olla toisenlainen. Olisiko putoaminen, tulojen raju lasku, uudet pelaajat ja uutta verta johtoon auttanut? Vai päinvastoin, olisiko fenixmäisen nousun sijaan edessä vajoaminen alemmas ja alemmas? Sitä tuskin yksikään 1860-fani kaipaa. Olisiko sama valtataistelu päällä edelleen?
Sechzgerissä tämä polku käytiin läpi kasarilla, lopulta menestyksellä. Vaivattomasta polusta ei luonnollisesti puhuta, mutta 1860 Münchenissä kyse on kaksinkertaisesta
Pokalsiegeristä ja takavuosien Saksan mestarista valtakunnan kolmanneksi suurimmasta kaupungista. Takana on tarpeeksi poliittista tukea ja sinisiä on Münchenissä yhä runsaasti, vaikka edeltävien vuosien tapahtumat ovat osaltaan vähentäneet seuran kiinnostavuutta ja osaltaan taas karkoittaneet vanhaa väestöä katsomoista pois. Ei tältä pohjalta pysty ykskaks katoamaan. (Se on jalkapallo
seuran hienous ja syy sille, miksi seuran tulisi aina säilyä seuralaisten käsissä.) Tästä voi käyttää esimerkkeinä Eintracht Braunschweigia, Fortuna Düsseldorfia tai Karlsruhea.
Valtataistelun kohtaloon on vaikea ottaa tällaisessa teoreettisessa skenaariossa kantaa. Silti sitä uskoisi hälytyskellojen soivan tällaisissa tapauksissa nykyistä voimakkaammin ja kompromissivalmiuden kasvavan. Nykytilanteessa 1860 Münchenin kannalta pahinta on tuo paikallaan polkeminen tai hidas valuminen alaspäin. Millään tasolla ei tapahdu minkäänlaista kehitystä, samat vaivat painavat seuraa yhä alemmaksi - Fröttmaningista maksetaan yli €5M vuosittain ja
kaikista ottelutapahtumista tulee turskaa - ja missään ei näy ulospääsyä. Weiglit, Wolfit ja muut näkevät tämän, minkä takia kynnys seurata Benderien ja Vollandien esimerkkiä on alhainen. Müncheniläisten tähän kaikkeen hukkaaman potentiaalin määrä on huikea. Tältä osin tarvitsee vain katsoa listaa voimisteluseuran kasvattamista pelaajista ja näistä saaduista siirtokorvauksista.
Julian Weigl (Borussia Dortmund, €3M)
Peniel Mlapa (1899 Hoffenheim, €1.2M)
Moritz Leitner (Borussia Dortmund, ilmaissiirto)
Kevin Volland (1899 Hoffenheim, €0.7M)
Lars Bender (Bayer Leverkusen, €2.5M)
Sven Bender (Borussia Dortmund, nimellisesti €1.5M - käytännössä vaihto Antonio Rukavinaan)
Fabian Johnson (VfL Wolfsburg, €1.1M)
Timo Gebhart (VfB Stuttgart, €3.2M)
Marcel Schäfer (VfL Wolfsburg, €1.2M)
Daniel Baier (FC Augsburg, €0.45M)
Tästä kymmeniköstä lähinnä Gebhartista saatiin arvonsa mukainen summa rahaa, Weiglin osalta arvio on luonnollisesti auki. Vollandista ja Bendereistä saatu pari penniä päälle kolme milliä sekä Antonio Rukavina on taas naurettavuudessaan ihan omaa luokkaansa. Tällaisilla urilla se toiminta tulee kuitenkin lähivuosinakin pyörimään, sillä ei voimisteluseuralla ole tarjota nuorilleen minkäänlaista perspektiiviä.
Rauhaa ja yhtenäisyyttä seurajohtoon, taustalle joku hapannaama-Ismaikia miellyttävämpi paikallinen (tai edes saksalainen) taho, ja se sopiva pieni palojen loksahtaminen yhteen ja onnistuneempi kausi olisivat omissa toiveissa. Tämän pitäisi olla täysin mahdollinen skenaario myös ilman putoamista.
Jossain vaiheessa aiemmin lainaamassasi Elf Freunden numerossa kysyttiin myös Daniel Bierofkalta rauhoittavaa tekijää seuralle: "Einen besseren Taballenplatz, wir brauchen Erfolgserlebnisse -wir sind schließlich ein Sportverein".
Tämä on näköalatonta, sillä kaikki ongelmat säilyisivät yhä lähinnä Ismaikia lukuun ottamatta. Ei
Sechzgerin kokoluokan seura voi asettaa tavoitteekseen roikkumista mukana kakkosliigassa ilman minkäänlaista näkymää paremmasta. Sitä voisi myös kyseenalaistaa, miksi sieltä oikealta ja vasemmalta paukkii vuosi vuodelta ohi kokoluokkaa tai useampaa pienempiä porukoita. Giesingissä haaveillaan paluusta keskikastiin Darmstadtien, Paderbornien ja Braunschweigien käydessä ranskalaisilla visiiteillään BuLissa.
