Tämä matkaraportti koostuu neljästä noin viikon pätkästä, joiden väliin voi vapaasti kommentoida tai esittää kysymyksiä. Olen laittanut paikkojen nimiä ja osoitteita aika tiukalla tarkkuudella, joten toivottavasti joku saa niistä pientä vinkkiä tuleville Berliinin reissuilleen!
Taustaa
Olin tehnyt HH:n kanssa sellaisen diilin, että vuokraamme Berliinistä kämpän kuukaudeksi ja käyn sitten viikonloppuisin peleissä pitkin Saksaa. Lennot varattiin varhain keväällä ja suorat HEL-TXL-HEL piletit irtosivat 170 €:lla kärsää kohti. Kämppä oli vuokrattu yhden Union Berlinin fanin faijalta. Kalustettu asunto oli vajaat 60 neliötä ja sijaitsi Mitten alueella. Asunnossa oli kaikki tarvittava pesukoneesta asiallisesti varustettuun keittiöön. Nukkumatilaa löytyi neljälle ja kohtuullinen trafiikki kämpässä käykin (mutsi, HH:n vanhemmat, kavereita). Kuukausivuokra oli 800 €, jossa taisi olla kohtuullinen toveri- ja pitkäaikaisvuokra-alennus. Bundesligan otteluohjelman varmistuttua ja DFB-pokal:in (Saksan cup) arvontojen jälkeen pääsin lyömään oman suunnitelmani lukkoon. Henkilökohtainen otteluohjelmani muodostui seuraavanlaiseksi:
LA 3.8: 1.FC Magdeburg - FC Energie Cottbus, DFB-pokal
SU 4.8: BFC Dynamo – VfB Stuttgart, DFB-pokal
PE 9.8: SG Dynamo Dresden – 1.FC Union Berlin, 2-Bundesliga
LA 10.8: Hertha BSC – Eintracht Frankfurt, 1-Bundesliga
SU 11.8: FC Sankt Pauli – Arminia Bielefeld, 2-Bundesliga
LA 17.8: VfL Wolfsburg – FC Schalke 04, 1-Bundesliga
SU 18.8: SG Dynamo Dresden – FSV Frankfurt, 2-Bundesliga
MA 19.8: 1.FC Union Berlin – Fortuna Dusseldorf, 2-Bundesliga
LA 24.8: Hertha BSC – HaiseePuuSee, 1-Bundesliga
SU 25.8: Eintracht Braunschweig – Eintracht Frankfurt, 1-Bundesliga
MA 26.8: FC Sankt Pauli – SG Dynamo Dresden, 2-Bundesliga
LA 31.8: 1.FC Union Berlin – FC Sankt Pauli, 2-Bundesliga
Otteluohjelman suunnittelussa painoivat kolme asiaa, jotka olivat a) suosikkijoukkueeni (Union, Dynamo Dresden ja St. Pauli), b) etäisyys Berliinistä ja c) yleinen kiinnostavuus (katsomolutuuri, itselle uusi stadikka, suomalaisten pelaaminen, jne). Etukäteen eniten odotin Dynkyn isännöimästä Idän Derbystä, jossa asettui vastaan Union Berlin.
Saavuimme Berliiniin perjantai-iltana ja vuokraisännän poika toi kämpän nycklat, näytti asunnon pelisäännöt ja keräsi fyrkat. Mutsikin saapui vielä samana iltana ja päästiin asettumaan taloksi. Piipahdimme läheisen puiston raflassa (Nola’s am Weinberg, Veteranenstrasse 9)syömässä hieman liian fiiniä sapuskaa ja saatiin reissun ensimmäiset vehnäoluetkin. Nälänhätää piti vähän ajan kuluttua käydä vielä tappamassa vietnamilaisilla kesärullilla Viet Dream:issa (Schwedter Strasse 25). Olivat hyviä, mutteivät taivaallisia…
Mutsini hieman ihmetteli, kun pojasta ei lauantaina jäänyt kuin sandaalien haju, sillä rymäytin junalla Magdeburgiin. Olin kyllä mielestäni ilmoittanut, että ottelut menee kaiken muun seurustelun edelle, mutta tämä taisi mennä jakeluun vaihtelevalla menestyksellä. Olin ennen reissua laskeskellut, että mulla tulee about 14 junamatkaa (7 edestakaista reissua), joten ”halvimmaksi” (lue: vähiten kalliiksi) tuli Deutsche Bahnin kuukausilippu. Kyseistä lippua myydään kesäaikana ja sillä saa matkustaa käytännössä kaikissa junissa, lukuun ottamatta yöjunia (ja harvinaisempia ICE-Sprintereitä). Hintaa tuli vaivaiset 309 € (itkin verta automaatilla), mutta ICE-junien käyttöoikeus on kyllä hieno juttu. Laskeskelin, että jos olisi ostanut reilusti etukäteen junakohtaisia tarjouslippuja (ja jotenkin onnistunut niitä kaikkiin saamaan), niin hintaa olisi kuitenkin tullut 350-450 €. Tässä kuukausizetissä oli vielä se kiva puoli, että saattoi hypätä mihin tahansa stogeen, eikä ollut sidottu tiettyyn lähtöön.
Magdeburgiin juna hööki alle puolessatoista tunnissa. Saavuin kaupunkiin pari tuntia ennen peliä ja paikalliset huliteinit heittivät bängereitä aseman tuntumassa. Muutaman terassin ja vehnäoluen jälkeen hinasin itseäni stadikan suuntaan. Joku kiskanpitäjä-unski myi mulle lämpimän Radebergerin, joka jäi 30 asteen lämmössä juomatta. Stadikan edessä oli sitten Carlsbergilla jokin promo-hässäkkä, josta jääkylmä tötterö irtosi egellä. Olin ostanut lipun etukäteen netistä ja sen sai vielä tulostettua print@home –tyyliin. Kiva juttu, kun ei tartte matsipäivänä stressailla lippujen perään.
Pelin henki oli yksinkertainen. Cottbus painoi päälle ja Magdeburg vetäytyi pyrkien nopeisiin vastaiskuihin. Cottbus saikin ottelussa vaarallisimmat paikat ja onnistui lopussa iskemään voittomaalin. Magdeburgillakin oli paikkansa, mutta epäilemättä parempi voitti. Kukaan ei asiaa suuremmin ihmetellytkään, sillä Cottbus pelaa kakkosbundesliigaa ja Magdeburg puolestaan höntsää neljännellä sarjatasolla. Ottelun suurinta antia lienivät molempien puoliaikojen keskikohdilla pidetyt muutaman minuutin juomatauot.. Tällaista en ollut aiemmin nähnyt, en edes jenkkilän MM-skaboissa, jossa oli sentään 40 astetta. Hyvä kai se on, ettei pelaajat delaa helteeseen.
Sunnuntaina ei tarvinnut matkustaa kuin pikku pätkä M10-sporalla. Berliinin Dynamon ja Stuttgartin välinen cup-matsi pelattiin Prenzlauer Bergin alueella sijaitsevalla Friedrich-Luwig-Jahn Sportparkissa. En ole varmaan missään nähnyt näin paljon nasuja samassa paikassa. Kaljupäätä ja ”Blood&Honour”-tatskoja näkyi joka puolella. Vuokraisännän poika oli vähän varoitellut porukasta ja sanoi, että ”kein geld fur Dynamo”, joka meinaa ettei BFC:tä saa tukea. Turistina otin kuitenkin oikeuden mennä katsomaan mistä on kysymys. Täytyy jälkikäteen todeta, että en taida jatkossa BFC:n otteluihin enää mennä. Itse ottelussa Stuttgart painoi päälle ja viidennen sarjatason Dynamo oli helisemässä. Peli oli kuitenkin puolen tunnin jälkeen vielä nollilla. Kuvassa näkyy stadikka juoksuratoineen sekä Stuttgartin vieraspoppoo.
Stuttgartin Ibisevic latoi kuitenkin tarvittavat maalit ja vieraat voittivat 0-2. Mieleenpainuvinta, nasujen lisäksi, oli se, ettei BFC:llä ollut käytännössä ollenkaan kannustavia faneja. Taisi enemmän olla kyse jostain nasujen rahankeräysoperaatiosta kuin futismatsista muutenkaan. Kuulin myös jotain huhuja, että eräs iso prätkäjengi hoitaisi BFC:n järjestyksenvalvontaa. Ei tullut järjestyshäiriöitä.
Viikonlopun pelien jälkeen oli muutama päivä ”vapaata” ja ennätettiin hieman kiertämään nähtävyyksiä sekä ihmettelemään Berliiniä muutenkin. En aivan ymmärrä tätä talon julkisivua, mutta hauskan oloinen se oli.
Käytiin myös Pergamon-museossa, jossa oli näytteillä sakujen ”löytämiä” muinaisjäänteitä. Ehkä repeilyttävintä oli muutamassa paikassa esitetty kritiikki siitä, että neuvostojoukot veivät toisen maailmansodan jälkeen osan aarteista neukkulaan. Lähtemättä edes keskusteluun toisen maailmansodan sotasyyllisyydestä ja siitä oikeutetusti sakuille annetusta paskasta, niin voinee todeta olevan käsittämätöntä valittaa varastettujen aarteiden jälleenvarastamisesta.
Sarjassamme Berliinin pieniä yksityiskohtia: Berliinissä näköjään kuolleetkin haudataan katutöiden yhteydessä?
HH kiittää paikallisia pienistä vehnäoluista. Itse otin sellaisen kerran, mutta muuten olen pitäytynyt oikean kokoisissa oluissa.
Käytiin olutostoksilla lännessä sijaitsevassa Ambrosetti-kaupassa (Schillerstrasse 106). Mukaan tarttui jokunen eri olut ja ylivoimainen voittaja on Andechs luostaripanimon vehnis. Ihanaa nektaria, jonka takia täytyy varmaan taas joskus vaivautua Muncheniin.
Pahoittelen kuvien sekavuutta. Läppärillä osaan tuskin kirjoittaa, saati ladata kuvia... Jatkan rapoa uuteen viestiin alemmas myöhemmin. Väliin saa kommentoida jos haluaa.
