Palaan taas matkaraporttiosastolle pienen lähialueraportin muodossa. Pitkin kesää olen odotellut että joku korkkaisi täälläkin jomman kumman Tukholman uusista ja komeista stadioneista. Valitettavan turhaksi tuo odotus sitten osoittautui, joten päätin sitten itse käydä katsastamassa molemmat. Loppukaudesta ei kovin löytynyt kovinkaan montaa viikonloppua, jonka aikana osuisi molemmille peli. Viime viikonloppuna näin kuitenkin oli. Ottelut olivat
AIK-Gefle lauantaina ja
Djurgården-Elfsborg sunnuntaina. Hieman tavallista enemmän painoa tässä raportissa on annettu uusille stadioneille. Uusina ja oletettavasti hienoina ne kiinnostivat tavallista(kin) enemmän.
ValmistelutTukholma on tuttu ja lähellä eikä sinne matkustamisessa tai majoittumisessa pahemmin eksotiikkaa ole. Omat logistiikkani hoituivat SASsilla bonuspistelennolla, Arlanda Expressillä ja rautatieasemaa vastapäätä olevalla keskihintaisella hotellilla. Halvemmalla olisi ehkä päässyt jotenkin muutenkin, mutta tuskin juurikaan sujuvammin. Näin teen varmaan jatkossakin. Aiemmin Ruotsissa matseihin mennessäni on ticnet.se toiminut erinomaisesti ottelulippujen hankinnassa. Niin nytkin. Printtiliput olivat sähköpostilaatikossa parissa minuutissa sen jälkeen kun päätös lähtemisestä oli lopulta syntynyt. Näinhän asioiden pitääkin nykymaailmassa toimia. Suurin epävärmuus kuviossa oli ottelujen tarkat päivämäärät ja ajankohdat. Mikäli Gefle olisi päässyt eurokentillä jatkoon, olisi ilmeisesti valitsemieni pelien päivämäärät vaihtuneet päittäin. Tämän väijymiseen meni suurin osa matkajärjestelyvaivasta.
AIK-GefleTukholmaan hankkiutumisessa ei suurempia yllätyksiä tullut. Logistiikka toimi kuten pitikin ja ehdin viettelemään leppoisaa kaupunki-iltaa ei-jalkapalloilullisissa merkeissä. Lauantain päiväkävelyillä satoi välillä rankastikin ja aprikoin mahdettaisiinko Friend Arenan suljettavaa kattoa käyttää päivän ottelussa. Vaikka Ruotsi onkin jonkinlainen jalkapalloyhteiskunta ei edessä oleva tapahtuma tietenkään mitenkään näkynyt katukuvassa ennen Solnaan lähtevän
pendeltågin laiturille astumista. 90 minuuttia ennen ottelua lähtevä juna oli jo täydehkö ja AIK:n mustia värejä tuntui olevan päällä lähes joka toisella. Mitään saksalaistyyppisen riehakasta lauleskelua ei kuitenkaan ollut tarjolla.
Kuva. Tästä alkaa jalkapallomatkaosuus. Pendeltågiin Solnan suuntaan on nousemassa varsin iso joukko vaikka aloituspotkuun onkin vielä reilu puolitoista tuntia. AIK:n värit ihan kohtuullisesti esillä. Solnan asemalta stadionille on noin kilometrin kävely. Sen verran iso tapahtuma AIK:nkin kotiottelu on että tuon matkan sai jo tässä vaiheessa tarpoa mukavassa väkijoukossa. Taisi kävelyn aikana pari paukahdustakin kuulua jostakin kaukaisuudesta mutta sen verran rauhallisissa perhetunnelmissa mentiin etten osaa olla varma liittyivätkö paikalliseen kannattajakulttuuriin vai oliko kyseessä ihan muu pauke.
Kuva. Friends Arena tulee näkyviin juuri valmistuneiden tai keskeneräisten projektien välistä. Tästä suunnasta koko ei hahmotu. 
Kuva. Sen verran vajaaksi jäi kapasiteetti ettei rakennuksen toiselle puolelle asti riittänyt enää väkijoukkoja. Täältä kuitenkin koko hahmottuu aika selkeästi. Ei ole pieni. Aiemmin olin perehtynyt tähän projektiin lähinnä netistä kaiveltujen kuvien välityksellä. Vasta paikan päällä sain hahmotettua kuinka suuren alueen rakentamisesta tässä on ollut kysymys. Lähes koko tuon kilometrin matkalle riitti parin korttelin leveydeltä joko vastavalmistuneen näköisiä tai vielä rakennusvaiheessa olevia toimistorakennuksia. Ihan stadionin viereen oli vielä nousemassa silmämääräisesti arvioiden pohjoismaisittain erittäin laaja ostoskeskus. Mahtaakohan tämän koko kaupunginosan takana olla samantyyppinen kytkentä, jolla tamperelaiset yrittävät saada uutta jäähallia pystyyn? AIK:n lipputulojen, satunnaisten maaotteluiden tai konserttien en ihan usko kattavan stadionin rakennuskustannuksia. En uskonut ennen paikan näkemistä ja nyt paikan nähtyäni uskon vielä vähemmän.
Kuva. Ensi silmäys sisätiloihin. Aika hulppea on! 
Kuva. Nämä kuvat siis otettu paikaltani. Varsin hyvin näki pelinkin tähän kun se aikanaan alkoi. Tulostaulu roikkuu katosta kuten tällaisilla areenoilla on nykyisin tapana. Alkaa linssissä olla kaikenlaista häikkää, joka näkyy ikävästi vastavalossa. 
Kuva. Ja AIK:n fanipääty. Toisen päädyistä alin kerros on kokonaan seisomakatsomoa. Tämä osa stadionista saatiin lähes täyteen pelissäkin. Friends Arena tuli lopulta näkyviin ikään kuin vaivihkaa ja osittain toimistotalon mutkan takaa. Tästä tulosuunnasta lähestyttynä rakennuksen kokoa ja massiivisuutta oli varsin hankala hahmottaa. Allsvenskan-ottelu on tämän kokoluokan stadionia sen verran pieni tapahtuma että väkijoukot otettiin sisään vain yhdeltä suunnalta areenaa. Sen verran paikka minua kuitenkin kiinnosti jo rakennuksenakin että kävin hakemassa vähän näkölinjoja toiseltakin suunnalta, jonne väkijoukkoja ei sitten enää riittänytkään. Rakennuksen koko tuli sitten kyllä hyvin selväksi. Tällaisiä 50000 katsojan stadionit ovat.
Kuva. Å vi e AIK! Joukkueet tulossa kentälle. Tätä kuvaa katsomalla saattaa olla varsin hankala uskoa että tässä vaiheessa kaikui itse asiassa varsin komeasti. Molemmissa päädyissä oli kuitenkin ihan kohtuullisesti porukkaa ja niin ilmeisesti myös kuvaajan alle jäävässä sivukatsomossa. Lippuni olin varannut usein käyttämälläni paras-mitä-löytyy-tekniikalla. Tällä kertaa sillä pääsi keskiviivan kohdalle kakkoskerroksen alariveille. Toisella puolella kenttää tällä kohdalla oli sitten kutsuvierasaitio. Areenan koko näkyi sitten normiallsvenskan-ottelussa melkoisena kolkkoutena. Liki typötyhjiä käytäviä sain paikalleni etsiytyä stadionia ihmettelemään. Hintatietoiset ruotsalaiset olivat etsiytyneet sitten hieman huokeimmille penkeille muihin katsomoihin. Kolkkouden kääntöpuolena olivat sitten toki olemattomat WC-ja palvelutiskien jonot. Paikallista kakkosolutta olisi saanut viedä katsomoonkin mutta jätin nyt tällä kertaa väliin.
Kuva. Pelikin saatiin käyntiin. Näkölinjat kunnossa. Ensivaikutelma katsomosta olikin sitten varsin hulppea. Stadionina aivan vertailukelpoinen eturivien stadionien kanssa pitkin Eurooppaa. Varsin legendaarisiakin ja menestyviä seuroja pelaa selvästi ankeammissa puitteissa kovia sarjoja. Josko näin ei-provakatorisesti mainitsisin esimerkkinä vaikka Liverpoolin. Tästä(kin) voi kyllä olla ruotsalaisille kateellinen.
Kuva. AIK mennyt 1-0 johtoon. Harvalukuinen väki minun katsomossani eläytyi koko ajan ihan kiitettävästi. Olin jostakin lukenut että Allsvenskan-otteluihin ylin katsomokerros suljettaisiin ja jopa peitettäisiin pressuilla kolkkouden vähentämiseksi. Näin ei ollut tässä ottelussa kuitenkaan tehty. Vaikka tilaa oli muissa katsomoissa enemmän kuin riittävästi, oltiin ylimpäänkin kerrokseen yhteen nurkkaan myyty lippuja, ilmeisesti vierasfaneille. Kuvissa tuo porukka ei taida näkyä.
Kuva. Toisen kerroksen sivukatsomon autioita aulatiloja. Ei ollut vessajonoja. Kioskeista vain yksi oli auki. Ihan hirveän tarkasti en ole Allsvenskania seurannut. Ennen ottelua kotijoukkue oli sarjakolmosena, kuusi pistettä kärjen takana. Vieraat olivat vastaavasti putoamiskamppailussa mukana viimeisen säilyjän paikalla, pisteen verran putoajaa edellä. Panosta otteluun oli siis odotettavissa ja myös varsin selvä ennakkosuosikki. Etukäteen tuttuina pelaajina Jens Portin ja Martin Mutumba.
Ottelu käynnistyi minun makuuni varsin hyvätasoisena. Kovin kaukana Veikkausliigan yläpuolella ei välttämättä täällä oltu, louhikkokosketuksia ja välillä kummallisia peliajatuksia täälläkin toki näkyi. Tilanteisiin mentiin kautta linjan ehkä aavistuksen suomalaissarjoja kovempaa.
Kuva. Peli käynnissä. Kulmapotku annettu. Katsomotunnelman luonnissa ruotsalaiset sen sijaan ovat enemmän meitä edellä. Niin täälläkin. AIK:lla on ihan laadukas ja yleisömäärään (vaan ei stadionin kapasiteettiin) nähden varsin laajakin päädyssä ääntä pitävä faniporukka. Äkkiseltään ajattelisi reilun tämänkertaisen reilun 12000 katsojan ottelun lähinnä kumisevan tyhjyyttään 50000 katsojan hornankattilan pohjalla. Ihan tältä se ei kuitenkaan kuulostanut paikan päällä vaan tunnelmaa tuntui olevan enemmän kuin luvuista tai kuvista luulisi. Vaikea sanoa johtuiko se loistavasta akustiikasta, äänekkäistä faneista, siitä että tuonne keskikerroksen huippupaikoille eksynyttä vähäistä väkeä homma todella kiinnosti vai kaikista noista. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tunnelman puolesta jäin ihan tyytyväiseksi ja menisin kyllä senkin puolesta uudestaan vaikka tyhjiä penkkejä oli lähes 40000.
Kuva. AIK:n fanipääty. Ruotsalaisen asiallinen. Ääntä lähti ja hyvin pelissä mukana koko ajan. AIK otti pelissä varsin nopeasti kuskin paikan ja pääsi 1-0 johtoon hyvissä ajoin ennen taukoa. Paremmalla onnella tuomari olisi voinut viheltää parikin rangaistuspotkua ja johto olisi voinut olla suurempikin.
Tavallaan peli oli ratkaistu jo ensimmäisellä jaksolla eikä mitään kovin kiimaista taistelua pisteistä päässyt syntymään. AIK teki ansaitusti pari maalia lisää toisella jaksolla ja 3-0 luvut kuvastavat pelitapahtumia aika hyvin. Jens Portin pelasi 90 minuuttia vasempana laitapakkina ja meni täydestä siinä missä muutkin gefleläiset. Oikean puolen kaveri taisi olla pahemmassa viennissä. Suurimman osan ottelusta Portin pelasi turkulaisille tuttua Martin Mutumbaa vastaan, mutta puolta vaihdettuaan Mutumba vei sitten oikean puolen kaveria parin minuutin välein kikoilla, jotka ilmestynevät youtubeen. Näillä tuli sitten pelin loppuhetkiksi katsomoon iloisen riehakas tunnelma.
Kuva. Loppuluvut taululla. Vähän toista minuuttia jäljellä. Itse pelistä faktoja vaikka tuolla:
http://svenskfotboll.se/allsvenskan/match/?scr=result&fmid=1995852Sen verran tässä oli suurtapahtuman makua, että aikamoisessa väkijoukossa sain kävellä myös takaisin Solnan asemalle, jossa junaan mahtui kuitenkin sen enempää jonottamatta. Täyttä toki oli. Loppuunmyydyissä tapahtumissa täällä saanee asiaankuuluvasti odotella kymmeniä minuutteja edes asemalle pääsemistä. Näinhän se on kaikkialla.
Kuva. Ottelu päättynyt. Väkijoukko purkautuu kohti Solnan asemaa. Tästä hahmottuu ettei mistään ihan pikkutapahtumasta ollut kysymys vaan koko tien leveydeltä kuljetaan. Tienoon rakennusprojektit ovat vielä hieman vaiheessa. Minulle jäi tapahtumasta - niinkuin aina - erittäin hyvät fiilikset. Friends Arenassa ruotsalaisilla on stadion, joka hyvin riittäisi säännöllisiin Champions Liigan lohkopeleihin ja jopa niistä jatkoon menemiseen. Enimmäkseen tällaisia on joukkueilla, joiden pelillinen tasokin sinne riittää. Kentällä nyky AIK:lla on tuohon vielä matkaa, mutta kun panostus puitteisiin on tehty, voisiko jonkinlainen panostus joukkueeseenkin tulla jostakin ja jollakin tavalla. Ei tuo nyt ainakaan minua haittaisi, varmaan tulisin muutaman ottelun katselemaan.
Djurgården-ElfsborgReissun toinen ottelu oli sitten seuraavana päivänä kaupungin eteläpuolella pelattava
Djurgården-Elfsborg. Vielä vuosi sitten Tukholmassa oli nolla modernia jalkapallostadionia. Kaupungin kolme joukkuetta käyttivät kolmea kohtuullisen ikääntynyttä areenaansa Råsundaa, Tukholman Stadionia ja Söderstadionia. Paikallisotteluihin Råsundalle saatiin useinkin 30000 katsojan raja rikki. Muihin otteluihin yleisömäärät olivat aika paljon pienempiä mutta esim. suomalaisiksi olisivat olleet nekin varsin hulppeita. Jossakin määrin tyrmistyttävästi Tukholmaan ryhdyttiin samaan aikaan rakentamaan kahta avattavalla katolla varustettua areenaa. Edellispäivän Friends oli siis niistä se isompi ja tämänpäiväinen
Tele2 Arena sitten 30000 kapasiteetillaan se pienempi. AIK siis muutti Friendsille ja Djurgården sekä Hammarby Tele2:lle.
Sunnuntaipäivä valkeni kuulaan kirkkaana, viileän tuulisena syyspäivänä. Katon mahdollisella sulkemisella ei tarvinnut pahemmin päätään vaivata. Päivän jalkapallo-osuus alkoi minulla Gamla Stanin metroasemalta, josta matka Globen Cityyn kesti vajaan vartin. Olin liikkeellä sen verran ennen suuria massoja, ettei oikein tunnelmia mahdollista ottelutunnelmaa päässyt arvioimaan. Globen Cityn alue oli minulle aiemmin ehtinyt tulla jossakin määrin tutuksi. Tukholman molemmat suuremmat jääkiekkoareenat sijaitsevat siellä. Ilmeisesti sielläkin on sovellettu konseptia, jolla rakennusliike saa rakennusoikeutta toimistoilleen, ostoskeskuksille ja muille tuottaville kiinteistöille kunhan rakentaa urheiluareenan siinä sivussa. Ruotsalaiset näköjään saavat tämän onnistumaan kun Suomessa joko törmätään vastustukseen tai ei löydy panostajia. Niin tai näin, Tele2 Arenan valmistumisen jälkeen Globen Cityn urheiluareenatarjonta käsittää pari jalkapallostadionia (kap. 30000 ja 13000), jääkiekkoareenaa (13000 ja 8000) ja vielä 4000 hengen konserttisalinkin. Palveluitakin löytyy: keskikokoisen ostoskeskuksen lisäksi alueella on ilmeisesti normaalisti toimistotyöläisten ruokinnalla eläviä ravintoloita hyvinkin toistakymmentä. Vaikka alue ei olekaan mitään keskeisintä Tukholmaa voi tänne ihan hyvin tulla jonkin aikaa ennen otteluakin norkoilemaan.
Kuva. Globen City. Neljä urheiluareenaa vieretysten. Aika hulppea kokonaisuus. 
Kuva. Tämän päivän jalkapallokuvasato aloitetaan kuitenkin perinteikkäältä Söderstadionilta. Ruoho vihersi ja katsomorakenteet edelleen paikallaan. Tämän parempaa kuvakulmaa en pienellä etsimisellä löytänyt. Itse käytin suurimman osan norkoiluajastani kuvakulmien etsimiseen Söderstadionille. Ennen Tele2 Arenaa Hammarby pelasi kotiottelunsa tällä stadionilla. Suuret ottelut lienevät sille jo menneisyyttä ja katsomoitakin ehkä jossakin vaiheessa ryhdytään purkamaan. Jonkinlaisessa treenikäytössä lienee edelleen, kun liepeiltä löytyi "päivän harjoitukset peruttu"-ilmoituksia. Sanomattakin lienee selvää että Suomessa tuo olisi enemmän kuin riittävä Veikkausliigakäyttöön mille joukkueelle vain.
Kuva. Pääkohde oli kuitenkin uudempi Tele2 Arena. Tässä kuvattuna päälähestymissuunnasta. 
Kuva. Sama hieman eri kulmasta. Hieman oli täälläkin eri suunnilla viimeistelytyöt vaiheessa. 
Kuva. Ja vielä lopuksi pääsisäänkäynnin edestä. Väkeä alkaa hiljalleen ilmaantua paikalle. Tuo reikälevypinnoite näytti yllättävän hyvältä ainakin auringonpaisteessa. Aikani norkoiltuani ja kuvakulmia etsiskeltyäni menin sisälle Tele2:een hyvissä ajoin ennen suurimpien yleisömassojen ilmaantumista. Ensivaikutelma oli jossakin määrin hallimainen, mitä korostivat katsomoiden ylärivien ja katon väliin jäävät betoniseinät ja jossakin määrin myös tekonurmi. Sivuunkirjoittanutta aina miellyttävät stadionille omaleimaisuutta antavat elementit. Varsinkin bundesliigassa on paljon sinänsä komeita ja käytännöllisiä moderneja hieman yli 30000 katsojan stadioneja, jotka kaikki vaikuttavat jossakin määrin samalta. Täällä omaleimaisuutta antoivat epäsymmetrisyys ja varsin komeat seisomakatsomot molemmissa päissä. Myös väliaikaisesti(?) toisella sarjatasolla tahkoava Hammarby pelaa kotiottelunsa täällä ja sen faneille on varattu päädyistä korkeampi. Epäsymmetrisyys ilmeisesti johtuu siitä että tontti on niin kapea että Djurgårdenin päähän stadionia ei sivukatsomoihin mahdu niin paljon rivejä kuin olisi haluttanut tehdä.
Kuva. Vaikka paikkani olikin pitkällä sivulla tulin sisään päädystä. Nämä näkölinjat löytyvät korkeamman päädyn yläriveiltä. 
Kuva. Sivukatsomo. Tuolta ovat raportin pelitilannekuvat otettu. Paikkani olin valinnut jälleen samalla paras-mahdollinen-periaatteella kuin edellisen päivän AIK:n otteluunkin. Varsin hyvälle paikalle sillä pääsi täälläkin. Näkölinjat yläkatsomon kolmannelta riviltä noin kymmenen metrin päästä keskiviivasta olivat varsin kohdallaan. Etukäteen oli toki selvää että varsin kauas jäätäisiin 30000 katsojan täydestä tuvasta. Täällä ei yläkatsomonkaan käytävillä enää kuitenkaan vallinnut edellispäivän kaltainen kolkkous. Käytävät olivat valoisia, ilmavia ja tälle yleisömäärälle hyvinkin riittävän väljiä. Myyntijonot vaikuttivat myös vetävän hyvin vaikken sitten itse mitään ostanutkaan. Myös keskiolutta olisi saanut ja voinut viedä katsomoonkin. Kuriositeettina todettakoon ilmainen ja tällä yleisömäärällä täysin tökkimättä toiminut Wifi.
Kuva. Tele2 Arenan ylempi aula. Pub-merkkisestä kioskista olisi saanut paikallista keskiolutta. Siisti, valoisa ja väljä. Täälläkin jäätiin siis varsin kauaksi loppuumyydystä stadionista, näköjään ilmoitettu yleisömäärä oli reilu 11000. Raportissa olevista kuvista stadion vaikutti paljon tyhjemmältä kuin se olikaan, eli minun puolellani sekä yläkatsomo että alakatsomo sen verran kuin sitä pystyi paikaltani näkemään olivat varsin täyden tuntuisia. Ruotsalaiseen tapaan myös täällä seisomakatsomoon majoittunut laaja faniryhmittymä oli äänekäs ja suurimman osan ottelusta tunnelma oli varsin kohdallaan. Olisikohan täälläkin kiinnitetty akustiikkasuunnitteluun erityistä huomiota. Hallimaisessa rakennelmassa ääni jäänee helpommin sisälle kaikumaan. Täällä(kin) olisi hienoa joskus kokea lopppuunmyyty ottelu, jossa yleisö eläisi täysillä mukana. Kuten eilisessä pelissä, myös täällä normikatsomossakin eletään mukana. Tämän päivän tuomaristo ei mitenkään panostanut kotiyleisön nuoleskeluun. Tämän tästä vieressä istuneet setämiehet pomppivat pystyyn huutelemaan "åj hellvete!" ään. Hieno kokemus.
Kuva. Djurgårdenin fanipääty. Ruotsalaiseen tapaan hyviä olivat nämäkin. "Hej Bönder"-banderollin HIFK-henkisyys tarkoittanee hieman eri asiaa täällä 
Itse ottelussa kohtasi kaksi keskikastin joukkuetta. Kotijoukkue Djurgården alemmasta keskikastista ja vierailija Elfsborg ylemmästä. Sarjaa oli vielä sen verran jäljellä että joukkueille riitti tavoiteltavaa. Kotijoukkueelle sarjapaikan varmistaminen ja vierailijoille europaikka. Peli lähti käyntiin varsin tasaisena. Kotijoukkue oli mahdollisesti kotiyleisön paineen alla hienokseltaan aktiivisempi mutta niin vain vieraat menivät ensi jaksolla johtoon. Djurgårgen tasoitti ansaitusti toisella puoliajalla luvut 1-1:een. Viimeisellä kymmenellä minuutilla tuntui Djurgården menettävän otteensa. Mahtoiko aktiivinen ote syödä joukkueen jalat vai oliko Elfsborg vain säästellyt loppurynnistyykseen? Joka tapauksessa aloin ounastella vierasmaalia pelin loppuminuuteilla ja niinhän siinä sitten kävikin. Suunnilleen 90 minuutin täyttyessä iski Elfsborg 1-2 johtomaalin. Ansiokkaasti möykännyt kotiyleisö vaikeni aika tyystin. Väsyneillä jaloilla kotijoukkue ei saanut enää lisäajalla kovin kummoista painetta aikaiseksi. Pelin taso oli näin katsomoamatöörin silmin suunnilleen samaa kuin eilenkin. Välillä kosketukset välillä hieman puisia mutta kyllä nuo pelaajat ovat minun silmiini hieman suomalaisia sarjapelaajia edellä ainakin fysiikassa. Iso peukku täytyy sen sijaan antaa sille miten hyvältä peli näyttää tällaisesta katselukulmasta. Yläkatsomon alarivit ovat kyllin lähellä kenttää mutta kuitenkin kyllin korkealla niin että koko kenttä näkyy. Näin läheltä keskiviivaa näkyivät myös molemmat päädyt.
Kuva. Peli käynnissä Tele2 Arenalla. 
Kuva. Tasoitusta haetaan. Ruotsissa koko katsomo nousee muutaman kerran ylös tukemaan joukkuetta. 
Kuva. Elfsborgin Guligaaneille tuli hyvä Tukholman reissu. Voittomaali 90. minuutilla maistui. Hammarbyn kotiotteluissa tämä on hammarbyläisten pääty. Nyt oli hieman väljää.Itse pelistä faktoja tuolta:
http://svenskfotboll.se/allsvenskan/match/?scr=result&fmid=1995844
Kuva. Ottelu ja reissun jalkapallo-osuus on ohi. Vaikka tungosta on ihan kohtuullisen tuntuisesti vetivät jonot erittäin hyvin.Loppuminuuteilla kylmän suihkun niskaansa saanut kotiyleisö ei poistunut Globen Cityyn mitenkään yliriehakkaasti. Itseäni kiinnosti tässä vaiheessa enemmän poistumisyhteydet. Lentoni lähtöön oli tässä vaiheessa reilut kolme tuntia aikaa ja vielä piti hakea laukkukin hotellilta. Kovin huolissani en toki ollut mutta pidin mahdollisena pientä hermojen kiristymistä mikäli joutuisin liikaa odottelemaan metroasemalle pääsyä tai pariakin junaa. Huoli oli kutakuinkin aiheeton. Ihmispaljous oli sinänsä vaikuttava mutta se jakautuu ilmeisesti jotenkin järkevästi kolmelle kävelyetäisyydellä olevalle asemalle. Itse menin Globen-nimiselle, jossa lipunosto ja junaan pääsy sujuivat jonottelematta. Juna oli toki täysi mutta niin kuuluukin. Erittäin hyvin sujui poistuminen vielä tämänkokoisesta tapahtumasta.
LopputunnelmiaLopputunnelmat reissusta olivat jälleen hyvät ja tyytyväiset. Ilman muuta menisin uudestaan myös normi-Allsvenskania katsomaan mutta olisihan se hienoa nähdä nuo stadionit täysinä joko derbyotteluissa tai sitten ruotsalaisten euroseikkailuissa. Noin hienot stadionit tavallaan kutsuvat jotakuta investoimaan johonkin joukkueista sen verran että jommalla kummalla pelattaisiin säännöllisesti ainakin Eurooppaliigan lohkovaihetta. Friends ei todellakaan häpeäisi Champions-liigan pudotuspeleissäkään. Toivottavasti nämä stadioninvestoinnit osoittautuvat sen verran menestyksekkäiksi että Suomessakin joskus ...
