Ajattelin kerrankin kirjoittaa jonkinlaisen matkarapon tännekin, koska tähän reissuun sisältyi kaksi futismatsia; toinen Kreikassa ja toinen Serbiassa.
Matkan suunnittelu alkoi jo lähes tasan vuosi sitten Lissabonissa, kun eräässä konferenssissa, jossa käyn joka vuosi ilmoitettiin seuraavan vuoden pitopaikka: Bukarest. Ensimmäisenä mieleeni tuli heti toteuttaa pitkäaikainen unelmani kiertää Krimin niemimaata; sopisihan se maantieteellisesti jotenkin hyvin yhteen konferenssin pitopaikan kanssa. Tämä vaihtoehto piti kuitenkin haudata, koska lentovaihtoehdot Helsingistä Krimille ja takaisin Bukarestista osoittautuivat erittäin epäkäytännöllisiksi ja älyttömän kalliiksi.
Lopulta päädyimme sitten kaverini kanssa hahmottelemaan reittiä, jossa lähtisimme liikkeelle Thessalonikista ja tulisimme vähitellen kohti Romaniaa. Päädyimme lopulta aikataulullisista syistä ottamaan reitille viisi kaupunkia: Thessaloniki, Skopje, Belgrad, Timisoara ja Bukarest. Näistä kaupungeista olin käynyt Belgradissa muutaman kerran aikaisemmin, mutta en koskaan ollut ollut yhdessäkään futismatsissa siellä, joten päätimme yrittää ajoittaa vierailun Serbia-Kroatia -ottelun yhteyteen. Kreikan liigan matsi tuli päälle vähän boonuksena, koska otteluohjelmaa ei ollut julkaistu vielä matkoja varatessamme.
Lähdimme la 31.8. aikaisin aamulla Münchenin kautta Thessalonikiin, jonne saavuimme alkuiltapäivästä. Thessalonikissa matka kentältä keskustaan sujuu kätevästi bussilla 78, joka kulkee n. vartin välein. Matka-aika oli n. 45min ja bussissa hyvin kuumaa, vaikka ikkunat saikin auki. Ensimmäisenä lltana kiertelimme vähän keskustaa ja katselimme paikkoja rantabulevardin vieressä sijainneen hotellin lähistöllä. Sunnuntaina lähdimme heti aamulla bussilla rinteille kohti Eptapyrgion (Επταπύργιο) linnoitusta, joista näkisi kaupungin yli merelle. Tämä olikin ehdottomasti paras nähtävyys koko Thessalonikissa kapeine kujineen, komeine torneineen ja vanhoine luostareineen.
Kuvia Thessalonikista.Muutaman tunnin tuolla kierreltyämme palasimme takaisin alas kaupunkiin ja vähän lisää keskustassa kierreltyämme aloimme valmistautua PAOK-Panionios -peliin Toumban stadionilla samannimisessä kaupunginosassa. Bussi 12 vie 20 minuutissa suoraan keskusta stadionin lähelle ja muita seuraamalla ei ollut mitään vaikeuksia löytää perille. Lippu pääkatsomoon maksoi ovelta 25 eur. Vaikka paikat olikin numeroitu, sai omat istumapaikat valita vapaasti. Stadionin yhteydessä on PAOK Superstore, josta voi katsella PAOK-aiheisia tuotteita. Kaverini päätyi ostamaan logolla varustetun PAOK-pikeepaidan. Itselleni en valitettavasti löytänyt mitään sopivan kokoista (i.e. Medium) paitaa.
Ottelulippu.Itse pelissä PAOKin kannattajat pitivät omassa päädyssään koko pelin ajan kovaa meteliä ja tunnelma siellä näytti olevan hyvä, vaikka kyseessä olikin ihan perus liigapeli. Meidän lähellä oli jonkinlainen lasten fanikatsomo, jossa vähän Kosti Kotirantaa muistuttanut mies yritti opettaa lapsille chanttejä.
PAOK:in faneja ennen peliä ja pelin aikana.
Ateenasta matkustaneita vierasjoukkue Panioniosin faneja kuvassa oikealla.Pelissä Panionios painoi alussa kovaa päälle eikä PAOK saanut mitään aikaan. Kotijoukkueen syötöt menivät lähes koko ajan vastustajalle ja peli oli huonoa. Vieraat saivatkin pari ensimmäistä maalipaikkaa. Vähitellen PAOK sai kuitenkin pelistä kiinni ja Salpingidis pääsi iskemään johtomaalin 31min kohdalla.
Toisella jaksolla PAOKin peli parani selvästi, eli Huub Stevensin ohjeet tauolla olivat selvästikin tehonneet. 54min kohdalla Miroslav Stoch pääsikin iskemään jo 2-0 maalin kulmapotkun jälkitilanteesta. Onnistuin saamaan tämän maalin videolle, eli Facebookissa olevat foorumistikaverit ovatkin jo saattaneet nähdä sen. Kitsioun tehtyä vielä 76min kohdalla 3-0 oli ottelu ratkennut lopullisesti. Lopussa vielä kummallekin joukkueelle vihellettiin vähän helposti rangaistuspotku ja loppulukemiksi saatiin siis 4-1. AM oli 15 257 vaikka olisin itse veikannut lähemmäs 20 000. Valitettavasti juuri pelin alla Italiasta takaisin Kreikkaan lainalla siirtynyt entinen Panathinaikosin lapsitähti Sotirios Ninis ei vielä pelannut kotijoukkueen paidassa tässä pelissä.
Pelitilannekuvia.Virallinen otteluraportti löytyy
täältä.
Pelin jälkeen pimeässä oli pieniä vaikeuksia löytää bussin 12 pysäkki, sillä Thessalonikissa useat kadut ovat yksisuuntaisia eikä bussi silloin tule samaa reittiä takaisin. Lopulta käveltyämme tarpeeksi alaspäin päädyimme bussin 10 pysäkille, joka vei myös keskustaan.
Maanantaina ehdimme vielä kierrellä keskustaa ja käydä Arisin stadionilla Charilaoussa sijaistevassa Superstoressa ostamassa itselleni paidan, ennen kuin oli aika lähteä 17:30 bussilla rautatieasemalta Skopjeen.
Arisin stadion oli selvästi huonommassa kunnossa kuin PAOKinBussimatka kesti n. 4,5 tuntia ja matkalla tuli rajan lisäksi kaksi pysähdystä: Kreikan puolellla jossain tax free shopissa ja Makedonian puolella huoltoasemalla. Bussimatka maksoi 20 eur. Skopjessa sekä bussi- että rautatieasema ovat samassa betonikompleksissa uudella puolella kaupunkia, n. 15 min kävelymatkan päässä keskustasta. Asemalta johti suora tie joelle, joten hotellin löytäminen oli helppoa.
Kuvia bussimatkalta.Skopjessa ehdimme olla yhden kokonaisen päivän ja kiertää sekä uuden että vanhan puolen kaikki keskeisimmät nähtävyydet läpi. Omia suosikkejani tuolla ovat ehdottomasti Skopsko Kale (i.e. linnoitus) vanhan kaupungin vieressä, itse vanha kaupunki tietysti sekä uudella puolella aukio, jossa on Aleksanteri Suuren (viralliseltaa nimeltään toki ratsastaja hevosen selässä, Воин на коњ) mahtipontinen patsas. Skopjen vanhakaupunki muistutti mielestäni hyvin paljon Sarajevon vastaavaa. Joen vartta kulkiessa kahden keskustasillan välillä näkee myös useita uusia hienoja rakennuksia kuten arkeologinen museo. Uudella puolella kannattaa bongata myös Makedonia-aukion takana oleva vanha rautatieasema, jonka kello on jäänyt osoittamaan sitä hetkeä, kun maanjäristys iski kaupunkiin 1963. Vanhan rautatieaseman lähellä on myös mielenkiintoinen Äiti Teresa-museo.
Ruokaillessamme Skopjen vanhassa kaupungissa tarjoilija kysyi meiltä, mistä olemme kotoisin. Kerrottuamme olevamme Suomesta tämä kertoi oppineensa suomea alueella pyörineiltä rauhanturvaajilta. Perinteisten "voi v***u yms. lisäksi tarjoilija alkoi luetella suomalaisia futisjoukkueita, joista oli kuullut. HJK:n ja MYPA:n lisäksi myös PK-37 Iisalmesta oli tuttu.
Kuvia SkopjestaKeskiviikkoaamuna oli aika jatkaa matkaa 08:20 junalla Belgradiin. Olimme käyneet ostamassa liput edellisenä päivänä asemalta samalla kun kävimme trainspottaamassa Skopje-Pristina -junan. Hintaa matkalipulle tuli 23 eur, joka oli 9 euroa vähemmän kuin toiseen suuntaan matkattaessa (ja Serbian rautateiden nettikaupasta ostattaessa). Aikataulun mukaan matka-aika olisi 9h 45 min, mutta aikaisemminkin tuolla päin junalla liikkuessani osasin odottaa, ettei aikataulussa tulla pysymään. Junassa oli vain kaksi vaunua ja matkanteko oli ihan rauhallista aina Serbian puolelle Vranjeen asti, jossa kyytiin alkoi nousta paljon väkeä. Seuraavat viitisen tuntia juna olikin aivan täynnä, eikä kaikille löytynyt istumapaikkaa. Hytissäkin oli erittäin kuuma, joten aina välillä oli hyvä vilvoitella käytävällä avoimen ikkunan ääressä. Maisemat matkan varrella eivät olleet mitenkään erikoiset; mitä nyt muutamassa kohdassa jossain Vladicin Hanin lähellä oli maastopaloja aivan junaradan vierellä. Lopulta juna saapui Belgradiin noin tunnin myöhässä aikataulusta. Kuten aikaisemmillakin kerroilla, olin taas varannut meille Belgradista aseman lähellä Sarajevskalla sijaitsevan Hotel Rexin. Täälläkään ei siis tarvinnut säätää liikaa hotellin etsimisessä.
IC Skopje-Belgrad lähdössä Skopjen asemalta.
Makedonian ja Serbian rajalla Tabanovcissa.Torstaina pääsin sitten leikkimään matkaopasta Belgradissa ja näytin kaverilleni kaikki keskeiset paikat keskustassa Kalemegdanista alkaen (suosittelen muuten käymään tuolla sijaitsevassa sotamuseossa, jossa saa aika kattavan kuvan Balkanin maiden historiasta 1400-luvulta lähtien). Illalla kävimme luonnollisesti syömässä Skadarlijan ravintolakadulla. Perjantaina ennen peliä päätimme tehdä retken Zemuniin, joka sijaitsee Novi Belgradin puolella 11 km päässä Belgradin keskustasta. En ollut itsekään koskaan käynyt siellä. Zemun on ollut aikoinaan Itävalta-Unkarin hallussa ja arkkitehtuuri siellä on hyvin samanlaista kuin mm. Wienissä, Budapestissa tai Zagrebissa, mutta toki pienemmässä kokoluokassa. Zemunissa kannattaa ehdottomasti kavuta rinteelle, josta näkee mukavasti koko kaupunginosan yli ja kauas joelle. Joen rannassa voi sitten käydä syömässä jossain lukemattomista ravintoloista. Itse päädyimme hienoon kalaravintola Saraniin. Tarjoilijakin oli jalkapallofani ja huomattuaan päälläni olleen Crvena Zvezda paitani kysyikin meiltä, olemmeko menossa illalla peliin.
Kuvia Belgradista
Joku suomalainen oli tagannut Skadarlijan kartan.
Näkymä Zemunin yli.Zemunista Novi Belgradin kautta palattuamme (emme koskaan ehtineet Blok 45:een, jossa Radovan Karadzic majaili aikoinaan, mutta onneksi olin käynyt siellä jo 2009), ehdimme levätä vähän ennen lähtöä MM-karsintapeliin Serbia-Kroatia Crvena Zvezdan kotistadionilla Marakanalla. Olin ostanut liput pääkatsomoon jo etukäteen netistä ja maksanut niistä 13 eur/kpl. Erityiskiitos nimimerkki Partizanille nettikaupan sivuston vinkkaamisesta. Lipuissa luki, ettei peliin pääse ilman Serbian passia, mutta sähköpostikysely aiheesta ja nimimerkki Edmundon omat kokemukset tuolta vahvistivat, ettei mitään ongelmia pitäisi tulla vaikkemme olleetkaan serbejä. Lähdimme ajoissa (lähes 2h ennen peliä) liikkeelle hotellilta ja kävelimme muutaman minuutin matkan mäkeä ylös Kroatian suurlähetystölle, jonka lähellä stadionille menevien bussien 40 ja 41 pysäkki oli. Lienee sanomattakin selvää, että lähetystön edustalla oli erittäin vahva poliisivartiointi. Saimme odottaa yli 30min bussia useiden muiden fanien kanssa. Lopulta ensimmäinen bussi saapui, mutta se oli aivan täynnä, eikä ollut mitään mahdollisuutta mahtua kyytiin. Sama toistui muutaman seuraavankin bussin kohdalla. Kärsimättömimmät ottivat jo taksin lennosta, mutta me päätimme jäädä odottelemaan bussia. Lopulta n. 30min ennen pelin alkua pysäkille saapui bussi, johon mahtui kyytiin. Olimme lopulta stadionin porteilla pari minuuttia pelin alkamisen jälkeen. Aluksi järjestysmiehet eivät meinanneet päästää meitä sisälle, mutta pienen keskustelun jälkeen heidän esimiehen luvalla meidät saatettiin stadionille turvatarkastusten ohi. Asiassa varmaan auttoi se, että olimme ulkomaalaisia ja tulleet Belgradiin pelin takia. Koska omat paikkamme oli tietenkin jo viety täydellä stadionilla, päädyimme katsomaan peliä käytävältä vip-katsomossa istuneen Jose Mourinhon läheltä. Täältäkin näki itseasiassa pelin todella hyvin.
Itse pelissä kotijoukkueen fanit huusivat heti alusta asti Vukovaria ja Ustašaa. Vihellyskonsertit olivat myös todella kovia kroatialaisten rikottua serbipelaajia. Pelin edetessä muutkin katsojat yhtyivät erityisesti Ustaša-huutoihin ja meteli stadionilla oli sanoinkuvaamaton. Ensimmäisten 15min aikana Kroatia yritti hyökätä vähän, mutta vetäytyi pian kuoreensa antaen Serbian pitää palloa. Erityisesti mieleen Serbialta jäi vasemmalla laidalla viilettänyt Benficassa pelaava Sulejmani, jonka kautta useimmat hyökkäykset kulkivat. Serbialla oli jo ensimmäisellä jaksolla useita hyviä maalipaikkoja mutta vierasjoukkueen maalissa Pletikosa oli mies paikallaan. Tauolle mentiin 0-0 lukemissa. Toisella jaksolla Serbia jatkoi painostusta, mutta Kroatia siirtyi nopealla vastaiskulla 0-1 johtoon 53 min kohdalla Mandzukicin toimesta. Tämä sai yläpuolellamme olleet kroatialaiset vip-vieraat (?) heittämään päällemme ilmeisesti jotain limsaa ja muita makeita nesteitä. Joku sytkärikin lensi lähelle. Vieressämme käytävällä seisseet serbit huusivat takaisin jotain ja lopulta poliisit kävivät poistamassa kroaatit katsomosta. 66min kohdalla Serbia sai ansaitun tasoituksen, kun Mitrovic pääsi viimeistelemään kulmasta. Tunteet kuumenivat uudestaan vähän myöhemmin, kun ensin Serbian Matic sai toisen keltaisen ja vähän myöhemmin vieraiden Simunic taklattuaan keskialueella erittäin vauhdikkaasti laidalta läpiajoon yrittäneen Sulejmanin. Simunicin poistuessa kentältä pienen "keskustelutuokion" jälkeen fanipäädyssä ollut yleisö alkoi heitellä tuoleja yms. tämän päälle. Vähän ennen loppua vielä toisessa fanipäädyssä joku pieni ryhmä päätti sytyttää Kroatian lipun tuleen. Peliä ei missään vaiheessa keskeytetty, vaan juoksuradalla odottanut pieni paloauto ajoi kasuaalisti paikalle sammuttamaan paloa.
Serbifanien pääty.
Pelitilannekuvia
Keskusteluja Simunicin punaisen kortin jälkeen.
Lopussa ei saatu kulmaa, vaan tulipalo.
Jälkipelit lauantain sanomalehdessä.Pelin jälkeen päätimme bussiin mahtuaksemme kävellä pari pysäkkiä taaksepäin. Tämä olikin hyvä strategia ja pääsimme jo ensimmäisenä paikalle tulleen bussin kyytiin. Koko matkan ajan keskustaan tien varsilla seisoi muutaman metrin välein poliiseja, mutta yleistunnelma oli rauhallinen.
Lauantaiaamuna oli taas vuorossa aikainen herätys, sillä bussimme Vojvodinassa sijaitsevaan Vršaciin lähti jo 7:45 rautatieaseman vieressä olevalta bussiasemalta. Lippu maksoi n. 7 eur ja matka-aika oli 1h 45min. Olisimme mieluiten menneet suoraan junalla Belgradista Timisoaraan, mutta Belgradin ja Bukarestin väliä kulkenut junayhteys lopetettiin (tilapäisesti) vuoden 2012 lopulla. Perillä Vršacin keskustassa selvisi, että rautatieasema ei ollutkaan 600m päässä bussipysäkiltä, kuten olin etukäteen google mapsistä katsonut, vaan matkaa olisikin lähes 2km. Lähdimme sitten taivaltamaan matkaa laukkujemme kanssa kohti bussikuskin osoittamaa suuntaa kunnes vähän matkan päässä vastaamme tuli paikallinen nuori mies, joka lupautui näyttämään meille reitin asemalle. Olimme lopulta perillä 30min ennen junan lähtöä joten lippujen ostamisen kanssa ei ollut mitään kiirettä. Lippu Vršacin ja Timisoaraan väliä kulkevaan paikallisjunaan maksaa 4,60 eur ja matka-aika on n. 2h rajamuodollisuuksineen.
Juna Timisoaraan odottamassa Vršacin rautatieasemalla.
EU:n ulkorajalla Stamora Moravitassa.Timisoara (saksaksi Temiswar) on pieni 300 000 asukkaan kaupunki, joka on myös hyvin samanlainen arkkitehtuuriltaan kuin monet kaupungit Itävallassa, onhan sekin ollut aikoinaan osa Itävalta-Unkaria. Rautatieasema Gara de Nord sijaitsee n. kilometrin päässä keskustasta. Oma hotellimme oli joen rannalla ja vastapäätä olevassa puistossa oli käynnissä paikalliset kaupunkifestivaalit, jossa poikkesimme illalla nauttimassa muutaman oluen ja kuuntelemassa musiikkia. Timisoarassa keskeisimmät nähtävyydet ovat pari suurta aukiota ja niiden ympärillä olevat vanhat rakennukset. Valitettavasti Romanian 1989 vallankumouksen museo oli kiinni, joten emme päässeet käymään siellä. Teimme kuitenkin sunnuntaina messun jälkeen
kävelykierroksen vallankumouksen keskeisimmille paikoille. Sunnuntai-iltana oli aika taas jatkaa matkaa yöjunalla Bukarestiin. Matka-aika oli 9h ja lipun hinnaksi kahden hengen hytissä muodostui 45 eur/hlö. Aikataulua tarkemmin tutkiskelemalla selvisi, ettei juna menekään suorinta reittiä, vaan kiertäisi melko kaukaa etelästä koukaten. Olin jo aikaisemminkin matkustellut yöjunalla Balkanilla, joten romanialainen 70-lukulainen makuuvaunu ei ollut mitenkään kauhistus. Itseasiassa kyseinen vaunu oli omalla tavallaan tyylikäs ja viihtyisä puisine ovineen ja vaunun päässä olleine pikkusovineen, jotka toimivat vaunuisännän ollessa poissa eräänlaisena loungena.
Kuvia Timisoarasta.
Yöjuna Timisoarasta Bukarestiin.Saavuimme siis eilen aamulla Bukarestiin vain hiukan aikataulusta myöhässä. Gara de Nordilta pääsi helposti metrolla Universitatii -aseman lähellä olevalle hotellille. Emme edes nähneet kuin pari kappaletta taas viime päivinä otsikoissa ollutta kulkukoiraa matkan varrella. Eilen kiertelimme vähän keskustaa käyden mm. kiertokäynnillä kaupungin ehkä kuuluisammassa nähtävyydestä; valtavan kokoisessa Palatul Parlamentuluissa. Lisäksi kiertelimme keskustaa käyden läpi lähes kaikki kuuluisat maamerkit ja aukiot. Tänään aamupäivällä ehdimme käydä vielä mm. hiukan Seursaarta muistuttavassa Muzeul National al Satului Dimitrie Gustissa.
Kuvia Bukarestista.Matkaeuralaiseni lähti tänään kotiin ja konferenssi alkaa torstaina, joten nyt on vielä vähän aikaa tehdä töitä ja valmistella omaa esitystä Gruusia-Suomi -pelin pyöriessä taustalla, ennen kuin kollegat alkavat saapua hoodeille huomenna. Saa nähdä, mihin päin Eurooppaa matka suuntaa tämän konferenssin puitteissa ensi syyskuussa.
e. Nyt saatiin kuvatkin näkyviin pienen säädön jälkeen.
e2. Lisäsin vielä muutamia turismikuvia yleisön pyynnöstä.
