Keskiympyra
Poissa
|
|
: 16.09.2013 klo 14:11:57 |
|
Futisaiheinen radio-ohjelma Keskiympyrä aloittaa syksyn teemalähetyksensä tiistaina 24. syyskuuta. Lähetyksen teemana on suomalainen junnufutis ja sen tämänhetkinen tila. Lähetyksen tekemiseen kaipaamme teidän apuanne! Millaisella näkökulmalla aihetta tulisi mielestäsi käsitellä? Ketä aiheesta tulisi haastatella ja mitä haluaisitte kysyä? Miten aihetta saisi avattua sillä tavalla, että muutkin kuin toiminnassa mukana olevat ymmärtäisivät mistä puhutaan ja missä junnufutiksen ongelmat tänä päivänä ovat? Jos et halua kommentoida tähän ketjuun, voit lähestyä meitä myös Facebookin, Twitterin tai sähköpostin kautta: www.facebook.com/keskiympyrawww.twitter.com/keskiympyrakeskiympyra@gmail.comOtamme mielellämme myös kuulijoita mukaan lähetykseen kertomaan omia mielipiteitään. Teemalähetys siis tiistaina 24. syyskuuta klo 19 - 20.30. Lähetystä voit kuunnella osoitteesta: http://radioaktiivinen.lappia.fi:8000/play.mp3.m3u
|
|
|
|
zekki
Poissa
|
|
Vastaus #1 : 16.09.2013 klo 15:10:50 |
|
Haastatelkaa nyt ainakin Palloliitosta, sitä henkilöä, joka vastaa tämän alueen kehitystyöstä. En edes tiedä kuka se on. Ei siis Alajaa, jolta tulee lähinnä hienoja tavoitteita vaan siitä mitä oikeasti tapahtuu 3-5 vuoden tähtäimellä (Ehkä Alaja toteutuksen yksityiskohdatkin päättää,en tiedä).
Junnuvalmentajakoulutus on tärkeä asia. Futishan on harrastetuin junnulaji, 170 000 harrastajaa seuroissa, joten tarvitaan paljon valmentajia. Jos 20 pelaajaa kohti tarvitaan valmentaja, heitä tarvitaan siis kaikkiaan 8 500. Nyt valmentajakoulutuksessa on vakavia puutteita kun se ei pysty vetämään vaihtuvia "valmentajamassoja" mukaansa.
Toisaalta nykyinen junnuvalmentajien koulutus ei myöskään vastaa huipputason lapsi-ja nuorisovalmennuksen tarpeisiin. Suurin osa valmentajista on oppinut käytännön kautta. Sami Hyypiä akatemiasta siihen löytyy varmaan näkökulmia.
Voisitte siis kysyä tiukasti, miksei juniorivalmentajien koulutus vastaa oikein kenenkään tarpeisiin?
Mottona: "Suomenhan pitäisi olla koulutusmaa" ja seuraharrastajamäärillä mitattuna suurimman lajiliiton pitäisi näyttää mallia!
|
|
« Viimeksi muokattu: 16.09.2013 klo 15:22:23 kirjoittanut zekki »
|
|
|
|
|
drone
Poissa
Suosikkijoukkue: SUOMEN maajoukkueet, SUOMALAISET kasvattajaseurat
|
|
Vastaus #2 : 16.09.2013 klo 15:23:26 |
|
Voisi tässä yhteydessä ottaa keskusteluun senkin, mitä futisakatemalla tarkoitetaan kv. merkityksessä ja mitä Suomessa. Ja että kannattaisikohan ehkä tunnustaa ensin realiteetit ennenkuin lähtee maalailemaan liian positiivisia tulevaisuudenkuvia.
|
|
|
|
koera
Poissa
|
|
Vastaus #3 : 16.09.2013 klo 17:30:50 |
|
Soittakaa SHA:n Kyösti Lampiselle.
e. teemaksi ehdottaisin: onko kilpa- ja harrastefutiksen välillä todella eturistiriitoja, ja jos ei, kuka niitä rakentaa ja miksi?
|
|
« Viimeksi muokattu: 17.09.2013 klo 02:28:07 kirjoittanut koera »
|
|
|
|
|
nachox
Poissa
|
|
Vastaus #4 : 16.09.2013 klo 17:32:46 |
|
Edellä mainitun Kyösti Lampisen lisäksi seuraavilla henkilöillä olisi varmasti sananen sanottavana:
Erkki Valla, KäPa Jari Rantanen, HJK Erkka V. Lehtola, FC Gnistan
|
|
|
|
Superjunnukoutsi
Poissa
|
|
Vastaus #5 : 16.09.2013 klo 18:17:32 |
|
Junnuvalmentajia palloliiton sijaa kannattaisi haastatella - ainakin jos juttuun haluaa näkemystä juniorivalmennuksen tämän hetkisestä tilanteesta ihan käytännössä, eikä vain näkemystä siitä miten palloliitossa kuvitellaan asioiden olevan.
Tai miksei molempia, ja näkemyksethän vaihtelevat laidasta laitaan, kuten foorumiltakin voi nähdä.
|
|
|
|
hauman
Poissa
|
|
Vastaus #6 : 18.09.2013 klo 10:34:10 |
|
.."Millaisella näkökulmalla aihetta tulisi mielestäsi käsitellä? Ketä aiheesta tulisi haastatella ja mitä haluaisitte kysyä? Miten aihetta saisi avattua sillä tavalla, että muutkin kuin toiminnassa mukana olevat ymmärtäisivät mistä puhutaan ja missä junnufutiksen ongelmat tänä päivänä ovat?" ..
Minun mielestä pitäisi käsitellä junnnufutiksen trendiä jakaa lapset jo 10 v- jopa nuorempina- kiinteisiin tasojoukkueisiin (kilparyhmä vastaan haastajat). Ongelma tästä tulee silloin, kun nämä ryhmät ovat jo tuossa iässä kiveen hakatut, eikä aitoa liikettä ryhmien kesken synny. Ongelma tulee myös silloin, kun parhaimmat valmennus resurssit suunnataan kilparyhmälle haastajien joutuessa tyytymään siihen valmennukseen minkä sattuu saamaa.
Nykytrendin mukaisesti jos tiput haastajiin ylös ei pääse. Palloliitto on tässä avainasemassa. Palloliitolta tulisi tulla selkeät ohjeet, kriteerit ja toimintamallit, miten ja milloin tasojoukkuejaot tehdään. Ei niin, että yksittäinen joukkue tai valmentaja päättää.
|
|
|
|
Johnny99
Poissa
|
|
Vastaus #7 : 18.09.2013 klo 14:18:53 |
|
Hieman aihetta sivuten, uusin Palloliiton valmennuslinjaushan suosittelee pienimmistä lähtien tasoryhmiin jakamista. Hyvä niin.
|
|
|
|
SirL
Poissa
|
|
Vastaus #8 : 18.09.2013 klo 14:31:25 |
|
Edellä mainitun Kyösti Lampisen lisäksi seuraavilla henkilöillä olisi varmasti sananen sanottavana:
Erkki Valla, KäPa Jari Rantanen, HJK Erkka V. Lehtola, FC Gnistan
+ Ari Masalin, FC Honka Ainakin jos yhtenä aiheena on jo aiemmin mainittu miten suomalainen "akatemia" eroaa oikeasta jalkapalloakatemiasta? Siitä Masalinilla oli jo vähän juttua IS:n Pallokerhossa, mutta aiheeseen ei päästy pintaa syvemmälle. . . . Itse haluaisin kysyä etenkin Lampiselta, ja miksei toki kaikilta muiltakin, että mitkä on ne konkreettiset keinot, että suomalaisten junnujen omatoimisen harjoittelun ja pihapelailun määrät saataisiin selvään nousuun? Tämän kysymyksen ratkaisemiseen tulisi mielestäni panostaa kaikki mahdolliset voimavarat. EDIT: Lisätty kysymykseen yksi sana, eli konkretia, ettei vastaukset ole itsestäänselviä ympäripyöreyksiä tyyliin: Jalkapallosta ja sen harjoittelusta pitää tehdä hauskaa.
|
|
« Viimeksi muokattu: 18.09.2013 klo 16:19:10 kirjoittanut SirL »
|
|
|
|
|
drone
Poissa
Suosikkijoukkue: SUOMEN maajoukkueet, SUOMALAISET kasvattajaseurat
|
|
Vastaus #9 : 18.09.2013 klo 16:02:57 |
|
Find-toiminto paljasti, ettei tässä ketjussa ole vielä puhuttu sanallakaan ammattilaisuudesta. Ehkä tuossa keskustelussa kannattaisi jotenkin nostaa esille sitä, miten jalkapalloilijasta saataisiin Suomessa todella salonkikelpoinen ammatti. Eli jotain tarttis tehdä sille, ettei menetetä yhtään lupaavaa junioria ennenkuin varttuvat aikuisiksi.
Ja mitä hyötyä on kiivaasta harjoittelusta nuorena, jos jossain 17-18-vuotiaana urapolku menee syystä tai toisesta tukkoon?
|
|
|
|
Superjunnukoutsi
Poissa
|
|
Vastaus #10 : 18.09.2013 klo 16:14:20 |
|
Itse haluaisin kysyä etenkin Lampiselta, ja miksei toki kaikilta muiltakin, että mitkä on ne keinot, että suomalaisten junnujen omatoimisen harjoittelun ja pihapelailun määrät saataisiin selvään nousuun?
Tämän kysymyksen ratkaisemiseen tulisi mielestäni panostaa kaikki mahdolliset voimavarat.
Jalkapallosta ja sen harjoittelusta pitää tehdä hauskaa. EDIT: Lisätty kysymykseen yksi sana, eli konkretia, ettei vastaukset ole itsestäänselviä ympäripyöreyksiä tyyliin:
Sehän oli konkreettinen ehdotus. Jos junnuja pistetään harkoissa "jäähylle" kun ei paljon nappaa, tai palloa jaksetaan hinkata, että saadaan peliaikaa viikonlopun peleissä vaikka punaniska kentän laidalla karjuukin, niin suomalaisten futisjunnujen käsitys hauskuudesta vaikuttaa aika masokistiselta.
|
|
« Viimeksi muokattu: 18.09.2013 klo 19:44:42 kirjoittanut Superjunnukoutsi »
|
|
|
|
|
fingerström
Poissa
|
|
Vastaus #11 : 18.09.2013 klo 19:00:15 |
|
EDIT: Lisätty kysymykseen yksi sana, eli konkretia, ettei vastaukset ole itsestäänselviä ympäripyöreyksiä tyyliin:
Mitä itsestäänselviä ympäripyöreyksiä tuossa lainauksessa oli? Ja mikä sut pistää uskoon, että Lampisella olisi siihen jotain sanottavaa? Kysymyshän on joukkueurheilusta.
|
|
|
|
John Rambo
Poissa
Suosikkijoukkue: Suomen seksikkäin
|
|
Vastaus #12 : 18.09.2013 klo 21:11:51 |
|
hauman taitaa olla melkoisen lukutaidoton veijari, kun ei ymmärrä millään että vaikka siellä jossain varmaan on tehty noin typerästi jakamalla kiinteisiin tasoryhmiin (toivottavasti ei tehdä enää!), ei se kuitenkaan ole mitenkään merkittävä ongelma tänäpäivänä suomalaisessa junnuskenessä. No, eipähän ole ensimmäinen nimimerkki joka luo ongelman itse ellei sellaista ole näköpiirissä.
Hyviä kysymyksiä on kertynyt paljon! Lisäksi toivoisin keskustelua liiton tukirahojen suuntaamisesta muiden kuin Palloliiton laatuseurojen pariin, sekä Alajan asettamista tulostavoitteista nuorisomaajoukkueille, onko tuloksia todella otettava nuoresta pitäen rumasti rääpimällä se oma pelitapa unohtaen?
|
|
|
|
Pussikalja
Poissa
|
|
Vastaus #13 : 19.09.2013 klo 07:52:52 |
|
hauman taitaa olla melkoisen lukutaidoton veijari, kun ei ymmärrä millään että vaikka siellä jossain varmaan on tehty noin typerästi jakamalla kiinteisiin tasoryhmiin (toivottavasti ei tehdä enää!), ei se kuitenkaan ole mitenkään merkittävä ongelma tänäpäivänä suomalaisessa junnuskenessä. No, eipähän ole ensimmäinen nimimerkki joka luo ongelman itse ellei sellaista ole näköpiirissä.
Tästähän ei tarvitse kiistellä. Riittää kun käy katsomassa B-junnupelejä heti kärjen takaa, eli divarista. Hauman on oikeassa, vanha ongelma tason kapeudesta vaikuttaa yhä. Muuttuuko tilanne ja pelit parissa vuodessa paremmaksi, osoittaisi Rambon olevan oikeassa.
|
|
|
|
Lenko
Poissa
|
|
Vastaus #14 : 19.09.2013 klo 08:30:07 |
|
Aihe on hyvä ja siitä varmasti riittää puhuttavaa.
@SirL Minä uskon, että pihapelit kehityksen kannalta riittävässä mittakaavassa ovat lopullisesti menetettyä kulttuuria vähän samaan tapaa kuin pihojen perinneleikit. Tämä johtuu peruuttamattomasta kulttuurin muutoksesta (esimerkiksi sähköisen median valtaisa kehitysloikka, suorituskeskeisyyden lisääntyminen, kaupunkirakenteen kehityssuunta jne.) En myöskään usko, että ilman pihapelejä omatoiminen harjoittelu ilman ohjausta ja motivoivaa ympäristöä tulee laajassa mitassa toteutumaan. Se pakkasella pallon latominen varaston seinään ei vain kanna vuodesta toiseen.
Kysymys omatoimisesta harjoittelusta on minustakin erittäin keskeinen ja pitäisi ehdottomasti kysyä. Se voisi itse asiassa olla yksi teema pääostikon alla.
@Rambo, John James En usko, että kiinteät kilpajoukkueet ovat yksittäisen joukkueen tai seuran ongelma. Tiedän hyviä esimerkkejä, joissa kakkosketju on kiinteässä yhteistyössä edustuksen kanssa ja valmentajat huolehtivat koko ikäluokasta. Tiedän ihan samalla tavalla huonoja esimerkkejä, joissa samalla edarilla vedetään neljättä vuotta, mitään yhteistyötä alaspäin ei ole ja valmennus on kakkosketjulla olematonta. Vuodesta kahteen tuolla järjestelmällä repii eron sen verran isoksi, ettei pelaajia ole edariin enää edes tulossa. Se, että asioita tehdään (ilmeisesti) monin paikoin hyvin, ei tarkoita, etteikö ongelmaa lainkaan olisi. Tällä hetkellä on vaikea sanoa, kumpi metodi nousee vallalle. SHA on omalta osaltaan lisäämässä kiinteää jakoa, koska seurantaan valittuja pelaajia ei ole suositeltavaa vaihtaa.
@Keskiympyrä Minä varmaan rajaisin keskustelusta harrastefutiksen ulos ja keskittyisin kilpatasoon. Minusta olennaisin kysymys on: miten juniorivalmennus tulisi organisoida, jotta suomalaisen kilpajalkapallon taso nousisi?Yleispiirteisen kysymyksen alle liittyvät seurat, SHA, oikeat akatemiat?, koululaitos?, pelaajamäärät, treenimäärät, omaehtoinen harjoittelu, valmennus, jne. Voisi olla hyvä lähettää kysymys etukäteen ja parhaassa tapauksessa saada jonkinlainen vastauskin etukäteen. Siinä olisi keskusteluun hyvä runko, josta voisi pyrkiä tarkempiin kysymyksiin. Realiteetit saa ottaa huomioon tai sitten keskustella ihan teoreettisesti. Saa vertailla toimintaa maailmalla ja arvioida suomalaisia olosuhteita. Kovin detaljeihin ei kannata mennä. Yksityiskohtia on niin valtavasti, että koko keskustelu voi pahimmassa tapauksissa sotkeutua niihin. Siksi tulisi minusta pysyä melko yleisellä tasolla: käsittelyssä voisi olla pääteema, jonka alla on sitten 3-5 pienempää teemaa.
|
|
|
|
koera
Poissa
|
|
Vastaus #15 : 19.09.2013 klo 09:18:12 |
|
Tällä hetkellä on vaikea sanoa, kumpi metodi nousee vallalle. SHA on omalta osaltaan lisäämässä kiinteää jakoa, koska seurantaan valittuja pelaajia ei ole suositeltavaa vaihtaa.
Miten tähän pitää aina vaan palata ja palata? Jos tehdään seurantatutkimusta, on luonnollista ettei seurattavia vaihdeta lennosta. Määrää voidaan toki lisätä, kuten on tehtykin. Aika harva esim. jotain perinnöllistä sairausta sairastava valittaa tutkimuksesta, jos ei itse päässyt mukaan. Tärkeintä on tulokset ja se että ne hyödyttävät kaikkia. SHAn toimintaa saa tulkita kuin piru raamattua, jos meinaa että hiljattain aika monella seuralla kasvanut porukka toimisi jonkinlaisena kannustimena kiinteisiin ryhmiin.
|
|
|
|
Pussikalja
Poissa
|
|
Vastaus #16 : 19.09.2013 klo 09:57:53 |
|
Sitä en ymmärrä, miksi Hyypiäakatemiaseurat eivät voi yksilötestejä tehdä kaikille pelaajille ikäluokassa ihan seuran sisällä. Silloin se tilastodata pätee, vaikka ryhmä kehityksen ja motivaation kautta 2 vuoden periodin aikana eläisikin, kuten sen mielestäni tulisi elää. Pelaamiseen liittyviin testeihin taas vaihtuvuuden ei pitäisi vaikuttaa. Joukkue on juuri niin hyvä, kun sen heikoin pelaaja.
|
|
|
|
John Rambo
Poissa
Suosikkijoukkue: Suomen seksikkäin
|
|
Vastaus #17 : 19.09.2013 klo 10:05:21 |
|
Tästähän ei tarvitse kiistellä. Riittää kun käy katsomassa B-junnupelejä heti kärjen takaa, eli divarista. Hauman on oikeassa, vanha ongelma tason kapeudesta vaikuttaa yhä. Muuttuuko tilanne ja pelit parissa vuodessa paremmaksi, osoittaisi Rambon olevan oikeassa.
Mielenkiintoinen väite, kun B-junnujen divarista siis näkee suoraan vetävätkö jo nappulaikäluokat pienillä ja kiinteillä tasoryhmillä?! Väitin ettei ongelma ole ainakaan enää isossa mittakaavassa haumanin tekstin mukainen nappulafutiksessa, eikä mun ymmärtääkseni nykyisillä B-junnuilla ei ole mitään tekemistä tuon kanssa. Taso on kapea ja valitettavasti näyttää olevan jatkossakin, mutta tietyssä mittakaavassa väitteesi pitää toki ehdottomasti paikkaansa. Suurempi haaste tuntuu olevan valmentajien osaaminen, valitettavan harvoin tulee hyviä haastejoukkueiden valmentajia vastaan, puhumattakaan järjestelmällisesti ja tavoitteellisesti toimivista pikkuseurojen koutseista. Harrastajamassaa löytyy, mutta valitettavan harva toimii sellaisessa ympäristössä, että taso suuremmassa mittakaavassa kohenisi oleellisesti, kun kentän toimijoille ei olla kyetty jalkauttamaan riittävästi tietoa edes siitä millaisia liikuntamääriä futarin alku tarvitsee jo lapsivaiheessa jos mielii joskus pelata ammatikseen. Miten tähän pitää aina vaan palata ja palata? Jos tehdään seurantatutkimusta, on luonnollista ettei seurattavia vaihdeta lennosta. Määrää voidaan toki lisätä, kuten on tehtykin. Aika harva esim. jotain perinnöllistä sairausta sairastava valittaa tutkimuksesta, jos ei itse päässyt mukaan. Tärkeintä on tulokset ja se että ne hyödyttävät kaikkia.
SHAn toimintaa saa tulkita kuin piru raamattua, jos meinaa että hiljattain aika monella seuralla kasvanut porukka toimisi jonkinlaisena kannustimena kiinteisiin ryhmiin.
Juuri näin, varsinkin kun pienen kentän peleissä 18 pelaajaa tarkoittaa jo melkein kahta joukkuetta. Muutenkin tuollainen väh. 20 pelaajan rinki (ja kaksi peliryhmää) on hyvä olla alusta lähtien, sillä tässähän mennään kohti ison kentän pelejä eikä niillä pikkukentällä saavutetuilla kovin isoa merkitystä ole, vaikka suuri otanta antaakin jotain referenssiä keskinäiseen tasovertailuun. e: Sitä en ymmärrä, miksi Hyypiäakatemiaseurat eivät voi yksilötestejä tehdä kaikille pelaajille ikäluokassa ihan seuran sisällä. Silloin se tilastodata pätee, vaikka ryhmä kehityksen ja motivaation kautta 2 vuoden periodin aikana eläisikin, kuten sen mielestäni tulisi elää. Pelaamiseen liittyviin testeihin taas vaihtuvuuden ei pitäisi vaikuttaa. Joukkue on juuri niin hyvä, kun sen heikoin pelaaja.
SHA-testeissä myös mittavirheiden ym. lapsusten määrä on minimoitu, kun olosuhteet ja testaustavat ovat kaikille samat. Kuinka monella seuralla on hallit, tartanit ja kennot käytössään kotioloissa? Monet SHA-seurat muuten teettävät nuo testit kotioloissa myös muille kuin SHA-ryhmään valituille hankkiakseen itse vertailukelpoista dataa pelaajistaan
|
|
« Viimeksi muokattu: 19.09.2013 klo 10:07:33 kirjoittanut John Rambo »
|
|
|
|
|
hauman
Poissa
|
|
Vastaus #18 : 19.09.2013 klo 11:18:08 |
|
hauman taitaa olla melkoisen lukutaidoton veijari, kun ei ymmärrä millään että vaikka siellä jossain varmaan on tehty noin typerästi jakamalla kiinteisiin tasoryhmiin (toivottavasti ei tehdä enää!), ei se kuitenkaan ole mitenkään merkittävä ongelma tänäpäivänä suomalaisessa junnuskenessä. No, eipähän ole ensimmäinen nimimerkki joka luo ongelman itse ellei sellaista ole näköpiirissä.
Hyviä kysymyksiä on kertynyt paljon! Lisäksi toivoisin keskustelua liiton tukirahojen suuntaamisesta muiden kuin Palloliiton laatuseurojen pariin, sekä Alajan asettamista tulostavoitteista nuorisomaajoukkueille, onko tuloksia todella otettava nuoresta pitäen rumasti rääpimällä se oma pelitapa unohtaen?
Lukutaidoto veijari..? Omasta kokemuksesta omasta seurasta päätelmiäni revin. Jo kahdessa joukkueessa tehty tasojaot jo 9-10 v. Jaosta tuli hyvin kiinteä heti alkumetreillä. Kummassakin tapauksessa haastajaryhmään joutuneet saivat huonompaa valmennusta, huonompia pelejä ja kehittyminen pysähtyi. Näitä haastajatason pelaajia ei otettu mukaan - edes silloin tällöin- mihinkään paremman tason joukkueen toimintaan, peleihin tai harjoituksiin. Haastajaryhmä oli huonompaa kastia- ei saanut kehittymisen mahdollisuuksia. Kummassakin tapauksessa haastaja ryhmä hajosi ja pelaajat lopettivat pelaamiseni Kenen etu ? Huom ! nämä tapahtumat olivat vuosian 2012 ja 2013. Sanon vielä kerran: tasojoukkueissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Hyvin toteutettuna toimisi, mutta toteteuutamistapaa pitää pystyä miettimään.. eli meidän tapauksessa ongelmina olivat liian kiinteät, kiveen hakatut joukkuejaot, ei aitoa liikettä tasojen välillä, valmennukksen eriyttäminen ja parempien resurssien suuntaaminen paremman tason joukkueelle, haastajien aliarvostus, ei yhteisiä harjoituksia, ei mitään yhteistyötä-- Seura ei mitenkään antanut suuntaviivoja tasojaon tekemiseen eikä puuttunut tehtyihin ratkaisuihin.. Seuran sisällä olevat kaksi joukkuetta tekivät päätöksen tasojaosta ja toteuttamistavasta itsenäisesti muita kuulematta. Mikä pahinta, myös pelaajien- pikkupoikien- asenne haastajaryhmää kohtaa oli väheksyvä. Omien kokemukseni perusteella olen krittinen.
|
|
|
|
John Rambo
Poissa
Suosikkijoukkue: Suomen seksikkäin
|
|
Vastaus #19 : 19.09.2013 klo 11:26:23 |
|
Laitetaan nyt sitten lihavoituna, kun näytät siitä niin pitävän: hauman taitaa olla melkoisen lukutaidoton veijari, kun ei ymmärrä millään että vaikka siellä jossain varmaan on tehty noin typerästi jakamalla kiinteisiin tasoryhmiin (toivottavasti ei tehdä enää!), ei se kuitenkaan ole mitenkään merkittävä ongelma tänäpäivänä suomalaisessa junnuskenessä. No, eipähän ole ensimmäinen nimimerkki joka luo ongelman itse ellei sellaista ole näköpiirissä.
Se, että teilläpäin asiat hoidetaan päin persettä ei tarkoita etteivätkö muut olisi menneet eteenpäin. Toki tuollainen asia on ehdottomasti nostettava kiihkottomasti esille seuran sisällä. Ikävä kuulla, että jossain asiat ovat edelleen noin huonosti.
|
|
|
|
drone
Poissa
Suosikkijoukkue: SUOMEN maajoukkueet, SUOMALAISET kasvattajaseurat
|
|
Vastaus #20 : 19.09.2013 klo 13:03:04 |
|
...ongelmina olivat liian kiinteät, kiveen hakatut joukkuejaot, ei aitoa liikettä tasojen välillä, valmennukksen eriyttäminen ja parempien resurssien suuntaaminen paremman tason joukkueelle, haastajien aliarvostus, ei yhteisiä harjoituksia, ei mitään yhteistyötä--
Jotenkin on vain niin vaikea uskoa, että tällaista vielä esiintyy 2010-luvun Suomessa... Ei voi mitään, mutta ei ymmärrä.
|
|
|
|
Lenko
Poissa
|
|
Vastaus #21 : 19.09.2013 klo 15:03:23 |
|
Miten tähän pitää aina vaan palata ja palata? Jos tehdään seurantatutkimusta, on luonnollista ettei seurattavia vaihdeta lennosta. Määrää voidaan toki lisätä, kuten on tehtykin. Aika harva esim. jotain perinnöllistä sairausta sairastava valittaa tutkimuksesta, jos ei itse päässyt mukaan. Tärkeintä on tulokset ja se että ne hyödyttävät kaikkia.
SHAn toimintaa saa tulkita kuin piru raamattua, jos meinaa että hiljattain aika monella seuralla kasvanut porukka toimisi jonkinlaisena kannustimena kiinteisiin ryhmiin.
Ymmärrän kyllä, mistä SHA:n toiminnassa on kyse. Enkä ole edes esittänyt, että pelaajia pitäisi vaihtaa lennosta. Totesin vain, että haumannin esittämää ongelmaa esiintyy muuallakin kuin haumannin kotikulmilla ja että SHA yhteistyö (niin hyvä kuin tutkimus ja akatemia onkin) vahvistaa tällaisessa tilanteessa muutenkin erittäin jyrkkää jakoa. Minusta hyvänä esimerkkinä paikallisesta asenteesta on keskustelu, jota täällä käydään. Seuran puolelta harmitellaan, kun SHA:an on pakko lähettää vähintään 15 poikaa, kun edarissa ei ole niin montaa. Tiedän, kuulostaa pahasti vääristyneeltä ja onkin sitä, mutta niin se vain on arkea muuallakin kuin haumannin viheriöllä.
|
|
|
|
Superjunnukoutsi
Poissa
|
|
Vastaus #22 : 19.09.2013 klo 21:42:14 |
|
Laitetaan nyt sitten lihavoituna, kun näytät siitä niin pitävän: Se, että teilläpäin asiat hoidetaan päin persettä ei tarkoita etteivätkö muut olisi menneet eteenpäin. Toki tuollainen asia on ehdottomasti nostettava kiihkottomasti esille seuran sisällä. Ikävä kuulla, että jossain asiat ovat edelleen noin huonosti.
Eiköhän kuvaus ole arkipäivää jokaisessa tavoitteellisessa ja sellaiseksi haluavassa seurassa. Jos "edarissa" on try-outeja vuoden-kahden välein, mutta muutoin ovet suljettuja ja valmennuksessa on panostettu ainoastaan edariin, niin silloin ryhmät ovat käytännössä kiinteät.
|
|
|
|
|
Johnny99
Poissa
|
|
Vastaus #24 : 24.09.2013 klo 20:51:04 |
|
Meni ohi, harmi. Onko kuunneltavissa mistään?
|
|
|
|
|
|