Minä luotan oman näkemykseeni enemmän kuin joukkuetilastoihin, mutta heitetään nyt vaikka kyseisten karsintojen taulukosta kohta päästetyt maalit: 7 (14 ottelussa).
Uskoisin Heikkisen tulon uutena pelaajana vakioryhmään olleen olennaisemmassa osassa Hodgsonin organisoiman puolustuspelin pitävyyden varmistamisessa tuossa joukkueessa, mutta kaipa tästäkin joku eri mieltä saa olla.
Argumentillasi olisi jotain virkaa, jos Pasanen ei olisi ollut osa loistopuolustusta, joka piti Suomen lähellä kisapaikkaa karsintojen loppuun saakka.
Pasasen Red Bull Salzburgin keikka ihan samassa sarjassa Heikkisen kanssa vieläpä keskivertoa paremman Werder Bremen-kauden jälkeen kertonee sitten ihan tarpeeksi siitä kumpi herroista oli parempi keskinäisessä vertailussa, samoissa sarjoissa tai jopa joukkueissa, kuten Hodgsonin kaudella nähtiin ainakin silmämääräisesti, kun tarkempia tilastoja ei taida olla kellään käytettävissään sen ajan maajoukkuepeleistä.
Pasasen viimeinen Bremen-kausi oli selkeästi huonoin. Sitä ei kukaan kiistä, että Pasasen parasta ennen -päiväys umpeutui ennen Makoa, mutta jos vertaillaan Pasasen ja Heikkisen huippuvuosia, on ero Peetun hyväksi vuoren korkuinen.
Ruotsilla ei myöskään mikään äärettömän laaja materiaali ole vaan ihan samanlainen kuin Suomella
Höpönlöpo, Ruotsin materiaali on aina ollut Suomea parempi, niin laadun kuin leveydenkin suhteen.
Suomessa vaan herkästi huudellaan jollain menneisyyden maineteoilla pasasia joukkueeseen, jolloin helposti jää ihan oikeasti suurta vastuuta painetilanteissa yllään koko uransa kantaneet pelaajat, kuten Heikkinen huomiotta ja ilman ansaitsemaansa arvostusta.
Ei kyse ole siitä, että nyky-Peetua tulisi yliarvostaa menneiden perusteella vaan siitä, että tunnustettaisiin miehen olleen parhaimmillaan kovan tason pelaaja. Mitä tulee painetilanteisiin, niin Saksan Bundesliigan kärkikahinoissa paineet ovat varmasti moninkertaiset Itävallan Bundesliigaan verrattuna.