Avaan uuden kausitopicin tällä, jotta saataisiin edes keskustelu käyntiin. Jos ja kun kattavampi avaus tulee vastaan, niin sen voi päivittää sitten tähän. Periaatteessa tästähän puuttuu kaikki ennakointi, että enemmän kyseessä onkin muistokirjoitus viime kaudesta. Joku Rafu voisi sitten väsää sen ihkaoikean kausiennakon.
FC LahtiPerustettu: 7.11.1996
Saavutukset:
- Veikkausliiga: Pronssia 2008
- Suomen Cup: Hopeaa 2002
- Liigacup: Kultaa 2007 ja 2013, hopeaa 2004, hopeaa 2005
Stadion:
Lahden stadionKotisivut:
http://www.fclahti.fi/Kannattajien kotisivut:
http://fclk.net/Kausi 2013FC Lahden kausi 2013 oli melkoista hurlumheita. Kausi alkoi lupaavissa tunnelmissa, olihan kaupungin oma poika Tommi Kautonen saanut nostettua seuran ykkösdivarista aina viidenneksi asti. Luottamus harjatukkaan oli toimistolla kova ja vankkumaton.
Lahti aloitti vuoden kahdella liigacupin ottelulla tammikuussa. Tipattoman puolivälissä nyhjättiin Kisapuistossa silloin vielä kovaksi uskotun JJK:n kanssa kojot, mutta noin viikkoa myöhemmin turkulaisessa kuplahallissa (jollaista ei muuten Lahdessa oltu nähtykään) kaatui Olli Tynkkysen maalilla Inter. Tammikuuhun mahtui vielä yksi ottelu, kun tulevana kesänä eurokenttiä dominoinut JK Nömme Kalju saapui kisikseen. Ottelu oli jo jäämässä maalitta, kunnes täksi kaudeksi hankittu Markus Joenmäki löysi Jussi Länsitalon. 1-0, voitto kotiin ja Lahti välttyi nololta tappiolta ”pikkuveljelleen”.
Helmikuussa pelattiin sitten oikein ryminällä, noihin neljään viikkoon mahtui viisi ottelua. Turun tappioton putki jatkui nollanollalla Tepsin vieraana, JJK:n kanssa nyhjättiin taas tasan, tällä kertaa molemmat kuitenkin osuivat kerran maalipuiden väliin. Nuori Olli Tynkkynen jatkoi mahtavaa kevätvirettään viimeistellen Lahden ainokaisen. JJK:n maalista vastasi joku nevari, joka ei saanut edes jatkaa joukkueessa kauden loppuun asti.
Ystävänpäivänä, 14.2, FC Lahti matkasi Vantaalle, älkää kysykö miksi, turnaukseen. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun Myyrmäen halli täyttyi eri kansalaisuuksista ja olipahan paikalle saavuttu oikein Vilnasta asti. Ensimmäisessä ottelussa oli vastassa Suomeen risteillyt Djurgården IF. Kuokkaan tuli hyvistä otteista, kuulemma, huolimatta. Nimimerkki Rafun ottelukoosteesta päätellen Lahdella oli mahdollisuutensa, mutta ne jätettiin käyttämättä. Asiaa ei yhtään auttanut Jukka Sinisalon nappaama punainen kortti, ja siitä aiheutunut rankkari. 3-2 ruotsalaisille ja omiemme maaleista vastasivat Rafael pilkulta sekä Loorents Hertsi, josta tulemme kuulemaan vielä myöhemmin tämän kertomuksen aikana. Vielä tällöin harva arvasi mitä nuorelta Samvais Gamgilta näyttävältä Reipas-kasvatilta sopi odottaa.
Turnaus päättyi siihen.
Helmikuussa oli vielä kaksi ottelua, ainakin almanakan mukaan. Kolmen päivän sisään Lahdessa vieraili molemmat turkulaisjoukkueet. Seuran kotisivut näyttävät tulokseksi xx:ää, joten lieneekö kyseessä taas joku aikuisviihteeseen vihjaava kampanja. Tappioton turkulaisputki päättyi kun Petteri Pennanen teki ottelun ainoan ottelun viimeiselle minuutilla. Se Lahden ensimmäinen tappio liigacupissa.
Muutamaa päivää myöhemmin oli Interin vuoro saapua Kisapuistoon. Interistä oli vuosien saatossa siirtynyt Lahteen muutamia pelaajia, mutta talven kovin siirtopommi oli maajoukkueringissä mukana potkiskelleen Joni Kaukon hatkat Turusta ja siirto Lahteen. Harva osasi odottaa tätä, mutta kun tietää millainen kaupunki Turku on talvella, niin olihan se lopulta täysin ymmärrettävää.
Entisistä interläisistä esiin nousi kuitenkin Muksu Mäkitalo vieden Lahden 1-0 johtoon. Joku latvialainen tasoitti, mutta Loorents Hertsi korotti kahteen yhteen. Joni Kaukon syötöstä.
Ottelun alla keskusteltiin mm. tälläistä:
Mikä toi Hertsin kausari on?
Sama. Tosin kausari katkeaa samalla hetkellä kun Tommi Kari ja Konsta Hietanen ovat pelikunnossa.
Ei ollut nimimerkeistä meedioiksi.
Maaliskuu alkoi lupaavasti kahdella liigacup-voitolla. Ensin haettiin 0-1 Rovaniemeltä, joka oli noussut täksi kaudeksi sarjaan, ja jota uumoiltiin samaisella hissillä takaisin. Toisin kävi. Nimimerkki Kikkara yritti tuolloin avata kausitopicia, tosin huonolla menestyksellä.
Muistamme mm. tämän kommentin:
mikäs kikaraa pahastuttaa? mielestäni tämä on erittäin mielenkiintoinen ottelutopic ja on muuten seurannassa. :ylos : Onko rehdillä lapin poekalla vahen liian kylmä siellä laphissa?
Itse ottelussa RoPS:in maalivahti Tomi Maanoja joutui kaatamaan Tommi Karin, ja tämä viimeisteli viileästi (oltiinhan jänkhällä) pilkulta.
Seuraavaksi Lahteen saapui täällä aina häviävä KuPS, ja näin myös kävikin. Kemppinen, Hertsi ja täksi kaudeksi kovilla odotuksilla hankittu Vini Dantas vastasivat maaleista reippaassa 3-0 kotivoitossa. Dantakseen luotiin paljon toiveita, olihan kyseessä ehta brasilialainen ja vielä hyökkäyspään pelaaja.
Sen jälkeen tuli pieni suvantovaihe. Ensinnäkin divariseura KooTeePeen kanssa pelattu 2-2 tasapeli kotona oli ala-arvoista. Peiliin katsomisen paikka oli ainakin Konsta Hietasella ja maalissa pelanneella Joonas Merosella, jotka enckelmanmaisesti munivat pallon oman maaliviivan yli. Muista Lahden maaleista vastasivat jälleen Dantas ja Kemppinen. Lahtelaisten maalirikas tulevaisuus vaikutti olevan näiden kahden hyökkääjän harteilla, mutta... eräällä oli vielä sanottavansa.
Jos peili oli edellisen ottelun jälkeen tullut osalle tutuksi, niin viimeistään Honka-ottelun jälkeen jokainen tunsi finninsä. Puhtaasti 4-0 kotona turpaan. Olkoonkin, että Lahti oli ottelussa hieman siipirikkoinen Klingan, Muksun, Hertsin, Kärkkäisen ja Hauhian ollessa sivussa, mutta kuitenkin. Häpeällinen tulos.
Tässä välissä kohistiin taas siirtomarkkinoilla. Hasse hassutteli sosiaalisessa mediassa huippuhankinnalla, joka paljastuikin liigassa kovan profiilin pelaajana pidetyksi Joni Ahoksi. Jotain Turussa selvästi mätti, kerta FC Lahti onnistui haalimaan jo toisen Inter-”tähden” riveihinsä. Oli lopputulos mikä tahansa, niin hankintana tuo oli kova. FC Lahti todisti olevansa siirtomarkkinoilla vähintään yhtä dominoiva kuin PSG kykenemällä hankkimaan kenet tahansa Veikkausliigasta.
Ilmeisesti jotain tapahtui, sillä seuraavana kentälle palasi aivan erilainen FC Lahti. Oli aikakin, sillä kyseessä oli liigacupin finaali, ja missäs muuallakaan kuin kotoisessa Kisapuistossa. Vastassa oli JJK, jota vastaan kaikki kolme vuoden aiempaa matsia olivat olleet enemmän tahi vähemmän tiukkoja.
Ensimmäisestä osumasta vastasivat vieraat, ja lahtelainen jalkapallo yleisö pelkäsi jo pahinta. Jussi Länsitalo kuitenkin pääsi laukomaan 78. minuutilla ja pallo painui vastustamattomasti ohi JJK-maalia vartioineen Janne Korhosen. Ottelu oli jo menossa pilkuille, liigacupissa kun ei pelata jatkoaikaa, mutta... jyvät eroteltiin akanoista. Mies erottui poikien joukosta. Ratkaisija nousi esiin.
Markus Joenmäki nousi kulmassa korkeimmalle ja teki ottelun voittomaalin 90. minuutilla.
Siitä on tovi vierähtänyt kun Lahessa on viimeksi nosteltu lautasta.
Voldemort.Veikkausliigakausi 2013Seuraavaksi oli vuorossa odotettu kauden avaus. Ensimmäisenä ottelu Vepsua vastaan vieraissa, mutta vaasalaisten kykenemättömyyden hoitaa yhtä vitun nurmikkoa takia se peruuntui.
FC Lahden kausi starttasi silti vieraissa, kaukana Rovaniemellä. Ottelu päättyi tylsien vaiheiden jälkeen 1-1 lukemiin, joka olisi ollut ihan tyydyttävä tulos. Näin ei kuitenkaan lopulta tapahtunut. Ottelun loppuhetkillä päävalmentaja Tommi Kautonen vaihtoi kentälle Jussi Länsitalon, joka oli kuitenkin pelikelvoton, ollessaan edellisen kauden lopun takia pelikiellossa. Tätä ei kukaan muistanut, kunnes joku todennäköisesti autistinen poropaimen rupesi kaivelemaan arkistojaan.
Ottelu kääntyi myöhemmin kabinetissa 3-0 voitoksi rollolaisille. Vitutti.
Eihän siinä, seuravaaksi kuokkaan tuli siinä tärkeämmässä Cupissa KuPSille. Kuopilaiset voittivat kerrankin Lahdessa, ja Lahti tippui heti ensimmäisellä kunnon kierroksella. Vaikka vuosi olikin alkanut suhteellisen pirteästi, tuntui tässä vaiheessa sydämellä jo pientä taakkaa. Ihan kuin jotain pahempaa olisi vielä tulossa.
28.4.2013 jälleen yksi 0-0 tasuri JJK:tä vastaan.
Tämän jälkeen tapahtui kuitenkin mielenkiintoista. Huippulupaavana maalivahtina pidetty Jesse Joronen liittyi Lahden vahvuuteen elokuuhun asti kestävällä lainalla valioliigaseura Fulhamista.
Huhtikuu vaihtuikin toukokuuksi, ja ilmeisesti lahtelaisessa vappusimassa oli ollut jotain piristävää, sillä juuri rikkoutunut KuPS-perinne alkoi taas alusta. Nuhjuinen 1-o kotivoitto ensimmäinen laatuaan tämän kauden liigassa. Länsitalo teki ottelun ainoan. Joronen debytoi nollapelillä.
Siihen se sitten jäi. Samalla kun Lahti rellesti siirtomarkkinoilla, alkoi valmentaja Kautonen saamaan yhä uusia ideoita peluutuksien suhteen. Seuran entinen luottohyökkääjä Rafael nähtiin lähes jokaisella pelipaikalla topparista ylemmäs, mutta tulosta ei oikein tullut missään. Kentällä oli kyllä kokoajan yksitoista kaveria, mutta kukaan ei oikein tuntunut olevan siellä missä osasi olla tai oletti olevansa.
Ainoastaan Jussi Länsitaloa tuntui edes vähän kiinnostavan pelaaminen ja maaleja syntyi hyvään tahtiin.
Vieläkään ei ole selvinnyt, että oliko kyseessä oikeasti visio, vai vain pelkkä aistiharha. Oli miten oli, FC Lahti otti seuravaat neljä peliä turpaansa ja putosi sarjan jumboksi. Pari vuotta sitten nähty divari häämötti yhä lähempänä. Ei näistä jaksa edes kirjoittaa, kello on viittä vaille neljä ja pitäisi vielä muistella kesän paskimpia päiviä. Ei natsaa. Eiköhän seuraava lause kerro ihan tarpeeksi tilanteesta ja ajan hengestä:
Seuraavien kuuden ottelun aikana Lahti onnistui saamaan vain yhden pisteen.
Faneilta rupesi kuuluumaan soraääniä valmentaja Kautosta kohtaan, mutta toimistolla ei haluttu herätä todellisuuteen:
Honka-matsin jälkeen viimestään Auge hiuksista vittuun.
Hävettää. Itkettää. Ahdistaa. Tää on perseestä
Auge vittuun. Vitun turvennuija mene pois mun elämästäni!!!
Surulliseks vetää tää touhu. Auge ulos kiitos.
Kunnes... Viimein... kahden perättäisen 1-0 -tappion jälkeen, 4. kesäkuuta FC Lahti ilmoitti erottaneensa päävalmentajansa Tommi Kautosen.
Uutinen herätti sekä riemua että toivoa, mutta samalla epävarmuutta siitä, että kuka tulisi jatkamaan harjatukan työtä. Pian uutisen jälkeen FC Lahti tiedotti palkanneesa tilalle kaukaisista mypa-vuosistaan tunnetun, sittemmin väsähtäneenä pidetyn Juha Malisen.
Juha Malinen tunnetaan tiukkana valmentajana.Uusi päävalmentaja herätti faneissa mm. seuraavia tuntemuksia:
Kun tieto tyrän potkuista kiiri omiin korviini, ni manasin että kuka vaa paitti ei Maline, ja tässä sitä ollaan...
Hyi vittu!
Mulle riittää ettää mennää sutena kurkkuu ja saatana yritetää siellä kentällä. Loppukauen soppari vaan. Tää on välikausi.
Malista pidettiin jo nähtynä valmentajana, ja ennen kaikkea vähän mulkkuna persoonana, joka peluutti joukkueella ajokoirajalkapalloa. Osa varmasti piti ja pitääkin paikkansa, mutta tuskin kukaan osasi odottaa millainen loppukausi olikaan tulossa.
Tässä vaiheessa FC Lahti oli vielä liigassa viimeisenä, matkalla kohti ykkösdivisioonaa.
Vaan eipä se Malinenkaan ihmeitä kerennyt tekemään ennen VPS:n vierailua. Kaksinolla käkeen ja ahdinko syveni. FC Lahden onneksi muutama muukin liigan ylempään keskikastiin ja mitaleille oletettu joukkue pelasi paskaakin paskempaa kesää, joten kampeaminen jumbosijalta ei näyttänyt täysin mahdottomalta tehtävältä.
VPS-ottelun jälkeen kuultiin kuitenkin huonoja uutisia. Alkukauden parhaan maalintekijän Jussi Länsitalon kausi päättyi polvivammaan, joka vaatisi leikkausta. Vittu mitä paskaa, täälläkin todettiin.
Kaudeksi 2013 tulleista hankinnista oli vielä paha sanoa pahemmin mielipidettä, sillä aikaisemman päävalmentajan aikana mikä vain oli mahdollista. Kuitenkin pikkuhiljaa alkoi paljastua, ettei Vini Dantas ollutkaan 20 liigamaalin mies eikä Joni Aho enää mikään täydellisen dominoiva laitapakki. Paskan möivät, saattoi kuulua kesäisessä torikahvilassa.
Samoihin aikoihin kun Malinen saapui seuraan, sen nimekkäin yksilö jatkoi matkaansa Saksan maalle. Joni Kauko pakkasi laukkunsa ja lähti Frankfurtiin. Myös lupaava toppari Joel Mero, joka Augen aikoina tosin pelasi laitapakkia (olihan kyseessä 191-senttinen ja 88-kiloinen kevyt kiituri), teki sopimuksen Borussia Mönchengladbachin kanssa. Mero siirtyisi Saksaan heinäkuun siirtoikkunan auettua.
Rahaa siitä ainakin tuli, kerta loppukesästä käytiin taas ostoksilla.
Juhannuksen tienoilla Lahteen matkasi JJK. Vini Dantaksen ja uudelleen heränneen/syntyneen/jalkapallosta kiinnostuneen Rafaelin maaleilla voitettu ottelu oli ensimmäinen aikoihin. Ropsia vastaan oli hieman aiemmin pelattu kojot.
Seuraavaksi FC Lahti jatkoi elpymistään sekä KuPSin että Interin kustannuksella. Säästeliäät 1-0 voitot jättivät maalihanoista jotain vielä loppukaudeksikin.
Näitä pelattiin Kisapuistossa, jonne Hasse ja kumppanit olivat saaneet lähes koko kesänmittaisen erikoisluvan. Eivätkä erikoisuudet edes jääneet siihen. Hassella oli muutama ässä taskussa ja ensimmäisenä sieltä vedettiin ottelut Reippaan ja Kyykän väreissä.
Vahvemmat yhdessä, vai yksi iso vitsi?Ottelutapahtumasta runoiltiin mm. näin:
ootan kymppitonnin menevän rikki, kun legendaarinen repe pelaa kispissä. mulkku-malisen hengettömät huorat viirupaidoissa on must see! tule ja todista ININUMOMNES-liitto: repe, kyykkä,kuhnurit,suomileijona ja wellamo samassa paketissa. nyt saalistetaa! UGH!
ps. suuri juhla jatkuu kuun lopussa, kun painetaan kyykkänä
Heinäkuun alussa voittoputki kuitenkin katkesi. HJK voitti kotonaan Lahden 2-1, ja ja ja tota tota... muistamme ööhm ottelun mm. tästä:
Nimimerkki tamme auton taidonnäyte.Tuon ottelun jälkeen Lahteen hankittiin jälleen uusi pelaaja, kun Jean Fridolin Nganbe Nganbe liittyi lahtelaisten vahvuuteen. Neliosainen nimi kaikkine konsonantteineen ei kuitenkaan kääntynyt laheksi ihan suoraan, vaan pelaaja tunnettiin jatkossa mm. Jampe-Jampena, Sibeliuksena, tupla-Djembana ja ties minä tupla-ännänä. Nganbe-Nganbe siirtyi FC Lahteen ykkösdivarin OPS:ista, jossa pelaajaa kommentoitiin mm. joukkuehenkeen sopimattomana. Oululaisten mielenterveyshäiriöistä viis, kamerunilainen valloitti syksyyn mennessä lähes jokaisen lahtelaisen sydämen steppaavilla jaloillaan, joita edes ajatus ei kyennyt seuraamaan. Tuulennopea laitalinkki muistutti välillä bambia jäällä, mutta toisella hetkellä teki ja tuotti monta tärkeää maalia.
"Se oli ainakin näin iso"Kluppeni-tappio kuitattiin kuitenkin tyylipuhtaalla 3-0 voitolla myllykoskelaisista. Kisarin illassa Rafael iski kaksi ja tupla-N yhden.
Sen jälkeen tapahtui kuitenkin jotain käsittämätöntä. Hyvässä tuulessa purjehtinut Lahti matkasi Pietarsaareen hieman alavireisen Jaron vieraaksi. Lähes jokainen odotti helppoa vierasvoittoa, muutamaa maalia per ulkomaalaisvahvistus ja kivaa kotimatkaa, mutta toisin kävi.
Käsittämättömästi 7-1 käkeen ja ansaittu sangollinen paskaa niskaan. Aina muuten paskasti pelaava Frank Jonke latoi neljä Fulham-statuksen omaavan maalivahti Jorosen taakse.
Tuli semmonen olo että siel ois ollu Auge Malis-naamarissa
Mitä vitunvittua!?
Toimittajat repii pelihousujaan. Kuuesyhes ois ollu "tennislukema" -otsikot jo valmiina. Nyt joutuu vähä soveltaa...
Malinen selitteli ottelua mm. huonolla tuurilla ja epäsuotuisalla tuulella, mutta selitysten lisäksi vaadittiin tekoja. Juuri kun augepallo oli alettu unohtaa ja joukkue oli ruvennut haalimaan edes jonkilaisella keskiarvolla pisteitä, tulee liigan paskimmalta joukkueelta salibandy-lukemin kuokkaan. Mietin vieläkin, että mitä vittua siellä Pietarsaaressa oikein mahtoi tapahtua...
Seuraavasta kahdesta ottelusta Lahti otti kelvolliset kolme pistettä voittaen kotonaan MIFK:in, mutta häviten seuraavassa kotiottelussa 1-0 nuhjauksen Hongalle.
Tässä vaiheessa rupeaakin jo silmä tummumaan, mutta koska kausi on jo näin pitkällä, niin jatketaan nyt loppuun asti. Vaikka vähän juosten kusten. Pahoittelen jo tässä vaiheess kirjoitusvirheitä ja muutenkin asiavirheitä, kello on mitä on ja jonkun toisen tosiaan pitäisi tätä tehdä.
Jossain vaiheessa, ennen tai jälkeen Honka-matsin, Lahteen palasi myös sieltä maailmalle lähtenyt Henri Toivomäki. Ajaxin ja sen yhden hollantilaisen dirreseuran nähnyt nuorisomaajoukkueiden vakionaama solmi 1,5 vuoden sopimuksen.
31.7 Vierasottelu Vaasassa. Kauden komeetaksi noussut Loorents Hertsi tekee 1+1. Kauden alun ajatukset ovat jossain tuolla ylempänä, mutta olihan se nyt yllätys. Kuka uskoisi, että aiemmin Hämeenlinnaan kasvamaan lähetetyn Hertsin paikka olisi joskus avauskokoonpanossa ja vielä laitalinkkinä? Harva, mutta ne jotka uskoivat, ovat todellisia velhoja. Tämä 147-senttinen duracell on kuin lauhkea versio Tommi Karista, joka muuten loukkaantui jossain välissä (muistin vasta nyt), ja pelaa loistavasti yhteen varsinkin Rafaelin kanssa. Lote nousi kauden aikana mukaan myös alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen. Jotain Hertsin arvostuksesta tässä vaiheessa kautta kertoo seuraava huomio:
Hertsi nousi IL jellonapörssin neloseksi. Silmäänpistävää on että Hertsillä on kuusi ottelua vähemmän pelattuna kuin johtavalla Ville Koskimaalla.
Vaasalaiset jankuttavat varmaan vieläkin paitsiosta, mutta vika on ihan siellä päässä kun käsitys kentästä on hyvinkin djalomainen.
Seuraavassa ottelussa Hertsi nousi jälleen ratkaisijaksi, tällä kertaa punaisen kortin voimin. Eikä siitä tosin olisi aikuisten peleissä edes vihelletty, mutta Munukan oli saatava tähtihetkensä, ja tuomarin sana on laki. FC Lahden maaleista vastasivat jälleen Rafael ja Tupla-Jampe. Käkeen tuli siis 2-3 Otarun tehdessä lappalaisten voittomaalin.
Rafael on muutenkin kuin tuulahdus aiemmilta vuosikymmeniltä noussen matsi matsilta lähemmäs maalipörssin kärkeä. Muun muassa Urheilulehti kerkesi tuomita brassin menneen talven lumeksi:
Seuraava ottelu päätty myös samoihin lukemiin, mutta tällä kertaa Kuhnureitten voittoon Harjulla, Jyväskylässä. Todella syvästi Päijänteessä polskiva JJK pisit Lahdelle hyvin hanttiin, mutta Rafaelin tehdessä jälleen kaksi maalia ja Konsta Hietasen daadaillessa sen yhden, oli Lahti maalin verran parempi. Joronen lähti muuten elokuun alussa takaisin Lontooseen, joten maalissa pelasi kannattajien ikirakkaus ja jatkuvien suosionosoitusten kohde Juha Tuomi. Ohessa referaattia:
JJK Jyväskylä @JJK1923 29 s
Kulmasta seuraa Järvisen kokeilu kaukaa - Tuomi on pakittaa pallon kanssa maaliin, mutta pitää sen kuitenkin kentän puolella.
Tuon jälkeen kuului kuitenkin ilouutisia. Edellisellä kaudella lahtelaiset militantit hurmannut Ariel Ngueukam, aiemmin lempinimellä ”Tuco” tunnettu ja sittemmin Mannerheimiksi ristitty lahtelaisten lempilapsi, palaa Lahteen puolentoista vuoden sopparilla.
Seuraavaksi Lahti sai vieraakseen, jälleen kerran, KuPSin. Lopputulos oli odotettu: kuopiolaiset eivät voittaneet liigaottelua Lahessa taaskaan. Ottelu oli vivahteikas, jos näin saa sanoa jostain muustakin kuin viineistä.
Voitto jäi kotiin 2-0, mutta joukkueen kuumin pelaaja (vireeltään) Rafael sai puhtaasta suojauksesta suoran punaisen. Siinä
saattoi ehkä hieman mahdollisesti olla kyynerpäitä ilmassa, mutta että suora punainen? Tuomarifarssi, sanoisin.
13.9 Matka ja kausi jatkui Turkusessa. 1-3 vierasvoitto Tucon, Vinin ja Pyryn tehessä maalit. Pyry Kärkkäisestä on kauden mittaan kuoriutunut (huom. perhosmetafora) melkoinen ritariperhonen ja samalla joukkueen tärkeimpiä pelaajia. Uusi Jukka Vanninen.
16.9 FC Lahti – HJK, suorana teeveestä. Kaksnolla tuli kuokkaan, mutta päällimmäisenä jäi mieleen Nicki Minajin ja PMMP:n musavideot, jotka pyörivät kutosella suurimman osan tokasta puoliajasta sijaan. Mielummin noita likkoja katsoi kuin Robin Lodia.
Ottelua mainostettiin melko jylhällä Marski-mainoksella, josta jotkut foorumin heidihautalat kerkesivät jo pahoittaa mielensä.
Tässä vaiheessa kautta oli tullut selväksi, että Malinen jatkaa matkaan. Mitä ilmeisimmin Rovaniemelle. Saappaita täyttämään on tulossa Toni Korkeakunnas Myllykoskelta, kovassa huudossa oleva nuori valmentaja, josta ainakaan allekirjoittanut ei osaa hirveästi sanoa. Hyvää tulosta saanut paskalla kokoonpanolla, mutta Lahti on kuitenkin lähtökohtaisesti eri tason seura kuin MyPa. Täällä vaaditaan muutakin kuin elvytystaitoa.
Malinen vei seurojen kohtaamisessa voiton Korkeakunnaasta 1-0. Maalin teki Sibeliukseksikin tituleerattu Nganbe-Nganbe. Lahti on selvästi suurmiehiä täynnä kuin löytyy kaikkea Mannerheimista Sibeliuksen kautta Rafaeliin.
Seuraavissa kahdessa matsissa Lahti näytti mainiota syysvirettään iskemällä puhuttelevat kymmenen maalia Jaron ja Mifkin verkkoon. Sekä Rafael että Tuco tekivät kumpikin neljä maalia ja kaksi muuta merkittiin Joenmäelle ja Mäkitalolle.
Voittoputki katkesi kuitenkin maajoukkuetauon jälkeen Hongan vieraana. Kahden maalin tappio tarkoitti sitä, että viimeisetkin haaveet pronssimitalista voitiin kuopata. Siltikään kautta ei voi pitää pettymyksenä, oli odotukset alussa vaikka kuinka korkealla, kun ottaa huomioon missä pisteessä Malinen joutui pulkkaa kääntämään.
Kausi päättyi kotivoittoon 3-2 TPS:stä, Rafaelin tehdessä yhden ja noustessa maalipörssin jaetulle ykkössijalle. Hongan nuori Tim Väyrynen osui kuitenkin vielä kerran, joten brassilegenda oli tyydyttävä toiseen sijaan.
FC Lahti oli lopulta monivaiheisen ja tapahtumarikkaan kauden jälkeen liigassa viides.
Hasse ei jättänyt ketään kylmäksi edes hyisessä lokakuisessa illassa.***
Pelaajat kauden 2013 lopussa:Juha Tuomi – Takuuvarma itsensä, ei vieläkään kypsynyt liigatason ykkösvahdiksi. Yhä menee helppoja, yhä joutuu pelkäämään.
Joonas Meronen – Joutui kovaan paikkaan, pelasi loppukaudesta isoja otteluita. Voisi mennä kakkosena ensi vuonna, ja todennäköisesti näin tulee käymään. Mahdollinen tulevaisuuden ykkösmokke, kunhan saa pidettyä kuuppansa paremmin kasassa kuin se edellinen, josta noin sanottiin. Siitä onkin jo muutama vuosi. Klubi-matsi oli varsin hyvä, ei varmasti mikään helppo lähtökohta.
Miikka Mujunen – Paha sano mitään, en muista edes missä liigamatseissa pelasi. Oli silloin keväällä sen yhden puoliajan hyvä. Kotiin kasvamaan, eiku siis akatemiaan.
***
Mikko Hauhia – Ihan perusvarma kausi kapteenilta. Ei loistanut kuin muutamassa ottelussa, mutta juuri ei pettänytkään missään vaiheessa. Tärkeä osa joukkuetta niin kentällä kuin kopissa. Sesay'ta huhutaan seuraan, mutta aika kovan urakan saa sierraleonelainen tehdä jos aikaa syrjäyttää lahtelaisen kapteenin.
Markus Joenmäki – Ehdottomasti jatkoon. Kauden paras puolustaja. Muutama tärkeä maali - monta tärkeää katkoa, riistoa ja kaatoa. Yksi kauden parhaimmista pelaajista, todella hyvä hankinta. Teki kahden vuoden sopparin, joten toisen topparin paikka on nyt turvattu hetkeksi eteenpäin. Hyvä niin.
Jukka Sinisalo – Jalka painaa jo, mutta menisi rotaatiossa. Ei niin hyvä kausi kuin aiempi, muttei mikään floppikaan. Ei ilmeisesti jatka, ainakaan jos on medioita uskominen. Oli pari vuotta tärkeä osa joukkuetta, mutta huhut tuovat seuraan vielä kovemman tason topparia; Jani Tanskaa. Tuskin olisi enää muutenkaan ollut avauksen vakiokasvo.
Joni Aho – Tuli kovalla kohulla. Ei oikein vastannut sitä. Joku satunnainen tykkäsi, 80% ei. Oli muutamassa ottelussa hyvä, todella monessa sitten laittoman huolimaton tuon statuksen kaveriksi.
***
Pyry Kärkkäinen – Yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista. Uusi pihkatappi. Teki jatkosopparin, jatkakoon siis samalla tasolla. Sinänsä harmi, että jatkopaperi on vain vuoden, mutta siihen on tyydyttävä. Ensi kauden lopussa sitten seuraava jatkopaperi eteen, uudesta vannisesta kun kannattaa pitää kiinni kynsin ja hampain.
Mika Mäkitalo – Sama kuin aina; pelaa osan kaudesta hyvin, osan on aivan eksyksissä. Kuten joku joskus sanoi, että kumpa voisi tehdä sopparin vain syksystä. Parhaimmillaan liigan parhaimpia keskikenttäpelaajia, mutta kun sitä parhaimpaansa ei juurikaan näy kuin silloin ja tällöin. Paha sanoa mitä jatkossa, kiinnostusta on varmaan muissakin seuroissa.
Konsta Hietanen – Nuoren seuran nuori seuralegenda päättää uransa, ja valitsee aikuisrockin. Kaikkea hyvää jatkoon, olisi tällekin yleismies jantuselle ollut tarvetta vielä seuraaviksi vuosiksi. Tälläisiä pelaajia ei koskaan ole liikaa, joten lopettaminen on suoraan sanottuna pettymys. Se ei kuitenkaan ole kannattajien päätettävissä, joten ei muuta kuin: kiitos kaikesta.
Matti Klinga - Kausi jäi vähän vaisuksi loukkaantumisen takia, joten odotukset ensi kaudesta ovat sitten suuret. Toivottavasti täyttää potentiaalinsa, myydään miljoonilla ja palaa joskus kuhnurinuttuun. Ajautui Augen kanssa pieneen kahnaukseen, joten kausi oli monellakin tapaa pettymys epäonnistunut. Parhaimmillaan kuitenkin liigan parhaita pelaajia - 18-vuotiaana.
Henri Toivomäki – Ollut joukkueen parhaimmistoa heti liityttyään mukaan kesken kauden. Helposti liigatasoa, ehkä enemmänkin. Ensi kauden avainpelaajia. Ei ehkä samankaltainen yleismies kuin Daada, mutta menee keskikentän lisäksi laitapakkina kuin topparina. Äärimmäisen paskassa tilanteessa voi laittaa hyökkäämään laidallekin, sillä jalkoja löytyy ainakin.
Onuray Köse – Pelasi muutamia hassuja kymppejä. Jonain päivänä vielä avauksessa. Ihan hirveästi ei löydy sanottavaa.
Loorents Hertsi – Jos Rafulla ei olisi ollut moista suonenvetokautta, olisi ehdottomasti kauden pelaaja. Huikeaa kehitystä, hyvä ura edessä. Teki juuri sopparin, helvetin hieno juttu. Potentiaalia on vielä liigaakin pidemmälle, mutta ainakin hyvä runkopelaaja seuraaviksi kausiksi. Hertsin ura on mennyt juuri niin kuin pitikin - kävi kasvamassa korkea pienemmässä seurassa alemmalla seuratasolla, otti opikseen ja palasi parempana. Ottakaa muut mallia.
***
Rafael – Kauden pelaaja ja melkein maalikuningas kolmella vuosikymmenellä. Kaikkien aikojen kuhnuri, joka jatkaa seurassa myös ensi kaudella. Rafael todisti kaikille, ettei aika ole ajanut ohi, joten miksei dominoisi ensi kaudellakin samalla tavalla kunhan kroppa kestää ja löytää paikkansa uuden koutsin kuvioista.
Tuco – Jatkoi siitä mihin viimeksi jäi. Tuco on lähes ylivertainen pelaaja tässä sarjassa, ja onneksemme sopimuksessa on vielä vuosi. Ensi kaudelta ei edes viitsi odottaa vähempää kuin kymmentä maalia, ja tavoitteeksi on otettava maalikuninkuus.
Vini Dantas – Teki toki maaleja, mutta ongelma oli se, että samalle paikalle oli kaksi enemmän maaleja tekevää pelaajaa. Hyvä yleismies hyökkäykseen, mutta tuskin on ulkomaalaisena, varsinkin brassina, mikään halpa sellainen. Taitaa olla jäähyväiset edessä.
Jean Fridolin Nganbe-Nganbe – Hyvin haistettu Maliselta. Vanha luottomies löysi paikkansa ja tasonsa liigasta, nousi joukkueen avainpelaajaksi ja teki muutamia todella tärkeitä maaleja. Ensi kaudeksi laitureista vain yhdellä on jatkosoppari, joten Tupla-Djemban jatkaminen olisi vähintäänkin toivottavaa. Se ei tosin vaikuta kovinkaan todennäköiseltä.
Olli Tynkkynen – Pelasi vain harvakseltaan, lieneekö mukaan enää ensi kaudella.
Tommi Kari – Oli FC Lahti -uransa alkuvaiheessa hyvä ja vaarallinen, teki maalejakin, muttei päässyt enää loukkaantumisen jälkeen tuolle tasolle. Karin seuraava osoite taitaa olla siellä mistä tulikin, joten tsemppiä sinne. On todellinen jalkapallokenttien persoona jollaisia ei, niin hyvässä kuin pahassa, ole koskaan liikaa.
***
"On pakko sanoa, että tässä on tuleva mitalijoukkue, vaikka tietenkin kaikkea voi tapahtua. Hyvillä mielin jätän tämän joukkueen."
