Boycotteran
 Poissa
|
 |
Vastaus #3734 : 21.11.2022 klo 17:46:15 |
|
Olemme nimimerkki muumin kanssa miettineet asiaa jo useamman kerran oluttuopin äärellä ja tulleet seuraavaan lopputulokseen näissä lukuisissa think tank -kokoontumisissamme. Listaan ensin väittämämme, jonka jälkeen seikkaperäisesti ja aukottomasti tulen todistamaan ne väittämä kerrallaan.
Totuudet:
1. Zidane on kiistatta lähihistorian paras pelaaja
2. Messi on hyvä, mutta suuresti ylihypetetty, ei tule koskaan nousemaan suurten pelaajien joukkoon
3. Pelaajien kehittyneet fyysiset ominaisuudet ovat tappamassa pelin kauneuden
4. Nykypäivän fysiikan ihannointi tappaa luovuuden
5. Systeemi ei suosi persoonallisia hyvän pelisilmän omaavia taitureita
Perustelut:
1.
Tuskin monikaan edes on sitä mieltä, ettei Zidane olisi lähihistorian ylivoimaisin pelaaja tai ettei hän sitä leimaa ansaitsisi. Käsittämättömän upea pallokontrolli, rauhallisuus ja pelisilmä. Pallo yksinkertaisesti totteli tätä ranskalaista taituria. Pelityylin persoonallisuus jätti aikaan oman suuren jälkensä.
Olen itse saanut todistaa hänen peliään myös livenä ja se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Syötön tai harhautuksen liittäminen askeleeseen tapahtui aina niin helposti ja vaivattomasti, että välillä se sai minut uskomaan että itsekin pystyisin samaan. Nappulakengät jalassa karu totuus kuitenkin aina paljastui.
Samanlaisia superpelaajia syntyy todella vähän ja harvoin, lähihistoriasta lähelle pääsevät vain Litmanen ja omalla tavallaan myös Xavi sekä Pirlo. Eivät samalle tasolle, mutta ovat kuitenkin laskettavissa samaan pelaajakategoriaan. Kaikki omalla tavallaan persoonallisia ja omintakeisia pelaajia, erotettavissa omaksi superkastikseen.
Jollekin voi tulla nyt mieleen Ronaldinho, jonka käsittelemme tässä kuin sivujuonteena. Tätä brasilialaistakaan ei lasketa superpelaajiemme kategoriaan. Taitava pallon kanssa, mutta loppujen lopuksi hidas eikä hänelläkään ollut mitenkään erityistä pelikäsitystä tai pelisilmää. Hänkin eli aikansa pallotempuillaan, mutta hiipui lopulta unholaan. Totaalinen persoonallisuus puuttui, eikä kukaan enää paria vuotta myöhemmin muista. Taipumus pallon pitämiseen korosti vielä huonoa pelisilmää.
Taivaallinen pelikäsitys ja sitä tukeva taivaallinen totaalinen ohittamaton silkinpehmeä pallokontrolli.
Superluokan pelaajia syntyy edelleen silloin tällöin, mutta meneillään oleva trendi on se, että nämä superpelaajat roolitetaan juoksukoneitten aikakaudella kokoajan alemmaksi ja alemmaksi, pois nopeitten ja täynnä jalkoja olevien hyökkääjien tieltä. Xavi ja Xabi Alonso tästä esimerkkinä. Hyökkäyspää on jo täynnä jalkoja ja mielikuvitusta ei ollenkaan. Ehkä seuraava Zidane syttyy topparina.
2.
Messillä ei ole erikoisen hyvää pelisilmää tai kiinnostavaa pelaajapersoonaa. Ei mitään, joka olisi pelin asteikolla kaunista. Pienikokoisena ja ketteränä hän kuitenkin dominoi järjestäen kankeita ja isokokoisia puolustajia. Hän elää pelkästään väsymättömällä juoksuvoimallaan ja nopeudellaan. Hän on Pavel Nedvedin hiukan hyökkäävämpi versio 2. Hieman hitaampana Messi ei olisi yhtään mitään.
Yllä Käsiteltiin jo Ronaldinhon vajaavaisuuksia, mutta tähän voi vielä lisätä Messin eduksi Ronaldinhoon verrattuna sen, että argentiinalainen peittää mainiosti pelikäsityksensä vajaavaisuuksia nopeilla lyhyillä syötöillä joka myös antaa hänelle edun käyttää nopeuttaan.
On kuitenkin selvää, ettei Messikään tule pelityylinsä omaleimaisuuden tai persoonallisuuden takia jäämään historiaan. Aika näyttää, jos pelkän nopeuden ja nopeuskestävyyden edesauttavat maalimäärät jättävät hänet historiaan.
Tästä kaikesta johtuen Messi ei ole superpelaaja, eikä millään tavalla kiinnostava pelaaja. Messiä ei koskaan vaelleta katsomaan kymmenien tuhansien kilometrien päästä eikä häntä tulla muistelemaan oman aikansa parhaana. Messi on nykypäivän iljettävää pelaajatyyppiä, tyyppiä joilla fysiikka ja tekniikka on hiottu huippuunsa ja samalla totaalisesti unohdettu persoonallisuus sekä pelisilmä.
Käytimme myös analyysin apuna hollantilaista TIPS-analysointia. Tämän työkalun avulla kävimme tarkasti läpi Messin tekniikan, peliälyn, nopeuden ja persoonallisuuden. Lopputulemamme tästä analyysista tuki jo aikaisempia toteamiamme: Messillä on tekniikka (pallo pysyy mukana vauhdissa) ja nopeus huippuun (mahd. dopingilla) hiottuja. Kaksi jälkimmäistä atribuuttia ovat kuitenkin todella vajaavaisia. Ja nämä kaksi ovat lopulta se ydin, joka tekee jalkapallosta kaunista.
Ykköskohtaan tukeutuen haluamme myös todeta, että itseasiassa näkisimme että Xavi on se pelaaja joka nostaa Messin sille tasolle jolla hän nyt on. Ilman Xavia Messi olisi vain hieman normaalia rivipelaajaa tasokkaampi. Huomaa itseasiassa tavallaan jo Argentiinan maajoukkueestakin, siellä Messi jää jo Higuainin varjoon. Higuain kuitenkin voittaa Messin tekniikassa, pelikäsityksessä ja pelisilmässä, ja on näinollen riippumattomampi määrittelemistämme superluokan pelaajista ja pystyy näinollen pitämään tasonsa pelikavereista riippumatta.
3. ja 4.
Käsittelemme kohdat kolme ja neljä samassa, koska ne ovat niin läheisesti kytköksissä toisiinsa.
Tätä oli havaittavissa jo Etelä-Korean ja Japanin MM-kisoissa. Etelä-Korean (oletetusti) doupatut juoksukoneet menivät pronssiotteluun asti, osin hajuttomalla ja mauttomalla oksettavan kliinisellä juoksemisellaan ja osittain surkean tuomaritoiminnan seurauksena. Kuitenkin jo tällöin oli nähtävissä pitkälle viety trendi fysiikan kehittymisestä ja pelin ja pelaajien persoonallisuuden ja hienouksien vähittäisestä katoamisesta.
On mielestämme todella surullista, että pienet mitättömät lähes täysin juoksunopeudellaan elävät kääpiöt keräävät hyökkäyspäässä gloorian. Hyökkäyspäässä, jossa aikojen saatossa on ollut käsittämätön määrä upeita persoonia ja jalkapallotaitureita. Keskikentällä työmyyränä tuo vielä menettelee, ja sen me siedämme juuri ja juuri. Esimerkkinä vaikka Nedved ja Gattuso, mutta tarkemmalla analyysillä näistäkin löytyy tavallaan jonkinlainen persoonallisuus ja hienous. Gattusolla ehkä vielä enemmän, Nedvedillä vähenevässä määrin. Mutta yhtä kaikki, sekin vähä tulee nimenomaan tuosta keskikentän rakkikoira-roolista. Hyökkäyksessä fyysiset pelkät juoksukoneet eivät herätä positiivisia tunteita.
Päätämme tämän kolmosteesin perustelun sen tosiasian esittelyyn, että on selvästi havaittavissa miten nykypäivänä pelaajien ja hyökkääjien askeltiheys on noussut suureksi. Lähes pääosaan. Lyhyet askeleet antavat mahdollisuutta muuttaa suuntaa jatkuvasti ja tarjoavat paljon pallokosketuksia. Se vaatii nopeita lyhytjalkaisia (pienikokoisia) pelaajia tai muuten uskomattoman kovan fysiikan omaavia pelaajia. Onneksi ainakin vielä toistaiseksi on poikkeuksiakin, esimerkiksi Zlatan ehkä osittain pärjää taekwondo-taustansa ansiosta, jollon kehonhallinta on isokokoiseksi mieheksi aivan käsittämättömän hyvällä tasolla. Muuten surullisen iso osa tämä hetken huippuhyökkääjistä on persoonattomia pieniä juoksukoneita.
Kauneus ja luovuus kulkee käsi kädessä. Lähtökohtaisesti minä ainakaan en mene jalkapallokatsomoon katsomaan sitä, että joku juoksee sydän kurkussa 90 minuuttia, tekee paria maalia ja silti tämän parituntisen jälkeen kukaan ei muista pelaajan nimeä. Minä menen katsomoon katsomaan jalkapalloa kulttuurina, taiteena. Minut sytyttää hieno peliä edistävä (paino sanoille peliä edistävä) harhautus tai kikka, tai oivaltava taivaallista pelisilmää osoittava läpisyöttö. Se harvemmin sytyttää, että joku juoksee keskiviivalta rangaistusalueelle ja tekee surkean maalin.
Enää ei kohta tarvita luovuutta. Riittää, että pallo annetaan tälle nopealle kääpiölle joka sitten kipittää sen maaliin. Voi olla, ettei kohta enää ole näitä superluokan luovia pelaajia joitten suoritukset saavat välillä haukkomaan henkeä. Toivomme, että tämä kehitys pysähtyisi vielä, mutta pelkäämme pahinta. Ehkä hiukan ontuvana, mutta meistä kuitenkin suhteellisen osuvana vertauksena sanoisimme että jalkapallo lähenee tavallaan jääkiekkoa, josta nopeus, ahdas tila ja voima on pudottanut kaiken luovuuden nopeuden ja voiman tieltä. Esimerkiksi NHL-sarjassa koitetaan kausi kaudelta epätoivoisesti etsiä lääkkeitä luovuuden ja virtuoosimaisen taituruuden palauttamiseen kaukaloihin.
5.
Ja kun asiat ovat, kuten yllä on jo pitkälti tuotu esille, on selvää että systeemin kohinaan hukkuu lopulta suuret taituritkin. Fyysinen treenaus ja pienikokoisuuden suosiminen ajaa pahimmassa tapauksessa tulevat superluokan pelaajat kokonaan pois lajin parista. He eivät voi nauttia pelkästä kieli vyön alla tapahtuvasta ravaamisesta ja siirtyvät sivuun, kentille joilla vielä arvostetaan taituruutta ja kentille joilta he saavat mielihyvää ja arvostusta.
Onneksi tämä taitureitten perintö ei vielä ole kuollut, ja tulevaisuudella on toivoa. Rukoilen joka ilta sen puolesta, että uusi Zidane nousisi mahdollisimman nopeasti pinnalle ja näyttäisi kaikille mistä jalkapallossa on kysymys.
Tuodaan lisäksi vielä esille ehkä ajatuksia antava tosiasia myös Suomen juniorisarjoista, joissa nykyään on alettu entistä enemmän kiinnittämään huomiota nopeuteen ja tekniikkaan, aikaisemman pelkän voittamisen (joka kuitenkin tavallaan on persoonallisuuden piirre sekin) sijasta. Onko Suomikin sitten samalla huonolla kauneutta tappavalla polulla, jää nähtäväksi.
Ystävällisesti teidän,
Juhana ja muumi
Edit: Korjasin kakkosperustelun alun, koska siinä oli selvä virhe. Tarkoituksemme ei ollut väittää, ettei Messillä olisi tekniikkaa.
|
