En ole muuten yhtään tietoinen Qatarin maajoukkueesta, onko siellä kaikki on jotain muunmaalaisia ison rahan muukalaislegioonalaisia?
Kävin pikaisesti läpi Qatarin joulukuussa pelanneen maajoukkueryhmän syntymäpaikat ja valtaosa joukkueesta näyttäisi olevan syntyperäisiä qatarilaisia. Joukossa oli vain kuusi poikkeusta (Algeria, Sudan x2, Ranska, Irak ja Egypti), mitä voinee pitää varsin vähäisenä määränä. Tietysti tuo syntymäpaikka on aika karkea rajaus, mutta tässä tapauksessa ajanee asiansa.
Jalkapallossa tuo ulkomaalaispelaajien haaliminen on varmaankin jo sääntöjen puitteissa vaikeampaa kuin monessa muussa palloilulajissa - yksilölajeista puhumattakaan. Lisäksi Qatarin kohdalla puhutaan niin pienestä kansasta, että maailmalta ei ihan hirveästi löydy sellaisia pelaajia, joilla olisi edes jotain kaukaisia sukujuuria kyseisessä maassa. Muistaakseni ainakin Päiväntasaajan Guinea oli kymmenisen vuotta sitten noiden sukulaissuhteiden etsimisessä - tai väitteiden mukaan jopa tekaisemisessa - varsin taitava toimija.
Qatarin nimekkäin pelaaja on totta kai Mohammed Salah, joka näyttäisi tosin harmillisesti olleen sivussa marras-joulukuun otteluista.
Se pitää vielä todeta, että aika Qatar saa aika hulppean valmistautumisvuoden kotikisojaan ajatellen, sillä tuon EM-karsintalohkon pelien lisäksi ohjelmassa on kesällä vielä Copa America. Siellä Qatar pelaa samassa alkulohkossa toisen turnausisännän Kolumbian, Brasilian, Ecuadorin, Perun ja Venezuelan kanssa.
Osallistuminen Etelä-Amerikan karkeloihin ei ole ensimmäinen laatuaan, sillä Qatar oli kutsuvieraana jo edellisessä turnauksessa vuonna 2019. Tuolloin se jäi lohkojumboksi, mutta saalisti kuitenkin tasapelipisteen Paraguayta vastaan nousemalla 2-0-tappioasemasta tasoihin. Kolumbialle Qatar taipui vasta aivan loppuhetkien maalilla 1-0 ja Argentiinakin sinetöi 2-0-voittonsa vasta viimeisellä kymmenminuuttisella.
Samana vuonna Qatar juhli jo heti alkuvuodesta ensimmäistä Aasian mestaruuttaan. Maanosan suurista Etelä-Korea kaatui puolivälierissä 1-0 ja Japani loppuottelussa lukemin 3-1. Huomion arvoista on se, että tuo Japanin viimeistelemä osuma oli Qatarin ainoa takaiskuosuma koko turnauksessa. En tunne asiaa riittävän hyvin arvioidakseni, millä tavoin A-maajoukkueeseen on Qatarissa panostettu, mutta ainakin tuloksia se on tuonut. 2000-luvun viidessä ensimmäisessä Aasian mestaruusturnauksessa Qatar voitti yhteensä kaksi peliä, joten lähtötilanteesta on ollut melkoinen harppaus viime vuoden turnaukseen, jossa maa voitti kaikki seitsemän otteluaan matkallaan mestaruuteen.
Rahalla saa, hevosella pääsee ja pienellä korruptiolla vasta pääseekin. Qatar on saanut MM-kisahankkeelleen myös urheilullisesti täysin poikkeuksellisen paljon tukea. Sen valmistautumista on pyritty silottelemaan ja joukkueelle on yritetty tarjota mahdollisimman hyvät eväät MM-projektiinsa. Ymmärrettävästi FIFA haluaa, että Qatar olisi edes urheilullisesti jollain tavalla uskottava kisaisäntä. Kentän ulkopuolella mustaa ei saa pestyä valkoiseksi, mutta varmasti järjestäjien vähimmäistoiveena on se, että isäntämaa ei olisi MM-viheriöillä täysin heittopussin asemassa.
