Düsseldorf, Leverkusen, Vitesse Arnhem ja Lille, 29.11.-3.12.2013

[Axo]

Toim. huom. Ryhtyessäni lutuuritekona pelastamaan Imageschackin parin vuoden takaisesta raportista muutamaa kuvaa ei raportti enää kokonaisuudessaan mahtunutkaan jostakin ilmaantuneeseen 40000 merkin rajaan. Järkäle piti siis puolittaa. Toinen puolikas löytyy samasta ketjusta alempaa.

Foorumilla on jonkin aikaa ollut taas hieman hiljaista matkaraporttien suhteen. Tässä tulee nyt yritys paikata tätä. Jos määrä on pudonnut niin keskipituus taitaa tämän myötä nousta. Tein marras-joulukuun vaihteessa neljän ottelun Euro-turneen. Turneeseen kuului otteluita kolmesta maasta ja neljästä eri sarjasta. Ottelut olivat: Düsseldorf-Karlsruhe (pe), Leverkusen-Nürnberg (la), Vitesse-Cambuur (su) sekä Lille-Marseille (ti).

Minulla oli kunnianhimoinen tavoite saada tämä raportti tulemaan hieman reaaliaikaisemmin ja lähetellä ensimmäinen osa jo Vitessen pelin jälkeen Arnhemista. Raivoisa näpyttely tulikin tehtyä mutta kuvien säätäminen Imageshackin kanssa oli tavallista hitaampaa, joten jäi sitten lähettämättä sieltä. Foorumi saa tyytyä sulattamaan koko järkäleen kerralla. Ainakin omat ennätykseni raportin ottelujen määrän, tekstin sekä kuvien määrän suhteen taisi tulla lyötyä.

Lippujen hankinta ja matkavalmistelut

Pelitarjonta Euroopassa marraskuun loppupuolella oli kohtuullisen hyvä. Koska minulla oli käytössä ylimääräisiä lomapäiviä, yritin tällä kertaa mahduttaa mukaan myös yhden arkipelin ja saada reitille mahtumaan neljä peliä. Edellisellä viikolla olisi ollut tarjolla Mestarien Liigaa tai Eurooppa-liigaa. Valitettavasti siihen ei kalenterini taipunut. Seuraavalle viikolle oli sitten tarjolla arkikierros sekä Hollannissa että Ranskassa.

Sen jälkeen kun kohteet on valittu ei lippujen hankintaan ja muuhun säätämiseen nykyaikana pitäisi kovin paljon aikaa mennä. Tarpeisiin ja budjettiin sopivat lennot ja hotellit löytyvät netistä käden käänteessä, kuten myös otteluliput pahimpien koko kauden syyskuussa loppuunmyyjien ulkopuolelta. Lentojen ja hotellien osalta tässä ei suurempia ongelmia ollutkaan. Lamasta kärsivässä Euroopassa turistisesongin ulkopuolella varatessa pääsee kohtuuhintaan valitsemaan perustasokkaan hotellin rautatieasemien nurkilta. Tämäntyyppiseen reissaamiseen tuo on meikäläisen makuun selkeästi vaivattomin hotellinvalintakriteeri. Tällekin reissulle osui sekä bisneshotelleja että nk. turistihotelleja. Taso siis riittää molemmissa mukavasti mutta meikäläisen makuun hyvällä sijainnilla on iso merkitys.

Ottelulippujen kanssa ei homma mennytkään aivan yhtä sujuvasti kuin yleensä. Leverkusen ja Lille myivät lippunsa nykyaikaiseen ja kätevään tapaan nettikaupassa. Itse valittu paikka tuli ostettua muutamassa minuutissa. Mainittakoon kuitenkin että äkkiseltään molemmat halusivat tuon kaupan tehdä omilla kielillään. Itselleni saksa ei ongelmia tuottanut ja ranskaksikin olisin voinut onnistua vaikka jonkinlainen kiire olisi voinut tullakin. Tulipahan kuitenkin syy käydä kyläilemässä paikassa, jossa on kielitaitoisempaa väkeä. Kiitokset tulkille avusta tätäkin kautta! Düsseldorf ja Vitesse ilmoittivat molemmat kohtuullisen selkeästi että ulkomaalaisille ei lähtökohtaisesti netissä myydä ja suosittelivat yhteydenottoa sähköpostitse. Vitessen väki olikin erittäin hyvin hereillä. Vastaukset tulivat viikonloppuna parissa tunnissa ja pian mailissani olikin viesti, jossa kerrottiin minulle varatun lipun olevan noudettavissa stadionilta ennen ottelua. Düsseldorfille voi tältä rastilta antaa pienet pyyhkeet koska maileihin ei vastausta tullut lainkaan. Kopioin sitten puhelimeeni listan lippujen ennakkomyyntipaikoista Düsseldorfista ja päätin hankkia lipun kaupungilta ennen ottelua.

Sitten liikkeelle

Olen tavannut aloittaa näitä raportteja matkan siitä kohdasta, jossa futismatkaosuus alkaa. Tämä oli sen verran jalkapallo-otteluiden ehdoilla järjestelty matka että raportti on hyvä aloittaa liikkeelle lähdöstä, jossa työviikon viimeisen konferenssipuhelun jälkeen meni työpuhelin kiinni ja alkoi pikäsiirtyminen futisreissutunnelmaan. Hieman äreää työaamua kiireettömällä tahdilla tehty taksimatka ja loungessa kaikessa rauhassa nautittu kuohuviinilasi (ja työläppärin kotiinjättö) muuttavat tutut lentokenttäympyrät huomattavasti leppoisammaksi paikaksi. Saksaan kun oltiin menossa ryhdyin yrittämään siirtymistä saksankielimoodiin kaivelemalla repusta esiin saksankielisen dekkarin, jonka parissa lento Düsseldorfiin sujuikin mukavasti. Olin tällä kertaa ottanut business-upgraden; jotenkin siitäkin varsin vaatimattomasta luxuksesta osaa lomalaisena nauttia ihan toisella tavalla kuin työmatkamoodissa.

Lopullisesti jalkapallomatkamoodissa olin sitten S-bahnamatkalla lentokentältä kaupungin keskustaan kun muuan harvakseen mutta sitäkin asiapitoisemmin yhteyttä ottava kaverini halusi ryhtyä käymään SMS-keskustelua HJK:n (edustusjoukkueen) asemasta Euroopan futishierarkiassa. Lyhyt junamatka menikin leppoisasti SMS:iä naputellessa. Offtopiccina todettakoon että oma positioni tässä oli että kolmensadan parhaan joukkoon ei ole mitään asiaa. Sääli. Mukava jos edes jollakin suomalaisseuralla joskus olisi.

Düsseldorf on minulle jossakin määrin tuttu kaupunki aiemmilta reissuilta. Valitsemani hotelli aseman nurkilta oli jonkin matkan päässä ydinkeskustasta ja vanhan kaupungin joulumarkkina-alueesta. Iltaohjelmaksi riitti hyvin epämääräinen norkoilu siihen suuntaan ja pistäytyminen syömään jonnekin nälän yllättäessä. Myöhäismarraskuinen Düsseldorf arki-iltana ei ole mitenkään äärimmäisen vilkas, mutta jotenkin saksalaisten isojen kaupunkien tietty rosoisuus on aina miellyttänyt minua.

Seuraavan päivän ohjelman ensimmäinen pakollinen rasti oli lähimmän lippujen ennakkomyyntipisteen löytäminen. Sellainen oli aseman edustalta ja sieltä sainkin lippuni parin minuutin jonotuksella. Äkkiseltään minusta vaikutti siltä että kaikki infopisteessä olijat olivat ottelulippuja ostamassa. Niinikään aamulla netistä paikallismediaa selaamalla saattoi huomata että kakkosbundesliigankin ottelu saa varsin hyvin huomiota näinkin suuressa kaupungissa. Ilmeisesti edellisen päivän iltaan mennessä oli lipunmyynti rikkonut 30000 lipun rajan. Kulttuurimaassa ollaan selvästi!


Kuva. Ensimmäinen rasti, Fortuna ei nettikaupastaan ulkomaalaisille lippuja myynyt. Ennakkomyyntipisteitä löytyy kuitenkin varsin runsaasti pitkin kaupunkia. Niin kauan kuin kakkosbundeksessa pelaavat, riittänee turistille tämäkin.

Liput ostettuani minulla oli suuri osa päivästä käytettävissä rauhalliseen käkäilyyn Düsseldorfissa. Mayersche Buchhandlung-kirjakauppavisiitin, pitkän lounaan ja keskustan ihmisvilinän ihmettelyn jälkeen oli aika palata hotellille. Marraskuinen tihkusade on aika kylmä Saksassakin, mutta kohtuullisen selkeällä, huokealla ja hyvin toimivalla raitiovaunuverkostolla selvisin hotellille verraten kuivana.

Düsseldorf-Karlsruhe

Ensimmäinen ottelukohde oli siis kakkosbundesliigaa. Kotijoukkue oli tässä vaiheessa kautta alemmassa ja vieraat ylemmässä keskikastissa. Piste-ero ei ollut järin suuri eikä matkaa nousu- tai putoamiskarsintaviivoille kuin pari hassua pistettä. Molemmat ovat myös tämän tästä vierailleet ykkösbundesliigassa. Pari päivää yli vuosi sitten kävin katsomassa kun Düsseldorf haki vieraspisteen Dortmundista ihan ansaitusti.  


Kuva. Esprit Arena ulkoa. Tässä kelissä ei kummemmin viitsi kuvakulmia hakea. Kyllä siellä stadion on, väkijoukot vasta tulossa. Äkkiä katon alle.

Matka päärautatieasemalta Fortunan stadionille, Esprit Arenalle tapahtuu paikallisella U-bahnilla, joka on oleellisesti keskustan tunnelissa alittava raitiovaunulinja. Hankkiuduin asemalle pari tuntia ennen ottelua, jolloin ilmeisesti tihennetyllä vuorovälillä ajettavat erikoisvuorot olivat juuri aloittamassa. Varsin tiiviissä tunnelmassa sai jo tuossa vaiheessa matkustaa. Perille päästessä olikin alkanut sataa. Marraskuinen vesisade on myös Saksassa kylmä ja epämiellyttävä, joten kauaa en viitsinyt kuvakulmia stadionin ulkopuolelta haeskella vaan hankkiuduin pikaisesti porteista sisään.


Kuva. Stadionin aulatiloja. Aika väljää oli yläkatsomon aulassa tässä ottelussa. Tällä kelillä lämmitetyt aulatilat ovat todella kohdallaan.

Ensimmäinen vaikutelma sisätiloista oli enemmän areena- kuin stadionmainen. Aulatilat ovat lämmitettyjä, eikä pinnoistakaan juuri maalaamatonta betonia silmiin osunut. Sitä suurempi oli sitten hämmästys kun pääsin katsomoon asti. Stadionin suljettavaa kattoa ei oltukaan suljettu! Marraskuinen sade valui melkoisen rankkana ja hyytävänä kentälle. Odottelu ei ollut kuitenkaan kovin piinallista. Aulatilat ovat siis lämmitettyjä eikä näin umpinaisella stadionilla tuuli pääse juurikaan puhaltelemaan sadetta kattojen alle vaikka odottelisi katsomon puolellakin.


Kuva. Ensi vaikutelmat katsomosta. Tähän ilmaantui ihan asiallinen saksalainen fanipääty.


Kuva. Pääkatsomo, eli nk. katkarapupuoli. Itse olin omaan paikkaani karvalakkipuolen yläkatsomon ykkösrivillä erittäin tyytyväinen. Raportin kuvat on otettu sieltä.


Kuva. Ja vielä näkölinja oikeallekin. Kuten näkyy, täysimittainen ja -verinen stadion.

Ankeuttavasta sateesta ja auki jätetystä katosta huolimatta kyseessä on varsin hulppea stadion. Kapasiteettia löytyy 54600, katto on avattava ja valmistumisvuosi on 2004. Tästä huolimatta se ei jostakin syystä mahtunut Saksan MM-kisoihin valittujen stadionien joukkoon. Mahtaisiko syynä olla se että tunnin automatkan säteellä taitaa löytyä kolme sellaista, jotka mahtuivat? Niin tai näin, tämän tason stadion on jo paria luokkaa villeimpienkin "koska Suomessa?"-unelmien yläpuolella. Valitettavasti.  
 

Kuva. Hieman vaisujen alkuhehkutusten jälkeen kotipääty täyttyi ihan komeasti ja teki saksalaiseksi varsin mittavan tifon.


Kuva. Saksalaiseksi niinikään poikkeuksellinen ilmiö. Karlsruhelaiset vastasivat soihduttamalla.

Ottelun alkuhulinat olivat saksalaiseksi varsin vaisut. Seisomakatsomon väki oli toki paikoillaan mutta muuten stadion oli suurimmalta osin tyhjä. Olisiko kylmä sade saanut jotkut lipun hankkineetkin jäämään kotiin. Mitään räväkkiä yhteislaulujakaan ei tällä kertaa nähty. Tunnelma sähköistyi kuitenkin asianmukaiseksi tai tavallaan hieman ylikin juuri ennen avauspotkua. Yleisö löysi lämpimistä auloista katsomoon, ja sai kuin saikin toisen päädyn koko lailla täyteen kuten myös alemmat sivukatsomot. Myös äänimaailma nousi saksalaiselle tasolle. Kotikatsomo teki saksalaiseksi näyttävän tifon ja vieraskatsomo näyttävän sekä ilmeisesti Saksassa ankarasti kielletyn soihdutuksen. Ottelu päästiin aloittamaan savupilven sisällä. Enpä muista moista aiemmin Saksassa nähneeni.      


Kuva. Peli käyntiin savun keskellä.

Savuttelun jälkeen ei myöskään sadetta enää näkynyt. Mahtoiko kyseessä olla stadionin hoitajan uskomaton luottamus säätiedotukseen eikä kustannusten karsiminen katon operoinnissa?


Kuva. Vieraiden avausmaali juuri syntynyt ensimmäisellä jaksolla.

Itse ottelu ei alkanut mitenkään erityisen värikkäästi. Kohtuullisen tasaisesti vääntäen mentiin molempiin suuntiin. Taso oli näin katsomosta arvioituna selkeästi Bundesliigaa matalampi. Montakohan samaa kaveria kävi vuosi sitten hakemassa pisteen Dortmundilta? Sinänsä peli vaikutti varsin tasaiselta mutta kotijoukkueelta näkyi selvästi enemmän sekä koomisen huonoja ratkaisuja hyökkäyspäässä että kummallista epävarmuutta oman rangaistusalueen sisällä. Karlsruhe oli se joukkue, joka ansaitsi maalin ensimmäisellä jaksolla jos se jommalle kummalle tuli suoda. Sellainen myös syntyi. Soihduttamisintoinen vierasfanijoukko toki tiesi miten tähän piti reagoida ja saikin sitten muutaman lisäsoihdun syttymään. Tässä vaiheessa jo kuuluttajakin reagoi useampaan kertaan ja peliä jatkettiin lyhyen tauon jälkeen.


Kuva. Düsseldorf hakee tasoitusta toisella jaksolla.


Kuva. Eturivin paikka yläkatsomossa on varsin hyvä valinta tällä stadionilla. Kaide ei haittaa näkölinjoja ja sille löytyy ihan hyötykäyttöäkään. Tämä on aika stadionkohtainen juttu. Kööpenhaminassa kaide on korkeampi, eikä sen päällä pysyisi tasapainossa mikään kolikkoa korkeampi.

Toisella jaksolla Düsseldorf koetti saada jonkinlaista takaa-ajokiimaa päälle ja pääsi muutaman kerran Karlsruhen rangaistusalueelle. Ratkaisut pysyivät ensimmäiseltä jaksolta tutulla koomisella tasolla. Taisivat saada ainakin kahdesti maalintekotilanteessa laukauksen sivurajasta yli. Jonkinlainen apina selvästi painoi niskassa.


Kuva. Tähän ratkesi ottelu. Karlsruhe on iskenyt kulmapotkusta 0-2 maalin. Alivoimainen kotijoukkue ei saanut pahemmin takaa-ajoa syntymään.

Peli ratkesi sitten jonkin verran jakson puolenvälin jälkeen. Ennen Karlsruhen kulmapotkua kotijoukkueen Mathis Bolly hankki itselleen nk. ääliöpunaisen lyömällä Karlsruhen kaveria. Annetusta kulmapotkusta Karlsruhe sitten iski 0-2 maalin eikä vajaamiehinen ja ilmeisen huonolla itseluottamuksella pelannut kotijoukkue saanut oikein kunnon painetta aikaiseksi. Näin turistin kannalta sääli; oluenhuuruiset ja kiimaiset perjantai-iltojen bundesliigahuutomyrskyt ovat parhaimmillaan silloin kun kotijoukkueella kulkee. Tänään ei kulkenut.


Kuva. Loppuhetkiä vedetään.


Kuva. Vaikka stadion ei täyteen tullutkaan, monet jäivät vielä lämpimiin aulatiloihin ylimääräisille oluille, wursteille tai muuten vaan haahuilemaan. Mukavampi odotella täällä kuin ahtaassa U-bahn-jonossa. Minäkin toimin näin.

Itse pelistä löytyy tarkemmat tiedot tuolta:

http://www.kicker.de/news/fussball/2bundesliga/spieltag/2-bundesliga/2013-14/16/1894703/spielbericht_fortuna-duesseldorf-13_karlsruher-sc-6.html

Kuten näkyy, ei sitä paikallismedian hehkuttamaa 30000 myytyä lippua saatu materialisoitumaan kuin 27453 katsojaksi. Kotitappion jälkeen paluumatka takaisin keskustaan on aika melankolinen. Tässä tapauksessa kun stadion ei ollut kuin hiukan yli puolillaan se yksi U-bahn-linja veti kohtuullisen hyvin. Kuluttelin ehkä kymmenisen minuuttia tyhjenevällä stadionilla ennen kuin liityin jonottelemaan. Ehkä siinä jonotellessa meni toiset kymmenen ennen täpötäydessä vaunussa tehtävää paluumatkaa. Tässäkin tapauksessa kotivoitto olisi kyllä muuttanut tunnelmat täysissä vaunuissa hieman riehakkaammiksi.    


Kuva. Tämä on koettu. Jäljellä vielä kymmenkunta minuuttia tuolla laiturilla tungeksimista ennen vaunuun pääsyä.

Kakkosbundeksen perjantaipelit alkavat jo 18:30, kahta tuntia aiemmin kuin ykkösbundeksessa. Näin minulle jäi vielä aikaa nauttia kunnollinen dinneri. Tällä kertaa valinnaksi osui aseman lähistöltä peruslaadukas intialaispaikka. Vaikka ravintoloita ei ole ihan vieri vieressä muutaman korttelivälin kävelemällä vaihtoehtoja kyllä löytyi.

Leverkusen-Nürnberg

Seuraavan päivän ottelu alkoi sitten lauantaipelien tapaan jo 15.30, joten ihan valtavasti aikaa ei lauantainorkoilulle jäänyt. Eilisen kirjakauppavisiitin jälkeen olin päässäni pyöritellyt mitä sieltä kannattaisi ostaa ja kävin sitten tekemässä hankintani. Jalkapallomatkapalstalla tämä kannattaa mainita lähinnä siksi että ostoksiin kuului muun kirjallisuuden ohella  kaksi jalkapallokirjaa. Michael Boltonin ja Marco Langerin "Alles andere ist nur Fussball - Die Geschicte von Fortuna Düsseldorf" kuuluu saksalaisseurojen historiikkijärkäleiden sarjaan. Minulla on jo niitä muutama, joten odottelen puuduttavan perusteellista lukukokemusta. Thomas Kistnerin "FIFA Mafia - Die Scmutzigen Geschäfte mit dem Weltfussballista" minulla on toiveikkaasti hieman korkeammat odotukset. Aiheessa riittänee perattavaa


Kuva. Laitetaan nyt yksi kuva Düsseldorfin asemahallistakin. Sen verran keskeisessä roolissa tämä paikka oli edestakaisin suhailussa.

Kirjojen noudon ja hotellille heiton jälkeen olikin aika suunnistaa asemalle. Tällä palstalla on Saksa-matkailun yleistopicissa spekuloitu minkä verran Ruhrin alueella olevat ratavauriot junaliikennettä haittaavat. Keräsin tästä nyt yhden havainnon: Regional Expressin, jolla matkustin Leverkusen Mitteen oli alunperin ilmoitettu olevan viisi minuuttia myöhässä. Myöhästys venyi lopulta kahdeksikymmeneksi. Osin varmaan siitä syystä että joka asemalla junaan oli tunkemassa matsiin tulijoita ja ilmeisesti sitten yksi juna oli päästetty tämän edellekin. Kohuun nähden ei mikään kaamea kaaos. Toki täällä monella matkalla on jatkoyhteyksiä, jotka kyllä noilla vartin myöhästyksilläkin missataan. Junaan päästyä itse matka kestikin sitten peräti 15 minuuttia. Taisi olla jonkin verran vähemmän kuin eilenen U-bahn-matka Fortunan peliin.


Kuva. Ensimmäinen näkökulma BayArenaan. Samalta näyttää kuin kuvissakin. Virkavalta oli näkyvästi esillä tässä(kin) ottelussa. Levottomuuksia en ole kai koskaan saksalaisissa peleissä nähnyt.

Lauantai oli perjantaita parempi päivä sään puolesta, joten kävely asemalta BayArenalle oli itse asiassa varsin mukava reilun vartin taivallus rauhallisen esikaupunkialueen ja puiston läpi. Yksin ei tarvinnut kävellä vaan ihan kunnollisen suurtapahtuman mukaisen ihmisjoukon seurassa sai astella. Myös suomea taisin kuulla pariinkin kertaan puhuttavan matkan varrella.


Kuva. BayArena vielä toisestakin suunnasta ulkoapäin. Tästä kuvasta hahmottaa aika hyvin ettei rakennettu alunperin aivan tällaiseksi vaan on laajennettu vaiheittain.

Leverkusen on pieni paikkakunta eikä BayArenakaan pysty näyttävyydessä kilpailemaan Saksan isompien kaupunkien suurten stadionien kanssa. Tästä huolimatta se on koko lailla komea ja asiallinen 30000 katsojan useampaan kertaan modernisoitu areena. Nämä kerroksittain tehdyt remontit ovat jättäneet sisätiloihin jonkin verrankin luonnetta. Uusien katkarapukatsomojen lämmitettyjen kirkkaasti valaistujen aulojen alta löytyy vanhan kunnon ajan betonistadion, jossa pinnat ovat kulahtanutta tiiltä, harmaata betonia ja asfalttia. Normikatsomojen aulatilat olivat siis oleellisesti ulkona toki katsomon alla. Pakkasella näissä on kylmä ja myrskytuuli pääsee varmasti karaisemaan yleisöä.


Kuva. Normaalin väen aulatiloja katsomon alla. Selvästi Düsseldorfia rosoisempia. Tänne pääsee tuuli ja pakkanen. Muuten toimivat ihan hyvin.

Itse katsomo ja yleisvaikutelma BayArenalla on jossakin määrin uniikki ja pienuuden vuoksi ison liigan stadioniksi jopa intiimi. Ratkaisu, jossa lähes koko toinen pääty on "uhrattu" aitioille ei ole kovin yleinen. Ei kyllä ihan ennenkuulumatonkaan. Viime vuonna kävin perättäisinä päivinä Malmössä ja Kööpenhaminassa. Niissä on molemmissa sovellettu samaa ajatusta. Kattoratkaisua Leverkusenissa on selvästi päässyt arkkitehti irti. Näyttää aika hienolta, kevyeltä ja ilmavalta. Launtaina oli aika tyyni keli, joten en osaa sanoa pääseekö tuuli noista raoista kovinkin kylmästi puhaltelemaan.


Kuva. Sitten ensimmäiset katseet sisälle. Enimmäkseen aitioille omistettu "vieras"pääty. Varsinainen vieraskatsomo on nurkassa, jossa nürnbergiläiset optimisisesti odottelevat ottelua.


Kuva. Pääkatsomo.


Kuva. Kotipääty. Täälläkin on jo jonkin verran kotifaneja huutelemassa, vaikkei lämmittely ole vielä alkanut. Ollaanhan sentään bundesliigamatsissa!

Yleisön alkulämmittelyssä oli enemmän kiihkoa kuin eilisessä pelissä. Leverkusenissa myös päädyn seisomafanikatsomo oli ikäänkuin puolitettu. Koko alinta kerrosta ei ollut varattu seisojille, ainoastaan alempi puolisko. Asianmukaisesti availivat kuitenkin ääntään jo varttia ennen pelin alkua. Myös nürnbergiläisiä oli kohtuu iso ja äänekäs porukka vastaamassa huutoon vierasnurkkauksessa. Kunnioitettavaa intoa; joukkue ei ole tosiaan ilonaiheita tarjonnut kun voittotili on avaamatta vielä marraskuun lopussa.


Kuva. Meidän Sami screenillä. Tässä vaiheessa luetaan siis kokoonpanoja.

Alkuasetelmissa ottelulle oli vain yksi suosikki. Leverkusen oli sarjakakkonen ja Nürnberg toiseksi viimeinen ilman voiton voittoa. Kotijoukkue oli kuitenkin viikolla ottanut ManUa vastaan kuninkaallisen 0-5 kotitappion. Tästä saattoi olla odotettavissa jonkinlaista ylimääräistä puristusta.


Kuva. Ja peli käyntiin.

Pelin käynnistyttyä kävi suhteellisen nopeasti ilmi että mahdollinen puristus oli aika vähäistä. Leverkusen vei varsinkin ottelun alun lähes miten tahtoi ja pääsi paikoillekin onnistumatta kuitenkaan viimeistelyssä. Nürnberg taisi yhdestä vastahyökkäyksestä päästä kolauttamaan tolppaa ennen kuin Heung-Min Son teki ansaitun johtomaalin. Ennen taukoa kotijoukkue taisi ehtiä tasoittaa tolpatkin.        


Kuva. Leverkusen otti ohjat ottelun alussa ja haki määrätietoisesti avausmaalia. Tämä ei vielä mennyt sisään.


Kuva. Tulihan se sieltä kuitenkin ja melkoisen ansaitusti. Kyllä tällainen pienemmänkin stadionin kotiyleisö osaa maaleista riemuita


Kuva. Väkeä BayArenalla. Tästä näkökulmasta vaikuttaa hyvinkin täydeltä. Ilmoitettu yleisömäärä jäi reiluun 27 tuhanteen, eli kolmisen tuhatta olisi mahtunut lisää.

Toisella jaksolla kotivoitto alkoi vaikuttaa selvältä jo aika varhaisessa vaiheessa. Leverkusen pääsi hyville paikoille vähän väliä. Son ja Stefan Kiessling tekivät kumpikin lisämaalin mieheen ja ottelu päättyi sitten 3-0 kotivoittoon. Kohtuullisen hyvin vastasivat luvut pelitapahtumia, sanoisin.


Kuva. Yksi Leverkusenin monen monista hyökkäyksistä toisen jakson loppupuolella. Nürnbergillä on hyvät ja sisukkaat fanit. Toivottavasti saavat sen avausvoittonsa pian.

Yksittäisten pelaajien suoritukset jäävät paremmin mieleen, mikäli joukkue on jo ennalta jonkin verran tuttu. Leverkusenia olen sen verran päässyt seuraamaan televisiosta että myös yksilösuoritukset erottuivat. Kiessling näytti taas livenä vielä paremmalta kuin kuvaruudusta, josta on vaikea nähdä miten kaukaa hän joihinkin tilanteisiin ehtii mukaan. Varsin vahva esitys tänään. Emre Canin pallotaituruuden en ollut hahmottanut olevan ihan noin huikeaa. Tosin en myöskään ollut hahmottanut sitä kuinka hänellä välillä tuntuu olevan perusasiat ja keskittyminen aika hukassa. Kun nuo "helpommat" asiat saadaan bundesliigatasolle, voi tämä kaveri tehdä aika huikean uran. Nytkin on 19-vuotiaana kuitenkin bundesliigan tulevan mitalistin avauksen mies.


Kuva. Kahden maalin mies Son otetaan vaihtoon. Meidän Sami nyökytellee tyytyväisenä.

Tarkemmat tiedot pelistä löytyy tuolta:

http://www.kicker.de/news/fussball/bundesliga/spieltag/1-bundesliga/2013-14/14/1894994/spielbericht_bayer-leverkusen-9_1-fc-nuernberg-81.html


Kuva. Vielä yksi ulkoapäin. Ihan hieno on iltavalaistuksessa.

Kotivoiton jälkeen on aina mukavampi katsella stadionin purkautumista ja kävellä iloisemman ihmisjoukon mukana asemalle. Näin nytkin. Jonkinlaista ruuhkaa ja jonottelua odottelin asemalaitureilla, mutta itse asiassa olisin pystynyt kävelemään suoraan Düsseldorfin suuntaan lähtevään RE-junaan. En kuitenkaan tehnyt niin, vaan kun nyt Leverkusenissa olin niin päätin pikaisesti katsastaa keskustan. Reilu puoli tuntia riitti toteamaan että elämää riitti lähinnä aseman toisella puolella olevassa ostoskeskuksessa ja sen takana olevalla muutaman sadan metrin joulumarkkinakadulla. Sen ulkopuolella näytti olevan pimeä ja hiljainen pikkukaupunki. Paikka ei vaikuttanut millään tavalla luotaantyötävältä tai tympeältä ja mukava iltaruokailupaikkakin olisi vuorenvarmasti löytynyt. Tästä huolimatta päädyin kuitenkin kävelemään asemalle ja nousemaan Düsseldorfin junaan.


Kuva. Leverkusenissa ei olisi tullut lainkaan asemalaiturilla jonottelua Düsseldorfin suuntaan, mikäli olisin noussut kuvassa saapuvaan junaan. Tämä kuva siis otettu suoraan kävelystä. Menin sitten kuitenkin katsastamaan Kusenin keskustan.

Forumteknisistä syistä tarina katkeaakin nyt tähän. Jatkoa löytyy sitten myöhempää ketjusta, replynä #12

[Kapteeni_Alkio]

Tackar och pockar, Reininmaan rapoja lukee aina kaikkein mieluiten.

[_TuMe]

Hiljaiselon jälkeen mukava lueskella!

[euroflex]

Hienoa luettavaa!

Itselläkin matka tuonne suunnitteilla helmikuun puolessavälin ja on ollut puhetta että kiinnostusta tehdä jonkinsortin SMJK ryhmämatka.

[TK]

Kiitos hyvästä raposta Näitä on aina mukava lueskella.

[tallywagon]

Kiitoksia mielenkiintoisesta raposta, kiva oli lukea!

[Tango Rosario]

Jaksoin kokonaan. Veritas-stadionin pääkatsomossa on muuten lämpimät aulatilat, joten ihan tuntematon asia sellaiset eivät ole Suomessakaan.

[kosh]

Pikaisella haulla en löytänyt Eredivisielle mitään virallista nettisivua.

http://www.eredivisie.nl/

Hieno rapo. Mielelläänhän noita lueskelee.

[zemppari]

Kiva raportti. Olisi kaikkiin noista peleistä saada liput paikanpäältä?

[Totaalvoetbal]

Hieno raportti!

http://www.eredivisie.nl/

On muuten harvinaisen paskat sivut.

[#11]

Alusta loppuun meni, näitä lisää Kaikki kuvat Saksasta varsin tuttuja, mutta hieno myös lukea kokemuksia itselle uusista stadioneista.

[Axo]

http://www.eredivisie.nl/

Niinpä näyttää olevan, ilmeisin mahdollinen vaihtoehto . Tohkeissani matsin jälkeen arnhemilaisessa hotellissani näpyttelin tuon osan raportista. Näin jälkikäteenkin veikkaisin kuitenkin että olisin tuotakin kokeillut. Aivan varmasti googletin kun ei tahtonut löytyä. Google löysi lähinnä vedonlyöntisivustoja. Olisiko osunut olemaan juuri tuon hetken alhaalla tai sitten vain kiireissäni tössin? Hyvä kuitenkin kun tuli korjattua, kiitoksia vaan. Äkkiseltään läpi vilkuiltuna voisin pika-arviona olla samaa mieltä sivujen tasosta Totalvoetbalin kanssa.

Kiva raportti. Olisi kaikkiin noista peleistä saada liput paikanpäältä?

Paikan päältä olisi varmasti saanut liput Düsseldorfiin ja Leverkuseniin.

Kuten kuvissa näkyy, niin Vitessen katsomossa oli paljon tilaa. Varatessani paikkani sähköpostitse minulle kerrottiin että tämä olisi sellainen ottelu, jossa vaadittaisiin kannattajakorttia. Noutaessani lippuani kassalta vaikutti siltä että kyllä niissä muissa jonoissa jotakin korttia vilauteltiin. En osaa sanoa olisiko ulkomaalaisuuteen vedoten voinut saada lipun ilman korttia tai mahdollisesti tehdä sähköpostivarauksen vielä ottelupäivänä. Itse varmaan koetan ensi kerrallakin varailla etukäteen. Jokunen kuukausi on Hollannissa aikanaan tullut asusteltuakin. Silloin eivät vaikuttaneet tällaisissa asioissa mitenkään joustavalta väeltä.

Lillen katsomossa osui enemmän tyhjiä paikkoja silmiin ainoastaan vieraskatsomossa. Saattoi olla että normaaliliput oli myyty jossakin vaiheessa ihan oikeastikin loppuun. Sen enempää ranskalaisia tapoja tuntematta veikkaisin että ei-loppuunmyytyihin peleihin pääsisi normaalisti. Joku paremmin tietävä ehkä täydentää.

[Axo]

Vitesse-Cambuur

Toim. huom. Jatko kahteen osaan katkenneesta tarinasta on nyt pullahtanut topicin kärjestä 12. vastaukseksi. Tämä teksti siis kirjoitettiin niinikään kaksi vuotta sitten, mutta foorumille ilmaantunut 40000 merkin pituusrajoitus ei enää päästänyt Imageschackin hukkaamien kuvien johdosta pelastettua raporttia kokonaisuudessaan takaisin topiciin . Tarinan alku siis topicin keulilla kuten kuuluukin.

Sunnuntain otteluni alkamisaika oli jo kello 14:30. Välttääkseni kiirehtimisen Arnhemissa tähtäsin jo yhdeksän maissa Düsseldorfista lähtevään ICE-luotijunaan. Matkaan kului sillä reilu tunti, kun normaaleilla junilla taisi mennä kaksinkertainen aika. On toki hieman ankeaa olla sunnuntaiaamuna ennen yhdeksää liikkeellä, mutta minulla oli hyvä syy. Seuraava suurnopeusjuna olisi mennyt vasta paria tuntia myöhemmin ja sen kanssa olisi jo Arnhemissa pitänyt varautua hieman kiirehtimään. Tätä siirtymistä varten olin myös koettanut seurata kuinka Ruhrin alueen rautatieliikennekaaos vaikuttaisi Amsterdamin suunnan aikatauluihin. Tässä tapauksessa ei vaikuttanut mitenkään, kun ongelmalliset alueet jäivät reitin sivuun. Hyvä minulle. Arnhemiin saavuttaessa panin asemalla merkille Tsekistä Amsterdamiin matkalla olevan yöjunan, joka mitä ilmeisimmin oli tullut tuon ongelma-alueen läpi ja oli Arnhemissa puolisentoista tuntia myöhässä.


Kuva. ICE Düsseldorfista Amsterdamin suuntaan tuli ajallaan. Nopeaa ja mukavaa oli kyyti tällä kertaa.

Arnhemista valitsemani hotelli oli nk. businesshotelli aseman lähellä. Huonekin oli mukavasti valmiina ennen yhtätoista, joten ehdin heittämään tavarani sinne ennen pikaista lounasta ja Gelredomelle suuntaamista. Arnhemin keskustasta jäi ihan miellyttävä hollantilaistunnelma kapeiden keskiaikaisten katujen muodostamine kävelykeskustoineen. Ilmeisesti keskusta ei sitten sodassa jäänyt niin pahasti taistelujen jalkoihin kuin olin luullut. Muistin kätköistä löytyi lapsena nähty sotaelokuva A Brigde too far, joka antoi ymmärtää että taistelut näillä nurkin olivat olleet aika rajuja.

Aurinkokin pilkisti pilvien raosta, joten päätin kävellä puolen tunnin matkan GelreDomelle. Arvion oli heittänyt hotellin respatyttö ja suunnilleen tuon verran kyllä menikin. Suurin osa reitistä kulki moottoritien vartta, joten hieman ankea reitti  oli. Kävely ei ollut myöskään paikallisten suosiossa, eikä ainakaan tuota reittiä pitkin otteluun mennyt mitään pyöräiljoiden kansainvaellusta. Rautatieasemalta olisi ilmeisesti ollut tarjolla ilmainen (?) shuttlebussikuljetus ja niitä meni kyllä ohi täysinä sekä mennessä että tullessa.


Kuva. GelreDome ulkoapäin. Ei ihan normistadionin näköinen, vai kuinka? Minun makuuni kaikki normista poikkeava antaa paikalle jonkin verran luonnetta. Niin täälläkin. Ihan omannäköisensä paikka sekä ulkoa että sisältä. Nuo kummalliset kuvut ovat siirrettävä kattorakennelma. Tänään pelattiin katto auki.

Ottelulipun hankkimiseen ei kauaa mennyt. Lippukassa löytyi samantien, eikä siellä ollut kummempia jonoja tuntia ennen ottelua. Sähköpostitse etukäteen varattu kuori löytyi ja jännitin hieman millaiselle paikalle päätyisin. Ymmärtääkseni tässä(kin) ottelussa vaaditaan joitakin virallisia jäsenyyksiä, joita ilman lippua ei voi noin vain ostaa vaikka tilaa olisikin. Äkkiseltään näytti siltä että joitakin kortteja vilauteltiin jatkuvasti muissa jonoissa.


Kuva. GelreDomen aulatiloja. Aukkoja katsomoon on kahdessa kerroksissa, mutta varsinaista yläaulaa ei ole vaan kuvassa näkyviä siltoja pitkin mennään.

Sisältä stadion jatkoi omaleimaista linjaansa. Düsseldorfin tapaan täällä oli myös puolilämpimät aulatilat, jotka tekevät peleissä käymisestä keski-Euroopan talvessa paljon miellyttävämmän. Toimisi kyllä meillä Suomessakin pitkälle marraskuuhun. Tapahtuukohan minun elinaikanani? Katsomopalveluihin ei käteinen kelvannut, jonkinlaisia rahakkeita sai ostaa automaateista.  


Kuva. Tyylin mukaiset näkymät joka suuntaan. Äänekkäämpi fanikatsomo istui tuossa päädyssä.


Kuva. Pääkatsomo. Kaikki aitiot olivat tuolla puolen kenttää, kolmessa eri kerroksessa. Kuvien ottopuolella aitioita ei ollut; katsomo oli vastaavasti korkeampi.


Kuva. Ja toinen pääty. Cambuurin vierasfanit omassa osiossaan. Liki kokonaisuudessaan olivat paikalla jo tässä kuvassa. Kuvissa muuten näkyy aivan kentän laidalla katsomon edessä täysi rivistö rullatuolipotilaita.

Katsomoon tullessa omaleimaisuus jatkui. Myös sisältä tämän tunnistaa heti. Nurkkakatsomoita ei ollut, vaan paikat olivat selkeästi joko pitkillä sivuilla tai päädyissä. Itse pidän tästä rakentamistavasta: jos ei kapasiteetin takia ole ihan pakko laittaa penkkejä nurkkiin niin jää ne stadionin huonoimmat paikat kokonaan tekemättä. Se oma paikkani oli tällä kertaa yllättävänkin hyvä. Sivulta, varsin alhaalta aika läheltä keskiviivaa. Paljon huonompaa olin odottanut.


Kuva. Alkuhehkutuspuheen piti Sinterklaas. Kyseessä ei siis ole Joulupukki. Muuten menisi Joulupukista, mutta Sinterklaas jakaa tässä maassa lahjat jo joulukuun kuudentena.


Kuva. Partaukkelia paljon paremmin yleisön sähköisti tämä tipu. Vaikuttava lentoesitys, johon en ollut etukäteen varautunut.

Jo ennen peliä oli selvää että täyteen tätäkään ottelua ei myytäisi. Hollantilaisyleisö tuntui saksalaiseen verrattuna ottavan alkuhehkutukset aika iisisti. Ehkä tämän vaikutti myös ottelun aikainen ajankohta ja Cambuurin varsin pieni vieraskatsomoporukka. Omaleimaisuutta alkuhehkutuksiin toivat Sinterklaas (paikallinen joulupukki) sekä Vitessen kotka, joka lensi pari kunniakierrosta katsomoiden ympäri ennen ottelua. Ison petolinnun kaartelu toimi kyllä aika hyvin tunnelman sähköistäjänä. Crystal Palacella taitaa olla sama käytäntö. Mahtaisikohan Suomessa joku saada huuhkajan kesytettyä?


Kuva. Tunnelman nostatusta varsinaisessa fanipäädyssä. Tämä oli siis se äänekkäämpi pääty. Seisomapaikkoja ei GelreDomella ole.


Kuva. GelreDomella kuitenkin nk. toinen pääty suoritti tifoesityksen.

Alkuasemat tähänkin otteluun olivat aika selkeät: Vitesse johti liigaa ennen Ajaxia. Cambuur löytyi niukasti putoamisviivan yläpuolelta. Kohtuullisen selvästi myös kotijoukkue otti ohjat käsiinsä ja sai pelin alusta lähtien vieraiden päätyyn.


Kuva. Sitten peli käyntiin.

Paikkani oli varsin alhaalla. Tyypillisesti seuraan noilta etäisyyksiltä lähinnä Veikkausliigan pelejä. Niihin verrattuna tempoero oli aika valtava. Mahdollisesti tänään mentiin kovempaakin kuin edellispäivien saksalaisissa peleissä. Vertailua on hiukan hankala tehdä kun korkealta katsottuna kaikki vaikuttaa verkkaisemmalta. Yleisvaikutelma pelaajista oli kuitenkin korkea nopeus, taito ja pelirohkeus. Virheitä ehkä tekivät enemmän kuin Bundesliigassa. Jossakin vaiheessa tuli mieleen että liki puolet pelaajista kuului Alexander Ringin pelaajatyyppiin. Mukava katsoa kun vauhtia riitti.


Kuva. Pelikuvat tulevat kaikki toiselta jaksolta. Kotijoukkue haki ankarasti lisämääleja.


Kuva. Niin myös tässä. Ei mennyt tämäkään...


Kuva. Kun voittajasta ei ollut enää varsinaista epäselvyyttä tuli pelistä toisen jakson puolenvälin jälkeen melkoista päästä-päähän ravia. Cambuur ei maalia paikoistaan tehnyt.

Kotijoukkue oli kuitenkin kaiken aikaa askelen edellä eikä ensimmäisellä jaksolla tullun johtomaalin jälkeen voittajasta ollut mitään suurta epäselvyyttä. Toisen jakson lisäajalla loppuluvut kaunisteltiin 3-0:aan. Aivan loppuminuuteilla alkoi yleisöstäkin löytyä saksalaista kiimaa ja ääntä. Tähän saattoi vaikuttaa se, että Cambuur taisi väsähtää muttei luovuttaa. Näin tuli tilanteita molempiin päihin ja kotiyleisöllekin enemmän huudettavaa. Rutiinivoittona taisi kuitenkin mennä kotiyleisölle.


Kuva. Kun paikka oli katsomon alariveiltä, pystyi pelin tempon hahmottamaan paremmin. Erittäin kovaa tuolla mentiin.

Tarkemmat tiedot itse pelistä löytyvät tällä kertaa tuolta:

http://nl.soccerway.com/matches/2013/12/01/netherlands/eredivisie/sbv-vitesse/stichting-cambuur-leeuwarden-bvo/1478464/?ICID=PL_MS_08

Pikaisella haulla en löytänyt Eredivisielle mitään virallista nettisivua. Aika kummallista.

Kuva. Vitessen ankara maalien hakeminen palkittiinkin lopulta. Kyllä 3-0 on ihan kelpo tulos sarjajohtajalle.


Kuva. Kotifanipääty sai äänensä kunnolla auki vasta kun puolustaminen löystyi molemmissa päissä. Toki jatkuville maalitilanteille on helpompi huutaa kuin molempien päiden tiukkana pysyville puolustuksille.

Tietyllä tavalla Vitessen ottelu oli kuin Hongan unelma muutaman vuoden takaa. Katsomokapasiteettia oli hieman nostettu, mutta keltamustaraitapaitainen joukkue pelasi vauhdikasta ja viihdyttävää jalkapalloa Suomen oloihin sopivalla katetulla stadionilla joka sijaitsee etäisellä pellolla kaukana kaikesta . Kyllähän tällainen rakennelma minulle kelpaisi ja voisi olla kustannusten puolesta järkevä vaihtoehto Olympiastadionin remontoinnille. Muut syyt kuitenkin painanevat enemmän.


Kuva. Arnhem saavuttaessa stadionilta takaisin. Tässä on ydinkeskusta, sillan alla Reinin sivuhaara.

Ottelun jälkeen päätin kävellä saman moottoritienvierusreitin kaupunkiin ruokapaikkaa etsiskelemään. Itsekseni sain taaskin kävellä. "You'll never walk alone, except in Arnhem"? Arnhemin sympaattinen kävelykeskusta ei ollut mitenkään äärimmäisen vilkas näin sunnuntai-iltana. Hotellini oli kuitenkin koko lailla ytimessä, joten valinnanvaraa löytyi.

Väliaika jalkapallosta

Ihan jokaiselle päivälle ei sentään Euroopassakaan saa järjestettyä itselleen isoja jalkapallotapahtumia. Reissun viimeinen ottelu oli tiistaina Lillessä, jonne lähdin siirtymään Brysselin kautta katseltuani Arnhemia vielä maanantai-aamupäivän verran. Sympaattinen keskisuuren kaupungin keskusta, jossa katselemista riitti ainakin tuoksi ajaksi. Pikainen tuntuma oli että suunnilleen kokonaan tuli nähtyä mutta vaikutelma saattoi toki olla vääräkin. Kirjakaupasta tarttui toki mukaan lisää jalkapallokirjallisuutta.

Brysseliin siirtymiseen ei ollut tarjolla luotijunaa, vaan parilla hollantilaisella Intercityllä Roosendaalin kautta sai matkaan kulumaan reippaasti kolme tuntia. Reissun ensimmäiselle Bryssel-illalle valitsin hyvin tyypillisen ohjelman: simpukkadinneri ravintola-alueella ja sen päälle pubissa iso tuoppi tummaa leffeä. Sijainnin perusteella valittu hotellini oli näppärästi parin korttelin päässä Grand Placesta. Huone oli hieman erikoinen: sijaitsi kellarissa ja oli kaksikerroksinen. Alemmasta kerroksesta löytyi eteinen, jossa oli pulpetti ja vaatekaappi sekä kylpyhuone. Yläkertaan mahtui sänky. Aika luova ratkaisu oli.


Kuva. Grand Place Brysselissä. Ihan näyttävä paikka. Kyllä tästä läpi kannattaa kävellä ja jos on nälkä niin ehkä pysähtyä syömäänkin läheisille ravintolakujille. Ainakin kerran.

Seuraavan päivän siirtyminen Lilleen ei ollut ajallisesti järin pitkä: 35 minuuttia TGV:llä. Tämä jätti hyvin aikaa Brysselissä norkoilulle puoleen väliin iltapäivää asti. En taida koskaan väsyä ällistelemästä sitä kuinka pieni ja luotijunien myötä ajallisesti lyhyitä etäisyydet Euroopassa ovat.

Lille-Marseille

Lillessä olin taas panostanut logistiikan sujuvuuteen. Hotellini oli Lillen Eurooppa-aseman vieressä ja tällä kertaa sitten taas nk. bisneshotelli. Onhan noissa väljissä huoneissa toki puolensa, mutta aika vähän niissä ehtii tällaisella matkalla olla. Itse kaupunkiin en ensimmäisenä iltana ehtinyt perehtymään vaan hankkiuduin takaisin Euroopa-asemalle ja metroon.

Lillen metron kaksi linjaa ovat toimineet ilmeisesti kuljettajattomina jo pari vuosikymmentä. Saa nähdä päästäänkö Helsingissä siihen koskaan. Itse metrossa oli jo lupaavan täyttä stadionia kohti vievällä linjalla. Siellä täällä vilahteli myös kotijoukkueen punavalkoisia värejä mutta muuta jalkapallo-otteluun liittyvää riehakkuutta ei sitten ollutkaan.

Lähes koko väkijoukko poistui metrosta ennen varsinaista Stadionin asemaa, jonkinlaiseen suureen ostoskeskukseen. Itse seurailin mukana ja kävelin sitten stadionille muun joukon mukana.  


Kuva. Ensimmäinen näkymä Grand Stadeen hetikohta ostoskeskuksen parkkipaikalta päästyä.

Jonkin aikaa taas hain kuvakulmia ulkopäin. Aivan maagisen erilaiselta tuota rakennusta ei saa näyttämään mistään suunnasta. Reilua puoltatoista tuntia ennen pelin alkua ympärillä oli vielä kohtuullisen väljää. Ehdin napata lähistöllä olevasta kioskipatteristosta subway-tuotteen ja oluen. Hieman yllätyin myönteisesti kun henkilökunta jutteli kanssani mielellään ja sujuvasti englanniksi. Jalkapallo-ottelun lasken tietyssä määrin ei-kansainväliseksi tapahtumaksi, josta oletin ennakkoluulojeni ja omien kokemusteni perusteella mahdollista nuivahkoa suhtautumista ei ranskanpuhujiin. Tajusin vasta paikan päällä että omat kokemukseni muilta kuin työmatkoilta (kansainvälisten yritysten kanssa asiointi, lentokentät, bisneshotellit ym. paikat toki erikseen) ovat yli kahden vuosikymmenen takaa. Ehkä on aika minunkin hieman päivittää käsitystä ranskalaisten asenteesta. Omaa asennettani olen jo päivittänyt sen verran että koetan oppia lukemaan tätäkin kieltä.


Kuva. Sama toisesta suunnasta. Väkijoukot eivät ole vielä ilmaantuneet paikalle.

Tämä stadion on rakennettu 2016 EM-kisoihin. 50000 katsojan kapasiteetteineen ja suljettavine kattoineen se on verrattavissa muutamaa päivää aiemmin kokemaani Düsseldorfin stadioniin. Toinen hyvä verrokki sille on Tukholman Friends Arena. Näiden kahden perusteella (GelreDomea unohtamatta) olin jotenkin asettanut odotustasoni siten että puolilämpimät aulatilat täälläkin olisi. No, niitä ei ollut vaan liki nollakelissä oltiin katsomossa ja auloissa. Muutenkin normiauloissa oltiin hieman säästelty viimeistelyssä (karut harmaat betonipinnat jne.) noihin kahteen verrokkiin nähden. Täällä oli enemmän stadionin kuin areenan.


Kuva. Grand Staden aulatiloja. Normikatsomon aulatilatkin ovat siis ulkoilmassa vain tuon säleikön suojaamina. Sisään ei sada, mutta tuuli ja pakkanen kyllä pääsee. Milloin tahansa tämä tuntuisi melko normaalilta. Tällä reissulla oli kuitenkin koettu pariinkin otteeseen parempaa sääsuojaa.


Kuva. Ja toiseen suuntaan. Äkkiseltään en muista olisiko missään lähes loppuunmyydyssä ottelussa liikkuminen, vessajonot ja palvelut vetäneet näin hyvin. Tässä on onnistuttu Lillessä.

Itse katsomo näytti sitten siltä kuin pitääkin. Istumapaikkoja on kolmessa kerroksessa ja ainakin yläkerros on varsin jyrkkä. Ilmeisesti keskimmäinen kerros on nk. paremmalle väelle, joille mitä ilmeisimmin on sitten tarjolla lämpimät aulatilat. Lillen nettikaupassa tuohon kerrokseen ei ollut tarjolla lainkaan paikkoja. Oma paikkani oli kolmannen kerroksen kakkosrivillä. Nettikaupasta paikkaa valitessani halusin välttää yläkatsomon eturiviä kun en tiedä millainen kaide olisi edessä.


Kuva. Sitten näkymät paikaltani. Lilleläisten fanikatsomo on jo kerääntynyt odottelemaan lämmittelijöitä.


Kuva. Ja vastapäinen katsomo. Oma paikkani siis ylimmän kerroksen kakkosrivillä. Varsin hyvät näkölinjat oli. Heti minusta vasemmalle alkoivat TV- ja radioselostajien paikat ja pää-TV-kamera oli sitten samalla korkeudella keskiviivan kohdalla.


Kuva. Ja oikealle.  Yläkatsomon nurkassa Marseillen poikia.

Alkuasetelmat itse otteluun olivat aika kiihkeät. Lille oli sarjakakkosena kuusi pistettä neljäntenä olevaa Marseillea edellä. Marseillen ensi kauden Mestarien Liigassa puppelointiunelmien elossapitämiseksi tänään ei saisi hävitä. Voitolla Lille säilyttäisi mahdollisuudet PSG:n ohittamiseen ja mestaruuteen. Lillen nettisivustolta olin bongannut arvion 44000 katsojan paikalle saapumisesta. Tunnelmaakin piti olla luvassa.


Kuva. Joukkueet esittelyssä. Hieno stadion tuli sitten lähes täyteen vaikkei alussa siltä näyttänytkään. Keskirivin katkarapukatsojatkin, joita tässä vielä puuttuu, tulivat paikoilleen kun peli käynnistyi.

Sisälle stadionille menin vajaata tuntia ennen pelin alkua.Ennen peliä katselin ihmeen tyhjää katsomoa ja vähän kiertelin aulatiloissa. Vielä pariakymmentä minuuttia ennen aloitusta oli varsin tyhjää. Ehdin jo mielessäni arvella että Suomesta totutut haamukatsojat ja paikalle ilmaantumattomat kausikorttilaiset jyräisivät myös täällä. Aivan viime minuuteilla, osin lilleläisten hymnin aikana stadion äkkiä tulikin lähes täyteen ja peli päästiin aloittamaan sen näköisissä puitteissa kuin isossa eurooppalaisessa liigassa pitääkin.
 

Kuva. Ihan kohta mennään. Täälläkin vedetään hymni kaulaliinat esillä kaikissa katsomoissa.
 

Kuva. Peli käynnissä Grand Stadella.
 
Itse pelissä mentiin aika tasaiseen tahtiin, kumpikaan ei alkuun hyökännyt kovin monella miehellä joten kunnollisiin maalitilanteisiin ei päästy juuri kummassakaan päässä. Tasokasta, kovaa ja varsin fyysistä peli oli molemmin puolin ja kyllähän noissa kokoonpanoissa vilahteli koko joukko ökyjoukkueista ja maajoukkueista tuttuja nimiä. Itse en ollut hahmottanut kuinka ranskalaiseen pelikulttuuriin ei ilmeisesti kuulu kentällä makoilu mikäli vähän sattuu. Loukkaantumistaukoja ei pahemmin tullut ja kun ensimmäinen sellainen tuli 70. minuutilla, loukkaantunut kaveri tuli sitten samantien vaihtoon. Vähäisten maalitilanteiden vuoksi suurimmaksi yleisön huudattajaksi osoittautui Marseillen Florian Thauvin, jonka jokaiseen pallokontaktiinsa koko katsomo kuittasi sellaisella buuauksella kuin 46000 katsojasta lähtee. Buuauksen taustalla oli ilmeisesti jonkinlainen siirtosoppa, jossa tämä Thauvin oli aloittanut pitkän sopimuskautensa Lillessä menemällä lainalle Bastiaan. Ilmeisesti kaveri oli sitten ollut haluton pelaamaan Lillessä ja Marseille oli ostanut kaverin pois ennen kuin hän ehti pelata ensimmäistäkään peliä Lillessä. Ihan hyvin pelasi tässä ottelussa. Aika harvoin kotiyleisö mitenkään äänekkäästi buuailee sellaisille vieraspelaajille, jotka ovat läpeensä huonoja.


Kuva. Taas on kulmapotkun purkaminen onnistunut. Maalintekotilanteet olivat aika vähissä.

Peli vaikutti jämäkästi kulkevan kohti maalitonta tasapeliä. Marseille pääsi silloin tällöin aika vaaralliseen vastahyökkäykseen lähinnä Lillen keskikentän tyhmähköjen pallonmenetysten vuoksi. Kovin lähellä maalintekoa ei vierasjoukkuekaan tainnut olla kuin kerran.


Kuva. Tämä kuva on otettu paikaltani. Paikalliset selostajat ja mediaväki hommissaan. Seisomaan saattoi hyvin nousta kun peliin eläytyvä porukka takanani taisi seistä koko ajan kun peli oli käynnissä.

Ehdin mietiskellä tuleeko tästä ensimmäin Euroopan jalkapallomatkoilla näkemäni maaliton tasapeli. Yleisö ja pelaajatkin näyttivät jo hyväksyvän tämän. Erotuomarin antamalla lisäajalla, vähän kuin yllättäen Lille pääsi sitten iskemään 1-0 voittomaalin. Tämä tietenkin räjäytti katsomon, joka reagoi niinkkuin ison euroopalaisjoukkueen katsomon pitääkin reagoida kun lisäajalla kotijoukkue tekee voittomaalin kärkiottelussa. Varsin huikea tunnelma ja lisäajan jäljelle jääneet minuutit pelattiinkin sitten melkoisessa kiimatunnelmassa ennen vapauttavaa päätösvihellystä.


Kuva. Lillessä huudettiin ja laulettiin normikatsomossakin kyllä aika railakkaasti. Takanani peliin eläytyneelle nuorelle miehelle maistui voittomaali.

Voitonjuhlat stadionilla vedettiin hyvien kaavojen mukaisesti ja kyllä voitto selvästi maistui kotiyleisölle. Teki myös jalkapalloturistille hyvää saada kokea tuskien kautta väännetty voitto. Leverkusenin ja Arnhemin selvissä kotivoitoissa oli ollut tietty tasoeron tuoma rutiinivoiton maku. Nyt sellaista ei ollut.


Kuva. Lopuksi huudatetaan kotiyleisö kuten kuuluukin.

Tarkemmat perustiedot ottelusta löytyvät sitten tuolta:
http://www.ligue1.com/ligue1/feuille_match/77666

Väentungos ottelun jälkeen oli sellainen kuin 46000 katsojan pelien jälkeen yleensäkin. En nytkään mennyt stadionin metroaseman kautta vaan kävelin samaa reittiä kuin tulinkin ostoskeskuksen asemalle. Ihmeen vähän väkeä tuli sinne päin ja syykin paljastui. Ko. asemalle ei päästetty ihmisiä lainkaan kaupunkiin päin menevälle laiturille. Syynkin arvasin: ei niihin juniin kuitenkaan mahdu. Etsin sitten lähimmän pubin, nautin yhden ison tuopin jotakin paikallista jouluolutta ja tulin takaisin. Ruuhkat olivat menneet ja metrot autioita. Ihmeen nopeaa toimintaa siihen nähden miten kauan jossakin muualla menee.

Paluumatka

Ihan kiireimmällä mahdollisella aikataululla en ollut tulossa takaisin Suomeen. Lillessä olisi mitä todennäköisimmin ehtinyt illan viimeiseen TGV:hen Brysseliin, josta olisi voinut ottaa seuraavana aamuna aamukoneen Suomeen. Tai tehdä saman Pariisin kautta. Itse päätin kuitenkin käyttää seuraavan päivän kaupungin ihmettelyyn ilman sen suurempia suunnitelmia. Isohko (Lille ympäristöineen on Ranskan neljänneksi suurin metropolialue) kävelykeskusta löytyi ja sitä edestakaisin sahaamalla päivä kului aika nopeasti. Täydensin sitten illansuussa luotijunasarjaani nousemalla Brysseliin menevään Eurostariin, joka taittoi matkan samassa 35 minuutissa kuin TGV toiseen suuntaan.

Brysselistä oli Grand Place ja kliseisimmät turistikohteet simpukkaillalliseen koettu jo paria päivää aikaisemmin, joten toisena Bryssel-iltana saatoin sitten kokea hieman oikeampaa kaupunkielämää. Kuten suurkaupungille kuuluukin, niin eloisaa keskustaa riitti myös tuon turistialueen ulkopuolella eikä asiallisen ruokapaikan valinnassa tarvinnut jäädä ilman vaihtoehtoja. Thairuokaan osuin tällä kerralla. Seuraavana päivänä paluuni oli vasta iltakoneella, joten ehdin vielä hieman vahvistaa saamaani mielikuvaa siitä että tänne(kin) olisi joskus mukava palata vielä paremmalla ajalla. Olisihan täällä Anderlechtin pelit, ja tunnin matkan päässä muitakin mahdollisia kohteita kuin tuo jo koettu Lille.

Lopputunnelmat    

Minulla on futismatkojan jälkeen aina hyvät tunnelmat ja mielessä yleensä pyörii kysymys siitä minne seuraavaksi. Niin nytkin. Tämä tuskin muuttuu ennen kuin jotakin tosi ankeaa tapahtuu noilla reissuilla. Ranskankielinen Eurooppa on omilla matkoillani jäänyt toistaiseksi aika vähälle huomiolle. Ehkäpä seuraavan kohteen voisi hakea sieltäkin. Aiemmin on tullut innostuttua erittäin lyhyistä ajallisista etäisyyksista saksalaiskohteiden välillä, mutta eipä tuo tilanne nyt ihan hirveästi huonone Benelux-maihin tai pohjoiseen Ranskaankaan päin tultessa.


Kuva. Lopuksi reissun jalkapallokirjasaalis. Näitä on sitten mukava lueskella ensi vuonna. Harjoittelemalla hollantikin alkaa mennä sujuvammin.

Tälläkin foorumilla elävään stadiondebattiinkin syntyi virikettä. Neljästä nähdystä stadionista itse asiassa kolmella oli suljettava katto, vaikka kaikki pidettiinkin avoimena. Düsseldorfissa olisi kyllä ollut ennen ottelua hyvät perusteet sulkemiseen. Se mitä en aiemmin ollut kokenutkaan on lämpimät aulatilat kolealla kelillä. Nyt kun tuli kerran koettua niin jo hetikohta niiden puuttumisesta jaksoi marmattaa. Tuollaisissa oloissa kyllä jaksaisi suomalaistakin sarjapalloilua katsella marraskuussakin...