Vitesse-CambuurToim. huom. Jatko kahteen osaan katkenneesta tarinasta on nyt pullahtanut topicin kärjestä 12. vastaukseksi. Tämä teksti siis kirjoitettiin niinikään kaksi vuotta sitten, mutta foorumille ilmaantunut 40000 merkin pituusrajoitus ei enää päästänyt Imageschackin hukkaamien kuvien johdosta pelastettua raporttia kokonaisuudessaan takaisin topiciin . Tarinan alku siis topicin keulilla kuten kuuluukin. Sunnuntain otteluni alkamisaika oli jo kello 14:30. Välttääkseni kiirehtimisen Arnhemissa tähtäsin jo yhdeksän maissa Düsseldorfista lähtevään ICE-luotijunaan. Matkaan kului sillä reilu tunti, kun normaaleilla junilla taisi mennä kaksinkertainen aika. On toki hieman ankeaa olla sunnuntaiaamuna ennen yhdeksää liikkeellä, mutta minulla oli hyvä syy. Seuraava suurnopeusjuna olisi mennyt vasta paria tuntia myöhemmin ja sen kanssa olisi jo Arnhemissa pitänyt varautua hieman kiirehtimään. Tätä siirtymistä varten olin myös koettanut seurata kuinka Ruhrin alueen rautatieliikennekaaos vaikuttaisi Amsterdamin suunnan aikatauluihin. Tässä tapauksessa ei vaikuttanut mitenkään, kun ongelmalliset alueet jäivät reitin sivuun. Hyvä minulle. Arnhemiin saavuttaessa panin asemalla merkille Tsekistä Amsterdamiin matkalla olevan yöjunan, joka mitä ilmeisimmin oli tullut tuon ongelma-alueen läpi ja oli Arnhemissa puolisentoista tuntia myöhässä.
Kuva. ICE Düsseldorfista Amsterdamin suuntaan tuli ajallaan. Nopeaa ja mukavaa oli kyyti tällä kertaa. Arnhemista valitsemani hotelli oli nk. businesshotelli aseman lähellä. Huonekin oli mukavasti valmiina ennen yhtätoista, joten ehdin heittämään tavarani sinne ennen pikaista lounasta ja
Gelredomelle suuntaamista. Arnhemin keskustasta jäi ihan miellyttävä hollantilaistunnelma kapeiden keskiaikaisten katujen muodostamine kävelykeskustoineen. Ilmeisesti keskusta ei sitten sodassa jäänyt niin pahasti taistelujen jalkoihin kuin olin luullut. Muistin kätköistä löytyi lapsena nähty sotaelokuva
A Brigde too far, joka antoi ymmärtää että taistelut näillä nurkin olivat olleet aika rajuja.
Aurinkokin pilkisti pilvien raosta, joten päätin kävellä puolen tunnin matkan GelreDomelle. Arvion oli heittänyt hotellin respatyttö ja suunnilleen tuon verran kyllä menikin. Suurin osa reitistä kulki moottoritien vartta, joten hieman ankea reitti oli. Kävely ei ollut myöskään paikallisten suosiossa, eikä ainakaan tuota reittiä pitkin otteluun mennyt mitään pyöräiljoiden kansainvaellusta. Rautatieasemalta olisi ilmeisesti ollut tarjolla ilmainen (?) shuttlebussikuljetus ja niitä meni kyllä ohi täysinä sekä mennessä että tullessa.
Kuva. GelreDome ulkoapäin. Ei ihan normistadionin näköinen, vai kuinka? Minun makuuni kaikki normista poikkeava antaa paikalle jonkin verran luonnetta. Niin täälläkin. Ihan omannäköisensä paikka sekä ulkoa että sisältä. Nuo kummalliset kuvut ovat siirrettävä kattorakennelma. Tänään pelattiin katto auki. Ottelulipun hankkimiseen ei kauaa mennyt. Lippukassa löytyi samantien, eikä siellä ollut kummempia jonoja tuntia ennen ottelua. Sähköpostitse etukäteen varattu kuori löytyi ja jännitin hieman millaiselle paikalle päätyisin. Ymmärtääkseni tässä(kin) ottelussa vaaditaan joitakin virallisia jäsenyyksiä, joita ilman lippua ei voi noin vain ostaa vaikka tilaa olisikin. Äkkiseltään näytti siltä että joitakin kortteja vilauteltiin jatkuvasti muissa jonoissa.
Kuva. GelreDomen aulatiloja. Aukkoja katsomoon on kahdessa kerroksissa, mutta varsinaista yläaulaa ei ole vaan kuvassa näkyviä siltoja pitkin mennään. Sisältä stadion jatkoi omaleimaista linjaansa. Düsseldorfin tapaan täällä oli myös puolilämpimät aulatilat, jotka tekevät peleissä käymisestä keski-Euroopan talvessa paljon miellyttävämmän. Toimisi kyllä meillä Suomessakin pitkälle marraskuuhun. Tapahtuukohan minun elinaikanani? Katsomopalveluihin ei käteinen kelvannut, jonkinlaisia rahakkeita sai ostaa automaateista.
Kuva. Tyylin mukaiset näkymät joka suuntaan. Äänekkäämpi fanikatsomo istui tuossa päädyssä. Kuva. Pääkatsomo. Kaikki aitiot olivat tuolla puolen kenttää, kolmessa eri kerroksessa. Kuvien ottopuolella aitioita ei ollut; katsomo oli vastaavasti korkeampi. Kuva. Ja toinen pääty. Cambuurin vierasfanit omassa osiossaan. Liki kokonaisuudessaan olivat paikalla jo tässä kuvassa. Kuvissa muuten näkyy aivan kentän laidalla katsomon edessä täysi rivistö rullatuolipotilaita. Katsomoon tullessa omaleimaisuus jatkui. Myös sisältä tämän tunnistaa heti. Nurkkakatsomoita ei ollut, vaan paikat olivat selkeästi joko pitkillä sivuilla tai päädyissä. Itse pidän tästä rakentamistavasta: jos ei kapasiteetin takia ole ihan pakko laittaa penkkejä nurkkiin niin jää ne stadionin huonoimmat paikat kokonaan tekemättä. Se oma paikkani oli tällä kertaa yllättävänkin hyvä. Sivulta, varsin alhaalta aika läheltä keskiviivaa. Paljon huonompaa olin odottanut.
Kuva. Alkuhehkutuspuheen piti Sinterklaas. Kyseessä ei siis ole Joulupukki. Muuten menisi Joulupukista, mutta Sinterklaas jakaa tässä maassa lahjat jo joulukuun kuudentena. Kuva. Partaukkelia paljon paremmin yleisön sähköisti tämä tipu. Vaikuttava lentoesitys, johon en ollut etukäteen varautunut. Jo ennen peliä oli selvää että täyteen tätäkään ottelua ei myytäisi. Hollantilaisyleisö tuntui saksalaiseen verrattuna ottavan alkuhehkutukset aika iisisti. Ehkä tämän vaikutti myös ottelun aikainen ajankohta ja Cambuurin varsin pieni vieraskatsomoporukka. Omaleimaisuutta alkuhehkutuksiin toivat Sinterklaas (paikallinen joulupukki) sekä Vitessen kotka, joka lensi pari kunniakierrosta katsomoiden ympäri ennen ottelua. Ison petolinnun kaartelu toimi kyllä aika hyvin tunnelman sähköistäjänä. Crystal Palacella taitaa olla sama käytäntö. Mahtaisikohan Suomessa joku saada huuhkajan kesytettyä?
Kuva. Tunnelman nostatusta varsinaisessa fanipäädyssä. Tämä oli siis se äänekkäämpi pääty. Seisomapaikkoja ei GelreDomella ole.Kuva. GelreDomella kuitenkin nk. toinen pääty suoritti tifoesityksen. Alkuasemat tähänkin otteluun olivat aika selkeät: Vitesse johti liigaa ennen Ajaxia. Cambuur löytyi niukasti putoamisviivan yläpuolelta. Kohtuullisen selvästi myös kotijoukkue otti ohjat käsiinsä ja sai pelin alusta lähtien vieraiden päätyyn.
Kuva. Sitten peli käyntiin. Paikkani oli varsin alhaalla. Tyypillisesti seuraan noilta etäisyyksiltä lähinnä Veikkausliigan pelejä. Niihin verrattuna tempoero oli aika valtava. Mahdollisesti tänään mentiin kovempaakin kuin edellispäivien saksalaisissa peleissä. Vertailua on hiukan hankala tehdä kun korkealta katsottuna kaikki vaikuttaa verkkaisemmalta. Yleisvaikutelma pelaajista oli kuitenkin korkea nopeus, taito ja pelirohkeus. Virheitä ehkä tekivät enemmän kuin Bundesliigassa. Jossakin vaiheessa tuli mieleen että liki puolet pelaajista kuului Alexander Ringin pelaajatyyppiin. Mukava katsoa kun vauhtia riitti.
Kuva. Pelikuvat tulevat kaikki toiselta jaksolta. Kotijoukkue haki ankarasti lisämääleja. Kuva. Niin myös tässä. Ei mennyt tämäkään... Kuva. Kun voittajasta ei ollut enää varsinaista epäselvyyttä tuli pelistä toisen jakson puolenvälin jälkeen melkoista päästä-päähän ravia. Cambuur ei maalia paikoistaan tehnyt. Kotijoukkue oli kuitenkin kaiken aikaa askelen edellä eikä ensimmäisellä jaksolla tullun johtomaalin jälkeen voittajasta ollut mitään suurta epäselvyyttä. Toisen jakson lisäajalla loppuluvut kaunisteltiin 3-0:aan. Aivan loppuminuuteilla alkoi yleisöstäkin löytyä saksalaista kiimaa ja ääntä. Tähän saattoi vaikuttaa se, että Cambuur taisi väsähtää muttei luovuttaa. Näin tuli tilanteita molempiin päihin ja kotiyleisöllekin enemmän huudettavaa. Rutiinivoittona taisi kuitenkin mennä kotiyleisölle.
Kuva. Kun paikka oli katsomon alariveiltä, pystyi pelin tempon hahmottamaan paremmin. Erittäin kovaa tuolla mentiin. Tarkemmat tiedot itse pelistä löytyvät tällä kertaa tuolta:
http://nl.soccerway.com/matches/2013/12/01/netherlands/eredivisie/sbv-vitesse/stichting-cambuur-leeuwarden-bvo/1478464/?ICID=PL_MS_08Pikaisella haulla en löytänyt Eredivisielle mitään virallista nettisivua. Aika kummallista.
Kuva. Vitessen ankara maalien hakeminen palkittiinkin lopulta. Kyllä 3-0 on ihan kelpo tulos sarjajohtajalle. Kuva. Kotifanipääty sai äänensä kunnolla auki vasta kun puolustaminen löystyi molemmissa päissä. Toki jatkuville maalitilanteille on helpompi huutaa kuin molempien päiden tiukkana pysyville puolustuksille. Tietyllä tavalla Vitessen ottelu oli kuin Hongan unelma muutaman vuoden takaa. Katsomokapasiteettia oli hieman nostettu, mutta keltamustaraitapaitainen joukkue pelasi vauhdikasta ja viihdyttävää jalkapalloa Suomen oloihin sopivalla katetulla stadionilla joka sijaitsee etäisellä pellolla kaukana kaikesta
. Kyllähän tällainen rakennelma minulle kelpaisi ja voisi olla kustannusten puolesta järkevä vaihtoehto Olympiastadionin remontoinnille. Muut syyt kuitenkin painanevat enemmän.
Kuva. Arnhem saavuttaessa stadionilta takaisin. Tässä on ydinkeskusta, sillan alla Reinin sivuhaara. Ottelun jälkeen päätin kävellä saman moottoritienvierusreitin kaupunkiin ruokapaikkaa etsiskelemään. Itsekseni sain taaskin kävellä. "You'll never walk alone, except in Arnhem"? Arnhemin sympaattinen kävelykeskusta ei ollut mitenkään äärimmäisen vilkas näin sunnuntai-iltana. Hotellini oli kuitenkin koko lailla ytimessä, joten valinnanvaraa löytyi.
Väliaika jalkapallostaIhan jokaiselle päivälle ei sentään Euroopassakaan saa järjestettyä itselleen isoja jalkapallotapahtumia. Reissun viimeinen ottelu oli tiistaina Lillessä, jonne lähdin siirtymään Brysselin kautta katseltuani Arnhemia vielä maanantai-aamupäivän verran. Sympaattinen keskisuuren kaupungin keskusta, jossa katselemista riitti ainakin tuoksi ajaksi. Pikainen tuntuma oli että suunnilleen kokonaan tuli nähtyä mutta vaikutelma saattoi toki olla vääräkin. Kirjakaupasta tarttui toki mukaan lisää jalkapallokirjallisuutta.
Brysseliin siirtymiseen ei ollut tarjolla luotijunaa, vaan parilla hollantilaisella Intercityllä Roosendaalin kautta sai matkaan kulumaan reippaasti kolme tuntia. Reissun ensimmäiselle Bryssel-illalle valitsin hyvin tyypillisen ohjelman: simpukkadinneri ravintola-alueella ja sen päälle pubissa iso tuoppi tummaa leffeä. Sijainnin perusteella valittu hotellini oli näppärästi parin korttelin päässä Grand Placesta. Huone oli hieman erikoinen: sijaitsi kellarissa ja oli kaksikerroksinen. Alemmasta kerroksesta löytyi eteinen, jossa oli pulpetti ja vaatekaappi sekä kylpyhuone. Yläkertaan mahtui sänky. Aika luova ratkaisu oli.
Kuva. Grand Place Brysselissä. Ihan näyttävä paikka. Kyllä tästä läpi kannattaa kävellä ja jos on nälkä niin ehkä pysähtyä syömäänkin läheisille ravintolakujille. Ainakin kerran. Seuraavan päivän siirtyminen Lilleen ei ollut ajallisesti järin pitkä: 35 minuuttia TGV:llä. Tämä jätti hyvin aikaa Brysselissä norkoilulle puoleen väliin iltapäivää asti. En taida koskaan väsyä ällistelemästä sitä kuinka pieni ja luotijunien myötä ajallisesti lyhyitä etäisyydet Euroopassa ovat.
Lille-MarseilleLillessä olin taas panostanut logistiikan sujuvuuteen. Hotellini oli Lillen Eurooppa-aseman vieressä ja tällä kertaa sitten taas nk. bisneshotelli. Onhan noissa väljissä huoneissa toki puolensa, mutta aika vähän niissä ehtii tällaisella matkalla olla. Itse kaupunkiin en ensimmäisenä iltana ehtinyt perehtymään vaan hankkiuduin takaisin Euroopa-asemalle ja metroon.
Lillen metron kaksi linjaa ovat toimineet ilmeisesti kuljettajattomina jo pari vuosikymmentä. Saa nähdä päästäänkö Helsingissä siihen koskaan. Itse metrossa oli jo lupaavan täyttä stadionia kohti vievällä linjalla. Siellä täällä vilahteli myös kotijoukkueen punavalkoisia värejä mutta muuta jalkapallo-otteluun liittyvää riehakkuutta ei sitten ollutkaan.
Lähes koko väkijoukko poistui metrosta ennen varsinaista Stadionin asemaa, jonkinlaiseen suureen ostoskeskukseen. Itse seurailin mukana ja kävelin sitten stadionille muun joukon mukana.
Kuva. Ensimmäinen näkymä Grand Stadeen hetikohta ostoskeskuksen parkkipaikalta päästyä. Jonkin aikaa taas hain kuvakulmia ulkopäin. Aivan maagisen erilaiselta tuota rakennusta ei saa näyttämään mistään suunnasta. Reilua puoltatoista tuntia ennen pelin alkua ympärillä oli vielä kohtuullisen väljää. Ehdin napata lähistöllä olevasta kioskipatteristosta subway-tuotteen ja oluen. Hieman yllätyin myönteisesti kun henkilökunta jutteli kanssani mielellään ja sujuvasti englanniksi. Jalkapallo-ottelun lasken tietyssä määrin ei-kansainväliseksi tapahtumaksi, josta oletin ennakkoluulojeni ja omien kokemusteni perusteella mahdollista nuivahkoa suhtautumista ei ranskanpuhujiin. Tajusin vasta paikan päällä että omat kokemukseni muilta kuin työmatkoilta (kansainvälisten yritysten kanssa asiointi, lentokentät, bisneshotellit ym. paikat toki erikseen) ovat yli kahden vuosikymmenen takaa. Ehkä on aika minunkin hieman päivittää käsitystä ranskalaisten asenteesta. Omaa asennettani olen jo päivittänyt sen verran että koetan oppia lukemaan tätäkin kieltä.
Kuva. Sama toisesta suunnasta. Väkijoukot eivät ole vielä ilmaantuneet paikalle. Tämä stadion on rakennettu 2016 EM-kisoihin. 50000 katsojan kapasiteetteineen ja suljettavine kattoineen se on verrattavissa muutamaa päivää aiemmin kokemaani Düsseldorfin stadioniin. Toinen hyvä verrokki sille on Tukholman Friends Arena. Näiden kahden perusteella (GelreDomea unohtamatta) olin jotenkin asettanut odotustasoni siten että puolilämpimät aulatilat täälläkin olisi. No, niitä ei ollut vaan liki nollakelissä oltiin katsomossa ja auloissa. Muutenkin normiauloissa oltiin hieman säästelty viimeistelyssä (karut harmaat betonipinnat jne.) noihin kahteen verrokkiin nähden. Täällä oli enemmän stadionin kuin areenan.
Kuva. Grand Staden aulatiloja. Normikatsomon aulatilatkin ovat siis ulkoilmassa vain tuon säleikön suojaamina. Sisään ei sada, mutta tuuli ja pakkanen kyllä pääsee. Milloin tahansa tämä tuntuisi melko normaalilta. Tällä reissulla oli kuitenkin koettu pariinkin otteeseen parempaa sääsuojaa. Kuva. Ja toiseen suuntaan. Äkkiseltään en muista olisiko missään lähes loppuunmyydyssä ottelussa liikkuminen, vessajonot ja palvelut vetäneet näin hyvin. Tässä on onnistuttu Lillessä. Itse katsomo näytti sitten siltä kuin pitääkin. Istumapaikkoja on kolmessa kerroksessa ja ainakin yläkerros on varsin jyrkkä. Ilmeisesti keskimmäinen kerros on nk. paremmalle väelle, joille mitä ilmeisimmin on sitten tarjolla lämpimät aulatilat. Lillen nettikaupassa tuohon kerrokseen ei ollut tarjolla lainkaan paikkoja. Oma paikkani oli kolmannen kerroksen kakkosrivillä. Nettikaupasta paikkaa valitessani halusin välttää yläkatsomon eturiviä kun en tiedä millainen kaide olisi edessä.
Kuva. Sitten näkymät paikaltani. Lilleläisten fanikatsomo on jo kerääntynyt odottelemaan lämmittelijöitä. Kuva. Ja vastapäinen katsomo. Oma paikkani siis ylimmän kerroksen kakkosrivillä. Varsin hyvät näkölinjat oli. Heti minusta vasemmalle alkoivat TV- ja radioselostajien paikat ja pää-TV-kamera oli sitten samalla korkeudella keskiviivan kohdalla. Kuva. Ja oikealle. Yläkatsomon nurkassa Marseillen poikia. Alkuasetelmat itse otteluun olivat aika kiihkeät. Lille oli sarjakakkosena kuusi pistettä neljäntenä olevaa Marseillea edellä. Marseillen ensi kauden Mestarien Liigassa puppelointiunelmien elossapitämiseksi tänään ei saisi hävitä. Voitolla Lille säilyttäisi mahdollisuudet PSG:n ohittamiseen ja mestaruuteen. Lillen nettisivustolta olin bongannut arvion 44000 katsojan paikalle saapumisesta. Tunnelmaakin piti olla luvassa.
Kuva. Joukkueet esittelyssä. Hieno stadion tuli sitten lähes täyteen vaikkei alussa siltä näyttänytkään. Keskirivin katkarapukatsojatkin, joita tässä vielä puuttuu, tulivat paikoilleen kun peli käynnistyi. Sisälle stadionille menin vajaata tuntia ennen pelin alkua.Ennen peliä katselin ihmeen tyhjää katsomoa ja vähän kiertelin aulatiloissa. Vielä pariakymmentä minuuttia ennen aloitusta oli varsin tyhjää. Ehdin jo mielessäni arvella että Suomesta totutut haamukatsojat ja paikalle ilmaantumattomat kausikorttilaiset jyräisivät myös täällä. Aivan viime minuuteilla, osin lilleläisten hymnin aikana stadion äkkiä tulikin lähes täyteen ja peli päästiin aloittamaan sen näköisissä puitteissa kuin isossa eurooppalaisessa liigassa pitääkin.
Kuva. Ihan kohta mennään. Täälläkin vedetään hymni kaulaliinat esillä kaikissa katsomoissa. Kuva. Peli käynnissä Grand Stadella. Itse pelissä mentiin aika tasaiseen tahtiin, kumpikaan ei alkuun hyökännyt kovin monella miehellä joten kunnollisiin maalitilanteisiin ei päästy juuri kummassakaan päässä. Tasokasta, kovaa ja varsin fyysistä peli oli molemmin puolin ja kyllähän noissa kokoonpanoissa vilahteli koko joukko ökyjoukkueista ja maajoukkueista tuttuja nimiä. Itse en ollut hahmottanut kuinka ranskalaiseen pelikulttuuriin ei ilmeisesti kuulu kentällä makoilu mikäli vähän sattuu. Loukkaantumistaukoja ei pahemmin tullut ja kun ensimmäinen sellainen tuli 70. minuutilla, loukkaantunut kaveri tuli sitten samantien vaihtoon. Vähäisten maalitilanteiden vuoksi suurimmaksi yleisön huudattajaksi osoittautui Marseillen Florian Thauvin, jonka jokaiseen pallokontaktiinsa koko katsomo kuittasi sellaisella buuauksella kuin 46000 katsojasta lähtee. Buuauksen taustalla oli ilmeisesti jonkinlainen siirtosoppa, jossa tämä Thauvin oli aloittanut pitkän sopimuskautensa Lillessä menemällä lainalle Bastiaan. Ilmeisesti kaveri oli sitten ollut haluton pelaamaan Lillessä ja Marseille oli ostanut kaverin pois ennen kuin hän ehti pelata ensimmäistäkään peliä Lillessä. Ihan hyvin pelasi tässä ottelussa. Aika harvoin kotiyleisö mitenkään äänekkäästi buuailee sellaisille vieraspelaajille, jotka ovat läpeensä huonoja.
Kuva. Taas on kulmapotkun purkaminen onnistunut. Maalintekotilanteet olivat aika vähissä. Peli vaikutti jämäkästi kulkevan kohti maalitonta tasapeliä. Marseille pääsi silloin tällöin aika vaaralliseen vastahyökkäykseen lähinnä Lillen keskikentän tyhmähköjen pallonmenetysten vuoksi. Kovin lähellä maalintekoa ei vierasjoukkuekaan tainnut olla kuin kerran.
Kuva. Tämä kuva on otettu paikaltani. Paikalliset selostajat ja mediaväki hommissaan. Seisomaan saattoi hyvin nousta kun peliin eläytyvä porukka takanani taisi seistä koko ajan kun peli oli käynnissä. Ehdin mietiskellä tuleeko tästä ensimmäin Euroopan jalkapallomatkoilla näkemäni maaliton tasapeli. Yleisö ja pelaajatkin näyttivät jo hyväksyvän tämän. Erotuomarin antamalla lisäajalla, vähän kuin yllättäen Lille pääsi sitten iskemään 1-0 voittomaalin. Tämä tietenkin räjäytti katsomon, joka reagoi niinkkuin ison euroopalaisjoukkueen katsomon pitääkin reagoida kun lisäajalla kotijoukkue tekee voittomaalin kärkiottelussa. Varsin huikea tunnelma ja lisäajan jäljelle jääneet minuutit pelattiinkin sitten melkoisessa kiimatunnelmassa ennen vapauttavaa päätösvihellystä.
Kuva. Lillessä huudettiin ja laulettiin normikatsomossakin kyllä aika railakkaasti. Takanani peliin eläytyneelle nuorelle miehelle maistui voittomaali. Voitonjuhlat stadionilla vedettiin hyvien kaavojen mukaisesti ja kyllä voitto selvästi maistui kotiyleisölle. Teki myös jalkapalloturistille hyvää saada kokea tuskien kautta väännetty voitto. Leverkusenin ja Arnhemin selvissä kotivoitoissa oli ollut tietty tasoeron tuoma rutiinivoiton maku. Nyt sellaista ei ollut.
Kuva. Lopuksi huudatetaan kotiyleisö kuten kuuluukin. Tarkemmat perustiedot ottelusta löytyvät sitten tuolta:
http://www.ligue1.com/ligue1/feuille_match/77666Väentungos ottelun jälkeen oli sellainen kuin 46000 katsojan pelien jälkeen yleensäkin. En nytkään mennyt stadionin metroaseman kautta vaan kävelin samaa reittiä kuin tulinkin ostoskeskuksen asemalle. Ihmeen vähän väkeä tuli sinne päin ja syykin paljastui. Ko. asemalle ei päästetty ihmisiä lainkaan kaupunkiin päin menevälle laiturille. Syynkin arvasin: ei niihin juniin kuitenkaan mahdu. Etsin sitten lähimmän pubin, nautin yhden ison tuopin jotakin paikallista jouluolutta ja tulin takaisin. Ruuhkat olivat menneet ja metrot autioita. Ihmeen nopeaa toimintaa siihen nähden miten kauan jossakin muualla menee.
PaluumatkaIhan kiireimmällä mahdollisella aikataululla en ollut tulossa takaisin Suomeen. Lillessä olisi mitä todennäköisimmin ehtinyt illan viimeiseen TGV:hen Brysseliin, josta olisi voinut ottaa seuraavana aamuna aamukoneen Suomeen. Tai tehdä saman Pariisin kautta. Itse päätin kuitenkin käyttää seuraavan päivän kaupungin ihmettelyyn ilman sen suurempia suunnitelmia. Isohko (Lille ympäristöineen on Ranskan neljänneksi suurin metropolialue) kävelykeskusta löytyi ja sitä edestakaisin sahaamalla päivä kului aika nopeasti. Täydensin sitten illansuussa luotijunasarjaani nousemalla Brysseliin menevään Eurostariin, joka taittoi matkan samassa 35 minuutissa kuin TGV toiseen suuntaan.
Brysselistä oli Grand Place ja kliseisimmät turistikohteet simpukkaillalliseen koettu jo paria päivää aikaisemmin, joten toisena Bryssel-iltana saatoin sitten kokea hieman oikeampaa kaupunkielämää. Kuten suurkaupungille kuuluukin, niin eloisaa keskustaa riitti myös tuon turistialueen ulkopuolella eikä asiallisen ruokapaikan valinnassa tarvinnut jäädä ilman vaihtoehtoja. Thairuokaan osuin tällä kerralla. Seuraavana päivänä paluuni oli vasta iltakoneella, joten ehdin vielä hieman vahvistaa saamaani mielikuvaa siitä että tänne(kin) olisi joskus mukava palata vielä paremmalla ajalla. Olisihan täällä Anderlechtin pelit, ja tunnin matkan päässä muitakin mahdollisia kohteita kuin tuo jo koettu Lille.
Lopputunnelmat Minulla on futismatkojan jälkeen aina hyvät tunnelmat ja mielessä yleensä pyörii kysymys siitä minne seuraavaksi. Niin nytkin. Tämä tuskin muuttuu ennen kuin jotakin tosi ankeaa tapahtuu noilla reissuilla. Ranskankielinen Eurooppa on omilla matkoillani jäänyt toistaiseksi aika vähälle huomiolle. Ehkäpä seuraavan kohteen voisi hakea sieltäkin. Aiemmin on tullut innostuttua erittäin lyhyistä ajallisista etäisyyksista saksalaiskohteiden välillä, mutta eipä tuo tilanne nyt ihan hirveästi huonone Benelux-maihin tai pohjoiseen Ranskaankaan päin tultessa.
Kuva. Lopuksi reissun jalkapallokirjasaalis. Näitä on sitten mukava lueskella ensi vuonna. Harjoittelemalla hollantikin alkaa mennä sujuvammin. Tälläkin foorumilla elävään stadiondebattiinkin syntyi virikettä. Neljästä nähdystä stadionista itse asiassa kolmella oli suljettava katto, vaikka kaikki pidettiinkin avoimena. Düsseldorfissa olisi kyllä ollut ennen ottelua hyvät perusteet sulkemiseen. Se mitä en aiemmin ollut kokenutkaan on lämpimät aulatilat kolealla kelillä. Nyt kun tuli kerran koettua niin jo hetikohta niiden puuttumisesta jaksoi marmattaa. Tuollaisissa oloissa kyllä jaksaisi suomalaistakin sarjapalloilua katsella marraskuussakin...