Rakkaat jalgpallin ystävät, palatkaamme ennen kotimaan taistojen alkua hetkeksi viime vuoden puolelle sekä Suomenlahden eteläpuolelle.
Viron Premium liigan kauden 2013 joukkueiden kesken pelattiin jo 19. kerran Aastalõputurniir, jolla mekin saimme vuoden mukavasti päätökseen jalkapallon merkeissä. Vai pitäisikö sanoa minijalkapallon tai seinäfutiksen? Kalevi spordihall on rakennettu 60-luvun alussa, ja rakennuksesta huokuu neuvostoajan tunnelma. Koriksesta tunnetussa hallissa Tallinna Kalev pelasi täpötäysien katsomoiden keskellä itselleen Neuvostoliiton viimeisen korismestaruuden v. 1991.
Nyt oli paikalla Viron jalkapallokerma ja pari mieshuoraa Suomesta. Littikin pääsi mestoille Kuningas-paidassani. Pyörimme Nõmme JK Kaljun fanien (Roosad Pantrid) kanssa, joihin tutustuin jo viime vuoden turneessa. Takaiskuna voisi mainita, että v. 2004 Hakassa mestaruuden voittanut Sergei Terehhov on nyt lopettanut pelaajauransa, mutta jatkaa Kaljun urheilutoimenjohtajana. En kyllä nähnyt Sergeitä kumpanakaan päivänä, joten kaulassani roikkunut Haka-huivi jäi antamatta muistoksi.
Sen sijaan bongasimme mm. Viron entisen päävalmentaja Tarmo Rüütlin tarkkailemassa ilmeisesti tulevan seuransa Sillamäe Kalevin pelaajia. Vahvasti venäläisjoukkue ylsi pronssille menneellä kaudella, ja ainakin Kaljun fanit arvioivat Sillamäen jopa yhdeksi mestariehdokkaaksi ensi kaudelle.
Kaljun ”Raudmees” Ken Kallaste teloi nilkkansa turnauksen alussa. Turnaushan on valmentajien painajainen. Lihasvammoja ja laitoihin
runnoutumisia sattuu päivittäin. Niinpä kaikki joukkueet eivät laita ykköstykkejään kentälle, vaan peluuttavat paljon testimiehiä ja junnuja. Tosissaan laitojen sisällä 17-minuuttiset kuitenkin pelataan. Kuressaaren ja Infonetin matsissa pari pelaajaa otti kunnon matsin paineineen ja potkuineen ja lensi tietysti ulos eli jäähypenkille vierekkäin hengailemaan.
Peli on tietysti nopeatempoista ja maalivahtien pitää olla supertarkkana, kun matalat ohivedot kimmahtelevat takaisin kentälle. Kahdeksanneksi jääneen Kaljun pelaaminen oli useimmissa otteluissa jotenkin arastelevaa, vaikka kannattajajoukko antoikin kaikkensa. Kaljun lisäksi Tallinna FC Floralla oli äänekästä kannatusta. Näiden ryhmien välit ovat viime aikoina huonontuneet, ja yhteenottojakin on nähty.
Päättyneen kauden mestarilla FC Levadia Tallinnalla oli noin viisi karjua huutamassa venäjäksi, ja kovaa huusivatkin (ks. kolmannen kuvan takanurkka punaisilla penkeillä). Kaljulaisten mukaan vironvenäläiset kyllä kannattavat laajalti Levadiaa, ja pieni ultrafaniporukka on vahvasti Russian Empire –henkinen. Pääomistaja Viktor Levada pyörittää joukkuetta minkä lie rahojen voimin (tämä siis Kaljun pinkkien lasien takaa nähtynä). Levadian peliä isommalla kentällä pääsee katsomaan vaikka helmikuussa pelattavassa Komia-turnauksessa Seinäjoella.
Pomppaan hetkeksi Rocca al Maren ostoskeskuksen lähellä sijaitsevaan Nõmme Kaljun, voisiko sanoa, harjoituskeskukseen. Nõmmen kaupunginosa on täyteen rakennettu, mutta täällä on tilaa. Pienten sisä- ja ulkokenttien lisäksi alueella on mm. Nõmme Kalju Mängude Maja eli futishenkinen leikkikeskus, johon pääsin lasteni kanssa tutustumaan. Niin tosiaan, tämä oli samalla myös perheloma. Suosittelen ottamaan mukaan ymmärtäväisen HH:n ja varaamaan sviitin mukavasta kylpylähotellista, esim. Meriton Grand Conference Hotel & Spa (tjsp.)
Floran Karl-Eerik Luigend ampuu JK Tallinna Kalevia vastaan 1-0, ja Florahan koko turniiriin vei, tosin tasapisteissä Levadian ja Sillamäen kanssa. FC Infonet, sekin Tallinnasta, oli neljäs. Infonet oli menneellä kaudella keräilyeräjoukkue eli koostui paljolti muista joukkueista yli jääneistä pelaajista, sijoitus kuitenkin kuudes.
Toisena turnauspäivänä väki väheni Nõmme Kaljun osiosta, kun järjestyksenvalvojat napsivat muutaman jo kerran ulosheitetyn fanin uudestaan Spordihallin ulkotiloihin. Edellisillan savunheittoselvittelyjen jälkeen (kuvassa) meno oli jatkunut aamulla, kun herrat olivat ujuttautuneet sisälle joukkueiden ovesta esiintymällä jonkin naisjoukkueen apuvalmentajina. Kyseinen joukkue ei kylläkään edes pelannut turnauksessa.
Ystäväni ja huonetoverini K:n luvalla palaan lopuksi Spordihalliin ”ruohon”juuritasolle. Ensimmäisenä turnausiltana hukkasin tyypin jo puolen tunnin jälkeen. Jostain hän ilmestyi juuri ennen Kaljun seuraavaa matsia. Olivat parin muun kanssa käyneet Rimissä, jossa oli halvempaa olutta kuin turnauksen sikakalliit 2,50 euron isot tuopit. Sama toistui joka Kaljun pelin välissä, joten yst. ja huonetov. K. voi yllä olevasta raportista seurailla, mitä turnauksessa tapahtui.
Sattui myös, että aina kun K kulki Kaljun tribuunin takaa, joku heitti pikkusavun hänen viereensä. Olisiko ollut jokin prospect-testi? No, ystävälliset, mutta tiukat järkät saivat K:sta helpon epäillyn. ”Not me, check me, check me!” auttoi kuitenkin supliikkimiehemme aina pälkähästä. Vielä toisenakin turnauspäivänä sai K avata takkinsa, ennen kuin pääsi sisään koko halliin.
Eihän Viron futis varmaan monen suomalaisen mielestä mitään kovin mediaseksikästä ole. Pienet piirit jne. Mutta ehkäpä juuri siksi ja varmaan muutenkin Viro-symppaamiseni takia olo Aastalõputurniirissa on pirun kotoista ja rentoa.
