MINSK
 Poissa
Suosikkijoukkue: FCL FCB KaDy
|
 |
: 10.03.2007 klo 11:29:52 |
|
Löytyi muutama kotimainen tunnelmapala vuosien takaa. Modet siirtäköön toisaalla mikäli parhaaksi katsovat.
Säynätsalon Riento, jo vuonna 1922 perustettu, pelaa kotiottelunsa leikillisesti Wembleyksi kutsutulla Urheilukentällä, rivakan kivenheiton päässä kaupunginosan tunnetuimmasta nähtävyydestä, Alvar Aallon suunnittelemasta kunnantalosta. Säynätsalohan oli oma kuntansa ennen vuonna 1993 taoahtunutta liitosta Jyväskylän kaupunkiin.
SäyRin kotiottelussa vallitsee herttaisen paikallistapahtuman henki. Priimakuntoista nurmea kiertää musta hiilimurskainen juoksurata, onneksi siinä määrin kapea ettei siitä ole tunnelman tappajaksi. Pitch invadereita rauhoittamassa on noin metrin korkuinen metalliaita jonka yli on vaihtopelaajienkin loikattava kentälle päästäkseen. Tuuli suhisee aluetta ympäröivässä tiheässä puustossa, katsojia astelee sisään hiljakseen, näyttävät useimmat tuntevan toisensa. Lippuja myymäänkin on löytynyt humaani yksilö, uskoo seuralaiseni opiskelijaksi vaikka asian todentava kortti onkin unohtunut kotiin. On ilo tukea SäyRiä viidellätoista markalla.
Ottelun alkaessa viisirivinen, noin 20 metriä leveä jykevä puinen istumakatsomo on täyttynyt mukavasti. Katsojien keski-ikä näyttää varsin korkealta, eniten edustettuna ovat noin 40- vuotiaat kesämiehet. Vaikka on kaunis lomakauden kesälauantai, ei humalikkoja näy eikä kuulu. Parikymppisiä miehiä on vain kourallinen, hekin paikalliskilpailija JJK:n pelureita. Nuhainen äänentoistotolppa esittelee pelaavat kokoonpanot, katsomossa istuvat kaverit huutelevat rivissään virnisteleville SäyRin miehille, vieraileviin joensuulaisiin ei vielä juurikaan reagoida.
Ottelu alkaa varsin tasaisena, mutta hiljalleen vieraiden hyökkäykset käyvät yhä vaarallisimmiksi. SäyRin oikea sivustan vuotaessa kotiyleisö arvostelee aivan oikein k.o. laidan puolustajaa. Argumentit tosin kummastuttavat, miehen katsotaan olevan muutaman nousunsa jälkeen pelintekijän roolissa ja siihen tekniikaltaan täysin kykenemätön. Äänekkäästi peliä johtava joensuulaisvahti herättää hilpeyttä varttuneemmassa naiskatsojassa. Pian SäyRin hyökkääjää rikotaan kahden puolustajan toimesta aivan katsomon edessä. Vain toiselle nousee keltainen kortti, ja yleisössä orastanut subjektiivisuus puhkeaa kukkaansa. Tästä eteenpäin jokainen tuomarin päätös on kotijoukkuetta sortava, puhutaan jopa keskisuomalaisten tuomareiden salaliitosta jonka tarkoituksena on nostaa JJK:n osakkeita. Alatyyliin ei onneksi sorruta, johtuneeko siitä että katsomossa on myös jossain määrin naisia ja lapsia. Vaikka tauolle mennään vieraiden 0-1 johtoasemassa, on tunnelma lehtereillä leppoisa. Joku kertoilee Iisalmen olutjuhlilla näkemästään Jaakko Tepon konsertista. Kuuluttaja taistelee äänentoistojärjestelmää vastaan ja pyrkii kertomaan tilanteet muilta paikkakunnilta.
Toisella puoliajalla ottelu käy entistä mielenkiintoisemmaksi. SäyRi tasoittaa kauniilla maalilla, mutta joensuulaisten sähäkät kärkimiehet vastaavat ampumalla muutamaan otteeseen maalipuitteisiin. Katsomossa ollaan pistoksissa, kauden ensimmäinen kotivoitto olisi nyt otettavissa. Tuomarin toiminta näyttää lehtereille käsin entistä epäilyttävämmältä, kuinka ihmeessä vierasjoukkue voi saada luvan vaihtoon pyytämällä sitä viiden metrin päästä sivurajasta? Ja vielä juuri nyt, olisi tullut kuule hyvä tilanne jos olisi katsottu hyötynäkökohta. Noin vartti ennen loppua SäyRi vaihtaa sisään vantteran pätykän. Hän osaa heittää puolivoltilla pitkiä sivurajoja, ja on kaiken lisäksi erään katsojan serkku. Serkun heitoista tuleekin useita vaarallisia tilanteita, mutta kukaan ei osaa jatkaa niitä sisään. Riemu ei tunne rajoja kun draaman kaaren tunteva serkkupoika kiskaisee SäyRille voittomaalin muutamaa minuuttia ennen loppua. Vasempaan yläpesään, totta kai.
|
