Lahjakkuus vs. harjoittelu

[Snoopy]

Jos Snoopy käyt katsomassa suurimpien joukkuelajien liittojen linjauksia, niin kyllä aika monessa joukkuelajissakin pyritään yksilölliseen valmennukseen.

Tästä olen vahvasti erimieltä ja olen seuraillut myös joukkueita paljon ja valitettavasti hyvin monet joukkueet menevät joukkue edellä. Joukkuelajissa tämä on hyvin luonnollista ja näin täytyykin tehdä, mutta mikäli pelaajalle ei tehdä yksilöllistä suunnitelmaa ja monipuolista harjoittelua sekä peluutusohjelmaa,  tehdään enemmän hallaa kuin ymmärretään. Esimerkkinä ovat ne kaikki pelaajat jotka pelaavat vakipaikka jo esim. E-ikäluokasta eteenpäin. Valitettavan usein maalivahdit keskittyvät maalivahdeiksi liian nopeasti ja saadaan paljon esimerkkejä kuinka teemme aivan susipaskoja molareita. Niin monet pelaajat laitetaan paikoilleen aivan liian nuorena ja tapetaan pelaajan monipuolisuus.

Uusi kysymys: Miksi pelaajan annetaan olla omalla mukavuus alueellaan suurimman osan nuoruuden pelivuosistaan?

Ps. nyt puhutaan kilpa- ja edustusjoukkueista.

-Snoopy-

[Johnny99]

On se - koska lahjakkuuksia ei osata tunnistaa ja tästä seuraa se, että ikäluokan parhaat 10 vuotiaat harvoin ovat parhaita aikuisina. Parhaaseen valmennukseen pitäisi päästä innokkaimpien, ei nykyiseltä tasoltaan parhaiden.

Tämä herätti mielenkiinnon: mitä tuo harvoin tarkoittaa ja miten tätä on tutkittu? Miten toteutuu esim. nykyisellä Suomen maajoukkueringillä? Nopealla mietinnällä ne muutama huippupelaaja jotka olen pienestä pitäen tiennyt, olivat kaikki pienestä pitäen ikäluokkansa kärkeä.

[Snoopy]

Tämä herätti mielenkiinnon: mitä tuo harvoin tarkoittaa ja miten tätä on tutkittu? Miten toteutuu esim. nykyisellä Suomen maajoukkueringillä? Nopealla mietinnällä ne muutama huippupelaaja jotka olen pienestä pitäen tiennyt, olivat kaikki pienestä pitäen ikäluokkansa kärkeä.

En oikein myöskään jaksa uskoa, että nykyhuiput olisivat olleet "aktiivitason" pelaajia nuoruudessaan, päinvastoin uskon, että he ovat olleet joukkueesta riippumatta parhaimpia ja tukipilareita. Itse pelasin useat ottelut Forsselia vastaan ja vaikka kuinka tuota muistoa koettaisi vääntää nurinniskoin, niin kyseinen herra oli aina se vastustajan parhain pelaaja. Samaa uskon, että on ollut kaikki muutkin, ei huipuksi kasvetaan yhdessä yössä tai teineyden kynnyksellä, vaan siihen joutuu tekemään työtä aina ensimmäisistä vuosista lähtien...

Mielestäni lahjakkuutta on olla rauhallinen, kyettävä omaksumaan opetettua sekä omia oivalluksia, mutta ennenkaikkea olla kärsivällinen.

-Snoopy-

[rukkanen]

Se, että nykyiset huippumme ovat olleet ikäluokkansa huippuja pikkujunnuissa, ei varsinaisesti poissulje teoriaa, että monia potentiaalisia huippuja on jäänyt kehittymättä siksi, että pikkujunnuna eivät ole olleet ikäluokkansa huippuja. Koska jos parhaaseen valmennukseen ovat päässeet vain ikäluokkansa parhaat, voi ehkä päätellä, että tämä on syönyt niiden muiden, "tuloillaan olevien" huippujen kehitystä, eikä heidän potentiaalinsa sitten koskaan olekaan realisoitunut.

[Lenko]

Jos homma olisi toiminut, olisi meillä "nykyhuippuja" enemmän ja ne huiputkin olisivat huippuja eivätkä melko hyvissä joukkueissa melkein kentällä.

Ja olisihan se melkoinen temppu, että Suomessa kilpatoiminnan ja pätevän valmennuksen ulkopuolelle pudotettu kaveri treenaisi itsensä jalkapallossa maailman huipulle. Kun ei VPS:n SHA-ryhmään kelpaa niin käy sitten vaihtoehtoisesti kesän ajan kaksi kertaa viikossa isävalmentajan ohjattavana Vetelin Kuivissa potkiskelemassa ylipainoisten kortteliliiga-poikien kanssa ja kehittyy siinä sivussa Bayern Munchenin maalikuninkaaksi.

e: Mutta nyt kierretään kehää ja sata kertaa käsiteltyjä asioita. Pahoittelen detouria. Aiheena on taas lahjakkuus vs harjoittelu.

[Mersault]

Nyt olisi hyvä määritellä mitä tämä lahjakkuus on. Jos maltoit katsoa videon, heti alussa käy ilmi että ihminen on syntyessään tabula rasa, eli kaikki kognitiiviset (sisältäen esim. motoriset-) kyvyt opetellaan alusta alkaen. Tästä vallitsee melkoinen yksimielisyys, päätelmä tehtiin alunperin erilaisia kehityshäiriöitä tutkimalla.

Videon jannu käyttää esimerkkinä liimakorvaa, joka hoitamattomana häiritsee puhe- ja myöhemmin kirjoitustaidon kehittymistä. Ennen liimakorvalapsia pidettiin kehitysvammaisina, koska puheen ymmärtäminen ja tuottaminen on hidasta. Ilman puhekykyä on hankala opetella lukemaan, eli ongelmat kertautuvat jokaisessa kehitysvaiheessa. Nykyään kun vaiva osataan hoitaa yksinkertaisella toimenpiteellä, on huomattu että ajoissa hoidettuna liimakorvalapset kehittyvät kognitiivisilta kyvyiltään täysin normaaleiksi.  

Harjottelun ja menestymisen välinen korrelaatio on suurempi klassisilla muusikoilla kuin shakinpelaajilla. Molemmat ovat erityisen vaativia aloja, jotka ovat myös lahjakkuustutkimuksen keskiössä. Shakin opettelu on tietysti puhtaasti mentaalista puuhaa, ja huippupelaajilla on lähes poikkeuksetta korkea ÄO. Musiikissa käytetään kokonaisvaltaisesti koko pollaa pikkuaivojen liikkeiden koordinoinnista ja ajoituksen hienosäädöstä aivojen tunnekeskukseen.

Karrikoiden tuollainen vahvasti dominoivan oikean aivopuoliskon (testosteronin sikiövaiheessa aiheuttama muunnos) kanssa operoiva lievästi autistinen shakkimestari ei pärjääkkään muusikkona. Voipi myös olla että todella älykkäille ei yksinkertaisesti maistu paljon melko monotonista toistoa vaativa instrumentin opettelu, jossa älylliset haasteet jäävät toisinaan vähiin. Urheilu on tuosta vielä asteen tavanomaisempaa toimintaa.

Myötäsyntyisiä taipumuksia siis on ja esim. poikkeuksellisen (matemaattis-loogisesti) älykkäillä tuppaa olemaan dominoiva oikea aivopuolisko. Kokonaiskapasiteetissa voi olla geneettisiä vaiheluja, mutta ihmelapset ja shakkimestarit ovat usein (eivät aina) sikiövaiheen korkeiden testosteronitasojen tulos, joka näkyy aivoresurssien voimakkaana toispuoleisena allokoitumisena. Tämän varjopuoli on usein sosiaalisten taitojen heikkous, joka voi näkyä esim. kyvyttömyytenä lukea tunteita ihmiskasvoilta.        

Ja tästä pääsemme takaisin siihen futikseen. Toisin kun shakinpeluu, futis ei vaadi edes huipputasolla poikkeuksellisen korkeaa älykkyysosamäärää tai muutakaan aivotoiminnan kehittymisen anomaliaa. Mainitsemaasi koordinaatiokykyä voi kehittää lähes loputtomiin, neuroplastisuuden periaate pätee kaiketi myös pikkuaivoihin.

Käytetään tietokonevertausta: oppiessaan aivot eivät muokkaa pelkästään ohjelmaa (software), vaan samalla myös rautaa (hardware). Näitä muutoksia pystyy seuraamaan konkreettisella tasolla nykyaikaisen aivojenkuvantamistekniikan ansiosta. Edellisestä johtuen se mitä opetellaan ja mitä opetellaan on lopputuloksen kannalta kriittisen tärkeää. Jokainen joka on jossain urheilulajissa omaksunut väärän suoritustekniikan, tietää kuinka tuskallisen hankalaa on oppia se "pois". Kolikon kääntöpuolella Barçan alusta loppuun asti mietitty, jäsennelty ja jaksotettu pelaajapolku on tehokas, koska siinä opitaan oikeita asioita oikeina herkkyskausina.    


Varhaiseen aloittamiseen (aivojen ollessa erityisen plastiset) näyttäisi liittyvän etuja, joita ei saa myöhemmin kiinni. Arkipäivän esimerkkinä vieraan kielen opiskelussa on lähes mahdotonta saavuttaa täysin korostuksetonta puhetapaa, ellei aloita hyvin varhain. Tämä ilmiö on nähdäkseni suurin hämmennyksen aiheuttaja puhuttaessa lahjakkuudesta; kyse on usein varhaisen aloittamisen suomista eduista, ei niinkään synnynnäisistä ominaisuuksista tai poikkeuksellisesta kyvystä omaksua asioita.

Enkä edelleenkään yritä kiistää sitä, että jotkut oppivat helpommin. Pääpointtini on että (geneettisen) lahjakkuuden merkitystä ylikorostetaan ja systemaattisen, pitkäjänteisen ja laadukkaan tekemisen potentiaalia vähätellään perusteettomasti. Tämän lisäksi suomalaiset lapset liikkuvat liian vähän ja liian rajoitetusti, lähtien aivan taaperoikäisistä. Näin menetetään noita varhaisen aloittamisen suomia hyötyjä.

Tähän vahva sama.

Kuten Sportacus aiemmin mainitsi, Koeran argumenttien suurin ongelma on, että asioita katsotaan tiukasti tietyn paradigman lasien läpi. Jokainen tietelijä luonnollisesti operoi niillä välineillä joihin hän itse uskoo, mutta siinä vaiheessa kun jonkun paradigman sisällä ravataan eteenpäin, kuten aate-ja oppihistoroitsija Manninen asian ilmaisi, kuin kuhnilainen normaalitieteen ravihevonen silmälaput silmillä, silloin ei nähdä mitä tapahtuu sivulla eli paradigman ulkopuolella. Henkilökohtaisesti en väitä, etteikö Koeran linkittämien tieteilijöiden teorioissa olisi jotain asiaakin, mutta ongelmana on, että asioita selitetään vain ja ainoastaan aivojen kautta. Ihminen on kuitenkin myös muutakin kuin aivot ja on falskia väittää, että jokainen ihminen on syntyessään samanalainen ja tietynlainen syntymän jälkeinen toiminta määrittää sen, että mihin kukin kykenee. Jo ihmisten erilainen fysiikka voi vaikeuttaa pelaajan kehitystä ja mitä taas tulee noihin yllä oleviin boldattuihin väitteihin, tuosta saa sellaisen käsityksen, että jalkapallon pelaamiseen ei vaadita samanlaista älykkyyttä kuin shakin pelaamiseen. Tuohon voisi olkiukkona tai ihan minä tahansa heinä-äijänä heittää, että onko älykkyyttä ainoastaan se, että saa mensan testeissä huippupisteet, mutta jalkapalloilijana asioiden älyllinen tekeminen on vain ja ainoastaan harjoittelun tulosta? Mitä taas tulee tuohon geneettiseen lahjakkuuden merkityksen ylikorostamiseen, eikö ole paradoksaalista ensin väittää, että shakin pelaamisessa geneettistä perua oleva älykkyys, oli se sitten syntynyt miten tahansa, on merkitsevä ja sen jälkeen väittää, että geneettisen lahjakkuuden merkitystä ylikorostetaan kun puhe on jalkapallosta.

Henkilökohtaisesti en usko, että ihmisen oleminen on vain ja ainoastaan yhden asian, tässä tapauksessa aivojen, ansiota vaan ihminen on psykofyysinen kokonaisuus jonka olemiseen vaikuttaa niin geneettinen coktaili kuin olemassaoleminen maailmassa.

[Pikkuville]

http://svenskfotboll.se/arkiv/tidigare/2006/12/p1591-lager-for-yngsta-pojklandslaget/

Hieman off-topicia. Tässä näkyy Ruotsin parhaat 15-vuotiaat syntyneet -91. Näistä ne jotka ovat nousseet huipulle on Kacaniclic (Fulham), Jansson (Torino). Aika moni muu on lopettanut uran tai pelailee jossain ikolmosdivarissa. Tietenkin sieltä löytyy pari kunnon Allsenskanjyrää myös. Luulisi että 15- vuotiaana voi nähdä pelaajasta jos löytyy ainesta. Talentti on varmaan näyttäytynyt ja luultavasti on jonkun verran nähty treenihalus ja henkistä kehitystä. Tottakai siinä voi olla tullut loukkaantumisia, kiinnostus on loppunut jne. Kai tämä myös valottaa sen kuinka vaikeata on kalkyloida kenellä tulee homma sujumaan ja kellä ei. Tietenkin tähän voi myös vaikuttaa se että Ruotsissa on nuorien prospektien nousu ollut heikkoa, vikassa maaottelussa nuorin pelaaja oli syntynyt -89.

[4-3-2-1]

Mitäs mieltä foorumistit ovat Eero Markkasesta? Siis lahjakkuuden ja harjoittelun suhteen?

-Ei ole pelannut yhtään poikien tai nuorten maaottelua, saatikka sitten ollut maajoukkueleirillä.
-Pelasi pari kautta sitten kakkosta, kun ikää oli jo kuitenkin parikymmentä vuotta.
-Saanut hyvät geenit ja fyysiset ominaisuuden loistavat.
-Pallokosketus ei ole kaikista samettisin.
-Pelikäsitys kehittynyt koko ajan kovempien pelien myötä.
-Pääkoppa ilmeisesti kunnossa, joka on varmistanut nopean nousun huipulle.

[nozick]

Mitäs mieltä foorumistit ovat Eero Markkasesta? Siis lahjakkuuden ja harjoittelun suhteen?

Minä olen sitä mieltä, että koska en tunne Eero Markkasta, en voi vetää yhtää mitään johtopäätöksiä. Itse asiassa olen sitä mieltä, että vaikka tuntisin Eero Markkasen en voisi vetää mitään yleisiä johtopäätöksiä lahjakkuuden ja harjoittelun suhteesta.

Olisin kovasti hämmästynyt jos joku voisi.

[Tsidane]

Mitäs mieltä foorumistit ovat Eero Markkasesta? Siis lahjakkuuden ja harjoittelun suhteen?

-Ei ole pelannut yhtään poikien tai nuorten maaottelua, saatikka sitten ollut maajoukkueleirillä.
-Pelasi pari kautta sitten kakkosta, kun ikää oli jo kuitenkin parikymmentä vuotta.

En tiedä asiasta mitään, mutta kommentoin silti yleisesti. Poikamaajoukkueisiin ei ole asiaa, ellei fyysinen kehitys ole hyvässä tahdissa. Poikamaajoukkueissa pelaa paljon sellaisia pelaajia, jotka myöhemmin putoavat pois fyysisten erojen kavennuttua. Toki toisin päin on paljon harvinaisempaa. Kakkosdivarin kanssa ihan sama juttu. On paljonkin pelaajia, jotka yksinkertaisesti eivät ole A-junnuikäisinä valmiita edes kotoiseen Veikkausliigaan. Fyysiikan ohella valmiuteen vaikuttaa pelaajatyyppi ja pääkopan kehittyminen. Uskaltaisin väittää, että jonkun verran putoaa tuossa vaiheessa sellaisia pelaajia pois, joilta loppuu usko ja motivaatio siinä vaiheessa, kun A-junnuikä on ohi.

Kiteytys: poikamaajoukkuestatus ei ole mikään välttämättömyys huipulle nousuun, mutta ei siitä haittaakaan ole. Harvinaisia tosin ovat ne eeromarkkaset, jotka tekevät uraa ilman poikamaajoukkuehistoriaa.

[Valopää]

Etsinpäs netin syövereistä Suomen -90 (?) ikäluokan aikalailla lahjakkaimmat pelaajat, jotka olivat vuonna 2006-2007 silloisen U17 maajoukkueen mukana.
Oheessa kentällä käyneet pelaajat Suomi - Kroatia ottelusta syyskuulta 2006 ja heidän nykyiset sarjatasonsa.

Eemeli Reponen, viimekaudella Kakkosta KTPssä, tuoreempaa tietoa ei löytynyt
Teemu Nikander, viimekaudella kakkosta
Tapio Heikkilä, Veikkausliiga
Ville Mäkilä, ilmeisesti höntsäilee Kolmosessa?
Jaakko Lepola, Kakkonen
Jaakko Ruuskanen, ei tietoa
Petteri Pennanen, Veikkausliiga
Tero Mäntylä, Bulgarian liiga
Joonas Vikholm, Kakkonen
Daniel Fellman, ei tietoa
Juri Kinnunen, Kakkonen
Teemu Pukki, Skotlannin liiga
Kimmo Ruukki, ??
Mikko Sumusalo, Saksan 3. liga

[Velmu]

Etsinpäs netin syövereistä Suomen -90 (?) ikäluokan aikalailla lahjakkaimmat pelaajat, jotka olivat vuonna 2006-2007 silloisen U17 maajoukkueen mukana.
Oheessa kentällä käyneet pelaajat Suomi - Kroatia ottelusta syyskuulta 2006 ja heidän nykyiset sarjatasonsa.

Eemeli Reponen, viimekaudella Kakkosta KTPssä, tuoreempaa tietoa ei löytynyt
Teemu Nikander, viimekaudella kakkosta
Tapio Heikkilä, Veikkausliiga
Ville Mäkilä, ilmeisesti höntsäilee Kolmosessa?
Jaakko Lepola, Kakkonen
Jaakko Ruuskanen, ei tietoa
Petteri Pennanen, Veikkausliiga
Tero Mäntylä, Bulgarian liiga
Joonas Vikholm, Kakkonen
Daniel Fellman, ei tietoa
Juri Kinnunen, Kakkonen
Teemu Pukki, Skotlannin liiga
Kimmo Ruukki, ??
Mikko Sumusalo, Saksan 3. liga

Reponen sopimukseton pelaaja, mutta edelleen aktiivipelaaja. Etsii seuraa ulkomailta ja treenaa FC Interin kanssa. Vielä potentiaalia liigavahdiksi.

Mäkilä ei taida pelata enää missään. Ei ainakaan Turun piirin Kolmosen porukoissa enää ole.

Fellman pelasi pitkään Kakkosessa, mutta tainnut heivata uransa. Ei ikinä noussut edes Kakkosen tasolla kovin erikoiseksi peluriksi.

Ruukki pelaili jokunen vuosi sitten Kolmosta FC Tigersissa Tampereella.

Ruuskanen pelasi ainakin viime kaudella Kolmosta TPK:ssa.

[Tresor]

Ymmärtääkseni lihassolujakauma on synnynnäinen ominaisuus. Solut jaetaan karkeasti kolmeen ryhmään:

I Hitaat
IIa Nopeat
IIb Erittäin nopeat

Keskimääräisellä suomalaisella on noin puolet soluista hitaita.

Ilman tutkimustietoa väitän, että esimerkiksi Veikkausliiga-tasolle on käytännössä mahdotonta päästä, jos hitaiden solujen osuus on päälle 60 prosenttia. Eli kuuluu noin hitaimpaan kolmannekseen. Sellaisia on, jopa urheilijoina. Jollain Janne Holmenilla hitaita on tietääkseni huomattava enemmistö, Annemari Sandellin lukeman täytyy olla huikea. Niin, en millään usko, että Veikkausliigassa selviää ilman riittävän suurta nopeiden solujen osuutta. Käännökset, kiihdytykset, hypyt jne. vaativat nopeutta. Joo, Litmanen on "hidas" ja Iniesta pärjäsi hitaampanakin Veikkausliigassa, mutta en kyllä usko, että biopsia heille antaisi mitään 60 prosettia hitaita soluja, vaikka nopeiden urheilijoiden joukossa olisivatkin "hitaita".

Ja joo, tiedän että nopeuttakin voi kehittää. Mutta läpeensä hitaasta ei saa riittävän nopeaa. Eli tässä on käsittääkseni yksi selvä synnynäinen tekijä, joka on vieläpä mitattavissa.

[tuuma]

Lepolalla kuitenkin Espoossa + Lahdessa yli 80 liigaottelua, joten ihan en "tuomitsisi" kakkosen pelaajaksi vaikka nyt siellä potkiikin, nousi kuitenkin liigaan saakka U17-majusta.

[koera]

Ymmärtääkseni lihassolujakauma on synnynnäinen ominaisuus. Solut jaetaan karkeasti kolmeen ryhmään:

I Hitaat
IIa Nopeat
IIb Erittäin nopeat

Ainakin sydänlihassolujen tutkimuksessa epigeneettiset tekijät ovat osoittautuneet merkittäviksi tekijäksi sydänsairausten synnyssä. Valistunut arvauseni on, että tässäkin asiassa homma osoittautuu koostuvan dna:n ja epigeneettisten tekijöiden yhteispelistä (jälkimmäinen sisältää muutaman aikaisemman sukupolven "jalanjäljen" ja geenien aktivoitumista laukaisevia ympäristötekijöitä, joihin ihminen itse voi usein elintavoillaan ainakin osin vaikuttaa). Jos epigeneettiset tekijät voivat muuttaa tulevien sukupolvien kohdunkaulan suuruutta tai yleistä kortisolitasoa, on hankala kuvitella että lihassolujakauma muodostaisi poikkeuksen.

Jutun voisi ajatella sisäkkäisinä laatikoina. Uloin on geeniperimä, joka määrittää jonkinlaisen maksimipontentiaalin. Sen sisällä on edellisten sukupolvien epigeneettinen jatkumo, ja viimeisenä laatikkona yksilö itse, jonka toiminallisuudessa viisi ensimmäistä vuotta ovat ratkaisevan tärkeitä.

Oppikirjaesimerkki epigeneettisestä peritymisestä on hiiva, joka oppii kestämään pakkasta ja välittää tämän taidon "jälkeläisilleen". Vopite hyvin olla että nykypäivän pöhöttyneessä pleikkasuomessa on kerätty sohvaperunatekijöitä niin paljon, että osalle edes kohtuullinen juoksuvauhti on mahdottomuus, mutta itse liputtaisin tästäkin huolimatta tervehenkisen urheilun ja varhaisen aloittamisen puolesta. Jos tämä sukupolvi on osin menetetty, seuraavan voi vielä pelastaa.

P.S. Superjunnuista ja -junnuttarista haaveilevat, valitkaa urheilullinen kumppani  

e. Sitten on vielä kysymys, kuinka suuri osa dominoivasti hitailla lihassoluilla operoivista ajautuu alun alkaen futiksen piiriin, ja kuinka moni heistä jäättää leikin kesken varhaisessa vaiheessa johtuen hitaudesta ja sen mukanaan tuomista haitoista.

[nozick]

Ymmärtääkseni lihassolujakauma on synnynnäinen ominaisuus. Solut jaetaan karkeasti kolmeen ryhmään:

I Hitaat
IIa Nopeat
IIb Erittäin nopeat

Keskimääräisellä suomalaisella on noin puolet soluista hitaita.

Ilman tutkimustietoa väitän, että esimerkiksi Veikkausliiga-tasolle on käytännössä mahdotonta päästä, jos hitaiden solujen osuus on päälle 60 prosenttia.

Palloliiton sivuilta löytyvästä "Jalkapallon lajianalyysi - fysiologia ja tekniset suoritukset" -raportista löytyy seuraava tieto:

Huippupelaajien lihassolujakaumaa on tutkittu eri tutkimuksissa lihasbiopsioiden avulla. Yleisesti tutkittuja lihaksia ovat olleet etenkin vastus lateralis (ulompi reisilihas) ja gastrocnemius (kaksoiskantalihas). Yksilölliset ja lihasten väliset erot nopeiden ja hitaiden lihassolujen solujakaumassa ovat olleet yleensä suuria, mikä antaisi viitteitä siitä, ettei lihassolujakauma ole merkittävässä osassa jalkapallossa. (Reilly ym. 2000.) Yleisesti on kuitenkin havaittu, että potkuliikkeeseen merkittävästi osallistuvassa uloimmassa reisilihaksessa nopeiden lihassolujen osuus on noin 50–60 % ja vastaavasti liikkumiseen tarvittavassa kaksoiskantalihaksessa hitaiden solujen osuus noin 60 %. Tutkimuksissa on myös havaittu, että jalkapalloilijoiden lihassolujen poikkipinta-ala ja kapillaarien määrä on suurempi normaaliväestöön verrattuna. (Shephard 1999.)

Minä tulkitsen tätä niin, että tämä tutkimustulokset eivät tue väitettäsi.

Lisäksi teoksesta "Lasten ja nuorten urheiluvalmennuksen perusteet" löysin tiedon, että lihassolujakaumaan vaikuttavat tekijätä ovat paitsi geneettinen perimä (45%) niin myös ympäristö ja liikunta (40%)  ja näytteenottoon liittyvä virhe (15%). Tämäkään ominaisuus ei siis ole ainoastaan perinnöllinen.

[Sportacus]

Jos ajatellaan yksilön mahdollisuuksia pärjätä huippujalkapallossa, niin on sinänsä turhaa erottaa toisistaan geneettisiä ominaisuuksia, epigeneettisiä ominaisuuksia ja varhaislapsuuden kehitystä. Lapsi tulee futistreeneihin yleensä siinä 5-7 vuoden iässä ja ratkaisevaa on mikä siinä vaiheessa on tilanne. Jos liikunnalliset edellytykset eivät ole kohdillaan, niin sillä ei sinänsä ole merkitystä onko "vika" geeneissä vai varhaislapsuuden liikumattomuudessa. Eli fyysisestä lahjakkuudesta puhuessa voisi olla mielekkäämpää katsoa sitä mikä tilanne on vaikka sinne futistreeneihin ensimmäistä kertaa tullessa, siis nimenomaan yksilön kannalta asiaa katsoessa.

[koera]

Lasten ja nuorten vähäinen liikunta on huolenaihe yli lajirajojen. Suomalaisen hyvinvoinnin, perinnöllisten sairauksien välttämisen ja myös huippu-urheilun kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää järjestää jonkin sortin massiivinen ja käytännönläheinen kampanja alle viisivuotiaiden lasten liikkumisen aktivoimiseksi.

[zekki]

Markkanen on mielenkiintoinen tapaus tähänkin topiciin liittyen. Hänhän ei ilmeisesti ole koskaan ollut mikään tasainen himoharjoittelija futiksen alueella. Eli harjoutusmielessä hän on antanut tasoitusta ikätovereilleen. Siten toisaalta se, missä hänellä on iso etumatka on kodin kautta jo vauvaikäisenä imetty käsitys siitä, mitä on olla joukkuelajin huippuurheilija ihmisenä. Markkanan on siis kouliintunut siihen, mitä on olla huppu-urheilija ihmisenä, koska kotonahan nämä siihen liittyvät inhimillset asiat juuri parhaiten tulevat esille. Nyt hän on ottanut kovaa vauhtia kiinni sitä, missä hän on jäänyt jalkapallossa jälkeen.

Tietenkin voi spekuloida sitä missä hän olisikaan, jos molemmat puolet olisivat olleet aivan pienestä asti täysillä mukana!

[murdock]

Siten toisaalta se, missä hänellä on iso etumatka on kodin kautta jo vauvaikäisenä imetty käsitys

Ei taida kyse olla mistään käsityksistä, vaan siitä mistä koera on kirjoittanut. Markkasten perheessä on takuuvarmasti kiipeilty koko perheen voimin puissa taaperosta lähtien, mikä on osaltaan tehnyt Eero Markkasesta lahjakkaan urheilijan.

[Speed King]

Markkasten perheessä on takuuvarmasti kiipeilty koko perheen voimin puissa taaperosta lähtien

Mielikuva 207-senttisestä Pekka Markkasesta kiipeilemässä säännöllisesti puissa koko perheen voimin pelasti tämän illan.
Toisaalta en kyllä usko faktana, ellen näe luotettavia valokuvia aiheesta.

[Mersault]

Mielikuva 207-senttisestä Pekka Markkasesta kiipeilemässä säännöllisesti puissa koko perheen voimin pelasti tämän illan.
Toisaalta en kyllä usko faktana, ellen näe luotettavia valokuvia aiheesta.

Lainaus

Siten toisaalta se, missä hänellä on iso etumatka on kodin kautta jo vauvaikäisenä imetty käsitys siitä, mitä on olla joukkuelajin huippuurheilija ihmisenä. Markkanan on siis kouliintunut siihen, mitä on olla huppu-urheilija ihmisenä, koska kotonahan nämä siihen liittyvät inhimillset asiat juuri parhaiten tulevat esille.

Tuosta voi päätellä, että Markkaset eivät ole kiipeilleet puissa vaan halanneet puita ja imeneet käsitystä huippu-urheilijana olemisesta.

[zekki]

Harjoittelun tärkeyden suhteen ollaan palaamassa siihen arvioon, että harjoittelu on tärkeää, muttei niin tärkeä osa menestystä kuin mitä on toitotettu!

http://www.psychologicalscience.org/index.php/news/releases/becoming-an-expert-takes-more-than-practice.html

[nozick]

Tässä tuon uusimman meta-analyysin abstrakti:

More than 20 years ago, researchers proposed that individual differences in performance in such domains as music, sports, and games largely reflect individual differences in amount of deliberate practice, which was defined as engagement in structured activities created specifically to improve performance in a domain. This view is a frequent topic of popular-science writing—but is it supported by empirical evidence? To answer this question, we conducted a meta-analysis covering all major domains in which deliberate practice has been investigated. We found that deliberate practice explained 26% of the variance in performance for games, 21% for music, 18% for sports, 4% for education, and less than 1% for professions. We conclude that deliberate practice is important, but not as important as has been argued.

Harjoittelun vaikutus urheilussa on siis vain 26% eli kääntäen 74% eroista johtuu muista syistä, esim. lahjakkuudesta. Tulos vaikuttaa aika rajulta. Lukematta koko artikkelia on vähän vaikeaa tulkita mitä se itse asiassa tarkoittaa. Arvelen että sitä pitää tulkita niin, että että 26% on se osuus varianssista joka pystyttiin selittämään tiedossa olevalla, suunnitelmallisella harjoittelulla. Datan puutteet, suunnittelematon harjoittelu (l. lapsen muu liikkuminen kuin harjoittelu) yms. ovat kaikki tuossa 74 prosentissa. Ei siis varmaankaan voi tulkita niin, että 74% selittyy lahjakkuuseroilla.

Siitä huolimatta, tämä on kova isku "10 000 tunnin koulukunnalle".

[Speed King]

Case is closed.