Lahjakkuus vs. harjoittelu

[petteri72]

Kiitos erittäin hyvistä kirjoituksista Papa ja Lenko. Lahjakkuuksien tunnistaminen, joka vaatii vahvaa osaamista, ei välttämättä aina riitä. Itä naapurissa tutkittu olympia voittajia ja havaittu että voittajjien enemmistö tulee 2. kategoriasta. Kaikkeikein lahjakkaimmat yleensä monilahjakkaita jolloin siirtyminen uusien haasteiden pariin ja kehittyminen siellä huipputasolle mahdollista.

Kannattaa huomioida myös ryhmien koot eli suurten lukujen laki. Tässä kuvitteellinen esimerkki.

Jaetaan Suomen 10000 parasta 12-vuotiasta jalkapalloa pelaavaa poikaa 4 taitokategoriaan. (Nyt ovat mukana kaikki järjestelmällisessä toiminnassa mukana olevat ja suuri osa koulun liikuntatunnilla palloa potkivistakin.)

1. kategoriassa on 10 sillä hetkellä parasta. (sijat 1-10)
2. kategoriassa on 90 seuraavaa. (sijat 11-100)
3. kategoriassa on 900 seuraavaa. (sijat 101-1000)
4. kategoriassa on 9000 seuraavaa (sijat 1001-10000)

Jos vedetään hatusta, että 1. kategoriassa 20 % pojista pääsee Veikkausliigan avaukseen, 2.kategoriassa 5.5 %, 3.kategoriassa 1 % ja 4. kategoriasta 0,05 %.

Saadaan tulokseksi, että 1.kategoriasta tulee 2 Veikkausliigapelaajaa, 2.kategoriasta 5 pelaajaa, 3.kategoriasta 9 pelaajaa ja 4.kategoriastakin 0,5 pelaajaa vuodessa.  

Kaikissa kategorioissa suurin osa pojista ei pääse urallaan Veikkausliigan avaukseen. 1. kategoriassa 80 % epäonnistuu, 2.kategoriassa 95 % epäonnistuu, 3.kategoriassa 99 % epäonnistuu ja 4. kategoriassa 99,95 % epäonnistuu.

Todellisessa elämässä kaikkia ei voida valmentaa huipputasolla, pitää tehdä valintoja eli valikoida aina kullakin hetkellä potentiaalisimmilta näyttävät yksilöt, parhaimpaan valmennukseen.

[Månsas]

Petteri, koska niitä hyviä valmentajia on sen verran vähän on loogista että  kaikkia ei voida valmentaa huipputasolla. Ongelma on varmaan se että millä kompetenssilla niitä valintoja tehdään ja missä pelaajien ikävaiheessa.

[valmennustiimi]

Mielestäni ei myöskään valmentajiemme taso riitää opettamaan kun suurin osa maan valmentajista ei ole itse peliurallaan oppinut tai ei ole opetettu oikeita asioita. Tästä syystä näen että seurojen sekä liiton tulis nöyrästi ottaa vastaan ulkomailta valmennusapua sekä henkilöstöä kouluttamaan valmentajiamme. Mitä enemmän nuoret pelaajat ovat parhaassa mahdollisessa valmennuksessa sitä enemmän meillä tulevaisuudessa myös löytyy omia valmentajia, joilla taso riittää kasvattamaan pelaajiamme. Jos seuraa juniori joukkueiden harjoittelua ja valmennusta ulkomailla niin huomaa meistä kuka tahansa tuon ison eron. Itse olen syyllistynyt kopioimaan erillaisia harjoiteita ja huomannut hetken päässä että punainen lanka puuttuu. Näin koen myös liiton ja monen seuran toimineen eli malli joka rakenteeseen luodaan liiton ja seurojen kautta tulostuu suoraan joukkueisiin ja yksittäisiin pelaajiin sekä valmennukseen. Ylhäältä alas efektinä ja niin hyvä kuin suomijalkapallo yhteisö on niin pelaajamme ovat sitä myös. Valmentajat laittakaa ITSENNE tunteella peliin niin tämän jälkeen voitte odottaa pelaajiltanne samaa. Pedakoginen puoli onkin suurimmassa osassa pelaajakehitystä.

[nozick]

Kannattaa huomioida myös ryhmien koot eli suurten lukujen laki. Tässä kuvitteellinen esimerkki.

Tämä esimerkki kannattaisi kaikkien lukea läpi ja ymmärtää! Turhan moni näkee lopputuloksen, eli sen että erilaisen akatemiatoiminnankin ulkopuolelta tulee huippuja ja päättelee tästä, että akatemioista ei tule huippuja. Näinhän ei ole, vaan fakta tosiaan on, että scouttaus ja valinta kyllä suurelta osin toimii. Huippujen varhaiden identifiointi ja heidän valmentamisensa tuottaa tehokkaasti huippuja. MUTTA, loppujoukkokin pitää hoitaa hyvin, sillä myös sieltä tulee lukumääräisesti paljon huippuja. Tämä ei ole joko tai vaan sekä että tilanne.

[papadopoulos]

Tämä esimerkki kannattaisi kaikkien lukea läpi ja ymmärtää! Turhan moni näkee lopputuloksen, eli sen että erilaisen akatemiatoiminnankin ulkopuolelta tulee huippuja ja päättelee tästä, että akatemioista ei tule huippuja. Näinhän ei ole, vaan fakta tosiaan on, että scouttaus ja valinta kyllä suurelta osin toimii. Huippujen varhaiden identifiointi ja heidän valmentamisensa tuottaa tehokkaasti huippuja. MUTTA, loppujoukkokin pitää hoitaa hyvin, sillä myös sieltä tulee lukumääräisesti paljon huippuja. Tämä ei ole joko tai vaan sekä että tilanne.

Petterin perustelu oli kyllä hyvä ja pakko sanoa, että hämäännyin itsekin hetkeksi asiasta. Petteri jättää kuitenkin (kuten lähes kaikki muutkin talentti järjestelmää puolustavat) huomioimatta valmennuksen ja muiden puitteiden vaikutuksen asiaan. Samoihin lukuihin päästään laittamalla kaikki pelaajat lahjakkuudeltaan saman arvoiseksi ja merkitsemällä vaikuttavaksi tekijäksi toiminnan laadun joka joudutaan keskittää vain tietyille yksilöille.

Käännetään tämä:

Jaetaan Suomen 10000 parasta 12-vuotiasta jalkapalloa pelaavaa poikaa 4 taitokategoriaan.

Muotoon:

Jaetaan Suomen 1000 parasta seuraa (valmennus, olosuhteet jne.) 4 kategoriaan.
Pelaajat valikoi kuvitteellisen tason mukaan Pekka Isävalmentaja niin, että Pekan mielestä parhaat laitetaan parhaimpaan seuraan jne.

1. kategoriassa on 1 sen hetken paras. (sija 1)
2. kategoriassa on 9 seuraavaa. (sijat 2-10)
3. kategoriassa on 90 seuraavaa. (sijat 11-100)
4. kategoriassa on 900 seuraavaa (sijat 101-1000)

Nyt voidaan ajatella, että kategorian 1 pelaajilla on 20% todennäköisyys päästä veikkausliigaan ja todennäköisyys pienenee kuten Petterinkin esimerkissä. Ero tässä on vain se, että todennäköisyys ei pienene lahjakkuuden ansiosta vaan toiminnan laadun.

Lopputulos on täysin sama molemmissa tapauksissa ja tällöin voidaan sanoa, että mitään talentteja ei ole edes olemassa.

Itse olen sitä mieltä, että toisilla on fyysisesti ja henkisesti paremmat edellytykset päästä pidemmälle kuin toisilla, mutta ne edellytykset on nähtävissä vasta kun lapsi on ehtinyt käydä läpi riittävästi erilaisia kehitysvaiheita nuoruudessaan. Millä voit esimerkiksi arvioida 12 vuotiasta pelaajaa jolla on pituuspyrähdys käynnissä tai 13 vuotiasta, joka on juuri päässyt yläasteelle ja rakastunut ensimmäistä kertaa?
Lisäksi nämä edellytykset muuttuvat ajan myötä emmekä me pysty niitä tietämään. Pelaajan vanhemmat eroaa tai pelaaja saa vamman, joka muuttaa jotain hänen juoksuasennossaan. Muuttujia on niin paljon ettei Pekka Isävalmentajan kannata kovin nuoria alkaa talentteihin luokittelemaan.

[Lalli]

del

[papadopoulos]

Olen sitä mieltä, että valmentajan "lahjakkuus" on melko lailla eri kun pelaajan ja kyse on yksinkertaisesti ikäerosta.

Vanha koira ei uusia temppuja opi eli kyse on tällöin siitä miten hyvin valmentaja pystyy muokkaamaan omia vuosien saatossa opittuja tapojaan.
Pelaaja kehittyy pelaajaksi samalla kun kasvaa henkisesti ja fyysisesti jolloin oikein tehtynä hän ei joudu oppia tavoistaan pois. Vääränlaisen kasvatuksen saanut valmentaja voi joutuu opetella pois jonkun pinttyneen käyttäytymismallin oppiakseen korvaavan ja se on todella paljon vaikeampaa kuin sen oppiminen tyhjältä pöydältä.

Syvällä meissä on toki myös piirteitä jotka tukevat valmentajaksi ryhtymistä, mutta enemmänkin on mielestäni kyse siitä onko valmentajalla tieto siitä minkälainen on hyvä valmentaja. Lisäksi 8 vuotiaiden valmentajan piirteet eivät välttämättä ole täysin samat kuin 16 vuotiaiden.
Myers-Briggs tyyppi-indikaattori määrittelee persoonallisuus tyyppejä joista osa soveltuu paremmin valmentamiseen, mutta asiaa tuntevatkin sanovat ettei se ole kuitenkaan lopullinen selitys vaan me pystymme myös muokkaamaan omaa käyttäytymistämme.

Meillä seurassa pyritään ainakin pitämään kiinni valmentajista joilla on kykyä ja heitä osataan arvostaa oikein. Aina välillä kuulee puhuttavan näistä ryhmistä joista tuli suurella prosentilla huippuja. Se tukee ajatusta siitä, että oppimisympäristöllä on se lopullinen vaikutus pelaajan lopulliseen tasoon.

[Lalli]

del

[papadopoulos]

Väitän, mutta en valitettavasti pysty todistamaan, että suuri osa puheesta, että valmentajalla pitää olla "paljon kokemusta" on samanlaista höttöä kuin puhutaan siitä ettei 15v täyttänyt aikaisin kehittynyt voisi pelata Veikkausliigassa.

Nuorempien junnujen kanssa haluaisin nimenomaan nähdä enemmän vanhempia innokkaita junnuja. He pystyvät välittämään asioita siten miten vanhempi valmentaja ei enää pysty ja toimivat samalla hyvinä esikuvina. Sekoitus nuorta ja vanhaa olisi paras.

Mikään ei ole niin kamalaa kun vanha konkari valmentaja, joka kuvittelee tietävänsä minkälaisia futisleikkejä lasten pitäisi pelata kuuntelematta mitä lapset oikeasti haluavat.

[Finte]

Tässä inspiroiva tarina kaikille valmentajille siitä mitä hyvä valmentaja voi saavuttaa kyläjoukkueen kanssa.

Ingolstadtin tärkein pelaaja Pascal Gross kasvoi kavereidensa kanssa pelaajaksi isänsä valmentamassa pikkukaupunkijoukkueessa. Joukkue pysyi pitkään yhdessä ja lopulta B-juniori-iässä 7 pelaajaa päätyi Hoffenheimin akatemiaan. Muutama päätyi ammattilaispelaajaksi.

http://m.11freunde.de/artikel/best-2016-hoffenheims-goldene-generation?utm_referrer=https://www.google.de/

[Pussikalja]

Nopeintahan kehitys on pelaajilla, jotka pääsevät pelaamaan ryhmään jossa muut ovat edellä. Ja luovinta pelaaminen on heillä, jotka pelaavat pelejä isossa roolissa, ympäristössä jossa kertyy kokemuksia hyvästä ratkaisusta ja huonosta ratkaisusta. Siksi HJK-kerätessään pikkuseurojen parhaat hyötyy hemmetisti pikkuseurojen pelaajista, jotka ovat pelanneet vanhemmissa ikäluokissa, samalla oman ikäisissään ylivoimaisina ja heillä on ollut onni löytää valmentaja jonka treenit ovat kehittäneet ja valkku on tajunnut potentiaalin pärjätä kovemmissa peleissä vanhempien ikäluokkien kanssa.

Saman tasoinen HJK-6v, on pelannut B-junnuihin asti ikäluokkansa kilpaseurassa, kehittynyt yksilönä hyvässä valmennuksessa. Pelannut aina vain pienen roolin hyvässä ryhmässä. Pakertanut joka treenin yhtä vahvan, yhtä nopean, yhtä lahjakkaan pelaajan kanssa. Ura treenaaminen ja pelaaminen on ollut koko uran ajan tahmaista, mikä uusi yritys on toimiva, mikä ei toimi jää hämärän peittoon. Joukkue menestyy, menestyykö se siksi että petteri vieressä on pelannut aina pelikaverina, tulee kompinaatioita tuttuuden kautta, ei välttämättä siksi että peliin liittyvä oivallus olisi tuonut kehitystä.

Samoista lähtökohdista, saman lähtökohtaisen potentiaalin omaava pikkuseuran pelaaja, jos valkku on sattunut olemaan hyvä on saanu kehittävämmän oppimisympäristön ympärileen, kuin tasapaksun laadukkaan akatemiaseuran poika. HJK-junnu tippuu edarista ja pelipaikan vie pikkuseuran poika. Tämä on suurin syy, miksi akatemia, liian varhainen nippujen kerääminen läjään on turmioillista jalkapallossa, akatemiavalmennus ei kuitenkaan ole niin paljon parempaa, et yksilötasolla se loisi ihanteellisen oppimisympäristön kehittyä. Se hukkaa 90% lahjakkuudesta tasapäistymisen vuoksi, toki jos siihen sattuu se 1/10000, poikkeuksellinen lahjakkuus hän leikittelee kuten kehitysvaiheessa pitäs päästä leikittelemään heikommilla lahjakkuuksilla niin peleissä kuin treeneissä.

 Pitäs tosi tarkaan miettiä, milloin aletaan jakaa ja kerätä läjään, vaikka potentiaali tunnistettaisiinkin. En keräisi ennen 10 ikävuotta, vaikka arvausprosentti olisi 100. En keräisi läjään siksi, että olisi parempi luoda 100 joukkueessa kehitysympäristö kolmelle lahjakkuudelle per seura, tuloksena olisi 33 mahdollista ammattilaista tulevaisuudessa kuin kerärä kaksi edaria, kuussakin 16-17 pelaaja joista oppimisympäristön takia kehittyy kustakin kolme pelaajaa. Tuloksena on silloin vain 6 potentiaalista ammatilaista ja se taitaa määrä per ikäluokka ollakin tilanne suomessa tänäpäivänä.

[nozick]

Nopeintahan kehitys on pelaajilla, jotka pääsevät pelaamaan ryhmään jossa muut ovat edellä. Ja luovinta pelaaminen on heillä, jotka pelaavat pelejä isossa roolissa, ympäristössä jossa kertyy kokemuksia hyvästä ratkaisusta ja huonosta ratkaisusta.

En tiedä onko se ihan näinkään, mutta tarinana ihan uskottava. Voi olla tottakin.

Oman lapseni joukkuevalintaa pohdiskellessani olen aina ajatellut, että kaikkein parasta kehityksen kannalta on olla joukkueen kärkipään pelaaja, mutta ei paras. Eli siis tilanteessa jossa ympärillä on myös taitavampia pelaajia joilta voi oppia ja jotka ovat jonkinasteisia esikuvia, mutta samalla kuitenkin pääsee varmasti pelaamaan paljon ja isossa roolissa. Samalla oppii pelaamaan rohkeasti.

[Roulette]

En tiedä onko se ihan näinkään, mutta tarinana ihan uskottava. Voi olla tottakin.

Oman lapseni joukkuevalintaa pohdiskellessani olen aina ajatellut, että kaikkein parasta kehityksen kannalta on olla joukkueen kärkipään pelaaja, mutta ei paras. Eli siis tilanteessa jossa ympärillä on myös taitavampia pelaajia joilta voi oppia ja jotka ovat jonkinasteisia esikuvia, mutta samalla kuitenkin pääsee varmasti pelaamaan paljon ja isossa roolissa. Samalla oppii pelaamaan rohkeasti.

Oma muksu pelaa kolme matsia per viikko. Kolme vihellettya. Iso rooli on yksi juttu (helppo), mutta omia heikkouksia fiksu parantaa aina kaikilla tasoilla.

[MitäMitä]

Mutta tämäpä näppärää. Varmasti tulee käyttöö SPL:n seulonnassa, tietää keneen kannattaa panostaa ja kuka jää harrastetasolle.

https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2018/06/jalkapallolahjakkuudet-voidaan-tunnistaa-jo-nuorena

[pallojalassa]

Mutta tämäpä näppärää. Varmasti tulee käyttöö SPL:n seulonnassa, tietää keneen kannattaa panostaa ja kuka jää harrastetasolle.

https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2018/06/jalkapallolahjakkuudet-voidaan-tunnistaa-jo-nuorena

Lahjakkuuden määritelmäkin meni kerralla uusiksi: siirto ulkomaille.

[L-Val.]

Lahjakkuuden määritelmäkin meni kerralla uusiksi: siirto ulkomaille.

Suomen ykkösdivari > Ruotsin kakkosdivari = lahjakas pelaaja ja suomifutis nousuun

[KVilho]

Mutta tämäpä näppärää. Varmasti tulee käyttöö SPL:n seulonnassa, tietää keneen kannattaa panostaa ja kuka jää harrastetasolle.

https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2018/06/jalkapallolahjakkuudet-voidaan-tunnistaa-jo-nuorena

Ei käynyt tuosta selville, mutta voisiko olla niin että tässä käytettiin SHA:n jo vuosia keräämää seurantatapahtumien dataa? En osaa sanoa mutta jotenkin tuntuu että tältä pohjalta ei vielä kannata mitään kovin lopullista tehdä

[petteri72]

Mutta tämäpä näppärää. Varmasti tulee käyttöö SPL:n seulonnassa, tietää keneen kannattaa panostaa ja kuka jää harrastetasolle.

Oikeastaan tässä taitaa olla enemmän kyse siitä, että pystytään  tunnistamaan yksilöt, joilla mahdollisuus kehittyä huippupelaajaksi on hyvin matala.

Esimerkiksi heikot nopeus-, räjähtävän voiman tai kestävyysominaisuudet, heikko kehonhallinta, heikko jalkamotoriikka, heikko avaruudellinen hahmottaminen tai huippu-urheilijaksi sopimaton luonne tekevät huipputasolle kehittymisestä hyvin epätodennäköistä, varsinkin jos pelaajalla on useita ongelmia. Tälläiset ominaisuudet näkyvät jo aika nuorella iällä ja jos kohtuullisesti treenitunteja on jo takana, noiden ominaisuuksien kehittyminen huippu-urheiluun riittävälle tasolla on kovin epätodennäköistä.

[papadopoulos]

Oikeastaan tässä taitaa olla enemmän kyse siitä, että pystytään  tunnistamaan yksilöt, joilla mahdollisuus kehittyä huippupelaajaksi on hyvin matala.

Esimerkiksi heikot nopeus-, räjähtävän voiman tai kestävyysominaisuudet, heikko kehonhallinta, heikko jalkamotoriikka, heikko avaruudellinen hahmottaminen tai huippu-urheilijaksi sopimaton luonne tekevät huipputasolle kehittymisestä hyvin epätodennäköistä, varsinkin jos pelaajalla on useita ongelmia. Tälläiset ominaisuudet näkyvät jo aika nuorella iällä ja jos kohtuullisesti treenitunteja on jo takana, noiden ominaisuuksien kehittyminen huippu-urheiluun riittävälle tasolla on kovin epätodennäköistä.

Tulipa käytyä vanhoja ketjuja läpi.

Mitä tuossa mahtaa tarkoittaa nuorella iällä ja mihin mahtaa perustua se, että juuri nuo ominaisuudet näkyy nuorella iällä?

Palloliiton sivuilla oli juuri juttu pelaajatarkkailusta huuhkajapäivillä ja ongelmasta kun pelaajien kehityksessä on niin iso ero. Olisiko ollut niin, että osa on jo 16 vuotiaan kehossa ja osa vasta 11 vuotiaan kehossa.

Eikö nimenomaan nuo "nopeus-, räjähtävän voiman tai kestävyysominaisuudet" riipu kehityksestä ja taitaa kehonhallinta ja jalkamotoriikkakin olla sellaisia joissa on heiluntaa tiettyinä hetkinä. Toki jos sitä ketteryyttä ei ole missään vaiheessa ollutkaan niin ei kai sitä yhtäkkiä tulekaan, mutta silti aika riski väitteitä.

[petteri72]

Mitä tuossa mahtaa tarkoittaa nuorella iällä ja mihin mahtaa perustua se, että juuri nuo ominaisuudet näkyy nuorella iällä?

Minusta perusurheilullisuus näkyy jo 6-9 vuoden iässä. Nopeus ja jalkamotoriikka erityisesti. Tämä lienee sekä genetiikkaa, epigenetiikkaa että harjoitusta.

Jos ei ole tuossa iässä ikäluokan urheilullisimman 5% joukossa tuskin jalkapallossa  koskaan ihan huipulle pääsee. Koulu-urheiluryhmän suunnilleen paras pitää olla jos ei satu ryhmä, jossa on poikkeuksellinen taso.

Varsinkin nopeus ja jalkamotoriikka ovat nuorena kehittyviä. Jos pohjia ei ole nuorena, huipulle ei enää pääse. Nopeus on varsinkin aika synnynnäistä ja osin hyvin nuorena perustasoltaan kehittyvää.

Toki sitä ei tiedä kenestä nuorena perusurheilullisesta tulee huippu, mutta kyllä jo nuorella iällä tietää kenestä ei ainakaan tule tai kenellä ainakin mahdollisuudet ovat kovin heikot.

[petteri72]

Palloliiton sivuilla oli juuri juttu pelaajatarkkailusta huuhkajapäivillä ja ongelmasta kun pelaajien kehityksessä on niin iso ero. Olisiko ollut niin, että osa on jo 16 vuotiaan kehossa ja osa vasta 11 vuotiaan kehossa.

Eikö nimenomaan nuo "nopeus-, räjähtävän voiman tai kestävyysominaisuudet" riipu kehityksestä ja taitaa kehonhallinta ja jalkamotoriikkakin olla sellaisia joissa on heiluntaa tiettyinä hetkinä. Toki jos sitä ketteryyttä ei ole missään vaiheessa ollutkaan niin ei kai sitä yhtäkkiä tulekaan, mutta silti aika riski väitteitä.

Huuhkajapäiville kootaan jo valmiiksi ikäluokan ehdotonta eliittiä, urheilullisesti lahjakkaita. Suuri osa lienee koko ko. poikaikäluokan urheilullisimman 1% joukossa.

Vaikka 13-vuotiaana jos kootaan ikäluokan parhaat ei tiedetä kenestä heistä tulee huippu ja kenestä ei ja aika moni voi tulla vielä tuon ryhmän takaakin huipulle, jos takamatkaa ei ole liikaa. Kuitenkin pitää olla tuossa iässä jo  hyvä palloilija ja urheilija, jotta on mahdollisuus huipulle.

Huipulla tässä tarkoitan Veikkausliigatasoa ja sitä parempia sarjoja.

[papadopoulos]

Juu siis varmaan näin, että osasta näkee heti ettei mitään mahdollisuutta ja osasta sitten, että mahdollisuudet on. Ongelma toki mielestäni on se, että pelkästään se massa jolla on mahdollisuus on niin suuri (onneksi) ettei voi poimia yksilöitä.

Hieman kuitenkin mietityttää tuo yksittäisten ominaisuuksien listaaminen rajoittavaksi tekijäksi, kun futista pelataan niin monin eri tavoin.
Olisi hienoa jos näistä olisi jotain tutkimuksia, mutta mitään faktaa pelaajien ominaisuuksista todella nuorena on vaikea löytää. Varmaa nyt on se, että se joka ei treenaa itseään huipuksi pallon kanssa ei omaa mitään mahdollisuuksia ja myös se, että huonolla motoriikalla varustettu tuskin jaksaa treenata kun kehittyminen on niin vaikeaa.
Miten sitten taitavat, mutta ei niin fyysiset pelaajat? Voisiko heillä olla jopa parempi mahdollisuus, koska joutuvat kehittämään koko ajan muita ominaisuuksia, kun eivät saa fyysistä etua?

5% tarkoittaa käytännössä, että pelaajan pitää olla seuransa ikäluokan 2-4 urheilullisimman pelaajan joukossa. Onko tosiaan niin, että jos otamme jonkin random seuran ja laitamme siitä pojat 6-9 vuotiaana fyysisiin testeihin niin voimme sanoa, että vain 5% mahtuvilla on mahdollisuus päästä Veikkausliigaa? Tuota minun on vaikea uskoa.

[Jortsukka]

Nopeus on merkittävin yksittäinen ominaisuus tällä hetkellä huipulla. Toki pitää huomioida että huipulla kaikki ovat perusurheilullisia ja taitavia pallon kanssa. Nopeuden merkitys korostuu kokoajan lisää. Nyt siis hyvä tajuta se että esim. maailman mittakaavassa Suomessa nopea pelaaja on keskinkertainen nopeusominaisuuksiltaan. Suomessa taas suomalaisittain erittäin nopea pelaaja on sitten "vain" nopea ulkomailla, jne. Tähän päälle sitten vielä tietenkin se että tosiaan suomalaisittain voit pärjätä jollain näistä erityisominaisuuksista vaikka jossain olisi isojakin puutteita, ainakin johonkin BSM tasolle saakka. VL on sitten jo pidempi loikka ja ulkomaista turha haaveilla.

[papadopoulos]

Joo siis selvennetään sen verran, että se on juuri näin, että ilman selkeitä puutteita ei voi menestyä edes Veikkausliigassa, mutta nyt puhutaan fyysisistä ominaisuuksista ja kuulumisesta 5% joukkoon 6-9 vuotiaana. Jasse Tuominen oli ryhmänsä hitain 15 vuotiaana, mutta lopulta ainoa josta tuli ammattilainen.

[petteri72]

5% tarkoittaa käytännössä, että pelaajan pitää olla seuransa ikäluokan 2-4 urheilullisimman pelaajan joukossa. Onko tosiaan niin, että jos otamme jonkin random seuran ja laitamme siitä pojat 6-9 vuotiaana fyysisiin testeihin niin voimme sanoa, että vain 5% mahtuvilla on mahdollisuus päästä Veikkausliigaa? Tuota minun on vaikea uskoa.

5% koko ikäluokasta, ei jalkapalloseuran ikäluokasta. Nykyisin suuri osa lapsista ei osaa edes kunnolla juosta.

Jalkapalloseuraan valikoituu kuitenkin keskimääräistä urheilullisempaa porukkaa. Osaan seuroista aika valikoitunuttakin.