FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
19.01.2021 klo 10:07:12 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 8 [9]
 
Kirjoittaja Aihe: Lahjakkuus vs. harjoittelu  (Luettu 45373 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
petteri72

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Liverpool


Vastaus #200 : 18.09.2020 klo 19:42:13


5% tarkoittaa käytännössä, että pelaajan pitää olla seuransa ikäluokan 2-4 urheilullisimman pelaajan joukossa. Onko tosiaan niin, että jos otamme jonkin random seuran ja laitamme siitä pojat 6-9 vuotiaana fyysisiin testeihin niin voimme sanoa, että vain 5% mahtuvilla on mahdollisuus päästä Veikkausliigaa? Tuota minun on vaikea uskoa.

5% koko ikäluokasta, ei jalkapalloseuran ikäluokasta. Nykyisin suuri osa lapsista ei osaa edes kunnolla juosta.

Jalkapalloseuraan valikoituu kuitenkin keskimääräistä urheilullisempaa porukkaa. Osaan seuroista aika valikoitunuttakin.
papadopoulos

Poissa Poissa


Vastaus #201 : 18.09.2020 klo 20:42:50

5% koko ikäluokasta, ei jalkapalloseuran ikäluokasta. Nykyisin suuri osa lapsista ei osaa edes kunnolla juosta.

Jalkapalloseuraan valikoituu kuitenkin keskimääräistä urheilullisempaa porukkaa. Osaan seuroista aika valikoitunuttakin.

No juu tuo on varmaan totta.

Jos nyt ajattelen aloittelevia ikäluokkia niin kyllä siellä on jo iso osa pelaajia, joilla ei ole mitään toivoa hallita palloa tai edes oppia potkaisemaan sitä oikein. Jo ihan pelkkä suunnanmuuttaminen ilman palloa on osalle vaikeaa saati sitten rytmin vaihtaminen.
Susa80

Poissa Poissa


Vastaus #202 : 21.09.2020 klo 08:40:25

Mielenkiintoinen ketju.

Tavisfutisäitinä sanoisin semmoisen ruohonjuuritason kommentin, että perheissä on tosi suuria eroja. Joissain perheissä lasten kanssa aletaan pelata futista ihan heti ja kun lapset menee  seuraan, ne osaa jo pelata. Perheet ehkä seuraa paljon futista muuten, käydään matseissa, isä ehkä pelaa tai äiti. Lapsi saa hyvän lähdön lajiin.

Olen itse pelannut myös, mutta olen jo niin vanha, että silloin naiset pelasi vähän ja joukkueeseen mahtui käytännössä kaikki jotka vaan halusi. Oma poika halusi kentälle itse. Oli silloin jotain 2 vuotta ja näki kun miehet pelasi. Hihkui rattaissa että haluaa mukaan pallolla leikkimään. Pari vuotta odoteltiin ja mentiin sitten mukaan. Vähän oltiin kotona pelailtu sitä ennen. Mutta osalla aloittajista oli vanhempia sisaruksia jo seurassa ja osan kanssa vanhemmat oli treenanneet jo ihan tosissaan kauan. Mutta osa tuli ihan pystymetsästä eikä tienneet lajista vielä oikein mitään. Pienissä lapsissa näkee paljon sen kodin ja perheen vaikutuksen.

Vanhemmalla lapsellani on kaveri, joka on oikeasti tosi lahjakas liikunnassa. Samoin tuon kaverin veli on liikunnallinen. Sanoinkin perheen äidille että lapset kannattaisi viedä urheilun pariin, kun molemmat olisi siinä tosi hyviä. Perhe on kumminkin jotenkin uskonnollinen, eivät tykkää kilpailemisesta. Äiti sanoi, että inhoaa kilpaurheilua. Eli lapsia ei sitten viety mihinkään harrastamaan.

Perheissä on suuria eroja siinä miten tukevat lapsia. Osa ei osaa tukea vaikka haluaisikin, osa tukee tosi paljon ehkä jopa liikaa ja osa ei edes halua tukea yhtään. Etenkin varmaan pienissä lapsissa näkyy paljon se miten paljon ovat vaikka pelanneet.

Osa lapsista on kyllä semmoisia että melkein sanoisin että jo aika pienestä näkee että ei ole liikunnallisesti lahjakas. Voi vaikka juoksu tai ihan perusliikunta olla niin tosi kömpelöä että ei varmaan kovalla treenilläkään tule hyvää. Vaikka varmaan tulee parempi kyllä kuin mitä on nyt.

Mutta varmaan ihan huipuksi vaaditaan sekä lahjoja että kovaa harjoittelua. Pienistä lapsista ei minun mielestä vielä osaa ihan sanoa, kuka on lahjakas. Joku voi olla pelannut jo tosi paljon ja saa ehkä kotoa vielä lisäapua paljon ja joku toinen ei ollenkaan.
hidas ja kankea

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: AC Oulu, Arsenal


Vastaus #203 : 21.09.2020 klo 08:59:43

Olen itse pelannut myös, mutta olen jo niin vanha, että silloin naiset pelasi vähän ja joukkueeseen mahtui käytännössä kaikki jotka vaan halusi. Oma poika halusi kentälle itse. Oli silloin jotain 2 vuotta ja näki kun miehet pelasi. Hihkui rattaissa että haluaa mukaan pallolla leikkimään. Pari vuotta odoteltiin ja mentiin sitten mukaan. Vähän oltiin kotona pelailtu sitä ennen. Mutta osalla aloittajista oli vanhempia sisaruksia jo seurassa ja osan kanssa vanhemmat oli treenanneet jo ihan tosissaan kauan. Mutta osa tuli ihan pystymetsästä eikä tienneet lajista vielä oikein mitään. Pienissä lapsissa näkee paljon sen kodin ja perheen vaikutuksen.

Vanhemmalla lapsellani on kaveri, joka on oikeasti tosi lahjakas liikunnassa. Samoin tuon kaverin veli on liikunnallinen. Sanoinkin perheen äidille että lapset kannattaisi viedä urheilun pariin, kun molemmat olisi siinä tosi hyviä. Perhe on kumminkin jotenkin uskonnollinen, eivät tykkää kilpailemisesta. Äiti sanoi, että inhoaa kilpaurheilua. Eli lapsia ei sitten viety mihinkään harrastamaan.

Hyviä pointteja. Jyväskylän yliopiston tuoreehko tutkimus alleviivasi juuri perheen merkitystä lasten liikunnassa - vanhempien liikunnallisuus ja yhdessä tekeminen vaikuttaa erittäin positiivisesti lasten liikkumiseen. Vanhoillislestadiolaisilta kilpaurheilu taas on kielletty, mikä puolestaan on varsinkin Pohjois-Suomessa syönyt paljon potentiaalisia urheilijoita.
Takatasku

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LFC


Vastaus #204 : 21.09.2020 klo 19:25:28

Aika nuoresta näkee onko se liikunnallisesti lahjakas noin yleisellä tasolla. Ei vielä sitä lajia mihin se lahjakkuus johtaa. Perusliikuntataidoissa on jo jossain ekaluokkalaisissa huomattavia eroja.
koera

Poissa Poissa


Vastaus #205 : 22.09.2020 klo 15:34:36

Minusta perusurheilullisuus näkyy jo 6-9 vuoden iässä. Nopeus ja jalkamotoriikka erityisesti. Tämä lienee sekä genetiikkaa, epigenetiikkaa että harjoitusta.

Jos ei ole tuossa iässä ikäluokan urheilullisimman 5% joukossa tuskin jalkapallossa  koskaan ihan huipulle pääsee. Koulu-urheiluryhmän suunnilleen paras pitää olla jos ei satu ryhmä, jossa on poikkeuksellinen taso.

Varsinkin nopeus ja jalkamotoriikka ovat nuorena kehittyviä. Jos pohjia ei ole nuorena, huipulle ei enää pääse. Nopeus on varsinkin aika synnynnäistä ja osin hyvin nuorena perustasoltaan kehittyvää.

Täällä taas vedellään stetsonista vanhoja myyttejä, jotka on moneen kertaan kumottu. Nopeus ei suinkaan ole synnynnäistä vaan esim. merkittävä osa lihassoluista pystyy vaihtamaan tyyppiään nopeista hitaiksi ja harjoittelun vaikutus on valtava. Raamit tietysti vaikuttavat siihen minkä tyyppinen juoksija on (Messi vs Usain Bolt), mutta jos joku 8-vuotias on hidas, niin siitä ei pysty vielä päättelemään yhtään mitään jalkapallon kannalta. Murrosiän jälkeen kortit nimittäin jaetaan uudelleen

Jalkojen motorisessa kehittymisessä on toki herkkyyskausia, jotka pitää käyttää hyödyksi jos haluaa lajin absoluuttiselle huipulle.  
petteri72

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Liverpool


Vastaus #206 : 22.09.2020 klo 18:47:36

Täällä taas vedellään stetsonista vanhoja myyttejä, jotka on moneen kertaan kumottu. Nopeus ei suinkaan ole synnynnäistä vaan esim. merkittävä osa lihassoluista pystyy vaihtamaan tyyppiään nopeista hitaiksi ja harjoittelun vaikutus on valtava. Raamit tietysti vaikuttavat siihen minkä tyyppinen juoksija on (Messi vs Usain Bolt), mutta jos joku 8-vuotias on hidas, niin siitä ei pysty vielä päättelemään yhtään mitään jalkapallon kannalta. Murrosiän jälkeen kortit nimittäin jaetaan uudelleen

Jalkojen motorisessa kehittymisessä on toki herkkyyskausia, jotka pitää käyttää hyödyksi jos haluaa lajin absoluuttiselle huipulle.  

Kyllä osa lihassoluista pystyy vaihtamaan tyyppiä, osa nopeudesta on kuitenkin synnynnästä genetiikkaa ja osa epigenetiikkaa. Ja aika suuri osa tästä epigenetiikasta tapahtuu jo todella nuorena, pikkulapsena luodaan pohjat, jos nopeuspohjaa ei pikkulapsena kehity riittävästi niin tätä takamatkaa ei saa kiinni. Jos ei ole 6-9 vuotiaana todellakin normipopulaation nopeammasta päästä, on heikot mahdollisuudet kehittyä huippupalloilijaksi.  Nopein ei tarvitse olla nuorena, mutta valtavasti ei saa olla nopeudessa eikä perusurheilullisuudessa perässä.

Toki kehitystä tapahtuu koko ajan iän mukana, mutta ihmeet ovat harvinaisia. Jos 8-vuotias on hidas, siitä pystyy päättelemään, että jalkapallon huipulle pääsyyn vaaditaan ihme. Toki hitaus on suhteellista, vaikka jonkun HJK:n valikoituneemman junnujoukkueen hitainkin on normaalimittareilla aika nopea tai todella nopea ja jokainen on kovin urheilullinen.

« Viimeksi muokattu: 22.09.2020 klo 19:19:14 kirjoittanut petteri72 »
dtUnaM

Poissa Poissa


Vastaus #207 : 29.09.2020 klo 14:32:30

Täällä taas vedellään stetsonista vanhoja myyttejä, jotka on moneen kertaan kumottu. Nopeus ei suinkaan ole synnynnäistä vaan esim. merkittävä osa lihassoluista pystyy vaihtamaan tyyppiään nopeista hitaiksi ja harjoittelun vaikutus on valtava. Raamit tietysti vaikuttavat siihen minkä tyyppinen juoksija on (Messi vs Usain Bolt), mutta jos joku 8-vuotias on hidas, niin siitä ei pysty vielä päättelemään yhtään mitään jalkapallon kannalta. Murrosiän jälkeen kortit nimittäin jaetaan uudelleen

Jalkojen motorisessa kehittymisessä on toki herkkyyskausia, jotka pitää käyttää hyödyksi jos haluaa lajin absoluuttiselle huipulle.  

Mielenkiintoinen aihe.

On tullut mietittyä aihetta omien lapsieni kehityksen johdosta viime aikoina varsinkin kun kokemukset omasta kehityksestä on ristiriidassa yleisen näkemyksen kanssa nopeuden kehityksestä. En siis tiedä asiasta mitään, mutta toki nopeutta pitäisi olla jos meinaa futista pelata.

Pidin itsestäni aina nopeana lapsenakin, mutta en kuitenkaan esimerkiksi tullut valituksi koulujen kisoihin 60m matkalle, vaikka kävin pientä kyläkoulua. Futiksen heivasin jossain 9 vuotiaana, mutta jatkoin taas 14 vuotiaana. En ollut kovin hyvä pelaaja pienenä, mutta vaikka olin erittäin tärkeät kehitysvaiheet pelaamatta olin lopulta parempi kuin seuran ikäluokkani paras pelaaja, joka pelasi jopa B-SM sarjaa lopulta toisessa seurassa. Ja ennen kaikkea olin nopeampi ja kestävämpi. Aloitin joskus 13 vuotiaana epäsäännöllisen omatoimisen lenkkeilyn, kuntosalin ja uimisen.

Olen miettinyt, että johtuisiko kokemukseni siitä, että koin olevani nopea vaikka en ollut ennen teini-ikää, koska frekvenssi oli kunnossa, mutta askeleeni oli vain liian lyhyt. Olen nyt seurannut juuri näitä alle 10 vuotiaita niin frekvenssi ei mielestäni korreloi nopeuden kanssa kun puhutaan juoksemisesta suoraan. Tarkoitan siis, että toinen voi ottaa lähes 5 askelta sekunnissa ja olla hitaampi 10 metrillä kun pelaaja joka ottaa vain lähellä 4 askelta sekunnissa.

 
Sivuja: 1 ... 8 [9]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines