Lahjakkuus vs. harjoittelu

[Tsidane]

Tieto on siinä mielessä jännä asia, että tieto itsessään ei takaa sitä, että tieto on kiistämätöntä, absoluuttista totuutta.

Tämäpä se on ehkä se kaikkein kiistämättömin asia tieteessä. Einstein itse ei uskonut omaan yleiseen suhteellisuusteoriaansa, vaan yritti väkisin tunkea sekaan "kosmologista vakiota", koska ilman sellaista hänen kaavansa ei tuottanutkaan vakaata ja stabiilia maailmankaikkeuta. Myöhemmin ymmärrettiin, että maailmankaikkeus on kaikkea muuta kuin vakaa ja stabiili, ja tänä päivänä ollaan "varmoja" siitä, että kosmologista vakiota ei kaavassa tarvita. En olisi kovin hämmästynyt, jos kymmenen vuoden päästä tietäisimme oleellisesti enemmän mm. perinnöllisyyden ja lahjakkuuden välisestä yhteydestä.

[Superjunnukoutsi]

Tämäpä se on ehkä se kaikkein kiistämättömin asia tieteessä. Einstein itse ei uskonut omaan yleiseen suhteellisuusteoriaansa, vaan yritti väkisin tunkea sekaan "kosmologista vakiota", koska ilman sellaista hänen kaavansa ei tuottanutkaan vakaata ja stabiilia maailmankaikkeuta. Myöhemmin ymmärrettiin, että maailmankaikkeus on kaikkea muuta kuin vakaa ja stabiili, ja tänä päivänä ollaan "varmoja" siitä, että kosmologista vakiota ei kaavassa tarvita. En olisi kovin hämmästynyt, jos kymmenen vuoden päästä tietäisimme oleellisesti enemmän mm. perinnöllisyyden ja lahjakkuuden välisestä yhteydestä.

Vaikka Einsteinin premissi olikin väärä, kosmologinen vakio on yksinkertaisin selitys kiihtyvästi laajenevalle maailmankaikkeudelle ja näin ollen olennainen osa yleistä suhteellisuusteoriaa.

[Tsidane]

Vaikka Einsteinin premissi olikin väärä, kosmologinen vakio on yksinkertaisin selitys kiihtyvästi laajenevalle maailmankaikkeudelle ja näin ollen olennainen osa yleistä suhteellisuusteoriaa.

Vieläkin parempi osoitus asiasta, minun lähes 20 vuotta vanhat "tiedot" olivatkin luuloja. Niin se kehitys kehittyy. Mutta ehkä tämän perusteellisempi selvittäminen menee pikkuisen alkuperäisen aiheen ulkopuolelle…

[Pussikalja]

Teoriassa ihan varmasti ollaan ylivoimainen jalkapallomylly maailmassa. On nää jutut niin kaukana futiskentältä...

[Soberano]

Itse miellän tän vastakkainasettelun siten, että itseasiassa ei ole vastakkainasettelua, vaan nämä kaksi asiaa pitää yhdistää jotta saadaan jalkapalloilija. Esimerkki tenniksen maailmasta, koska jalkapallosta en ole vastaavaa kuullut, tosin varmasti niitäkin on: Boris Beckerille sanottiin joskus vähän toisella kymmenellä, että susta ei koskaan tule tennispelaajaa (kömpelö, hidas jne. osittain nämä piirteet näkyivät kaverin koko peliuran ajan, eihän se koskaan nopein ja ketterin ollut). Kaveri ei tätä uskonut ja harjoitteli. Lopputuloksen varmaan kaikki tietää.

Motivaatio on yksi osatekijä, mutta lahjakkuus harjoitella oikeita asioita omalla ajalla, on myös erittäin tärkeää. Valitettavan usein näkee pikkujunnujenkin kyllä "harjoittelevan", ei harjoittelevan suunnitellusti ja itseään kokonaisvaltaisesti kehittävästi. Tämä kysyy tietysti valmennukselta ohjeita omalla ajalla tapahtuvaan harjoitteluun (tämän en usko olevan ongelma), mutta toisaalta myös sitä, että pikkujunnu oikeasti tekee myös niitä vähemmän mielenkiintoisia asioita (=esim. fyysiset harjoitteet). Pilkkuskabat ja paikaltaan tehdyt laukaukset ei kenestäkään kasvata yhtään mitään.

Juuri näin. Monesti ongelmana on se, että systemaattisen harjoittelun ja tulosten välillä on melko pitkä takaisinkytkentä, mikä näkyy siinä että motivaatio näitä vähemmän mielenkiitntoisia harjoitteitteita kohtaan ehtii kadota. Tätä eivät valmentajatkaan oiken ymmärrä.

Kuvitellaan, että meillä on liikunnallinen mutta taidoiltaan ja fysiikaltaan ok pelaaja, Kalle. Kalle ei ole avauksen kaveri, mutta saa aina joitakin minuutteja peliaikaa pelien loppupuolelta. Kallelle on sanottu, että treenaamalla omalla ajalla, hänellä on mahdollisuuksia kehittyä avauksen pelaajaksi. Niinpä Kalle alkaa innokkaasti treenaamaan omalla ajalla valmennukselta saadulla ohjelmalla: nopeutta, lihaskuntoa, syöttöä, laukausta, kännöksiä ja harhautuksia yms. Treeni on pääsääntöisesti tylsää yksinpuurtamista, koska em. tylsä treenailu ei oikein kavereitakaan kiinnosta.

Kalle treenaa ja treenaa, mutta mitään merkittävää edistystä ei lyhyellä tähätäimellä ole nähtävissä fysiikassa ja taidoissa. Valmennuskin tietää, että Kalle treenailee omalla ajalla, mutta koska mitään merkittävää edistystä ei heidänkään silmissä ole nähtävissä, ei peliaikaakaan tule yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan. Kyse on kilpaurheilusta, jossa parhaat pelaavat. Kallea alkaa homma tympimään, miksi treenata omalla ajalla kun taidot eivät ole merkittävästi parantuneet eikä peliaikaakaan tule yhtään sen enempää vaikka kuinka treenaisi. Niinpä Kalle pikkuhiljaa heittää hanskat tiskiin omalla ajalle treenaamisen suhteen ja tyytyy osaansa. Miksi nähdä vaivaa, kun ei siitä kuitenkaan ole mitään hyötyä?

[fingerström]

Valmennuskin tietää, että Kalle treenailee omalla ajalla, mutta koska mitään merkittävää edistystä ei heidänkään silmissä ole nähtävissä, ei peliaikaakaan tule yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan.

Onpa helvetin tyhmä valmennus.

[Lenko]

Onpa helvetin tyhmä valmennus.

Ihan normi.

Kosmisesta vakiosta en tiedä, mutta käytin lukion matematiikassa Rydbergin vakiota. Laskin laskun, katsoin kirjan takaa oikean vastauksen ja mikäli laskuni lopputulos ei ollut sama kuin takana, kerroin sen Rydbergin vakiolla, joka muutti vastauksen oikeaksi. Rydbergin vakio oli siitä kätevä, että se oli aina sopivan kokoinen ja tuotti aina oikean vastauksen. Tällä opilla kirjoitinkin sitten pitkän matematiikan Laudaturin. Rydbergin vakion täytyy siten olla vastaus kaikkeen. Perinnöllisillä tekijöillä tai työnteolla ei ole mitään tekemistä lopputuloksen kanssa. Minusta Rydbergin vakio voitaisiin ottaa käyttöön myös juniorivalmennuksessa.

Tällä mielipiteellä ei varmasti ole mitään tekemistä sen kanssa, että keskustelu on luisunut raiteiltaan ja puhutaan jalkapalloforumilla kosmisista vakioista ja suhteellisuusteoriasta. Lisäksi kerron vastauksen Rydbergin vakiolla, jolloin vastaus on oikea riippumatta siitä, millaisia perusteluja olen edellä esittänyt.

Kertokaa siis harjoitussuunnitelmanne ja valmennuksenne Rydbergin vakiolla ja saatte lopputuloksena oikean vastauksen. Ei se sen kummempaa ole.

Oliko vielä muuta?

[zekki]

Juuri näin. Monesti ongelmana on se, että systemaattisen harjoittelun ja tulosten välillä on melko pitkä takaisinkytkentä, mikä näkyy siinä että motivaatio näitä vähemmän mielenkiitntoisia harjoitteitteita kohtaan ehtii kadota. Tätä eivät valmentajatkaan oiken ymmärrä.

Kuvitellaan, että meillä on liikunnallinen mutta taidoiltaan ja fysiikaltaan ok pelaaja, Kalle. Kalle ei ole avauksen kaveri, mutta saa aina joitakin minuutteja peliaikaa pelien loppupuolelta. Kallelle on sanottu, että treenaamalla omalla ajalla, hänellä on mahdollisuuksia kehittyä avauksen pelaajaksi. Niinpä Kalle alkaa innokkaasti treenaamaan omalla ajalla valmennukselta saadulla ohjelmalla: nopeutta, lihaskuntoa, syöttöä, laukausta, kännöksiä ja harhautuksia yms. Treeni on pääsääntöisesti tylsää yksinpuurtamista, koska em. tylsä treenailu ei oikein kavereitakaan kiinnosta.

Kalle treenaa ja treenaa, mutta mitään merkittävää edistystä ei lyhyellä tähätäimellä ole nähtävissä fysiikassa ja taidoissa. Valmennuskin tietää, että Kalle treenailee omalla ajalla, mutta koska mitään merkittävää edistystä ei heidänkään silmissä ole nähtävissä, ei peliaikaakaan tule yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan. Kyse on kilpaurheilusta, jossa parhaat pelaavat. Kallea alkaa homma tympimään, miksi treenata omalla ajalla kun taidot eivät ole merkittävästi parantuneet eikä peliaikaakaan tule yhtään sen enempää vaikka kuinka treenaisi. Niinpä Kalle pikkuhiljaa heittää hanskat tiskiin omalla ajalle treenaamisen suhteen ja tyytyy osaansa. Miksi nähdä vaivaa, kun ei siitä kuitenkaan ole mitään hyötyä?

Tämä yksinpuurtamisen malli on aika ongelmallinen. Futikseen tulee varmasti pelaajia, jotka tykkäävät  keskimäärin sosiaalisesta tekemisestä enemmän kuin yksilölajeissa. Jos sitten oma aika onkin yhtä kuin yksinpuurtaminen, ajaudutaan ongelmiin. Kuinka paljon futiksessa oikeasti tällaista pitää olla? Epäilen, että jos tällaista esittäisi Keski-Euroopan maissa, siellä  katsottaisiin vähän ihmetellen mitä oikein tarkoitetaan. Tuskin siellä futiksenpelaajan ideaali on, kaveri, joka menee yksi harjoittelemaan. Normaali tilanne on, että futis on sosiaalista tekemistä, jossa kukin toki keskittyy myös omaan tekemiseen.

Futiksen ympärillä pitäisi olla yhteisö, jossa pääsee pelaamaan silloin kun haluaa. Vaikka sitten eri ikäisten ja tasoistenkin kanssa. Kiinnostuksen lajiin pitäisi yhdistää. Höntsää, jossa kuitenkin itse olisi oppimismielessä ja kehittymässä. Ajatus siitä, että yksin viettäisi tekniikkaa hiomassa tuntikausia päivästä toiseen on kyllä aika vieras futikselle. Kuka sellaista nykypäivänä jaksaa! Futis on sosiaalinen peli, joten harjoitustenkin pitäisi sellaisia olla.

[koera]

Ettei väiteltäisi tyhjästä, niin täsmennän mistä asiasta olen koeran kanssa eri mieltä:

Koera kirjoitti: "Synnynnäistä hahmotuskykyä ei siis ole, sekin on opittu ja siten kehitettävissä oleva kyky". Perustelua tälle väitteelle ei tuossa viestissä ollut, mutta muista viesteistä päättelen, että perustelu löytyy esim. sellaisista tutkimuksista joissa on tutkittu oppimista ja aivojen plastisuutta. Näistä tutkimuksista ei voi päätellä, etteikö ihmisten välillä olisi synnynnäisiä eroja. Päin vastain on aika paljon todistusaineistoa, että ihmisten välillä on oleellisia synnynnäisiä eroja paitsi fyysisissä, niin myös mentaalisissa ominaisuuksissa. Esimerkiksi aikuisiän älykkyys on useiden tutkimusten mukaan jopa 80 prosenttisesti perinnöllistä, eikä siihen voi harjoittelulla vaikuttaa oikeastaan lainkaan. Siitä huolimatta on ihan selvää, että älykkyys ei ole siinä mielessä synnynnäistä, että älykäs aikuinen olisi ollut jo pikkuvauvana älykäs. Älykkyys on siis ominaisuus jonka kehittyminen täyteen mittaansa edellyttää mm. riittävää ravintoa, kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa ja yleensäkin "hyvää elämää". Sama voi olla totta muidenkin, spesifimpien mentaalisten ominaisuuksien osalta.

En siis sano, etteikö (esimerkiksi) avaruudellista hahmotusta voisi harjoittelulla parantaa. Varmasti voi.
Sanon ettäa avaruudellisessa hahmotuskyvyssä, kuten muissakin ihmisen ominaisuuksissa voi olla periytyviä eroja ja ettei koeran mainitsemista tutkimustuloksista ole mahdollista tehdä sellaista päätelmää, etteikö tällaisia eroja olisi.

Älykkyyden tilastollinen periytyvyys ei puhu oikeastaan kummankaan (nature vs. nurture) puolesta. Melko laaja konsensus löytyy sen puolesta, että aivojen kehityksessä on kriittisiä vaiheita, jotka ovat avainasemassa kognitiivisten kykyjen kehittymisessä, kuten sanonta "use it or lose it" asian kiteyttää. Esimerkiksi eläinkokeet ovat osoittaneet, ettei näköaisti ei kehity täydelliseksi, jos sitä ei aleta käyttämään ensimmäisen kolmen elinkuukauden aikana.  Perintötekijöiden aiheuttamia eroja varmaankin on olemassa, olennaista on edelleenkin kysyä kuinka ratkaisevia ne ovat. 

Jos palataan futaamiseen, niin ihmisaivot ovat erikoistuneet liikkumiseen ja liikkeen ennustamiseen. Ts. melkein kaikki ihmiset tarvitsevat ja käyttävät näitä kykyjä ja evolutiivisessa mielessä nämä ovat olleet selviytymisen kannalta välttämättömiä. Seuraavassa TED-pätkä aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=7s0CpRfyYp8. Tältä pohjalta olen allerginen ajatukselle siitä, että ruumiinhallinnassa, havainnointikyvyssä ja ennakoinnissa olisi eri ihmisten välillä massiivisia dna:han koodattuja eroja.

Paljon selitysvoimaisempi on malli, jossa varhaiset kokemukset ja ympäristön virikkellisyys selittävät suurilta osin nappulaikäisten välisiä eroja yleisessä liikunnallisuudessa. Näistäkin eroista huolimatta lähes jokainen nappuloiden kanssa töitä tehnyt on törmännyt tapauksiin, jotka futiskärpäsen purressa hyppäävät pakan pohjalta ryhmän parhaimmistoon yhden kauden sisällä.

Kokonaiskapasiteetissa voi olla perintötekijöistä (varsinkin jos epigeneettiset tekijät lasketaan mukaan) johtuvia eroja, ja esim. korkeat kortisolitasot (stressi) hidastavat kehitystä merkittävästi, eli kognitiivisten taitojen oppimisessa ja omaksumisessa joidenkin pollat saattavat toimia hitusen naapuria nopeammin. Kuitenkin vaativien erikoistaitojen hankkimisessa on laajoissa tutkimuksissa löytynyt vain yksi yhdistävä tekijä,  harjoittelun määrä. On hankala kuvitella perusterve ihminen, joka treenaa futista (tai jotain muuta erikoistaitoa) 10,000 tuntia ennen täysi-ikäisyyttä saavuttamatta ammattilaisuuden edellyttämää tasoa.

[Tsidane]

Ihan normi.

Joko valmennus on ihan helvetin tyhmä, tai sitten Kalle treenaa ihan päin helvettiä (mikä palautuu huonoon valmennukseen), taikka Kalle ei ollutkaan oletuksen mukainen "OK"-peluri.

Suhteellisuusteoriaa en tarkoittanut millään tavalla jalkapalloon liittyväksi, se nyt vaan oli esimerkki siitä, miten jollakin ajan hetkellä "varmaksi" oletettu tieto muuttuu myöhemmin vääräksi. Olis varmaan pitänyt ottaa joku toinen esimerkki. Masturbaation haitallisuus olis varmaan ollut tutumpi aihe?

[ogi77]

Tämä yksinpuurtamisen malli on aika ongelmallinen. Futikseen tulee varmasti pelaajia, jotka tykkäävät  keskimäärin sosiaalisesta tekemisestä enemmän kuin yksilölajeissa.

Tehdään oma ajan harjoitteluohjelma siten, että osa harjotteista on yksin tehtävää, osa porukassa.

[Sforbiciata]

Pitää urheilla, olla lahjakas, harjotella...

[Mersault]

Älykkyyden tilastollinen periytyvyys ei puhu oikeastaan kummankaan (nature vs. nurture) puolesta. Melko laaja konsensus löytyy sen puolesta, että aivojen kehityksessä on kriittisiä vaiheita, jotka ovat avainasemassa kognitiivisten kykyjen kehittymisessä, kuten sanonta "use it or lose it" asian kiteyttää. Esimerkiksi eläinkokeet ovat osoittaneet, ettei näköaisti ei kehity täydelliseksi, jos sitä ei aleta käyttämään ensimmäisen kolmen elinkuukauden aikana.  Perintötekijöiden aiheuttamia eroja varmaankin on olemassa, olennaista on edelleenkin kysyä kuinka ratkaisevia ne ovat.  

Jos palataan futaamiseen, niin ihmisaivot ovat erikoistuneet liikkumiseen ja liikkeen ennustamiseen. Ts. melkein kaikki ihmiset tarvitsevat ja käyttävät näitä kykyjä ja evolutiivisessa mielessä nämä ovat olleet selviytymisen kannalta välttämättömiä. Seuraavassa TED-pätkä aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=7s0CpRfyYp8. Tältä pohjalta olen allerginen ajatukselle siitä, että ruumiinhallinnassa, havainnointikyvyssä ja ennakoinnissa olisi eri ihmisten välillä massiivisia dna:han koodattuja eroja.

Paljon selitysvoimaisempi on malli, jossa varhaiset kokemukset ja ympäristön virikkellisyys selittävät suurilta osin nappulaikäisten välisiä eroja yleisessä liikunnallisuudessa. Näistäkin eroista huolimatta lähes jokainen nappuloiden kanssa töitä tehnyt on törmännyt tapauksiin, jotka futiskärpäsen purressa hyppäävät pakan pohjalta ryhmän parhaimmistoon yhden kauden sisällä.

Kokonaiskapasiteetissa voi olla perintötekijöistä (varsinkin jos epigeneettiset tekijät lasketaan mukaan) johtuvia eroja, ja esim. korkeat kortisolitasot (stressi) hidastavat kehitystä merkittävästi, eli kognitiivisten taitojen oppimisessa ja omaksumisessa joidenkin pollat saattavat toimia hitusen naapuria nopeammin. Kuitenkin vaativien erikoistaitojen hankkimisessa on laajoissa tutkimuksissa löytynyt vain yksi yhdistävä tekijä,  harjoittelun määrä. On hankala kuvitella perusterve ihminen, joka treenaa futista (tai jotain muuta erikoistaitoa) 10,000 tuntia ennen täysi-ikäisyyttä saavuttamatta ammattilaisuuden edellyttämää tasoa.

Eli tuon teorian mukaan kaikki ihmiset ovat syntyessään täysin samanlaisia ja erot syntyvät siinä, että toisten aivot osaavat poimia olennaisia seikkoja esimerkiksi havainnoinnin kehittymisen kannalta ja toisen aivot taas eivät voi ja sen vuoksi toiset ovat parempia havainnoimaan ja toiset taas eivät. Sen lisäksi havainnoinnin kehittymisessä olennaista on, että aivoissa on kaikilla ihmisillä evolutionistiselta kannalta sisäänrakennettuja juttuja ja tuo asioiden havaitseminen jalkapallokentällä on oikeastaan evolutionistisia liikkumiseen ja liikkumisen havaitsemiseen liittyviä asioita ja nuo kaikki on havaittu kliinisissä laboratorio-olosuhteissa tekemällä rottakokeita.

Uskokoon ken haluaa. Minäkin taatusti uskoisin, jos olisin aivoja tutkinut ja kehitellyt erilaisia teorioita ihmisen käyttäytymisen selittämiseen aivoteorioiden avulla. Edelleenkään en väitä etteikö aivot ole tärkeässä asemassa ihmisen olemisessa, mutta olisi kiva tietää, että miten esimerkiksi teoria siitä, että ihmisaivot ovat erikoistuneet liikkumiseen ja liikkeen ennustamiseen selviytymisen vuoksi on pystytty ihmisaivoista toteamaan. Onko aivoja tutkimalla saatu selville, että esi-ihmiset eivät sen aikaisilla aivoillaan vielä pystyneet liikkumaan eivätkä pystyneet ennustamaan liikettä ja siinä vaiheessa kun sen aikainen peto oli syönyt valtaosan ihmisistä, aivot kehittivät kyvyn liikkua ja ennustaa liikettä.

Sen enempää aivoista ja dna:sta tietämättömänä epäilen, että vaikka jonkilaisen laboratorio-oloissa elävää normaali-ihmistä tutkimalla ja sen pohjalta teorioimalla voidaan vetää kaikkia koskevia johtopäätöksiä, ihminen kuitenkin on holistinen kokonaisuus, jonka kehittymiseen vaikuttaa ihmisen yksilöllinen syntyminen ja oleminen maailmassa sekä ympäristön vaikutukset lähtien kaikista menneistä ja nykyisistä ulkoisista ihmisen olemiseen vaikuttavista seikoista.

[Messi]

Eikös treeneissä sitten pitäisi olla mahdollisimman vittumainen ja pelottava valmentaja, että saadaan lapset varpaisilleen havainnoimaan ympäristöä paremmin. Nyt vittuun kaikki lässyn lässyn opetus ja ja Jani-Petterin kehuminen. Kurkku auki ja perkeleen paska huudot esiin. Saadaan jo varhaisessa vaiheessa selville kenessä on ainesta jatkaa jalkapalloevoluutiota l. "taisteletyypit" ja heivattua luonnollisella tavalla helvettiin ns. "pakenetyypit".

[koera]

Eli tuon teorian mukaan kaikki ihmiset ovat syntyessään täysin samanlaisia ja erot syntyvät siinä, että toisten aivot osaavat poimia olennaisia seikkoja esimerkiksi havainnoinnin kehittymisen kannalta ja toisen aivot taas eivät voi ja sen vuoksi toiset ovat parempia havainnoimaan ja toiset taas eivät. Sen lisäksi havainnoinnin kehittymisessä olennaista on, että aivoissa on kaikilla ihmisillä evolutionistiselta kannalta sisäänrakennettuja juttuja ja tuo asioiden havaitseminen jalkapallokentällä on oikeastaan evolutionistisia liikkumiseen ja liikkumisen havaitsemiseen liittyviä asioita ja nuo kaikki on havaittu kliinisissä laboratorio-olosuhteissa tekemällä rottakokeita.

Koko tiivistelmä päin prinkkalaa ja täynnä olkiukkoja, hyvin sä vedät. Ihmiset eivät ole syntyessään samanlaisia, kysymys on siitä kuinka erilaisia he ovat futiksessa tarvittavien taitojen kehittäimisen kannalta. Kognitiiviset kyvyt kehitetään lähes nollasta, eli alkutila on kyllä näiltä osin terveillä ihmisillä samankaltainen. Geeniperimä ja varsinkin epigeneettiset tekijät puolestaan tekevät huomattaviakin eroja ihmisten välille, mutta huonotkaan lähtökohdat eivät estä oppimista. Lisäksi on huomattu, että hyvillä elämäntavoilla voidaan välttää huonojen geenien aktivoitumista, eli urheilemisella on kestäviä kokonaisvaltaisia hyviä vaikutuksia.  

Kysymys on siis pohjimmiltaan siitä, miltä osin futis on puhtaasti fyysistä huippu-urheilua ja miltä osin kognitiiviset kyvyt ja taidot (motoriikka, havainnointi, ennakointi, ylemmän tason kyvyt kuten sosiaaliset taidot, johtaminen, strateginen ajattelu, etc.) vaikuttavat pelaajan hyvyyteen.

Koska moderni aivotutkimus on osoittanut että aiemmin jäykiksi tai muuttumattomiksi ajateltuja kykyjä voikin kehittää harjoittelemalla, pohdintojeni tarkoitus on puolustaa ajatusta siitä, että huipputaso jalkapallossa ei ole vain harvojen ja valittujen (huippu-urheilijan perimallä siunattujen) saavutettavissa, vaan harjoittelun määrä ja laatu selittävät paljon paremmin menestystä. Tietenkin urheilullisilla, vahvoilla tai pitkillä pelaajilla on etuja, mutta toisaalta taidolla, motorisella hallinnalla ja tasopainolla, pelin hahmottamisella ja juonikkuudella saa paljon anteeksi. Natalie Portmanin fysiikalla mitalihyllyn täyttänyt Andrés Iniesta on malliesimerkki tästä.

Eikös treeneissä sitten pitäisi olla mahdollisimman vittumainen ja pelottava valmentaja, että saadaan lapset varpaisilleen havainnoimaan ympäristöä paremmin. Nyt vittuun kaikki lässyn lässyn opetus ja ja Jani-Petterin kehuminen. Kurkku auki ja perkeleen paska huudot esiin. Saadaan jo varhaisessa vaiheessa selville kenessä on ainesta jatkaa jalkapalloevoluutiota l. "taisteletyypit" ja heivattua luonnollisella tavalla helvettiin ns. "pakenetyypit".

Typerä olkiukko tämäkin. Johan tuossa tuli esille että korkeat kortisolitasot (stressi) hidastavat oppimista. Lisäksi nappulan oma motivaatio on oppimisen lähtöedellytys. Ei kannettu vesi jne.

[Messi]

Olkiukko ja olkiukko. Keksikää jo jotain uutta. Millä perusteella Iniestan fysiikka on "Natalie Portamanin tasoa". Yritetäänkö tässä todistaa jotain ns. "olkiukolla"?
Pistä faktaa kehiin l. Iniestan fyysisiä testituloksia, joita voi verrata suomalaisiin pelaajiin.

[koera]

Olkiukko ja olkiukko. Keksikää jo jotain uutta. Millä perusteella Iniestan fysiikka on "Natalie Portamanin tasoa". Yritetäänkö tässä todistaa jotain ns. "olkiukolla"?
Pistä faktaa kehiin l. Iniestan fyysisiä testituloksia, joita voi verrata suomalaisiin pelaajiin.

Soitin Barçan toimistolle, eivät suostuneet antamaan testituloksia. Mutta yritätkö tosissaan väittää että Iniesta dominoi fysiikallaan? Jannun ainoa huipputason fyysinen ominaisuus lienee lähtönopeus, joka ei sekään ole maita järisyttävän poikkeuksellinen. Jos tuon ottaisi pois, jäisi jäljelle edelleen pelaaja, joka dominoisi pelikäsityksellään, harhauttelukyvyllään ja syöttötaidollaan lähes liigaa kuin liigaa. Edellämainitut ovat kaikki kykyjä, jotka rakennetaan harjoittelemalla. 

[fingerström]

Natalie Portmanin fysiikalla mitalihyllyn täyttänyt Andrés Iniesta on malliesimerkki tästä.

Tämä oli kyllä jo sinunkin mittapuullasi harvinaisen avuton statementti kumpaankin suuntaan.

[koera]

Tämä oli kyllä jo sinunkin mittapuullasi harvinaisen avuton statementti kumpaankin suuntaan.

Sen sijaan että tuot henkilökohtaisia patoutumiasi allekirjoittanutta kohtaan esille ottamalla vertauskuvan kirjaimellisesti, voisit vaikka yrittää argumentoida asiapohjalta mikä tuossa sepustuksessani meni pieleen

[fingerström]

Sen sijaan että tuot henkilökohtaisia patoutumiasi allekirjoittanutta kohtaan esille...

Älä yliarvioi itseäsi ja merkitystäsi.

Iniesta on huippu-urheilija, jolla on huippu-urheilijan fysiikka.

[koera]

Iniesta on huippu-urheilija, jolla on huippu-urheilijan fysiikka.

Arvelinkin argumentointisi olevan tuolla tasolla. Koska en pidä jankuttamisesta, otetaan toinen esimerkki: nelikymppinen Ryan Giggs. Giggs oli avainroolissa päättyneellä kaudella herkkusieniliigan pudotuspelien toisessa osaottelussa erittäin nopeaa ja aggressiivista Olympiakosta vastaan. Dominoiko huippu-urheilijan fysiikallaan? 

Entä muutaman päivän päästä 35 täyttävä Andrea Pirlo? Mitä sellaisia fyysisiä huippuominaisuuksia Pirlolla on, joita 18-vuotiaan, futista tavoitteellisesti pienen ikänsä pelanneen nuoren on mahdotonta treenaamalla hankkia? 

[Speed King]

Koeralla menee metsään jo lähtöolettamuksissaan:

Kuitenkin vaativien erikoistaitojen hankkimisessa on laajoissa tutkimuksissa löytynyt vain yksi yhdistävä tekijä,  harjoittelun määrä. On hankala kuvitella perusterve ihminen, joka treenaa futista (tai jotain muuta erikoistaitoa) 10,000 tuntia ennen täysi-ikäisyyttä saavuttamatta ammattilaisuuden edellyttämää tasoa.

Lahjakkuus määrittää ohittamattomat rajat kehittymiselle jalkapalloilijana. Mitä lie nuo vaativat erikoistaidot (wtf?) ovatkaan, ne ovat saavutettavissa isoilla harjoitusmäärillä ainoastaan niille, joiden luontainen lahjakkuus siihen riittää. Perusterveitä ihmisiä, jotka treenaavat futista yli 10 000 tuntia ennen täysi-ikäisyyttä on amatööritasolla paljon enemmän kuin ammattilaistasolla.

Kyse on siitä, miten aivot hahmottavat ja kykenevät oppimaan asioita ja kuinka tarkasti ja nopeasti se kyetään muodostamaan liikesarjoiksi. Valtaosalla ihmisistä nämä ominaisuudet eivät ole riittävän hyviä ammattilaisfutariksi.

Jokainen eurooppalainen huippusarjojen ammattilainen on fysiikaltaan huippu-urheilija, vaikka Pirlon, Iniestan tai nyky-Giggsin tapauksissa fysiikka ei olekaan heidän vahvuutensa futiksessa.

Suurin ero siirryttäessä alemmilta sarjatasoilta ylöspäin on peliälyssä. Fysiikan ja tekniikan saralla erot eivät ole niin valtavia kuin siinä, miten pelaaja kykenee ajattelemaan ja hahmottamaan kentällä. Tottakai ajattelua ja pelikäsitystäkin voi kehittää, mutta aivojen luonnollinen kapasiteetti ja toimintakyky asettaa sille tiukat raamit.

Se, että kykyjä voi kehittää paljon, ei tarkoita sitä, etteikö kyky niiden kehittämiseen ja niiden kehittämisen mahdollisuudet olisi rajattu hyvin tiukasti jo geeneissä.

[koera]

Juttuhan on niin että moderni tutkimus osoittaa lähes päinvastaiseen suuntaan. Et varmaankaan löydä yhtään tuoretta paperia väitteitesi tueksi. Jos löydät, linkkiä kehiin. Seuraava video on mukavan yleistajuinen katsaus aiheeseen:

https://www.youtube.com/watch?v=Z41BTeAU7DI

[Pussikalja]

10 000 tuntia töllön ääressä luulis tekevän loistavan ohjaajan tai näyttelijän. Ei vaan tee. Sama pätee 10000  tuntia tsippaileiden amatöörien kohdalla. Ei se aika pallo vieressä kehitä. Pitäs treenata.

[Sportacus]

Koeralla menee metsään jo lähtöolettamuksissaan:
 
Lahjakkuus määrittää ohittamattomat rajat kehittymiselle jalkapalloilijana. Mitä lie nuo vaativat erikoistaidot (wtf?) ovatkaan, ne ovat saavutettavissa isoilla harjoitusmäärillä ainoastaan niille, joiden luontainen lahjakkuus siihen riittää. Perusterveitä ihmisiä, jotka treenaavat futista yli 10 000 tuntia ennen täysi-ikäisyyttä on amatööritasolla paljon enemmän kuin ammattilaistasolla.

Kyse on siitä, miten aivot hahmottavat ja kykenevät oppimaan asioita ja kuinka tarkasti ja nopeasti se kyetään muodostamaan liikesarjoiksi. Valtaosalla ihmisistä nämä ominaisuudet eivät ole riittävän hyviä ammattilaisfutariksi.

Jokainen eurooppalainen huippusarjojen ammattilainen on fysiikaltaan huippu-urheilija, vaikka Pirlon, Iniestan tai nyky-Giggsin tapauksissa fysiikka ei olekaan heidän vahvuutensa futiksessa.

Suurin ero siirryttäessä alemmilta sarjatasoilta ylöspäin on peliälyssä. Fysiikan ja tekniikan saralla erot eivät ole niin valtavia kuin siinä, miten pelaaja kykenee ajattelemaan ja hahmottamaan kentällä. Tottakai ajattelua ja pelikäsitystäkin voi kehittää, mutta aivojen luonnollinen kapasiteetti ja toimintakyky asettaa sille tiukat raamit.

Se, että kykyjä voi kehittää paljon, ei tarkoita sitä, etteikö kyky niiden kehittämiseen ja niiden kehittämisen mahdollisuudet olisi rajattu hyvin tiukasti jo geeneissä.

Sama kaikkeen. Aika lailla kaikki ihmisen ominaisuudet ovat sellaisia, että perintötekijät vaikuttavat niihin. Lahjakas ihminen on jo lähtötasoltaan korkeammalla ennen systemaattisen harjoittelun aloittamista. Hän myöskin kehittyy harjoitellessaan nopeammin kuin vähemmän lahjakas ja kaiken lisäksi hän pystyy kehittymään korkeammalle tasolle, vähemmän lahjakkaalla tulee aikaisemmin rajat vastaan. Tämä pätee ainakin jossain määrin käytännössä kaikkien fyysisten ja myös monien henkisten ominaisuuksien kohdalla.

Fyysisistä ominaisuuksista puhuttaessa esimerkiksi koordinaatiokyky on myöskin tällainen ominaisuus. Tässä suhteessa lahjakas pelaaja oppii nopeammin käsittelemään palloa taitavasti ja hän myöskin pystyy kehittymään taitavammaksi pallojonglööriksi kuin mitä vähemmän lahjakas pystyisi, vaikka se vähälahjaisempi harjoittelisi kuinka paljon. Kun puhutaan maailman taitavimmista pallonkäsittelijöistä, niin jokainen heistä on erittäin lahjakas tässä suhteessa. Jokainen heistä on myös harjoitellut erittäin paljon ja laadukkaasti, se on selvää, mutta vähemmän lahjakkailla ei ole mahdollista kehittyä samalle tasolle millään harjoittelulla. Siksi ei pidä yrittää selittää parhaimpien pelaajien hyvyyttä vain sillä, että he ovat harjoitelleet niin paljon ja hyvin. Se on vain toinen puoli yhtälöstä ja ilman lahjakkuutta he eivät olisi sillä tasolla millä nyt ovat.

Futis on onneksi siitä armollinen laji, että siinä on mahdollista pärjätä hyvinkin erilaisilla ominaisuuksilla. Siksi kohtuullisen suurella osalla pelaajista on mahdollisuus nousta aika korkeallekin tasolle, koska varsin monelta löytyy kuitenkin lahjakkuutta ainakin joillakin osa-alueilla. Esimerkiksi jossain pikajuoksussa hyvin pienellä prosentilla harrastajista on mahdollisuus kehittyä edes lähelle huippua, koska lahjakkuuden merkitys on niin suuri.