"Englische Woche" eli sinne ja takaisin stadionilta toiselle hyppien 21.-30.3.

[drakon]

Tänään se alkoi, puolen vuoden suunnittelun tulos; lomaviikon mittainen futisreissu, jonka aikana on tarkoitus nähdä matsi keskisessä Euroopassa joka ikinen vuorokausi.  Mies, reppu, nippu junalippuja ja kamera. Otsikosta huolimatta kyse ei siis ole sumusaarista vaan viikkokierroksen sisältävästä kolmen ottelukierroksen kokonaisuudesta mantereella.

Jälkikäteen asioista kirjoittaminen todennäköisesti jäisi tai puolet unohtuisi, joten tarkoituksena on kirjoittaa juttua päiväkirjamaisesti reissun edetessä. Kuvia lienee alkuvaiheessa vähän, jos ollenkaan,    teknisistä rajoitteista johtuen.

Kun Saksan sarjojen otteluohjelmat julkaistiin joskus viime kesäkuussa, näytti maaliskuun loppu heti houkuttelevalta mahdollisuudelta pitkään reissuun talvilomaa hyödyntäen. Enää pitäisi valita mihin ja mistä lentäisi. Etelä- ja Lounaisosa olivat omalla futiskartalla vielä melko paljaita aluita ja toisaalta vaikutti    siltä, että kolmesta puuttuvasta BuLi-paikkakunnasta kaksi voisi saada kasaan samalta viikolta (Hoffe&Bayern). Erityisesti Münchenin joukkueiden tupla    houkutteli lopussa. Myös Itävallassa ja Italiassa pelattaisiin viikolla, joten tarjontaan voisi kuulua myös lenkki rajan yli.        

Televisioinnit asettavat aina tiettyä epävarmuutta suunnitteluun. Aiemmista viikkokierroksista hain oppia erityisesti kakkosliigan osalta, jossa tietyt kolmikot kohtaavat näissä kohdin usein toisensa viikon sisään.

Kahdesta vaihtoehtoisesta mallista toinen osui lopulta ehkä 80% tarkkuudella, mikä oli tyydyttävä tulos. Erityisesti Union Berlinin kotipelien osuminen perjantaille ja maanantaille tarkoitti jo viime vuoden loppupuolella kiinni lyötyjen lentojen valinnan FRA-MUC välille onnistuneen nappiin. Kumpaankaan peliin kun ei olisi kerinnyt, mikäli  olisi valinnut reissun kohteeksi itäiset osavaltiot.

Alkujaan ajatuksena oli hakea  helppoa ohjelmaa muutamalla     asemapaikalla, joista sitten tekisi reissuja lähialueelle siirtyen kohti  Müncheniä.  Prioriteettina olivat uudet stadionit, erityisesti Karlsruhe ja München. Tältä pohjalta syntyikin aikataulullisesti sopiva, mutta hieman tylsän näköinen runko. Siinä oli vielä muutama aukko, sillä naapurimaat ja alemmat sarjatasot julkaisisivat kevään ohjelmansa huomattavasti myöhemmin.


la: FSV Frankfurt - Düsseldorf  (GER2)
su: Karlsruhe - Aue (GER2)      
ma: turismia, Itävalta/Sveitsi, välipäivä?    
ti: Sandhausen - Union Berlin (GER2)  
ke: Hoffenheim - Hannover (GER1) tai Mannheim - Kassel (GER4)  
to: turismia tai Regional tason pelejä, mikäli löytyy
pe: Memmingen - Fürth II (GER4)  
la: Bayern - Hoffenheim (GER1) tai Unterhaching-Wiesbaden (GER3)  
su: 1860 München - Köln (GER2)  


Lopullinen reitti tulee kuitenkin olemaan kovin eri näköinen, mutta jätetään se odottamaan tulevia päivityksiä. Frankfurtin valojen siintäessä jo horisontissa on aika sulkea puhelin ja odottaa sopivaa verkkoa tämän julkaisuun.

[drakon]

Aamu valkeni Mainzissa samoin kuin ilta oli päättynyt, sateisen harmaana. Tänne ei kuitenkaan jäätäisi, vaikka tiedossa olisikin FC Bayernin vierailu. Asema kutsui jo aamukahdeksan jälkeen. Ilta oli kulututtu jälleen yhdessä yhteisasumismuodon helmessä; entinen poliisiasema oli muutettu kuuden opiskelijan 'soluksi'. Kioskilta euron kahvi ja leipomosta sämpylä aamiaiseksi ja matka voisi jatkua. Tällä erää lipussa luki Europa Spezial, Mainz-Utrecht Centraal. Kaikkine alennuksineen naurettavaan 21,75 hintaan voisi matkustaa toiselle puolelle Hollantia saman päivän aikana, nauttien Reinin jokilaakson kulttuurimaisemista radan kiemurrellessa joenuoman ja jyrkkien viiniköynösrinteiden välissä Mainzista Kölniin. Tätä väliä ei voi liikaa arvostaa.



Siemen tähän valintaan oli kylvetty jo joulukuussa, kun edellinen yritys Aachenin kotipelistä neljännellä sarjatasolla Saksan-Hollannin-Belgian rajapyykillä kaatui viime hetken peruutukseen jäätyneen kentän vuoksi. Tuskin mikään joukkue on tehnyt vastaavassa ajassa yhtä nopeaa sukellusta Bundesliigasta puoliammattilaisuuteen, joten tässä tulisi nähtyä neljäs sarjataso samalle joukkueelle alenevassa polvessa. Tämä tuskin yksin olisi saanut tekemään kolmen tunnin reissua aivan väärään suuntaan, mutta tälle myöhäisillalle olisi merkattu myös rajanaapuri Roda Kerkraden vierailu PSV:n luona. Kaksi kauneinta keltamustaa, samalla matkalipulla ja vielä mahdollisuudella jatkaa halutessaan yön viimeisellä junalla Utrechtiin, jossa olisi tarjolla sunnuntaipeli. Samalla joutuisi tosin luopumaan haaveesta olla sunnuntaina Karlsruhessa, mutta Sandhausen olisi edelleen haarukassa alkuviikosta ja sunnuntaina olisi mahdollisuutena myös Leverkusenin iltapeli. Sosialisointi vanhassa kotikaupungissa jäisi tosin olemattomaksi.

Normaalisti tälläiset haaveet kaatuisivat hollantilaisten "klubikorttipakkoon" lipun oston yhteydessä, mutta tällä erää PSV oli merkannut pelin ennakkoon vapaaseen myyntiin. Hollantilaiselta kontaktilta tuli kuitenkin ennakkovaroitus, että koko sarjakierros olisi vaarassa maan poliisivoimien ollessa sidottu johonkin suureen konferenssiin. Matkalippu oli jo hankittuna kun joskus helmikuussa selvisi suurimman osan sunnuntaipeleistä tosiaan peruuntuvan, Utrecht mukaanlukien. Jäljelle jäi vielä PSV, josta ehtisi niukasta takaisin Aacheniin illan viimeisillä junilla ja busseilla, mikäli aikataulut pitäisivät.

Rouva Fortuna (Sittardin vai Düsseldorfin sukuhaaraa?) oli kuitenkin päättänyt toisin, niinpä viikkoa ennen lipunmyynnin alkua oli iskenyt klubikorttipakko päälle ja siten PSV:n helppo saatavuus loppui siihen. Ehkä epävirallisia teitä olisi jostain irronnut, mutta lisävaiva yhdistettynä hyvin pitkään päivään ja tiukkaan aikatauluun sai luopumaan tästä sivujuonteesta. Suunnittelu oli toistaiseksi maksanut vain omaa aikaa.  Mahdollisuutena olisi edelleen jatkaa Aachenista suoraan ottelun jälkeen Gladbachin iltapeliin Herthaa vastaan ja takaisin ottelulipun hinnalla. Kölnin tuomiokirkon tuplatornien siintäessä edessä on aika jättää aamun ICE-kyyti ja valmistautua junanvaihtoon.

[John Eskobar]

Melkosen härkäviikon meinaat kyl vetästä.

[drakon]

Melkosen härkäviikon meinaat kyl vetästä.

Voi kun tietäisit. Fyysisesti voi tulla aika rankkaa, mutta eksoottisuudessaan ja kestossaan ei pääse lähellekään teikäläisen lähiaikojen reissuja. Missä suhun törmää tällä kertaa odottamatta? Asetan panoksen Milanolle.

[drakon]

Aachen tervehti aurinkoisena asemahallista ulos astuttaessa. Tässä ei nyt ollut kaikki ihan oikein, mutta kelpaa. Ei muuta kuin kamat talteen heti aseman viereen nousseeseen uuteen A&O hostelliin. Yllätys oli melkoinen, kun huoneeseen astuessa siellä olikin neljä pedattua sänkyä ja matkalaukkua. Respa pahoitteli, ettei yhtä sänkyä oltu vielä siivottu edellisen jäljiltä. Ei toisaalta olisi tarvinnutkaan, olinhan tullut useamman tunnin ennen varsinaista check-in aikaa. Kompensaatioksi tuli kumminkin ilmainen aamiaiskuponki, mikäs siinä. Yleensä tässä ketjussa on tottunut maksamaan päivää sanomisestakin. Majapaikasta ulos astuessa oli sääkin ehtinyt vaihtua odotetun harmaaksi tihkusateeksi. Just tätä odotin, nyt oli elementit kohdillaan.

Pelin alkuun oli vielä pari tuntia aikaa, joten matkalla ehti napata tiketin keskustan lippumyymälästä tuttuun S3 seisomablokkiin 11e hintaan ja pyöriä vähän ostoskaduilla. Ehtipä siinä jo kokea ensimmäisen rankan kuuronkiin. Houkuttelevat tennaritarjouksetkin jäivät ainakin vielä hyllyyn. Pieneen nälkään meni vielä Lahmacum kadunvarsikiskasta. Jos moni asia onkin muuttunut, bussikuljetukset bussiasemalta stadikalle olivat edelleen olemassa. Ei muuta kuin sekaan, vaikka ahdasta ei tulisi olemaan myytyjen 4000 ennakkolipun perusteella.


Matsilippu, Espresso ja Printen kahvileipänä Kleinin leipomosta

Bussi alkoi olla jo stadikan kohdilla, kun katse kiinnittyi huonekalukaupan parkkipaikalle kokoontuneeseen 25:n kokoluokkaa olleeseen mobiin. Muhkeat pilottitakit Lonsdalen logoa mukailleella fontilla ja jossa luki jotain tekstiä , lyhyet hiukset, tennareita ja maihareita; Tiukka katse kohti stadionia. Vieressä istunut vanhempi rouvashenkilö vahvisti puoliääneen sen, mitä silmät epäilivät. Die sind Nazis. Olisiko matsin jälkeen tiedossa erilaiset jälkipelit? Tästä vähemmän mairittelevasti alakulttuurista kun Alemannia on saanut mainetta äskettäin ihan Urheilulehteä myöten.

Paikka katsomon keskivaiheilta haltuun sekalaista ikäluokkaa edustaneiden katsojien joukosta ja odottamaan. Aloituspotkun lähestyessä kävi selväksi, että pahamaineinen Karlsbande majoittuisi suoraan alleni entisen katsomon yläosan alueen sijaan. Banneria ei tosin stadikalla nyt näkynyt ja tekstitkin olivat perus Ultras retoriikkaa kuten "Meidän elämämme on teidän painajaisunenne", eikä ulkopuolen mobista näkynyt jälkeäkään. Capo oli sama vanha., mutta seuraajat olivat pääosin alle parikymppisiä nuoria ilmeisesti oman uudehkon huumoriryhmänimen "Hure Jonge '11" alla. Tämäkö nyt oli se hurja uusnatsien soluttama porukka? Nimivalinnan perusteella pikemminkin rattopoikia. Ei näitä laihoja poikia tuskin oluenjuonti-iässä voisi parhaallakaan tahdolla nähdä kadulla myllyttämässä vasemmistolaisultrien kanssa, tietämättä mitään heidän muista vapaa-ajan harrasteistaan. Hangaroundit voivat olla erikseen, mutta nyt oltiin ainakin antamassa kaikkensa keltamustien värien puolesta, eikä tuntunut pahalta liittyä biiseihin mukaan.


Kuudesosa kapasiteetista käytössä

Biisit kajahtivat ilmoille jopa paremmin kuin vanhoina aikoina. Kenties tässäkin tapauksessa sanonta "väki vähenee, pidot paranee" piti paikkansa. Täällä olivat vain ne joille tämä tunariseura jotain merkitsee. Kentälle asteli joukko itselle jokseenkin tuntemattomia nimiä aiemmalla historialla alasarjoista tai junioreista. Täysin puskista yleisö räjähti suosionosoituksiin, kun kentälle kuulutettiin #22 Aimen Demai. Seuran ylivoimaisesti pisimmän historian viime vuosilta omaava pelaaja (ei tosin paljon vaadi), joka puolentoista vuoden loukkaantumisten jälkeen pelaisi nyt ensimmäisen ottelunsa tehtyään talvitauolla sopimuksen. Todellinen ammattilainen amatöörien joukossa, joka lienee tienannut urallaan enemmän kuin kaikki muut pelaajat kentällä yhteensä. Odottamaton ja hieno hetki ja menee helposti omiin top5 Alemannia kokemuksiin.

Tuskin oli kahta minuuttia pelattu, kun taivas repesi. "Regenschauer über'm Tivoli... " kuten klassikkobiisissä lauletaan. Tällä kelillä meitä ei voittaisi edes mahtava FC Bayern! Kaikki palikat siis kohdallaan neljättä kuukautta tappioitta  kulkeneen vastustajan lyömiselle Siegenistä. Siegen besiegen? Kenttä oli jo valmiiksi alasarjoille sopivan mutainen, vaikka ympäristö muuten on Bundesliigatasoa. Vastoin ennakko-odotuksia kotijoukkue piti palloa enemmän ja pelasi olosuhteisiin nähden parempaa futista kuin moni Kakkosbundeksessa aikanaan vetänyt nimivahva porukka sama kotkalogo rinnassa. Hyökkäyspää tosin vaikutti kovin kevyeltä. Paras paikka oli pusku läheltä ylärimaan  alkuminuuteilla ja vieraiden pari niukkaa paitsiota. Tauolle nollat taulussa. Edelleenkään ei käytävillä näkynyt tätä äärioikeistolaisporukkaa, ei sen paremmin aiemmalla parkkiksen nurkallakaan. Tauon alkaessa vieraiden valkku kävi vielä eleistä päätellen antamassa linjamiehelle nimikirjoituksen muistivihkostaan, ilmeisen tyytymättömänä vihellyksiin. Koomisen näköinen tilanne.

Toinen jakso meni pitkälti samalla kaavalla sateen lakattua vieraiden ottaessa peliä enemmän komentoonsa. Vieraat hassasivat taas parhaat paikat paitsioihin ja maalissa Löhe pelasti 1vs1 tilanteen. Kotijoukkueen vaaran paikat jäivät keskinkertaisiin kulmiin. Odotetuimmat asiat olivat Demain peliaika 73min ja yleisömäärä 5600. Maaliton tasapeli tästä tuntui voitolta ja kerrankin sai poistua stadikalta tyytyväisenä. Natsitkaan eivät olleet vallanneet Tivolia ainakaan kovin näkyvästi.


Tältä paikalta katseltiin vielä 2011 Würselener Wall -avokatsomon huipulta kohti kaupungin päätyä. Nyt Tivolin nurmella kasvaa pientaloja. Jäljellä on enää pelkkä penger.

Matsin jälkeen tuli vielä tarkastettua entisen kulttistadionin päälle nousevan paremman väen pientaloalueen tila. Entisten VIP-konttien tontilla oli nyt vastikaan avattu supermarket.. najaa. Matkaoluen noudon jälkeen ulkona odottikin tällä erää melkoinen raekuuro. Ei tarvinnut miettiä takaisin kävelyä. Tätä kirjoittaessa edessä on hostellin tarjoama olut sängyn oltua edelleen vaiheessa ja aulatelkussa pyörii Kackbachin peli. Alan pitää paikasta.. mennee alkukankeuden piikkiin, sillä ovat olleet kuulemma 3 viikkoa auki. Tietoinen valinta jo etukäteen jättää peli väliin, sillä se reissu olisi kestänyt koko loppuillan ja kunnon ateria olisi jäänyt väliin. Nyt vaan chilaillaan. Seuraavaksi sitten sovitulle illalliselle Pontstrassen ravintolavaltakuntaan.


Ikkunanäkymä yli kaupungin

Tulevista matseista tuskin riittää ihan yhtä paljon tarinoitavaa.

la 22.03.2014 Alemannia Aachen - Sportfreunde Siegen 0-0 @ Neuer Tivoli, Aachen (GER4)

[Kapteeni_Alkio]

Juuri noi Saksan ja Hollannin (ja Belgian/Luxemburgin) rajaseudun joukkueet ja matsit kiinnostavat itseänikin joten kiitos raposta ja tulevasta. Nythän Aachen ja muu rajaseutu on vielä kätevästi matkan varrella jos on nopeilla junilla Belgiaan, Hollantiin, Ranskaan tai vaikka Londoniumiinkin menossa.

[drakon]

Aamulla odotti taas epäinhimillinen seitsemän jälkeen herätys. Tavarat nopeasti kasaan, kevyt aamiainen naamarin ja reippailu ikkunasta näkyvälle asemalla yhteensä puolessa tunnissa. Nyt olisi edessä paluu eilistä reittiä Kölnin ja Mainzin kautta Karlsruheen. Hieman huolta aiheutti Kölnin yhdeksän minuutin vaihtoaika, eivätkä laituritkaan olisi ihan rinnakkain. Sunnuntaiaamuna syöttöliikennettä oli tunnin välein, joten vaihtoehtoja ei oikein ollut. Tällä erää myöhästymisiä ei ollut ja matka jatkui Sveitsin junayhtiön väreissä Hampurista Zürichiin ajavalla Eurocity-junalla. Näihin jukiin voi varauksetta suositella paikkalippua, joskaan sunnuntaiaamuna ei ollut ihan yhtä täyttä kuin yleensä on ollut. Neljän tunnin istumisen jälkeen oltaisiin puolilta päivin Karlsruhen puutarhakaupungissa, 90 min ennen matsin alkua. Suurin osa matkasta meni selvitellessä, miten puhelimen kuvia saisi muokattua julkaisuun sopivaan kokoon ja palveluun.

Karlsruhessa odottaa ennestään useammalta käynniltä tuttu opiskelijakaupunki, jossa futis oli kuitenkin jäänyt tähän asti näkemättä. Wildparkstadion sijaitsee kaupungin maamerkin, kartanolinnan valtavassa geometrisessä puistossa sitä kiertävän kehätien sisällä. Saapumisen kannalta ei todellakaan kovin optimaalinen paikka. Juoksuradallisena yleisstadionina se alkaa olla aikakautensa viimeisiä jäänteitä, kunnoltaan ja ominaisuuksiltaan jo pahasti jälkeenjäänyt nykystandardeista. Nyt alkaa olla viimeiset hetket käydä, sillä kauan tavoiteltu remontti tai uudisrakennus alkaa näyttää toteutumisen puolesta mahdolliselta.
Alkujaan tähän kohteeseen houkutteli myös vierailja Aue, jonka fanien joukossa saattaisi saapua pari vanhaa tuttua. Hyvän aikaa sitten kävi kuitenkin ilmi, että he olisivat toisella mantereella syntypäiviä viettämässä, joten eiköhän paikka löydy jostain kattamattomilta seisomapaikoilta kotipuolelta.

Ennakkotietojen perusteella asemalta pitäisi löytyä parikin lipunmyyntipaikkaa ja matsilipulla tietty ilmainen julkisten käyttöoikeus kaupungin lähialueilla. Lippuja ei olisi toimitettu ulkomaille, eikä suurta yleisöryntäystä liene odotettavissa, vaikka KSC on nousijajoukkueena ylittänyt kaikki odotukset ollen vielä vahvasti BuLi nousupaikoissa kiinni.  Suuresta kapasiteetista huolimatta ensi viikonlopun Kaiserslautern derby on ollut jo pidempään loppuunmyyty, joten ihan aina ei voi luottaa lippuluukkuun. Tarkoitus on jatkaa matkaa vielä eteenpäin matsin jälkeen, joten tavarat asemalle lokeroon iltapäiväksi.  Junan jättäessä taakseen jo Mannheimin rujon teollisuuskaupungin on aika valmistautua päivän koitokseen.

[bamse]

Liverapolle

[drakon]

Ei se lipun hankinta ollutkaan niin helppoa. Tuskin olin astunut raiteet alittavaan tunneliin kun silmiin osui ticketoffice24:n ovi. Nimestään huolimatta pimeänä ja kiinni sunnuntaisin. Ei sitten muuta kuin laukut jemmaan ja hakemaan lippua toisesta tiedetystä paikasta, asema-aukion vastapuolella olevasta kaupungin turisti-infosta. No eiköhän sekin ollut aiki sumnuntaisin vain kesäkaudella eli huhtikuun alusta. Pitäisi siis hakea lippu portilta. Oli aika tarkistaa kulkuyhteydet. 10 minuuttia ratikalla ja loppuun 20 min kävelyä oli paikallisen reittioppaan paras tarjonta. Eipä siis muuta kuin ratikkaan nouse suoraan aseman edestä ja seuraa sinivalkoisia huiveja. Paikalle näytti osuneen myös kymmenhenkinen jo harmaantuvassa iässä oleva brittiporukka, joka myös kyseli kanssamatkustajilta reittineuvoja. Sivuhuomiona KSC:n ja Herthan ystävyyttä julistavilla huiveilla näytti olevan huomattavan suuri suosio paikallisten keskuudessa.


Väkeä aseman edustan ratikkapysäkeillä

Pois jäätiin MIT:n, eikun KIT:n pysäkillä Durlacher Torilla. Tästä alkoi lopun jalkamarssi Adenauerringin vartta "keskuspuiston" pohjoisosaan. Yksi pieni matkaolut laukun pohjalla oli auttamatta liian vähän tälle marssille, mutta eipä vastaan tullut sen paremmin tankkauspisteitä kuin pullonkerääjiäkään.


Näkymä portilta.

Aikanaan stadikan korkeat valopylväät tulivat näköpiiriin, mutta kävi ilmi että tästä päästä pääsivät sisään vain vieraat. Piti siis jatkaa vielä pohjoispäätyy, josta löytyi niin lippukiskat kuin portitkin. Sää oli taas hieman epävakaan oloinen, joten lipputyypiksi valikoitui vastakatsomon alaosan katetut seisomapaikat 13e sopuhintaan. Kurvien kulmat taivaan alla olivat kai euron halvempia. Katsomoiden ollessa täysin maavalleille rakennetut, sai alaosankin kulkuaukolle kävellä melkoisen määrän portaita rinnettä ylös. Näiden yläpuolella oli vielä kahdessa kerroksessa istumapaikkoja. Paikan sai vallattua ihan keskiviivalta, joten ei valittamista. Kenttää tosin oli siirretty pääkatsomon puolelta entisen juoksuradan päälle, joten tällä puolella etäisyys sivurajaan oli normaaliakin pidempi. Varsinainen kannattajasektori näytti olevan aivan katetun osan pohjoispäässä ja osin avonaisessa kaarteen alussa.


Taivasta tavoitteleva pääkatsomo vasta-auringossa.

Matsi alkoi ilmeisesti Badenin maakunnan hymnin yhteislaululla, jossa selän takaa huudeltiin väliin törkeyksiä naapurikaupunkeja koskevissa säkeissä. Badenin punakeltaiset värit olivat hyvin edustettuina kentälle tuoduissa jättilipuissa seuran omien sinivalkoisten ohella. Maskotin virkaa hoiti Willi niminen villisika, numerona selässä tietty seuran perustamisvuosi (18)94. Alku mentiin kotikomennossa ja vartin jälkeen Yabon matalan keskityksen pompattua puolustajasta suoraan maalille syöksyvän Krebsin päähän siirtyi KSC ansaittuun johtoonkin. Yabo oli parissa vuodessa miehistynyt selvästi siitä, mitä hän aikanaan 18-vuotiaana lainapelaajan Aachenin paidassa esitti. Nyt fysiikka riitti jo aika hyvin kakkosen vääntöihin ja tekniikka oli tallella. Pitkään näytti siltä, että tämä olisi kotijoukkueen heiniä ja saivat he sössittyä pari hyvää paikkaa johdon kasvattamiseenkin. Melko runsaslukuisesta vieraskulmasta ei paljoa kuulunut ja kotipuolellakin laulut jäivät lähinnä kovimman faniporukan huoleksi. Ympärillä lähinnä juteltiin niitä näitä vierustovereille.


Violetti vieraskulma.

Toiselle jaksolle vaihdoin lähemmäs vieraskatsomoa. Peliä jatkettiin aika lailla samalla kaavalla vaihtoihin asti. Pian tämän jälkeen vieraiden kentälle tulleen Okoronkwon kaukolaukaus otti vuorostaan kimmokkeen puolustajasta ja leijaili vastustamattomasti ulkona maalista olleen vahdin yli. Tämä herätti niin vierasfanit kuin joukkueenkin ja viimeinen parikymppinen oli vahvasti vierasvoitoinen. Lopulta katsomo hyvästeli kotijoukkueen vihellyksin ennakkoon selvänä pidetyn voiton valuttua käsistä. Aue harvemmin vieraspeleissä muutenkaan paljoa pinnoja kerää ja nyt KSC oli etukäteen paperilla selvä suosikki. Joka tapauksessa Karlsruhen tappiottomien kotipelien putki kasvoi jo yhdeksään. Ilmoitettu yleisömäärä 12700 tuntui olevan vähän alakanttiin, toisaalta suuri osa ihmisesti oli samalla sivustalla, mitä on aina vaikea arvioida. Melkein 2500 alle kauden keskiarvon mentiin.


Lopputuloksen näkee taululta, kaupungin voi lukea penkeistä.

Matsin jälkeen oli vielä 2,5 tuntia junan lähtöön, joten ajattelin kiertää stadionin ja palata puiston läpi keskustaan. Ei ollut hyvä idea, sillä jatkuvasti vastaan tuli verkkoaitoja tai kivimuureja, jotka estivät kulun oikeaan suuntan. Lopulta kaikki harjoituskentät kierrettyän löysin reitin puiston portille. Ei ollut vielä ihan kesän malliin väkeä ulkona lämpiötilan ollessa alle kymmenessä. Kaupungin päänähtävyydet puistolinna ja pyramidi olivat molemmat myös pressujen alla ilmeisesti restauroitavina. Siihen kun lisää keskustan ratikka/metrotyöt niin oli melkoinen työmaa koko kaupunki tällä hetkellä. Sunnuntaina kauppojen ollessa kiinni ei keskustassa näkynyt juuri muita kuin pelistä tulijoita.


Kartanolinna pressujen peitossa. Tyypillisin turistikuva kaupungista.

su 23.03.2014 Karlsruher Sport Club - Wismut Erzgebirge Aue 1-1 @ Wildparkstadion, Karlsruhe (GER2)

edit: Viimein koko teksti ja kuvat näkyvät

[drakon]

Päivä ei ollut kuitenkaan vielä ohi. Aseman kirjakaupassa piti vakiintuneeseen tapaan käydä tarkistamassa lutuurijulkaisujen osastoa. Tällä erää kirja voitti viihteellisemmät lehtijulkaisut kuten Blickfang Ultran, ja niinpä mukaan tarttui Christoph Rufin ultras-kulttuuria käsittelevä teos Kurvenrebellen.

Alunperin tässä kohtaa piti jatkaa matkaa edelleen Heidelbergiin, jossa olisi voinut viettää muutaman seuraavan yön. Lippukin oli jo ostettu tälle välille Aachenista asti, kunnes pari viikkoa sitten ranskalaiset vimein saivat tarkat otteluohjelmansa  julki. Sieltä tulikin mukavana yllätyksenä maanantaille iltapeli Metzissä, aivan rajan tuntumassa. Sinne siis, tulisihan se olemaan ensimmäinen koskaan Ranskassa näkemäni peli. Suuntana yhtä järjetön ja aikaavievä koukkaus kuin Aachenkin aiemmin. Tosin jos tulevan viikon ohjelmaa olisi rakentanut eri tavalla, olisi tiistaina paluumatkalla voinut katsoa FC Saarbrückenin kotipelin kolmosliigassa.


Päivän saldo

Aikatauluista johtuen sunnuntaina ei ehtisi kuin Saarbrückenin rajakaupunkiin asti. Koko matkan Aachen-Karlsruhe-Saarbrücken olisi saanut yhdelle lipulle ihan samaan hintaan kuin nyt paljon lyhyemmän jo hankitun Aachen-Karlsruhe-Heidelberg vielä ohjelmien julkaisun hetkelläkin. Tässä kohtaa tuli pieni tilastotappio lipunoston "hätäilyn" kanssa. Seuraavan parituntisen saikin vietettyä junassa tekstiä naputellen vaihtaen välillä Neustadtin viinikaupungissa nopeampaan IC-junaan. Mielessään sitä kuvitteli katselevansa junan ikkunasta seudun mäkisiä maisemia, mutta seitsemältä laskeutunut täyspimeys vei toiveet siitä. Betzenbergin punainen hehku erottui kuitenkin hyvin  Kaiserslauterniin pysähdyttäessä. Päivän aikana taitetut kilometrit ovat vielä arvoitus, mutta 650 voi olla lähellä.

[TK]

Hyvää rapoa, näitä lisää

[drakon]

Maanantaiaamu alkoi melkein nollakelissä Saarbrückenin esikaupungista. Tällä erää riitti olla vähän yli yhdeksän lähiasemalla. Lippu Metziin automaatista ja laiturille parin minuutin marginaalilla. Ensimmäinen vaihto olisi heti kaupungin pääasemalla rajan ylittävän junaan parin pysäkin jälkeen. Aikaa oli juuri sen verran, että katsoin parhaaksi ostaa  pääasemalta nyt myös paluulipun valmiiksi, kun tiesin varmuudella millä hinnalla sen saisi.  Ranskan päästä ei olisi mitään takuita. Seuraava  juna ajoi vain rajan ylittävän 10 minuutin pätkän Forbachiin. Sieltä alkaisi viimeinen tunnin matka tuntemattomaan, täydelliselle epämukavuusalueelle olemattomalla ranskan kielen taidolla.

Kulttuurishokin helpottamiseksi ja asioiden sujuvoittamiseksi olin onnistunut hankkimaan paikallisen hostin, jolla oli vieläpä koko päivä aikaa näyttää kaupunkia. Ottelu alkaisi vasta puoli yhdeksältä, joten tähän väliin ehti tutustua kohtuudella tähän Unescon maailmanperintkohteeseen. Lounaan jälkeen tulikin käveltyä kevyt 8 tuntia ympäriinsä . Ensin käytiin stadionilla ottamassa pakolliset kuvat päiväsaikaan. Lipunmyyntikin aukesi sopivasti pienen odottelun jälkeen kahdelta, jolloin se asia saatiin pois listalta. Ostaminen ja tulostaminen olisi onnistunut myös verkosta, mutta arvostin nyt kunnon paperilippua ja mahdollisuutta arvioida eri katsomoita paikanpäällä.


Pääsisäänkäynti

Kaikki neljä katsomoa ovat ulkoisesti hyvin eri näköisiä ja kulmat ovat auki. Vaikuttavin oli kolmikerroksinen ja jyrkkä  Tribune OUEST, joka toi vahvasti mieleen Standard Liegen kotikentän. Pääkatsomossa oli alle kymmenen riviä aivan kentän tasossa, niiden yläpuolella aitioiden rivi, jonka päällä vielä varsinainen pääkatsomo. Vastakatsomossa oli vain yksi kerros ja se vaikutti rakennuksena uusimmalta. Kävi ilmi, että kotifanien ryhmittymiä olisi molempien maalien takana. Päätyihin oli myös selvsti halvemmat paikat kuin pitkille sivuille, joten päädyin 18e maksaneeseen istumapaikkaan Moselle-jokeen rajautuvaan Tribuna EST:n. Tästäkin vain alempi kerros olisi auki ja sen keskiosan parhaat  paikat varattu VIP:lle sekä heti maalin takana ääneenkannattajille. Saman katsomon reunassa näytti olevan myös verkolla muusta erotettu vieraskatsomo.


Tribuna Ouest

Tämän jälkeen tutustuttiin Mosellen varren puistoihin, katedraaliin, kauppakatuihin yms . Samalla tuli todettua, että ranskalaisessa ja suomalaisessa ruumiinrakenteessa on ilmeisesti ylitsepääsemättömiä eroavaisuuksia, sillä housujen ostosta ei lopulta tullut mitään lukuisista kaupoista, yrityksistä ja hyvästä assistentista huolimatta.


Saint-Etienne katedraalin alttaripääty

[drakon]

Päivän kävelykierros päättyi stadikalle tuntia ennen pelin alkua. Etäisyys keskustasta on kohtuullinen, vaikka virallisesti stadion on naapurikaupungin puolella. Nyt pieni fanshop pääkatsomon juuressa oli myös jo auki ja piti hakea talteen Granatin punainen huivi. Parilla kannattajayhdistyksellä näytti olevan omat myyntipaikkansa stadikan edustan torialueella, johon kaikenlaiset ravintoa tarjoavat myyntipisteet oli sijoitettu. Olisi Mosellen ylittvän sillan vieressä ollut ihan ihka ravintolakin tarjolla terassin kera. Tuntui vielä liian aikaiselta jäädä, joten oli aikaa hakea kebabit vinkatulta kioskilta jonkin matkaa stadikan ohittavan moottoritien toiselta puolelta. Paluumatkalla tuli todettua, ettei parkkeeraaminen ollut niin justiinsa tarkkaa,  Audikuskin valitessa paikkansa suoraan pysäkkikatoksen edustan levennykseltä! Kymmenen minuuttia ennen pelin alkua stadionin edusta oli vielä täynnä väkeä, tosin turvatarkastus oli nimellinen eikä sisään siirtyminen siten juurikaan aikaa vaatinut.


Valoa pimeyteen, näkymä kanaalin ylittävältä sillalta

Joukkueet olivat itselle jokseenkin tuntemattomia, kuten koko Ranskan kakkosliiga. Otteluohjelman perusteella Metz johti sarjaa ja oli hävinnyt vain kerran kotona. Vieraat Brestistä olivat alimmassa kolmanneksessa ja aika heikko vierailija. Metzillä oli selkeä etninen jako pelipaikoilla; perusranskalaiset nimet ja kasvot puolustivat ja afrikkalaistaustaiset hyökkäsivät. Metzin historiasta tiesi lähinnä HJK-koitokset, jo-jo menneisyyden, kuuluisan akatemian, sekä vihasuhteen naapuri Nancyyn. Tällä erää oppi, että logon lohikäärme liittyi kaupungin perimätietoon kuuluvaan tarinaan sankarista, joka vapautti kaupungin lohikärmeen terrorin vallasta. Ihme ja kumma lohikäärmepukuista Tim Wieseä ei näkynyt kiertämässä kenttää näin maskottien aikakaudella.


Kaikki valmiina

Pelin seuraaminen oli tietty vähän hankalaa kun ei kentällä olijoista mitään tiennyt ja fanien huudoistakaan ymmärtänyt. Valikoima tuntui ainakin tässä päässä kenttää olevan laaja, mutta ydinjoukon ulkopuolelta ei juuri osallistuttu. Ekaan varttiin vierailijat saivat monta kulmaa ilman mainittavaa tulosta. Kotijoukkueen tähtäin puolestaan oli jossain 20. penkkirivin kohdilla. Peli oli aikamoista juoksemista päästä toiseen. Tauolle mentiin maalittomassa tilanteessa. Väkeä oli huomattavasti enemmän kuin olisin aiempien kauden pelien kuvia katsomalla odottanut. Uskoakseni vieraskarsinassa ei ollut ketään melkein 800 kilometrin välimatkan taittanutta näin arki-iltana.


Meininkiä kannattajapäädyssä

Tässä kohtaa pystyi tekemään havaintoja katsomon ilmeisestä (pysyvästä) keskeneräisyydestä. Hissikuilun näköinen tunneli yläkertaan oli tehty, mutta edessä oli pelkät ristikot. Vessoja oli 1+1, kaikki maantasolla. Niinpä tarpeita tehtiin pimeänä olevien rappukäytävien seiniin. Capolla oli joukkoineen joku hengenluomishetki alakäytävällä, jossa ei ollut kuin tagattua betonipintaa. Ainut myyntipistekin oli kiinni. Katsomon penkit vaikuttivat olevan jo kestoliassa. Tuskin oli hetkeen pesty.

Kotijoukkue siirtyi heti tauon jälkeen johtoon N'Gbakoton kaukolaukauksella. Tämä sai länsipäässä aikaan yhden punaisen soihdun polton ja pari bängeriä kentälle. Nyt  tavallinenkin kansa yhtyi lauluihin hetkeksi. Tuomari oli pikkutarkka ja antoi joka kylki-kyljessä tilanteess kaatujalla vaparin, usein kaataneelle myös kortin. Vaikka kotijoukkue ehkä hallitsi hienoisesti, ei se kunnon paikkoja saanut. Lopussa jäi mieleen Metzin kaikkien kolmen vaihdon käyttö 89-90 minuuteilla.


Pääkatsomo

Varsinaista videotaulua ei ollut, joten jäi AM tuntemattomaksi (lisäys: 10400), mikäli sitä koskaan ilmoitettiinkaan. Faniporukka jaksoi pitää mekkalaa koko pelin ajan ja odotuksiin nähden tunnelma oli positiivinen yllätys, vaikka kentällä ei suurta taidetta nähty. Saatiinpa pari kertaa aikaan myös vuoropuhelua päätyjen välillä.

Loppuun voisi vielä todeta, että ranskalainen näppäinasettelu poikkeaa melkoisesti omastamme, joten paikallisilla välineillä kirjoittelu on melkoista taiteilua..

ma 24.03.2014 FC Metz - Stade Brestois 1-0 @ Stade Saint-Symphorien, Mest (FRA2)

[drakon]

Tämän päivän ohjelmassa on paluu syvälle Saksaan, tarkemmin sanottuna Sandhauseniin. Tätä kirjoittaessa matkaa on tehty jo melkein takaisin Mannheimiin asti pitkälti samoja polkuja kuin menomatkallakin, pitäen Saarbrückenissä parin tunnin tauko jatko-junaa odotellessa. Tällä erää liput oli jaettu väleille Metz-Saarbrücken, sekä Saarbrücken-Heidelberg. Ensimmäisen osto jo eilen oli hyvä idea, sillä Metzin pään automaatti puhui pelkästään paikallista kieltä. Jonkun lipun sillä löysi samalle välile, mutta hinta olisi ollut melkein tuplat.

Sandhausen? Lähinnä kyläksi laskettava paikkakunta heti Heidelbergistä etelään. Keskimääräinen saksalainenkaan ei osaisi tätä laittaa kartalle, joten futista pelataan lähinnä jonkun raharikkaan ansiosta. Siitäkin huolimatta meinasi lähtö tulla viime kauden kakkosesta. Hardtwaldstadion löytyisi nimensä mukaisesti jostain kylän reunasta metsän siimeksestä. Nyt täällä oltaisiin kuitenkin vierailijoiden, Union Berlinin vuoksi. Olihan paikalle tulossa myös Berliinin "messiaan" johtama autoseurue. Tunnin päästä pitäisi olla tapaaminen Sandhausen/St.Iigenin asemalla. Alkuillanpelin  jälkeen matkan on tarkoitus jatkua kvartettina sinne, minne Skodan kuski päättää sen ohjastaa. Tästä eteenpäin suunnitteluvastuu on ulkoistettu pitkälti yksityiskohtien osalta muille. Skodalla Skopjeen?


U.N.V.E.U.

[Juike]

Onpas miellyttävää luettavaa!

Tämän mukaan yleisömäärä Metzissä 10 423 http://www.ligue1.com/ligue2/feuille_match/78178#bloc_videoMatch

Hardtwaldstadionin kupeessa on "klubitalo", jossa oli muistaakseni ystävällisiä ihmisiä.

[Kapteeni_Alkio]

Legendaariset "Meztin puppelit" by Lasu...Rajaseutujen railroad trip on edelleen viihtyisää seurattavaa.

[kharpo]

Onhan tätä mielenkiintoista seurata

[drakon]

Hyvä, että joku on kiinnostunut jaaritteluita lukemaan.

Tämän iltapäivän stooria ja eilisiä kuvia tullee joskus myöhemmin, sillä täysi auto ei ole paras kirjoittelupaikka. Nähdyn jälkeen tunnelma ei tietty ole paras mahdollinen, mutta Skoda etenee autobahnia keskimäärin 160km/h kohti seuraavaa majapaikkaa Baijerin vapaavaltiossa.

[drakon]

Astuesani ulos junasta ovat pariskunta ja Messias jo laiturilla odottamassa. Lyhyen tervehdyksen jälkeen tuleekin jo merkitsevä katse ja kysymys: Minttu? Mukana, tottakai! Hymy leviää seurueen keskuudessa.  Todetaan, että on ruoka-aika ja lähdetään kohti aiemmin saapuneiden tiedustelemaa  ravintolaa. Kylä näyttää juuri siltä kuin pystyi kuvittelemaan; tyylikkäitä omakotitaloja ja muutamia liikkeitä keskustan risteyksessä. Zephhahn niminen ravintola osoittautuu olevan keittiän osalta lounasajan ja illallistarjoilun välisellä tauolla, joten listalla on lähinnä pizzaa ja keittoja. Olemme aluksi ainoat asiakkaat, joten tarjoilu pelaa.


Neljän ruuhka Sandhausenin pääkadulla.

Ruoan jälkeen jatketaan jalan kohti stadionia, jossa auto on parkissa. Ennen stadionia tulee jo kyltti Sandhausenin taajaman päättymisestä. Todellakin metsässä.  Varoitetaanpa autoilijoita pian myös vaeltavista kilpikonnista tiellä?! Vieraskatsomoon päästäkseen pitää vielä kiertää melkoinen kolmiolenkki metsässä useampi sata metriä stadionin toisella puolella.. Lipputiskillä ollaan niukasti kymmenen minuuttia ennen alkua ja seisomapaikka irtoaa 11 eurolla. Olosuhteiden puolesta voi luulla olevansa Regionalligan ottelusssa. Vieraskatsomon ylärivillä (9) on juuri pää maaliriman yläpuolella eikä katosta voi edes haaveilla. Saapuessamme tilaa on lähinnä maalin takana ja sivulla pienin näköestein.


...eine Strasse, viele Bäume, das ist eine Allee? Kujan päästä oikealle ja saman verran matkaa eteenpäin niin ollaan vieraskatsomolla.

Muutaman minuutin pelin jälkeen Quiringin sivuvapari löytää tiensä kierteellä takayläkulmaan ja päädyssä riemu repeää. Tasoitus tulee heti parin minuutin jälkeen Sandhausenin maalivahdin lähettäessä Blumin nopealla avauksella vasemmasta laidasta läpi. Tämä saa sijoittaa pallon alakulmaan ilman suurempaa häirintää. Union pitää palloa enemmön ja luo pari muutakin hyvää paikkaa kotijoukkueen luottaessa nopeisiin vastahyökkäyksiin hieman hidasta puolustusta vastaan. Tunnelma vieraspäädyssä on läpi ottelun lähinnä vaivautunut, vaikka väkeä on matkustanut paikalle useampi sata. Vain pieni ultraosasta jaksaa pitää mekkalaa. Liekö suuri osa omilla autoilla paikalla ja selvin päin. Kotifanit pääkatsomon kulmassa ovat selvästi niskan päällä.


Kohta se alkaa. Pääkatsomon puolellatäyttöaste on hyvä, vastakatsomossa on vain 50 poliisia

Tauolla Munchenin talouspakolainen, myöhemmin tuttavalllisemmin Pl*yboy tai isäntä , löytää paikalle. Hän on luvannut majoittaa nelikon residenssillään etelän pääkaupungissa tänä yönä. Sandhausen siirtyy johtoon pian tauon jälkeen Haasin sylkiessä pallin suoraan maalin edessä seisovan Adlerin jalkoihin. Tämä oli maalivahdin maali, mutta hieman myöhemmin Haas nappaa minuutin sisään kaksi gamesaveriä. Siitä ei ole kuitenkaan hyötyä Union hyökkäyspelin jäätyä tauolla koppiin. Niukka 4000 on löytänyt tiensä peliin, taitaa olla yli keskiarvon kiitos vieraiden.


Vieraskatsomoa

Lopulta ansaittu tappio ja kaikkia vituttaa. Messias tuijottaa metsän syvyyksiin, parempi olla sanomatta mitään. Kotifanit tekevät aaltoja.Pl*yboy tuntee kaikki ja käy moikkaamassa kaikkia ohikulkijoita. Vähitellen valutaan takaisin autolle ja kaivetaan takakontista kori Berliner Pilseneriä. Auto ottaa suunnan kohti autobahnia Muncheniin, tunnelma on vaisu. Noin klo 20:48 varmistaa FC Bayern radiossa mestaruuden.


Loppuläpsyttelyt fanien kanssa aidan välistä

ti 25.03.2014 SV Sandhausen - Union Berlin 2-1 @ Hardtwaldstadion, Sandhausen (GER 2)

[drakon]

Saattue saavutti Munchenin hyvin ennen puolta yötä. Tarkoitus kai oli mennä nukkumaan, mutta Pl*yboy haluaa välttämättä yhdelle kantapaikkaansa, futispubi Stadioniin (an der Schleissheimerstrasse), vaikka on lähdössä aamulennolla USA:n. "20 minuuttia  ja taksilla takaisin, minä maksan". Pariskunta jatkaa suoraan isännän kämpille. Kriisin siemenet on kylvetty. Yhdestä tulee kolme, paikassa viivytään pitkään sulkemisajan jälkeen henkilökunnan kanssa kupitellen ja lähteepä pari kanta-asiakasta mukaan isännän kattohuoneistoon pöytäfutista lätkimään. Helvetin huono idea! Pariskunta ei arvosta aamuneljään meluamista kun aamulla pitäisi lähteä ajamaan. Melkoisen kriisi-istunnon päätteeksi päädytään kuitenkin jatkamaan matkaa ja navigaattoriin lyödään majapaikan osoite Milanossa. Kaikkia vituttaa, reissu on katketa ennenkuin on kunnolla edes alkanut. Matka käy Itävallan läpi yli Alppien. Illalla olisi ohjelmassa Bergamossa Atalanta - Livorno, jos kuski suo.


Molempien kaupungin seurojen farkkuliivit pubin seinältä.

[Thouni]

Ei mulla muuta.

[drakon]

Itävallan raja saavutettiin keskiviikkona parissa tunnissa. Ensin piti kuitenkin hoitaa huoltoasemalta autoon tarra maksetusta moottoriteiden vuosimaksusta. Seuraavaksi olikin tiedossa useampi tunti lumihuippuisia vuoria laakson molemmin puolin. Ampassin sola taukopaikkoineen teki erityisesti vaikutuksen. Korkeimmilla paikoilla oli vielä luntakin maassa ja välillä laskettelurinne kulki heti E45 tien vierestä. Italian rajalta eteenpäin maksettiinkin sitten tiekohtaisia maksuja ottamalla liityttessä automaatista lippu maksaen toisella portilla poistuttaessa moottoritieltä.


Alppimaisemia

Rajalta Bolzanon ja Veronan kautta Milanoon tuli ilmeisesti maksamaan yhteensä jotain kolmekymppiä. Sen päälle tuli vielä kahteen kertaan Milano-Bergamo välin 3,30e pelissä käynnistä. Kahden evästauon kanssa matkaan taisi mennä seitsemän tuntia, joten Milanossa ei viivytty tällä erää majapaikkaan kirjautumista pidempään. Tiesipä istuneensa kolmen tunnin yöunilla.


Elegantimpi taukopaikka

Bergamon päässä liikenne oli enemmän ja vähemmän tukkoista. Pääsimme kuitenkin stadionin välittömään läheisyyteen juuri ennen lähialueen katujen sulkemista joskus 90min ennen peli. Parkkipaikan löytäminen olikin sitten melkoinen projekti ajellen kapeita kauppakatuja edes takaisin varmaan vartin. Tulomatkalla oli satanut koko ajan Milanosta lähdön jälkeen, mutta sopivasti jalkautumisen koittaessa sade oli päättynyt. Lämmintä ruokaa ei oltu nähty koko päivänä, mutta nytkin piti lopulta tyytyä stadionin lähikatujen sämpylävaunutarjontaan. Neljän euron oluet eivät herttäneet suosiota ja ajatuksena oli hoitaa asia stadionin sisällä. Koitin varoitella ettei sieltä,välttämättä mitään saa, ja niinhän siinä kävi, että hinta oli sama, mutta sisältö 0%. Jäi nekin sitten juomatta.


Näkymää ulkopuolelta lähestyttäessä etelästä

Kolme neljäsosaa stadionista kierrettymme tulimme myös siihen tulokseen, ettei ainakaan ulkopuolella olisi minkäänlaista fanituotemyyntiä. Eipä lyötynyy sisältäkään. Kontrolli portilla käsitti vain nimen lipussa vertaamisen henkkariin, mutta edes isoon olkalaukkuun ei haluttu katsoa muusta kopeloinnista puhumattakaan. Sisällä eri sektorien merkkaus olikin sitten jätetty aika heikolle ja lopulta järkkäri sai opastaa turistit paikoilleen vastakatsomoon, olihan sisäänkäynti sivukäytävältä, johon katsoessa nkäyi vain vessoja.

Messias oli hankkinut printtiliput pitkän sivun lähes ylimmältä riviltä katon alta, josta oli erinomainen näkymä niin kentälle kuin Curva Nordiin naurettavaan 11e hintaan. Penkin virkaa toimittaneet takamuksen malliset muovikupit olivat tosin hirveimmät ikinä. Sivusuunnassa niin lähekkäin, että hartiat olivat naapurissa kiinni ja syvyyssuunnassa polvet edellä istuvan selässä, ellei istunut jalat koomisesessa V-asennossa. Tämä siitä huolimatta, että katsomon portaat oli selvästi uusittu lähiaikoina. Varmaan osin edeltäneen sateen tuomasta kosteudesta johtuen oli melkoisen kylmä, vaikka mittari näytti kahdeksaa. Paikallisilla olikin pitkälti toppatakit ja pipot päässä.


Alun koreografia

Valmisteluista näki, että Curvasta olisi tulossa jotain ohjelmaa alkuun. Pelaajien astuessa kentälle pääty olikin  yhtä hopeapaperimerta keskellä katsomoa olleen lakanan tultua valaistua punaisilla soihduilla. Tarkoilla heitoilla myös päätyrajan suuntaan syntyi toinen soihturivi bängerin paukkuessa. Kun tämä koreografia oli "poltettu loppuun" ilmestyi vielä Curvan alarivien putkikatsomorivien alle välkkyvien pyrojen rivistö. Tässä oli kunnon Tifosi meininki! Myös eteläkurvin pienempi ryhmittymä piti taustalla omaa punaista tulishowta. Vieraskatsojia oli paikalla tuskin kolmeakymmentä, joten sieltä ei sen paremmin näkynyt kuin kuulunut mitään pelin aikana. AM oli lopulta verkosta tarkistettuna noin 14000 ja Messiaan esittämä arvaus osui noin 500:n tarkkuudella.


Toisessakin päässä paloi

Atalanta oli jokseenkin koko pelin hallitsevampi osapuoli. Parin hyvän paikan jälkeen lopulta onnistui ja kotijoukkue siirtyi johtoon. Maalin jälkeen päädyssä syttyi taas muutama uusi soihtu laulujen kajahtaessa ilmoille entistä kovempaa. Livorno ei päässyt oikein missään vaiheessa mukaan kotijoukkueen hallitessa palloa. Kaikkiaan pelistä jäi hyvin aktiivinen kuva ja kentällä sekä katsomossa tapahtui koko ajan jotain. Toisen jakson alun toisen maalin jälkeen voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä ja vierailta ei nähty sitäkään vähää. Kotipääty jatkoi hauskanpitoa loppuun asti ja uusia soihtuja paloi vähän väliä ympäri Curvaa. Kaikenkaikkiaan kenttäpahtumienkin puolesta viihdyttävä peli ja ylitti omat ennakko-odotukset. Kunnon vasemmistolaisena Messias oli toki pettynyt Livornon, jonka vuoksi oli valikoitu juuri tämä peli.


Pääkatsomon suunta

Pelin jälkeen ei ollut vaikeuksia unen tulon kanssa pitkän päivän jälkeen. Torstaina olisi vuorossa Internazionale - Udinese Milanossa, suunnilleen Euroopan ainut peli tälle päivälle. Sitä ennen olisi kuitenkin aikaa pyöriä kaupungilla pitkälle iltaan, kunhan nyt ensin herättäisiin joskus.

Ke 26.03.2014 Atalanta Bergamo - A.S. Livorno 2-0 @ Stadio Atleti Azzurri d'Italia, Bergamo (ITA1)

[drakon]

Torstai alkoi kaupungissa pyörimällä ennen puolta päivää; Sforcescon linna, tuomiokirkon aukio, kirkko itse, Vittorio Emanuelle II:n ostoshelvetti. Samalla tarkistetyiin kaupungin joukkueiden kaupat keskustassa. Sivukujalta löytyi kaupungin mittakaavassa edullinen kioskin ja ravintolan yhdistelmä, jossa pastasta ja oluesta köyhtyi alle kympin. Lopuksi vielä la Scalan edusta matkalla takaisin majapaikkaan. Yhtään ruokakauppaa emme bonganneet koko kaupungista, taitavat syödä ainoastaan ulkona. Suunnilleen samat paikat tuli nähtyä kuin vuosi takaperin samassa kaupungissa, ei aiheuta suurta wow-fiilistä.


Erilainen näkökulma tuomiokirkkoon

Samaa voi sanoa illan ottelusta. AC on ollut itselle aina se kiinnostavampi kaupungin joukkueista ja stadionkin oli jo nähty kertaalleen. Puolityhjällä kolossilla tuskin kummoista tunnelmaa olisi odotettavissa eikä Udinese vastustajana herätä suurempia tunteita. Isossa kaupungissa matkat kestävät vaikka lähtöpiste oli samalla puolella kaupunkia, niinpä puolentoista tunnin ajasta jää reilut viisi minuuttia aloituspotkuun. Väkeä valuu vähitellen paikoilleen.


Hiljaista kuin tuomiokirkossa. Tänne saanee kuitenkin saapua myös topissa ja minihameessa, toisin kuin edelliseen.

Tällä erää liput oli ostettu oranssin puolen toisesta kerroksesta ja keskiviiva on suoraan silmien edessä. Tästä ilosta oli köyhtynyt reissun ylivoimaisesti kalleimman lipun hinnan, 37e. Rivi 3 on kuitenkin niin alhaalla, että katsomon reunakaiteet ovat pahasti näköesteenä. Pelaajien astuessa kentälle katsomossa on täysin hiljaista. Tuskin olisi huomannut koko asiaa, jos olisi katsonut muualle.


Harvaan täytetty kotipääty heiluttaa lippuja läpi ottelun.

Vasta pallon pyöriessä alkaa fanipäädystä kuulua mölyä. Eiliseen yhtenäiseen  Atalantan Curvaan verrattuna tämä näyttää ja kuulostaa joukolta itsenäisiä ryhmiä, joiden välillä ei ole samanlaista koordinaatiota. Keskelläkin toisen kerroksen kannattajakatsomoa näkyy vapaita paikkoa. Ne harvat kerrat kun kaikki todella liittyvät huutoon kerralla erottuvat selvästi. Alussa katsomon lattialla näkyy pari punaista soihtua, mutta muuta visuaalista hyvää ei ole tarjolla läpi pelin heiluvia jättilippuja lukuunottamatta.

Kentällä nähty esitys on sitä luokkaa hirveä, ettei se kummempia hurraa-huutoja olisi ansainnutkaan. Vieraat ovat tulleet vain puolustamaan, eikä Inter saa edes laukauksia maalille asti, vaan pelaajat ehtivät peittämään ne. Tempo on olematon Interin siirrellessä palloa lähinnä poikittain ilman suurempaa yritystä mennä maalille. Ne kerrat kun Udinese saa pallon tulee peliin heti eloa kaikkien pyrkiessä suoraviivaisesti Interin maalille. Heille taitaa mennä jakson ainut varsinainen maalipaikka. Odotetusti vihellys on melkoinen pelaajien poistuessa tauolle. Tekisi mieli poistua..


Vieraille riittää kulkuaukon leveys oranssitakkien selän takana.

Pian tauon jälkeen Inter tekee ensimmäisen vaihdon ja pelitapaa on viilattu aktiivisemmaksi. Nyt Udinesen 16-vuotiaalle maalivahdillekin alkaa tulla vähitellen töitä turhan siirtelyn jäätyä pois. Tunnin pelin jälkeen Inter saa ensimmäiset kaksi vaarallista tilannetta maalille, jotka teini kuitenkin hoitaa. Pääosin vedot menevät edelleen ohi maalin. Tästä eteenpäin vieraiden omaa peliä ei nähdä enää ollenkaan Interin painostaessa ja vieraiden pelatessa vain aikaa joka maalipotkussa ja muussa mahdollisessa tilanteessa.

Pelin kohauttavin hetki nähdään viimeisellä kympillä kolmen peräkkäisen maalitilanteen päättyessä lopulta puolustajan saksipotkutorjuntaan korkealta ilmasta maaliviivalta. Maalit jäävät näkemättä viiden minuutin lisäajasta huolimatta ja stadion tyhjenee hetkessä. Jälkikäteen luettu yleisömäärä 46000 on iso vitsi, läsnäolijat eivät usko edes kahteen kolmasosaan tuosta. VMP, en ajatellut käydä Meazzalla hetkeen.

Kuvat vähän laahaa perässä kiitos heikkojen verkkoyhteyksien.


to 27.03.2014 Internazionale Milano - Udinese Calcio 0-0 @ Stadio Giuseppe Meazza, Milano (ITA1)

[drakon]

Perjantaiaamun koittaessa oli aika aloittaa paluu pohjoiseen heti kahdeksalta. Tiemme erkanisivat Veronassa. Oma reittini kulkisi nyt junalla takaisin Alppien yli Müncheniin auton jatkaessa Itävallan toista puolta kohti Tsekkiä ja uusia matseja paluumatkalla Berliiniin. Baijerin suurin oli ilmoittanut jo hyvissä ajoin, etten olisi saamassa tälläkään kertaa (lippua), niinpä piti miettiä muita vaihtoehtoja lauantaiksi. Perjantaina oli joka tapauksessa tarjolla FCB:n amatöörien Regionalligan peli Grünwalder Strassen hiljattain remontoidulla kulttistadionilla. Pieni tyylirikko katsoa punaisia 1860:n henkisessä kodissa, mutta minkäs teet.

Mietteissä oli ollut pitkään Salzburg vaihtoehtona lauantaille, mutta tarkkoja peliaikoja sai odottaa aina pari viikkoa ennen lähtöä asti. Tämä oli osaltaan viivyttänyt päätöksentekoa koko Italian koukkaukselle osallistumisesta. Olisihan oma paluulippu vuorten takaa melko hinnakas ja siten nuo kolme päivää nostivat reissun kuluja aika lailla. Hinta pysyi kuitenkin vakiona pitkään ja huomasinpa vielä mahdollisuuden yhdistää Salzburgin menomatkan samaan lippuun ilman lisähintaa 16 tunnin välipysähdyksellä Münchenissä! Tällä sai siis hoidettua kolme asiaa yhdellä lipulla kohtuulliseen viidenkympin hintaan, Salzburg itsenäisenä kun olisi ollut melkein puolet tuosta.


Jälleen kassa kilahtaa tulliportilla

Matka Veronaan otti pari tuntia ja rokotti taas tiemaksuja kympin verran. Milanon aamuruuhka itsessään oli kokemus, onneksi ei tarvinnut olla ratin takana. Veronaan saapumisen ja junan lähdön väliin jäi reilu pari tuntia aikaa katsella jälleen yhtä UNESCOn maailmanperintökohdetta. Olihan näitä jo osunut tälle matkalle useampikin. Jalan ehti kävellä hyvin läpi kaupunginmuurit, torin, antiikkisen Arenan, kapeat kauppakadut, sillat Adige-joen yli, entisen kasarmialueen puiston yms. Turisteja oli tähänkin aikaan vuodesta tori täynnä, miltähän mahtaisi näyttää elokuussa? Täällä oli tarjolla matkaoppaiden Italia-maisemia mihin vain katsoikin. Pitänee joskus palata paremmalla ajalla.


Hieman vanhempaa stadionarkkitehtuuria Veronasta

Koko viiden tunnin junamatkan ajan aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta tehden alppimaisemista ehkä menomatkaakin komeampia. Vähän kuin luontodokkaria katselisi.  Tämän EuroCityn tarjosi Itävallan junayhtiö ÖBB. Juna seurasi pitkälti samaa reittiä kuin ajoväyläkin, joskin yleensä laakson pohjalla. Niinpä sivulta näki hyvin millaisia siltoja ajoreitti tullessa oli ylittänyt.


Paluumatkan reitti junaillen Alppien yli ja ali

Münchenissä oltiin hetken yli kuusi ilalla. Laukkusäilöä sai etsiä hetken, sitten pientä purtavaa Burger Kingistä ilman puolen tunnin jonoa. Oikean suunnan bussi meni kuitenkin nenän edestä, sillä se käytti omaa väliaikaispysäkkiä, minkä etsiminen myös otti hetken. Onneksi pikalinja X30 ajoi viiden minuutin vuorovälillä - kolme pysäkkiä 10min matka-ajalla ja oltiinkin suoraan stadionin edessä, joskin pelivaraa matsin alkuun oli enää 10 minuuttia.


Vastakatsomon julkisivu auringonlaskun aikaan.

[drakon]

Lippuluukku oli sopivasti liikennevalojen toisella puolen. Tietämättä mitä katsomoita edes oli käytössä pyysin lipun viereiseen vastakatsomoon, johon näytti menevän ihmisiä. Kympin hinta hieman yllätti, vaikka olisihan se teoriassa katettu istumapaikka pitkältä sivulta. Perinteisesti tässä "Stehhalle" lempinimen saaneessa katsomossa kuitenkin seistäisiin.

Odotuksissa oli ehkä 500 katsojaa, mikä silmämääräisesti saattoi olla nytkin tilanne. Pääkatsomossa näytti olevan jonkin verran porukkaa ja myös kulman ravintola kenttänäkymin oli auki. Hiljattain uusiksi rakennettu vieraskatsomo oli tyhjänä, sitä vastoin Bambergin violettejä lippuja näkyi pääkatsomon alakulmassa. Koko leveään vastakatsomoon oli vain kaksi sisäänkäyntiä ja niistä lähemmän yläpuolelle näytti kerääntyneen Amatöörien useamman sadan fanin joukko.


Näkymä täysin remontoidun ja suojellun pääkatsomon suuntaan pelin alkaessa.

Pelin käynnistyessä alkoi myös fanijoukon laulu, jota kestikin keskeytymättä matsin loppuun asti. Amatööreille oli omistettu pari omaakin veisua. Matalalla oleva peltikatto antoi mahtavan kaiun, minkä perusteella ulkopuolelta voisi kuvitella olevan meneillään jotain suurempaakin. Fanien aktiivisuus oli kyllä yllätys aiempiin nähtyihin kakkosjoukkueiden peleihin nähden. Ilmeisesti jotkut Allianzin meininkiin kyllästyneet käyvät myös ainoastaan täällä. Interistit voisivat käydä katsomassa mallia.


Fanijoukko katon alla. Taustalla pitkälti käyttökiellossa oleva kotikaarre, sekä tulostaulu

Heti kympin peli  jälkeen kotijoukkue meni helposti johtoon ja vaikuttikin siltä, ettei vierailijasta juuri olisi sarjajohtajaa horjuttamaan. Puolen tunnin jälkeen johto kasvoi kahteen maaliin. Nyt Bamberg kuitenkin kävi kaventamassa lähes heti perään Bayern-puolustajan harhasyötöstä kiittäen. Ennen taukoa kotijoukkue osuu kuitenkin vielä kerran ja homma vaikutti selvältä. Manuaalinen tulostaulu oli osaltaan sympaattinen ja paikan historiaan ja henkeen ehdottomasti kuuluva.

Tauolla vain yksi kioski oli auki ja olutjono niin pitkä, että jakson alku jäi näkemättä. Ei sieltä taidettu mitään muuta ostaakkaan. Käytävällä ja vessassa näytti olevan menossa 1860-tarrojen repiminen tai omien päälleliimaus. Jaetun kotikentän iloja. Puoliajan alkuun amatöörit osuivat vielä pari kertaa Bambergin saadessa vielä yhden lohdutusmaalin. Viimeinen puolituntinen olikin lähinnä pelailua. Kaikkineen melko avointa peliä, mutta viihdearvo tuli lähinnä fanikatsomon meiningistä. Lopulta katsojia ilmoitettiin olleen 760. Käyhän tätä nyt kerran katsomassa. Tulevalla kaudella tällä kentällä pelattaneen kolmosliigaa, joten vastustajatkin voivat olla kiinnostavampia kuin Baijerin pikkuseurat.


Jälleen yksi maali on syntynyt pian tauon jälkeen.

Matsin jälkeen olikin aika hakea matkatavarat München Ostilta ja siirtyä pääaseman viereiseen majapaikkaan naputtelemaan tekstejä ja odottamaan tämän päivän siirtymistä Salzburgiin. Taas uusi UNESCO-kohde, tosin pelaisi siellä illalla myös juomatölkkijätin alumiiniseura Innsbruckin perinneseuraa vastaan. Kaikki ennakkomerkit näyttävät siivellisten härkien teurastavan putoamiseen tuomitut vuoristolaiset.

pe 28.03.2014  FC Bayern Amateure - Eintracht Bamberg 2010 5-2 @ Stadion an der Grünwalder Strasse, München (GER4)