Eteläisen Baijerin läpi köröteltyään juna saavutti Salzburgin puolen päivän aikaan. Se olikin ensimmäinen pysäkki Itävallan puolella, kaupungin sijaitessa käytännössä valtioiden rajalla. Sattumalta sama juna oli lähtenyt liikkeelle tutusta Saarbrückenistä ja päättyisi joskus Graz:n, ajaen vaakasuoraan koko Saksan ja Itävallan läpi lännestä itään. Tällä kertaa paikallistuntemusta tarjoaisi herra "Jääkäri", joka odottelikin jo laiturilla. Hän ei tosin ollut järin innoissaan tiedosta haluistani nähdä tätä paikallisen futiksen tämän hetken lippupaivaa, olihan hän intohimoinen kaupungin perinteisemmän joukkueen Austria Salzburgin kannattaja. Paikalla vallitsi juuri nyt shortsikelit ja herren paljasta pohjetta koristikin tatuoituna melkoinen Austrian logo.
Maalaismaisemia Saksan etelärajalta Alppien juurelta.Menomatkalla kämpille käytiin katsomassa entisen stadionin paikkaa, jonka katsomoiden paikalla seisoi nyt kaksi toimistotaloa. Varsinainen nurmialue oli kuitenkin jätetty rakentamatta. Viereisestä marketista käytiin hakemassa lihat iltapäivän grillaussessioon, olihan Jääkäri melkoinen Barbequen, lihan ja Guinnessin ystävä. Täällä hän oli käynyt isänsä kanssa oltuaan ensimmäistä kertaa matsissa joskus 7-vuotiaana. Jääkärin talon takapiha olikin mitä mainioin grillauspaikka näillä ilmoilla. Samalla meni alas pari paikallista Stiegliä, vähän Koffin oloista keskinkertaista Lageria. Sain jatkuvaa koulutusta Red Bullin pahuudesta, Austrian historiasta, fanien perustamasta uudesta seurasta, nuoruuden yhteenotoista hirviön "asiakkaiden" (~katsojien) kanssa ynnä muuta. Nykyisin hän oli kuitenkin erkaantunut aktiivisista kannattajaryhmistä todeten niiden kasvaneen liian suuriksi ja alkuperäisten frendien jättäydyttyä pois aikuisen elämän tuomien esteiden johdosta. Asiakkaiden näkeminen Red Bullin väreissä sai Jääkärin näkemään kuitenkin aina punaista, vaikka hän itseään muuten rauhalliseksi mieheksi kuvasikin. Olihan tämä liikemiehen markkinointiväline, urheiluseuran irvikuva, varastanut hänen seuransa. "Kuin oma lapsi olisi tapettu".
Salzburgin moderni asemahalli.Alkuperäinen Austria Salzburg oli 30-luvulla perustettu fuusioseura, joka eli viimeistä kulta-aikaansa 90-luvun puolivälissä voittaen kolme mestaruutta neljään vuoteen ja edeten aina UEFA-Cupin finaaliin asti. Myönsipä Jääkäri nuoruudessaan olleensa ehkä jopa hieman gloryhuntteri. Kuitenkin vain 10 vuotta myöhemmin, 2005, seura oli tullut ensin Red Bullin valtaamaksi ja myöhemmin kannattajien uudelleenperustamaksi alimmalle seitsemännelle sarjatasolle. Vanhan nimen käyttölupakaan ei ollut ongelma, sillä konsernin miehet korostivat omansa olevan uusi seura ilman historiaa. Ensimmäiset neljä sarjatasoa uusi Austria kiipesi vuosi per sarja tahdilla, jäätyään nyt useammaksi vuodeksi kolmannelle sarjatasolle. Tällä kaudella se on edennyt ilman tappioita, joten nousu takaisin "ammattilaissarjoihin" toiseksei korkeimmalle sarjatasolle saattaa olla keväällä tosiasia.
Alkujaan Red Bullin mukaantulo oli otettu kannattajakunnassa jopa osin positiivisesti vastaan, mutta heti ensimmäisten kesäkuukausien aikana oli käynyt selville, että tarkoituksena oli itseasiassa pyyhkiä koko vanha seura kartalta värejä, logoa ja historiaa myöten punaisten härkien tieltä. Tässä vaiheessa kannattajakunta oli ilmeisesti jakautunut jossain määrin kahtia perinteiden violetti-valkoisten värien vaalijoiden riveihin jäädessä jotain 1500 henkeä. Ilmeisesti tavallisen kansan silmissä Austrian kannattajilla on edelleen jonkinlainen huligaanileima aiempien demonstraatioiden, oikeistolaisyhteyksien ja yksipuolisten yhteenottojen "luuserien" kanssa johdosta.
Auringonottajia joen rannallaKun burgerit oli syöty, oli aika käydä muutaman tunnin kävelykierroksella kaupungin keskustassa. Salzach-joen rannoilla oli menossa auringonotto. Täälläkin vanhan kaupungin kapeiden shoppailukatujen ja Mozartin kodin lisäksi päänähtävyyksiin kuului tuomiokirkko ja ympäröivät pyhän Pietarin luostarialueet. Heti talojen vieressä nousi valtava jyrkkäseinäinen vuori, jonka kylkeen osa taloista oli suoraan rakennettu. Olivatpa hullut yrittäneet kaivaa sadan vuoden ajan koko vuoren pois tieltään yhdistäen kaksi puolta toisiinsa jo 1700 -luvulla, mutta tulleet lopulta järkiinsä ja tehneet tunnelin läpi kolmessa vuodessa. Tästä johtuen tietyssä kohtaa vuorta seinämät ovat aivan pystysuorat.
Paras näkymä vuorelta vanhankaupungin yliKaupunkia vartioivalle linnalla toisella vuorella johti jyrkkä tie, mikä nousi yli 100 metriä joen tasosta. Kiipeily ylös toi kuitenkin tarjolle ohittamattomat maisemat taivaalta kohti kaupunkia. Kun pakolliset kuvat oli otettu, oli aika kiivetä alas toista puolta ja suunnata Augustiner Bräun munkkiluostarin (eri kuin müncheniläinen nimikaima, jolla myös oli kaupungissa pubi) Biergarteniin nauttimaan paikallista olutta suoraan tammitynnyreistä. Olisipa paikalle saanut tuoda omat ruoatkin.
Tuomiokirkko ja luostarialue linnoituksen juurelta katsottuna
Augustiner Bräun Biergarten kylpi auringossaKello alkoi käydä kohti seitsemää, joten oli aika ottaa lähijuna jälleen kohti maiden rajaa, jonka läheisyyteen isojen markettien (IKEA, Bauhaus yms) ja moottoritien lähettyville tämä EM-kisoissakin 2004 käytetty nykyinen Red Bull Arena oli rakennettu. Jääkäri lähti asemalta kotiin, eikä halunnut nähdä vilaustakaan tästä vihaamastaan paikasta. Oli lähinnä huolissaan brändin vaikutuksesta pieniin lapsiin, joita junassakin oli melkoisesti, jotka oli "aivopesty" nuoresta lähtien tämän hirviöksi nimeämänsä show-instituution kannattajiksi. Arenasta näki ulospäin, että yläkerta oli alunperin pitänyt purkaa kisojen jälkeen, sillä se oli melkoisen peltinen rakennelma tuettuna teräspalkeilla katutasosta alkavan alatason päälle. Kaikki stadionin ympäristön rakennuksetkin olivat edelleen kymmenen vuotta kisojen jälkeen parakkeja. Ymmärsin stadionin olevan edelleen kaupungin/maakunnan omaisuutta, vaikka nykyinen isäntä käytti sitä kuin omaansa.
Lippua ei taaskaan ollut ja myyntipaikan löytääkseen tulikin käytännössä kierrettyä koko stadion ympäri, varsinaisen Ticket Centerin oltua vain hieman vasemmalle paikasta josta tuli lähdettyä kiertämään oikealle päin. Välillä oli yksi myynti-ikkuna, mutta jono oli sellainen, että aloituspotku olisi luultavasti jäänyt näkemättä jos siinä olisi jonottanut. Ehkä olisi vaan kannattanut hommata se printtilippu. Erityisen Bullkids-nuorisokatsomonurkkauksen takana näytti olevan ulkopuolella melkoinen "leikkipuisto" jossa näytti olevan menenillään jotain ennakko-ohjelmaa. Halusin paikan, josta näkisi niin vieraskulmaa kuin kotipäätyäkin, joten valitsin lopulta nimellisen (penkillisen) seisomapaikan kotipäädystä. Siitä köyhtyi 15e pitkien sivujen ollessa 25/30. Ei tätä enemmällä halunnut tukea. Vähintää ärsyttävää oli henkilötietojen keräys osoitetta myöten lipunmyynnin yhteydessä. Ei oikein selvinnyt mihin niitäkin mahdettiin käyttää, vaikka tuskinpa myyjäneiti suomalaisesta osoitteesta mitään tolkkua saikaan. Nimi kuitenkin tuli printattuna lippuun.
Pelaajia odotetaan kentälle. Pääkatsomo tulee lopulta melko täyteen.Itse pelistä odotin kotijoukkueen näytöstä, olihan se juuri varmistanut mestaruuden vieraiden ollessa jo lähes varma putoaja. Joukkueet olivat sen verran samalta suunnalta maata, että penkillä olevassa otteluohjelmassa tätä kohtaamista nimitettiin Westderbyksi. Ensimmäinen puoliaika oli kuitenkin melko tasainen ja molemmilla oli pari maalipaikkaa. Kotipäädyssä meteliä koitti kohtaa pari varttuneemman oloista miestä, joita ei ulkoisesti ihan olisi uskonut capo-tornissa näkevänsä. Mielessäni kuvittelin heille Red Bullin työluvat kaulaan. Homma toimi mikrofonien kanssa ja katsomon yllä oli kaiuttimet välittämässä viestin asiakkaille. Varsinainen seisovien aktiivien joukko rajautui suunnilleen maalin takaisen sektorin leveydelle muiden istuessa siellä täällä enemmän sivussa. Perheitä oli paikalla paljon ja varsinkin alussa yllätti joka katsomosta lähtenyt pauhu asiakkaiden heilutellessa pahvisia "viuhkoja" taputtamisen sijaan.
Kotipääty koko pituudelta. Yläkatsomo ulottuu pitkälle alakatsomon päälle.Muutaman alun minuutin mestaruuden juhlistamisen jälkeen (Hey, Was Geht Ab jne..) kotikatsomolle tulikin aika haukkua Innsbruckin 200-300 henkistä katsomoa putoajiksi. Tähän oli vastauksena illan ensimmäinen punainen loimu ja savupilvi vihreästi nurkkauksesta. Näitä tultaisiin näkemään vielä useampaan kertaan illan aikana. Ensimmäisen puoliajan viimeisenä tilanteena Innsbruckin hyökkääjä pääsi läpi, mutta maalin sijaan onnistui vain tyrmäämään kotijoukkueen maalivahdin sillä tuloksella, että tämä piti viedä paareilla kentältä. Tauolla pystyi toteamaaneen hopeisen alumiinitölkin hinnaksi 2,5e useamalla eri maulla. Toisella jaksolla kotijoukkue oli selvästi hallitsevampi osapuoli, mutta useimmat vedot menivät jälleen niukasti ohi tai maalivahdin ulottuville. Oma mielenkiinto keskittyi lähinnä vihreän kulmauksen iloittelun seuraamiseen. Lopulta pisteet jaettiin maalittomana vähemmän häikäisevän pelin ja viiden minuutin lisäajan jälkeen. Verrokkina illan muut ottelut olivat päättyneet 4-0 ja 6-0.. Tulihan tämäkin nähtyä, mutta ei tähän oikein osannut suhtautua kuin huumorilla kaiken päivän aikana kuulemansa jälkeen. Yleisömäärän vääristelystä varoitettiin jo etukäteen, niinpä jo kymmenen minuutin pelin jälkeen ilmoitettu 8900 lienee ollut yläkanttiin, vaikka pääkatsomo melko täynnä olikin kulmia lukuunottamatta. Muissa käytössä olevissa katsomoissa olikin tilaa sitten vähintään puolet.
Yleisnäkymä kulmasta, vierasfanit vastakulmassala 29.03.2014 Red Bull Salzburg - Wacker Innsbruck 0-0 @ Red Bull Arena, Salzburg (AUT1)
