Rooma 15.-18.3.2014 (Roma - Udinese)

[Carlos83]

Tässä allekirjoittaneen matkarapo otsikonmukaisesta reissusta. Koska tiivistämistaito on hyve, jota mulle ei ole liiemmälti suotu, tämä on ehkä vähän turhan pitkä stoori. Siispä jaoin rapon useampaan postaukseen. Ehkä joku jaksaa lukea kaikki.

Kuvat on puhelimella räpsittyjä ja siksi melko huonolaatuisia. Eiköhän niistä kuitenkin tärkein välity. Olkaapa siis hyvät:

[Carlos83]

Taustoja ja etukäteisvalmistelut

Edellisestä Rooman vierailustani oli kulunut jo reilusti aikaa, sillä viimeksi oli tullut piipahdettua Olimpicolla keväällä 2009 katsastamassa Roma-Catania (4-3), minkä jälkeen futismatkailulle ei ole ollut hirveästi aikaa töiden ja perheen perustamisen vuoksi.

Viime kesänä alkoi kuitenkin kypsyä ajatus lähteä jälleen katsastamaan Roman otteita paikan päälle ja kun ajatus saatiin myytyä myös kotijoukoille, varasin marraskuussa lennot maaliskuulle Udinese-ottelua varten. Lähtöpäiväksi valikoitui lauantai ja paluun ajoitin varmuuden vuoksi vasta tiistaille, jotta matsi ei jäisi väliin siinäkään epätodennäköisessä tilanteessa, että ottelu pelattaisiin vasta maanantaina. Onneksi näin, sillä koska Olimpico oli koko viikonlopun varattu rugbylle, kohtasivat joukkueet toisensa nimenomaan maanantai-iltana.

Majoitus hoitui varsin näppärästi, sillä aikaisemmilla reissuilla on tullut tutustuttua sen verran hyvin paikallisiin, että kysellessäni mahdollisia majoituspaikkoja roomalaisilta tutuiltani, sain heiltä heti kolme yösijatarjousta. Koska kyse oli ensisijaisesti futisreissusta, tartuin Francesco-nimisen kaverini tarjoukseen. Francesco on intohimoinen romanista, jolla on ollut kausikortti Curva Sudiin alle 10-vuotiaasta lähtien. Valintaani helpotti toki myös Francescon kodin sijainti aivan Rooman keskustassa. Italialaiseen tapaan Francesco (26v) asuu edelleen vanhempiensa luona, mikä osoittautui niinikään varsin positiiviseksi asiaksi.

Sitten jäljellä olikin enää ottelulipun hankinta, joka hoitui sujuvasti Roma Club Finlandian kautta, minkä jälkeen alkoikin varsin pitkältä tuntunut reissun odottelu.

[Carlos83]

Lauantai 15.3.

Lentoja vertaillessani ensisijaiset prioriteettini olivat hinta ja sellaiset matkustusajankohdat, että näkisin ottelun huolimatta siitä, sijoitetaanko se lauantaille, sunnuntaille tai maanantaille. Näiden pohjalta valitsin Lufthansan lennot Helsingistä Münchenin kautta Roomaan ja päinvastoin. Hintaa meno-paluulle tuli mielestäni varsin kohtuulliset 230e.

Koska menolento lähti Helsingistä jo 6:30, piti Tampereelta lähteä matkaan suht aikaisin. Siispä linja-autoasemalle klo 03:10 ja bussilla kohti Helsinki-Vantaata.

Talvi tuli takaisin, prkle...

Mitä lähemmäksi Helsinkiä tultiin, sitä vahvemmin talvikin näytti päättäneen tulla tosissaan vielä takaisin. Päästyämme lentokentälle tunnelma olikin jo varsin talvinen.



Pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa matkustaessa hommat kentällä sujuu kyllä todella iisisti. Edellispäivänä tehdyn check-in:n avulla vältin kaikki jonottelut ja kävelin suoraan turvatarkastuksen läpi oikealle portille ja melko pian myös koneeseen, jossa saatiinkin sitten istua ihan koko rahan edestä. Lähtö myöhästyi 55 minuuttia, koska meidän kone, kiitorata ja meitä ennen samalta radalta lähtenyt kone piti ensin sulattaa lumesta. Muutenhan tämä ei vielä niin vaivaisi, mutta Münchenissä koneenvaihdolle varattu tunti alkoi aika lailla jännittää koneessa istumisen venyessä minuutti toisensa jälkeen.

Lopulta päästiin kuitenkin matkaan ja purkamaan jännitystä koneen ilmaisilla tarjoiluilla. Eipä olekaan aikaisemmin tullut aloitettua punaviinin juomista ennen aamukahdeksaa. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin: saksalainen pilottimme otti aikataulua sen verran hyvin kiinni, että vaihtoaikaa jäi lopulta peräti kahdeksan minuuttia. Juosten lähtöportille, viimeisenä koneeseen, turvavyö kiinni ja kone liikkeelle. Ja uutta punkkulasillista eteen, kiitos. Vieressä istunut saksalaistäti pyöritteli jostain syystä päätään.

Italia, bella Italia!

Roomassa ei sitten tarvinnutkaan palella, mittari näytti pariakymmentä astetta ja Fiumicino-Rooma -bussimatkan (6e) aikana ehti jo nauttia varsin kesäisistä maisemista ja Lazio Merda! -graffiteista. Bussi pysähtyy matkalla kahdesti: Vatikaanin lähistöllä Via Crescenziolla ja Terminillä, joka on myös päätepysäkki. Itse hyppäsin kyydistä Vatikaanin pysäkillä, jossa Francesco jo untuvatakissaan(!) minua odottelikin.

Francescon vanhemmat on aivan loistavia tyyppejä. Isä Antonio on eläkkeellä oleva lääkäri, joka puhuu suhteellisen hyvää englantia ja on muutenkin todella sivistynyt mies. Käytiin ruokapöydässä pitkät keskustelut muun muassa Eino Leinosta, Alvar Aallosta sekä Kalevalasta, jonka englanninkielinen käännös löytyi olohuoneen kirjahyllystä.

Perheen äiti Maria onkin sitten peri-italialainen mamma, jonka kanssa käydyt keskustelut koostuivat lähinnä käsien huitomisesta ja allekirjoittaneen tönkkö-italiasta. Maria ei ole ilmeisestikään ollut koskaan töissä, vaan hoitanut kotia ja lapsia, mitä hän pitää kunnia-asiana. (Sain melkoisen ryöpytyksen niskaani, kun koitin itse siivota astiani ruokapöydästä.)

Roma Ti Amo!

Lauantai-iltana ennen päivällistä poikkesimme vielä Roma Ti Amo -näyttelyssä. Näyttely on ehdottomasti käymisen arvoinen, suhteellisen pienelle alueelle on saatu mahdutettua tyylikkäästi ja monipuolisesti todella paljon tietoa seuran historiasta. Menimme paikalle noin puoli yhdeksän aikaan illalla ja hieman kiire tuli ehtiä paikasta pois ennen sulkemisaikaa, joka koitti kello 22:00. Näyttelyn lopussa on myös kirjakauppa, josta voi ostaa kaikenlaista kivaa tavaraa. Itselle mukaan tarttui koko näyttelyn aika kattavasti yksien kansien väliin tiivistävä kirja. (Tajuttoman kokoisella tiiliskivellä oli hintaa melko suolaiset 50 euroa, mutta eipä tuonne asti toisaalta pihistelemäänkään kannata lähteä.)



Bevi lo tutto!

Näyttelystä lähdimme vielä myöhäiselle päivälliselle San Giovannin kaupunginosaan, jonne olimme sopineet tapaamisen muiden tuttujeni kanssa. Perillä kävikin ilmi, että kyseinen illallinen oli paikallisen opiskelijajärjestön (johon suurin osa roomalaisista kavereistani kuuluu) fraschetta, johon osallistui noin 50 opiskelijaa. Illanviettoon varattu tila näytti olevan suunniteltu maksimissaan 20 hengelle, mutta sopu sijaa antaa. Illallinen maksoi 12e/hlö, mihin kuuluivat alkupalat sekä kaksi erilaista pastaa. Ja vino illimitato eli rajoittamattomasti viiniä.

Alkupalat saatiin pöytään hieman keskiyön jälkeen, mihin mennessä oltiinkin jo tyhjennetty viinikarahvi jos toinenkin kymmenien eri juomalaulujen säestämänä. Hirveän selkeitä muistikuvia loppuillasta ei ole, mutta lopulta saimme Francescon kanssa kyydin kotiin ravintolasta joskus kolmen jälkeen. Kuski valittiin käsitykseni mukaan sillä perusteella, että Gabriella oli oksentanut jo yhden maissa ja lopettanut juomisen tuolloin. Tuolloin perustelu kuulosti ihan järkevältä...

[Carlos83]

Sunnuntai 16.3.

Sunnuntai oli matkan rauhallisin päivä. Käytiin Francescon sekä kolmen muun paikallisen kaverini kanssa junalla Rooman lähellä sijaitsevassa Ariccia-pikkukaupungissa lounaalla, minkä lisäksi shoppailin hieman tuliaisia kotiväelle Via del Corsolla. Illalla katseltiin Francescon perheen kanssa Fiorentina - Chievo -matsi. Oli melkoista seurata, kuinka yli 60-vuotias Maria eli mukana pelissä (Marian suku on Firenzen liepeiltä kotoisin ja hänellä on kovat sympatiat Fiorentinaa kohtaan), siinä jäi moni Curva Sudin rääväsuu kakkoseksi, kun Maria kirosi Pizarron syvimpään helvettiin tämän epäonnistuttua rankkarissa.

Matsin jälkeen lähdettiin vielä katsastamaan Trasteveren yöelämää ja poikkeamaan yhdessä drinkkibaarissa, jonka Francesco halusi välttämättä esitellä. Ihan edellisillan tasolle ei meininki noussut, mutta varsin mukava ilta sunnuntainakin vietettiin.

[Carlos83]

Maanantai 17.3.

Maanantaina olikin sitten edessä matkan huipentuma, eli Roma-Udinese -ottelu. Olin jo etukäteen päättänyt muutenkin pyhittää päivän Associazione Sportiva Romalle, Italian suurimman kaupungin suurimmalle seuralle. Siispä heti aamusta, eli joskus yhdentoista maissa, lähdettiin katsastamaan omia tuliaisia, eli suunta kohti AS Roma Storea.

Francesco vei minut ensin yhteen todella pieneen liikkeeseen, jonka ohi lentokenttäbussikin oli lauantaina ajanut. Paikka oli täynnä vanhoja klassisia Roman huiveja ja paitoja. Miellyin erityisesti yhteen seinällä killuneeseen huiviin, jota koristivat uskomattoman nätit kirjailut, jotka hypettivät Tottia ja miehen kaudella 2006-2007 voittamaa, Euroopan parhaalle maalintekijälle jaettavaa Kultaista kenkää. Kysellessäni huivin hintaa jouduin kuitenkin pettymään, sillä huivi ei ollut myytävänä vaan se oli puodin pitäjän henkilökohtainen aarre. Noh, aina ei voi voittaa ja koska puljun huivivalikoima oli kuitenkin aivan tajuttoman laaja, löytyi korvaavakin huivi helposti. Roman tyypillisistä väreistä poiketen pääväritykseltään vihreä huivi juhlistaa vuotta 2012, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta roomalaisen Società Sportiva Alba -joukkueen pääsarjadebyytistä (15 vuotta myöhemmin Alba, Roman F.C. ja Fortitudo-Pro Roma S.G.S. liittyivät yhteen muodostaen seuran nimeltä AS Roma).

Tottia metsästämässä

Pienestä Roma-puodista matka jatkui kohti Piazza Colonnan AS Roma Storea, joka on yksi kaupungin suurimmista. Tarkoitus oli hankkia uusi Tottin paita, koska edellinen on alkanut oudosti puristaa keskivartalon kohdalta. Oikean kokoinen paita löytyi nopeasti, mutta yllätys oli melkoinen, kun tiskin takana ollut myyjä totesi, että Totti -painatukset ovat valitettavasti loppu ja niitä saisi lisää vasta loppuviikosta. Francesco oli vähintään yhtä hämmästynyt kuin allekirjoittanutkin ja selvittelikin kovaan ääneen, miten helvetissä voi olla mahdollista, että ”Tottit pääsevät loppumaan”. Itse yritin kovasti sanoa keskustelun sekaan, että kyllä minulle joku muukin käy, mutta Francesco ei tähän suostunut vaan halusi välttämättä soittaa pariin muuhun kauppaan ja etsiä minulle Tottin paidan vaikka väkisin. Muutaman puhelinsoiton jälkeen Francesco saikin selville, että Re di Roman storesta löytyy oikea koko ja painatukset. Siispä bussiin ja toiselle puolelle keskustaa.

Re di Roman liikettä pitävä ukko on melkoinen tapaus. Mies vittuili meille koko käyntimme ajan. Francesco antoi samalla mitalla takaisin ja lopulta molemmat päätyivät haukkumaan kaupan tummaihoista työntekijää, joka osoittautui Juve-faniksi. Lähtiessämme kaupasta kaupanpitäjä vielä potkaisi työntekijäänsä perseelle suhteellisen voimakkaasti ja totesi, että seuraavana päivänä ei tarvitse töihin tulla, jos Roma häviää illan pelin. Ulkopuolella oli pakko kysyä Francescolta, oliko äijällä vain todella erikoinen huumorintaju vai oliko hän ihan tosissaan. Francesco ei ollut aivan varma.

Magno...bevo...e tifo Roma

Ostoksien jälkeen suuntasimme lounaalle San Giovannin kaupunginosassa sijaitsevaan Core De Roma -pizzeriaan, jossa jokaisen itseään kunnioittavan romanistan on ainakin kerran elämänsä aikana käytävä. Ravintola on pyhitetty AS Romalle ja erityisesti Francesco Tottille, joka on syntynyt kyseisellä kadulla (Via Vetulonia). Paikan seinät ovat täynnä Roman historiaa ja jokaisesta seinältä roikkuvasta (game worn) paidasta ja kuvasta löytyy omistuskirjoitukset ravintolan omistajalle tai henkilökunnalle. Lisäksi paikan pizzat ovat loistavia, joten ravintolassa voi samalla ruokkia sekä kehoa että mieltä. Nautittuamme sekä pizzasta että kulttuurista, lähdimme kotiin ehtiäksemme levätä hetken ennen peliin lähtemistä.

[Carlos83]

Roma-Udinese

Matka tosiaan huipentui Roma-Udinese -matsiin, jonne lähdimme hyvissä ajoin, jotta ehdin hakemaan lippuni A.I.R.C.:n ständiltä Sole Cuore Villagesta. Lipun nouto sujui erittäin jouhevasti ja lipun saatuani kävi ilmi, että lippu oikeutti istumapaikkaan Monte Mario -katsomonosassa, jota voidaan hyvällä syyllä pitää stadionin ”parhaana katsomona”, josta voi seurata peliä aivan keskiviivan tuntumasta suhteellisen läheltä kenttää. Vakaa aikomus kuitenkin oli keinolla millä hyvänsä ujuttautua loppuunmyytyyn Curva Sudiin, jonne periaatteessa pääsee vain kausikortilla.

Ennen ottelua ehdin kuitenkin hyvin tutustua ”kisakylään”, jossa oli vaikka minkälaista aktiviteettia. Ja eräs hyvin tunnettu kaverikin halusi poseerata Roma Club Finlandian huivin kanssa.

Aikamme palloiltuamme kisakylän tunnelmassa päätimme siirtyä kohti stadionia. Francescolla oli ajatuksena, että jos menemme aivan kiinni toisissamme Curva Sudin portista, voisin ehkä livahtaa hänen siivellään sisään. Portilla ahtauduimme samaan pyöröoven ”looshiin” ja hetken aikaa jo näytti siltä, että juonemme toimisi. Kuitenkin juuri ennen kuin pääsimme läpi portista, tuli suhteellisen kireä järjestyksenvalvoja eteen ja tuuppasi meidät suhteellisen kovakouraisesti takaisin huutaen, että vain yksi kaveri kerrallaan portista läpi. Noh, jonon vaihto ja toiselle portille.

Tällä kertaa valitsimme taktiikaksi huudella portin läpi rennoimman näköiselle järkkärille, jos tämä voisi tehdä poikkeuksen kaukaa saapuneen suomalaisen kohdalla, joka välttämättä haluaisi päästä Curva Sudiin, vaikka taskussa onkin lippu Monte Marioon. Kun järkkäri oli hetken ihmetellyt, miksi ihmeessä haluan mieluummin Curvaan kuin kalliille paikalleni, totesi hän, että asia on ok, kunhan ahtaudumme samalla pyöröoven looshilla sisään. (Ovet pyörähtävät aina ¼ kierroksen kun kausarin viivakoodia vilautetaan lukijalle.) No problem tappituntumassa sisään, grazie mille järkkärille ja suunta kohti stadionin sydäntä.

Matsi olikin sitten aivan huikea kokemus. Roma Roma Roma laulettiin keuhkojen pohjasta ja huivi ylpeästi pään yläpuolella keskellä suhteellisen komeaa pyroshow'ta, jonka ultrat pistivät pystyyn hymnin aikana.

Matsi itsessään oli hieman kaksijakoinen, kotijoukkue aloitti maalinteon ja pääsi Tottin ja Destron maaleilla puoliajalle turvallisentuntuisessa 2-0 -johdossa. Udinese aloitti toisen puoliajan vahvasti kaventamalla jo muutaman minuutin pelin jälkeen, mutta Torosidiksen kaukolaukaus pelasti kotijoukkueelle täydet kolme pistettä, huolimatta Udinesen kymmenisen minuuttia ennen loppua tekemästä kavennuksesta. Curva antoi voimakkaasti palautetta kotijoukkueelle Udinesen oltua ottelun loppuhetkillä selvästi hallitsevampi osapuolella. Täyden päivätyön jälkeen tulleen voiton jälkeen Grazie Roma soi kuitenkin kauniisti ja kovaäänisesti.



Melkein koko matsi meni tapaillessa Curvan laulujen sanoja ja tunnelma oli kyllä koko matsin ajan huipussaan. Porukka poltteli ympärillä suhteellisen kasuaalisti pilveä koko pelin ajan ja takanani istuneet eläkeläiset olivat oikein innoissaan ajatuksesta, että olin tullut Suomesta asti katsomaan matsia. RCF:n huivi sai myös Curvassa osakseen paljon huomiota. Mitään syvällisempää analyysia matsista on aika vaikea tehdä, koska fiilis vei niin mukanaan. Gervinho, Benatia ja tietenkin Totti tuntuivat olevan aika kovaa huutoa Curvassa ja myös loukkaantunut Strootman sai osakseen kovat aplodit.

Matsin jälkeen tankki olikin sitten aika tyhjä, ja vaikka kävimmekin kotimatkalla vielä pienessä irkkupubissa juhlimassa voittoa ja St. Patrickin päivää, vei väsy aika pian voiton ja lähdimme kotiin lepäämään.

[Carlos83]

Tiistai 18.3.

Tiistaina oli sitten aika jättää jäähyväiset ikuiselle kaupungille ja Francescon perheelle ja suunnata kohti kotia. Antonio toivotteli minut tervetulleeksi koska vain ja kuulemma voisin joskus ottaa vaimon ja tyttärenkin mukaan. Sain kutsun myös perheen kesänviettopaikkaan Calabriaan, joka täytynee kyllä jossain vaiheessa hyväksyä. Maria olisi halunnut pakata minulle mukaan niin paljon eväitä, että sillä olisi varmaan ruokkinut koko lentokoneellisen. Laukkujeni pieneen kokoon vedoten kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti kaikesta muusta paitsi noin kymmenestä voileivästä ja kuudesta cornettosta, jotka Maria väkisin tunki reppuuni.

Francesco saattoi minut bussipysäkille ja sitten alkoikin pitkä kotimatka. Kotiin on aina mukava palata, mutta myönnettävä on, että kun kone saapui Helsingin harmauteen, mielessä kävi sekin vaihtoehto, että olisin saman tien siirtynyt saapumisaulasta lipputiskille ja lentänyt takaisin Italiaan.

Noh, ensi kaudella sitten.

[hzn4000]

Jaksoin lukea kaikki, koska kirjoitus oli laadukasta ja mielenkiintoista. Kiitos kertomuksista.

[Ticorexx]

Todella loistava kirjoitus!
Heti muistiin seuraavan reissun pizzapaikka ja ostos kohde.

[tottendaali37]

Hyvä kirjoitus! Itsekin luin kokonaan, hyvin kirjoitettu!

E. Lisätietoa myyjän vittuilusta? Kuulosti mielenkiintoiselta

[Anjovis-Muna]

Hieno raportti ja sympaattiselle Francescon perhelle

Eikö tuo Roma-museo sijaitse Testaccion tienoilla? Itse olin Roomassa helmikuun puolessavälissä, mutten ehtinyt käymään.

[Carlos83]

Lisätietoa myyjän vittuilusta? Kuulosti mielenkiintoiselta

No aivan aluksi kaveri pamautti allekirjoittaneelle, että "Koko L (jonka olin siis jo sovittanut toisessa myymälässä) on aivan liian pieni. Otat XL:n, tai jos viivyt Italiassa vielä viikon tai pari, niin parempi ottaa XXL." (Normaalisti koti-Suomessa mun t-paidan koko on M, joissakin malleissa jopa S...)

Seuraavaksi taisi tulla kuitit allekirjoittaneen italian kielitaidosta, mun ja Francescon välisestä suhteesta ja Francescon pukeutumistyylistä. Järjestystä en valitettavasti muista.

Eikö tuo Roma-museo sijaitse Testaccion tienoilla? Itse olin Roomassa helmikuun puolessavälissä, mutten ehtinyt käymään.

Jees, tuo Roma Ti Amo -näyttely on esillä Factory Pelanda -kulttuurikeskuksessa, joka on melkein Testaccion sydämessä (tarkka osoite näyttäisi olevan Piazza Orazio Giustiniani 4, 00153 ROMA). Näyttely aukesi vasta 18.2. (ja kestää heinäkuun 20.:een), joten ei välttämättä ollut tuolloin vielä edes auennut.

[Herstein]

Hyvä raportti. Pitää pistää tuo näyttely ja pitseria ohjelmaan vieraillessani keväämmällä Juventus-ottelussa mestoilla!

[Vaffanculo]

Loistava rapo, yksi parhaista mitä olen lukenut. Paikallisten luona hengailu tuo varmasti Rooman reissulle niin paljon enemmän kuin hotelli.

Naurahdin myös "miten Tottit ovat päässeet loppumaan". Voin kuvitella tilanteen.

Pizzeria talteen seuraavaa vierailuani varten.

[Rivelino]

Hieno ja mukaansa tempaavasti raportti! Pizzeria menee täälläkin muistiin seuraavaa reissua varten.

[AriFerra]

Erinomainen matkakertomus! Kiitos.

Mutta nyt v****taa! Viisi kertaa olen Roomassa käynyt, enkä tuosta "Tottin" pizzeriasta ole koskaan kuullut.
Kuudes matka siis työn alle...

[AriFerra]

Sellanen lisäys vielä, että ikinä koskaan kellekään enkä mistään oo kateellinen ollut, mutta nyt kyllä. Tuttu kun asuu Roomassa jolta majoitus ja opaspalvelut, niin oi jee!

[Uuno Front]

Raportti oli kirjoitettu niinkuin raportti kuuluukin kirjoittaa

Odotan jo tulevia raportteja