Kauheasti lisää annettavaa ei tämä raportti tarjoa samalle ajalle ja seudulle osuvan bamsen laaturapon jälkeen, mutta koska reissumme poikkesi hiukan tulokulmaltaan ja sisälsi yhden eri matsin niin laitain kuitenkin tulille.
Suunnitelmat ja valmistelutKevään reissun pähkäily alkoi heti kun Bundesligan otteluohjelmat julkaistiin. Aiemmat Saksanmatkat olivat suuntautuneet pohjoisemmaksi ja Berliiniin joten tällä kertaa oli hakusessa jotain muuta. Kauan ei tarvinnut ohjelmaa plärätä kun Spieltag 28 erottui edukseen ja myös ajankohta vaikutti muutenkin sopivalta. Schalke oli laittanut jo lippunsa myyntiin joten päätimme iskeä niihin kiinni ja valikoida sitten loput pelit sen mukaan miten lopulliset pelipäivät määräytyvät.
Elokuun loppupuolella ei mitenkään suuren suurta valikoimaa enää ollut tarjolla joten nappasin neljä lippua pitkän sivun (Gazprom-tribune, block 51) keskeltä lähes katon rajasta. Lippukauppa toimi varsin mallikkaasti ja posti toi liput kotiin n. viikon kuluessa. Tämän jälkeen alkoikin noin seitsemän kuukautta kestänyt puuduttava odottelu.
Pikku hiljaa neljän hengen seurue kutistui kahteen henkeen ja niinpä naulasimme hotelliksi kustannustehokkaan Ibis Düsseldorf Cityn. Sijainti on kivenheiton päässä päärautatieasemasta mutta kuitenkin erittäin rauhallisella kadunpätkällä. Lennot oli Finskiltä ja varsin kohtuuhintaiset kun buukkaus tehtiin niihinkin jo kuukausia etukäteen.
Kierroksen pelipäivien varmistuminen ilahdutti suuresti, koska saimme perjantaille asettuneen Schalke-Herthan lisäksi kattaukseen mukaan kaksi muutakin kelvollista kohdetta: lauantaille Leverkusen – Brauschweig sekä sunnuntaille Mönchengladbach – HSV. Lippuihin iskettiin kiinni heti, mikä oli varsinkin Gladin tapauksessa hyvä veto koska peli myytin melko pian loppuun. Paikat oli taas melko ylhäältä heti Nordkurven vierestä. Leverkusenin pelissä oli reilummin valinnanvaraa joten siihen otimme paikat toiseksi alimmalta riviltä, niin ikään kotipäätynä toimivan Nordkurven tuntumasta.
Lippukaupat toimivat ihan ok. Gladista tuli ihan kunnon liput ja Leverkusenista print@home. Tosin Kusenin tapauksessa sai laitella pari sähköpostia ja kerran soitellakin kun katevaraus oli tehty kahdesti ja lippuja ei meinannut kuulua. Homma oli selvä kuitenkin hyvissä ajoin ja näin ollen piletit kaikkiin matseihin hallussa ja Schalken peliin jopa pari ylimääräistä.
Näillä mennään.S04:n ylimääräiset liput laitoin lopulta ViaGoGo-myyntiin. Yllättäen seurauksena oli farssi. Liput menivät nopeasti kaupaksi, koska en erityisemmin koittanut niillä rahastaa. Sovin UPS:n kuriirinoudon ja valmistelin lähetyksen ohjeen mukaan. Tässä kohtaa mukaan astui Itella, joka nouti UPS:n alihankkijana liput multa kotoa ja hukkasi ne jo 20km päässä Turun logistiikkakeskuksessa. Tästä seurasikin sitten lukematon määrä s-posteja, asiakirjojen skannauksia ja puheluita eri asiakaspalveluihin. Rahani tulen kyllä saamaan, mutta tuon rumban jälkeen ei ainakaan tuntipalkoille pääse. Lisäksi ennestään horjuva luotto Itellaan meni lopullisesti.
MatkaanVihdoin saapui odotettu viikonloppu ja perjantain lennon aikaisen lähdön takia matkan lähdettiin jo torstaina. Täysin ruuhkautunut baggage drop aiheutti aamulla hiukan sydämentykytyksiä mutta koneeseen ehdittiin ja laukkukin kerkesi samalle lennolle. Koneessa viereisille penkeille sattui kolmen hengen seurue, jolla oli täysin sama ohjelma kuin meillä, joten matka meni mukavasti futismatkailusta lätistessä.
Spieltag 1: Schalke 04 – Hertha BSC
Perillä varmistimme S04-lippujemme kelpaavaan VRR-piletteinä jo heti aamusta joten siirtymä hotelille sujui ripeästi. Olimme varautuneet odottamaan huoneen saamista iltapäivään, mutta Ibiksen ystävällinen fräulein löikin saman tien avaimet kouraan. Siispä kamat huoneeseen, pikainen suihku ja kylille. Kelin ollessa mitä mainioin tallustelimme kaupungin halki joen rantaan jossa otimme ensipuraisut altbieriin. Seuraavaksi jalkauduimme vanhaan kaupunkiin jossa hankkiuduimme eroon nälästä ja maistelimme pari olutta lisää. Tämän jälkeen oltiin valmiita pieneen välikuolemaan hotellilla, koska iltaa oli vielä pitkälti edessä.
Düsseldorf tervehti turisteja aurinkoisesti hymyillen.Päiväunien voimistamina suuntasimme nestemäisten matkaeväiden kera Gelsenkirchenin junaan. Perillä emme jääneet isommin ihmettelemään kaupunkia vaan lampsimme Veltinsille vievään ratikkaan. Ennen areenalle menoa koeponnistimme foorumilla hyväksi mainitun Curry-Heinzin (pysäkkiä ennen päämäärää). Currywurst oli ok, mutta ei mitenkään weltklass.
Illan jo hämärtyessä saavuimme stadionille ja näky oli varsin vaikuttava. Ensimmäisen maistiaisen jonottamisesta sain huiviostoksilla. Mokoman rievun hankkimiseen tuhraantui luvattoman paljon aikaa mutta olihan se nyt poistettava. Seuraavaksi jonottamaan areenakorttia joita oli saatavilla aivan liian harvasta paikasta. Ja samat sanat oluen myynnin suhteen. Onneksi pystyimme taktikoimaan niin, että kaveri meni jonottamaan olutta samaan aikaan kun meikäläinen jonotti korttia, muuten olisi jäänyt alkuseremoniat väliin.
Veltins-Arena illan hämärtyessä.Pelistä en nyt ala isompaa selostusta toistamiseen tekemään, sen voitte lukea
bamsen ansiokkaasta raportista. Meillä oli myös sama kohtalo toisen puoliajan alun suhteen, eli seisoimme odottamassa oluita kun muuten ainakin omiin silmiini melko paskasti pelannut Huntelaar iski 2-0 taululle. Kaiken mahdollisen jonottaminen oli Veltinsin osalta lievästi ärsyttävä kokemus mutta varmasti myös osaltaan itseaiheutettua.
Alkutunnelmoinnit käynnissä.
Paikat olivat varsin hyvät dosenttitason analyysien tekemiseen.Ottelun jälkeen löysimme yhden pienen harharetken jälkeen stadionin asemalle, jossa homma toimi hienosti. Porukkaa päästettiin laiturille kerralla vain sen verran kuin tramiin suurin piirtein mahtuu, joten ryysääminen oli varsin vähäistä. Junailu takaisin Düsseldorfiin sujui jo silmän pikkuisen painaessa. Asemalta iltapalat mukaan ja kaikkensa antaneina hotellille kellon lähestyessä aamuyhtä. Päivä oli pitkä, mutta kaikin puolin mainio.
Spieltag 2: Bayer Leverkusen – Eintracht BraunschweigLauantaiaamuun heräsimme kohtalaisen virkeinä, koska edellisen illan brenkuttelu oli jäänyt kuitenkin melko maltilliselle tasolle. Niinpä asemalta aamusumpit naamaan ja hoitamaan kotiväen pakolliset tuliaisostokset sekä jämäkkä ruokailu ja pari nostattavaa panimotuotetta.
Kiskomarssi Leverkuseniin kesti vaatimattomat 15 minuuttia. Olin toki kuullut että paikka on melko vaatimaton mutta silti maalaiskyläfiilis yllätti. Jostain syystä täällä ei tullut aseman ja stadionin välillä yhtään oluenmyyjää vastaan, joka oli luonnollisesti pettymys. Eipä siinä jääty kuitenkaan murehtimaan vaan siirryttiin stadionille, stadionkortti taskuun ja tilanne hallintaan.
Leverkusenin idylliä.
BayArenan lähistöllä oli ennen peliä lähes piknik-tunnelma. Keli oli jopa edellistä päivää huikeampi, 20°C meni takuulla rikki ja stadionilla oli lasikatteen ansiosta hellelukemat. Itse peli oli melkoista kuraa ja sen osalta varsinkin B04 tuotti pettymyksen. 1-1-tasuriin päättynyt peli oli karvas pettymys myös kotikannattajille, jotka antoivat tuntemuksensa kuulua. Hienolla mobilla liikkeellä olleelle Braunschweigille piste tuntui kelpaavan. Muilta osin BayArenasta jäi hyvä fiilis eikä tunnelma ollut lainkaan niin vaisu kuin olin asiantuntijapiirien puheiden perusteella odottanut.
Paikat oli tällä kertaa läheltä kentän tasoa.
Braunschweigista oli lähdetty isohkolla porukalla liikkeelle.
Kusenin Nordkurve.
Astetta tylympi farkkuliivijanari.Kusenista lähdimme hetken mielijohteesta pyörähtämään Kölnissä kun kerran nurkilla oltiin. Kaupunki olikin varsin vaikuttava ja virkeän tuntuinen siltä osin mitä muutamassa tunnissa ehdimme toteamaan. Ehkäpä joku kerta tukikohta sinne. Päät kölschiä ja vatsat döneriä täynnä suuntasimme takaisin Düsseldorfin yöhön josta sitten onkin enää hiukan usvaisia muistikuvia.
Spieltag 3: Borussia Mönchengladbach – HSVSunnuntaiaamun herätys olikin sitten vähän kovemman työn takana. Edellinen ilta todellakin tuntui kropassa. Urhoollisesti kuitenkin väänsimme itsemme liikkeelle ja erittäin suurella työllä alas saadun aamupalan jälkeen kohti Gladbachia. Puolituntinen junassa meni syvään hengitellen ja Gladin asemalla joutui hetken keräilemään itseään ennen kuin uskalsi astua Borussia-Parkille suhaavaan matsibussiin. Varovaisen loiventelun myötä olo kuitenkin koheni ja alkoi tuntua taas pelipäivältä.
Borussia-Parkin karua maisemaa.Borussia-Parkin miljöö on todella ankea, joten siellä oleilu kannattaa minimoida. Tällä stadionilla kelpasi käteinen ja jonot vetivät täydestä tuvasta huolimatta hyvin. Pelin tapahtumat voitte kerrata jälleen bamsen reportaasista, mutta mainittakoon uusintana se, että Gladin kotiyleisö on tarvittasessa erittäin äänekäs. Tuomaritoiminnan aikaansaama vihellyskonsertti sai tosiaan korvat soimaan. HSV:n pyrot olivat ihan ok, vaikka niillekään ei kotiyleisöltä arvostusta herunut. Sankt Pauli-chantti pisti hymyilyttämään. Reissun viimeinen matsi oli mielestäni myös pelin tasoltaan paras.
Pieni pitkä elävää kuvaa alkulauleskelusta ja HSV-kulman ensimmäisestä soihduttelusta.(Youtube-video)
Gladin äänekäs Nordkurve. Etsi kuvasta bamse.
HSV:n pyroparty osa IISen verran tuli sunnuntainakin lopulta nautiskeltua virvokkeita että maanantain kotimatka sujui hiukan krapulaisissa merkeissä. 2h lentokoneessa ja 2h bussissa yrjö kurkussa kurkkimassa ei ollut varsinaisesti kivaa, mutta näin muutaman päivän jälkeen sitä olisi taas valmis reissuun.
